Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Ulan Bator

Pieni nähtävyysopas Ulan Batoriin

Lopuista Mongolian pyörimisistä tuli koottua pieni nähtävyysopas Ulan Batorin läheisyyteen eksyville ja niille, jotka seikkailevat kuvien välityksellä meidän matkassa!

Zaisan hill, Zaisan monument

Ulan Batorin korkein kohta Zaisan hill on kiva retkikohde, sillä samalla voi vierailla toisen maailmansodan aikaan kuolleille neuvostosotilaille rakennetulla muistomerkillä ja ihailla upeaa näkymää yli Ulan Batorin. Muistomerkki itsessään on jokseenkin rapistunut nähtävyys, sillä mongolialaiset itse eivät anna tälle teokselle juurikaan arvoa, onhan se kunnioituksena juuri venäläisille, eikä mongoleille. Ylös kivutessa naamaa raiskaa ainakin talvipakkasilla erittäin vihmova viima ja porrasaskelmat ovat jään peitossa. Kesällä kipuaminen on varmasti hieman viihtyisämpää. Samalta kukkulalta, mutta hieman sivummalta löytyy myös iso kultainen buddhapatsas.

Tšingis-Kaanin patsas

Tšingis-Kaanin ratsastajapatsas ja sen alakertaan rakennettu historiallinen museo sijaitsevat noin 50 kilometrin päässä Ulan Batorin keskustasta. Ei siis pääkaupungissa, mutta mainittava nähtävyys lähietäisyydellä siitä huolimatta. Patsas on oikeasti vaikuttava, onhan sen rakentaminen maksanut yli neljä miljoonaa USA:n rahaa. Ratsailla istuva Tšingis-Kaan on 40 metriä korkea ja sen alla oleva museo kertoo mongolian historiasta ja kulttuurista. Hevosen päähän on mahdollista kivuta museon pääsymaksua vastaan.  Sanotaan, että patsas rakennettiin niille sijoille, josta mahtava valtias löysi kerran maasta kultaisen piiskan. Patsas osoittaa Tšingis-Kaanin kotikylää kohti. Lähteemme mukaan tarina pitää vaivoin paikkaansa. Tätä nähtävyyttä ei ole syytä ohittaa jos on asiaa maaseuduille muutenkin. Se kannattaako patsasta varta vasten lähteä katsomaan peltojen keskelle, on asia erikseen.

Šamanismi

Šamanismi ei varsinaisesti ole nähtävyys, mutta voit löytää tienvarsilta siihen liittyviä kolmijalkaisia puukehikkoja, joihin on sidottu värikkäitä kangaskaistaleita. Jos tuuri käy, voit päästä todistamaan näissä paikoissa shamaanirituaalia. Šamanismista on verrattain vähän tietoa. Uskonnon tärkein peruselementti on itse šamaani, eli tietäjä, jolla on erityiskykyjä kommunikoida henkiolentojen kanssa. Erityisen kiinnostava ja mystinen aihe!

Tšingis Square

Tšingis Square on helppo kävelykohde Ulan Batorissa. Täältä löytyy patsaita niin antisankareista kuin kansan rakastamista hahmoista. Aukiolta on vain lyhyt matka kansallismuseoon, jossa vierähtää muutama tovi tutkiessa moneen kerrokseen levittäytynyttä näyttelyä.

Kaikkiaan Ulan Bator on aika kiva kaupunki, josta löytyy länsimaisia viboja aasialaisen kulttuurin seasta. Oikeastaan menee hetki, jotta pääsee kiinni juuri siihen tunteeseen, että on kahden tapakulttuurin välissä. Mongolialainen ruoka sen sijaan ei saa minulta yhtä ainoaa pistettä, joten en tässä postauksessa viitsinyt alkaa murehtia siitä 😉

Vierailulla munkkiluostarissa

Teimme Mongoliassa ollessamme vierailun ohikulkumatkalle osuneeseen buddhistikeskukseen. Vierailu oli etenkin minun mieleeni, sillä olen kiinnostunut elämänfilosofioista ja eritoten buddhalaisuudesta sekä sen harjoitustavoista. Luostarin piha oli seesteinen, pikkutarkkaan suunniteltu yhdistelmä kasveja, rumpuja, patsaita ja alttareita.

Oppilaat luostarissa eivät eronneet ensinnäkään millään tavoin aiemmin ympäri kaakkoista Aasiaa tapaamaamistamme munkkioppilaista. Meditaatioerot tai eri koulukuntia koskevat ohjeistukset eivät erotu maalikolle mitenkään. Erityisen paljon kiinnitin huomiota siihen, kuinka nuorimmat oppilaat leikkivät samoja leikkejä ja elävät samoja tunteita kuin kuka tahansa tavallinen esiteini elää. Sain Nomun nimeä kantava luostari sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Ulan Batorista. Mongolialaisista yli puolet uskovat buddhalaisuuteen. Toinen mielenkiintoinen ja näkyvä uskonto Mongoliassa on shamanismi.

Buddhalaisuus on jatkuvaa oppimista, itsensä kehittämistä ja ympäristönsä kunnioittamista. Munkkioppilaat opiskelevat meditoinnin ja dharman lisäksi tavallisia kouluaineita.

Olimme varsin tervetulleita sisälle luostariin, jossa heti tuulikaapissa vastassa oli valtavia patsaita ja katto oli yksityiskohtaisen ylistävä käsityötaideteos. Luostarissa tuoksui suitsukkeet ja käytävillä käveli edestakaisin kaiken ikäisiä munkkioppilaita raikkaan oransseissa kaavuissa. Luostarin yläkerta oli remontissa. Aineopettajat olivat kerääntyneet yhteen huoneeseen syömään.

Pääsimme seuraamaan tilaisuutta, jossa kyläläisiä oli tullut paikalle rukoilemaan ja pyytämään ohjausta, jokainen johonkin kohtaamaansa ongelmaan. Paikalla oli äitejä ja tyttäriä, ikämiehiä sekä pikkulapsiperheitä. Omalla vuorollaan jokainen luostariin apua hakemaan tullut istui vastapäätä Lamaa ja Lamat lausuivat mantroja tai rukouksia paikalle tulleiden ihmisten puolesta. Rahaa ei pyydetty missään, mutta luostarit toimivat lahjoitusten voimalla.

Luostarikeskuksen nettisivut löytyvät täältä. Sivuilta voi lukea esimerkiksi tästä alla näkyvästä vihreästä Tarasta – mitä se kuvastaa ja mistä patsas on luostarille tullut.

-Om mani padme hum-