Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Suomi

Kirjoittamattomia tarinoita, tukahdutettuja tunteita

Moikku lukijat!

Noin vain vierähti tovi ja toinen ilman kirjoittamisen pakkotaakkaa. Mähän olen päättänyt kirjoittaa vain kun siltä tuntuu. Nyt ehkä vähän jo tuntuu. Ja tadaa, heti sain aikaan dramaattisen otsikon!

Kotona

Syy vaikenemisen takana on Suomi. Tuo turvallinen kotisatama. Maa johon on aina pakko palata. Paras paikka maailmassa ja toisaalta paskin. Perhana.

Olenko se vain minä, kun tuntee olevansa turta Suomen kauniissa luonnossa, helpon elämän tasaisen tylsällä polulla? En vain osaa nautiskella pitkiä aikoja kerrallaan, vaan haikailen kaikenlaisista höpöhöpö haavekuvista ulkomailla asumisesta ja uusista päheistä reissuista.

Siellä pölyä menee suuhun ja paita on hiessä. Vesi pitää ostaa pulloissa ja ripuli lentää välillä. Haistelemaan joutuu kaikkea teurasjätteistä lotuksen kukkiin. Ei se haittaa, että elämä on vaikeampaa, että joutuu näkemään vaivaa. Kun on aurinko ja lämmin meri ympärillä, ei jaksa valittaa.

Heinäkuisen “paluumuuton” myötä väsähdin. Oli kertynyt niin paljon kirjoittamattomia tarinoita. Nyt aion niitä alkaa tallentamaan, enkä anna aivosumun haitata näkyvyyttä. Juttuja olis leviksen taskussa muun muassa Kaakkos-Aasian läpi bussimatkaamisesta ja sukeltamisesta Indonesiassa. Tarinaa todennäköisesti tulee jossain määrin väännettyä myös kolmen kuukauden asumisesta alkeellisissa oloissa Sulawesilla päiväntasaajalla. Jos mielessä on aihevinkkejä, kyssäreitä tai muuten vaan jotain mistä lukisit mielelläsi, heitä kommentilla tai maililla meikäläistä niin lupaan kirjoittaa faktoi tänne blogiin.

Samalla salaa vähän katselen työpaikkoja ja asuinalueita outside the box. Vanha vuosikausia jatkunut harrastukseni toivottavasti kulminoituu joskus työpaikkaan ja kivaan perhe-elämään jossain nastassa paikassa.

PS. Kuvitin tän tarinan mihinkään liittymättömillä Suomifotoillani, koska niistä näkee miten paljon tykkään Suomestakin, aina pari tuntia kerrallaan 😉

Muistoissa taivas sininen ja rannat paratiisin

Sitä onnellisuutta, jota voi tuntea riippumatossa suloisen sinisen taivaan alla, on hyvin vaikea kuvailla. Se on lepoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Merivesi on kirkkaampaa kuin kraanavesi, ja voit helposti unohtua tunneiksi seuraamaan korallimaailman elämää veden alle. Aika pysähtyy ja unohdat, miksi kelloa ylipäänsä seurataan. Ainoastaan syöt nälkääsi ja nukut väsymykseen. Nautit joka solullasi elämän kauneudesta ja rakastut maailmaan joka aamunsäteillä.

20160115_152047

20151127_160011

Paluu Suomeen

Aluksi jet lag ja räntäsateen aiheuttama ahdistus sekoittuivat söpöksi masennuksen ja jurri-illan cocktailiksi, mutta pikku hiljaa päivät alkavat tasaantua ja yölliset toimet muistuttaa taas nukkumista. Valveilla ollessa talvikiukku ja innostus uusista kuvioista tönivät toisiaan vuoronperään paalupaikalta. Koko Suomi tuntuu pahimmillaan sisäänpäinkääntyneeltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Hymyilin ekoina päivinä kaupassa tuntemattomalle isälle ja tytölle. Molemmat rutisti kulmiaan ja katsoivat toisiaan kummasti. Anteeksi tosiaan.

Mainitsemani uudet tuulet ja niihin soluttautuminen on innostavaa ja palkitsevaakin. Sillä uteliaan mielen siivellä olemme sinnitelleet Suomeen paluun, joka on ollut koettelevainen monin paikoin. Periksi ei kuulemma voi antaa ja sitäpaitsi en haluaisikaan. Kyllä täältä se oma paikka taas löytyy kun hetken hakee.

Parasta juuri nyt?

Koirat. Puoliksi selvitetty päivän tarkka budjetti. Hunajavesi nautittuna lattialla. Ihanat lapset. Vastapaistetut sämpylät. Auringonlaskut omalla parvekkeella. Villasukat, tietty! Uuden auton tuoksu (okei vanhaan autoon ripustettujen hajukuulien haju), sekä uusi ihana pikkukotimme saavat väkisinkin hymyn huulille. Pienet ilot valaisevat näinä päivinä talvista pikkukaupungin perhe-elämää enemmän kuin koskaan.

Vielä ei tarvitse potea matkakuumetta, mitä nyt kroonisena takaraivossa jyskyttää aina pieni rinkkapiru. Voi hetken huilata ja tehdä juttuja, joita vain kotona voi duunata. Myönnän, että ensimmäistä kertaa osaan nähdä hiljaisen kauneuden myös auringonsäteiden ja pakkasen kristallisoimassa merenrannassa.

Mitä seuraavaksi?

Viholliseni pankkitili pitää meidät vielä kurissa seuraavan matkan suhteen. Olenkin toistaiseksi tyytynyt ainoastaan kasailemaan ajatuksiani kuluneelta reissulta ja siinä kyllä riittää edelleen työn sarkaa. Videoklipit matkalta on niin ikään purettavana ja paljon keskeneräisiä kirjoituksia vailla viimeistelyä.

Meillä on käytössä lämpimät lähimuistot, joita nyt käyttää lääkkeenä lopputalven siedätyshoidoissa.


DSC_0966

Kotiterveisin Kiti