Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

reppureissu

Kuinka toteuttaa perheen reppureissu minibudjetilla?

Voiko lasten kanssa matkustaa edullisesti ja autenttisesti?

Jos voi, mitä pitää ottaa huomioon ja mihin varautua? Onko kaikki kuitenkin vain liian vaikeaa ja vaarallista? Voiko koskaan saavuttaa enää sitä jännittävää tunnetta, kun on vieraassa maassa ja tietämätön huomisesta? Kyllä voi!

Tässä postauksessa kuvailen henkilökohtaisesta perspektiivistä käytännön toimia joita itse sovellamme rakkaan harrastuksemme hengittäessä niskaan.

Miten päättää minne voi mennä?

Kun teemme lähtöä, mietimme toki mitä riskejä kohteissa mahdollisesti on. Esimerkiksi malariariski ei automaattisesti torppaa suunnitelmia, mutta vaatii lähempää tarkastelua muun muassa sadekausista tai korkean riskin alueista. Näitä voivat olla esimerkiksi maaseutu tai viidakko. Koitamme kiertää kauempaa myös laajat levottomuudet ja tietysti sota-alueet.

Tietenkin lentäen, vai?

Sitten kartoitamme matkustusmuotoja ja mitä mikäkin maksaa. Vaikkapa lentokoneessa yli kaksi vuotiaalle täytyy ostaa oma paikkalippu, mutta junassa ja bussissa lapsi voi tulla yleensä vanhemman sänky- tai sylipaikalla jopa 5-vuotiaaksi saakka. Tämä on yleinen käyttämämme rahansäästömuoto, vaikka aina matkanteko ei olekaan kovin tilavaa ja ilmavaa. Maateitse matkustaminen on sitäpaitsi myös ekologisempaa ja leppoisampaa. Lensimme kohteesta toiseen paljon molempien lasten kanssa, heidän ollessa alle kaksi vuotiaita, jolloin lentäminen on vielä edullista.

Näillä mentiin Kiinassa. Äidithän istuu lattialla!

Junassa oli hieman tilavampaa.

Missä yöpyä?

Majatalojen hyvä tietää-osiosta tarkastamme aina ensin miten mesta suhtautuu lapsiasiakkaisiin. Käytännössä etsimme kohtaa jossa sanotaan esimerkiksi näin: “kaikki alle 4-vuotiaat majoittuvat ilmaiseksi kun käytetään huoneessa olevia vuoteita” ja myös tätä tietoa voi löytää paljon, jos samassa sängyssä nukkuminen ei ole vaihtoehto: “ilmainen vauvansänky saatavilla pyynnöstä”. Toisinaan lapsia ei toivoteta ollenkaan tervetulleiksi. Kun löydämme itsellemme sopivat ehdot, teemme varauksen kahtena aikuisena edullisimman palvelun kautta. Varatessa huonetta, kirjoitamme lisätietoihin että kanssamme matkustaa kaksi lasta, iät, sekä sen ettemme kaipaa heille maksullista lisävuodepaikkaa. Toinen vaihtoehto voisi olla kokonainen dormi, esimerkiksi neljän hengen perheelle neljän sängyn dormi. Jaetut kylpyhuoneet tiputtavat taas hintaa ja ovat usein erittäin siistejä. Homestayt ja B&B majoitukset ovat usein edullisia. Hyvän hinnan voi saada myös walk-in periaatteella. Tarjouksia metsästämällä ja hieman useammin majoitusta vaihtamalla voit löytää myös hyviä hotellitarjouksia. Olemme asuneet useasti esimerkiksi neljän tähden hotelleissa 20-30 eurolla /yö. Jos aamupala sisältyy huoneen hintaan, säästää taas euroja. Lapsille voi ostaa kaupasta muroja tai leipomosta tuoreita croissantteja aamuantimiksi.

Aamuleikit Laosissa majatalon terassilla.

 

Kotimajoituksemme Mongolian aroilla.

Viihtyvätkö lapset?

Lapsia ei tarvitse viihdyttää joka käänteessä. He saavat takuulla osansa adrenaliinista, jonka uusi muuttuva ympäristö aiheuttaa. Energiaa kuluu myös, kun etsitään porukalla oikeaa bussipysäkkiä, jutustellaan paikallisten kanssa ja juostaan katsastamassa majoitusantia. Pienet ihmiset ystävystyvät ikätotovereihinsa hämmästyttävän nopeasti ja helposti. Lähes kaikki matkan varrelle osuvat leikkimestat on tietenkin tsekattava! Ilmaisia leikkipuistoja löytyy miltein joka kaupungista. Rannalla hengailu on ilmaista, kuten myös lähellä ilmaista on esimerkiksi mehukkaat vesimelonit välipaloiksi.

Mongoliassa päiväkodin pihalla tutustumista paikallisiin leikkikaluihin.

Kiinalainen leikkipaikka.

Laosissakin pääsi keinumaan.

Vakuutukset

Matkavakuutukset kannattaa tarkistaa kuntoon myös lasten osalta. Osa matkavakuutuksista kattaa automaattisesti alle 15-vuotiaat lapset kun huoltaja on vakuutettu. Tapaturman tai sairauden sattuessa kaukana isoista sairaaloista, pysy rauhallisena ja pyydä apua paikallisilta. Vaikka olisit sivistyksestä kaukana, paikallisen lääkärin tai vastaavan hoitoalan henkilön pakeilla käyminen harvoin maksaa muutamaa euroa enempää. Tämänkin summan voi halutessaan hakea takaisin vakuutusyhtiöltä jälkikäteen. Lääkkeitä tuppaa olemaan tarjolla missä vain minikaupassa tarvittaessa. Muista että kaukaakin on vain lyhyt matka lähimpään sairaalaan hätätapauksessa.

Mitä tehdä?

Suosimme hakeutumista pois isommasta turistivirrasta, mutta silti katsastamaan kuuluisimmat nähtävyydet. Tavallaan pysyt näin verkostossa mukana ja tapaat nähtävyyksillä muita reissaajia, mutta pääset esimerkiksi maaseudulla majoittumalla kurkistamaan siihen aitoon elämään haisevan baarikujan ja juopottelevien teiniaikuisten sijasta. Paikallinen väestö harvoin arvostaa möliseviä öykkäreitä, joten rauhallinen, selvä ja hymyileväinen lähestymistapa on suotavaa. Lasten kautta on helppo rikkoa jäätä, sillä lapset ovat kovin rakastettuja ympäri maailmaa ja pohjoisen maailman lapset monen mielestä erittäin suloisia ja eksoottisia. Lasten kanssa saatat päästä lentokentillä jonojen ohi, saada upgraden parempaan huoneeseen tai ilmaisia nameja kaupanpitäjiltä.

Kun väsyttää, levätään.

Tärkeää on uskaltaa kokeilla asioita, vaikkapa patikointia, kuumia lähteitä, kaukaisinta saarta, bussimatkoja, telttailua ja kaikkea näiden väliltä, vaikka mukana kulkisi useampikin lapsi. Lapset mukautuvat ja ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Lasta kannattaa tarkkailla ja kuunnella herkällä korvalla.

Mitä teettekin, muistakaa tehdä se yhdessä!

Kilometrejä Kiinassa, kohti etelää

Ghengdusta Kunmingiin, Kunmingista Jinghongiin

Saavuimme perheen voimin aamuyöllä Kiinan eteläiseen osaan, Jinghongiin. Olimme aiemmin päivällä päätyneet junalla Kunmingiin, josta itsepäisinä pakottaneet itsemme seilaamaan erheiden perässä etsien oikeaa bussiasemaa, vain päästäksemme samana päivänä Jinghongiin. Toimitimme itsemme ensin väärälle bussiasemalle, josta johtuen vietimme yli tunnin Kunmingin metrossa kulkien edestakaisin, sekä toisen mokoman kuluttaen kenkiä Kunmingin kaduilla. Emme yksinkertaisesti halunneet maksaa Kunmingissa majoituksesta ja siksi sitkeänä pyrimme eteenpäin.

Bussiasema matkanvarrelta

Kaiken matkanteon päätteeksi perille päästyämme, Jinghong näyttäytyi jo trooppisena ja lämpimän kosteana kaupunkina. Kaipaisimme taksia bussipysäkiltä hotelliin, sillä julkisia kulkineita ei enää siihen kellonlyömään kulkenut. Paikalla oli vain yksi taksimies ja matkaa taitettavana liki kymmenen pitkää kilometriä, joten hintakilpailua oli turha odottaa. Ylihinnoitellun taksimatkan jälkeen olimme jälleen pimeällä kadunsyrjällä. Alueella ei liikkunut ainuttakaan ihmistä, eikä hotellistamme näkynyt merkkiäkään. Väsynyt taksinkuljettaja viittelöi agressiivisesti haluten meidät ulos autostaan, toimittihan hän meidät jo perille annettuun osoitteeseen. Ei auttanut kuin nostaa rinkat ja lapset pimeään tienposkeen ja miettiä seuraavaa liikettä. Sahasimme aluetta jolla hotelli kartan mukaan sijaitsi. Tilanne tuntui toivottomalta.

Hotelli vs. majatalo

Pitkien minuuttien jälkeen etäämmällä välähti satunnaisen oven pielestä roikkuvat kiinalaiset serpentiinit katuvalojen loisteessa. Rapistunut teksti oven yläpuolella olisi varmaankin paljastanut hotellin sijainnin aiemmin, mikäli kirjaimista olisi ollut vähän enemmän jäljellä. Astuimme sisään ihan siistiin hotellin aulaan, jossa ei ollut allaskarppien lisäksi mitään liikehdintää. Huhuiltuamme kotvan tiskin takaa nousi uninen sekä äärimmäisen vihainen kiinalaisnaisen pää. Aloin myöhäisestä ajankohdasta johtuen pikaisesti esitellä kännykässäni olevaa varausvahvistusta, toivoen että pääsisimme mekin pian kallistamaan päämme pehmoista tyynyä vasten. Vastoin odotuksia vastaanottovirkailija aloitti vimmatun huutamisen osaamallaan kielellä ja yritti viittelöidä meidät kipin kapin takaisin yön selkään. Tämä perin kiinalainen tapa hoitaa asioita (silloin kun et ymmärrä, kieltäydy yrittämästä) sai meilläkin hieman tunteet pintaan. Kiivaan sanaharkan jälkeen saimme avaimen huoneeseemme. Oven takana odotti saastaisin ikinä näkemämme h o t e l l i huone. Lattiamatto oli reikien, kuivuneiden sylkiklimppien ja erinäisten siementen ja muun irtoroskan peitossa. Sohva oli repaleinen ja lattialla lojuivat käytetyt 15denierin ihonväriset avokassukat. Parvekkeella oli romahtanut katosrakenne ja huoneen seinät itkivät hometta. Taas kerran päätimme lähteä aamunkoitteessa katsomaan keskustan majatalot.

Avatessani silmät tuossa jopa kiinalaisten haukkumassa läävässä, haravoin netistä muutamasta tarjolla olevasta majatalosta yhden, josta varasin huoneen perheelleni seuraavaksi yöksi. Bussi Laosiin lähtisi yhdeksältä aamulla, joten kävisimme ostamassa bussiliput samalla kun vaihtaisimme majoitusta. Kävelimme viitisen kilometriä floppihotellilta keskustaa kohti. Löysimme bussiaseman ja saimme liput seuraavalle päivälle.

Kohtasimme seuraavan haasteen, kun osoitteeton majatalo kertoi sivustolla sijainnikseen “300metriä bussiasemasta etelään”. Tuntien hikisen marathonetsinnän jälkeen palasimme aina tutulle bussiasemalle. Tytöt olivat jo taatusti väsyneitä ja nälkäisiä. Lähdin vielä kerran yksin etsimään hostellia, joka ei tarjolla olevien tietojen valossa voinut olla kovin kaukana. Ongelmaksi muodostui pikemminkin kuuteen suuntaan haarautuva risteys, jossa bussiasema sijaitsi. Tällä yrittämällä kuitenkin löysin paikan, joka piilotteli kahden kiinalaisen grilliravintolan väliin uppoavalla metrin leveällä kujalla. Kyltti jossa koreili Boliheng International Hostel, oli suunnattu kadulla selkä tulijaan päin, joten olimme kävelleet siitä ohitse useamman kerran.

Boliheng the International youth hostel

Tämä paikka osoittautui kuitenkin mainioksi yöpaikaksi: vanerilevyn päällä patjantapainen, vessana ikioma jalanjälkikoppi. Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yhdeksän euron majataloon. Iltaa vietimme alakerran grilliravintolan notkuvien pöytien ääressä, pohtien tunnelmia Jinghongista ja toisaalta kaikkea Kiinassa kokemaamme.

Saapuminen Keski-Kiinaan Chengdun kaupunkiin

Kuten moneen aiempaan kirjoitukseeni, niin tähänkin liityy vatsatauti. Olin viimeinen tautilainen Pekingistä lähtiessä ja Arttu lähes pakotti minut junaan olosta huolimatta. Junamatkat olivat olleet leppoisia siirtymiä, ainakin silloin kun olimme saaneet valita karjavaunusta alasängyt itsellemme. Nyt saimme punkka-arpajaisissa kaksi yläpunkaa, joka sinetöi matkamme ensimmäiset vaaralliset kilometrit. Kiikuimme päivän ja yön reunattomilla lavereilla yläimoissa kahden eloisan mittarimadon kanssa. Komeuden kruunasi tupakkapaikka seinälevyn takana, joten haju, vatsankouristukset ja tasapainoilu yläilmoissa elohiirten kanssa olivat suht valmis paletti. Koko matka oli täynnä niitä sydänkurkussa-tilanteita, kun juna tekee äkkijarrutuksen, kiskot kirkuu ja nappaan lennosta kiinni tytöistä, ettei kumpikaan mäiskähdä kahta metriä kohti lattiaa. Sitten vasta tarkistan tuliko omaan pöksyyn lusikallinen vai kaksi. Siinä me nököttää pönötimme suu täynnä alakerran kiinalaisrouvan matkaeväitä, joihin kuuluivat keksit, siemenet, hedelmät ja muut meillekin tutut elementit.

Huokaisin helpotuksesta kun juna narahti Chengdun asemalle. Olimme varanneet hyvin arvostellun hostellin keskeiseltä alueelta Chengdusta, mutta aina odotukset eivät kohtaa todellisuuden kanssa. Vessanpönttö vuoti liejua lattialle, jossa suihkukäynnin jälkeen olisi muutenkin voinut tehdä sammakkopotkuja. Avattu kortsupakettikaan ei ollut löytänyt tietään edellisten rakkauden ammattilaisten jälkeen roskikseen yöpöydältä. Luulisi että kahdellakympillä saisi suht edullisessa kaupungissa edes välttävästi siistin huoneen. Chengdussa oli kuitenkin vielä nähtävää. Löysimme loistavan hotellin lähempää Tianfu Squarea ja parinsadan metrin päästä metroasemaa. Maksoimme Leeden hotel Chengdussa yhteensä 30$ /yö doublehuoneesta, johon kuului ihanan runsas buffetaamupala. Huone oli siisti ja sänky iso. Henkilökunta lahjoi tyttöjä pehmoleluilla. Uskomaton hinta-laatusuhde. Tämä hotelli sujahti suoraan all-time favourittien kärkeen!

Meillä oli aika vähän etukäteen mietittyä tekemistä mielessä, joten monena päivänä kävelimme puistoissa, lepäilimme junaväsymystä pois ja söimme hyvin. Pyörimme Tianfu Squarella ihmettelemässä kiinalaisten määrää ja ostosparatiisin menoa sekä kiipesimme 218 metrin korkeuteen seisomaan lasilattialle Chengdun ylle.

Suurin yksittäinen turistien tulosyy Chengduun on pandat. Yli 70% jäljellä olevista pandoista elää Sichuanin maakunnassa Kiinassa. Chengdu taas on Sichuanin pääkaupunki. Tutkin eläinihmisenä läheisten pandakeskusten eettisyyttä ja toimintaperiaatteita. Lapset toivoivat ja Arttukin, että pääsisimme tutustumaan pandoihin lähemmin. Mielestäni mikään ei ole riittävä syy eläinten häkittämiselle, enkä olekaan tukenut eläintarhoja vuosikausiin. Giant Panda Breeding Research Center on nimensä mukaisesti pandojen tutkimuskeskus. Lopulta päätimme vierailla siellä, siinä toivossa että toiminta tähtäisi lajin elinvoimaistuttamiseen, eikä rahanahneuteen eläinten kustannuksella. Pandoilla olikin pääosin tilavat vehreät elinalueet isolla hyvin hoidetulla alueella. Pandapoikasten hipelöiminen oli hiljattain turisteilta kielletty. Yksi aikuinen panda oli lasin takana pienessä kopissa vihastuttavissa olosuhteissa ikäänkuin esittelykappaleena.

 

Niin suloisia kuin nämä pandakarhut ovatkin, koin kuitenkin taas pientä omantunnontuskaa eläintarhan rahoittamisesta. Suurin osa näistä pandoista on toisaalta syntynyt täällä keskuksessa ja tämä paikka on niille koti. Toivottavasti nämä harvinaiset upeat eläinlajit saadaan vielä elinvoimaiseksi ja takaisin luonnonhelmaan.

Chengdu tarjosi meille ihania kiinalaisia katuja tallattavaksi, herkullista katuruokaa ja paljon päivittäiskulttuuria nautittavaksemme. Tehokkaan viikon jälkeen oli aika aloittaa viimeinen junalla tehtävissä oleva matkaosuus. Chengdusta junailimme itsemme junakiskojen loppuun asti, eli Kunmingin kaupunkiin ja sieltä edelleen bussilla eteläiseen Jinghongiin.

Siperian sydän, talvinen Irkutsk

Junan keinumisesta tulee pian pakkomielle. Nytkähtely ja tyynyn alta kantautuvat kiskojen äänet tyynnyttää. Kuulen lisäksi yskimistä, kuorsausta ja teelusikan kilinän. Mietin miten nopeasti ihminen tottuu. Katson ikkunasta ja tiedän, että olemme alueella jossa ei ole asutusta. Kuvittelen kuinka tiheässä metsässä on susia ja muita eläimiä. Maasto ei ole enää tasaista, vaan näen lumen verhoilemia laaksoja ja vuoria.

happihyppely Krasnoyarskissa.

Yhtäkkiä junamatkan loppuminen hirvittää. Tulee mieleen ahdistus suuresta tuntemattomasta. Äkkiä oma punkka, vaunuhenkilökunta, kanssamatkustajat ja tuttu likainen ikkuna vain lakkaavat olemasta. Joutuu taas näkemään vaivaa elämänsä eteen. Pitää pukea päälle ja mennä ulos. Yö päättyy ja aamu alkaa sarastaa.

Sunnuntaiaamuna varhain saavumme Irkutskin rautatieasemalle. Kiitämme vaunuemäntää ja saamme hymyn lisäksi iloisen näkemiin-huudahduksen. Irkutskissa kello on jo yli puolenpäivän. Marssimme päättäväisinä juna-aseman yläkerrassa sijaitsevaan lipputoimistoon. Molemmat varautuneina pahimpaan, sillä asiointimme Moskovan lippuluukulla ärsyttää edelleen. Tiskin taakse lipuu arvokkuutta huokuva nainen kuusissakymmenissä. Sininen virka-asu istuu kuin mittatilaustyö. Kuohkea permanentti lyhyissä maantienharmaissa hiuksissa pysyy asemassaan. Nainen istuu, avaa luukun ja jää odottamaan. Olemme lähes varmoja ensimmäisten vapaiden paikkojen löytyvän vasta reilun viikon kuluttua kulkevaan junaan. Sattuman kaupalla ja Google Translaten armollisella avustuksella rouva virkailija saakin myytyä meille kivuttomasti liput kolmen päivän päästä lähtevään junaan, jonka kyydissä matkustamme kohti Mongolian Ulan Batoria. Juna on numero 362, lisävuoro Venäjän ja Mongolian välillä. Tarkemmin tämä juna liikkuu vain väliä Irkutsk-Ulan-Bator. Juna kulkee joka toinen päivä ja on ilmeisen hyvin pidetty salaisuus, sillä näitä vuoroja ei löydy muutamien selaamieni matkatoimistojenkaan sivuilta. Mielestäni olen lukenut tämän junan kulkevan kiiresesonkina. Moskovastakaan emme saaneet selville tämän junan olemassaoloa. Olemme niin helpottuneita.

Astumme juna-asemalta kirpeään kuuran kuorruttamaan keskipäivään. Saamme jatkaa portaat alas ja tien yli, suoraan ratikkaan jolla pääsemme noin kilometrin päähän majoitusvarauksestamme. Kävelemme loppumatkan ja ihastelen tätä suloista pientä kaupunkia, jossa on charmia jopa pakkasvaipassa. Pieniä yksityiskohtia, kahviloita ja tyylikkäitä asukkaita. Vietämme valitettavasti Irkutskissa ensimmäiset päivät kuumeisten lasten kanssa sisätiloissa.

Kun flunssa ei ota talttuakseen, livahdamme sittenkin puolikuntoisina viettämään viimeisiä hetkiä raikkaaseen ulkoilmaan ja löydämme upean jääveistospuiston keskeltä Irkutskin sydäntä. Irkutsk on kaunis siperialaiskaupunki, jonka katuja koristavat vanhat kiehtovat ikihongasta tehdyt talot ja toisaalta betoniseinien kehnot graffitit.

Holy trinity church

Aikamme Venäjällä alkaa tulla päätökseensä ja on aika valmistautua Mongolian satumaisiin tarinoihin.

Päivät kuin unta vaan

Vaunuemäntä, provodnitsa, lorottaa samovaarista lattianpesuvettä ämpäriin. Vuoro on vaihtunut ja meitä hyysännyt vaunuisäntä on siirtynyt hyttiinsä lepäämään. Piti tulla Siperiaan asti näkemään, kuinka töitä tehdään omistautuneesti. Todistimme kuinka vaunuisäntämme hoiti erään sairaalasta kotiutuneen matkustajan haavat, irrotti jäät junan pohjasta, avasi vessan putken, juoksi muistuttamassa meitä pidemmistä tauoista ja hoputtamassa taas uudelleen asemalla kun juna oli lähdössä. Yöllä hän pesi lattiat, siivosi vessan, peitteli asiakkaan ja lisäksi, hän muisti olla joka ikisellä pysähdyksellä asennossa vaunuvälikössä ja avata ovet ajallaan. Hänen vuorollaan vessapaperi ei ollut ikinä lopussa.

Aamuvuoron provodnitsa jäänhakkuussa.

Vaunu nytkähtelee puolelta toiselle ja raiteet nitisee. Ikkunasta vilisee talvinen tundramaisema. Lunta on paljon ja pakkasta. Nenässä tuoksuu nescafen pikakahvi ja tupakka. Vaunulaiset ovat rohkaistuneet tupakoimaan vaunuvälikössä. Se on kiellettyä, mutta sallittakoon se heille. Tänään iho tuntuu jo likaiselta, hiukset huutavat suihkua.

Pysähdyksemme iltahämyisessä Omskissa on kylmä. En ole koskaan palellut näin. Johtuu ehkä siitä että yritän käydä ilman takkia kioskilla. Villapaidan neuloksista läpi tunkeva pakkastuuli tuntuu sadoilta neulan pistoilta ympäri kehoa. Tärisen ja kiroilen. Meinaan luovuttaa ja juosta takaisin junaan. Katson aseman mittaria, jonka mukaan ulkona on -28 astetta. Laiturin kioski on kallis, mutta saamme mitä haluamme. Ostamme jugurttia, banaania, kokista, vettä ja suklaata. Ostokset maksavat noin 15 euroa.

Erään juna-aseman evästarjontaa.

Herään neljänteen päivään kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Samaan aikaan pieni hentoinen käsivarsi kietoutuu kaulani ympärille. Ulkona kello on kolme tuntia juna aikaa edellä. Junan kello on 5.30. Haen samovaarista vettä ja teen itselleni kahvin. Aavalle kaivan kangaskassista hedelmäsosetta ja yritän venytellä matalassa sänkyvälikössä. Jade ja Arttu ovat auringonsäteiltä suojassa ja saavat nukkua muutaman tunnin pidempään. Onnekkaat.

Aamupäivään mennessä vaunuun on saapunut kolme poliisia. He jututtavat juoppolallia toisessa päässä vaunua. Välillä joku heistä istuutuu alas kun toinen käy kysymässä provodnitsalta jotain. Tarinan loppu jää hämärän peittoon, sillä lopulta poliisit poistuvat ja haastateltava saa jatkaa matkaansa. Onkohan yöllä tapahtunut jotain?

Juna pysähtyy tuppuisen oloisen kylän asemalaiturille. Pysäkin nimi on liian vaikea muistettavaksi. Kyytiin nousee viehättävä vaaleatukkainen nuori nainen joka on sonnustautunut nahkaisiin housuihin, sekä hänen pieni poikansa. Kaksikolla alkaa ahkera asettautuminen omalla paikallaan. Neiti virittelee huopaa näköesteeksi roikkumaan yläsängyn rakenteisiin. Seuraavaksi he siirtyvät junan vessaan vaihtamaan mukavammat vaatteet. Nainen vaihtaa pelkän paidan, nahkahousut saavat jäädä päälle. Pojalla on mukavannäköinen oloasu ja autoaiheiset tossut. Kävelen myöhemmin kaksikon sängyn ohi ja havaitsen kuinka heille on valmistunut keskellä platskartia oma pieni yksiö huovan sisälle.

Saamme valmistamamme päivällisen jälkeen seuraa kultahampaiselta herrasmieheltä, Baikalin kasvatilta. Hän esittää meille kutsun kesäksi hänen perheensä kotiin Baikaljärven rannalle. Mies on ulkoisesta olemuksesta päätellen elänyt kovia aikoja, juonut suruun, ottanut turpaan, tullut isoisäksi, tehnyt töitä, rakastanut paljon ja ryypännyt lisää. Hän on takuulla harmiton veikkonen ja minusta myös sympaattinen. Kuuntelen tarinointia ymmärtämättä sanaakaan. Lupaamme saapua joskus vieraiksi.

 

Petipaikka karjavaunussa

Moskovassa on kova pakkanen. Arttu kiirehtii eteenpäin kiukkuisena. Yritämme kehoitusten mukaisesti ostaa ennakkoon Moskovan rautatieasemalta junalippuja välille Irkutsk-Ulan Bator, mutta yritys jää suutariksi pahantuulisen ja palveluhaluttoman virkailijan vuoksi, sekä siksi että meille alkaa tulla kiire pian lähtevään junaan. Jade on ehtinyt ottaa hyvät päiväunet juna-aseman lattialla. Tai oli siinä hänen ja juna-aseman välissä rinkka. Junamme numero 70 lähtee raiteelta neljä. Keskustelemme puluparven keskellä siitä olemmeko oikealla junalla. Tämän junan määränpää on Chita, niinkuin sen mihin meillä on liput. Arttu päättää kysyä joltain. Aseman työntekijä yrittää ohjata meitä pidemmällä oleville laitureille. Pidän pääni ja hyvä niin, sillä juna jonka edessä seisomme on oikea. Pieni mongolialaisen näköinen mies muhkeassa Venäjän Rautateiden karvalakissa viittelöi meidät luokseen. Miehen kasvot ovat syvään uurtuneet ja hymyillessä naama menee tuhanteen ryppyyn. Liput ja passit annamme hänelle ja hän avoimen iloisesti alkaa käymään niitä läpi. Mitä väliä jos Aavan lippu palautuu Jaden passin välissä ja Artun passin väliin sujahtaa kaksi lippua. Sitten mongolialaismies hämmentyy ja kohottaa olkapäitään kun käteen jää vielä yksi passi. Osoitin manducassa roikkuvaa taaperoa jonka olemassaolo oli jäänyt häneltä huomaamatta. Mies rehahtaa nauruun ja nappaa Jaden kainaloon. Emme vielä tällöin tiedä, että pieni keltainen mies joka otti meidät vastaan, on maailman paras vaunuisäntä.

Moskovan antia. Yksi juna-asemista.

Jade nostetaan kiskokuilun yli ja tulemme sisään junaan. Heti vasemmalla on meidän punkkanumerot, 1 ja 3. Alapunkat, kuten pitikin olla. Junan haju tuo mieleen armeija-ajat. Ei mitään eritteiden hajua, enemmänkin aseöljyn ja metallin. Karjavaunu koostuu 54 punkasta. Vasemmalla on neljän punkan syvennykset ja oikealla käytävän suuntaiset kerrossängyt. Vaunun päädyssä on samovaari ja vessa. Vessa on pahan näköinen ja haisee virtsalta. Se on kuitenkin kuurattu lattiasta kattoon, kuten jokaisena yönä tästä eteenpäinkin. Meille jaetaan puhtaat petivaatteet ja pieni pyyhe. Venäläiset tuijottavat meitä. Kun ei ota selvää katseista. Ne ovat vähän vihaisia ilmeitä ja syykin siihen löytyisi rehaavista muksuista. Olemme ahdistuneita ostamatta jääneiden lippujen puolesta, mutta asia putoilee onneksi välillä mielestä. Näyttää siltä että joudumme viettämään Irkutskissa pidemmän tovin.

Puhdas liinavaatepaketti.

Punkat ovat ruskeat ja seinät muovia. Niissä on puukuvio. Ikkuna on niin likainen että sen läpi ei voi kuvata. Lattia on myös likakerroksen peitossa, vaikka se pestään monta kertaa päivässä. Kaikilla on junakengät, niin meilläkin.

Romanttinen platzkart.

Lapsia jännittää junassa oleminen. Pian tytöt ovat niin turhautuneita, että joudumme turvautumaan hätävarasuklaaseen. Se hiljentää ja rauhoittaa jälkikasvua. Alamme päästä jujulle junaelämästä. Vaunu lämpiää pian lähdön jälkeen tukalan kuumaksi ja alamme kaivaa kevyempää vaatetta. Tavarat säilytetään sänkyjen alla olevissa säilytystiloissa. Yläpuolellamme ei toistaiseksi asu ketään, joka luo mukavaa tuntua omaan syvennykseen. Vaunu on hiirenhiljainen, lukuunottamatta lapsiemme säestystä.

Toisena vuorokautena omasta loossista on tullut kotoisa. Aikuisille on ihan ok, ettei ole kiire minnekkään. Lapsilla on aina kiire jonnekin. Annan sipsiä. Artun mielestä lapset menee pilalle, mutta mulle riittäisi jos olisivat hetken vähän hiljempaa. Alamme pelata korteilla koko porukka.

Nakkipiilojen myyjä tulee luoksemme. Nainen on muodokas ja uhkea. Kävellessä vartalo kiikkuu puolelta toiselle liipaten läheltä punkillaan istuvia työmiehiä. Meikit ovat eiliset ja jo sotkeutuneet myyjättären silmistä ja huulipuna on enää vain vähän sinnepäin. Heitämme hurttia huumoria, nainen kehuu osaavansa englantia ja alkaa puhua saksaa. Onneksi meiltä taipuu vähän kaikki. Enimmäkseen elekieli. Hauska hetki päättyi 50 ruplaa maksavaan nakkipiiloon ja nainen hihkaisee kielillä kuinka me vielä tavataan.

venäjäksi, привет!

Yksi vuokrakoti on taas kerran loppusiivottu ja ovi painettu lopullisesti kiinni. Yksi pikainen flunssa onnistuttiin kaapaisemaan mukaan kiirettä vauhdittamaan. Olisin niin ikionnellinen jos tytöt säästyisivät flunssaoireilta, sillä monen päivän junamatka edellispäivien kaltaisissa olotiloissa kuulostaa ihan painajaismaiselta… Jadella oli viimeinen kerhopäivä eilen ja haikeissa mielin sieltä lähdettiin päivän päätteeksi.

Niiden aikaisemmin kirosanoja kirvoittaneiden viisumeiden kanssa Lähialuematkat onnistuivat yli odotusten ja saatiin noutaa valmiit passit kuun vikana päivänä Lähialuematkojen toimistolta. Jos aiemmin ketutti käyttää välikäsiä viisumeiden hankintaan, niin voin ilokseni todeta että kyllä kannatti ja käyttäisin uudelleenkin vastaavanlaisessa tilanteessa. Lähialuematkoista on tällä kertaa vain positiivista sanottavaa! Viesteihin vastattiin nopeasti, asioiden hoitoon oli tarkka rutiini ja konsulaattien järjestystäkin kikkailtiin ajan säästämiseksi, kun Venäjän konsulaatti piteli ovia säpissä monta päivää loppiaisen tienoilla. Jos nyt esimerkiksi joku saa päähänsä hommailla 4×3 viisumia kerralla, suosittelen säästämään hermoja jos sattuu olemaan paljon tekemistä noin muutenkin. Hinnassakaan ei ollut erityisen paljon ilmaa, jos ottaa huomioon itse hankittaessa koituvat bensa- tai lähetyskulut viisumihintojen päälle. Minulle oli myös tärkeää, että joku osasi kertoa ennen hakemusten konsulaattiin viemistä, että kaikki oli täytetty oikein ja tarvittavat asiapaperit löytyivät liitteistä. Meillä viisumit ekaan kolmeen maahan haukkasivat tosi ison osan budjetista, maksaen yhteensä 1076 euroa (269e/hlö). Maat ovat siis Venäjä, Mongolia ja Kiina.

kuva: http://www.jyangtours.com/tours.php?eid=37

Näiden lisäksi saatiin aikaiseksi klikkailtua parit stogeliput, ensin Moskovaan ja sieltä Irkutskiin. Moskovaan matkataankin vasten kaikkia odotuksia ja ennakkofiilistelyitä omassa privahytissä Tolstoilla (syy: pelkät punkat ostettaessa oltais jouduttu jakautua kahteen hyttiin, näet miehet ja naiset erikseen. Ihan oikeasti VR ja Suomi).. Moskovasta Irkutskiin taas taitetaan himpan alle neljässä päivässä turvallisesti karjaosastolla Venäjän kuuluisia rautateitä pitkin.

kuva: http://eng.rzd.ru/images/logo.gif

Säätilat vaihtelevat tuolla Venäjän, Mongolian ja Kiinan suunnalla näin talviaikaan ihan todenteolla, joten on ollut pikkusen haasteellista varustautua tulevaan säähän. Olen tottunut survomaan rinkkaan lähinnä biksut ja fliparit, mutta nyt tarvitaan vähän muutakin. Otammekin nyt ihan perus pitkiä vaatteita ja lämpimät kerrastot väliin. Meillähän pitäisi tuon talvipukeutumisen tulla selkärangasta, joten eipä muuta kuin suunta pipolaatikolle.

Löysin loistavan appsin, jonka avulla olen verestänyt joskus olemassa olleita venäjän kielen alkeellisia taitojani. Kyllä olisi venäjän maikka ylpeä jos nyt näkisi! Mutta ei hyvää päivää, toivottavasti edes joku puhuu tuolla idässä englantia. Opiskeluinto ei valitettavasti kantanut hedelmää ainakaan kolmessa viikossa niin, että vieläkään voisin käydä keskustelua kyseisellä kielellä. Kyllä nuorena se vitsa on väännettävä, eikä näin kolmenkympin kynnyksellä. Hyvä kun nykyään muistaa enää laittaa kakkapussin käteen ennen kuin poimii koiranpökälettä kadunkulmasta. Tässä pitäisi muka vielä kieliä oppia.

Ja siis, maanantaina se sitten alkaa. Se Trans-Mongolian junamatka.

Maailmanympärimatka, mitä maksoi?

On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?

20151126_144005

Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.

DSC_0829

Lennot

Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.

20151226_221822

Hintataso maittain

Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.

20150930_123926

Majoittuminen

Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.

20151015_135241

Perusmajoitus Alona beachilla Filippiineillä.

Ruoka

On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.

20151119_120644

Ylimääräiset menoerät

Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.

20151116_133533

Toteutunut budjetti

Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.

Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.

Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂

-Kiti

 

Vältyimmekö niiltä? – Asiaa luteista

“Siel on niitä tyyliin joka mestas”

“Fijillä törmäät ainaki”

“joka majapaikka Fijillä on täynnä niit”

Kuka arvaa tämän päivän aiheen?

Fidzin luteet / bed bugs

Jokunen vuosi sitten matkustelin vielä vaatteet kuuliaisesti minigripeissä ja silmä kovana kyttäsin hostelleiden patjanalusia, ettei missään näkyisi merkkejä inhoista bed bugseista. Eräässä Lombokilaisessa homestayssa sitten pyörähdin perheeni kanssa, singoten ulos Tripadvisorin uusimpien bed bugs -kuvakommenttien myötä. Tähän asti tuo ruokamyrkytystä seurannut ötökkädisko oli ainoa kosketuksemme näihin aiheena komeileviin verenimijöihin.

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

Nykyään olen löyhäotteisempi ja laiskempi. En jännitä niin paljoa ja otan reilusti vastaan sen mitä tulee. No nyt on tullut ämpärikaupalla luteita. Fidzillä luteiden sanotaan olevan suorastaan vitsaus. Niitä on siellä itseasiassa niin paljon, ettei niistä kirjoiteta majapaikkojen arvosteluihin. Paikallisilla on tapana heittää patjat ja petivaatteet talojen pihoille kasoiksi, joka päivä.

Olen ehkä kasvanut ihmisenä sentin, sillä aiemmin olen miettinyt luteita inhovärinöiden saattelemana ja naama sinisenä. Tuolla tarjottimella pötkötellessä asia olikin yllättäen hyvin paljon tavallisempi käsitellä. Luteethan nyt on vähän niinkuin hyttysiä. Vain pitkäikäisempiä ja erittäin sitkeitä pikku mönkijöitä. Vaikka hyväksyin luteiden uhriksi joutumisen melko kivuttomasti, silti joku merkillinen itsesuojeluvaisto kielsi työntämästä söpösti ruskettuneita nakkijalkojani enää peiton alle.

Kävin rohkeutta kerättyäni kertomassa havainnostamme respaan. Lupasivat tehdä asialle jotain. Neiti Mary tulikin parahiksi herra A:n suihkuhetken aikaan ja näki vilauksen sitä aitoa suomalaisuutta. Torakkakarkote kädessään hän otti totutusti lakanat pois ja käsitteli patjan. Huoneessa oli muuten toinenkin sänky, sellainen pienempi. Siinä ei ollut merkkiäkään bugseista. Siihen Mary ei koskenutkaan, vaikkemme olleet puhuneet missä sängyssä luteet majailevat. Ongelma oli siis tiedossa. Olin kuitenkin opiskellut, että luteista on mahdotonta päästä eroon tavallisilla hyönteismyrkyillä, joten odotukseni olivat hyvin matalalla Maryn patjanmyrkytysoperaation suhteen. Valitettavasti tämä syöpämyrkky ei pitänyt loisia poissa edes yhtä yötä, vaan jo seuraavana yönä nostelin lapsia toiseen sänkyyn.

Tavaroiden läpikäyntiä.

Kannoin seuraavana aamuna kaikki kamat pihalle. Kävimme läpi muutamat tärkeimmät vaatekappaleet ja loput paiskasimme A:n kanssa samantien roskikseen. Kun pääsimme sareelta pois, iskimme loput tavarat ja rinkat pesukoneeseen ja  kuivausrumpuun – kahdesti. Ostimme uudet vaatteet seuraavasta maasta, Jenkeistä. Tuolla saarella minulla kesti liian kauan ymmärtää mistä oli kyse, sillä emme saaneet näkyviä puremia ollenkaan ja lakanatkin vahdettiin päivittäin. Joka aamu verijälkiä oli kuitenkin muuten puhtaissa lakanoissa ja ikävä kyllä jouduin kohtaamaan näitä loisia myös silmästä silmään muutaman kerran. Ehkä emme olisi viipyneet niin kauaa, jos olisin ymmärtänyt tämän  puolen saaresta joutuisammin.

Tips: Luteet kuolevat muuten joko kylmäkäsittelyssä -15°c tai lämmössä yli 57°c. Paras tapa on ehkä pakastaa kaikki luteiden kanssa kosketuksissa mahdollisesti olleet tekstiilit, tai pyörittää ne kuumassa pesussa ja kuivausrummussa. Älä unohda käsitellä rinkkaa 🙂

Oletko sinä joutunut luteiden syömäksi? Miten hostellin henkilökunta on suhtautunut asiaan?

Terveisin onnellisesti bedbugsvapaa Kiti

Kambodzan matkavinkit

Kaunis ja sotkuinen Kambodza sijaitsee keskeisellä paikalla Kaakkois-Aasiassa. Maahan saapuminen on helppoa maa- ja ilmateitse. Suosituimmat reitit lienevät Thaimaasta bussilla tai naapurimaista lentäen. Kansainväliset lennot saapuvat Siem Reapiin tai pääkupunkiin Phnom Penhiin. Muista varata viisumia varten rajalle passikuva ja rahaa noin 30 dollaria. Jos saavut lentäen, valmistaudu esittämään myös maastapoistumislippu.

Kambodza esitellään monesti eksoottisena korvikkeena Thaimaalle, vaikka mielestäni kyseessä on kaksi melkolailla erilaista matkakohdetta. Kambodzan kauniit kasvot sijaitsevat hillityllä maaseudulla, kun taas ei-niin-viehättävä osuus on ehdottomasti Siem Reapin ällöttävä pub street-alue. Maahan matkatessa voi odottaa melkein mitä vain ja toisaalta ei paljon mitään.

20151026_105330_HDR

Kambodzan sisäiseen matkustamiseen suosituin ja kohtalaisen turvallinen liikkumisväline on bussi. Kaupunkien sisällä taasen kuljettavat paikasta toiseen kaikessa kusettavat tuktuk-kuljettajat. Hinnat ovat noin 1-3 dollaria/matka. Lisäksi veneellä liikkuminen on teoreettisesti mahdollista lähinnä sadekaudella jokia ja järveä pitkin. Ainakin Battambang- Siem Reap- Phnom Penh väleillä on veneyhteys, mutta en vakuuttunut paikallisten puheiden perusteella veneilyn kannattavuudesta. Veneet tarvitsevat tarpeeksi syvän vesistön, joten läheskään aina venereitit eivät ole käytössä.

Bussikalusto on parasta ja länsimaisinta uudehkolla Giant Ibis yhtiöllä, joka on tietysti myös kallein. Heidän hintoihinsa sisältyy nouto hotellilta, pullovesi ja pieni leivonnainen, wifi sekä ilmastointi. Busseissa on mukavat tilavat istuimet ja yödösätkin olivat kuvien perusteella oikein siistit. Lippu välille Siem Reap-Phnom Penh makselee 15$/suunta. Ole varovainen bussiyhtiötä valitessasi, sillä monista firmoista liikkuu huhuja ryöstelevistä miehistä matkatavararuumassa. Jokatapauksessa rinkoista kannattaa ottaa ylös käsimatkaan kaikki vähääkään arvokas.

Lapsiin suhtaudutaan avoimen kiinnostuneesti koko maassa, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin naapurimaissa Thaimaassa tai esimerkiksi Filippiineillä. Kambodzalaisiin perheisiin kuuluu keskimäärin viisi lasta. Paikalliset juttelevat mielellään omista lapsistaan ja ovat ylpeitä perheistään.

Aurinko on pääosin suhteellisen lempeä ja sateita on eritoten pääkaupungissa päivittäin näin sadekaudella. Keskipäivän kuumuus tosin on lamaannuttava, joten juominen on syytä muistaa.

Vältä joutumasta turistihuijaukseen, jossa nainen tai nuori tyttö kantaa liinassa unista vauvaa ja pitelee toisessa kädessä tyhjää nokkamukia. Hän pyytää sinua ostamaan maitojauhetta vauvalle. Kun poistut, huijari palauttaa maitojauheen kauppaan, jolloin kauppias ja nainen laittavat tulon 50:50. Tämä bisnes on erityisen haitallista huijauksessa käytetyille pikkulapsille, jotka vuokrataan ja monien lähteiden mukaan huumataan tai pidetään nälässä työpäivää varten. Hyvin usein raha ei mene tässäkään tapauksessa huijarinaiselle, vaan mafia kaapii kermat kakusta.

20151024_161639

20151026_090942

20151028_150446

Kambodza on yleisesti ottaen turvallinen maa, mutta erinäköisiin turistihuijauksiin törmää helposti. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla. Huono hygienia voi tuottaa ongelmia, joskin allekirjoittaneet selvisivät täysin ilman terveyshaittoja. Toiset välttävät tilaamasta jäätä juomiinsa, sillä jäälevyt liu’utetaan likaisia katuja pitkin jääleikkaamoon. Näin tällaista käytännössä tapahtuvankin, mutta silloin tällöin jäitä nauttineina selvisimme kaikesta huolimatta vammoitta.

Ruoka on suhteellisen hyvää, kuitenkin mielen avaruutta kaivataan erityisesti tiettyjen katuruokien maistelussa.

Hintaesimerkkejä:

Hanaolut 0.50$
Katuruoka (esim kanariisi) 1.50-3$
Ravintola-annos 5-12$
T-paita markkinoilta 3$
Iso vesipullo 0.30$

Suosittelen totuttelemaan noiden jenkkidollareiden käyttöön, sillä niitä paikalliset mieluiten käyttävät. Kaikki hilut maksetaan takaisin rieleissä. Raha-asiat saivat välillä tunteet pintaan, kun kahden valuutan kanssa leikkiessä paikalliset eivät oikein aina itsekään tienneet mitä mikäkin maksaa ja mitä annetaan takaisin. Muista tinkiä!!

 

 

20151107_180911

 

20151103_152912

20151103_141037

Jälkikäteen muistelen Kambodzaa jopa hieman surumielisesti, sillä maa painii hirvittävien terveyshaittojen ja puutteellisen hygienian kanssa. Ruma lähihistoria järkyttää todella isosti jos siihen jaksaa perehtyä. Kodittomia kulkureita ja raajattomia miinojen kanssa yhteenottaneita on paljon, eikä heillä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Rottiin ja torakoihin törmäät suurella todennäköisyydellä, eikä englanninkieli ole hallussa juuri muualla kuin matkamyyjillä turisritoimistoissa. Erityisesti iänkaikkinen varpaillaan olo ja kaiken krääsän tyrkyttäminen tulevat korvista muutaman viikon maleksimisen jälkeen.

Plussia ovat ystävällinen kansa, maaseutu ja kiinnostavat historian sekä kulttuurin yksityiskohdat. Nämä ovat asioita joiden vuoksi maahan kannattaa kaikesta huolimatta matkustaa. Kuulemma myös  rannikon Koh Rong on oikea Kambodzan helmi.

Meidän Top 5:

Angkor Wat (Siem Reap)
Phare sirkus(Siem Reap)
Wat Botum parkin leikkipaikka jos matkaseurana on nuoria lapsia (Phnom Penh)
Killing Fields+Tuol Sleng (Phnom Penh)

20151103_141315

20151025_090658_HDR

 

 

Mahtavia Kambodzahetkiä!