Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

matka

Tatuointitaidetta ala Neng Synat Tattoo

Kovaan tatuointikuumeeseen on lääke, nimittäin uusi tatska. Kiertelemme usein metskaamassa tatuointiliikkeitä, mielessämme ensimmäisenä hygienia ja tietysti loistava työn jälki. Olen itseasiassa kamalan tarkka muun muassa juuri tatuoijan suhteen, mutta toisaalta kateellinen siitä kuuluistasta heittäytymiskyvystä, jota tuntuu löytyvän about kaikilta muilta leviksen takataskusta. Kerkesin pohtimaan, kuinka toivottua tatuoinnissa oikeastaan on juuri omaleimaisuus ja uniikki ilme. Jäisipä tästä matkasta ainakin konkreettinen muisto, hyvässä tai pahassa.

20151027_174633

Löysimme sattumalta tietoja täällä Siem Reapissa sijaitsevasta Neng Synat Tattoosta ja nimenomaan sen paljon puhutuista puhtaista välineistä, joten otimme uteliaisuuttamme suunnan sinne. Silmämääräisesti ehdittyäni tarkastaa kriittiset asiat, oli A:n ja tatuointitaiteilija Nengin välillä jo kaupat täydessä höyryssä. Ei ihme että yheys löytyi heti, sillä tatuoija oli äärettömän sympaattinen ja avoin khmeri, joka jutusteli mielellään. Tilat olivat perus kambolaisen yksinkertaiset ja kotikutoiset, mutta neulat steriileissä pakkauksissa ja iso määrä töitä esillä seinillä ja kansioissa. Neng, joka oli syntyjään maalaisperheestä, oli perustanut oman liikkeensä kaupunkiin vuonna 2008. Hänellä oli kaksi lasta, saman ikäiset kuin meillä. Näimme perheestä kuvia ja juttelimme, tietenkin Pipsa Possusta…

Tatuoitavasta kuvasta oli jonkunlainen visio, jota siinä hetki hiottiin ja vielä päälle väännettiin. Sovimme pari päivää aikaa piirtotyölle ja eilen sitten palasimme itse työn pariin. Olemme molemmat haikailleet bambutatuoinnin perään, mutta tatuoija oli pettymykseksemme lopettanut niiden tekemisen. Syyksi hän tarkensi pelkäävänsä ammattitaitonsa puolesta, tyylilajin vähäisen kysynnän vuoksi. Arvostan rehellisyyttä.

Työ toteutettiin rautaisella ammattiotteella, tarkasti ja hifistellen. Pelkäsin tuotosta todella, vaikka kyseessä ei ollutkaan oma nahkani. Hippeilimme puolisentoista tuntia tyttöjen kanssa liikkeen sohvalla ja tsiikailimme piirrettyjä. Välillä Synat tarkisti minun mielipiteeni, ikäänkuin olisin ollut päätösvallassa varjoista ja yksityiskohdista. Lopputuloksen nähtyäni muutuin todennököisesti vihreäksi kateudesta. Omaan kuumeeseen tämä aivoitus ei tietenkään tuonut piiruakaan löysää.

Neiti J:n järkytykselle ei löytynyt sanoja, kun hän ymmärsi uimaseuransa väliaikaisesti vammautuneen. Terveiseksi hän lopulta tuhahti “käy nyt isi pesee se käsi ni päästää taas sukeltamaan”.

20151027_183919

DSC_0605

kompassiin sisällytettiin Kambodzavivahteita. Suunnannäyttäjän sisällä kuu tarvii auringon.

Oletko ottanut reissutatuointia? Toteutettiinko se kotimaassa vai matkoilla? Mitä oma tatuointisi kuvastaa?

 

Kiinnostuneille mestan kotisivut, olkaa niin hyvät: Neng Synat Tattoo

Edelleen mustekuumeterveisin

Kiti

Jäähyväisten sietämättömyys

Lähtemistä edeltää aina jäähyväiset taustajoukoille. Vaikka emme lähde lopullisesti, lähdemme silti pois.

En ole liiaksi elämäni aikana joutunut hyvästelemään läheisiäni. Ehkä mieleenpainuvimmat  jäähyväiset ovat olleet lapsuuden muutto pääkaupunkiseudulle. Tuolloin hyvästelemäni kaverit ovat edelleen tuoreessa muistissa. Uudelleen hyvästelin vasta muuttaessani Vekarajärven varuskunta-alueelle suorittamaan asepalvelusta. Sieltä toki käytiin kotona lomilla. Viimeiseksi sanoin heipat työkavereilleni miltein nelisen vuotta sitten, kun jättäydyin lapsentehtailuvapaalle. Muutaman rakkaan ihmisen ja eläimen olen joutunut hyvästelemään aikain saatossa sateenkaarisilloille.

Tässä sitä seistään aika tiukan paikan keskellä. Hyvästely ei tee pahaa jos asiaa ei ajattele, mutta kyllähän se tippa nousee linssiin heti jos sille antaa mahdollisuuden. Toiset on tavallaan helpompi jättääkin ja toiset taas ei. Sanoisin että lasten kanssa kaikki on hyppysellisen hankalampaa, kun heillä on kovin kriittisessä vaiheessa suhteiden luominen ja rutiinit. Kokonaiskuvaa tarkastellessa melko helpolla olemme silti päässeet. Tiedän että itku tulee kentällä, eikä sille mitään voi. Nykyteknologian avulla ei toisaalta taas kauas karata. On Skypeä ja Viberit, Facebook ja Whatsapp. Ihan joka mestoilta löytyy nettiyhteys, joten pakeneminen on tehty miltein mahdottomaksi. Herra A on sitäpaitsi niin jäätävässä symbioosissa piirilevyjensä kanssa, ettei edes etelän aurinko sitä sulata. Kertonee ehkä jotain se, että mukaan piti mahduttaa läppäri, tabletti ja kännykkä x3. Kaikesta päätellen olemme siis saatavilla…

Itselleni rankinta, jopa ylitsepääsemätöntä tuntuu olevan koirien jättäminen. Painin moraalituskissani, enkä osaa päättää teenkö itsekkäästi vai hyvin itsekkäästi. Kerron tunnin välein eläinlapsilleni että “äiti tulee kyllä takaisin” ja jakelen rapsutuksia tuon tuosta. Aiemmat reissuthan ovat olleet ihan kamelin pieruja tähän verrattuna.

Mitään muuta jännitystä ei ole vieläkään havaittavissa. Sain äsken rinkat lähtövalmiiksi, hieman rahaa vaihdettua ja kävimme vielä nappaamassa pari kuvaa minusta ja neiti J:stä. Viisumeihin noita kuvia lähinnä saattaa tarvita. Olemme saaneet uskomattoman paljon kannustusta ja apua lähipiiriltä ja vähän etäämmältäkin. Todella rohkaisevaa 🙂

Syksy on saapunut saattelemaan meidät matkaan ja hyvä niin. Puhdas ilma ja syyssateet ovat yksi rakkaimmista jota kotimaallamme on tarjota, joten ilolla otan ne vastaan ennen kuumankosteaa Kaakkois-Aasiaa.

cute-rain-in-mirror

Lämmöllä Kiti

Kuusi käytösK:ta kaikkiin kohteisiin

1.Kysy

Avaathan aina suusi jollet ole varma. Kysymällä tietä tai apua pääset pikkuhiljaa eroon epävarmuudestasi ja kuilu sinun ja paikallisen elämän välillä katoaa.

2.Kiitä

Olethan myös kohtelias ja kiitä aina saamastasi avusta tai palvelusta. Kiitos kuuluu hyviin tapoihin ja olet näin mukana luomassa mukavaa ja hyväkäytöksistä kuvaa turisteista yleisesti. Vaikket saisikaan aina autuaan iloista vastakaikua kiittelyllesi, voit olla varma että se pannaan merkille.

3.Kävele /Käytä julkisia

Käytä mahdollisuuksien mukaan julkisia ja liiku alueilla missä muut tekevät töitä/asuvat/syövät lounasta jne. Täten pääset kokemaan hieman autenttisempaa elämää. Kun tutustut uuteen kaupunkiin, on kaikkein avartavinta kävellä vastavirtaan ja eksyä pikkukaduille.

FB_IMG_1441048743166

4.Kunnioita

Tutustuthan kulttuureihin avoimen kiinnostuneesti, äläkä koskaan tuomiten. Et todennäköisesti ole oikeutettu kertomaan heille, että heidän tuhansia vuosia harjoitetut rituaalinsa ovat mielestäsi kuvottavia tai järjettömiä. Kulttuurit rikastuttavat maapalloamme ja omaa kulttuuriperimää on jokaisen syytä ylläpitää. Ihmisoikeusrikkomukset ovat luonnollisesti eettisesti väärin ja sotivat länsimaista ajattelutapaa vastaan. Tällaiseen törmätessäsi voit esimerkiksi allekirjoittaa vetoomuksen yhdessä jonkin alueella vaikuttavan järjestön kanssa. Heiltä todennäköisesti voit saada lisätietoja itseäsi mietityttävistä seikoista. Puuttumalla johonkin uskonnon tai kulttuurin määrittelemään toimeen henkilökohtaisesti, käytöksesi luetaan usein epäkunnioittavaksi ja on paikallisten silmissä tuomittavaa.

5.Kokeile

Mene epämukavuusalueellesi ja uskaltaudu uusiin tilanteisiin. Et ehkä tulisi valinneeksi taksille “hankalampaa” vaihtoehtoa, mutta eipä bussi- tai junamatka vaikkapa Espanjassa ole sen kummoisempaa. Jälleen näet enemmän ja säästät samalla pitkän pennin.

FB_IMG_1441048595359

6.Keskustele

Tutustu paikallisiin ja kuuntele heidän tarinoitaan. Saatat saada ihania uusia tuttavuuksia, tai vähintään kuulla hyvän kertomuksen. Mitä jos se poikisi jopa kutsun perheen kotiin illalliselle? Verkostoitumisesta voi olla iloa ja hyötyä myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Jollei tarina ole hyvä eikä illalliskutsuakaan kuulu, saat ainakin lisättyä kohtaamisen matkakertomuksiisi.

FB_IMG_1441048659135

+bonussektori

Katsele!!

Useinkaan nähdäksesi jotain upeaa, ei tarvitse maksaa sisäänpääsymaksuja/oppaita/kierroksia tms. Patsaat, putoukset, arkkitehtuuri, metsät ja rannat. Kaikki nämä ja monet muut aktiviteetit ja nähtävyydet ovat maksuttomia ja usein saavutettavissa kuka oletkaan ja mikä ikinä onkaan matkasi tarkoitus.

FB_IMG_1441049599199

 

Liput taskuun ja reissun päälle, tahti on mars mars!

Onni on lentolippu

Kirjoitan siis edelleen Helsingin tukikohdastani, joskin matkaan on tänään jäljellä enää 41 päivää. Normaalisti suhtaudun malttamattomasti lähtöön, kuten tietysti osittain nytkin. Toisaalta osaan ottaa aikuismaisen rauhallisesti jäljellä olevat päivät, koska nyt moni asia tulee eri valossa esiin. Ehkä ei ole niin kiire pois, kun ei tiedä milloin tänne tulee seuraavan kerran takaisin. Yritän myös epätoivoisesti jollain tapaa hyvittää rakkaille koirillemme tulevaa pitkää poissaoloamme. Siitä kannan pahaa mieltä.

Mieheni vastaanotti äsken puhelun, jossa kerrottiin kielteinen päätös anotulle virkavapaalle. En osaa sanoa mitä tunteita se herättää, mutta olemme kiitollisia (verovaroin rahoitetuista) koulutuksistamme, joilla todennäköisesti irtoaa jotain työtä kun palaamme. Olemme muuten saaneet paljon palautetta rohkeudesta toteuttaa unelmiamme, puolesta ja vastaan. Kaikki mietteet ovat tervetulleita ja kuulemme niitä mieluusti edelleen. Toivottavasti voin esimerkilläni osoittaa muille, että pitää uskaltaa tehdä sitä, mistä voimansa saa. Hiljattain nossut poliittinen pyörremyrsky täällä ah-niin-ihanassa lintukodossamme on osaltansa sysännyt meitä lähtöä kohti entistä enemmän.

Saimme kuin saimmekin lentoliput viimein poistettua. Kerkesimme tässä päätöstuskissa kieriskellessämme jo päästää muutaman hyvän lippudiilin käsistämme. No nyt ne on takataskussa sähköpostissani ja ensimmäiseksi matkustamme meille vielä tuntemattomaan maahan. Tämä salaperäinen kohteemme sijaitsee tutussa Kaakkois-Aasiassa. Maa on tunnettu temppelialueestaan ja rumasta lähihistoriastaan. Arvaatteko?11000188_10153655821407384_7502389884500125981_n

Käytännön asioista jännitän eniten nuorimmaisemme MPR-rokotteen saamista, sen kun voi injektoida aikaisintaan puolivuotiaalle lapselle. Neiti A:n puolivuotispäivän ja lähtöpäivän välillä on tasan viikonloppu. Kyseessä on siis kaikille suositeltava suoja tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan.

Jatkamme asunnon tyhjennystä ja dogien hemmottelua!

Rauhanterveisin Kiti

Lapset ja lennot =epämukavuusalue?

Kun esikoiseni oli vasta putkahtanut maailmaan, aloin jo suunnitella pakoa ulkomaille, ensimmäistä kertaa kolmihenkisenä perheenä. Lapseni oli todella itkuinen, mutta elin sisukkaasti siinä ajatuksessa, että tuo ei voi rajoittaa niitä muutamia tärkeitä onnellisuustekijöitä. Neiti J oli 6kk ikäinen, kun hyppäsimme koneeseen Helsinki-Vantaalta. Lomakohteeksi tälle koematkalle valittiin erittäin helppo, “Teneriffatyylinen” ja simppeli Kap Verden saariryhmä. Lennot otti suuntaansa n. 9-10h ja tietysti olin kauhusta kankea. Yritin etsiä kikkoja lentomatkoja helpottamaan. Pahin skenaarioni oli kymmenen tuntia huutavasta puolivuotiaastani korvakipuineen ja rintaraivareineen. Muistan toivoneeni että aiheesta olisi enemmän konkreettista tekstiä luettavaksi. Ei ollut. Lähtöpäivä lähestyi. Kuin taikaiskusta konsanaan, lapsen temperamentti tasaantui tai opin tulkitsemaan sitä jotenkin. Viikot ennen matkaa lapsi hymyili enemmän kuin siihen astisen elämänsä aikana yhteensä. Ja lennoilla ja loman aikana. En ollut koskaan nähnyt häntä niin iloisena, vielä paluulennollakin. Kunnes saavuttiin taas kylmään pohjolaan. Siihen loppui se iloinen asenne! Tämä kaava on oikeastaan toistunut aina ennen matkaa ja sen aikana. Todennäköisesti kyseessä on reissuodotuksen positiiviset vibat ja vanhempien leppoisa asenne, siis ainakin se mikä lapselle näytetään. Kun tulevasta puhutaan iloisen odottavasti, lapsellekin tarttuu oikeanlainen mielentila. Jännitys ja odotushan on näillä matkoilla puoliruokaa!

Indonesia 9.1-30.1 881

Pienen rintaruokitun lapsen kanssa travellaaminen on itseasiassa todella helppoa. Nesteytys ja ruoka on aina lähellä. Vastustuskyky tulee samassa paketissa. Tuo ensireissu meni niin hyvin että massaturistimatkamme loppuivat siihen mistä alkoivatkin. Vanhempi lapseni on matkustanut todella uuvuttavia settejä useine vaihtoineen, pitkine lentoineen ja juna-/bussimatkan kera, joten uskallan seisoa sanojeni takana 🙂 Tässä kirjoituksessa nostetut aiheet itseasiassa pätee myös niin busseihin, juniin, koneisiin kuin lauttoihinkin. Kaikista näistä mainituista meillä on kokemusta ja vastaan mielelläni myös kysymyksiin, jos näin voin olla avuksi!

IMG_8809

Muutamia huomioita omasta näkökulmastani:

Väittämä 1: Lasten korviin sattuu nousut ja laskut

Oikaisu: Kuten meillä aikuisillakin, korvakivut ovat yksilöllisiä. Olen opetellut aina nousujen ja laskujen aikana imettämään (tietenkin myös tuttipullo käy), isommalle on pillimehu tai vettä ja pilli lähettyvillä. Hän osaa jo kertoa jos tuntuu pahalta. Ensimmäisillä lennoilla oli mukana myös puuduttavat korvatipat, jotka havaittiin hyödyttömiksi ja on sittemmin jätetty pois. Tämä korvakipupelko on osoittautunut muutenkin täysin ylireagoinniksi.

Väittämä 2: Lentokoneessa humisee, jolloin lapsen itku ei kuulosta niin riipivältä.

Oikaisu: Tämä on osittain totta. Toki itku kuuluu omaan korvaan koviten ja jatkuvana on kuormittavaa myös kanssamatkustajille. Lapsen itku on toisaalta hyvinkin normaalia ja joka lennolla on myös aikuisiän saavuttaneita mölisijöitä. Suurin osa kanssamatkustajista ymmärtää lapsiperheitä, ja hyvin todennäköisesti ette ole ainoita lapsen kanssa matkaavia siinä koneessa. Kuka muka muutenkaan onnistuu saavuttamaan harmonisen olotilan lennolla? Ja se ei takuulla johdu ympärillä ääntelevistä mukeloista (paitsi jos ovat omia)

Väittämä 3: Lapsi pitkästyy.

Oikaisu: lapsi pitkästyy, jollei ole mitään virikkeitä. Iästä riippuen pelit, älylaitteet, piirtovälineet, naposteltavat, kirjat, lelut, you name it. Välilaskut kävelyineen ja ikkunasta katselu on myös oikein mukavaa puuhaa. Oman kokemukseni mukaan lapset nukkuvat erittäin hyvin lennoilla. Aikuiset pitkästyy helpommin.

Väitämä 4: Tarvitset vauvakopan.

Oikaisu: Et tarvitse. Tai me ei olla ikinä tarvittu. Sylissä on ollut ihan ok, niin äidillä kuin lapsellakin. Ruokailut tuottavat hieman päänvaivaa, mutta niistäkin on selvitty, kiitos toisen aikuisen. Tottakai sellaisen olemassa olo voi helpottaa, jos lapsi itse on siinä rauhallinen. Kaikki keinot, mitkä omaa mieltä rauhoittaa, kannattaa käyttää.

Kap Verde Sal 21-28.3.2013 005

Koska matkaamme usein hyvinkin pienellä varustuksella, olemme pyrkineet myös lapsen virikkeissä minimalisuuteen. Muutama lelu ja pieni kirja, jotka lapsi voi itse valita. Tuttu unilelu on ollut myös hyväksi havaittu turvallisuustekijä. Oikeastaan meillä on muodostunut samat matkalelut, jotka pakataan uudelleen ja uudelleen reissuille. Lisäksi mukaan tulee eväät, esimerkiksi suolakaloja, naksuja, namuja tms sekä juotavia. Huom. Alle kaksi vuotiaalle saa vielä omat juotavat turvatarkastuksen läpi. Myös kentältä (turvatarkastuksen jälkeenkin) voi hoitaa juomahankinnat lähes kaikilla isommilla kentillä.

IMG_8870

 

Jollei se ota, ei se annakaan. Joten huoli pois ja halpojen lentojen perään 😉

-Kiti

Koti-ikävää(kö?) Kuala Lumpurissa

Saavuimme eilen Kuala Lumpuriin. Matka taittui kahdella lennonvaihdolla ja muutamalla junan vaihdolla. Lennoilla sain olla todella iloinen ja ensimmäistä kertaa näissä olosuhteissa myös erittäin ylpeä jälkikasvustani, joka selaili leffoja ja otti nokosia, silloin kun ei syönyt. Kuin vanha tekijä. Täytyy toisaalta sanoa, että erityisesti lentojen kiinalainen lapsiväesto pisti lennoilla pahintaan samaan aikaan. Voihan se olla että pari vuotiaskin jo tottuu asioihin. Varsinkin tulomatkan loppupuolella tuntui, että miten tuo lapsi VOI jaksaa, kun itsellänikin on jo takki lopullisen tyhjänä ja jalat rakoilla.

Majoitumme nämä muutamat päivät KL:ssa hieman hienommassa mestassa, joka varattiin isänpäivän lahjaksi. Aika huojentavaa kuitenkin, että päästään maanantaina taas vanhaan kunnon guesthouse-elämään. Ei ole luxusmatkailu meitä varten. Tuntuu ettei aamiaisellekaan kehtaa mennä omilla vaatteilla ja tukka sekaisin!

Menimme siis eilen ajoissa petiin lopullisen väsymyskuoleman saattelemina. Yöllä sitten kuitenkin heräsimme voittajafiilikseen neiti J:n kanssa, ilmeisesti  aikaerojen ja yliväsymyksien takia kello 22:00 potemaan koti-ikävää? Olin lähinnä ihan “what?!”. Hetkisen mietin, onko tämä tottakaan, ja mistä oikeasti on kyse. Katseltiin lääkkeeksi koiramme kuvia ja muita tuttuja juttuja, sekä mietittiin mitä aamulla tehtäisiin. Kun äiti-tytär terapiahetki tuli päätökseen, kello oli 02:00. Huokaisin helpotuksesta ja painoin itsekin silmät kiinni. Nanosekunnin ajan mielessäni kävi ajatus siitä, jos hän onkin tarpeeksi vanha päättämään itse olisiko mielummin täällä vai kotona. Mietin, mitä olen mennyt tekemään. Tyhmä ajatus, koska tiedän että hän rakastaa ja odottaa näitä reissuja. Tuo olikin sitten yhtä ohimenevää kuin trooppinen sadekuuro ja aamulla asiat olivat taas mallillaan. Hän sanoikin, että kylläpäs äiti matkoilla on mukavaa! Viimeyöistä kotikaipuuta ei enää edes myönnetty. Koti-ikävä onkin yksi luonnollisimmista asioista, mutta ehkäpä en ollut tuollaiseen osannut vielä varautua. Ensimmäistä, mutta ei varmasti viimeistä kertaa tuli tällainen tuntemus vastaan. Tänään pilkahtikin jo aurinko myös taivaalta ja ylihuomenna lennämme Borneoon.

Perinteisyyttään henkivä Twin towers -kuva

Perinteisyyttään henkivä Twin towers -kuva

 

Kiti