Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Maailmanympäri

Saako lapsi matkustaa?

Miten on, saako lapsi matkustaa?

Lueskelin taannoin pienellä tulivuorisaarella Rauli Virtasen Reissukirjaa. Odotin teokselta paljon, todennäköisesti vähän liikaa. Rauli Virtanen aiheuttaa minussa reaktioita puolesta ja vastaan. Ihailtavaa kokemusta, humanitaarista journalismia ja taitavaa tiedottamista. Itse kirjasta paistoi mielestäni läpi ylimielisyys ja kaikkitietävyys. En valitettavasti päässyt ihan loppuun saakka, vaikka todellakin yritin. Kuulostaa siltä, että kirjoittaja mieltää maailmanmatkailun jonkinlaisena kilpailuna. Hän johtaa oletettua kisaa eittämättä, käytyään kaikkialla ja kaikkien kanssa. Ymmärrän, että kyseessä on vanhan kansan matkamies ja journalisti, joiden kaltaisilla usein on saattanut ulosanti muovaantua tietynlaiseksi. Taannoin kahden lapsen kanssa Trans-Mongolian matkan tehneenä, erityisesti eräs kohta sai katseeni nousemaan kirjan välistä.

“En ole varma voinko suositella Trans-Siperia -matkaa lapsiperheille, varsinkaan, jos elektroniset laitteet ja pelit jätetään kotiin. Automatkailuun kuuluva hokema »koska me oikein ollaan perillä» saattaa häiritä aikuisten matkustusrauhaa.” Rauli Virtanen, Reissukirja

 

Vaikka kyseessä on vain yhden ihmisen kansien väliin painettu ajatus, se laittoi miettimään meitä suomalaisia ihmisinä. Meilläpäin tupataan vierastamaan lapsellisesti käyttäytyviä lapsia. Lapsenmielinen käytös on paheksuttavaa ei vain aikuisilta vaan myös meidän omilta lapsilta. Siis se käytös, jonka avulla harjoitellaan käsittelemään omia tunteita, sanomaan ääneen asioita ja jonka avulla oma minäkuva alkaa muodostua. Matkustaessa lähes minne tahansa muualle maailmassa, lapset ovat integroituneet yhteiskuntaan ja heillä on siinä oma asemansa. Lapsenasema. Miten pilalla voi aikuinen olla, jos lapsi häiritsee aikuisen matkustusrauhaa? Miksi lapsella ei ole yhtälaista oikeutta matkustaa omana itsenään? Miksi on ok silloin kun aikuinen häiritsee lapsen matkustusrauhaa?

 

Itse arvioiden matkamme Trans-Siperialla meni mukavasti, enkä muista kuulleeni kysymystä “koska olemme perillä?” kertaakaan. Eikä se olisi haitannut vaikka olisinkin kuullut. Anteeksipyytelevänä suomalaisena äitinä vein kyllä välillä uhmaraivarin partaalla happea haukkovan kaksivuotiaan vaunuvälikköön huutamaan. Venäläiset, kiinalaiset ja mongolialaiset kanssamatkustajat eivät puolestaan koskaan katsoneet pahalla. Olihan heilläkin lapsia mukana, ja miksei olisi ollut. Juna on kaikille avoin matkustustapa. Lapsille tuskin tulee viikkoja kestävällä matkalla tunnetta määränpään odottelusta. Trans-Siperiahan on määränpää jo itsessään. Lapset kiinnittivät monen huomion ja saimme heidän ansiostaan monia juttukavereita. Mongolian junassa muutkin lapset tulivat sängyillemme leikkimään, jopa siinä määrin että omat yöunemme olivat vähällä jäädä tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi.

 

 

 

Matkustaminen mantereiden halki avoimessa junavaunussa on ollut paitsi opettavainen retki, myös terapeuttista aikaa koko perheelle. Junasta käsin matkanteon käsitys laajenee, kun ympäristön muuttumista voi seurata ikkunoista ja pakkasesta voi käydä muistuttamassa itseään lumisessa vaunuvälikossä tai junalaiturilla pysähdyksien aikaan. Arvostus ruokaa kohtaan nousee, kun ruokailusta tulee taas samanlainen yhteisöllinen tilaisuus kuin se on ollut viimeksi 20 vuotta sitten natisevan pirttipöydän ääressä. Nyt sitä syödään kapealla junapunkalla, mutta yhdessä. Lasten kysymyksiin on aikaa vastata kunnolla ja ne kirvoittavat tärkeitä keskusteluita avaruudesta tai Siperian susista.

 

 

Omien arvojeni mukaisesti haluan viestittää omille lapsilleni sekä muille ihmisille, että lapsuus pitää elää, kotona, junassa, ravintolassa, kaupassa ja leikkipuistossa. Kotimaassa ja ulkomailla. Saarella ja mantereella. Omaa olemassaoloaan ei tarvitse kenenkään anteeksipyydellä. Siinä missä oman lapsen käytöksen ohjaaminen muita kunnioittavaan suuntaan kuuluu hyviin käytöstapoihin, niin kuuluu myös sen lapsettoman aikuisen ymmärryksen riittäminen hetkellisiin nurinakohtauksiin. Itsensä jalustalle nostaminen on so last season.

En kuitenkaan pahoittanut mieltäni Reissukirjan sisällöstä, vaan toivon vastakin Virtaselle ja muille samanhenkisille rauhallisia junamatkoja. Mutta jos siellä joku extremevanhempi jossain suunnittelee tätä tai mitä tahansa muuta reissua lasten kanssa, niin lähtekää! Teette tulevaisuudelle palveluksen näyttäessänne lapsillenne, että maailmassa on muutakin kuin aikuisia suomalaisia.

Vältyimmekö niiltä? – Asiaa luteista

“Siel on niitä tyyliin joka mestas”

“Fijillä törmäät ainaki”

“joka majapaikka Fijillä on täynnä niit”

Kuka arvaa tämän päivän aiheen?

Fidzin luteet / bed bugs

Jokunen vuosi sitten matkustelin vielä vaatteet kuuliaisesti minigripeissä ja silmä kovana kyttäsin hostelleiden patjanalusia, ettei missään näkyisi merkkejä inhoista bed bugseista. Eräässä Lombokilaisessa homestayssa sitten pyörähdin perheeni kanssa, singoten ulos Tripadvisorin uusimpien bed bugs -kuvakommenttien myötä. Tähän asti tuo ruokamyrkytystä seurannut ötökkädisko oli ainoa kosketuksemme näihin aiheena komeileviin verenimijöihin.

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

Nykyään olen löyhäotteisempi ja laiskempi. En jännitä niin paljoa ja otan reilusti vastaan sen mitä tulee. No nyt on tullut ämpärikaupalla luteita. Fidzillä luteiden sanotaan olevan suorastaan vitsaus. Niitä on siellä itseasiassa niin paljon, ettei niistä kirjoiteta majapaikkojen arvosteluihin. Paikallisilla on tapana heittää patjat ja petivaatteet talojen pihoille kasoiksi, joka päivä.

Olen ehkä kasvanut ihmisenä sentin, sillä aiemmin olen miettinyt luteita inhovärinöiden saattelemana ja naama sinisenä. Tuolla tarjottimella pötkötellessä asia olikin yllättäen hyvin paljon tavallisempi käsitellä. Luteethan nyt on vähän niinkuin hyttysiä. Vain pitkäikäisempiä ja erittäin sitkeitä pikku mönkijöitä. Vaikka hyväksyin luteiden uhriksi joutumisen melko kivuttomasti, silti joku merkillinen itsesuojeluvaisto kielsi työntämästä söpösti ruskettuneita nakkijalkojani enää peiton alle.

Kävin rohkeutta kerättyäni kertomassa havainnostamme respaan. Lupasivat tehdä asialle jotain. Neiti Mary tulikin parahiksi herra A:n suihkuhetken aikaan ja näki vilauksen sitä aitoa suomalaisuutta. Torakkakarkote kädessään hän otti totutusti lakanat pois ja käsitteli patjan. Huoneessa oli muuten toinenkin sänky, sellainen pienempi. Siinä ei ollut merkkiäkään bugseista. Siihen Mary ei koskenutkaan, vaikkemme olleet puhuneet missä sängyssä luteet majailevat. Ongelma oli siis tiedossa. Olin kuitenkin opiskellut, että luteista on mahdotonta päästä eroon tavallisilla hyönteismyrkyillä, joten odotukseni olivat hyvin matalalla Maryn patjanmyrkytysoperaation suhteen. Valitettavasti tämä syöpämyrkky ei pitänyt loisia poissa edes yhtä yötä, vaan jo seuraavana yönä nostelin lapsia toiseen sänkyyn.

Tavaroiden läpikäyntiä.

Kannoin seuraavana aamuna kaikki kamat pihalle. Kävimme läpi muutamat tärkeimmät vaatekappaleet ja loput paiskasimme A:n kanssa samantien roskikseen. Kun pääsimme sareelta pois, iskimme loput tavarat ja rinkat pesukoneeseen ja  kuivausrumpuun – kahdesti. Ostimme uudet vaatteet seuraavasta maasta, Jenkeistä. Tuolla saarella minulla kesti liian kauan ymmärtää mistä oli kyse, sillä emme saaneet näkyviä puremia ollenkaan ja lakanatkin vahdettiin päivittäin. Joka aamu verijälkiä oli kuitenkin muuten puhtaissa lakanoissa ja ikävä kyllä jouduin kohtaamaan näitä loisia myös silmästä silmään muutaman kerran. Ehkä emme olisi viipyneet niin kauaa, jos olisin ymmärtänyt tämän  puolen saaresta joutuisammin.

Tips: Luteet kuolevat muuten joko kylmäkäsittelyssä -15°c tai lämmössä yli 57°c. Paras tapa on ehkä pakastaa kaikki luteiden kanssa kosketuksissa mahdollisesti olleet tekstiilit, tai pyörittää ne kuumassa pesussa ja kuivausrummussa. Älä unohda käsitellä rinkkaa 🙂

Oletko sinä joutunut luteiden syömäksi? Miten hostellin henkilökunta on suhtautunut asiaan?

Terveisin onnellisesti bedbugsvapaa Kiti

Muistoissa taivas sininen ja rannat paratiisin

Sitä onnellisuutta, jota voi tuntea riippumatossa suloisen sinisen taivaan alla, on hyvin vaikea kuvailla. Se on lepoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Merivesi on kirkkaampaa kuin kraanavesi, ja voit helposti unohtua tunneiksi seuraamaan korallimaailman elämää veden alle. Aika pysähtyy ja unohdat, miksi kelloa ylipäänsä seurataan. Ainoastaan syöt nälkääsi ja nukut väsymykseen. Nautit joka solullasi elämän kauneudesta ja rakastut maailmaan joka aamunsäteillä.

20160115_152047

20151127_160011

Paluu Suomeen

Aluksi jet lag ja räntäsateen aiheuttama ahdistus sekoittuivat söpöksi masennuksen ja jurri-illan cocktailiksi, mutta pikku hiljaa päivät alkavat tasaantua ja yölliset toimet muistuttaa taas nukkumista. Valveilla ollessa talvikiukku ja innostus uusista kuvioista tönivät toisiaan vuoronperään paalupaikalta. Koko Suomi tuntuu pahimmillaan sisäänpäinkääntyneeltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Hymyilin ekoina päivinä kaupassa tuntemattomalle isälle ja tytölle. Molemmat rutisti kulmiaan ja katsoivat toisiaan kummasti. Anteeksi tosiaan.

Mainitsemani uudet tuulet ja niihin soluttautuminen on innostavaa ja palkitsevaakin. Sillä uteliaan mielen siivellä olemme sinnitelleet Suomeen paluun, joka on ollut koettelevainen monin paikoin. Periksi ei kuulemma voi antaa ja sitäpaitsi en haluaisikaan. Kyllä täältä se oma paikka taas löytyy kun hetken hakee.

Parasta juuri nyt?

Koirat. Puoliksi selvitetty päivän tarkka budjetti. Hunajavesi nautittuna lattialla. Ihanat lapset. Vastapaistetut sämpylät. Auringonlaskut omalla parvekkeella. Villasukat, tietty! Uuden auton tuoksu (okei vanhaan autoon ripustettujen hajukuulien haju), sekä uusi ihana pikkukotimme saavat väkisinkin hymyn huulille. Pienet ilot valaisevat näinä päivinä talvista pikkukaupungin perhe-elämää enemmän kuin koskaan.

Vielä ei tarvitse potea matkakuumetta, mitä nyt kroonisena takaraivossa jyskyttää aina pieni rinkkapiru. Voi hetken huilata ja tehdä juttuja, joita vain kotona voi duunata. Myönnän, että ensimmäistä kertaa osaan nähdä hiljaisen kauneuden myös auringonsäteiden ja pakkasen kristallisoimassa merenrannassa.

Mitä seuraavaksi?

Viholliseni pankkitili pitää meidät vielä kurissa seuraavan matkan suhteen. Olenkin toistaiseksi tyytynyt ainoastaan kasailemaan ajatuksiani kuluneelta reissulta ja siinä kyllä riittää edelleen työn sarkaa. Videoklipit matkalta on niin ikään purettavana ja paljon keskeneräisiä kirjoituksia vailla viimeistelyä.

Meillä on käytössä lämpimät lähimuistot, joita nyt käyttää lääkkeenä lopputalven siedätyshoidoissa.


DSC_0966

Kotiterveisin Kiti

Telttailusta Australiassa

Australian MasterChefia katsellessani ajatukseni pyörivät suurinpiirtein kaikkialla muualla paitsi ruoassa. Aloin muistella huomaamattani taannoista Australian road trippiä, jolloin telttailimme Adelaidesta Brisbaneen. Muutenkin Australiasta käsin tehdyt postaukset jäivät vähäisiksi yhteydettömän elon tuoksinassa, joten päädyin kirjailemaan sanasen jos toisenkin tuosta nuuskamuikkuilusta Ausseissa. Ensinnäkään ajatus ei ole yhtään kaukaa haettu, nimittäin kotimaanmatkailu on australialaisten ykkösjuttu. Caravan parkeja löytyy lähes joka pitäjästä. Fasiliteetit vaihtelevat toki laidasta laitaan, joten joskus uima-altaalla ja lämpimällä suihkulla varustellun alueen saa korvata lähibubin vessoilla. Huomasimme itse muutaman yön jälkeen viihtyvämme paljon paremmin perinteisissä laitakavereiden ja hippien asuttamissa leiripaikoissa, niissä  vähän leffahenkisissä trailerparkeissa. Lomakeskukset jäivät näin taas taka-alalle.

20151231_095434

Mahdollisissa keittiöissä voi duunata itse pöperöt. Niin mekin teimme, vaikka varsinaista rahansäästöä tuolla ei välttämättä huolimattomalla kauppalaskeskelulla saa aikaan.

Yöpymisen hinta vaihtelee toki viiden tähden lomakeskuksen ja raviradan välillä roimasti, aina ilmaisen ja n. 50$ välillä. Lisähenkilöistä saatetaan periä maksua. Tämä oli täysin paikkakohtaista. Sähköstä saa pulittaa yleensä hieman enemmän, kun taas pelkkä telttapaikka lohkeaa toisinaan hyvinkin ilmaiseksi. 

20151227_175323

Ötököistä ei juuri aiheutunut päänvaivaa, kun muisti iltaisella pitää teltan verkon kiinni. Isoja siivekkäitä ja esimerkiksi torakoita kyllä näkyi tuon tuosta, mutta tiedättehän sanonnan siitä, miten kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon…

20151229_063238~2

Vauvan takia olin huolissani ennen Australiaan saapumista muutamista seikoista, jotka osoittautuivat kyllä suoraan sanottuna turhaksi spennailuksi. Hygienia aiheutti mielessäni eniten päänvaivaa, mutta lähes joka leirintäalueelta löytyi melkein siedettävät suihkut. Muutama ilmainen lämmin suihku löytyi myös maantien varrelta, huoltoaseman yhteydestä.

20151231_095244

Ilmastoon kannattanee kuitenkin perehtyä ennen telttailuvarusteiden kasaamista, sillä Australian jättimäiseen mantereeseen sisältyy roimasti lämpötilaeroja ympäri vuoden. Pärjäsimme hienosti kesämakuupusseilla ja ohuilla makuu-alustoilla. Kylmimpinä öinä palelin vähän, mutta olin silloinkin ainoa vilukissa. Ajankohtahan oli tuolloin tammi-helmikuun vaihde ja yölämpötilat siinä 15 asteen kieppeillä.

20151228_152232

Miksi teltta?

Ensinnäkin autoillessa teltan kuljetuksessa on järkeä, kun pitää mielessä maan korkeahkon hintatason ja toistuvan epäsiisteyden budjettimajapaikoissa. Tässä muutama muu kiteytetty syy tähtikattoon:

  1. Edullisuus
  2. Kokemus
  3. Oma aikataulu
  4. Luonnon läheisyys
  5. Helppous

20160101_085419_HDR

Suosittelen tätä supiaustralialaista matkailumuotoa kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Voin luvata ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa! Lapsetkin olivat kuin kultakalat viemäriverkostossa leirintäalueiden leikkipaikoilla.Kerran muuten neiti J joutui kiusaamisen kohteeksi, kun hän ei osannut vastata muiden esittämiin kysymyksiin. Kävimme tilanteen läpi vanhempien kanssa, jotka olivat jo kerenneet ripittämään toista osapuolta. Hyvin moni asia ratkeaa puolen tunnin small talk-hetkellä ja grillin jakamisella. Tässäkin tapauksessa muut lapset olivat kuvitelleet neiti J:n olevan australialaislapsi, joka ei käytöstapojen puutteesta vastaa kysymyksiin. Tässä tapauksessa käytöstapavaje löytyi kyllä jostain vähän muualta. No hard feelings though.

Kaikkiaan onnistunut päähänpisto, lähtisin uudestaan!

Kiti

Puolivuotias joka kiersi maailman

Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.

20151226_194343

Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.

20151228_075835

20151125_111731

20151127_154451

Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.

20151212_101813

20151221_163234

Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.

20151011_210701

20160105_121256

Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.

20151201_163953

20151114_105716

20151112_133156_HDR

20151124_131610

Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.

Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM

Ensikertalaisen jenkkivinkit

Jo ajetut 1700 mailia, eli noin 2700 kilometriä ovat antaneet jonkunmoisen kuvan Yhdysvalloista. Olin tuntemattomasta syystä ennakkoasenteilla kyllästetty, mutta sain nopeasti ottaa opikseni totuuden ympäristöstä. En tiedä minne moukkalandiaan kuvittelin tulevani, mutta sainkin huomata jenkkien olevan hurjan ystävällistä ja lähimmäisistään huolehtivaista kansaa. He kuuliaisesti noudattavat yhteisiä sääntöjä ja huolehtivat omasta monipuolisesta maastaan. Varaudu vaihtamaan kuulumisia monta kertaa päivässä!

Mitä kohteliaisuuteen tulee, toivon kaikille tänne ensimmäistä kertaa tuleville etukäteistietoiskua vallitsevasta tippikulttuurista. Onnistuin itse lunastamaan ymmärtämättömyyttäni todellisen imbesillileiman otsa-aluelleni ensimmäisellä lounasravintolalla. Jättäkää siis tippiä, tämä ei ole kehoitus vaan sääntö. Tipin määrän tulee olla noin 18%  laskun summasta. Vaikka palvelu olisi jäätävän huonoa, on hyvin epäkohteliasta olla tippaamatta. Tipin suuruutta voi tällöin miettiä hieman alakanttiin.

20160127_151038

Kartan mittailusta huolimatta välimatkojen pituus saattaa tulla puskista, sillä puhumme todella isosta valtiosta. Mailien ei tarvitse antaa hämätä, välimatkan voit muuttaa iisisti kilometreiksi kertomalla pituuden 1,6:lla. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja bensa on halpaa kotimaamme hintoihin nähden (noin 2$ gallona). Tankatessa kansainvälisillä korteilla, kuten Visalla ja MasterCardilla, maksu suoritetaan ennen tankkaamista huoltsikan tiskillä.

20160129_134210

Tietulleja on satunnaisesti ja vaikka niistä on huonosti tietoa saatavilla, maksaminen onnistuu edelleen kokemustemme mukaan käteiskopeilla tullipisteessä. Hinta on yleensä kuuden dollarin molemmin puolin per auto.

Maanteillä saattaa näkyä ns. kimppakaistoja (carpool lane), jotka on tarkoitettu kahden, kolmen tai neljän hengen autokunnan ajettaviksi. Suosittelemme siis reissukaveria, sillä kaupunkiajot sujuvat näin sutjakan mukavasti.

Aikavyöhykkeet muuttuvat osavaltioittain. Matkallamme Nevadasta Arizonaan katosi tunti kellosta ja ajoimme auringonlaskun kanssa kilpaa pällistelemään pimenevää Grand Canyonia.

20160129_163743

20160127_174916

Talvinen Amerikka voi olla paikoin hämmentävän raskas kokemus, kun laki pakottaa asentamaan ketjut renkaisiin, tuuli paiskoo kiviä vuorilta vuokra-auton ikkunaan ja eläimet juoksentelevat ajovaloihin. Lumentulo ja putoavat kivet katkaisevat usein teitä esimerkiksi täällä Yosemitella, jonka ansiosta pääsimme mekin uusimaan reittejä ja ihailemaan vuoristoa hieman suunniteltua enemmän.

20160130_132609

20160130_140447

Kaupassa asioidessa hintoihin lisätään kassalla vero, joten tuotteen hinta on hieman ilmoitettua korkeampi. Hintataso yleisesti on melko alhainen Nevadassa, kun taas Kaliforniassa paikoin korkeampi. Suuren vaikutuksen tehnyt San Francisco on moneen verrattua erittäinkin kallis.

IMG_20160131_191230

Hotellia valitessa suosittelen luottamaan muiden asiakkaiden arvosteluihin, sillä korkea hinta ei täälläkään takaa hyvää laatua. Toisaalta lasten kanssa matkustaminen saattaa olla helpompaa ja ehkä jopa halvempaa, kun joka huoneessa tuntuu olevan automaationa kaksi vähintään queensize sänkyä 😉

20160131_092318

Yhdysvallat on kaiken kaikkiaan hirvittävän mielenkiintoinen ja kannustava matkakohde, jossa riittää jokaiselle nähtävää. Aikaa kannattaa varata mukavasti ja vierailtavia paikkoja suunnitella pikkuisen etukäteen.

20160131_134634_HDR

 

Palataan herkkuhetkiin taas tuonnempana! Lähdemme aamutuimaan liukastelemaan Yosemiten kansallispuistoa kohden ketjut kilisten.

Kiti

Matka maailmanympäri, USA road trip

Maailmanympärimatkan loppuun olisi ollut vaikea jättää käyttämättä mahdollisuutta ajaa Kalifornia-Nevada-Kalifornia roadtrippi, silloin kun ainekset siihen käytännössä kävelevät vastaan. Käytettävissämme on puolitoista viikkoa aikaa, hävytön lista must see- mestoja ja neljä rengasta. Tästä saadaan vielä hieno visiitti ja kunniakas lopetusreissu aikaiseksi.

Mitä maksaa?

Budjetin pohjalimat imastaan tämän hataran laskelman avulla hartaasti viimeistä killinkiä myöden kuiviin.

Bensa 300e (+3000km) +tietullit
Majoitus 360e (à 40e)
Ruokailut 450e (4hlöä)
autonvuokra 380e 9pv

Matkareitti

Alustava reittisuunnitelma kuuluu seuraavasti:
Los angeles-Laughlin-Grand Canyon-Antilope Canyon-Las Vegas-Bakersfield-Yosemite-San Fransisco-San Jose-Santa Barbara-Los Angeles

Pidätämme toki oikeuden oikkuilla reitin kanssa niin paljon kuin sielu lystää 🙂

Näkemiin Fidzi..

Tänä iltana heitämme hyvästit kauniille ja omaperäiselle Fijille, hyppäämme koneeseen ja löydämme itsemme hyvin toivottavasti Amerikan maalta. Saatte nauttia vielä Fijipostauksista kun saan sanat riivittyä kasaan muutamassa kirjoituksessa.

20160125_184803

Kohti ääretöntä ja sen yli!

Kiti

Bula vinaka Mana island!

Ennen saapumista Fidzin kansainväliselle lentokentälle Nadiin, kuvittelin vastassa olevan valkoista marmoria, naisia Louis Vuittoneissaan ja hulppeita ostoskeskuksia. Tai ainakin jotain ostoskeskuksia. Ei niin että olisin toivonut sellaista, mutta mielikuvissani Fidzi näyttäytyi lomakohteiden parempana seppälänä.

20160106_185914

Kolmen ja puolituntisen jälkeen Virgin Australia päästi matkustajansa kylläisinä Nadin turvatarkastukseen. Ilmaisen aterian tarjoaminen ei ole tänäpäivänä muuta kuin poikkeus noin lyhyellä lennolla eikä Virgin Australian henkilökunnassa, aluksessa tai turvallisuudessa ollut muutoinkaan ainoatakaan moitteen sijaa.

Homeinen pieni kenttä repsottavine kokolattiamattoineen ja teennäiseltä kuulostavat bula!-huudot saivat tunnetilani jonnekkin itämeren lukuisista risteilyaluksista. Taksikuskien verestävät silmämunat kertovat tarinaa venyneistä kavailloista ja työstä, jota tehdään epäilemättä löysin rantein.

Ennenkuin tutustuin Fidziin, tunsin luotaantyöntävää tunnetta koko kulissia kohtaan. Tuntemukseni väänsivät väärään suuntaan ja myönnyn nyt iloisesti virhearvioni jaloissa. Kävellessäni vauvan kanssa pitkin typötyhjiä Nadin sementtipolkuja etsien liikettä, josta löytäisin vaippoja, sain osakseni aitoa polynesialaista huomiota. Bula on sana, jonka kuulet ensimmäisenä ja otat viimeisenä mukaasi. Ei siis mitään teennäistä, vaan tapa rikkoa ihmisten välinen hiljaisuus. Muuttaa hymy sanaksi.

20160111_102444

20160105_115250

Väestö on hyvin harvaa ja valtaosa asuu kylissä ympäri saaria. Kylien asukkailla on traditioita, tansseja, kavailtoja ja jokailtaisia rugbymatseja. Lasten hittilelu on puusta veistetty teräväkärkinen kapula, jonka selässä on pidemmälle aisalle kaiverrettu kolo. Pitkällä kepillä työnnetään veneeksi paljastunutta kapulaa ympäri kylää pitkin valkoisia hiekkapolkuja ja kristallinkirkasta vesirajaa. Kylän isompien kundien tehtävä on veistää kylän joka lapselle oma.20160111_102632

20160104_154400_HDR

Bureemme Manalla

Kauppoja ei juurikaan ole ja ne vähät mitä kaupungeissa on, tuuperruttavat huikealla hintatasollaan. Mutta eipä tuo vielä mitään. Tulkaapa tänne pikkusaarelle ostamaan pullo vettä! Fidzillä vallitsee monopolien aikakausi. Yleensä pienillä saarilla on vain yksi kauppa ainoan resortin yhteydessä. Yhden vesipullon hinta voi olla noin kuusinkertainen pääsaaren kaupasta ostettuun vastaavaan. (esimerkiksi 1,5l pullosta vettä saa pulittaa pääsaarella n.1,5 FJD ja sama Manalla 5-7FJD. Kurssi taas on n. 2,3FJD eurosta)

20160111_114129

Englanti on toinen pääkieli ja sillä pärjää lähes jokaisen kanssa. Gospel-laulut raikaavat sunnuntaisin, kun kirkon ovet aukenevat kansalleen aamulla.

Viikko meni silmänräpäyksessä Mana islandilla, vaikka olimme epäuskoisia kuinka jaksaisimme kuluttaa samaa santaa seitsemän pitkää päivää. Nyt olemme jo karistaneet Manan valkoiset hiekat varpaistamme ja maihinnousseet Bounty islandille seuraavaksi viideksi päiväksi.

20160111_115435

Ensikosketus Fidziin

Olen miettinyt ja mietteitä on riittänyt. Saavuttuamme aamulennon jälkeen Nadiin kolmen kitaraa soittavan bula-miehen säestyksellä, olimme hyvin hämillämme. Vettä tuli saavista kaatamalla ja lentokenttäkuljetusta ei kuulunut. Tietysti olimme perehtyneet jossain määrin tapoihin kuten aina ja faktatietojen seassa monesti törmänneet termiin “fijitime”. Fidzin aikatauluun ei kuitenkaan voi asennoitua tarpeeksi etukäteen.

Meille täsmällisyyden kehtoon tuudittautuneille suomalaisille tämä alku on ollut hieman liikaa. Kukaan tai mikään ei noudata asettamiaan lupauksia eikä sen enempää kellonaikoja. Kyydit, aamupala, pyykit, kaikki tulevat ja menevät miten sattuu huvittamaan. Eilen odotimme pöperöitämme kaksi tuntia. Ylikin.

Kärsimme muutaman päivän ajan myös trooppisesta sykloonista, jolloin vesisade iski raipanlailla päälle ja meri raivosi holtittomana. Veneessä kaksi australialaista oksenteli pitkin kokolattiamattoa huutaen väliin epätoivoisia anteeksipyyntöjä. Tuolloin ei Fidzin eksotiikka purrut. Oksennus sen sijaan haisi ja ainoastaan harras toive eli kapteenin meritaidoista.

Kaikki myrskyt siirtyvät joskus sivuun ja niin tämäkin. Kun heräsimme Mana islandilta auringon hellään syleilyyn, koko paratiisi sai ansaitsemansa hunnun yllensä.

20160105_090836

Fijitime ei ole vieläkään täysin istunut päähämme, ja muutamia ärräpäitä saattaa päästä kaikesta suvaitsevaisuudestamme huolimatta. Ymmärtänette kun roskiksemme tulvivat lattioille ja pestyt pyykkimme tuodaan puoli kaksi toista yöllä pimeään majaamme tömäköiden koputusten kera, vain jotta rouva saisi rahansa heti eikä huomenna. Upea luonto ja tyhjät paratiisirannat antavat paljon anteeksi ja Fidzi on ehdottomasti ylenpalttinen lomailukohde.

Tärkein huomioni on se, että Fidzi tosiasiassa on kehitysmaa, ja vaikka eläminen on hintavaa ei se tarkoita korkeaa elintasoa luksusresorttien ulkopuolella. Asumme nyt kylässä jossa arkinen tekeminen on läsnä ja lupaan, että ilmapiiri ei ole länsimaisista kotkotuksista kuullutkaan. Vaikka paratiiseissa tuppaa aina olemaan käärmeitä, on meidän fijitimekäärmeemme sen verran harmiton rantamato, että majesteettinen maisema ja lämmin kirkas merivesi sulattaa kaikki kummastukset onnelliseksi hammasrivistöksi.

20160106_201405

Herra A paljasti sukelluksiltaan vedenalaisesta elämästä, että kilpikonnia, haita ja paljon muuta on tavattavissa vain lyhyen venematkan päässä. Snorklaten voi jo löytää upeaa korallia, kaloja ja meritähtiä.

Toivottavasti Suomen kiristyvä pakkassää saa meiltä pienen, mutta sitäkin rakkaamman tuulahdusen raikasta lämmintä meri-ilmaa ja simpukoiden kuvia!

Kiti

Voihan Australia

Ja tervetuloa uusi vuosi! Tässä törähtää parin päivän takaista Australiatunnelmaa eetteriin! Toivottavasti maistuu 🙂

Makaan teltan perukoilla, palelen hieman ja mietin miten saisin ajatukseni nidottua ehjäksi kokonaisuudeksi. Lapset ovat sentään lämpiminä makuupussien ja viltin suojissa.

Roadtrippiä on ajettu Adelaidesta Armidaleen, pian 2000 kilometriä. Olemme vietäneet jokaisen yön telttaillen kuten uhkasimme ja kokemus on ollut huikea!

Välillä ahdistaa ajatus kauppaan menemisestä tai jos täytyy kysyä jotain joltain. Syy tähän on joka väliin ehtivä small talk. Koko ajan. Mene kauppaan, vaihda kuulumiset lihatiskin ja kassan sekä kahden muun tuikituntemattoman asiakkaan kanssa. Hakeudu pesulle leirintäalueen suihkutiloihin ja keskustele siellä aussikaravaanarimummon kanssa kielellä, joka etäisesti muistuttaa osaamaasi englantia. Small talkissa on jotain mahtavaakin, nimittäin se, että ilmapiiri on yhteisöllinen ja iloinen.

Meidät onkin otettu paikallisten pariin hyvin. Retkeily taitaa olla australialaisille oikeaa kansanurheilua. Matkallamme halki maaseudun, olemme nähneet yhtä jos toista karavaaniviritystä. Eräs oli ottanut jopa auton mukaan, nimittäin asuntoautonsa perään trailerille. Leirialueita on koluttu laidasta laitaan, hevosradalta hienoon kaiken tarjoavaan leirikeskukseen ja sieltä taas takaisin partasuisten farkkulahkeiden ja lapsiaan kyykyttävien röökihuulten miehittämään old school trailerparkkiin.

Ilmasto näin joulukuussa on suorastaan syövyttävä Kaakkois-Aasian tropiikin jälkeen. Öisin lämpötilat laskevat jopa hyytävään +14 asteeseen, kun päivisin päästään kipuamaan rutikuivaan +35 celsiukseen.

Kenguruistaan kuuluisa Australia esitteli meille kaksi onnellista (neiti J:n määritelmä elävästä) yksilöä. Valitettavasti auton tönimiä koalia sekä kenguja tienpientareet olivat melkoisen täynnä.

Maisemien monipuolisuus on hämmästyttävää, kun yhdessä hetkessä päästään erämaasta vihreiden kukkuloiden sekaan. Puissa laulaa undulaattilajeja, joita olen nähnyt tähän asti vain häkitettyinä.

Kaiken tämän uuvuttamana oma vuotemme vaihtua lotkautti unteinmailla teltan turvassa, samalla kun aussinuoret purkivat parisuhteensa haittapuolia naapurileirissä.

Laitan tähän laiskuuttani pötkössä pari kuvaa: 20151230_160140

20151231_110754

20151227_162039

20151231_125646

20151229_181254

20151229_095753

20160101_085432

Kaikille tasaisen ihanaa ja kokemusrikasta vuotta 2016!

T.Kiti ja telttailuun hurahtanut loppusakki ❤⛺