Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

lasten kanssa

Kuinka toteuttaa perheen reppureissu minibudjetilla?

Voiko lasten kanssa matkustaa edullisesti ja autenttisesti?

Jos voi, mitä pitää ottaa huomioon ja mihin varautua? Onko kaikki kuitenkin vain liian vaikeaa ja vaarallista? Voiko koskaan saavuttaa enää sitä jännittävää tunnetta, kun on vieraassa maassa ja tietämätön huomisesta? Kyllä voi!

Tässä postauksessa kuvailen henkilökohtaisesta perspektiivistä käytännön toimia joita itse sovellamme rakkaan harrastuksemme hengittäessä niskaan.

Miten päättää minne voi mennä?

Kun teemme lähtöä, mietimme toki mitä riskejä kohteissa mahdollisesti on. Esimerkiksi malariariski ei automaattisesti torppaa suunnitelmia, mutta vaatii lähempää tarkastelua muun muassa sadekausista tai korkean riskin alueista. Näitä voivat olla esimerkiksi maaseutu tai viidakko. Koitamme kiertää kauempaa myös laajat levottomuudet ja tietysti sota-alueet.

Tietenkin lentäen, vai?

Sitten kartoitamme matkustusmuotoja ja mitä mikäkin maksaa. Vaikkapa lentokoneessa yli kaksi vuotiaalle täytyy ostaa oma paikkalippu, mutta junassa ja bussissa lapsi voi tulla yleensä vanhemman sänky- tai sylipaikalla jopa 5-vuotiaaksi saakka. Tämä on yleinen käyttämämme rahansäästömuoto, vaikka aina matkanteko ei olekaan kovin tilavaa ja ilmavaa. Maateitse matkustaminen on sitäpaitsi myös ekologisempaa ja leppoisampaa. Lensimme kohteesta toiseen paljon molempien lasten kanssa, heidän ollessa alle kaksi vuotiaita, jolloin lentäminen on vielä edullista.

Näillä mentiin Kiinassa. Äidithän istuu lattialla!

Junassa oli hieman tilavampaa.

Missä yöpyä?

Majatalojen hyvä tietää-osiosta tarkastamme aina ensin miten mesta suhtautuu lapsiasiakkaisiin. Käytännössä etsimme kohtaa jossa sanotaan esimerkiksi näin: “kaikki alle 4-vuotiaat majoittuvat ilmaiseksi kun käytetään huoneessa olevia vuoteita” ja myös tätä tietoa voi löytää paljon, jos samassa sängyssä nukkuminen ei ole vaihtoehto: “ilmainen vauvansänky saatavilla pyynnöstä”. Toisinaan lapsia ei toivoteta ollenkaan tervetulleiksi. Kun löydämme itsellemme sopivat ehdot, teemme varauksen kahtena aikuisena edullisimman palvelun kautta. Varatessa huonetta, kirjoitamme lisätietoihin että kanssamme matkustaa kaksi lasta, iät, sekä sen ettemme kaipaa heille maksullista lisävuodepaikkaa. Toinen vaihtoehto voisi olla kokonainen dormi, esimerkiksi neljän hengen perheelle neljän sängyn dormi. Jaetut kylpyhuoneet tiputtavat taas hintaa ja ovat usein erittäin siistejä. Homestayt ja B&B majoitukset ovat usein edullisia. Hyvän hinnan voi saada myös walk-in periaatteella. Tarjouksia metsästämällä ja hieman useammin majoitusta vaihtamalla voit löytää myös hyviä hotellitarjouksia. Olemme asuneet useasti esimerkiksi neljän tähden hotelleissa 20-30 eurolla /yö. Jos aamupala sisältyy huoneen hintaan, säästää taas euroja. Lapsille voi ostaa kaupasta muroja tai leipomosta tuoreita croissantteja aamuantimiksi.

Aamuleikit Laosissa majatalon terassilla.

 

Kotimajoituksemme Mongolian aroilla.

Viihtyvätkö lapset?

Lapsia ei tarvitse viihdyttää joka käänteessä. He saavat takuulla osansa adrenaliinista, jonka uusi muuttuva ympäristö aiheuttaa. Energiaa kuluu myös, kun etsitään porukalla oikeaa bussipysäkkiä, jutustellaan paikallisten kanssa ja juostaan katsastamassa majoitusantia. Pienet ihmiset ystävystyvät ikätotovereihinsa hämmästyttävän nopeasti ja helposti. Lähes kaikki matkan varrelle osuvat leikkimestat on tietenkin tsekattava! Ilmaisia leikkipuistoja löytyy miltein joka kaupungista. Rannalla hengailu on ilmaista, kuten myös lähellä ilmaista on esimerkiksi mehukkaat vesimelonit välipaloiksi.

Mongoliassa päiväkodin pihalla tutustumista paikallisiin leikkikaluihin.

Kiinalainen leikkipaikka.

Laosissakin pääsi keinumaan.

Vakuutukset

Matkavakuutukset kannattaa tarkistaa kuntoon myös lasten osalta. Osa matkavakuutuksista kattaa automaattisesti alle 15-vuotiaat lapset kun huoltaja on vakuutettu. Tapaturman tai sairauden sattuessa kaukana isoista sairaaloista, pysy rauhallisena ja pyydä apua paikallisilta. Vaikka olisit sivistyksestä kaukana, paikallisen lääkärin tai vastaavan hoitoalan henkilön pakeilla käyminen harvoin maksaa muutamaa euroa enempää. Tämänkin summan voi halutessaan hakea takaisin vakuutusyhtiöltä jälkikäteen. Lääkkeitä tuppaa olemaan tarjolla missä vain minikaupassa tarvittaessa. Muista että kaukaakin on vain lyhyt matka lähimpään sairaalaan hätätapauksessa.

Mitä tehdä?

Suosimme hakeutumista pois isommasta turistivirrasta, mutta silti katsastamaan kuuluisimmat nähtävyydet. Tavallaan pysyt näin verkostossa mukana ja tapaat nähtävyyksillä muita reissaajia, mutta pääset esimerkiksi maaseudulla majoittumalla kurkistamaan siihen aitoon elämään haisevan baarikujan ja juopottelevien teiniaikuisten sijasta. Paikallinen väestö harvoin arvostaa möliseviä öykkäreitä, joten rauhallinen, selvä ja hymyileväinen lähestymistapa on suotavaa. Lasten kautta on helppo rikkoa jäätä, sillä lapset ovat kovin rakastettuja ympäri maailmaa ja pohjoisen maailman lapset monen mielestä erittäin suloisia ja eksoottisia. Lasten kanssa saatat päästä lentokentillä jonojen ohi, saada upgraden parempaan huoneeseen tai ilmaisia nameja kaupanpitäjiltä.

Kun väsyttää, levätään.

Tärkeää on uskaltaa kokeilla asioita, vaikkapa patikointia, kuumia lähteitä, kaukaisinta saarta, bussimatkoja, telttailua ja kaikkea näiden väliltä, vaikka mukana kulkisi useampikin lapsi. Lapset mukautuvat ja ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Lasta kannattaa tarkkailla ja kuunnella herkällä korvalla.

Mitä teettekin, muistakaa tehdä se yhdessä!

Ensikosketus Fidziin

Olen miettinyt ja mietteitä on riittänyt. Saavuttuamme aamulennon jälkeen Nadiin kolmen kitaraa soittavan bula-miehen säestyksellä, olimme hyvin hämillämme. Vettä tuli saavista kaatamalla ja lentokenttäkuljetusta ei kuulunut. Tietysti olimme perehtyneet jossain määrin tapoihin kuten aina ja faktatietojen seassa monesti törmänneet termiin “fijitime”. Fidzin aikatauluun ei kuitenkaan voi asennoitua tarpeeksi etukäteen.

Meille täsmällisyyden kehtoon tuudittautuneille suomalaisille tämä alku on ollut hieman liikaa. Kukaan tai mikään ei noudata asettamiaan lupauksia eikä sen enempää kellonaikoja. Kyydit, aamupala, pyykit, kaikki tulevat ja menevät miten sattuu huvittamaan. Eilen odotimme pöperöitämme kaksi tuntia. Ylikin.

Kärsimme muutaman päivän ajan myös trooppisesta sykloonista, jolloin vesisade iski raipanlailla päälle ja meri raivosi holtittomana. Veneessä kaksi australialaista oksenteli pitkin kokolattiamattoa huutaen väliin epätoivoisia anteeksipyyntöjä. Tuolloin ei Fidzin eksotiikka purrut. Oksennus sen sijaan haisi ja ainoastaan harras toive eli kapteenin meritaidoista.

Kaikki myrskyt siirtyvät joskus sivuun ja niin tämäkin. Kun heräsimme Mana islandilta auringon hellään syleilyyn, koko paratiisi sai ansaitsemansa hunnun yllensä.

20160105_090836

Fijitime ei ole vieläkään täysin istunut päähämme, ja muutamia ärräpäitä saattaa päästä kaikesta suvaitsevaisuudestamme huolimatta. Ymmärtänette kun roskiksemme tulvivat lattioille ja pestyt pyykkimme tuodaan puoli kaksi toista yöllä pimeään majaamme tömäköiden koputusten kera, vain jotta rouva saisi rahansa heti eikä huomenna. Upea luonto ja tyhjät paratiisirannat antavat paljon anteeksi ja Fidzi on ehdottomasti ylenpalttinen lomailukohde.

Tärkein huomioni on se, että Fidzi tosiasiassa on kehitysmaa, ja vaikka eläminen on hintavaa ei se tarkoita korkeaa elintasoa luksusresorttien ulkopuolella. Asumme nyt kylässä jossa arkinen tekeminen on läsnä ja lupaan, että ilmapiiri ei ole länsimaisista kotkotuksista kuullutkaan. Vaikka paratiiseissa tuppaa aina olemaan käärmeitä, on meidän fijitimekäärmeemme sen verran harmiton rantamato, että majesteettinen maisema ja lämmin kirkas merivesi sulattaa kaikki kummastukset onnelliseksi hammasrivistöksi.

20160106_201405

Herra A paljasti sukelluksiltaan vedenalaisesta elämästä, että kilpikonnia, haita ja paljon muuta on tavattavissa vain lyhyen venematkan päässä. Snorklaten voi jo löytää upeaa korallia, kaloja ja meritähtiä.

Toivottavasti Suomen kiristyvä pakkassää saa meiltä pienen, mutta sitäkin rakkaamman tuulahdusen raikasta lämmintä meri-ilmaa ja simpukoiden kuvia!

Kiti

Voihan Australia

Ja tervetuloa uusi vuosi! Tässä törähtää parin päivän takaista Australiatunnelmaa eetteriin! Toivottavasti maistuu 🙂

Makaan teltan perukoilla, palelen hieman ja mietin miten saisin ajatukseni nidottua ehjäksi kokonaisuudeksi. Lapset ovat sentään lämpiminä makuupussien ja viltin suojissa.

Roadtrippiä on ajettu Adelaidesta Armidaleen, pian 2000 kilometriä. Olemme vietäneet jokaisen yön telttaillen kuten uhkasimme ja kokemus on ollut huikea!

Välillä ahdistaa ajatus kauppaan menemisestä tai jos täytyy kysyä jotain joltain. Syy tähän on joka väliin ehtivä small talk. Koko ajan. Mene kauppaan, vaihda kuulumiset lihatiskin ja kassan sekä kahden muun tuikituntemattoman asiakkaan kanssa. Hakeudu pesulle leirintäalueen suihkutiloihin ja keskustele siellä aussikaravaanarimummon kanssa kielellä, joka etäisesti muistuttaa osaamaasi englantia. Small talkissa on jotain mahtavaakin, nimittäin se, että ilmapiiri on yhteisöllinen ja iloinen.

Meidät onkin otettu paikallisten pariin hyvin. Retkeily taitaa olla australialaisille oikeaa kansanurheilua. Matkallamme halki maaseudun, olemme nähneet yhtä jos toista karavaaniviritystä. Eräs oli ottanut jopa auton mukaan, nimittäin asuntoautonsa perään trailerille. Leirialueita on koluttu laidasta laitaan, hevosradalta hienoon kaiken tarjoavaan leirikeskukseen ja sieltä taas takaisin partasuisten farkkulahkeiden ja lapsiaan kyykyttävien röökihuulten miehittämään old school trailerparkkiin.

Ilmasto näin joulukuussa on suorastaan syövyttävä Kaakkois-Aasian tropiikin jälkeen. Öisin lämpötilat laskevat jopa hyytävään +14 asteeseen, kun päivisin päästään kipuamaan rutikuivaan +35 celsiukseen.

Kenguruistaan kuuluisa Australia esitteli meille kaksi onnellista (neiti J:n määritelmä elävästä) yksilöä. Valitettavasti auton tönimiä koalia sekä kenguja tienpientareet olivat melkoisen täynnä.

Maisemien monipuolisuus on hämmästyttävää, kun yhdessä hetkessä päästään erämaasta vihreiden kukkuloiden sekaan. Puissa laulaa undulaattilajeja, joita olen nähnyt tähän asti vain häkitettyinä.

Kaiken tämän uuvuttamana oma vuotemme vaihtua lotkautti unteinmailla teltan turvassa, samalla kun aussinuoret purkivat parisuhteensa haittapuolia naapurileirissä.

Laitan tähän laiskuuttani pötkössä pari kuvaa: 20151230_160140

20151231_110754

20151227_162039

20151231_125646

20151229_181254

20151229_095753

20160101_085432

Kaikille tasaisen ihanaa ja kokemusrikasta vuotta 2016!

T.Kiti ja telttailuun hurahtanut loppusakki ❤⛺

Selamat natal!

Aamulla heräsin tympeään ikävään Suomessa odottavia koiralapsiani kohtaan. Poissaolostamme huolimatta pojilla on luvassa ihana perhejoulu kotimaassa, joten yritin siirtää ikävät tuntemukset sivuun.

Muu porukkakin heräili viimein ja aloitti päivänsä kiskomalla innosta hyppien tonttulakkejaan silmille. “Let’s go aamupalalle!” neiti J hihkui ja tupsu lakissa heittelehti puolelta toiselle. Aamupalan lomassa pulahdimme aamuauringon säteiltä viilentävään altaaseen. Juuri näin joulukin on parhaimmillaan. Kuuma, huoleton ja iloinen juhlapäivä.

20151224_125748

Täällä tuntuu olevan etenkin lapsiperheitä paljon näin joulun alla. Osa Balilla olevista viettää joulua vasta huomenna, kun toisilla koittaa juhlapäivä jo tänään. Aavistuksen arvokkaammat ravintolat tarjoavat joko jouluaattoillallista tai joulupäivän buffetin.

Monessa Aasian maassa juhlitaan ilotulituksin, niiden kuulemma uskotaan tuovan onnea ihmisille. Balilla ilotulitukset saattavat kestää aina joulusta uuteenvuoteen. Onneksi pääsemme itse tapaninpäivänä jatkamaan matkaamme.

Ajelemme kenties illansuussa rannalle katselemaan väriloistoa, avaamme paketteja ja juomme yltäkylläisyydessämme tölkeittäin Pocari Sweatia. Kyllähän jouluun kuuluu myös hyvä ruoka, jota pöristelemme etsimään uljaalla loppuunajetulla ratsullamme. Katselemme vielä elokuvia yömyöhään ja tutkimme yhdessä mitä paketeista tänä vuonna paljastuikaan 🙂

Juhlitko joulua suomalaisin menoin vai oletko luonut omat perinteesi?

20151224_133629
Selamat natal /hyvää joulua lukijat!

Saaresta saareen, Koh Phangan

Viimeksi kirjoittelin kuulumisia Ko Taolta. Reissujumi Taolla kesti kaikkiaan kaksi viikkoa. Sukeltamisen lisäksi päivät kuluivat tehokkaasti snorklatessa ja syödessä. Saimme kuluneen parin viikon aikana kokea ensimmäiset monsuunisateet nahoissamme. Löysimme täydellisen paratiisirantamme ja saimme vaatteemme pesulasta helakan pinkkeinä. Pari päivää hurahti neljäpäällä mönkijänkin selässä. Kiersimme saarta ja vietimme muutaman illan kaltaistemme parissa, kun frendini vuosien takaa ilmoitti olevansa niin ikään nurkilla.

Tipsinä Koh Taon suunnalla liikkuville todellinen paratiisiranta Freedom Beach. Rantsu sijaitsee saaren alaosassa ja sen saavuttaa helposti mopolla. Näkyvyys vedessä on huippuluokkaa ja hiekka varpaiden alla pehmeää. Ihmisiä on enintään vain kourallinen ja maski päässä riittää ihailtavaa heti rannasta alkaen.

20151125_125226

Missä olemme nyt?

Suunnittelimme jo ennen Thaimaahan tuloa saaria joilla tekisimme stopit saarihyppelyn lomassa. Puntaroinnin jälkeen päädyimme vain Koh Taoon ja Koh Phanganiin, jotka sijaitsevat maantieteellisesti vierekkäin. Kolmas saari näiden kyljessä on tunnettu Koh Samui, muttemme ole olleet järin kiinnostuneita tutustumaan tuohon ylihinnoilteltuun turistikeskukseen. Täältä tuuliselta Koh Phanganilta meidät tällä hetkellä löytää. Saavuimme eilen, eli juuri päivää myöhemmin noita kuuluisia full moon partyja, jotka tätä saarta pitää bilemaineessaan. Satama olikin saapuessamme täynnä huonovointista nuorisoa, jotka pyrkivät jokainen viimeisillä voimillaan poispäin.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Kuvittelimme vuokraavamme täältä oman kulkineen, joka pian saapumisen jälkeen osoittautui toteutuskelvottomaksi ajatukseksi. Siinä törötimme Thong Salan kylässä, rinkat selässä ja hikinorot otsalla. Takseille teki mieli sanoa periaatteesta no thank you:ta, sillä heidän riistohintoihinsa nöyrtyminen on silkkaa typeryyttä. Olimme valitettavasti vain vähän perehtyneet ennalta saaren tarjontaan. Kolmisen varttia myöhemmin alennuimme hätäiseen ratkaisuun ja ajauduimme muutaman mutkan kautta, sekä erittäin tuntuvasti köyhtyneinä Haad Khomin rantaan. Puinen bungalow huojui palmupuiden katveessa aivan rantaveden päällä. Lyhyen onnellisuushetken jälkeen tulimme taas pahalle tuulelle. Majoitus oli kallis, meri vauhkosi uimakelvottomana. Riippukeinussa oli apinanpaskaa ja ainoa ravintola sulki keittiönsä viideltä iltapäivällä. Kauppaan olisi kaksi kilometriä vuoristotietä tai arvaten satoja bahteja jos kyytiä mieli.

Selätimme tämän lapsellisen kiukuttelukohtauksen ja onnistuimme viettämään rentouttavan yön viidakossa, jonka jälkeen heräsimme levänneinä meren kohinaan. Eläinrakkaana ihmisenä ilahduin kaikesta tuolla saamastani eläinterapiasta. Ovea avatessa vastassa oli milloin koiria, milloin apinoita, käärme tai taskurapuja. Olipa kerran myös liki sata kiloinen harmaakarvainen porsas.

20151127_175836

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Vaikka lämpenin hitaasti Koh Taolle, tuntuu se tämän jälkeen paremmalta rantakohteelta aktiviteetteineen. Fauna on monipuolisempaa Koh Phanganilla, mutta teen vielä hetken taustatyötä ennen lopullisen tuomion antamista.

Mitä seuraavaksi?

Keikuimme kahden kiinnostavan välimaastossa, yrittäessämme päättää matkalle jatkosuunnitelmia. Australia veti tällä erää pidemmän korren, vaikka kirjanpitäjän roolissa tiesin sen imevän kassat kuiviin. Vuodenvaihteessa ajamme siis eteläisen Australian läpi viikossa. Stay tuned!

DSC_0712-1

Armollinen kotitoimistoni.

Kiti

Reppureissulla lasten kanssa

AJATUKSIA SUORANA MAAILMALTA

Pyörittelin tuossa mielessäni postausta siitä, millaista on reppureissulla lasten kanssa. Blogi elää aiheesta ja vaikka kirjoituksissani lapset ovat aina mukana, en usko heidän läsnäolonsa välittyvän lukijalle joka käänteessä. Tyttöjen edustaessa eri ikäluokkaa, asioihin suhtautumistakin on tässä perheessä monenlaista. Matkalla lähes kaikki on mahdollista vielä yhden vauva-iän ylittäneen lapsen kanssa, entä kahden? Mitä sitten kun mukana on vauva?

Vauvaikäisen viihtyvyys

Neiti A on kahdeksankuinen. Kun kaksi kuukautta sitten lähdimme matkaan, hän oli vielä perustyytyväinen pötkö, jonka pahaa mieltä lääkittiin maidolla. Nyt itketään tai nauretaan fiiliksen mukaan. Tulee hampaita, opitaan uusia juttuja, maistetaan makuja ja nähdään erilaisia kasvoja. Toisaalta äitikausi itkettää ja kiristää välillä muidenkin herkkää päänahkaa. Puhkeavat hampaat yhdessä ääntä vuotavan lautaoven kanssa, saa seinänaapurin todennäköisesti juomaan itsensä uneen. Useasti. Hiljaa siellä miettii mielessään miten ei koskaan tekisi lapsia. Tekee kuitenkin.

Neiti A on toisaalta tottunut ääniin ja ihmisiin, jolloin ne eivät aiheuta hankaluuksia. Paikan vaihtaminen tuntuu suhteellisen luontevalta, eikä hän ole protestoinut kertaakaan uusia ympäristöjä. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen sekä ulkomaailman tarkkailu ovat nastoja juttuja, jotka pitävät pienen mielen kiinnostuneena. Uudet maut rokkaavat ja niitä onkin tarjolla runsaasti. Kehittymisessä ei ole mitään ympäristöön liittyvää eroa. Luonne kasvaa ja erikoisista asioista tulee tavallisia. Ihmisten syleissä on ilahduttavan erilaista ja vauvalällätykset naurattavat poikkeuksetta.

Yhteenvetona vauva A nauttii reissaamisesta sekä ihmisistä, mutta turhautuu herkästi paikallaanoloon. Pitkät trekit, auringonpaiste, itikat. Siinä ne eniten päänvaivaa aiheuttavat otsikot. Terveyspalveluiden jonkinasteinen saatavuus ja kuuma vesi ruokaa varten. Kaikki nämä ovat pitkälti järjestelykysymyksiä. Olemme vähentäneet extremen määrää tämän matkan osalta, jotta myös neiti A nauttisi maksimaalisesti olostaan.

20151025_121200

Mitä kaikesta tuumaa kolmivuotias?

Neiti J on kinkkisempi. Hän on vieraillut elämänsä aikana 18 eri valtiossa, sekä kymmenillä lentokentillä tuon luvun kylkeen. Monissa maissa on maleksittu useaan otteeseen. Ikää J:llä on kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Ensimmäisenä häntä katsoessa tulee mieleen, että vau mikä tyttönen. Huonoin puoli matkustamisessa hänen mielestään on koti-ikävä. Kotona Suomessa ovat meidän kaksi koiraa, joita koko perheemme kiistatta ikävöi.

Kun J:ltä kysyy mikä reissussa on kivointa, eetteristä kajahtaa: leikki, uiminen, hotellit ja se ettei isi mene töihin. Etsikään siis ainakin mahdollisuuksien mukaan se lähin leikkipuisto. Palkinto on punaposkinen riemukiljuja! Väitän omista kokemuksista oppineena, että tuon ikäiselle on helppoa olla mukana nähtävyyksillä ja kaupungilla, kunhan viikko-ohjelmassa on mukana sopivassa suhteessa lapsellista puuhaa. Lelut riittävät kevyesti päivän lapsihommiksi. Hotellit ja hostellit näyttelevät isoa osaa. Paikan ei tarvitse olla kummoinenkaan huone jossa on sänky, kun neiti J ilmoittaa juhlavasti kynnyksellä, tervetuloa uuteen kotiin! Viime aikoina tärkeää on ollut myös uusien leikkikavereiden saaminen. Lasten maailma on pyhä ja on avartavaa ymmärtää, että yhteisen kielen puute ei estä yhtään mitään. Englannin kielen fraasitkin juurtuvat äkkiä tuon ikäisen suuhun, eikä kuukauden reissaamisen jälkeen oikeastaan tarvitse enää auttaa kanssakäymisessä lapsen ja paikallisten välillä.

Yhteenvetona neiti J:mme on loistava reissukaveri ja uskomattoman sitkeä pieni repunkantaja. Hänelle ei tuota ongelmaa kävellä pidempiäkään matkoja. Sopeutuminen on a-luokkaa ja alkukankeuden jälkeinen ujous on muisto vain.

FB_IMG_1447044898980

FB_IMG_1447045283165

Jotten anna tästä kaikesta turhan muikeaa kuvaa niin lupaan että…

  1. Oma syömisesi on jännittävä ohjelmanumero, sillä saat kaapia pad thain suuhusi suoraan juuri pesusta tulleelta paidaltasi.
  2. Voit unohtaa tupluuriaatteet busseissa/junissa/koneissa yms. sillä pitelet pienokaistasi.
  3. Valokuvien ottaminen vaikeutuu maksimaalisesti, onhan kätesi usein sidotut. Kun saat viimein kameran esiin, on eräs jo paiskannut vapaana sotkevilla käsillään sen katuun ja kuvauksellinen vesipuhveli jolkottelee pois.
  4. Todennäköisesti keskellä ei mitään, josta on kolme kilometriä majapaikkaanne, jollain tulee kakkahätä.
  5. Et ohita kylmähermoisesti McDonalds-kylttiä, ilman jäätävää minähaluanNUGETIT-huutoa.
  6. Et mene minnekkään ilman että vauva on kiertänyt yhdeksän hedelmämyyjän sylissä. Joka kadunkulmassa.
  7. Tutustut yhdistelmään kulkuneuvot +paskavaippa.
  8. Joudut unohtamaan baarit.
  9. Ei tarvitse välittää saamastasi pahasta katseesta, kun silmäteräsi kärsii pientä erimielisyyttä kesken museon informatiivisen videoesityksen. Etsi lähin poistumistie.
  10. Joudut varautumaan miksi-ikäisen kysymyksiin tietokirjoin. Ympäristö yllyttää ilmiötä.

FB_IMG_1447045217813

Tästä kaikesta huolimatta menkää ja kokekaa, Eurooppaa tai kauempaa. Olkaa varovaisia, mutta älkää viekö lapsilta oikeutta kokea kaikkien yhteistä maailmaa! Kaikki on sen arvoista.

Reissuterkuin Kiti

Sijainti: Thaimaa

Aikaisin sumuntäyteisenä aamuna Phnom Penhissä hieroimme kaupat kentälle tuktukin kanssa. Viileähkössä ilmassa seurasimme kaupunkia joka oli jo täydessä työssä. Jätimme Kambodzan taaksemme ja lähdimme jälleen kohti Thaimaata.

Surat Thani

Lentomme vei meidät Bangkokin kautta eteläiseen Surat Thaniin, joka muuten on eittämättä oman Thaimaani parhaita mannerpaloja. Autenttinen elämänmeno ihastuttaa ja vihastuttaa. Hinnoissa ei ole tietoakaan turistilisistä.

Suratin hintaesimerkkejä:

Hotelliyö ilmastoinnilla 550 baht
Pad thai (tofu) kadulta 30 baht
Kokis kaupasta (330ml) 14baht
Pikkusetti hiekkaleluja 20 baht

Hyvinkin halvalla pärjänee siis. Ikävä kyllä, myös köyhyyden lieveilmiöiltä ei voitu välttyä. Pahimmin mieltä jäikin kaivelemaan eräs hyvin huonokuntoinen vauva resupekkaisen naisen käsivarsilla. Kuitenkin Suratin asukkaat ovat äärimmäisen avuliaita ihmisiä. Kun saavuimme lentokentälle, hyppäsimme minivaniin, joka myytiin tietenkin viimeistä paikkaa myöden täyteen. Kun pääsimme keskustan liepeille, läksimme kuljettajan ohjeiden saattelemana etsimään hotellia, jossa varauksemme lepäsi. Viideksi minuutiksi kuvailtu kävelymatka sai toisenlaisen ilmeen, kun olimme nelisen kilometriä haravoineet kadunvartta eessuntaas. Jokainen kyläläinen tuli vuoroin putiikeistaan avustamaan, thaiksi. Viimein wifin avulla onnistuimme paikantamaan hotellin sijainnin, joka paljastui valtaväylän toiselta puolelta. Vielä hotellimme edessä takaa kaahasi auto, josta huuteli meille aiemmin tutuksi tullut rouva tyttärineen. He olivat hakeneet auton, jotta voisimme sillä etsiä oikean paikan. Otettuina heitimme khoop khun khaat ja painoimme hikiset rinkat selässä viimein siistiin väliaikaiskotiimme.

Eilen aikamme budjettiystävällisessä Suratissa päättyi. Istutimme pesueemme aamutuimaan hotellin aulaan odottamaan kyytiä bussille, joka lopulta toimittaisi meidät satamaan. Lähes kaksi tuntia myöhemmin sovittu kyyti suvaitsi  saapua. Vietimme odotusajan katsomalla liveseurantaa Pariisista. Matka minivanin kyydissä lauttafirman edustalle oli miellyttävän lyhyt, mutta paikalla odotti ehkä kuonaisin koskaan näkemäni bussi. Sillä taitoimme reilun tunnin matkan satamaan, josta etenimme vielä kahdella lautalla tänne Ko Taolle.

Ko Tao

Päässäni olen vältellyt tätä saarta, koska mielikuvat ovat lähetelleen huonoja viboja. Syy saarelle tuloon on tavallaan selkeä. Herra A aloittaa huomenna OWD-kurssin Koh Tao Diversilla. Alunpitäen minun piti, mutta en edelleenkään ole onnistunut vieroittamaan hampaatonta tissitarsiria kiinteän ruoan pariin niin, että voisin olla päiviä erossa hänestä. Herra A otti neuvosta vaarin (tai neuvostovaarin kuten eräs tuttuni armeijassa sanoi) ja lupautui tähänkin elämykseen puolestani. Toistaiseksi siis yritän kuikkia olan yli kurssimateriaalia ja kuunnella meheviä juttuja merimaailmasta. Onhan mulla tässä vielä aikaa hoitaa homma kotiin! Koh Tao on pyhitetty lähinnä sukellukselle, mutta voi täällä tehdä muutakin. Dyykkauksen lisäksi snorklaus, jooga, uiminen ja ryyppääminen lienevät ne tärkeimmät tulonlähteet. Löhöämisestä ei onnekseni vielä olla keksitty alkaa veloittaa. Hinnat ovat korkeita, joskin juuri sukellukset tekevät poikkeuksen hintojen ollessa huokeampia täällä kuin naapureissa.

Taon hintoja:
Majapaikka tuulettimella 600-800 baht (varaudu kohtaamaan lääviä)
/Ilmastoinnilla 1000-1800 baht
Pad thai 80 baht /Pizza 200 baht
Happy hour mojito 100 baht
Vaipat 17kpl 200 baht
Open Water Diver suomiopetuksella ja vakuutuksella 10 500 baht

Tao ei varsinaisesti ole liikauttanut sisintäni suuntaan tai toiseen. Kilpailu on kovaa: majoitusliikkeitä, sukelluskeskuksia ja ravintoloita on vieriviereen. Hinnat kulkevat käsikädessä mutta taso saattaa vaihdella isosti. Turisteja on tietysti todella paljon ja onpa täällä tullut puhuttua ensikertaa suomea kotoa lähdön jäljeen. Merivesi ei ole tällä hetkellä kirkkainta mahdollista, mutta kyllä tuossakin uida sietää. Snorklaamaan yritän päästä tänään.

Sanottakoon vielä paratiisi-imagosta, jota Thaimaan saaret ansaitusti kantaa. Täällä näkee helposti maailman kauneimpia auringonlaskuja ja kirkkaita vesiä sekä hienoa hiekkaa. Muistakaa pitää luonto puhtaana kun matkustatte, jotta näistä ihmeistä pääsevät nauttimaan vielä monet sukupolvet.

IMG_20151115_141340

IMG_20151115_223111

Kilpikonnasaari kuittaa
Kiti