Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

kokemus

Reppureissulla lasten kanssa

AJATUKSIA SUORANA MAAILMALTA

Pyörittelin tuossa mielessäni postausta siitä, millaista on reppureissulla lasten kanssa. Blogi elää aiheesta ja vaikka kirjoituksissani lapset ovat aina mukana, en usko heidän läsnäolonsa välittyvän lukijalle joka käänteessä. Tyttöjen edustaessa eri ikäluokkaa, asioihin suhtautumistakin on tässä perheessä monenlaista. Matkalla lähes kaikki on mahdollista vielä yhden vauva-iän ylittäneen lapsen kanssa, entä kahden? Mitä sitten kun mukana on vauva?

Vauvaikäisen viihtyvyys

Neiti A on kahdeksankuinen. Kun kaksi kuukautta sitten lähdimme matkaan, hän oli vielä perustyytyväinen pötkö, jonka pahaa mieltä lääkittiin maidolla. Nyt itketään tai nauretaan fiiliksen mukaan. Tulee hampaita, opitaan uusia juttuja, maistetaan makuja ja nähdään erilaisia kasvoja. Toisaalta äitikausi itkettää ja kiristää välillä muidenkin herkkää päänahkaa. Puhkeavat hampaat yhdessä ääntä vuotavan lautaoven kanssa, saa seinänaapurin todennäköisesti juomaan itsensä uneen. Useasti. Hiljaa siellä miettii mielessään miten ei koskaan tekisi lapsia. Tekee kuitenkin.

Neiti A on toisaalta tottunut ääniin ja ihmisiin, jolloin ne eivät aiheuta hankaluuksia. Paikan vaihtaminen tuntuu suhteellisen luontevalta, eikä hän ole protestoinut kertaakaan uusia ympäristöjä. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen sekä ulkomaailman tarkkailu ovat nastoja juttuja, jotka pitävät pienen mielen kiinnostuneena. Uudet maut rokkaavat ja niitä onkin tarjolla runsaasti. Kehittymisessä ei ole mitään ympäristöön liittyvää eroa. Luonne kasvaa ja erikoisista asioista tulee tavallisia. Ihmisten syleissä on ilahduttavan erilaista ja vauvalällätykset naurattavat poikkeuksetta.

Yhteenvetona vauva A nauttii reissaamisesta sekä ihmisistä, mutta turhautuu herkästi paikallaanoloon. Pitkät trekit, auringonpaiste, itikat. Siinä ne eniten päänvaivaa aiheuttavat otsikot. Terveyspalveluiden jonkinasteinen saatavuus ja kuuma vesi ruokaa varten. Kaikki nämä ovat pitkälti järjestelykysymyksiä. Olemme vähentäneet extremen määrää tämän matkan osalta, jotta myös neiti A nauttisi maksimaalisesti olostaan.

20151025_121200

Mitä kaikesta tuumaa kolmivuotias?

Neiti J on kinkkisempi. Hän on vieraillut elämänsä aikana 18 eri valtiossa, sekä kymmenillä lentokentillä tuon luvun kylkeen. Monissa maissa on maleksittu useaan otteeseen. Ikää J:llä on kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Ensimmäisenä häntä katsoessa tulee mieleen, että vau mikä tyttönen. Huonoin puoli matkustamisessa hänen mielestään on koti-ikävä. Kotona Suomessa ovat meidän kaksi koiraa, joita koko perheemme kiistatta ikävöi.

Kun J:ltä kysyy mikä reissussa on kivointa, eetteristä kajahtaa: leikki, uiminen, hotellit ja se ettei isi mene töihin. Etsikään siis ainakin mahdollisuuksien mukaan se lähin leikkipuisto. Palkinto on punaposkinen riemukiljuja! Väitän omista kokemuksista oppineena, että tuon ikäiselle on helppoa olla mukana nähtävyyksillä ja kaupungilla, kunhan viikko-ohjelmassa on mukana sopivassa suhteessa lapsellista puuhaa. Lelut riittävät kevyesti päivän lapsihommiksi. Hotellit ja hostellit näyttelevät isoa osaa. Paikan ei tarvitse olla kummoinenkaan huone jossa on sänky, kun neiti J ilmoittaa juhlavasti kynnyksellä, tervetuloa uuteen kotiin! Viime aikoina tärkeää on ollut myös uusien leikkikavereiden saaminen. Lasten maailma on pyhä ja on avartavaa ymmärtää, että yhteisen kielen puute ei estä yhtään mitään. Englannin kielen fraasitkin juurtuvat äkkiä tuon ikäisen suuhun, eikä kuukauden reissaamisen jälkeen oikeastaan tarvitse enää auttaa kanssakäymisessä lapsen ja paikallisten välillä.

Yhteenvetona neiti J:mme on loistava reissukaveri ja uskomattoman sitkeä pieni repunkantaja. Hänelle ei tuota ongelmaa kävellä pidempiäkään matkoja. Sopeutuminen on a-luokkaa ja alkukankeuden jälkeinen ujous on muisto vain.

FB_IMG_1447044898980

FB_IMG_1447045283165

Jotten anna tästä kaikesta turhan muikeaa kuvaa niin lupaan että…

  1. Oma syömisesi on jännittävä ohjelmanumero, sillä saat kaapia pad thain suuhusi suoraan juuri pesusta tulleelta paidaltasi.
  2. Voit unohtaa tupluuriaatteet busseissa/junissa/koneissa yms. sillä pitelet pienokaistasi.
  3. Valokuvien ottaminen vaikeutuu maksimaalisesti, onhan kätesi usein sidotut. Kun saat viimein kameran esiin, on eräs jo paiskannut vapaana sotkevilla käsillään sen katuun ja kuvauksellinen vesipuhveli jolkottelee pois.
  4. Todennäköisesti keskellä ei mitään, josta on kolme kilometriä majapaikkaanne, jollain tulee kakkahätä.
  5. Et ohita kylmähermoisesti McDonalds-kylttiä, ilman jäätävää minähaluanNUGETIT-huutoa.
  6. Et mene minnekkään ilman että vauva on kiertänyt yhdeksän hedelmämyyjän sylissä. Joka kadunkulmassa.
  7. Tutustut yhdistelmään kulkuneuvot +paskavaippa.
  8. Joudut unohtamaan baarit.
  9. Ei tarvitse välittää saamastasi pahasta katseesta, kun silmäteräsi kärsii pientä erimielisyyttä kesken museon informatiivisen videoesityksen. Etsi lähin poistumistie.
  10. Joudut varautumaan miksi-ikäisen kysymyksiin tietokirjoin. Ympäristö yllyttää ilmiötä.

FB_IMG_1447045217813

Tästä kaikesta huolimatta menkää ja kokekaa, Eurooppaa tai kauempaa. Olkaa varovaisia, mutta älkää viekö lapsilta oikeutta kokea kaikkien yhteistä maailmaa! Kaikki on sen arvoista.

Reissuterkuin Kiti

Phare, the cambodian circus

Yksi Siem Reapin kohokohdista oli paljon positiivista keskustelua herättänyt Phare Circus. Lyhyesti kyseessä on Battambangissa toimiva julkinen taidepainotteinen koulu, joka tarjoaa erittäin huonoista oloista tuleville lapsille ja nuorille maksutonta koulutusta ja osalle myöhemmin työllistymisen sirkuksessa. Vaikka kaikki tämä kuulostaa liian hyvältä, se ei pelkästään ole totta vaan myös toimiva konsepti.

Näitä nuoria taiteilijoita on helppo rakastaa, sillä heidän tekemisestään paistaa kova työ ja uskomattomat kyvyt. Suosittelen tätä esitystä jokaiselle tänne tulevalle. Osallistumalla esitykseen et pelkästään tue hyvää asiaa, vaan näet oikeasti hauskan ja fyysisesti taitavan shown. Lisää tietoa löydät osoitteesta www.pharecircus.org

20151103_105554

www.pharecircus.org

Olin hieman harmissani siitä, että teltan ollessa pieni ja näytöksen loppuunmyyty, sattui katsomo täyteen kovaäänisiä keski-ikäisiä turisteja. Pohjat oli ilmanmuuta naukkailtu bussissa. Heille oli luontevaa huudella toisilleen, tehdä “aaltoja”, esittää varjokuvia videotykkiin ja räpsiä salamavaloa kaikista järjestäjän kieltopyynnöistä huolimatta. Tunnelma muistutti paikoitellen enemmän lätkämatsia kuin viihdetaiteen areenaa. Myöhästyneille eläkeläiskatsojille luonnollisesti buuattiin ja läsäytettiin raikuvat aplodit. Kamalan loukkaavaa käytöstä, jota oli vaikea seurata vierestä potematta myötähäpeää. Tästä saisi taas aasinsillan siihen, miksi tietynlaiset turistit käyttäytyvät epäkunnioittavasti vieraassa kulttuurissa? Törmäättekö muut tällaiseen ilmiöön? Sädekehääni vielä vähän vahatakseni, omat tyttäremme seurasivat hiirenhiljaa väsymyksestä huolimatta tuon tunnin mittaisen näytelmän. Ilmeet vaihtelivat heillä välillä epäuskoisesta aina hämmästyksen äärirajoille. Nuorempi neiti A innostui myös musiikkiosuuksista ja värikkäistä valoista, joten saimme nauttia esityksen lisäksi bonuksena rauhallisen vauvaihmisen seurasta!

20151101_210921

Kuvat on kyllä luvalla sanoen karmeita räpellyksiä, mutta ehkä niistä se idea välittyy 😅

Tästä piti tulla ylistyspuhe sirkukselle, eikä valitusvirsi huonosti käyttäytyvistä henkilöistä, joten… 😃

…Lippuja tähän hyvänmielen esitykseen saa monien hotellien respoista ja turistikojuista hinnan ollessa 17-18$. Suosittelen ampumaan paikalle varhaisin, jotta saatte valita parhaat paikat. Olimme puoli tuntia ajoissa ja silti jäljellä oli enää jämäpaikat tolppien takana. Onni suosi kuitenkin ja saimme siirrettyä itseämme parempaan kohtaan. Sirkus sijaitsee kansallismuseon vieressä. Tuktukin pitäisi irrota kevyesti enintään kahteen dollariin per suunta kaupungin keskustasta.

20151101_205521

Aikamme täällä Siem Reabissa alkaa olla kulutettu ja paikat koluttu. Huomenna on aika hypätä bussiin ja ajella alas Phnom Penhiin jatkamaan seikkailua.

Terkuin Kiti

Tatuointitaidetta ala Neng Synat Tattoo

Kovaan tatuointikuumeeseen on lääke, nimittäin uusi tatska. Kiertelemme usein metskaamassa tatuointiliikkeitä, mielessämme ensimmäisenä hygienia ja tietysti loistava työn jälki. Olen itseasiassa kamalan tarkka muun muassa juuri tatuoijan suhteen, mutta toisaalta kateellinen siitä kuuluistasta heittäytymiskyvystä, jota tuntuu löytyvän about kaikilta muilta leviksen takataskusta. Kerkesin pohtimaan, kuinka toivottua tatuoinnissa oikeastaan on juuri omaleimaisuus ja uniikki ilme. Jäisipä tästä matkasta ainakin konkreettinen muisto, hyvässä tai pahassa.

20151027_174633

Löysimme sattumalta tietoja täällä Siem Reapissa sijaitsevasta Neng Synat Tattoosta ja nimenomaan sen paljon puhutuista puhtaista välineistä, joten otimme uteliaisuuttamme suunnan sinne. Silmämääräisesti ehdittyäni tarkastaa kriittiset asiat, oli A:n ja tatuointitaiteilija Nengin välillä jo kaupat täydessä höyryssä. Ei ihme että yheys löytyi heti, sillä tatuoija oli äärettömän sympaattinen ja avoin khmeri, joka jutusteli mielellään. Tilat olivat perus kambolaisen yksinkertaiset ja kotikutoiset, mutta neulat steriileissä pakkauksissa ja iso määrä töitä esillä seinillä ja kansioissa. Neng, joka oli syntyjään maalaisperheestä, oli perustanut oman liikkeensä kaupunkiin vuonna 2008. Hänellä oli kaksi lasta, saman ikäiset kuin meillä. Näimme perheestä kuvia ja juttelimme, tietenkin Pipsa Possusta…

Tatuoitavasta kuvasta oli jonkunlainen visio, jota siinä hetki hiottiin ja vielä päälle väännettiin. Sovimme pari päivää aikaa piirtotyölle ja eilen sitten palasimme itse työn pariin. Olemme molemmat haikailleet bambutatuoinnin perään, mutta tatuoija oli pettymykseksemme lopettanut niiden tekemisen. Syyksi hän tarkensi pelkäävänsä ammattitaitonsa puolesta, tyylilajin vähäisen kysynnän vuoksi. Arvostan rehellisyyttä.

Työ toteutettiin rautaisella ammattiotteella, tarkasti ja hifistellen. Pelkäsin tuotosta todella, vaikka kyseessä ei ollutkaan oma nahkani. Hippeilimme puolisentoista tuntia tyttöjen kanssa liikkeen sohvalla ja tsiikailimme piirrettyjä. Välillä Synat tarkisti minun mielipiteeni, ikäänkuin olisin ollut päätösvallassa varjoista ja yksityiskohdista. Lopputuloksen nähtyäni muutuin todennököisesti vihreäksi kateudesta. Omaan kuumeeseen tämä aivoitus ei tietenkään tuonut piiruakaan löysää.

Neiti J:n järkytykselle ei löytynyt sanoja, kun hän ymmärsi uimaseuransa väliaikaisesti vammautuneen. Terveiseksi hän lopulta tuhahti “käy nyt isi pesee se käsi ni päästää taas sukeltamaan”.

20151027_183919

DSC_0605

kompassiin sisällytettiin Kambodzavivahteita. Suunnannäyttäjän sisällä kuu tarvii auringon.

Oletko ottanut reissutatuointia? Toteutettiinko se kotimaassa vai matkoilla? Mitä oma tatuointisi kuvastaa?

 

Kiinnostuneille mestan kotisivut, olkaa niin hyvät: Neng Synat Tattoo

Edelleen mustekuumeterveisin

Kiti