Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

kiina

Junamatkalla halki Euraasian – millainen matkakassa mukaan?

Oletko miettinyt mitä maksaa Trans-Siperian junamatka?

Tai oletko suunnitellut pidempää maamatkaa?

Seuraa kattava tietopaketti juna- ja bussilippujen hinnosta, sekä muuta käytännön tietoa. Kysymykset myös kovin tervetulleita 🙂

Starttasimme viime helmikuussa, eli lähes tasan vuosi sitten toteuttamaan haavematkaamme Trans-Siperiasta. Koska halusimme pysähdellä matkalla monissa paikoissa, emme osanneet oikein hahmottaa budjettia matkalle. Tietoa kyllä herui matkavälien hinnoista, mutta junissa ja päivissä oli selkeitä eroja. Vaikka valitsimme allemme halvimmat lippuluokat, edullisimmat päivät ja kämäiset hostellit, tarkoitus oli silti nauttia matkasta, nähdä ja kokea maksimaalisesti. Nälkä kasvoi matkustaessa ja Trans-Mongolian loputtua päätimmekin jatkaa edelleen maamatkaamme kiinalaisilla, laolaisilla, thaimaalaisilla ja vielä malesialaisilla junilla ja busseilla. Näin ollen emme kiiruhtaneet eteenpäin, vaan kokonaisuudessaan matka-aikamme Helsingistä Kuala Lumpuriin olikin liki kaksi kuukautta.

Ajattelin että ehkä haluaisitte kuulla mitä kaikki tämä maksoi? Ei se ainakaan halvempaa ollut kuin lentäminen suoraan kohteeseen, mutta jos aletaan laskemaan lentoja kaikkiin niihin paikkoihin, joissa pääsimme käymään, alkaa hinta-laatusuhde olla kohdallaan.

 

Juna- ja bussimatkat:

Seuraavat hinnat ovat ilmoitettu koko nelihenkiseltä perheeltä, jossa lapset 2v ja 4v. Yhden hengen hinnan saa jakamalla ilmoitetun summan kahteen tai kolmeen. Joskus maksoimme yhdestä lapsesta ja joskus emme, koitin muistella kussakin sarakkeessa mistä olemme missäkin maksaneet.

 

Helsinki Moskova 261,10 €  2aik 887 Km
Moskova Irkutsk 11818,4₽ 191,95 €  2aik 4199 Km
Irkutsk Ulan Bator 16386,6₽ 266,15 €  2aik+1lapsi 521 Km
Ulan Bator Peking 613150₮ 234,80 €  2aik+1lapsi 1169 Km
Peking Chengdu 942¥ 129,75 €  2aik 1515 Km
Chengdu Kunming 511¥ 70,00 €  2aik 639 Km
Kunming Jinhong 494¥ 67,70 €  2aik 525 Km
Jinhong Luang Nam Tha 210¥ 28,80 €  2aik+1lapsi 237 Km
Luang Nam Tha Luang Prabang 240000₭ 27,00 €  2aik 310 Km
Luang Prabang Vang Vieng 240000₭ 27,00 €  2aik 183 Km
Vang Vieng Vientiane 150000₭ 16,60 €  2aik 155 Km
Vientiane Udon Thani 72000₭ 8,00 €  2aik 77 Km
Udon Thani Bangkok 1548฿ 41,20 €  2aik 568 Km
Bangkok Hat Yai 1751฿ 47,70 €  2aik+1lapsi 935 Km
Hat Yai Kuala Lumpur 1180฿ 32,10 €  2aik+1lapsi 537 Km

 

Kilometrejä Helsingistä KL:iin saimme kasaan muutaman vajaa 12 500 km.

Hintaa kaikille lipuille tuli sen hetkisillä kursseilla yhteensä 1450,35e. Suurimmaksi osin ostimme kaksi paikkaa ja lapset tulivat sylissä/vieressä. Muutamilla väleillä jouduimme pulittamaan lapsista jotain ekstraa tai kokonaisen paikan hinnan. Mielestäni tuon voi kuitenkin jakaa kahdelle aikuiselle, jolloin matkalippujen yhteenlaskettu summa on 725e/hlö. Kaupunkeja joissa pysähdyimme oli 15.

Maat joissa vierailimme:

  • Venäjä
  • Mongolia
  • Kiina
  • Laos
  • Thaimaa
  • Malesia

Voitte huomata että kalleimpia matkavälejä oli Helsinki-Moskova, jolle jouduimme ostamaan oman hytin, koska VR:n sääntöjen mukaan Arttu olisi joutunut miesten hyttiin Jade vierellään ja minä yksin naisten hyttiin Aavan kanssa. Matkan alku luonnollisesti jännitti tyttöjä, joten eri hytit koettiin vähän tyhmäksi vaihtoehdoksi. Toinen kallis osuus oli Venäjän ja Mongolian rajanylitys, jonka hinnassa näkyy myös käsittämätön Jade-lisä.

Suhteessa edullisimpia välejä olivat Moskova-Irkutsk junamatka, jolloin asuimme neljä vuorokautta junan karjaosastolla. Toinen yhtä edullinen matkaväli oli Bangkokista Hat Yaihin meidät kuljettanut bussimatka, joka kesti ja kesti ja kesti 14 tuntia. Tämä oli osa surkeiden sattumusten sarjaa, kun kaikki junaliput myytiin loppuun nenämme edestä Thaimaalaisen uudenvuoden aikaan.

Muut kulut

Päiväbudjetti oli kaikkea 0-150e väliltä. Halvimpia päiviä olivat junassa vietetyt päivät, jolloin emme ostaneet mitään. Kalleimpia päiviä taas kaksi viimeistä päivää Mongoliassa, jolloin päiväbudjettia nostatti maksetut auto ja kuljettaja joiden kanssa lähdimme laaksoihin etsimään nomadeja. Lisäksi teimme nomadperheelle ja päiväkodille pienet lahjoitukset. Toisen kalliin setin vietimme Bangkokissa täydentäen tarvikkeitamme, sekä mm. viisumikuvia napsien.

Matkaa suunniteltaessa täytyy ottaa laskelmaan mukaan myös viisumit. Viisumeiden hinnat ovat Lähialuematkojen kautta:

Venäjä 84e

Mongolia 100e

Kiina 95e

Omatoimisesti hakemalla kuluissa voi säästää pikkuisen, mutta tulimme itse siihen tulokseen että haemme kaikki kolme viisumia mielummin samalla kertaa Lähialuematkoilta. Mongolian suurlähetystö sijaitsee Kirkkonummella, joten se helpotti päätöstä.

Viime vuonna Laosiin täytyi hakea myös viisumi, jonka anoimme rajalla hintaan 35 USD. Muut matkaseuralaiset eivät tästä innostuneet, sillä olimme ainoa länkkäriporukka ja meitähän odotettiin. Tänä vuonna Laos haluaa tarjota mm. meille suomalaisille viisumivapauden, joten nyt on loistava aika vierailla Laosissa.

Mitä mieltä olet kuluista? Oletko ehkä itse tehnyt saman reissun halvemmalla tai kalliimmalla?

Trans-Siperian junamatka lasten kanssa

Ajattelin palata askeleen taaksepäin ryskyttävään junavaunuun Keski-Venäjälle. Millainen oli oikeasti Trans-Siperian junamatka lasten kanssa? En oikeastaan ole tajunnut kirjoittaa yhteenvetoa tästä mahtavasta matkastamme, josta olen näin jälkeenpäinkin katsottuna ollut kamalan ylpeä. En pelkästään siksi, että sen toteuttaminen tuntui vielä lähtöpäivänäkin kaukaiselta, vaan myös siksi, että selvisimme siitä niin hienosti kahden pikkulapsen kanssa. Koko reissu oli eksoottinen ja mielenkiintoinen. Nyt tuosta Rautatientorilta alkaneesta matkasta on kohta vuosi, mutta se tuntuu edelleen iholla ja pyörii mielessä usein. Me valitsimme tosiaan virallisen Trans-Siperian sijaan niin kutsutun Trans-Mongolian reitin, joka vei meidät Venäjän ja Mongolian halki Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin.

Ulkona liki -30 astetta.

Hyttiluokat

Majoituimme junassa Venäjän osuuden platzkartissa, eli leikkisästi ilmaistuna karjavaunussa. Vaunussa ei nimestään huolimatta kuljeteta karjaa, vaan se juontaa juurensa siitä, että vaunu on avoin ja matkustajat on sijoitettu avoimeen tilaan kuten karja, jokainen omaan lokeroonsa. Karjavaunu voi käsitteenä aiheuttaa tietynlaisen mielikuvan, joka pitänee kutakuinkin paikkansa. Ihmiskehon hajujen sekamelska, tupakankäry, venäläiset ruoka- ja juomatuotteet sekä junan vessa sekoittuvat kyllä taatun varmasti eräänlaiseksi eteeriseksi höyryksi viimeistään kolmannen junapäivän aamuna. Hajuhommasta huolimatta kuulut siinä vaiheessa itsekin “niihin”, joten parempi työntää kyseinen seikka taka-alalle ja nautiskella maisemista sekä ei-niin-sisältöpitoisesta juttuseurasta. Platzkartia ei ole saatavilla enää Venäjän jälkeen, vaan sitten siirrytään joko jaettuihin tai yksityishytteihin. Majoituimme jaetuissa hyteissä peläten, että joku huonouninen suljetaan samaan kaappiin kanssamme, mutta onneksi saimme viettää yöt loppumatkan Pekingiin asti omassa seurassamme. Vaunuluokkia on siis Venäjällä kolme, 1.lk (kaksi punkkaa), 2.lk (neljä punkkaa) ja platzkart eli avoin vaunu. Mongolia-Kiina välillä on tarjolla vain nuo kaksi ensimmäistä. Mikäli mielii Kiinasta edelleen junalla eteenpäin kuten me jatkoimme, voi palata takasin kiinalaisten karjavaunuun. Junien varustelussa on toki paljonkin eroja.

Kuva karjavaunusta hieman lähdön jälkeen.

Tässä kuva jaetusta 4-hengen hytistä Mongoliassa.

Välietapit

Teimme matkan neljässä osassa. Helsinki-Moskova, Moskova-Irkutsk, Irkutsk-Ulaanbataar ja Ulanbataar-Peking. (Jatkoimme edelleen Pekingistä junalla+bussilla matkaamme aina Kuala Lumpuriin.) Pisin yhtenäinen matka oli Moskova-Irkutsk, jonka kesto oli neljä päivää. Liput jokaiselle pätkälle on ostettava erikseen juna-asemilta. Koko matkan voi tehdä myös kerralla, jollei niin kaipaa viikon aikana suihkua tai retkiruokaa kummoisempaa pöperöä. Itse tykkäsimme välipysähdyksistä ja tutustuimme samalla kaupunkeihin, joihin ei ehkä koskaan enää tule reissattua uudestaan. Kuvailin vuosi sitten ensitunnelmia junaan saapuessamme näin, sekä tunnelmia Irkutskista täällä.

Moskovasta oikeaan junaan.

Hyvä tietää

Kesä on sesonkiaikaa jolloin punkkapaikoista voi olla pulaa, mutta ihmetykseksemme talvellakin vaunut olivat usein täynnä. Netistä ostetut liput pitää vaihtaa juna-aseman automaatissa junalipuiksi. Luukuilla asiointi vaatii vähän venäjänkielen taitoa tai google kääntäjää, sekä pitkää pinnaa ja käteistä rahaa. Alle viisivuotiaat saavat matkustaa vanhemman vieressä ilman kuluja, ainakin Venäjän puolella. Suosittelen lämpimästi alapunkkaa lapsen kanssa. Punkat on kapeita ja yöt ei välttämättä mukavimpia mahdollisia. Lapsille voi yrittää ostaa myös omat punkat samasta väliköstä, jos budjetti joustaa. Karjavaunussa petipaikkoja on kahdessa tasossa, vasemmalla neljän rykelmissä sivuttain ja niitä vastapäätä oikealla puolella kaksi käytävän myötäisesti. Käytävänmyötäiset punkat ovat jämäpaikkoja ja varsinkin alapunkka pitää kasata päiväksi yläkerran kanssa jaettavaksi pöydäksi ja tuoleiksi. Uudemmissa vainuissa on joka välikössä omat pistorasiat, mutta meidän iänkaiken vanhassa vaunussa oli vain kourallinen pistorasioita jaettavaksi koko vaunun kanssa. Onnistuimme lisäksi aiheuttamaan oikosulun pistoketta käyttäessämme, joten ei paineita. Lippuja voi toisinaan varata Venäjän Rautateiden viralliselta nettisivulta, josta näkee myös milloin ja millainen juna kutakin väliä kulkee. Uusien reissareiden iloksi sivut ovat vihdoin saatavilla myös englanniksi. Joitain puutteita voi olla enkkuversiossa ja jos oikein hauskaa haluat pitää, kannattaa kokeilla kääntää sivut suomeksi.

Ne lopulliset junaliput näyttävät tältä.

Alle 5-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi jakaen petinsä aikuisen kanssa.

Lapset junassa

Junassa matkusti muitakin lapsia, mutta ei tällä kertaa yhtäkään toista Trans-Siperian reissumielessä, vaan ihan paikallisia lapsia. Toisinaan junavaunun lapset leikkivät keskenäänkin, kunnes tiet erkanivat. Matkustaminen junassa lasten kanssa on huomattavasti vapaampaa ja helpompaa kuin esimerkiksi lentokoneessa. Kaikki asiat peltivessasta samovaariin on kokemus myös muksuille. Vaipanvaihto on helppoa (kun muistaa ne kosteuspyyhkeet 😏), päiväunet käyvät kädenkäänteessä ja on tilaa liikkua ja ihmetellä muiden menoa. Kukaan ei matkallamme tuntunut häiriintyvän meistä kuten aluksi kuvittelin, vaikka olimme todennäköisesti äänekkäimmästä päästä seurueita.

Lähtö kutittelee vatsanpohjaa!

Ruoka ja juoma

Olin oikestaan positiivisesti yllättynyt kuinka kulinaristinen makumatka tästä junareissusta lopulta tuli. Lapsille maistui samat kuumaan veteen tehtävät ruoat kuin aikuisillekin. Meillä oli mukana mm. nuudelia, perunamuusia, tonnikalaa, tölkkikanaa, pastaa, hedelmiä, suklaata, keksejä ym. Muutaman kerran ostimme venäläisiä nakkipiiloja vaunuissa kiertävältä tarjoilijarouvalta ja pysähdyksillä kipitimme usein kiskalle. Monella asemalla mummot tulivat juna-aikataulun mukaan suolakurkkujen, makeiden herkkujen ja kuivatun lihan kanssa hieromaan kauppaa asemalaiturille. Nälkä ei tosiaan päässyt yllättämään. Joka vaunussa on samovaari, josta saa aina kuumaa vettä.

Pysähdykset

Vaikka oli talvi, päätimme ulkoilla mahdollisimman paljon. Yli kymmenen minuuttia kestävillä pysähdyksillä laitoimme ulkovaatteet päälle ja pyörimme juna-asemilla. Usein juoksentelimme lyhyilläkin tauoilla vähintään junan viertä pitkin jotta veri lähti kiertämään. Kiinassa pidettiin junalaitureilla taukojumppaa musiikin tahdissa. Lyhyetkin ulkoilut toimivat kuluttamaan lasten energioita, jotka eittämättä patoutuivat välillä junan punkalla maatessa. Joka vaunussa on samovaaria vastapäätä aikataulu, josta käy ilmi seuraavat pysähdykset ja niiden kestot.

Tauko paikalla!

Vuorovaikutus muiden kanssa

Jutustelu ilman yhteistä kieltä voi olla toisinaan kuluttavaa, mutta erilaisin elein käydyt keskustelut vievät yllättävän paljon aikaa ja kirvoittavat tarinoita jälkikäteen. Luultavasti ainakin joku tulee juttusille, joten muutama sana venäjää voi olla hauska valttikortti. Vanhemmat venäläiset puhuvat monesti myös saksaa. Kannattaa muistaa vieraanvaraisuus ja tarjota seuralaisille esimerkiksi suomalaista suklaata 🙂

Irkutskissa omaa junaa odotellessa.

Mitä mukaan lapsille

Mukaan olin pakannut tehtävävihkoja, kyniä, askarreltavaa, leluja, naposteltavaa ja kirjoja. Voitte pitää tietovisoja, pelata helppoja pelejä kuten piirrä ja arvaa, ristinolla ja korttipelit. Isompi lapsi voi pitää junapäiväkirjaa. Mukaan voi jemmata pikkuylläreitä pienempiä varten. Opiskelimme myös venäjää ja teimme junassa ja laitureilla paljon tutkimusmatkoja. Koko perheelle kannattaa olla mukana peseytymiseen kosteuspyyhkeitä ja vessakäynteihin varavessapaperi, jos junan tarjoama pääsee loppumaan. Tärkein varuste on kuitenkin junatossut jotka sujahtivat huomattavasti kenkiä helpommin jalkaan, sekä retkikupit kahville/teelle/keitolle. Lisäksi ainakin hammaspesutarvikkeet ja juomavettä. Suosittelen varautumaan sekä lämpimillä että viileämmillä vaatteilla, sillä junan lämmitysjärjestelmä voi olla hyvin ailahteleva. Jos olet herkkäuninen, korvatulpat on myös tarpeelliset, sillä saattaa olla iltoja jolloin iloliemi valvottaa kanssamatkustajia.

Matkalla Mongoliasta Kiinaan.

Trans-Siperian matkasta selviää ihan puhtaalla reissumielellä yhtälailla aikuis- ja lapsiporukassa ja kokemuksenahan tämä on ensiluokkainen elämysmatka! Seuraavassa jutussa puhutaan taas rahasta, joten stay tuned!

Saako lapsi matkustaa?

Miten on, saako lapsi matkustaa?

Lueskelin taannoin pienellä tulivuorisaarella Rauli Virtasen Reissukirjaa. Odotin teokselta paljon, todennäköisesti vähän liikaa. Rauli Virtanen aiheuttaa minussa reaktioita puolesta ja vastaan. Ihailtavaa kokemusta, humanitaarista journalismia ja taitavaa tiedottamista. Itse kirjasta paistoi mielestäni läpi ylimielisyys ja kaikkitietävyys. En valitettavasti päässyt ihan loppuun saakka, vaikka todellakin yritin. Kuulostaa siltä, että kirjoittaja mieltää maailmanmatkailun jonkinlaisena kilpailuna. Hän johtaa oletettua kisaa eittämättä, käytyään kaikkialla ja kaikkien kanssa. Ymmärrän, että kyseessä on vanhan kansan matkamies ja journalisti, joiden kaltaisilla usein on saattanut ulosanti muovaantua tietynlaiseksi. Taannoin kahden lapsen kanssa Trans-Mongolian matkan tehneenä, erityisesti eräs kohta sai katseeni nousemaan kirjan välistä.

“En ole varma voinko suositella Trans-Siperia -matkaa lapsiperheille, varsinkaan, jos elektroniset laitteet ja pelit jätetään kotiin. Automatkailuun kuuluva hokema »koska me oikein ollaan perillä» saattaa häiritä aikuisten matkustusrauhaa.” Rauli Virtanen, Reissukirja

 

Vaikka kyseessä on vain yhden ihmisen kansien väliin painettu ajatus, se laittoi miettimään meitä suomalaisia ihmisinä. Meilläpäin tupataan vierastamaan lapsellisesti käyttäytyviä lapsia. Lapsenmielinen käytös on paheksuttavaa ei vain aikuisilta vaan myös meidän omilta lapsilta. Siis se käytös, jonka avulla harjoitellaan käsittelemään omia tunteita, sanomaan ääneen asioita ja jonka avulla oma minäkuva alkaa muodostua. Matkustaessa lähes minne tahansa muualle maailmassa, lapset ovat integroituneet yhteiskuntaan ja heillä on siinä oma asemansa. Lapsenasema. Miten pilalla voi aikuinen olla, jos lapsi häiritsee aikuisen matkustusrauhaa? Miksi lapsella ei ole yhtälaista oikeutta matkustaa omana itsenään? Miksi on ok silloin kun aikuinen häiritsee lapsen matkustusrauhaa?

 

Itse arvioiden matkamme Trans-Siperialla meni mukavasti, enkä muista kuulleeni kysymystä “koska olemme perillä?” kertaakaan. Eikä se olisi haitannut vaikka olisinkin kuullut. Anteeksipyytelevänä suomalaisena äitinä vein kyllä välillä uhmaraivarin partaalla happea haukkovan kaksivuotiaan vaunuvälikköön huutamaan. Venäläiset, kiinalaiset ja mongolialaiset kanssamatkustajat eivät puolestaan koskaan katsoneet pahalla. Olihan heilläkin lapsia mukana, ja miksei olisi ollut. Juna on kaikille avoin matkustustapa. Lapsille tuskin tulee viikkoja kestävällä matkalla tunnetta määränpään odottelusta. Trans-Siperiahan on määränpää jo itsessään. Lapset kiinnittivät monen huomion ja saimme heidän ansiostaan monia juttukavereita. Mongolian junassa muutkin lapset tulivat sängyillemme leikkimään, jopa siinä määrin että omat yöunemme olivat vähällä jäädä tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi.

 

 

 

Matkustaminen mantereiden halki avoimessa junavaunussa on ollut paitsi opettavainen retki, myös terapeuttista aikaa koko perheelle. Junasta käsin matkanteon käsitys laajenee, kun ympäristön muuttumista voi seurata ikkunoista ja pakkasesta voi käydä muistuttamassa itseään lumisessa vaunuvälikossä tai junalaiturilla pysähdyksien aikaan. Arvostus ruokaa kohtaan nousee, kun ruokailusta tulee taas samanlainen yhteisöllinen tilaisuus kuin se on ollut viimeksi 20 vuotta sitten natisevan pirttipöydän ääressä. Nyt sitä syödään kapealla junapunkalla, mutta yhdessä. Lasten kysymyksiin on aikaa vastata kunnolla ja ne kirvoittavat tärkeitä keskusteluita avaruudesta tai Siperian susista.

 

 

Omien arvojeni mukaisesti haluan viestittää omille lapsilleni sekä muille ihmisille, että lapsuus pitää elää, kotona, junassa, ravintolassa, kaupassa ja leikkipuistossa. Kotimaassa ja ulkomailla. Saarella ja mantereella. Omaa olemassaoloaan ei tarvitse kenenkään anteeksipyydellä. Siinä missä oman lapsen käytöksen ohjaaminen muita kunnioittavaan suuntaan kuuluu hyviin käytöstapoihin, niin kuuluu myös sen lapsettoman aikuisen ymmärryksen riittäminen hetkellisiin nurinakohtauksiin. Itsensä jalustalle nostaminen on so last season.

En kuitenkaan pahoittanut mieltäni Reissukirjan sisällöstä, vaan toivon vastakin Virtaselle ja muille samanhenkisille rauhallisia junamatkoja. Mutta jos siellä joku extremevanhempi jossain suunnittelee tätä tai mitä tahansa muuta reissua lasten kanssa, niin lähtekää! Teette tulevaisuudelle palveluksen näyttäessänne lapsillenne, että maailmassa on muutakin kuin aikuisia suomalaisia.

Vuoristomaisemia ja kiinalaislouhoksia Laosissa

Bussissa vuortenrinteitä

Eteläiseen Kiinaan saakka olimme saaneet matkustaa tilavasti ja leppoisasti enimmäkseen junien kyydissä, joten kun Kunmingissa jouduimme vaihtamaan menopelimme pysyvästi bussiin, oli edessä olevaan Laosin läpiajoon syytä valmistautua henkisesti. Bussin ja junan ero on lähinnä liikkumatilassa ja vessan toimivuudessa. Rautateitä Laosissa ei valitettavasti vielä ole turisteiden hyödynnettävänä. Kirjoitin viimeksi saapumisestamme Kiinasta rajan yli Laosiin.

Olimme saaneet jo Kiinan puolella hiljattain maistiaisia bussilla köröttelystä, mutta erona kiinalaiseen bussiliikenteen olisi nyt halvemmat hinnat ja huomattavasti hitaammat kilometrit. Laosin julkinen liikenne on siis oikeasti kohtalaisen puuduttavaa. Kuski määrää tahdin, kusi- ja ruokatauot (ja sen, onko niitä) ja esimerkiksi “oikoreitit”. Ilmoitetut Matka-ajat ovat ihan höpöhöpöä ja kuljettajan kaverikyydit tulevat myös todennäköisesti tutuksi. Kaikesta kuitenkin selviää kevyesti riittävällä reissuboogiella ja tietty avoimella asenteella. Pohjois-Laosin vuoristoissa maisemat huimaavat päätä ja ympäristö on vaikuttava. Kiemurtelevat hiekkatiet vievät matkustajia pilvien halki ja korvat paukkuen ylös ja taas alas vuoren rinteitä. Matkalla näkyy vuoristokansaa, kyliä, peltoa ja viidakkoa. Toisaalta ikkunan läpi saa todistaa Kiinan maailmanvalloitusta, sillä satojen kiinalaisten kaivuualueiden näkemiseltä ei voi välttyä. Pieni Laos on ahtaalla ja alistuu myymään maansa pala kerrallaan kiinalaisjäteille.

Pahoittelen kakkea kuvaa, mutta tämä on ainoa otos pilvistä, joiden halki suhautimme.

Säästelemme matkakuluissa mahdollisuuksien mukaan, joten ostamme usein vain kaksi penkkiä, joilla istumme niin, että molemmat tytöt matkustavat sylipaikoilla. Olemme pienikokoisia, joten yleensä Jade mahtuu väliin istumaan ja Aava mun syliin. Pissalla juostaan aina kun mahdollista (omat vessapaperit mukana, osassa vessoista ei löydy edes vettä) ja bussiin kandee varataan ruokaa ja juomaa suhteellisen runsaasti.

Tauko paikalla.

Taukopaikan ruokakojuja.

Saapuminen Luang Prabangiin

Verrattain hiljaisesta Luang Nam Thasta tiputtauduimme kartassa alaspäin kuuluisaan Luang Prabangiin, jossa käyskenteli yllättävä määrä trävelleriporukoita. Onneksi myös täältä oli helppoa löytää rauhaa ja paikallista elämää. Luang Prabangissa vierähti vahingossa kokonainen viikko. Kuopus Aava sai viettää guesthousen pihalla railakkaat kaksivuotisjuhlat. Tarjolla oli kakkua, hedelmiä ja lahjoja. Naapurin vauva kutsuttiin juhliin mukaan. Löysimme sattumalta keskustan ulkopuolelta mahtavat isot iltamarkkinat, joille ajelimme joka ilta ostoksille, syömään ja hurvittelemaan huvituksiin. Seilasimme markkinoiden ruokakojuilla ja pompimme päivittäin paikallisten lasten suurimmassa huvituksessa, iltaisin täytettävässä pomppulinnassa. Kävimme joenvarrella kävelemässä ja ajoimme upeille Kuang Sin putouksille, josta kirjoitan toisessa postauksessa lisää.

päivän odotetuin hetki. Paitsi ehkä kuvan henkilölle. Hinta taisi olla 5000kippiä/0.50e

Synttärit!!

Meidän sympaattinen gesthouse sijaitsi hieman syrjemmässä, mutta kuitenkin vain muutaman minsan mopomatkan päässä kaikkialta. Mopolla liikkuminen on erikoisen vaivatonta ja halpaa, myös Laosissa. Mopovuokraan liittyi Laosin isommissa kaupungeissa niin ikään jonkin verran asiaan kuuluvaa varoittelua huijauksista. Henkilökohtaisesti emme ole koskaan joutuneet ongelmiin asian tiimoilta. Kysymme vuokramopoa mieluiten aina majatalon kautta ja yleensä se onnistuu. Tällöin vuokraaminen ja palauttaminen on vaivatonta ja mopoa voi seisottaa valvovan silmän alla yöt. Meillä on tapana valokuvata vuokramopo varmuuden vuoksi ennen käyttöönottoa.

Mopoilu lukeutuu tyttöjen lempparipuuhiin 😄

Kun olimme nautiskelleet mielestämme tarpeeksi auringonlaskun väristä jokikaupunkia, oli aika ottaa hatkat ja suunnata takaisin bussiasemalle. Seuraavaksi matkasimme maaseudun halki katsastamaan kuuluisaa turistien turmelemaa tubingkylää Vang Viengiä.

Kiemuroita Jinghongissa ja odotettu Laos

Aamuauringon säteet lämmittivät niskaa, kun kävelimme pitkin poikin autotien viertä linja-auto-asemalle. Olimme täydellisen valmiita jättämään Kiinan ja muuttamaan lämpimämmille leveysasteille. Mikään ei tänään voisi pilata tunnelmaa.

Bussiasemalla asiointi oli vaivatonta. Bussilippujen huokean hinnan (~9e) vuoksi ostimme Jadelle poikkeuksellisesti oman paikan. Tällä kertaa pilettejä tuli siis ostettua kolme, Aavan matkustaessa sylipaikalla. Emme osanneet varautua edessä siintävään shitstormiin.

Kiinalaisia sääntöportaita

Pitkän odottelun jälkeen virka-asuinen rouva kajautti saliin, että on aika nousta metallinpaljastimen kautta bussiin. Pääsemättä turvatarkastusta pidemmälle, lipuntarkastaja pyysi jo kertaalleen leimaamansa liput takaisin. Hän tarkasteli niitä erityisen tarkasti pienen puisen pöytänsä ääressä ja pudisteli päätään. Seuraavaksi suikkapäiset kiinalaisvirkailijat puivat keskenään lippujemme aiheuttamaa ongelmaa. Vähitellen meille valkeni, ettemme virkailijoiden yhteispäätöksestä johtuen tulisi nousemaan tänään kohti Laosia matkaavan bussin kyytiin. Luovuttaminen ei oikein tullut kyseeseen, sillä olimme todella päättäneet lähteä tänään Kiinasta, emmekä ymmärtäneet alkuunkaan mikä ongelman aiheutti.

Epäselvää odottelua.

Yritimme kaikilla luvallisilla ja luvattomilla keinoilla saada maksamamme dösäpaikat allemme ja rinkat bussin katolle. Edelleen oli epäselvää mistä soppa oli syntynyt, koska yhteistä kieltä ei yksinkertaisesti ollut. Luulin, että meidän haluttiin ostavan myös toiselle lapselle oma paikka, jota ei enää ollut saatavilla. Bussi alkoi olla aikataulusta reippaasti myöhässä. Saimme päättäväisyytemme ansiosta puhelimeen englantia puhuvan henkilön, joka yritti selventää meille kuinka kyse on kiinalaisesta sääntöportaasta. Yhdessä linja-autossa sai tämän mukaan matkustaa vain kaksi lasta kerrallaan. Koska olimme ostaneet Jadelle oman paikan, tätä ei kuulemma oltu osattu huomioida lapsilukuun. Bussissa oli jo nyt yksi lapsi, joten lapsia olisi ollut nyt yksi liikaa… Tarina ei uponnut kovinkaan sulavasti meihin. Olisimme jokatapauksessa vääntäneet tästä kättä pidempäänkin, mutta kun tömäkkä bussikuski astui ajoneuvostaan kädet heiluen ohjaamaan meidät kyytiin jotta väline saataisiin vihdoin matkaan, olin ihan helpottunut. Näytti siltä, että paikat oli vain myyty yli ja meidät yritettiin siivota sivuun.

Huokaus ja helpotus, heipat Kiina!

Rajan yli Laosiin

Matkamme vuorten yli Kiinasta Laosin Luang Nam Thahan oli ikimuistoinen. Pysähtelimme vuoren rinteille juottamaan linjurin syylaria, tankkaamaan, pissalle, ostamaan hedelmiä ja välillä vaan päästämään taakse kertynyttä letkaa ohi. Ikkunat aukinaisina saimme ihailla ikivanhan Hinon kyydistä kun vuoristolaiset kantoivat puuta ja lapsiaan pilvien korkeudella, tai kun läpäisimme Kiinan puolella vuoret nykyaikaisesti tunneleita pitkin. Matkakumppanit tarjoilivat kiinalaisia eväitä, kuten hyytelöön upotettuja kananvarpaita ja etikkasäilöttyjä vihreitä kuulia (ei puhuta valitettavasti samanlaisista joita ukkini tapasi jouluisin syödä..)

Kiinan ja Laosin raja-asema.

Lopulta Laosissa

Laosin Luang Nam Tha oli täydellinen kylä pohjois-Laosissa. Peltoja, rutikuivaa kuumuutta, joki ja kauempana siintävät vuoret loivat kiinnostavan ja seesteisen kontrastin. Herkuttelimme iltaisin Luang Nam Thassa night marketin antimilla, mopoilimme vesiputoukselle ja nautimme lämpöisestä ja rauhallisesta kulttuurista. Näin pyörähti käyntiin parhaat hetkemme Laosissa.

Paikalliset lapset viilentymässä vesiputouksella.

Kilometrejä Kiinassa, kohti etelää

Ghengdusta Kunmingiin, Kunmingista Jinghongiin

Saavuimme perheen voimin aamuyöllä Kiinan eteläiseen osaan, Jinghongiin. Olimme aiemmin päivällä päätyneet junalla Kunmingiin, josta itsepäisinä pakottaneet itsemme seilaamaan erheiden perässä etsien oikeaa bussiasemaa, vain päästäksemme samana päivänä Jinghongiin. Toimitimme itsemme ensin väärälle bussiasemalle, josta johtuen vietimme yli tunnin Kunmingin metrossa kulkien edestakaisin, sekä toisen mokoman kuluttaen kenkiä Kunmingin kaduilla. Emme yksinkertaisesti halunneet maksaa Kunmingissa majoituksesta ja siksi sitkeänä pyrimme eteenpäin.

Bussiasema matkanvarrelta

Kaiken matkanteon päätteeksi perille päästyämme, Jinghong näyttäytyi jo trooppisena ja lämpimän kosteana kaupunkina. Kaipaisimme taksia bussipysäkiltä hotelliin, sillä julkisia kulkineita ei enää siihen kellonlyömään kulkenut. Paikalla oli vain yksi taksimies ja matkaa taitettavana liki kymmenen pitkää kilometriä, joten hintakilpailua oli turha odottaa. Ylihinnoitellun taksimatkan jälkeen olimme jälleen pimeällä kadunsyrjällä. Alueella ei liikkunut ainuttakaan ihmistä, eikä hotellistamme näkynyt merkkiäkään. Väsynyt taksinkuljettaja viittelöi agressiivisesti haluten meidät ulos autostaan, toimittihan hän meidät jo perille annettuun osoitteeseen. Ei auttanut kuin nostaa rinkat ja lapset pimeään tienposkeen ja miettiä seuraavaa liikettä. Sahasimme aluetta jolla hotelli kartan mukaan sijaitsi. Tilanne tuntui toivottomalta.

Hotelli vs. majatalo

Pitkien minuuttien jälkeen etäämmällä välähti satunnaisen oven pielestä roikkuvat kiinalaiset serpentiinit katuvalojen loisteessa. Rapistunut teksti oven yläpuolella olisi varmaankin paljastanut hotellin sijainnin aiemmin, mikäli kirjaimista olisi ollut vähän enemmän jäljellä. Astuimme sisään ihan siistiin hotellin aulaan, jossa ei ollut allaskarppien lisäksi mitään liikehdintää. Huhuiltuamme kotvan tiskin takaa nousi uninen sekä äärimmäisen vihainen kiinalaisnaisen pää. Aloin myöhäisestä ajankohdasta johtuen pikaisesti esitellä kännykässäni olevaa varausvahvistusta, toivoen että pääsisimme mekin pian kallistamaan päämme pehmoista tyynyä vasten. Vastoin odotuksia vastaanottovirkailija aloitti vimmatun huutamisen osaamallaan kielellä ja yritti viittelöidä meidät kipin kapin takaisin yön selkään. Tämä perin kiinalainen tapa hoitaa asioita (silloin kun et ymmärrä, kieltäydy yrittämästä) sai meilläkin hieman tunteet pintaan. Kiivaan sanaharkan jälkeen saimme avaimen huoneeseemme. Oven takana odotti saastaisin ikinä näkemämme h o t e l l i huone. Lattiamatto oli reikien, kuivuneiden sylkiklimppien ja erinäisten siementen ja muun irtoroskan peitossa. Sohva oli repaleinen ja lattialla lojuivat käytetyt 15denierin ihonväriset avokassukat. Parvekkeella oli romahtanut katosrakenne ja huoneen seinät itkivät hometta. Taas kerran päätimme lähteä aamunkoitteessa katsomaan keskustan majatalot.

Avatessani silmät tuossa jopa kiinalaisten haukkumassa läävässä, haravoin netistä muutamasta tarjolla olevasta majatalosta yhden, josta varasin huoneen perheelleni seuraavaksi yöksi. Bussi Laosiin lähtisi yhdeksältä aamulla, joten kävisimme ostamassa bussiliput samalla kun vaihtaisimme majoitusta. Kävelimme viitisen kilometriä floppihotellilta keskustaa kohti. Löysimme bussiaseman ja saimme liput seuraavalle päivälle.

Kohtasimme seuraavan haasteen, kun osoitteeton majatalo kertoi sivustolla sijainnikseen “300metriä bussiasemasta etelään”. Tuntien hikisen marathonetsinnän jälkeen palasimme aina tutulle bussiasemalle. Tytöt olivat jo taatusti väsyneitä ja nälkäisiä. Lähdin vielä kerran yksin etsimään hostellia, joka ei tarjolla olevien tietojen valossa voinut olla kovin kaukana. Ongelmaksi muodostui pikemminkin kuuteen suuntaan haarautuva risteys, jossa bussiasema sijaitsi. Tällä yrittämällä kuitenkin löysin paikan, joka piilotteli kahden kiinalaisen grilliravintolan väliin uppoavalla metrin leveällä kujalla. Kyltti jossa koreili Boliheng International Hostel, oli suunnattu kadulla selkä tulijaan päin, joten olimme kävelleet siitä ohitse useamman kerran.

Boliheng the International youth hostel

Tämä paikka osoittautui kuitenkin mainioksi yöpaikaksi: vanerilevyn päällä patjantapainen, vessana ikioma jalanjälkikoppi. Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yhdeksän euron majataloon. Iltaa vietimme alakerran grilliravintolan notkuvien pöytien ääressä, pohtien tunnelmia Jinghongista ja toisaalta kaikkea Kiinassa kokemaamme.

Saapuminen Keski-Kiinaan Chengdun kaupunkiin

Kuten moneen aiempaan kirjoitukseeni, niin tähänkin liityy vatsatauti. Olin viimeinen tautilainen Pekingistä lähtiessä ja Arttu lähes pakotti minut junaan olosta huolimatta. Junamatkat olivat olleet leppoisia siirtymiä, ainakin silloin kun olimme saaneet valita karjavaunusta alasängyt itsellemme. Nyt saimme punkka-arpajaisissa kaksi yläpunkaa, joka sinetöi matkamme ensimmäiset vaaralliset kilometrit. Kiikuimme päivän ja yön reunattomilla lavereilla yläimoissa kahden eloisan mittarimadon kanssa. Komeuden kruunasi tupakkapaikka seinälevyn takana, joten haju, vatsankouristukset ja tasapainoilu yläilmoissa elohiirten kanssa olivat suht valmis paletti. Koko matka oli täynnä niitä sydänkurkussa-tilanteita, kun juna tekee äkkijarrutuksen, kiskot kirkuu ja nappaan lennosta kiinni tytöistä, ettei kumpikaan mäiskähdä kahta metriä kohti lattiaa. Sitten vasta tarkistan tuliko omaan pöksyyn lusikallinen vai kaksi. Siinä me nököttää pönötimme suu täynnä alakerran kiinalaisrouvan matkaeväitä, joihin kuuluivat keksit, siemenet, hedelmät ja muut meillekin tutut elementit.

Huokaisin helpotuksesta kun juna narahti Chengdun asemalle. Olimme varanneet hyvin arvostellun hostellin keskeiseltä alueelta Chengdusta, mutta aina odotukset eivät kohtaa todellisuuden kanssa. Vessanpönttö vuoti liejua lattialle, jossa suihkukäynnin jälkeen olisi muutenkin voinut tehdä sammakkopotkuja. Avattu kortsupakettikaan ei ollut löytänyt tietään edellisten rakkauden ammattilaisten jälkeen roskikseen yöpöydältä. Luulisi että kahdellakympillä saisi suht edullisessa kaupungissa edes välttävästi siistin huoneen. Chengdussa oli kuitenkin vielä nähtävää. Löysimme loistavan hotellin lähempää Tianfu Squarea ja parinsadan metrin päästä metroasemaa. Maksoimme Leeden hotel Chengdussa yhteensä 30$ /yö doublehuoneesta, johon kuului ihanan runsas buffetaamupala. Huone oli siisti ja sänky iso. Henkilökunta lahjoi tyttöjä pehmoleluilla. Uskomaton hinta-laatusuhde. Tämä hotelli sujahti suoraan all-time favourittien kärkeen!

Meillä oli aika vähän etukäteen mietittyä tekemistä mielessä, joten monena päivänä kävelimme puistoissa, lepäilimme junaväsymystä pois ja söimme hyvin. Pyörimme Tianfu Squarella ihmettelemässä kiinalaisten määrää ja ostosparatiisin menoa sekä kiipesimme 218 metrin korkeuteen seisomaan lasilattialle Chengdun ylle.

Suurin yksittäinen turistien tulosyy Chengduun on pandat. Yli 70% jäljellä olevista pandoista elää Sichuanin maakunnassa Kiinassa. Chengdu taas on Sichuanin pääkaupunki. Tutkin eläinihmisenä läheisten pandakeskusten eettisyyttä ja toimintaperiaatteita. Lapset toivoivat ja Arttukin, että pääsisimme tutustumaan pandoihin lähemmin. Mielestäni mikään ei ole riittävä syy eläinten häkittämiselle, enkä olekaan tukenut eläintarhoja vuosikausiin. Giant Panda Breeding Research Center on nimensä mukaisesti pandojen tutkimuskeskus. Lopulta päätimme vierailla siellä, siinä toivossa että toiminta tähtäisi lajin elinvoimaistuttamiseen, eikä rahanahneuteen eläinten kustannuksella. Pandoilla olikin pääosin tilavat vehreät elinalueet isolla hyvin hoidetulla alueella. Pandapoikasten hipelöiminen oli hiljattain turisteilta kielletty. Yksi aikuinen panda oli lasin takana pienessä kopissa vihastuttavissa olosuhteissa ikäänkuin esittelykappaleena.

 

Niin suloisia kuin nämä pandakarhut ovatkin, koin kuitenkin taas pientä omantunnontuskaa eläintarhan rahoittamisesta. Suurin osa näistä pandoista on toisaalta syntynyt täällä keskuksessa ja tämä paikka on niille koti. Toivottavasti nämä harvinaiset upeat eläinlajit saadaan vielä elinvoimaiseksi ja takaisin luonnonhelmaan.

Chengdu tarjosi meille ihania kiinalaisia katuja tallattavaksi, herkullista katuruokaa ja paljon päivittäiskulttuuria nautittavaksemme. Tehokkaan viikon jälkeen oli aika aloittaa viimeinen junalla tehtävissä oleva matkaosuus. Chengdusta junailimme itsemme junakiskojen loppuun asti, eli Kunmingin kaupunkiin ja sieltä edelleen bussilla eteläiseen Jinghongiin.

Pekingin perusnähtävyydet -Kiinan muuri ja Kielletty kaupunki

Kun takana oli taas yhdet sirkushuveja muistutaneet rajamuodollisuudet junassa, pääsimme saapumaan Kiinan maankamaralle. Junamatka Mongolian Ulan Batorista kesti 31 tuntia Kiinan Pekingiin. Pekingin rautatieasemalla olimme kirjaimellisesti pihalla kuin lumiukot toppavaatteinemme. Pyörimme rinkat selässä lämpöaallon armoilla, vailla tolkkua tekemisessämme. Emme olleet vaihtaneet yuaneita valmiiksi, mutta arvatenkin olisimme tehneet paikallisella valuutalla paljonkin heti juna-asemalta ulostauduttuamme. Päättömän pankkiautomaatti-/exchange-metsästyksen jälkeen kuulimme, ettei Kiina ole ollenkaan samalla aaltopituudella muun maailman kanssa rahanvaihtoasioissa (tai muutenkaan). Noin tunnin päättömän pyörimisen jälkeen kipitimme pankkiin, josta saimme ostaa yuaneita taskun pohjalla lojuvilla dollareillamme. Taskun pohjalle oli jäänyt muutakin, nimittäin Mongolian tugrikkeja toista sataa euroa, mutta kiinalainen pankki ei ollut niistä millään muotoa kiinnostunut. Viestitimme vielä muutamaan rahanvaihtopaikkaan Suomessa ja saimme kuulla kuinka epäsuosittuja nämä killingit ovatkaan. Tuli kirjattua pitkä miinusmerkki budjettikirjaan.

Olemme muuten kovia kävelemään pitkiäkin välimatkoja, sillä taksikoijarit saavat molemmilla tunteet herkästi pintaan. Tällä kertaa päädyimme kävelemään hostellillemme ihan säästösyistä. Myöhemmin selvisi että metrollakin olisi  päässyt rautatieasemalta määränpäähän. Meillä kävi tsägä, kun olimme löytäneet tripparista kivalta alueelta hostellin, joka sopi budjettiimme ja sijaitsi kuitenkin semi-isossa ja tosi kalliissa Pekingissä.

Paskaa, sanan kirjaimellisessa muodossaan oli, että sairastuimme vatsatautiin ensimmäisenä Kiina-päivänämme. Vasta kolmantena päivänä onnistuimme lähtemään Kiinan muurille tutkimusmatkalle. Muurille muuten pääseekin säästäväinen ja viitseliäs matkailija kätevästi metrolla ja paikallisbussilla. Edullisten kulkuneuvojen aiheuttamaa iloa ei mikään kakkamyrsky onnistunut meiltä pilaamaan. Lämpötilat kipusivat päivittäin enimmillään +18c asteeseen, joka oli omiaan piristämään mieltä! Mitään ihmeellistä wow-efektiä Peking ei tästä huolimatta saanut aikaan. Ihastuneita ja onnellisia olimme sinisestä taivaasta, joka oli vielä muutama päivä sitten ollut sankan saastepilven verhossa. Sairastelusta johtuen kuuluisat nähtävyydet jäivät minimiin ja tyydyimme kiertelemään puistoja ja katuja. Bongailin paljon muistoja lapsuuden aikaiselta Pekingvierailultani. Kiina on hyvin erikoinen maa, niin hyvässä kuin pahassa.

KIINAN MUURI

Kiinan muuri on ehkäpä maailman kuuluisin muuri. Kiinan muuri, joka näkyy avaruuteen asti ja jonka rakentamiseen on käytetty Kiinan kaikkia miehiä. Muurin vanhimmat osat on rakennettu jo 770–476 eaa Zhou-dynastian aikaan. Muuria on tästä eteenpäin laajennettu, kunnostettu ja osia yhdistelty toisiinsa. Merkittävät kunnostutstyöt tehtiin Ming-dynastian aikaan 1300-1600- lukujen välissä. Lopulta vuonna 1644 muurista tuli puolustuksellisesta näkökulmasta tarpeeton, kun Kiinan rajat ylettyivät muurin molemmille puolille. Nykyään muuri on lähes 10 000 kilometriä pitkä historiallisesti tärkeä rakennelma ja merkittävä symboli kiinalaisten keskuudessa. Muurin rakennus-ja korjaustöitä toteutettiin vähintään osittain pakkotyövoimalla. Monia miehiä kuoli jo matkalla rakennustyömaalle aliravitsemukseen ja nestehukkaan. Olosuhteet olivat vaativat. Ming-dynastian aikaan muuria rakennettiin jopa kilometrin päivävauhdilla.


KIELLETTY KAUPUNKI

Kymmenen metristen muurien sisään kätkeytyy yksi Unescon maailmanperintökohteista, 72 hehtaarinen fengshui-henkeen rakennettu palatsialue. Rakennustyöt aloitettiin niin ikään Ming-dynastian aikaan vuonna 1406. Kielletty kaupunki oli aikoinaan Kiinan hallintokeskus ja keisareiden asuinalue. Vähäpätöisten yksilöiden pääsy alueelle oli tiukasti kielletty.

Alueen turistimääriä on jälleen kerran hivenen vaikea käsittää. Itse palatsialue on toki vaikuttava, mutta huomasin itsessäni pientä tylsistymistä aluetta tutkiessa. Ehkä asiaan vaikutti se, että olin täälläkin toistamiseen. Toki paljon aikaa on kulunut välissä. Päivään mahtui paljon kävelyä, joten kivat kengät helpottaa elämää. Paikan päältä voit ostaa yhdellä yuanilla vaikkapa pienen Kiinan lipun, jota viuhtoa kiertelyn ajan suuren ja mahtipontisen valtion kunniaksi.

Seuraavassa jutussa kirjoitan miten matka jatkui, kun Pekingistä puksuttelimme puolitoista vuorokautta avoimessa junavaunussa Chengduun, keski-Kiinaan ihastelemaan erittäin.. noh kiinalaista elämänmenoa.

Saijonaarasta!

Kirosana ja Kiinan viisumi

Viime päivät olen istua pönöttänyt niskat jumissa ja kulmat rypyssä tietokoneen ääressä, viimeiset hetket suoraan sanoen hermoromahduksen äärellä. Olen onnistunut  löytämään henkilökohtaisen perkeleeni Kiinan viisumista. Täytin valehtelematta jokaisen perheenjäsenen hakemuksen ainakin neljä kertaa. Neljä viisumia neljä kertaa, tekee helvetin 16 kertaa saman pölkkykielisen nelisivuisen (!!) virkapaperin alusta loppuun. Siinä kävi vaan niin että rivit päätyivät pomppimaan silmissä ja aina sitä löytyi sitten jälkikäteen korjailtavaa. Korjaaminen tarkoitti yhtä kuin koko hakemuksen uudelleen täyttämistä. Nimittäin työpöydälle tallennettua versiota en voinut enää muuttaa, liekö syy siinä että atk-henkilöni oli poissa kun näitä väkersin. Tarkistin ja tarkistin, kunnes tarkan syynin jälkeen siirryin täyttämään seuraavan matkalaisen tietoja. Aina sinne rivien sekaan jäi kuitenkin jotain korjattavaa. Toisaalta snadi kuumottelukin oli tuota ihmeellisen Kiinan lupalappua täydentäessä, olen nimittäin jostain ymmärtänyt että näitä tarkastellaan suurennuslasilla.

oi000005

Kylläpä olikin keveät tunnelmat noiden jälkeen naputella pari hassua tietoa Venäjän viisumilomakkeisiin 😅 jäljellä on enää Mongolian viisumit. Ne näköjään täytänkin käsin.

Hauskana sivuseikkana mainittakoon, että olen itse käynyt sekä Venäjällä ja Kiinassa (vuodet 2006 ja 2000). Viisumihakemuksissahan kysytään edellisiä käyntejä, joten olipa kuulkaa hassua jäljittää noita päivämääriä näin aavistuksen jälkikäteen. Venäjän visiitin tietoja muistelin siten, että samana päivänä kun palasimme, Lordi voitti euroviisut. Lopullinen päivämäärä piti kuitenkin kaivaa surullisen kuuluisasta Irc-Galleriasta, jonka moni meistä mieluusti pitäisi visusti menneisyydessään. Kiinan matkapäiviä taas jäljitin Holmesin lailla, kunnes päädyin vuoden 2000 kesään. Lopullinen fakta tarkentui rakkaan mummini almanakan kätköistä, ei sillä ekalla yrittämällä tosin.

oi000016

Pitkähkön pohdinnan jälkeen meidän viisumit tulee Lähialuematkojen kautta säädön minimoimiseksi. Vannoutuneena omatoimi-ihmisenä tämä tuntuu vähän tylsältä vaihtoehdolta, mutta koska aikaa on vähän ja tekemistä kohtalaisen paljon, valinta on looginen. Ja koska en ole ikinä ajoissa missään, miksi olisin tämänkään asian kanssa. Olimme suunnitelleet lähtöpäiväksi jotain 5.2, mutta näyttää siltä että saamme passit viisumeineen (erittäin toivottavasti viisumeineen!) vasta 13.2. Tämä tietenkin aiheuttaa pikkuisen sellaista ongelmaa, että mitään juna- tai bussilippuja ei oikeen tohdi ostella ennakkoon. Mennään bussilla sitten jos junalippuja ei tuppaa olemaan akuutisti tarjolla. Luotamme siihen, että näin peak seasonin ulkopuolella saamme Siperiassa junapaikkoja iisisti lyhyelläkin varoajalla.

oi000015

p.s. Lämmintä ja kokemusrikasta Uutta Vuotta 2017 kaikille lukijoillemme, toivoo Kiti, Arttu, Jade ja Aava!

Oliko niitä matkasuunnitelmia?

Olihan niitä hyvänen sentään!!

Tänään laitettiin vihdoin isompaa vaihdetta silmään, iso pyörä pyörimään, nostettiin leveleitä ja mitä näitä nyt on. Mä olen niin kovin onnellinen! Sitten hetken päästä kierin taas saatanallisessa omantunnonlätäkössä, koska kuka äidiksi itseään tituleeraava, kaikkia lapsiaan rakastava ihminen jättää omat koiransa Jumalan hylkäämiä pakkasraitteja tallaamaan ja lähtee itse ties minne varpaitaan heiluttelemaan? Oon kamala tyyppi. Tulee niin ikävä.

img_20161204_100248

Meidän vuokrasopimus päättyy tammikuun lopussa. Olimmekin liikaa kiintyneet tähän pikkukotiin, kun tosiaan mietimme tän pitämistä matkan ajan. Kuitenkin vain päiviä sitten kolahti postireiästä ilmoitus jo ennestään suolaisen vuokran noususta, jonka johdosta päästimme irti haavekodistamme pelättyä helpommin. Miten me muutenkaan täällä kauaa enää olis mahduttu asumaan, kun tytöt tarvitsevat kai pian omat sängyt.

Itkettää ja naurattaa kun teen laskelmia ja arvon budjetin pitämisen kanssa. Meillä on aivan liian vähän rahaa. Kyllä sitä periaatteessa on riittävästi johonkin, muttei ainakaan vielä kaikkeen mitä oon suunnitellut.

img_20161217_213237

Tässä matkapläänissä on nyt niin monta liikkuvaa osaa jotka voi mennä pieleen, että täytyy nöyrästi asentaa zenmode päälle ja edetä vaan kohta kohdalta. Odottaa että milloin puu kaatuu jos kaatuu😅

Positiivinen ote on kaiken a ja o!

Helmikuussa Lapsellinen maailma puksuttelee kirpeässä pakkasessa, junan karjavaunussa halki Siperian arojen, Mongoliassa piipahtaen kohti suurta ja mystistä Kiinan maata. Suuri seikkailu odottaa jo tutkijoitaan 🌏