Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Kambodza

Kambodzan matkavinkit

Kaunis ja sotkuinen Kambodza sijaitsee keskeisellä paikalla Kaakkois-Aasiassa. Maahan saapuminen on helppoa maa- ja ilmateitse. Suosituimmat reitit lienevät Thaimaasta bussilla tai naapurimaista lentäen. Kansainväliset lennot saapuvat Siem Reapiin tai pääkupunkiin Phnom Penhiin. Muista varata viisumia varten rajalle passikuva ja rahaa noin 30 dollaria. Jos saavut lentäen, valmistaudu esittämään myös maastapoistumislippu.

Kambodza esitellään monesti eksoottisena korvikkeena Thaimaalle, vaikka mielestäni kyseessä on kaksi melkolailla erilaista matkakohdetta. Kambodzan kauniit kasvot sijaitsevat hillityllä maaseudulla, kun taas ei-niin-viehättävä osuus on ehdottomasti Siem Reapin ällöttävä pub street-alue. Maahan matkatessa voi odottaa melkein mitä vain ja toisaalta ei paljon mitään.

20151026_105330_HDR

Kambodzan sisäiseen matkustamiseen suosituin ja kohtalaisen turvallinen liikkumisväline on bussi. Kaupunkien sisällä taasen kuljettavat paikasta toiseen kaikessa kusettavat tuktuk-kuljettajat. Hinnat ovat noin 1-3 dollaria/matka. Lisäksi veneellä liikkuminen on teoreettisesti mahdollista lähinnä sadekaudella jokia ja järveä pitkin. Ainakin Battambang- Siem Reap- Phnom Penh väleillä on veneyhteys, mutta en vakuuttunut paikallisten puheiden perusteella veneilyn kannattavuudesta. Veneet tarvitsevat tarpeeksi syvän vesistön, joten läheskään aina venereitit eivät ole käytössä.

Bussikalusto on parasta ja länsimaisinta uudehkolla Giant Ibis yhtiöllä, joka on tietysti myös kallein. Heidän hintoihinsa sisältyy nouto hotellilta, pullovesi ja pieni leivonnainen, wifi sekä ilmastointi. Busseissa on mukavat tilavat istuimet ja yödösätkin olivat kuvien perusteella oikein siistit. Lippu välille Siem Reap-Phnom Penh makselee 15$/suunta. Ole varovainen bussiyhtiötä valitessasi, sillä monista firmoista liikkuu huhuja ryöstelevistä miehistä matkatavararuumassa. Jokatapauksessa rinkoista kannattaa ottaa ylös käsimatkaan kaikki vähääkään arvokas.

Lapsiin suhtaudutaan avoimen kiinnostuneesti koko maassa, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin naapurimaissa Thaimaassa tai esimerkiksi Filippiineillä. Kambodzalaisiin perheisiin kuuluu keskimäärin viisi lasta. Paikalliset juttelevat mielellään omista lapsistaan ja ovat ylpeitä perheistään.

Aurinko on pääosin suhteellisen lempeä ja sateita on eritoten pääkaupungissa päivittäin näin sadekaudella. Keskipäivän kuumuus tosin on lamaannuttava, joten juominen on syytä muistaa.

Vältä joutumasta turistihuijaukseen, jossa nainen tai nuori tyttö kantaa liinassa unista vauvaa ja pitelee toisessa kädessä tyhjää nokkamukia. Hän pyytää sinua ostamaan maitojauhetta vauvalle. Kun poistut, huijari palauttaa maitojauheen kauppaan, jolloin kauppias ja nainen laittavat tulon 50:50. Tämä bisnes on erityisen haitallista huijauksessa käytetyille pikkulapsille, jotka vuokrataan ja monien lähteiden mukaan huumataan tai pidetään nälässä työpäivää varten. Hyvin usein raha ei mene tässäkään tapauksessa huijarinaiselle, vaan mafia kaapii kermat kakusta.

20151024_161639

20151026_090942

20151028_150446

Kambodza on yleisesti ottaen turvallinen maa, mutta erinäköisiin turistihuijauksiin törmää helposti. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla. Huono hygienia voi tuottaa ongelmia, joskin allekirjoittaneet selvisivät täysin ilman terveyshaittoja. Toiset välttävät tilaamasta jäätä juomiinsa, sillä jäälevyt liu’utetaan likaisia katuja pitkin jääleikkaamoon. Näin tällaista käytännössä tapahtuvankin, mutta silloin tällöin jäitä nauttineina selvisimme kaikesta huolimatta vammoitta.

Ruoka on suhteellisen hyvää, kuitenkin mielen avaruutta kaivataan erityisesti tiettyjen katuruokien maistelussa.

Hintaesimerkkejä:

Hanaolut 0.50$
Katuruoka (esim kanariisi) 1.50-3$
Ravintola-annos 5-12$
T-paita markkinoilta 3$
Iso vesipullo 0.30$

Suosittelen totuttelemaan noiden jenkkidollareiden käyttöön, sillä niitä paikalliset mieluiten käyttävät. Kaikki hilut maksetaan takaisin rieleissä. Raha-asiat saivat välillä tunteet pintaan, kun kahden valuutan kanssa leikkiessä paikalliset eivät oikein aina itsekään tienneet mitä mikäkin maksaa ja mitä annetaan takaisin. Muista tinkiä!!

 

 

20151107_180911

 

20151103_152912

20151103_141037

Jälkikäteen muistelen Kambodzaa jopa hieman surumielisesti, sillä maa painii hirvittävien terveyshaittojen ja puutteellisen hygienian kanssa. Ruma lähihistoria järkyttää todella isosti jos siihen jaksaa perehtyä. Kodittomia kulkureita ja raajattomia miinojen kanssa yhteenottaneita on paljon, eikä heillä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Rottiin ja torakoihin törmäät suurella todennäköisyydellä, eikä englanninkieli ole hallussa juuri muualla kuin matkamyyjillä turisritoimistoissa. Erityisesti iänkaikkinen varpaillaan olo ja kaiken krääsän tyrkyttäminen tulevat korvista muutaman viikon maleksimisen jälkeen.

Plussia ovat ystävällinen kansa, maaseutu ja kiinnostavat historian sekä kulttuurin yksityiskohdat. Nämä ovat asioita joiden vuoksi maahan kannattaa kaikesta huolimatta matkustaa. Kuulemma myös  rannikon Koh Rong on oikea Kambodzan helmi.

Meidän Top 5:

Angkor Wat (Siem Reap)
Phare sirkus(Siem Reap)
Wat Botum parkin leikkipaikka jos matkaseurana on nuoria lapsia (Phnom Penh)
Killing Fields+Tuol Sleng (Phnom Penh)

20151103_141315

20151025_090658_HDR

 

 

Mahtavia Kambodzahetkiä!

Puolivuotias joka kiersi maailman

Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.

20151226_194343

Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.

20151228_075835

20151125_111731

20151127_154451

Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.

20151212_101813

20151221_163234

Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.

20151011_210701

20160105_121256

Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.

20151201_163953

20151114_105716

20151112_133156_HDR

20151124_131610

Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.

Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM

Sijainti: Thaimaa

Aikaisin sumuntäyteisenä aamuna Phnom Penhissä hieroimme kaupat kentälle tuktukin kanssa. Viileähkössä ilmassa seurasimme kaupunkia joka oli jo täydessä työssä. Jätimme Kambodzan taaksemme ja lähdimme jälleen kohti Thaimaata.

Surat Thani

Lentomme vei meidät Bangkokin kautta eteläiseen Surat Thaniin, joka muuten on eittämättä oman Thaimaani parhaita mannerpaloja. Autenttinen elämänmeno ihastuttaa ja vihastuttaa. Hinnoissa ei ole tietoakaan turistilisistä.

Suratin hintaesimerkkejä:

Hotelliyö ilmastoinnilla 550 baht
Pad thai (tofu) kadulta 30 baht
Kokis kaupasta (330ml) 14baht
Pikkusetti hiekkaleluja 20 baht

Hyvinkin halvalla pärjänee siis. Ikävä kyllä, myös köyhyyden lieveilmiöiltä ei voitu välttyä. Pahimmin mieltä jäikin kaivelemaan eräs hyvin huonokuntoinen vauva resupekkaisen naisen käsivarsilla. Kuitenkin Suratin asukkaat ovat äärimmäisen avuliaita ihmisiä. Kun saavuimme lentokentälle, hyppäsimme minivaniin, joka myytiin tietenkin viimeistä paikkaa myöden täyteen. Kun pääsimme keskustan liepeille, läksimme kuljettajan ohjeiden saattelemana etsimään hotellia, jossa varauksemme lepäsi. Viideksi minuutiksi kuvailtu kävelymatka sai toisenlaisen ilmeen, kun olimme nelisen kilometriä haravoineet kadunvartta eessuntaas. Jokainen kyläläinen tuli vuoroin putiikeistaan avustamaan, thaiksi. Viimein wifin avulla onnistuimme paikantamaan hotellin sijainnin, joka paljastui valtaväylän toiselta puolelta. Vielä hotellimme edessä takaa kaahasi auto, josta huuteli meille aiemmin tutuksi tullut rouva tyttärineen. He olivat hakeneet auton, jotta voisimme sillä etsiä oikean paikan. Otettuina heitimme khoop khun khaat ja painoimme hikiset rinkat selässä viimein siistiin väliaikaiskotiimme.

Eilen aikamme budjettiystävällisessä Suratissa päättyi. Istutimme pesueemme aamutuimaan hotellin aulaan odottamaan kyytiä bussille, joka lopulta toimittaisi meidät satamaan. Lähes kaksi tuntia myöhemmin sovittu kyyti suvaitsi  saapua. Vietimme odotusajan katsomalla liveseurantaa Pariisista. Matka minivanin kyydissä lauttafirman edustalle oli miellyttävän lyhyt, mutta paikalla odotti ehkä kuonaisin koskaan näkemäni bussi. Sillä taitoimme reilun tunnin matkan satamaan, josta etenimme vielä kahdella lautalla tänne Ko Taolle.

Ko Tao

Päässäni olen vältellyt tätä saarta, koska mielikuvat ovat lähetelleen huonoja viboja. Syy saarelle tuloon on tavallaan selkeä. Herra A aloittaa huomenna OWD-kurssin Koh Tao Diversilla. Alunpitäen minun piti, mutta en edelleenkään ole onnistunut vieroittamaan hampaatonta tissitarsiria kiinteän ruoan pariin niin, että voisin olla päiviä erossa hänestä. Herra A otti neuvosta vaarin (tai neuvostovaarin kuten eräs tuttuni armeijassa sanoi) ja lupautui tähänkin elämykseen puolestani. Toistaiseksi siis yritän kuikkia olan yli kurssimateriaalia ja kuunnella meheviä juttuja merimaailmasta. Onhan mulla tässä vielä aikaa hoitaa homma kotiin! Koh Tao on pyhitetty lähinnä sukellukselle, mutta voi täällä tehdä muutakin. Dyykkauksen lisäksi snorklaus, jooga, uiminen ja ryyppääminen lienevät ne tärkeimmät tulonlähteet. Löhöämisestä ei onnekseni vielä olla keksitty alkaa veloittaa. Hinnat ovat korkeita, joskin juuri sukellukset tekevät poikkeuksen hintojen ollessa huokeampia täällä kuin naapureissa.

Taon hintoja:
Majapaikka tuulettimella 600-800 baht (varaudu kohtaamaan lääviä)
/Ilmastoinnilla 1000-1800 baht
Pad thai 80 baht /Pizza 200 baht
Happy hour mojito 100 baht
Vaipat 17kpl 200 baht
Open Water Diver suomiopetuksella ja vakuutuksella 10 500 baht

Tao ei varsinaisesti ole liikauttanut sisintäni suuntaan tai toiseen. Kilpailu on kovaa: majoitusliikkeitä, sukelluskeskuksia ja ravintoloita on vieriviereen. Hinnat kulkevat käsikädessä mutta taso saattaa vaihdella isosti. Turisteja on tietysti todella paljon ja onpa täällä tullut puhuttua ensikertaa suomea kotoa lähdön jäljeen. Merivesi ei ole tällä hetkellä kirkkainta mahdollista, mutta kyllä tuossakin uida sietää. Snorklaamaan yritän päästä tänään.

Sanottakoon vielä paratiisi-imagosta, jota Thaimaan saaret ansaitusti kantaa. Täällä näkee helposti maailman kauneimpia auringonlaskuja ja kirkkaita vesiä sekä hienoa hiekkaa. Muistakaa pitää luonto puhtaana kun matkustatte, jotta näistä ihmeistä pääsevät nauttimaan vielä monet sukupolvet.

IMG_20151115_141340

IMG_20151115_223111

Kilpikonnasaari kuittaa
Kiti

Phnom Penh ja hyytävä menneisyys

Bussilla Phnom Penhiin

Bussimatka Siem Reapista tänne kesti seitsemän tuntia ja vaikka bussikuljetuksen jäätävä 15$ hinta kirpaisi, oli se kaiketi järkevä sijoitus. Giant Ibiksen bussista löytyi wifi, ilmastointi, pullovesi ja Blue Pumpkinin suklaaleivos. Bussi oli siisti ja jalkatila ruhtinaalinen. Ikkunasta vilisi mielettömiä luontoilmiöitä ja upeaa maaseutua. Oli vesipuhveleita, lehmiä ja suloisia lapsia pyllyt paljaina juoksentelemassa pitkin pientaretta. Pysähdyimme välillä vessatauolle ja kerran syömään. Vieressä saksalainen jannu teki musiikkia ja jammaili pää notkuen kunniallisesti koko matkan. Olimme perillä pimeän tultua ja kaatosateen alettua.

20151104_133932

Eläväinen Phnom Penh

Phnom Penh ei ole varsinaisesti vienyt sydämiämme, mutta ei herättänyt muutenkaan järin voimakkaita tunteita. Syötävän katuruoan löytäminen on ollut yllättäen haastavaa. Safkakärryissä on niin paljon tunnistamattomia pieneläinvartaita, ettei niistä ilkeä valita “parasta”. Enkä todellakaan tarkoita nirsoilla, itseasiassa kokeilisin kyllä, mutta meitä kun on muitakin. Majoituksemme ei sijaitse the joenvarrella, joten siinä saattaa olla syy muun muassa tuohon ruokapolitiikkaan. Myönnän muuten, että oma mielikuvani tästä kaupungista oli rähjäisempi kuin todellisuus monelta osin. On jättiruutuja kattojen päällä, monumentteja, huoliteltuja puistoja ja ilmastoituja kauppakeskuksia. On Land Roveria, Lexusta, Rangea ja Cadillacia.

20151107_180640

Itsenäisyysmonumentti

20151109_180451

Öiset katot

Tekemisestä ja sen puutteesta

Olemme ottaneet tämä visiitin pitkälti chillauksen kannalta ja uineet kauniissa kattoaltaassamme, sekä nukkuneet semihyvin. Siem Reapin lunastaessa ansaitusti temppelipisteet, valitsimme täältä lähinnä historiallisesti asiapitoiset kohteet. Ensimmäisenä tutustuimme lähistöllä olevaan Tuol Slengin vankilamuseoon ja tänään jatkoimme tositarinaan perustuvaa kauhukertomusta kuuluisilla Choeung Ekin killing fieldeillä.

20151106_151349

Rankkasateita on saatu lähes päivittäin.

Punakhmerit, Tuol Sleng ja Choeung Ek

Punaisten khmerien valtaannousu aiheutti miljoonien ihmisten kuoleman. Tarkoituksena oli luoda väkivallalla, pelolla ja tappaen utopistinen agraariyhteiskunta. Koulutetut tapettiin. Ihmiset marssitettiin maalle ja hajotettiin olemassa oleva yhteiskunta. Perheenjäsenet eivät enää saaneet olla tekemisissä toistensa kanssa, jolloin toisilleen puhumisesta seurasi teloitus. Kaikesta omaisuudesta tuli yhteistä. Ammusten ollessa liian arvokkaita, teloitukset tapahtuivat kaikella mahdollisimman halvalla tappamiseen soveltuvalla välineellä. Kuoleman kohtasivat miljoonat lapset ja aikuiset.

Tuol Sleng on entinen koulurakennus, joka punakhmerien toimesta muutettiin vankilaksi ja jossa toteutettiin kuulustelua ja kidutusta. Näin omin silmin sellit, joiden lattia-ala oli alle kaksi neliötä. Seinät olivat tiiltä tai puuta ja lattioissa oli ketjunpätkät jäljellä. Kivitalossa oli tukahduttava kuumuus. Tiloissa on esillä jalkapuita, vankien valokuvia, sellejä ja sänkyjä. Kidutusvälineitä ja kertomuksia miten ja mihin mitäkin on käytetty. Pelkkä vierailu vankilan tiloissa oli erittäin häiritsevä ja ahdistava.

20151106_152607

Kuulusteluvankien sängyt. Vangit olivat jalkakahleissa, joten suuria varotoimia ei karkaamisen varalle täällä tarvittu.

20151106_160113

Kahden puusellin ovet.

Kuten monista paikoista kansanmurhan aikaan, niin tältäkin vankilalta lähti rekkalasteittain ihmisiä viimeiselle matkalleen kohti Choeung Ekia. Suurin osa uskoi vapautumiseen tai edessä olevaan työleiriin, sillä eihän tuolta määränpäästä kukaan palannut kertomaan meiningistä. Kun rekka viimein pysähtyi kuoleman kentille, otettiin vangit peltikatokseen. Tästä alkoi vanki kerrallaan tapahtunut verenvuodatus, kunnes jokainen rekassa matkustanut oli menettänyt henkensä. Suuri osa vangeista teloitettiin katkaisemalla kaula. Teloitetut heitettiin joukkohautoihin monien ollessa vielä elossa, mutta kyvyttömiä huutamaan.

20151109_145044

Olen historia-ihmisenä hyvin ahdistunut kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Suosittelen tätäkin käyntiä kaikille, joita lähimenneisyys hiukkaakaan kiinnostaa. Kävin etukäteen tiukkaa ajatustaistoa siitä, onko oikein viedä lapsia tuonne. Tuol Slengissä oli yhdessä huoneessa ruumiiden kuvia ja selliosasto koettiin yhdessä tyttöjen kanssa hieman ahdistavaksi. Tuskin tuon ikäiset muuten ymmärtävät mistä on kysymys. Killing fieldeillä ollessamme avasimme jossain määrin neiti J:n kanssa kuolema-aihetta, sekä jätimme joukkohaudoille käsikorun kunnioittaaksemme kuolleiden muistoa, monien muiden tapaan.

20151109_150257

20151109_151626

Tähän puuhun lyöden tapettiin pienet lapset… Vieraat kunnioittavat ja muistavat uhreja omin käsikoruin.

Tunteiden sekametelisoppa tämä on ollut, mutta surullisella tavalla kiinnostavaa historiatietoa.

Ylihuomenna lennämme naapuriin biitsi-ikävissämme.

Villasukkaisaa marraskuuta kotiin toivoo
Kiti and co.

Phare, the cambodian circus

Yksi Siem Reapin kohokohdista oli paljon positiivista keskustelua herättänyt Phare Circus. Lyhyesti kyseessä on Battambangissa toimiva julkinen taidepainotteinen koulu, joka tarjoaa erittäin huonoista oloista tuleville lapsille ja nuorille maksutonta koulutusta ja osalle myöhemmin työllistymisen sirkuksessa. Vaikka kaikki tämä kuulostaa liian hyvältä, se ei pelkästään ole totta vaan myös toimiva konsepti.

Näitä nuoria taiteilijoita on helppo rakastaa, sillä heidän tekemisestään paistaa kova työ ja uskomattomat kyvyt. Suosittelen tätä esitystä jokaiselle tänne tulevalle. Osallistumalla esitykseen et pelkästään tue hyvää asiaa, vaan näet oikeasti hauskan ja fyysisesti taitavan shown. Lisää tietoa löydät osoitteesta www.pharecircus.org

20151103_105554

www.pharecircus.org

Olin hieman harmissani siitä, että teltan ollessa pieni ja näytöksen loppuunmyyty, sattui katsomo täyteen kovaäänisiä keski-ikäisiä turisteja. Pohjat oli ilmanmuuta naukkailtu bussissa. Heille oli luontevaa huudella toisilleen, tehdä “aaltoja”, esittää varjokuvia videotykkiin ja räpsiä salamavaloa kaikista järjestäjän kieltopyynnöistä huolimatta. Tunnelma muistutti paikoitellen enemmän lätkämatsia kuin viihdetaiteen areenaa. Myöhästyneille eläkeläiskatsojille luonnollisesti buuattiin ja läsäytettiin raikuvat aplodit. Kamalan loukkaavaa käytöstä, jota oli vaikea seurata vierestä potematta myötähäpeää. Tästä saisi taas aasinsillan siihen, miksi tietynlaiset turistit käyttäytyvät epäkunnioittavasti vieraassa kulttuurissa? Törmäättekö muut tällaiseen ilmiöön? Sädekehääni vielä vähän vahatakseni, omat tyttäremme seurasivat hiirenhiljaa väsymyksestä huolimatta tuon tunnin mittaisen näytelmän. Ilmeet vaihtelivat heillä välillä epäuskoisesta aina hämmästyksen äärirajoille. Nuorempi neiti A innostui myös musiikkiosuuksista ja värikkäistä valoista, joten saimme nauttia esityksen lisäksi bonuksena rauhallisen vauvaihmisen seurasta!

20151101_210921

Kuvat on kyllä luvalla sanoen karmeita räpellyksiä, mutta ehkä niistä se idea välittyy 😅

Tästä piti tulla ylistyspuhe sirkukselle, eikä valitusvirsi huonosti käyttäytyvistä henkilöistä, joten… 😃

…Lippuja tähän hyvänmielen esitykseen saa monien hotellien respoista ja turistikojuista hinnan ollessa 17-18$. Suosittelen ampumaan paikalle varhaisin, jotta saatte valita parhaat paikat. Olimme puoli tuntia ajoissa ja silti jäljellä oli enää jämäpaikat tolppien takana. Onni suosi kuitenkin ja saimme siirrettyä itseämme parempaan kohtaan. Sirkus sijaitsee kansallismuseon vieressä. Tuktukin pitäisi irrota kevyesti enintään kahteen dollariin per suunta kaupungin keskustasta.

20151101_205521

Aikamme täällä Siem Reabissa alkaa olla kulutettu ja paikat koluttu. Huomenna on aika hypätä bussiin ja ajella alas Phnom Penhiin jatkamaan seikkailua.

Terkuin Kiti

Mykistävät Angkorin temppelit

Jokainen itseäänkunnioittava Kambodian kävijä tsekkaa maailmankuulun Angkor Watin sekä sitä ympäröivät temppelirakennukset ja rauniot. Koska löysälle Kambodzan visiitillemme ei oltu ympätty vielä mitään kellontarkkaa aktiviteettiä, päätimme hakeutua temppelialueelle katsomaan auringonnousua.

Temppelipäivä

Sovimme Banthornin kanssa treffit kadulle aamu viideksi. Epäilin kuinka kerkeäisimme ajamaan temppeleille ja ostamaan liput ennen mollukan kohoamista, mutten kuitenkaan kehdannut kyseenalaistaa vankan kokemuksen äänellä laadittua aikataulua. Kun lähdimme, oli vielä säkkipimeää ja hieman viileää. Matka hotellilta temppelialueen lippuluukulle otti noin varttitunnin. Lipunmyyntialue oli valaistu ja väkeä luukkujonoissa oli jo paljon. Passeja alueelle voi ostaa eripituisille jaksoille, aina yhdestä seitsemään päivään. Tyydyimme yhden päivän passeihin, hintaan 20$/ henkilö. Kulkulupaan otetaan muuten oston yhteydessä valokuva väärinkäytösten ehkäisemikseksi. Alue on todella iso ja henkilökohtaisesti koin tuktukin olevan oiva peli alueen tutkimiseen.

Karta_AngkorWatReitin voi suunnitella oman kuljettajan kanssa mieluisaksi. Me ajoimme ensimmäisenä Angkor Watille odottamaan aamua, jossa olimme kreivin aikaan. Istuimme hiljaa hämärän rajamailla, nurmen ollessa vielä kostea. Pikkuhiljaa pimeän hälvetessä ympärillämme alkoi hahmottua ääriviivoja sillasta, kirjasto- ja meditaatiorakennuksista, portista ja itse Angkorin sanoinkuvaamattoman kauniista temppelistä. Aurinko nousi kuvauksellisesti temppelikokonaisuuden oikealta puolelta valaisten koko kauneuden. Ympäriltä kuului kameran räpsintää, huokauksia ja sanallista ihailua. Auringonnousuissa on ihmeellistä taikaa!

Voisin kehua pelkästään Angkor Watia loputtomiin, mutta tyydyn tuuppimaan teitä kaikkia näkemään tuo historiallinen taidonnäyte itse. Minuun suurimman vaikutuksen tekivät ihmeellisen upeat tarinaakertovat seinäreliefiet ja devatat. Tutkittavaa riittää ikään tai kiinnostuksen kohteisiin katsomatta kaikille. Saimme tuhottua koko pitkän ja kostean päivän alueella. Näimme iltapäivällä poismenomatkalla lippuluukun tuntumassa ihmisiä, jotka sotkivat alueelle kehnokuntoisilla fillareilla, enkä voinut olla miettimättä kuinka temppelitutkimukset onnistuvat siinä kuumuudessa ja niillä välimatkoilla polkupyöräillen.

Eläimiinkin on mahdollista törmätä. Kerran vastaan käveli muhkea porsas, joka näytti yllättäen onnelliselta ja määrätietoiselta. Samaa ei voi sanoa kuvankauniista elefanteista, jotka olivat satuloitu turistiajeluita varten. Voisipa yksi ihminen muuttaa maailmaa, lopettaisin ensitöikseni villieläinten jalostamisen turistikäyttöön! Isot liskot asuttivat monia temppelitiilten rakosia. Viidankonlaita vilisi vielä poistuessamme apinoita, jotka mahdollisesti nököttivät siinä liikenteen läheisyydessä ruokakytiksellä.

Angkor Watin pari pientä faktaa

Angkor Wat tarkoittaa suunnilleen suomeksi “kaupunkitemppeliä”. Rakennustyöt toteutettiin 1100-luvulla, jolloin temppeli rakennettiin valtiontemppeliksi ja omistettiin hindujumala Vishnulle, joka ylläpitää rakkautta ja elämää. Parisataa vuotta myöhemmin temppeli muutettiin theravada-buddhalaiseksi ja sellaisena se palvelee edelleen. Angkor Wat on kuvattuna Kambodzan lippuun.

20151026_061554_HDR

20151026_062557

20151026_063056

20151026_064653

Alueen muut temppelit

Pelkästään Angkor Watin alueella on useita satoja temppeleitä, jotka edustavat kaikki keskenään enemmän tai vähemmän erilaisia rakennustyylejä. Angkorin alueella riittää siis takuulla ihmeteltävää. Emme nähneet pintaraapaisua enempää kaikesta tarjonnasta, mutta näkemistämme meille jäi erityisesti mieleen muutamat:

Aikoinaan jopa miljoonan ihmisen kaupungissa Angkor Thomissa sijaitseva upea Bayon on khmerien rakentama buddhatemppeli. Bayonin tunnistaa torneissa esiintyvistä valtavista kivikasvoista, joita on vielä muutamasata jäljellä.

20151026_083822_HDR

20151026_083922

Niinikään Angkor Thomissa sijaitseva Baphuon oli huikea ja jäi erityisesti neiti J:n mieleen. Tämä alunperin hindulaisuuden Shivalle omistettu temppeli häikäisi linnamaisuudellaan.

20151026_085523

Viimeiseksi monien valokuvaajien ikuistama Ta Prohm on Tomb Raiderin tälle maailmalle tutuksi tehnyt viidakkotemppeli, joka teki vaikutuksen poiketen siten muista temppeleistä, ettei Ta Prohmia ole restauroitu samalla kädellä kuin muita kokonaisuuksia. Puut kasvavat yhteen rakenteiden kanssa, tehden koko pyhyydestä satumaisen kauniin.20151026_103834

Tällaisten kokemusten tiivistäminen sanoiksi on yhtä vaikeaa kuin esimerkiksi reissubudjetissa pysyminen, joten jätän postaukseni vain näihin loppusanoihin: toivon, että mahdollisimman moni käyttäisi mahdollisuutensa hyväkseen ja tutustuisi tähän yhteiseen uskomattomaan maailmaan.

Kiti 😘

Tatuointitaidetta ala Neng Synat Tattoo

Kovaan tatuointikuumeeseen on lääke, nimittäin uusi tatska. Kiertelemme usein metskaamassa tatuointiliikkeitä, mielessämme ensimmäisenä hygienia ja tietysti loistava työn jälki. Olen itseasiassa kamalan tarkka muun muassa juuri tatuoijan suhteen, mutta toisaalta kateellinen siitä kuuluistasta heittäytymiskyvystä, jota tuntuu löytyvän about kaikilta muilta leviksen takataskusta. Kerkesin pohtimaan, kuinka toivottua tatuoinnissa oikeastaan on juuri omaleimaisuus ja uniikki ilme. Jäisipä tästä matkasta ainakin konkreettinen muisto, hyvässä tai pahassa.

20151027_174633

Löysimme sattumalta tietoja täällä Siem Reapissa sijaitsevasta Neng Synat Tattoosta ja nimenomaan sen paljon puhutuista puhtaista välineistä, joten otimme uteliaisuuttamme suunnan sinne. Silmämääräisesti ehdittyäni tarkastaa kriittiset asiat, oli A:n ja tatuointitaiteilija Nengin välillä jo kaupat täydessä höyryssä. Ei ihme että yheys löytyi heti, sillä tatuoija oli äärettömän sympaattinen ja avoin khmeri, joka jutusteli mielellään. Tilat olivat perus kambolaisen yksinkertaiset ja kotikutoiset, mutta neulat steriileissä pakkauksissa ja iso määrä töitä esillä seinillä ja kansioissa. Neng, joka oli syntyjään maalaisperheestä, oli perustanut oman liikkeensä kaupunkiin vuonna 2008. Hänellä oli kaksi lasta, saman ikäiset kuin meillä. Näimme perheestä kuvia ja juttelimme, tietenkin Pipsa Possusta…

Tatuoitavasta kuvasta oli jonkunlainen visio, jota siinä hetki hiottiin ja vielä päälle väännettiin. Sovimme pari päivää aikaa piirtotyölle ja eilen sitten palasimme itse työn pariin. Olemme molemmat haikailleet bambutatuoinnin perään, mutta tatuoija oli pettymykseksemme lopettanut niiden tekemisen. Syyksi hän tarkensi pelkäävänsä ammattitaitonsa puolesta, tyylilajin vähäisen kysynnän vuoksi. Arvostan rehellisyyttä.

Työ toteutettiin rautaisella ammattiotteella, tarkasti ja hifistellen. Pelkäsin tuotosta todella, vaikka kyseessä ei ollutkaan oma nahkani. Hippeilimme puolisentoista tuntia tyttöjen kanssa liikkeen sohvalla ja tsiikailimme piirrettyjä. Välillä Synat tarkisti minun mielipiteeni, ikäänkuin olisin ollut päätösvallassa varjoista ja yksityiskohdista. Lopputuloksen nähtyäni muutuin todennököisesti vihreäksi kateudesta. Omaan kuumeeseen tämä aivoitus ei tietenkään tuonut piiruakaan löysää.

Neiti J:n järkytykselle ei löytynyt sanoja, kun hän ymmärsi uimaseuransa väliaikaisesti vammautuneen. Terveiseksi hän lopulta tuhahti “käy nyt isi pesee se käsi ni päästää taas sukeltamaan”.

20151027_183919

DSC_0605

kompassiin sisällytettiin Kambodzavivahteita. Suunnannäyttäjän sisällä kuu tarvii auringon.

Oletko ottanut reissutatuointia? Toteutettiinko se kotimaassa vai matkoilla? Mitä oma tatuointisi kuvastaa?

 

Kiinnostuneille mestan kotisivut, olkaa niin hyvät: Neng Synat Tattoo

Edelleen mustekuumeterveisin

Kiti

Saapuminen Siem Reapiin

Punaista hiekkaa, mutaa ja kuoppia. Yksi isohko valtatie, jonka varrella ei ole juuri mitään. Tunnelma tuo mieleeni jotain Afrikasta. Ihmisiä saattaa olla paljon, mutta määrä näyttää paikoitellen naurettavan vähäiseltä mopojen levittäytyessä valtatietä pitkin. Liikenne tuntuu rauhalliselta Filippiinien jälkeen. Puhuimme matkalla majapaikkaamme siitä, millaiset kasvonpiirteet khmereillä on. Päässä on jotain litteää. Khmerit käyttäytyvät rauhallisesti ja kunnioittavasti. Kaikki paitsi viisumivirkailija, jonka ainoa lause oli ilman katsekontaktia puolihuudettu “pay money!!”-käsky. Kyseessä saattoi olla perinteinen auktoriteetista muistuttaminen. Paikalliset lapset ovat yleisesti ottaen hyvin sosiaalisia. He eivät pyydä mitään, mutta aina jossain vilkutetaan. Vie kai vähän aikaa saada kiinni paikallisesta tapakulttuurista ja olemme siihen vielä liian väsyneitäkin. Kävimme varhaiseksi lounaaksi länkkärilässä lapioimassa ylihintaista ruokaa, ostimme sarongin ja housut. Jatkoimme päivää rennosti altaalla. Olemme saaneet lyhyestä ajasta huolimatta isosti uusia ystäviä. Kyselen ahkerasti hotellilta minne kannattaa mennä ja missä on nähtävää. Suunnitteilla on tietysti the temppelikierroksen lisäksi jotain muuta pienempää kaartelua.

20151024_162951_HDR

20151024_162222

20151024_120940

Siem Reap antaa kummallisia viboja. Toisaalta tunsin heti suurta rakkautta tätä rujoa kauneutta kohtaan. Jotain merkillistä tässä kaupungissa silti on. Palveluiden luokse pääseminen on valtavan työn takana, sillä kaupat ja ravintolat tuntuvat maastoutuneen seinien taakse hankalasti havaittaviksi. Muualla kuin kaljavetoisille valkonaamoille suunnatulla pub streetillä myös välimatkat tuntuvat jokseenkin pitkiltä ja paikat autioilta. Toisaalta tilanteen tarkasteluun vaaditaan useampi päivä, eikä vaikutelma P-Koreamaisuudesta varmasti ole totuudenmukainen. (Tähän tietysti kuuluisi kuva havainnollistamaan avaruutta, mutta tyhjästä ei voi nyhjästä..)

Iltakävelyllä suoritimme erikoisia tilannehavaintoja, kun todistimme näkyä, jossa pienehkö tyttö likaisessa pyjamassaan retkotti sairaana mopon selässä. Kuljettaja piti yhdellä kädellä tytön tippapussia ylhäällä, toisen käden ohjatessa mopoa vakaasti halki ruuhkan. Lanssari A tunsi heti siirtokuljetussympatiaa näkyä kohtaan. Kävelimme ensin paikallisille markkinoille, josta taas kerran paskakärpäsiä kuhisevat sian päät, aivot ja sorkat ajoivat meidät melko pian eteenpäin. Tulimme muovilajittelemon eteen, sellaisen jonka Arman teki tutuksi viimeinen ristiretki-ohjelman Kambodzajaksossa. Käsittämättömän pysäyttävää käsitellä maksimaalista köyhyyttä niin läheltä.

20151024_161933

20151024_171834

Tuk tuk-kuljettajamme kertoi, että Siem Reapissa on yli 500 hotellia. Faktaa ei käy kiistäminen jos katselee kadunvarsia. Tyhjyyttään kumisevia hotelleita ja korealaisia ravintoloita peräkanaa ja silmänkantamattomiin. Ei ole epäselvää, että Angkorin temppelit pyörittävät koko kyläpahasta. Olinkin hotelleista puheenollen varannut majoituksen etukäteen täksi viikoksi. En ymmärtänyt iskeneeni kultasuoneen, vaikka ensivaikutelma hotellin tasosta tuntuikin heti korkealta hintaansa nähden. Maksoimme viikosta aamiaisen kera 134$, eli noin 19$/yö. Varaussivustoja kollatessa havaitsimme halvimmaksi huonehinnaksi rutkasti enemmän: 60$/yö! Ehkä olen tarttunut huomaamattani alennukseen.

Yhtäkkiä olo on täällä levollinen, kiinnostunut ja iloinen. Theravada-buddhalainen elämänmeno on erittäin tervetullutta tähän hetkeen, kaiken sen Jumalasuitsutuksen jälkeen jota saimme osaksemme ympäri Filippiinejä.

Mieli avoimena kohti uutta 🙂

Kiti

Taifuuni Koppun sivutuulet

Tiedotusvälineistäkin on päästy jo seuraamaan uusinta luonnon järjestämää murhenäytelmää. Pohjois-Filippiineille iski muutama päivä sitten taifuuni Lando, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä Koppu. Tuoreimman suomenkielisen artikkelin aiheesta pääset lukemaan vaikkapa täältä, Iltalehden tarjoamana. Tämä täällä lähes arkinen luonnonmullistus jätti taas kymmeniätuhansia ihmiskohtaloita vailla omaisuutta, kun sateet upottivat alleen kodit, koulut ja kirkot. Trooppisen myrskyn aiheuttamat tulvat ovat vieneet hengen kymmeniltä Filippiinien isoimmalla saarella Luzonilla. Luzon on myös väkiluvultaan maan suurin saari. Evakuointitoimet ovat olleet massiiviset tulvan loukuttamien pelastamiseksi. Me onnekkaat paskiaiset olemme toisella puolella Filippiinejä, emmekä tiedä oikeasta hädästä tuon taivaallista.

Tunnelma Boholilla on melko tottunut, vaikka tuulet ovat paiskoneet täälläkin veneitä osissa puihin ja kattoja merelle. Välistä sähköt käyvät alhaalla ja palaavat taas. Sivutuulilla ja piiskaavalla sateella on erityisen haitallinen merkitys paikallisille liiketoimille, vaikka aurinkolasikauppiaasta hedelmätyttöön kaikki markkinoivat tuotettaan sitkeästi raivokkaina lätkyttävien palmujen kupeessa. Turistit ovat vetäytyneet rommipulloinensa taivaskanavien ääreen. Ehjänä säilyneet veneet on vedetty rantaviivalle lepäämään. Jokainen sukelluskeskus odottaa kelin tyyntymistä, merelle ei ole nyt asiaa. Rantaravintolat tyytyvät pystyttämään vain muutaman muovipöydän kiinnijuostavaksi normaalin rantabarrikaadin sijaan. Onhan täällä näitä nähty, mutta meille tavisturisteille varmaan mieleenpainuva kokemus tämäkin.

Millaisiin luonnonmenoihin sinä olet päässyt osallistumaan?

DSC_0508

Siisti rivi ehjiä veneitä.

DSC_0506

DSC_0503

Myrskytuulten tuhoja.

 

Kävi niin, että mutustelin napaani näinkin varhaisessa vaiheessa ruokamyrkytyksen, jota sain potea (tiedättehän…) hyvällä omallatunnolla täällä kopissamme menettämättä yhtään aurinkoista uintipäivää. Onneksi naapurista saa todella maukasta pizzaa, joka sai sankarimitalin parantumisprosessissani. Olimme suunnitelleet näille päiville vielä pientä saarihyppelyä, mutta unohdettakoon se vedoten edellämainittuihin olosuhteisiin. Suunnittelimme lauttamatkaa takaisin Cebulle keskiviikoksi, josta jatkamme edelleen Manilan ja Kuala Lumpurin kautta viimein Kambotsaan loppuviikosta. Myönnän jännittäväni miten maahanpääsyn kanssa tällä erää käy.

Pizzaa ja lasten järjestämiä sirkushuveja sähkökatkoksen valossa.

Pizzaa ja lasten järjestämiä sirkushuveja sähkökatkoksen valossa.

Kynttiläiltoja kotiSuomeenkin toivoo

Kiti and co.

Pulkallinen päivää alamäkeen

Anivarhain eilen aamulla hieroimme unihiekat silmistämme ja suunnistimme Helsinki-Vantaalle. Heti check-inniä tehdessä itsepalvelupisteellä havaitsin, että ensimmäisen lentomme paikat ovat ympäri konetta. Siis tuo 3-vuotias täysin erillään. Muutamat tietävät meillä olevan tästä hiuksia nostattava ennakkokokemus Cathay Pacificin kanssa, joten suuntasimme oitis tiskiä kohti. Paljon parjattu Finnair sai meiltä pointsit kotiin huikean hyvällä asiakaspalvelullaan. Suit sait sukkelaan olimme tehneet selvityksen rinkkoinemme aina Kambodzaan asti. Istumapaikatkin järjestyivät täydessä koneessa. Emme osanneet aavistaa mitään.

Tulimme aikaisesta paikallaolostamme huolimatta portille viimetinkaan, jotta pääsisimme suoraa tietä koneeseen. Manchesterin koneessa oli kuitenkin kaksi eri vikaa, joita ei tolkuttoman pitkäkestoisesta korjaushetkestä huolimatta saatu kuntoon. Saatuamme korvaavan koneen, lentomme oli yli kaksi tuntia myöhässä aikataulusta. Tämä tiesi ongelmia Brittein päässä jätkolennon kanssa. Otimme kaikesta huolimatta päiväunia tyytyväisinä matkalla Manchesteriin.

Kun kone viimein pääsi laskeutumaan, ampaisimme kiireellä juoksuun kakarat käsivarsilla. Halki täpötäyden lentokentän viiletimme, yrittäessämme keretä jatkolennollemme Hong Kongiin. Kun henkilökunta auttoi meitä loppuun huvenneesta ajasta huolimatta oikealle portille, koimme huojentumisen tunnetta. Sanoin herra A:lle, miten hienosti kaikki täällä toimii. Harhakuvitelmaa. Turvatarkastaja halusi neiti A:n syliinsä ja lähti esittelemään häntä kollegoilleen! Yritimme huhuilla häntä kiireesti takaisin. Portille saavuttuamme Cathay Pacificin neitoset alkoivat udella paluulippua pois Kambodzasta. Olimme jo tehneet checkauksen Suomessa, joten en saanut kiinni miksi tätä NYT enää kysyttiin. Sitäpaitsi, lentohan oli menossa HongKongiin. Sivusilmällä näimme koneen irroittautuvan putkesta, mutta anelimme vielä mahdollisuutta bookata vaadittava lippunen koneella muutaman portin päässä. Kun mieheni kädet hiessä näpytteli viimeisen sivun maksutietoja, virkailijan puhelin soi: kone oli matkalla kiitoradalle. Me jäimme kuin jäimmekin Manchesteriin.

Saimme tämän farssin jälkeen kylmää kyytiä joka tuutista. Meidän vika. Olin etukäteen etsinyt tietoa maista joissa maastapoistumisdokumenttia tarvitaan. Ja siitä huolimatta näin kävi.

Taksikuskimme esitteli brittiläistä asikaspalveluasennettaan, joka jatkui iloisesti myös majatalon pitäjämme puolesta. Ihan suoraan sanottuna, todella hankala päivä. Englanti on kuitenkin ihan käymisen arvoinen maa. Silti hintavaksi paikaksi täällä velloo äärimmäisen epäkiitollinen ilmapiiri. Vaikea tästä tilanteesta on mitään positiivista riipaista.

20150921_182934

20150921_182948_HDR

Huomenna otamme junan Lontooseen. Stay positive, toiminee hyvänä iskulauseena. Ihanaa että neiti J nauttii mistä hyvänsä reissaamiseen liittyvästä. Siitä saan paljon ruutia tulevaan!

20150921_183435_HDR

Terkuin Kiti