Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Kaakkois-Aasia

Junamatkalla halki Euraasian – millainen matkakassa mukaan?

Oletko miettinyt mitä maksaa Trans-Siperian junamatka?

Tai oletko suunnitellut pidempää maamatkaa?

Seuraa kattava tietopaketti juna- ja bussilippujen hinnosta, sekä muuta käytännön tietoa. Kysymykset myös kovin tervetulleita 🙂

Starttasimme viime helmikuussa, eli lähes tasan vuosi sitten toteuttamaan haavematkaamme Trans-Siperiasta. Koska halusimme pysähdellä matkalla monissa paikoissa, emme osanneet oikein hahmottaa budjettia matkalle. Tietoa kyllä herui matkavälien hinnoista, mutta junissa ja päivissä oli selkeitä eroja. Vaikka valitsimme allemme halvimmat lippuluokat, edullisimmat päivät ja kämäiset hostellit, tarkoitus oli silti nauttia matkasta, nähdä ja kokea maksimaalisesti. Nälkä kasvoi matkustaessa ja Trans-Mongolian loputtua päätimmekin jatkaa edelleen maamatkaamme kiinalaisilla, laolaisilla, thaimaalaisilla ja vielä malesialaisilla junilla ja busseilla. Näin ollen emme kiiruhtaneet eteenpäin, vaan kokonaisuudessaan matka-aikamme Helsingistä Kuala Lumpuriin olikin liki kaksi kuukautta.

Ajattelin että ehkä haluaisitte kuulla mitä kaikki tämä maksoi? Ei se ainakaan halvempaa ollut kuin lentäminen suoraan kohteeseen, mutta jos aletaan laskemaan lentoja kaikkiin niihin paikkoihin, joissa pääsimme käymään, alkaa hinta-laatusuhde olla kohdallaan.

 

Juna- ja bussimatkat:

Seuraavat hinnat ovat ilmoitettu koko nelihenkiseltä perheeltä, jossa lapset 2v ja 4v. Yhden hengen hinnan saa jakamalla ilmoitetun summan kahteen tai kolmeen. Joskus maksoimme yhdestä lapsesta ja joskus emme, koitin muistella kussakin sarakkeessa mistä olemme missäkin maksaneet.

 

Helsinki Moskova 261,10 €  2aik 887 Km
Moskova Irkutsk 11818,4₽ 191,95 €  2aik 4199 Km
Irkutsk Ulan Bator 16386,6₽ 266,15 €  2aik+1lapsi 521 Km
Ulan Bator Peking 613150₮ 234,80 €  2aik+1lapsi 1169 Km
Peking Chengdu 942¥ 129,75 €  2aik 1515 Km
Chengdu Kunming 511¥ 70,00 €  2aik 639 Km
Kunming Jinhong 494¥ 67,70 €  2aik 525 Km
Jinhong Luang Nam Tha 210¥ 28,80 €  2aik+1lapsi 237 Km
Luang Nam Tha Luang Prabang 240000₭ 27,00 €  2aik 310 Km
Luang Prabang Vang Vieng 240000₭ 27,00 €  2aik 183 Km
Vang Vieng Vientiane 150000₭ 16,60 €  2aik 155 Km
Vientiane Udon Thani 72000₭ 8,00 €  2aik 77 Km
Udon Thani Bangkok 1548฿ 41,20 €  2aik 568 Km
Bangkok Hat Yai 1751฿ 47,70 €  2aik+1lapsi 935 Km
Hat Yai Kuala Lumpur 1180฿ 32,10 €  2aik+1lapsi 537 Km

 

Kilometrejä Helsingistä KL:iin saimme kasaan muutaman vajaa 12 500 km.

Hintaa kaikille lipuille tuli sen hetkisillä kursseilla yhteensä 1450,35e. Suurimmaksi osin ostimme kaksi paikkaa ja lapset tulivat sylissä/vieressä. Muutamilla väleillä jouduimme pulittamaan lapsista jotain ekstraa tai kokonaisen paikan hinnan. Mielestäni tuon voi kuitenkin jakaa kahdelle aikuiselle, jolloin matkalippujen yhteenlaskettu summa on 725e/hlö. Kaupunkeja joissa pysähdyimme oli 15.

Maat joissa vierailimme:

  • Venäjä
  • Mongolia
  • Kiina
  • Laos
  • Thaimaa
  • Malesia

Voitte huomata että kalleimpia matkavälejä oli Helsinki-Moskova, jolle jouduimme ostamaan oman hytin, koska VR:n sääntöjen mukaan Arttu olisi joutunut miesten hyttiin Jade vierellään ja minä yksin naisten hyttiin Aavan kanssa. Matkan alku luonnollisesti jännitti tyttöjä, joten eri hytit koettiin vähän tyhmäksi vaihtoehdoksi. Toinen kallis osuus oli Venäjän ja Mongolian rajanylitys, jonka hinnassa näkyy myös käsittämätön Jade-lisä.

Suhteessa edullisimpia välejä olivat Moskova-Irkutsk junamatka, jolloin asuimme neljä vuorokautta junan karjaosastolla. Toinen yhtä edullinen matkaväli oli Bangkokista Hat Yaihin meidät kuljettanut bussimatka, joka kesti ja kesti ja kesti 14 tuntia. Tämä oli osa surkeiden sattumusten sarjaa, kun kaikki junaliput myytiin loppuun nenämme edestä Thaimaalaisen uudenvuoden aikaan.

Muut kulut

Päiväbudjetti oli kaikkea 0-150e väliltä. Halvimpia päiviä olivat junassa vietetyt päivät, jolloin emme ostaneet mitään. Kalleimpia päiviä taas kaksi viimeistä päivää Mongoliassa, jolloin päiväbudjettia nostatti maksetut auto ja kuljettaja joiden kanssa lähdimme laaksoihin etsimään nomadeja. Lisäksi teimme nomadperheelle ja päiväkodille pienet lahjoitukset. Toisen kalliin setin vietimme Bangkokissa täydentäen tarvikkeitamme, sekä mm. viisumikuvia napsien.

Matkaa suunniteltaessa täytyy ottaa laskelmaan mukaan myös viisumit. Viisumeiden hinnat ovat Lähialuematkojen kautta:

Venäjä 84e

Mongolia 100e

Kiina 95e

Omatoimisesti hakemalla kuluissa voi säästää pikkuisen, mutta tulimme itse siihen tulokseen että haemme kaikki kolme viisumia mielummin samalla kertaa Lähialuematkoilta. Mongolian suurlähetystö sijaitsee Kirkkonummella, joten se helpotti päätöstä.

Viime vuonna Laosiin täytyi hakea myös viisumi, jonka anoimme rajalla hintaan 35 USD. Muut matkaseuralaiset eivät tästä innostuneet, sillä olimme ainoa länkkäriporukka ja meitähän odotettiin. Tänä vuonna Laos haluaa tarjota mm. meille suomalaisille viisumivapauden, joten nyt on loistava aika vierailla Laosissa.

Mitä mieltä olet kuluista? Oletko ehkä itse tehnyt saman reissun halvemmalla tai kalliimmalla?

Kuluneen vuoden matkat – vuosi 2017 päätökseen

Kulunut vuosi on ollut minulle rakas. Matkustimme paljon, mutta nälkä kasvaa jatkuvasti. Kirjoitin katsauksen menneeseen vuoteen, niinkuin niin moni muukin meistä bloggaajista teki. Olihan tätä itsekin mukava kirjoitella ja palata muistoissa taaksepäin ihaniin matkahetkiin.

Venäjä, Mongolia ja Kiina

Vastoin kaikkea järjellistä ajattelua, onnistuimme toteuttamaan pitkäaikaisen haaveemme Trans-Mongolian matkasta lasten kanssa. Lähdimme liikkeelle Venäjältä, jossa tutustuimme talviseen Moskovaan ja neljä päivää myöhemmin vähemmän tunnettuun, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan Irkutskiin. Tuolta jatkoimme muutaman hengähdyspäivän jälkeen rajanylityspisteelle Suhkbaatariin Mongoliaan ja sieltä pääkaupunkiin Ulaanbaatariin. Mongoliassa vietimme viikon, jonka aikana pääsimme keskelle yhtä maailman todellisista ihmeistä, nomadien elintapaa. Jäätävissä -30°c pakkasissa lämmittelimme kaminaa jakinpaskalla ja hörpimme vasikka sylissä (Arttu hörppi) votkaa. Tämä satumainen matkamme jatkui halki autiomaan kohti Kiinan pääkaupunkia Pekingiä. Kiinassa elimme täysin pimennossa länsimaisilta medioilta, söimme omituisia ruokia, seikkailimme Chenggdussa, pidimme suusuojia, väsyimme kulttuuritörmäykseen, matkustimme bussilla Kunmingista Jinghongiin ja ihmettelimme trooppista kiinalaiskaupunkia.

Laos, Thaimaa, Malesia

Kun Trans-Mongolia oli virallisesti päättynyt, tuntui hassulta että matka olisi jatkunut lentokoneella. Oli luonnollista jatkaa matkaa bussilla Laosiin. Koimme Luang Nam Than autenttisen elämän, Luang Prabangin turistivirran, kauneimmat vesiputoukset ja Vientianen pölyiset temppelit ja tiet. Thaimaa ja Malesia alkaa olemaan jo useasti koluttuja, mutta halusimme mennä maita myöden Kuala Lumpuriin asti, joten halkaisimme Thaimaan pääosin junalla ja Malesian bussilla.

Indonesian Sulawesi

Indonesiasta on muodostunut perheelleni turvallinen “kakkoskotimaa”, mutta emme olleet aiemmin käyneet Sulawesin saarella. Sulawesi on yksi isoista Sundasaarista, kaksi muuta ovat Jaava ja Borneo, jolla molemmilla olemme viettäneet aikaa. Löysimme itsemme asustelemasta kolmisen kuukautta pienellä ja rakkaalla Una Unalla. Teimme myös reilun viikon mittaisen roadtripin Luwukiin immigration officeen. Sen lisäksi tutustuimme Palun kaupunkiin ja suloiseen rannikkokylään Ampanaan. Valmistuimme tuona aikana divemastereiksi.

Bali

Tämän reissun viimeinen kohde oli entuudestaan tuttu Bali. Leikimme asuvamme Balilla, kävimme ostoksilla, ajelimme kahviloihin, katselimme telkkaria ja elimme puolet ajasta rannalla. Teimme kaikkea aika tavallista, joka tuntui tärkeältä silloin. Vierailimme myös pienemmällä Nusa Penidan saarella, sillä ystävillämme oli siellä valmisteilla uusi sukelluskeskus.

Italia, Vatikaani, San Marino

Ostin mielijohteesta lentoliput Roomaan marraskuussa. Ajoimme autolla keski-Italian ympäri, ihastuimme Toscanaan, pitelimme Pisan tornia pystyssä, kiipesimme San Marinon monte Titanolle, kuuntelimme paavin puheen Vatikaanin aukiolla ja söimme pizzaa Colosseumin kupeessa. Lomamme oli onnistunut, mutta emme menettäneet sydäntämme Italialle. Italian matkasta voit lukea lisää täällä.

Barcelona

Vielä joulukuulle sain eteeni maailman edullisimmat lentoliput Barcelonaan, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Pakkohan sinne oli lähteä. Ensimmäisenä iltana menetin puhelimeni varkaalle. Onneksi välikohtaus ei onnistunut pilaamaan koko reissua, vaan kylvimme auringonsäteissä ja söimme hyvin. Kävelimme kauniita joulukuisia katuja pitkin ja kiertelimme nähtävyyksiä. Osuimme keskelle perustuslain päivän marssia ja katselimme La Ramblan ihmispatsaiden esityksiä. Tykkäsimme lopulta Barcelonasta voroista huolimatta.
 

Yhteenveto

Kiertelimme siis 11 maata, joista kuusi oli meille kaikille täysin vieraita ennalta. Vuotemme oli erittäin onnistunut ja saimme peräti kaksi asiaa bucket listiltämme naksittua, tuon junamatkan ja sukellusopas sertifioinnin. Näillä eväillä on hieno tunne matkustaa tässä elämän reppureissussa kohti vuotta 2018 ja valmistautua uusiin seikkailuihin.
Täyttyneiden toiveiden täyteistä Uutta Vuotta 2018 lukijoillemme!

Sukeltajan päiväkirja – kurkistus divemasterharjoitteluun

Moni tietääkin jo, että elimme unelmaamme Trans-Mongolian matkan, Kiinan ja Kaakkois-Aasian halki matkaamisen jälkeen Indonesian Sulawesilla viime keväänä. Teimme molemmat Artun kanssa divemaster-harjoitteluamme Sanctum Una Unalla. Kokosin yhden päivän tapahtumia päiväkirjaotteeksi, jotta pääsette elämään kanssamme päivän sukelluskeskusken työharjoittelijana!

Päiväni DMt:nä

7.00

Herään ja hiippailen nukkuvien lasten ja Artun seasta vaatehyllylle. Laitan päälle bikinit ja mekon ja suuntaan vähin äänin kivistä polkua pitkin aamuauringon säteissä kylpien ravintolalle. Nappaan kuvun alta maistuvia hedelmiä ja istahdan alas. Ravintolalla pyörii pian muitakin unisia hahmoja. Hiljakseen heräilemme päivään ja tarkistelemme vuoron perään taululta kuka menee minnekin sukeltamaan ja kenen kanssa. Käyn laittamassa varusteet valmiiksi itselleni ja ryhmäni asiakkaille.

8.00

Olen hakenut sukellustietokoneen ja maskin kämpältä ja suukottanut muun perheen aamupalaa varten hereille. Ahtaudun märkkäriin. Pissattaa, juoksen vessaan. Aamusukellus alkaa nyt ja osallistun briiffiin. Kannamme tavarat veneeseen ja suuntaamme kohti kaunista sukelluskohdetta nimeltä Pinnacle 1. Tänään on tyyni päivä. Autamme asiakkaille varusteet päälle ja sitten varustaudumme itse. Paritarkastuksen jälkeen sujahdamme lämpimään veteen.

10.00

Sukellus on ohi ja se oli taas upea. Olen täynnä virtaa. Ravintolalla on muitakin aamukahvilla, liityn seuraan ja kyselemme kovasti miten muiden aamusukellukset ovat sujuneet. Joku on nähnyt eagle rayn. Teen säästämäni pikakahvin ja nautin sitä hartaasti riippumatossa.

10.30

On aamun toisen sukelluksen aika. Sovimme että Arttu saa sukeltaa iltapäivän ja yösukelluksen. Lapset seuraavat tankkien vekslaamista sukelluskeskuksella. Asiakkaita on neljä ryhmässämme ja he haluavat nähdä makroa, eli meren pieneliöitä ja pieniä pohjaeläimiä. Sukellusopettajani on todellinen makroasiantuntija ja tietää minne mennä. Matalassa vedessä sukellamme pitkään. Veneeseen noustuamme tiedän, että sukellus oli onnistunut ja asiakkaat olivat tyytyväisiä.

 

12.00

Kannamme kamat veneestä kiviportaita pitkin ylös sukelluskeskukseen ja huuhtelemme ne. Juoksen suihkuun pesemään suolaveden hiuksista. Pääsen suihkun jälkeen suoraan lounaspöytään. Una Unalla syödään yhdessä joka päivä yhden pitkän pöydän ääressä asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Tunnelma on yhteisöllinen ja rakas. Lounaaksi on riisiä, kurkkua, kananmunaa, papuja ja friteerattua kurpitsaa. Ruoka on tajuttoman hyvää ja maistuu erityisesti urheilullisen aamun päätteeksi.

13.00

Lounasta seuraa muutaman tunnin siesta, jonka aikana lepäämme tai opiskelemme. Mulla on paljon luettavaa tenttejä varten, joten kun tytöt käyvät päivälevolle, otan kirjan ja siirryn hammockiin. Käytän nettiä säästellen, mutta en malta olla lataamatta Facebookia, jotta näen mitä Suomeen kuuluu. Olen aika poikki, joten torkahdan kirjan kanssa vartiksi.

 

15.00

Mulla on iltapäivä vapaata, joten teen lyhyen joogan ja menen ravintolaan jutustelemaan asiakkaiden kanssa. Selailemme kalakirjoista macrosukelluksella näkemiämme nudibrancheja eli merietanoita ja juomme indonesialaisia kahvia. Arttu on viettänyt tunnin divecenterillä. Hänellä on loistava tapa keksiä tekemistä. Näen Artun viilettävän ohi mökille hakemaan maskia ja tietokonetta. Sukellus taitaa alkaa pian. On kuuma päivä.

 

16.30

Päätän antaa periksi ja viedä lapset pitkän anelun jälkeen uimaan. Aurinko on taittunut jo lähemmäs horisonttia, jolloin paisteessa oleilu on turvallisempaa. Lasten kanssa rannassa huikkaamme moikat isille, joka lähtee hakemaan lamppuja yösukellusta varten. Artun iltapäivä vaikuttaa kiireiseltä. Saaren koirat liittyvät seuraamme, kuten myös rakas ystäväni ja hänen vuoden ikäinen lapsensa. On ihana jutella tavallisia asioita. Lapsilla on snorkkelit ja hiekkaleluja, aika kuluu kuin siivillä.

 

19.00

On illallisaika. Osa porukasta on edelleen yösukelluksella, jolloin meitä on vähemmän pöydän ääressä. Saamme eteemme keittiön loihtimaa kanaa ja ihan oikeaa perunamuusia. Illallinen on rentouttava ja keskustelu käy vilkkaana.

20.30

Suurin osa työntekijöistä ja vieraista on hakenut rentoutumiseen kylmän oluen ja hätistelee hietakärpäsiä naamaltaan. Juon teetä ja keskustelen amerikkalaisen naisen kanssa Yhdysvaltojen tasa-arvotilanteesta. Mietin kuinka erilaisia ihmisiä sukellus tuokaan yhteen. On korkeasti koulutettuja, matkamiehiä, äitejä ja tyttäriä, paikallisia, rakastavaisia, nuoria opiskelijoita ja kaikennähneitä. Illat ovat mielenkiintoisia portteja maailman ihmisiin.

21.30

Tulen pimeän polun läpi mökillemme jossa lapset katsovat leffaa. Hätistän halejen kera paikalliset lapset koteihinsa ja pesen omiltani hampaat. Olemme koko porukka kypsiä nukkumaan.

02.00

Herään tuttuun tapaan kun sähköt naksahtavat pois päältä ja tuuletin vaikenee. Kuulen sateen rummutuksen katossa ja käyn päästämässä saarikoira Blackien sisään nukkumaan. Blackie kiittää tonimällä jalkaani ja rojahtaa lautalattialle. Nukun sikeästi hyttysverkon alla aamulehmän ammumiseen asti.

Oodi paratiisilleni – Sanctum Una Una

Kerron teille nyt missä vietimme seuraavat kuukaudet sen jälkeen kun olimme saapuneet Kuala Lumpuriin. Lensimme ekaa kertaa koko matkan aikana, ensin Jakartaan ja sieltä Sulawesilla sijaitsevan Palun kautta sympaattiseen Ampanaan. Ampanasta jatkettiin veneellä ensin Wakaihin ja sieltä edelleen Una Unalle.
Jos olet hukassa itsesi kanssa tai vain rakastat sukeltamista, this is the place to be. Vaikka tulenkin vielä rustaamaan lisää tarinoita saarelta, voitte nyt jo käydä tsekauttamassa Emmin ja Andrin Sanctum Una Una -resortin nettisivuja ja lataamassa päälle kunnon reissukuumeen.

Oodi paratiisilleni

Haluaisin kirjoittaa paikasta, johon on istutettu pala minua. Paikasta, jonkalaisesta olen aina haaveillut ja salaa uskonut sen olemassaoloon. Uskonut silloinkin kun moni muu on kertonut, ettei sellaista ole olemassa tai että totuus on aina toisenlainen kuin ruusuiset kuvitelmani.
 
Uskon, että jos paratiisi ei kuvitelmissakaan ole täysin pumpuliin kiedottu simpukankuori, eikä sametissa kylpevä valkoinen hiekanjyvä, tai puhtaasta hyvyydestä kasvava palmupuu, voi sen löytää aivan hyvin. Minä löysin ja olen ikuisesti kiitollinen, sekä ainiaan sinne ikävöivä.
 
Minun paratiisissani ei ole pelkästään kaunista ja ihanaa. Joskus on myös vaikeaa ja päivät raskaita. Sellaista elämä muiden ihmisten kanssa on sijainnista huolimatta. Siellä elämä on myös työntekoa, selviytymistä ja sopeutumista. Ilon, onnen ja naurun kanssa. 
 
Haluaisin kertoa siitä, kuinka jokainen aamu alkaa onnellisuuden tunteella. Se tulvii auringon mukana huoneeseen ja valtaa kehon päästä varpaisiin, mutta pelkään ettei sanat riitä sitä kuvailemaan. Valitsen jokaisena aamuna hyllyltä jotain päälle, mutta tärkeintä on että muistan laittaa uima-asun alle. Uima-asu kuvastaa niin ikään onnea ja iloa, sillä se tarkoittaa että saan lähteä tekemään tänäänkin sitä mitä rakastan. Syön aamupalaksi tuoretta vesimelonia ja juon vettä. Säästän 3in1 Tora Bika-kahvini aamusukelluksen jälkeiselle aamupalalle.
 
Rakastan kuumia aamuja ja tyyntä merta. Rakastan sukelluskeskuksen puista lattiaa ja sitä että 4-vuotias Kelvin juoksee pieni muovinen mopo kädessään leikkimään lasteni kanssa. Rakastan hymyjä. Rakastan nähdä puolisoni kuukausia toistuneesta identtisestä päivärytmistä huolimatta innoissaan kantamassa tankkeja veneeseen. Rakastan kävellä laiturilla saaren koirat Bonbon ja Blackie kintereilläni ja katsoa alas siniseen mereen. Joskus siellä voi nähdä pienen vauvahain, vaikka ne ovat harvinaisia sukeltaessa. Rakastan sitä, että tältä saarelta ei saa pikaruokaa, sushia, siideriä, vaatteita, elektroniikkaa tai televisiolähetyksiä.
 
Olen haltioitunut siitä tosiasiasta, että mantereeseen on miltein sata kilometriä. Kun sinne päättää lähteä on tuntien matkanteon jälkeen vastassa pieni kylä, jossa voi käydä markkinoilla ja ravintolassa. Sellainen pieni yhteisö, joka auttaa meitä ulkomaalaisiakin jokaisen ongelman kanssa. Siellä asuu aurinkoisia ihmisiä, jotka ovat ihan vähän liian innoissaan pienistä valkoisista tytöistä ranskanleteissään.
 
Sulawesilaisen kylän hälinä on monen viikon saarielämän jäljeen tervetullutta, mutta yhtä mielellään sieltä lähtee muutaman päivän kuluttua takaisin kaukaisimpaan kolkkaan, pienelle saarelle keskelle Tomininlahtea.
 
Toisinaan iltaisin käynnistämme ison veneen ja ajamme saaren taakse katsomaan maailman kauneinta auringonlaskua ja siitä seuraavaa täydellistä tähtikarttaa. Tulivuoren päälle kertyy yötä vasten muutama sadepilvi, mutta kerkeämme hyvin hyppiä pimeässä hohtavan planktonin sekaan ennen yösateita. Pelaamme ravintolassa korttia ja luemme kalakirjoja, kunnes lapset pyytävät nukkumaan.
 
Inspiroidun käsillä tekemisestä. Harmittaa, kun kaupunkilaistyttönä en pääse maalaamaan ja nikkaroimaan mitään. Pienessä käsinrakennetussa saariresortissa riittää työntekijöille hommia, joihin saamme onneksi harjoittelijoina  osallistua. Vesipumppu sekoilee, uusia mökkejä maalataan, puita harvennetaan. Rantaa voi siivota. Sukelluskamoja huoltaa. Ärsyttää olla takaisin länsimaisessa palvelupalapeliyhteiskunnassa. Mitään ei saa tehdä itse, jos yrittää, jonkun mielestä se on outoa.
 
Rentoutumisesta on tullut minulle osa päivärytmiä. Olen oppinut, että sukeltaminen kaiken vastuun kanssa, on myös meditointia parhaimmillaan. Olen sinut itseni kanssa, kohtaan surut ja ilot terveellä elämänpainolla ja olen oppinut arvostamaan kaikkea mitä minulla on. Saan elää ja tuntea joka solullani.
Sellainen on minun paratiisini. Sellainen on Una Una.

Tunteita herättävä Vang Vieng

Palataanpa takaisin menneelle reissulle ja tarkemmin Laosin jylhiin maisemiin.

Hikinen bussimatka oli kestänyt tunteja ja bussi pysähdellyt tuon tuosta mutkaisilla teillä. Laosissa kartalla lyhyeltäkin näyttävä matka on pitkä kuin nälkävuosi. Tiet ovat kiemuraisia, epätasaisia ja kapeita. Toisaalta bussin ikkunasta jaksaa katsoa eksoottisia maisemia hartaasti ja intohimoisesti.

Linja-automme pysähtyi pölyseen uinuvanoloiseen tuppukylään, joka paljastui kartasta Vang Viengiksi. Olimme etukäteen arponeet joudummeko bussiasemalle, josta olisi ollut jonkin verran matkaa kylille. Bussi jätti meidät kuitenkin loistosijainnille! Majatalomme sijaitsi lähellä ja oli mukavan oloinen sekä edullinen. Rakastan Kaakkois-Aasian maiden majataloaamiaisia! Munakasta, leipää ja hedelmiä. Kunnon stydiä kahviliisteriä ja ehkä jopa mehua. Majoituimme Maylay Guesthousessa, hintaan 20€ yö sis. aamupalan. Suosittelen tätä rauhallista yöpaikkaa lämpimästi. Vang Viengin illat saattavat olla meluisia paikoitellen.

Vuokramopon neuvottelut hoiti taas Arttu, samalla kun otimme raikastavan suihkun tyttöjen kanssa. Hyvä Arttu! Passi jäi asuttamaan vuokraamon lipastonlaatikkoa, joka tuntuu aina yhtä epämiellyttävältä. Vuokraamolla oli lisäksi surkea kypärävalikoima, mutta saimme heiltä spesiaalina kädenojennuksena Jaden päähän sopivan kiipeilykypärän suojaamaan arvokasta nuppia.

 

Vang Vieng

Vang Vieng oli ensisilmäyksellä kuollut. Ympärillä oli kaunista, mutta vanhan bilehelvetin henki leijui kylän yllä ja ravintolat huusivat tyhjyyttään. Baareissa pyöri televisioissa Frendit ja yksinäiset nuoret tarjoilijat katsoivat telkkareita silmät lasittuneina. Iltaisin tekno alkoi soida, vaikka baareissa oli vain muutamia asiakkaita.

Kylän keskustasta aavistus ulospäin aukesi aivan toinen Vang Vieng. Läheltä nousivat upeat vuoret ja joki läikehti lumoavana. Kun hetki sitten kuvailin kylää uinuvaksi, sitä se todella oli. Hyvin kaunis ja rauhallinen. Isosti markkinoituja blue lagooneita on lähistöllä muutamia ja luolia koluttavaksi vaikka joka päivälle.

 

Kurja menneisyys

Vang Viengin lähihistoria on ankea. Ennen vuotta 2012 meno Vang Viengissä oli täysin mielipuolista. Hädin tuskin aikuisuuden kynnyksellä olevat teininuoret matkustivat VV:iin mielessään yksi asia. Traktorin renkaan sisäkumilla joessa lilluminen ja viskiämpärit. Tuohon aikaan huume- ja viinahouruissaan ennätysmäärä turisteja menehtyi Vang Viengin piikkiin. Kuolinsyitä olivat muun muassa hukkuminen, kiviin hyppiminen ja jokunen meni ja yliannosteli itsensä paremmille metsästysmaille. Vuonna 2012 Laosin viranomaiset puuttuivat asiaan pakkokeinoin, laittaen matalaksi joenvarsibaareja rankalla kädellä. Samaan aikaan julkaistiin sairaaloiden tilastoista 2011 vuonna kuolleiden turistien määrä. Luku oli 27. Mennyt aika on jättänyt jälkensä sympaattiseen pikkukaupunkiin. Turisteille rakennetut myymälät ja baarit ovat valitettavasti minusta melko luotaantyöntäviä.

Entisajoista huolimatta Vang Viengiin on mielestäni suotavaa matkustaa, sillä siellä on mahdollista harrastaa paljon aktiviteetteja joenlaskusta kalliokiipeilyyn. Laos nyt on muutenkin kaunis ja suloinen ja Vang Vieng yleensä osuu tielle, oli sitten matkalla ylös tai alas.

Esikoisestamme kuoriutui tuolla varsinainen luolakiipeilijä ja ehdimmekin koluta ainakin viisi eri kallioluolaa. Parhaiten jäi mieleen Blue Lagoon/Tham Poukham yhteydessä oleva järjettömän kokoinen ja loputtomiin jatkuva luola. Mukana kannattaakin kantaa taskulamppua ja päälle pukea kiipeilyyn sopivia varusteita. Ikinä ei tiedä milloin tulee mahdollisuus pujahtaa luolaan tutkimaan. Itse Blue lagoonit olivat täynnä turisteja, mutta niissäkin pulahtaminen toki kannattaa. Toinen hieno luola sijaitsi hieman edellistä lähempänä keskustaa. Mopo tuli parkkeerata paikallisen rouvan maatilan edustalle ja maksaa pieni nimellinen sisäänpääsymaksu. Kapea polku vei kanafarmin halki peltojen reunoille, josta jatkettiin jokea pitkin vuoren juurelle. Vuoren juurella oli luonnon oma kirkasvesinen allas, jossa viilennyimme pienten fisujen seassa. Ensin kiivettiin ylös ja sitten laskeuduttiin ahtaaseen saviseen luolaan. Ilma oli raskasta ja kädet savessa, kun mutkittelimme pientä ahdasta onkaloa eteenpäin. Hieno kokemus, mutten voi suositella kyseistä luolaa ahtaanpaikankammoiselle 😉

minimatkaopas Thaimaahan

Talvi tulee ja Thaimaa alkaa taas houkutella helppoutensa puolesta monenlaista reissuväkeä. Thaimaata parjataan usein massaturismiin liittyen. Itsekin olen zemmoinen unique trävelleri jota kiinnostelee vaan autiorannat ja kärpäsen varpaan kokoiset hailut pisteet valtamerikartan keskellä. Mutta rakastan paljon muitakin asioita, myös Thaimaata. Thaimaassa on niin paljon positiivista, että hyvien asioiden listaaminen veisi matkaajilta kaiken jännityksen, siksi jätän sen tekemättä. Liikaturismi näkyy ikävästi ja on lisäksi haitallista luonnolle ja paikallisille. Toivon kuitenkin, että kaikki nykypäivän reppumatkaajat ja vuosilomailijat pyrkivät pois massoista, valitsevat kestävän vaihtoehdon ja keräävät roskansa. Turismiin liittyvät sudenkuopat pystyy tietoisuutta lisäämällä välttämään, jolloin säästyy mielipahalta ja matkakassakin kiittää.

Alueet

Bangkok on jättimäinen vilkas ja värikäs suurkaupunki, johon joko pääsee sisään tai ei. Minulta se kyllä otti aikaa, mutta nyt tykkään itseasiassa paljonkin. Thaimaassa on paljon erilaista koettavaa. Kannattaa tutustua etukäteen alueisiin ja miettiä mitä matkalta odottaa. Pohjoisessa on sisämaata, temppeleitä ja vuoristoa. Sieltä löytyvät myös maarajojen takaa Myanmar sekä Laos. Bangkokista kaakkoon löytyy vilkas Pattaya ja Bangkokin länsipuolelta pääsee alas Etelä-Thaimaahan Kran-kannasta pitkin. Täältä monet löytävät tiensä lukuisille valkohiekkaisille ja kirkasvetisille saarille. Aivan etelässä vastaan tulee Malesian maaraja.

Rokotukset ja terveys

Thaimaanmatkaajien on suositeltavaa pistellä itseensä vähintään suoja hepatiitti A:ta vastaan. Henkilökohtaisesti suosittelen harkitsemaan rokotesuojaa myös B hepatiitille. Matkavakuutus on halpa hinta oman hoidon turvaamiseksi, joten vahva suositus sen olemassaololle.

Maahantulo

Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Thaimaahan. Lentäen kentältä napsahtaa 30päivää oleskeluaikaa ja maa-ja meriteitse puolestaan 14päivää. Muista että olet velvoitettu esittämään poistumislipun maasta. Voit pahimmillaan jäädä ruikuttamaan jo Hki-Vantaan lentsikkakentälle jos lentolippua ei ole esittää. Kannattaa myös tarkistaa ajoissa, että passi on voimassa vähintään kuusi kuukautta maahan saapumisesta.

Huijarit

Kaikissa suosituissa turistikohteissa on valitettavan paljon huijareita ja varkaita. Tilaisuus usein luo varkaan, joten pidä vain vähän arvotavaroita mukana provokaation vähentämiseksi. Rahat kannattaa olla paikalliseen tapaan pienissä ryppyisissä seteleissä, eikä niitä ole viisasta levitellä turhanpäiten kaljatuopin ääressä tai muutenkaan. Suhtaudu kaikkeen terveen kriittisesti, äläkä haksahda turistihuijauksiin, kuten ylihintaiseen krääsään, huijarihintaiseen tuktuk-kyytiin, kultaliikekierrokseen tai vastaavaan epäilyttävän kuuloiseen sontaan. Kieltäydy kohteliaasti ja jatka matkaasi. Thaimaassa on yleistä suurien nähtävyyksien ympäristössä valehdella ettei kyseinen paikka ole auki, jolloin turisti voidaan kuljettaa sen sijasta jonnekin muualle, josta tietenkin tuktuk-kuljettaja käärii provikat itselleen. Lisäksi: älä osta bussi/juna/vene tms lippuja muualta kuin viralliselta lippuluukulta!

Taksit

Thaimaassa on äärimmäisen vaikea saada mittaritaksia, mutta älä anna periksi. Yleensä noin puolessa tunnissa mittaria käyttävä taksi kuitenkin löytyy, säästät pitkän pennin etkä tue pimeää taksitoimintaa. Taksin ulkonäöstä ei voi päätellä onko kyseessä rehellinen vai epärehellinen kuljettaja. Jokaisessa firmassa on sekä kuljettajia jotka eivät käytä mittaria, että niitä jotka käyttävät. Kysy siis heti kyytiä ottaessa, käyttäähän kuljettaja mittaria.

 

Liikkuminen

Busseilla ja junilla matkustaminen on Thaimaassa paitsi edullista, myös oikein leppoisaa. Lentäenkin AirAsialla liikkuu edullisimmillaan jopa vaivaisella kympillä. Liikkumisissa avaintekijä on joustava aikataulu. Veneellä pääsee myös mukavasti saarilta toisille. Muista aina tarkistaa mistä ostat lippusi!

 

 

Syöminen

Ruoka on jokapuolelle maata hyvää ja edullista. Yleisimpiä herkkuja ovat nuudelipohjaiset ruoat sekä hedelmät. Katuruoka on useimmiten edullisinta, tuoreinta ja maukkainta. Vältä turisteille suunnattuja länkkärirafloja ylihinnoittelun vuoksi. Näistä saa myös helpommin vatsatauteja, sillä hampurilaispihvit ja fileet saattavat odottaa ihan semikauan syöjäänsä.

 

Majoittuminen

Majoitusta löytyy kaikkien tarpeisiin ja joka hintaluokasta. Yksin matkustavan kannattaa hyödyntää dormien halpaa hintaa. Dormeissa on helppo tutustua muihin samanhenkisiin ja niistä löytyy usein myös matkaseuraa, tarpeellisia matkavinkkejä unohtamatta! Jos kaipaat luksusta, voit löytää pehmeän ison sängyn ja telkkarin taivaskanavineen muutamalla kympillä.

 

Päihteet

Thaimaalainen lainsäädäntö ei ole leikkimielinen, mitä tulee huumausainerikoksiin. Mikäli jäät kiinni Thaimaassa ulkomaalaisena huumeiden kanssa touhuamisesta, olet keskellä painajaista. Yökerhoratsiat ovat yleisiä. Ainoa varma keino välttää kuolemantuomio ja vuosikymmenien vankeusrangaistukset, on pysytellä erossa laittomuuksista. Alkoholin kanssa tulee niin ikään olla tarkkaavainen, että tiedät kokoajan mitä juot ja minkä verran.

Lasten kanssa

Oman kokemukseni mukaan Thaimaa ei tarjoa mitään mullistavia edullisia lasten puistoja. Ulkoleikkipuistoja löytyy hakemalla jonkin verran. Lasten kanssa voi iästä riippuen hyöriä night marketeilla, altaallisella hotellilla, rannalla ja syödä katuherkkuja. Koko perheelle sopivia nähtävyyksiä sen sijaan löytyy todella runsaasti!

Käytöstavat

Meille suomalaisille voi olla vaikeaa kohdata vastoinkäymisiä, joilta toisaalta matkustaessa ei oikein voi välttyä. Aasiassa julkisesti tulistuminen on hyvin häpeällistä. Aasialainen voi menettää kasvonsa pahemman kerran, mikäli erehtyy kiihtymään julkisella paikalla. Tämä ei ole asiallista myöskään turisteilta. Thaimaalaiset ovat varsin rauhallista kansaa, jotka auttavat myös turisteja hymyissäsuin.

Onnistuneen matkan kannalta oleellisinta on, että muistat olla lomalla ja viettää onnellisia hetkiä palmujen katveessa. Ennen matkaan lähtöä kannattaa vilkaista ulkoasiainministeriön julkaisema matkustustiedote täältä.

 

Vuoristomaisemia ja kiinalaislouhoksia Laosissa

Bussissa vuortenrinteitä

Eteläiseen Kiinaan saakka olimme saaneet matkustaa tilavasti ja leppoisasti enimmäkseen junien kyydissä, joten kun Kunmingissa jouduimme vaihtamaan menopelimme pysyvästi bussiin, oli edessä olevaan Laosin läpiajoon syytä valmistautua henkisesti. Bussin ja junan ero on lähinnä liikkumatilassa ja vessan toimivuudessa. Rautateitä Laosissa ei valitettavasti vielä ole turisteiden hyödynnettävänä. Kirjoitin viimeksi saapumisestamme Kiinasta rajan yli Laosiin.

Olimme saaneet jo Kiinan puolella hiljattain maistiaisia bussilla köröttelystä, mutta erona kiinalaiseen bussiliikenteen olisi nyt halvemmat hinnat ja huomattavasti hitaammat kilometrit. Laosin julkinen liikenne on siis oikeasti kohtalaisen puuduttavaa. Kuski määrää tahdin, kusi- ja ruokatauot (ja sen, onko niitä) ja esimerkiksi “oikoreitit”. Ilmoitetut Matka-ajat ovat ihan höpöhöpöä ja kuljettajan kaverikyydit tulevat myös todennäköisesti tutuksi. Kaikesta kuitenkin selviää kevyesti riittävällä reissuboogiella ja tietty avoimella asenteella. Pohjois-Laosin vuoristoissa maisemat huimaavat päätä ja ympäristö on vaikuttava. Kiemurtelevat hiekkatiet vievät matkustajia pilvien halki ja korvat paukkuen ylös ja taas alas vuoren rinteitä. Matkalla näkyy vuoristokansaa, kyliä, peltoa ja viidakkoa. Toisaalta ikkunan läpi saa todistaa Kiinan maailmanvalloitusta, sillä satojen kiinalaisten kaivuualueiden näkemiseltä ei voi välttyä. Pieni Laos on ahtaalla ja alistuu myymään maansa pala kerrallaan kiinalaisjäteille.

Pahoittelen kakkea kuvaa, mutta tämä on ainoa otos pilvistä, joiden halki suhautimme.

Säästelemme matkakuluissa mahdollisuuksien mukaan, joten ostamme usein vain kaksi penkkiä, joilla istumme niin, että molemmat tytöt matkustavat sylipaikoilla. Olemme pienikokoisia, joten yleensä Jade mahtuu väliin istumaan ja Aava mun syliin. Pissalla juostaan aina kun mahdollista (omat vessapaperit mukana, osassa vessoista ei löydy edes vettä) ja bussiin kandee varataan ruokaa ja juomaa suhteellisen runsaasti.

Tauko paikalla.

Taukopaikan ruokakojuja.

Saapuminen Luang Prabangiin

Verrattain hiljaisesta Luang Nam Thasta tiputtauduimme kartassa alaspäin kuuluisaan Luang Prabangiin, jossa käyskenteli yllättävä määrä trävelleriporukoita. Onneksi myös täältä oli helppoa löytää rauhaa ja paikallista elämää. Luang Prabangissa vierähti vahingossa kokonainen viikko. Kuopus Aava sai viettää guesthousen pihalla railakkaat kaksivuotisjuhlat. Tarjolla oli kakkua, hedelmiä ja lahjoja. Naapurin vauva kutsuttiin juhliin mukaan. Löysimme sattumalta keskustan ulkopuolelta mahtavat isot iltamarkkinat, joille ajelimme joka ilta ostoksille, syömään ja hurvittelemaan huvituksiin. Seilasimme markkinoiden ruokakojuilla ja pompimme päivittäin paikallisten lasten suurimmassa huvituksessa, iltaisin täytettävässä pomppulinnassa. Kävimme joenvarrella kävelemässä ja ajoimme upeille Kuang Sin putouksille, josta kirjoitan toisessa postauksessa lisää.

päivän odotetuin hetki. Paitsi ehkä kuvan henkilölle. Hinta taisi olla 5000kippiä/0.50e

Synttärit!!

Meidän sympaattinen gesthouse sijaitsi hieman syrjemmässä, mutta kuitenkin vain muutaman minsan mopomatkan päässä kaikkialta. Mopolla liikkuminen on erikoisen vaivatonta ja halpaa, myös Laosissa. Mopovuokraan liittyi Laosin isommissa kaupungeissa niin ikään jonkin verran asiaan kuuluvaa varoittelua huijauksista. Henkilökohtaisesti emme ole koskaan joutuneet ongelmiin asian tiimoilta. Kysymme vuokramopoa mieluiten aina majatalon kautta ja yleensä se onnistuu. Tällöin vuokraaminen ja palauttaminen on vaivatonta ja mopoa voi seisottaa valvovan silmän alla yöt. Meillä on tapana valokuvata vuokramopo varmuuden vuoksi ennen käyttöönottoa.

Mopoilu lukeutuu tyttöjen lempparipuuhiin 😄

Kun olimme nautiskelleet mielestämme tarpeeksi auringonlaskun väristä jokikaupunkia, oli aika ottaa hatkat ja suunnata takaisin bussiasemalle. Seuraavaksi matkasimme maaseudun halki katsastamaan kuuluisaa turistien turmelemaa tubingkylää Vang Viengiä.

Kaunis joulukuinen Bali

Monesti korviin kantautuu kehnoja kommentteja Balista, ikäänkuin tämä kaakkoisen Aasian helmi olisi jotenkin kulahtanut tai pilaantunut. Viittaukset Australian Kanariaan lienevät kuitenkin paikkansapitäviä, kuten myös se, että ympärivuotinen turistivirta on ehtymätön. Ja okei, sellaista perus silmäänkusemisräpellystä ei tarvitse kaukaa hakea, joten valppaana saa olla.

20151216_144250

Mietin miksi siis rakastun tähän saareen miehekkäällä latinotavalla aina uudelleen ja uudelleen. Katsotaanpas. Ihmiset, jotka hymyilevät. Luonto, joka yltää tulivuorilta hiekkarannoille. Hinnat maailman halvimmasta päästä. Arkkitehtuuri, jolle ei löydy sanoja. Uskonto, joka sallii, pyytää ja kunnioittaa. Ruoka joka antaa elämyksiä. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta mennään jo eteenpäin.

20151216_132435

20151216_131720

But there is always a but.. Suosittelen unohtamaan Kutan. Koska Kuta on, enkä halua sanoa pahasti, rikkaiden alle kolmekymppisten aussisurffareiden ja paatuneiden pakettimatkaajien mekka. Kävin siellä ensimmäistä kertaa eilen. Järkyttävät ruuhkat, kalliita ostoskeskuksia ja “halpoja” turistiretkiä, isoja palaneita ihmisiä kaljapäissään. Ahdistuin. Älkää menkö sinne, Bali on niin paljon muutakin.

Hinnoista jaan joitain esimerkkejä. Hintataso on tullut hieman alas parin vuoden takaisesta, tai saattaa olla että kuvittelen. Nämä esimerkit ovat syrjäisemmiltä alueilta ja paikallisten suosimista paikoista napattuja.

Taksi n. 10 000 rupiaa /1 km
Siisti hotelliyö halvimmillaan n. 200 000 rupiaa
Ostoskärry (vaippoja, maitoa, juomia, ruokaa, kahvia, hoitoainetta yms) 78 000 rupiaa
Mopon vuokra 50 000 rupiaa /päivä
Kana satayt ja riisi 18 000 rupiaa
Vesi 1.5L 4 000 rupiaa

Lennähdimme reilu viikko sitten maanantai-iltana Denpasariin, muutaman kiljaisuja kirvoittaneen ilmakuopan saattamina. Toivoimme, että bussit olisivat vielä kulkeneet, mutta näin ei tietenkään ollut. Suhautimme siis kuin arvoväki taksilla Nusa Duaan juuri ennen puoltayötä ja kirjoitimme itsemme majapaikkaan. Vielä iltapuhteiksi juoksimme rikkoutuneen ilmastointilaitteen kanssa kiusaamaan respassa päivystänyttä poikaa, joka teki kaikkensa pelastaakseen meidän yön (arvatenkin myös omansa). Saimme vaivautuneina suomalaisina uuden huoneen jonne autuaasti nukahdimme kellon raksuttaessa jo reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Leppoisa ote on ollut teemana tällä pysähdyksellä. Suorituspaineet on hyllytetty hetkeksi ja tarkoituksemme on viettää rauhallista lomaa. Läiskimme jo vesipuistossa, söimme roskaruokaa ja teimme jouluhankintoja. Voisimpa kirjoittaa mehevistä kommelluksista, mutta kaikki on niin tasaista täällä.

20151216_135132

Vieläkö on villiapinoitaaa?

Muistatteko kun kerroin, että pakomme muille maille on osittain lähenevien juhlapyhien ansiota. Nyt täällä kirjoittelee joulukammostaan vieroittunut melkeintonttu! Ilahduttavaa huomata että pieni kevyt joulumieli löytyi sittenkin myös meitsistä. Kannustimina huoleton suhtautuminen, tyyliin “milloin se aatto olikaan?” ja totaalinen ostomanian puuttuminen.

20151216_131555

20151216_140402

Muutimme tänään Seminyakiin. Typerä temppu, ottaen huomioon loistavan majoituksemme Nusa Duassa. Mutta tulipahan tehtyä. Totuttelemme nyt eloon täällä ja odottelemme jouluaaton ilotulitusta innolla. Valmistelut pian alkavaa Australian roadtrippiä varten on täydessä käynnissä ja niistä kirjoitan teille arvon kanssaseikkailijat pian uusimpia käänteitä!

Pakkasia kotiin pohjoiseen toivoo tonttunelikko Lapsellinen maailma

Kuala Lumpur kahdessa päivässä

Oman ensikosketuksen tähän kaupunkiin koimme noin vuosi sitten, kun käynnistimme silloisen vuosittaisen rebareissumme tuolta Malesian miljoonakaupungista. Nyt tulimmekin parin päivän visiitille uusin silmin, sillä pakolliset nähtävyydet oli jo koluttu.

Screenshot_2015-12-09-22-30-40~2

Näkymä Timesquarelle.

Salamasävytteinen lentomme laskeutui ilta-aikaan halpisterminaali KLIA2:seen. Nappasimme terminaalin parkkihallista skybussin hintaan 10RM per henkilö (lapsi 5RM). Bussimatka kestää kaupunkiin reippaan tunnin ja on absoluuttisesti halvin tapa hakeutua kentältä keskustaan. Bussin päättäri on paikallisen ostospaikan Mydin Kota Rayan pääovilla. Ostarin takaa löytyy muuten kätsysti lähibussilaiturit, joilla voi jatkaa matkaa ympäri kaupunkia. Tsekkaa kuitenkin varuilta reitti etukäteen. Olimme varmistaneet loppumatkan hoituvan bussilinjalla 432. Kierrettyämme dösäasemaa kamoinemme tovin, saimme kuulla että linja on hiljattain lopetettu, eikä korvaavaa syystä tahi toisesta osattu kertoa.

Kello hipoi jo ilta yhtätoista. Sinnikkäästi meitä seurannut taksikuski posotti päättäväisenä, että kaupunginosaamme ei mikään bussi kulje, mutta tietysti saisimme häneltä huokean fixed price-kyydin. Salli mun kaikki nämä öykkärit sietää, ajattelin. Tivasimme mittarikyytiä, sillä tiesimme tarkalleen minne olimme menossa ja että matkaa on huimat neljä kilometria jäljellä. Taksit yleisesti tuntuvat kuvittelevan lapsiperheen hyväksi targetiksi, koska meillähän on aina rahaa ja lapsien kanssa kaikki on olevinaan niin vaikeaa. Mittarikyytiä ei tietenkään herunut, koska oli yö ja myöhäisellä mittarin näyttämä hinta ei autoa liikauta.

Olemme mestareita suivaantumaan sumutusyrityksistä, emmekä saaneet ahneilta tolppakiskureilta tietoomme oikeaa bussia, joten päätimme suomalaisina jääräpäinä kävellä loppumatkan. Yöllinen seikkailu ei-niin-kuuluisassa osassa Kuala Lumpuria piti sisällään tusinoittain rottia ja hiiriä, torakoita ja erään perheen sillan alla. Jälkimmäisen kohtaamisen jäädessä taa, kiitimme jälleen onnellista asemaamme ja pieniä murheitamme. Suomessa ei tarvitse peitellä kolmea lasta huovan alle alikulkutunneliin. Neljä kilsaa meni nopeasti, olihan lämpötila laskenut alle 30 asteen ja suunta oli selvillä.

Majoituimme U Pac-nimisessä hotellissa, joka lunastaa hyvin paikkansa budjettivaihtoehtona Kuala Lumpurissa. Huonehinta on vaivaiset 20 euroa. Sillä saa ilmastoidun laivanhyttiä muistuttavan huoneen omalla kuumalla suihkulla, eräänlaisen aamupalan ja kaupanpäälle erinomaisen asiakaspalvelun.

Screenshot_2015-12-09-22-30-33~2

Kuvassa ei esiinny kyseinen majoitusliike.

Koe KL kahdessa päivässä (esimerkki!)

Myös ensikertalaisena onnistut parissa päivässä kokemaan kaupungin tehokkaalla suunnittelulla ja hyvillä kengillä.

Päivä 1.

Ota juna Batu caveseille. Vieraile luolilla, mutta muista asiallinen pukeutuminen. Syö jollain tarjolla olevista pikkukojuista vierailun jälkeen. Itse kävimme viime vuonna herkullisessa pienessä intialaisessa ravintolassa aivan Batu cavesin edustalla.

Illallistaa voit esimerkiksi Jalan Alor-markkinakadulla muovituoleista ja fiilistellä tunnelmaa.

Päivä 2.

Shoppaile Timesquaren ostareilla ja kävele kuuluisille Petronas Twin Towereille. Tutustu KLCC alueeseen ja syö lounasta. Voit budjetistasi riippuen nousta myös ylös KL Toweriin ihailemaan hienoa kaupunkimaisemaa.

Iltatunnelmaan pääset vaikkapa Chinatownissa, jossa on mahdollisuus jälleen törsätä rahasi hyvään ruokaan ja muuhun krääsään.

Screenshot_2015-12-09-22-32-35~2

Skybussit takaisin kentälle lähtevät ainakin Mydin Kota Rayalta, joka siis sijaitsee bussien pääteasemalla. Mydin on paikallisten ostospaikka, josta löytyy esimerkiksi makeispainotteisia eväitä lentokoneeseen tai edullisempia tuliaisia kotiin vietäviksi. Koko paikka on suoraan Chinatownia vastapäätä. Voit muuten jättää rinkkasi Mydinin matkatavarasäilytykseen pientä korvausta vastaan, mutta tila on hyvin rajallinen.

Muutakin nähtävää löytyy ihan naapurille jakaa, joten suunnitelmille voi hakea omaa suuntaa vaikka sillä, pitääkö arvossa enemmän shoppailua, temppeleitä vai esimerkiksi ruokaa.

Pahoittelen kehnoa kuvanlaatua, josta syytän omaa teknistä takerteluani. Toivottavasti ongelma on kertaluonteinen 😉

Matkaterkuin Kiti

Kuka pelkää malariaa?

Malaria, tuo trooppisten alueiden rutto ja immuniteettiä tavoitteleva hengenvaarallinen tauti. Lähes jokaisen eteläiseen maailmaan matkaa suunnittelevan mielessä tämä sana varmasti pyörii enemmän tai vähemmän. Päiväntasaajalle matkatessa estolääkitystä tulee usein ainakin harkittua.

Faktatietoa malariasta

  • Vaikka malariaa tavataan ympäri maapalloa eritoten lämpimissä maissa, kerrotaan silti, että yli 90% malariatartunnoista saadaan Afrikan tropiikissa.
  • Malarialoinen vaatii pääsääntöisesti kehittyäkseen usean viikon kestävän liki 30°c lämmön.
  • Malarialla on viisi tunnettua lajimuotoa, joilla on jokaisella erilaisia tyyppikohtaisia piirteitä.
  • Malaria on yksi tappavimmista ihmisten tartuntataudeista.
  • Horkkahyttysiä tavataan lähes kaikkialla päiväntasaajan alueella. Malarian esiintyvyys vaihtelee ja se ilmoitetaan monesti riskiarviona pienestä suureen riskiin.
  • Malarialoisia kantavat hyttyset lentävät vain auringon laskun ja nousun välisenä aikana. Kyseisiä hyttysiä esiintyy erityisesti metsäalueilla, vähiten rannoilla, eikä ollenkaan yli 2000metrin korkeudessa.
  • Niiltä voi ja kannattaa suojautua mekaanisesti pitkähihaisilla vaaleilla vaatteilla ja deet-valmistetta sisältävällä hyönteismyrkyllä. Hyönteisverkon käyttö öisin on suositeltavaa riskialueilla. Malarian estolääkettä tulee harkita kohteesta ja matkan tarkoituksesta sekä kestosta riippuen.
  • Tauti on erityisen vaarallinen lapsille sekä raskaana oleville naisille.
  • Malariaa epäiltäessä on erityisen tärkeää hakeutua testiin mahdollisimman nopeasti, sillä hoidon onnistuminen on huomattavasti todennäköisempää aikaisessa taudinvaiheessa.
  • Malaria todetaan sormenpäästä otettavalla verikokeella. Malarialoisten määrä on punasoluissa suurimmillaan kuumevaiheen aikana.
  • Taudin kuvaan kuuluu yleisimmin sahaava kuume ja vilunväreet. Sairastunut potilas voi tuntea olonsa hyvinkin terveeksi kuumeaaltojen välissä.
malaria-kills-jpg

Kuva: Glogster.com

Kuinka me suojaudumme tautia vastaan?

Näiden faktojen valossa jokaisen tulee tietysti tehdä oma arvionsa tulevan matkakohteen terveysturvallisuudesta ja lääkityksen tarpeesta. Mielestäni muita hyvin tärkeitä seikkoja ovat oireiden tunnistaminen ja ennaltaehkäisyn keinot. Pienillekin lapsille voidaan määrätä Lariamia jos lapsi on yli viisi kiloinen. Lariam on ikävä kyllä tunnettu hurjista sivuvaikutuksistaan. Näistä pieni lapsi ei osaa kertoa itse, eikä isompikaan välttämättä pysty niitä kuvailemaan. Lääkkeen haittavaikutukset ovat valtaosin psyykkisiä (mm. Itsetuhoisuus ja masentuminen). Henkilökohtaisesti en tuota Lariamia halua antaa tytöilleni, joten suojaudumme enimmäkseen pysyttelemällä pois suurten riskien alueilta, pukeutumalla oikein ja käyttämällä hyttyskarkoitetta paljaalla iholla. Vältämme yöaikaan liikkumista ja pidämme ilmastoinnin öisin päällä, mikäli sellainen majoituksesta löytyy. Iltaisin ulos lähteminen alkaa armottomalla deetkylvyllä. Hysteria ei kuitenkaan tautia ehkäise, eikä “turvallisetkaan” alueet välttämättä ole täysin malariavapaita. Kannattaa muistaa, että monella alueella malariaa yleisempi ilmestys on Dengue, jonka piirteisiin suosittelen lämpimästi tutustumaan. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. On kuitenkin parempi tietää minkä riskin ottaa, ettei asia tule yllätyksenä kohteessa.

Kuva: http://www.healthxchange.com.

Kuva: http://www.healthxchange.com.

Malarian estolääkereseptin voi hankkia myös matkan aikana vastaanotolta. Paikallinen lääkäri tietää yleensä alueensa riskit parhaiten ja osaa suositella oikeaa malarian ehkäisytapaa tarpeellisuuteen vedoten. Paikalliset hyönteiskarkotteet toimivat usein paremmin, sillä ne on valmistettu ehkäisemään juuri tämäntyyppisiä taudinlevittäjiä. Myös myrkyttömiä karkotteita on tarjolla runsaasti.

Terveyttä ja turvaa reissuillenne!

Kiti