Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Iso-Britannia

Puolivuotias joka kiersi maailman

Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.

20151226_194343

Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.

20151228_075835

20151125_111731

20151127_154451

Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.

20151212_101813

20151221_163234

Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.

20151011_210701

20160105_121256

Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.

20151201_163953

20151114_105716

20151112_133156_HDR

20151124_131610

Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.

Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM

Vastassa Aasia

Viimeksi kirjoitin Manchesterista, josta emme olleet järin kiinnostuneita tuhlattuamme kaiken energiamme muuhun kiukutteluun. Nappasimme seuraavana aamuna junan Lontooseen, joka puolestaan vaikutti lyhyellä läpikulkumatkallamme kovin sympaattiselta kaupungilta. Iso peukku undergroundille, joka kuljettaa vaivatta kulkijan Lontoon joka kolkkaan. Lähdimme illansuussa yölennolla kohti Jakartaa.

20150922_111248

Manchesterin Pariisilainen(?) kirkko. Meni vähän ohi, mutta ihan näyttävä.

Aamupäivällä koneemme laskeutui stopoverin merkeissä Sri Lankan Colomboon, joten meillä aukeni loistomahdollisuus pyöriä vuorokausi tuolla. Colombon kentällä hakeuduin infotiskille tiedustelemaan mistä voisimme saada transit visan passeihin. Virkailija opasti eteenpäin seuraaville kopeille. Toistin lentoyhtiön tiskillä kysymykseni, johon vastattiin päänpyörityksellä. Ei viisumivaatimusta yhdeksi yöksi. Sri Lankan Airlines tarjosi hotellin lounaineen ja illallisineen. Kyydit luonnollisesti sisältyivät. WAU. Kyseinen lentoyhtiö järjesti meille myös päivän varoajalla koneen etummaiset economypaikat pyytämättä. Henkilökunta oli äärimmäisen avuliasta, eikä turvallisuuskysymys edes käynyt mielessä. Kalusto jolla lensimme, oli sekin uutuuttaan hohtava.

Olin bookannut yön hostellista läheltä lentokenttää. Kun tämä osoittautui taas hukkabookkaukseksi, majatalon isäntä tuli linjoja pitkin kailottaen kunniani. Ei lämmittänyt hänen mieltään, että tarjouduimme maksamaan käyttämättä jääneen yömme, joten jäi maksamatta.

Tutustuimme Colombossa malesialaiseen Diaan, joka oli juuri päättänyt opinnot Englannissa ja teki matkaa kotiin. Oli todella antoisaa vaihtaa kokemuksia kulttuurieroista pohjoismaiden, Britannian ja Malesian välillä.

Kirjoittaessani tätä kökötelemme (TAAS) koneessa jossain Sumatran yllä. Tytöt nukkuvat minun molemmin puolin ja herra A sekä läppäri katosivat jo ennen nousua tyhjälle penkkiriville. Turbulenssi on ravistellut koko lennon ajan. Ostimme Englantivitutuksessa jatkolennot Singaporeen asti, mutta tuntuu että matkantekoa on suoritettu viime päivinä enemmän kuin Alluun on matkaa krapula-aamuna, joten jatkolento saattaa jäädä käyttämättä. Joka ikinen lihas kramppaa ja unen puute alkaa näkyä naamasta. Muuten uskomaton tunteiden konvehtirasia, josta tulee pelkkiä ananastäytteitä “herkkuja”, alkaa olla takanapäin ja hymy hiipiä kasvoille. Seisoimme vauhkoavan Intian valtameren ääressä hetki sitten varpaat aalloissa. Tämä maailma on kotimme.20150923_162702

Kiti

Pulkallinen päivää alamäkeen

Anivarhain eilen aamulla hieroimme unihiekat silmistämme ja suunnistimme Helsinki-Vantaalle. Heti check-inniä tehdessä itsepalvelupisteellä havaitsin, että ensimmäisen lentomme paikat ovat ympäri konetta. Siis tuo 3-vuotias täysin erillään. Muutamat tietävät meillä olevan tästä hiuksia nostattava ennakkokokemus Cathay Pacificin kanssa, joten suuntasimme oitis tiskiä kohti. Paljon parjattu Finnair sai meiltä pointsit kotiin huikean hyvällä asiakaspalvelullaan. Suit sait sukkelaan olimme tehneet selvityksen rinkkoinemme aina Kambodzaan asti. Istumapaikatkin järjestyivät täydessä koneessa. Emme osanneet aavistaa mitään.

Tulimme aikaisesta paikallaolostamme huolimatta portille viimetinkaan, jotta pääsisimme suoraa tietä koneeseen. Manchesterin koneessa oli kuitenkin kaksi eri vikaa, joita ei tolkuttoman pitkäkestoisesta korjaushetkestä huolimatta saatu kuntoon. Saatuamme korvaavan koneen, lentomme oli yli kaksi tuntia myöhässä aikataulusta. Tämä tiesi ongelmia Brittein päässä jätkolennon kanssa. Otimme kaikesta huolimatta päiväunia tyytyväisinä matkalla Manchesteriin.

Kun kone viimein pääsi laskeutumaan, ampaisimme kiireellä juoksuun kakarat käsivarsilla. Halki täpötäyden lentokentän viiletimme, yrittäessämme keretä jatkolennollemme Hong Kongiin. Kun henkilökunta auttoi meitä loppuun huvenneesta ajasta huolimatta oikealle portille, koimme huojentumisen tunnetta. Sanoin herra A:lle, miten hienosti kaikki täällä toimii. Harhakuvitelmaa. Turvatarkastaja halusi neiti A:n syliinsä ja lähti esittelemään häntä kollegoilleen! Yritimme huhuilla häntä kiireesti takaisin. Portille saavuttuamme Cathay Pacificin neitoset alkoivat udella paluulippua pois Kambodzasta. Olimme jo tehneet checkauksen Suomessa, joten en saanut kiinni miksi tätä NYT enää kysyttiin. Sitäpaitsi, lentohan oli menossa HongKongiin. Sivusilmällä näimme koneen irroittautuvan putkesta, mutta anelimme vielä mahdollisuutta bookata vaadittava lippunen koneella muutaman portin päässä. Kun mieheni kädet hiessä näpytteli viimeisen sivun maksutietoja, virkailijan puhelin soi: kone oli matkalla kiitoradalle. Me jäimme kuin jäimmekin Manchesteriin.

Saimme tämän farssin jälkeen kylmää kyytiä joka tuutista. Meidän vika. Olin etukäteen etsinyt tietoa maista joissa maastapoistumisdokumenttia tarvitaan. Ja siitä huolimatta näin kävi.

Taksikuskimme esitteli brittiläistä asikaspalveluasennettaan, joka jatkui iloisesti myös majatalon pitäjämme puolesta. Ihan suoraan sanottuna, todella hankala päivä. Englanti on kuitenkin ihan käymisen arvoinen maa. Silti hintavaksi paikaksi täällä velloo äärimmäisen epäkiitollinen ilmapiiri. Vaikea tästä tilanteesta on mitään positiivista riipaista.

20150921_182934

20150921_182948_HDR

Huomenna otamme junan Lontooseen. Stay positive, toiminee hyvänä iskulauseena. Ihanaa että neiti J nauttii mistä hyvänsä reissaamiseen liittyvästä. Siitä saan paljon ruutia tulevaan!

20150921_183435_HDR

Terkuin Kiti