Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Filippiinit

Puolivuotias joka kiersi maailman

Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.

20151226_194343

Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.

20151228_075835

20151125_111731

20151127_154451

Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.

20151212_101813

20151221_163234

Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.

20151011_210701

20160105_121256

Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.

20151201_163953

20151114_105716

20151112_133156_HDR

20151124_131610

Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.

Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM

Taifuuni Koppun sivutuulet

Tiedotusvälineistäkin on päästy jo seuraamaan uusinta luonnon järjestämää murhenäytelmää. Pohjois-Filippiineille iski muutama päivä sitten taifuuni Lando, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä Koppu. Tuoreimman suomenkielisen artikkelin aiheesta pääset lukemaan vaikkapa täältä, Iltalehden tarjoamana. Tämä täällä lähes arkinen luonnonmullistus jätti taas kymmeniätuhansia ihmiskohtaloita vailla omaisuutta, kun sateet upottivat alleen kodit, koulut ja kirkot. Trooppisen myrskyn aiheuttamat tulvat ovat vieneet hengen kymmeniltä Filippiinien isoimmalla saarella Luzonilla. Luzon on myös väkiluvultaan maan suurin saari. Evakuointitoimet ovat olleet massiiviset tulvan loukuttamien pelastamiseksi. Me onnekkaat paskiaiset olemme toisella puolella Filippiinejä, emmekä tiedä oikeasta hädästä tuon taivaallista.

Tunnelma Boholilla on melko tottunut, vaikka tuulet ovat paiskoneet täälläkin veneitä osissa puihin ja kattoja merelle. Välistä sähköt käyvät alhaalla ja palaavat taas. Sivutuulilla ja piiskaavalla sateella on erityisen haitallinen merkitys paikallisille liiketoimille, vaikka aurinkolasikauppiaasta hedelmätyttöön kaikki markkinoivat tuotettaan sitkeästi raivokkaina lätkyttävien palmujen kupeessa. Turistit ovat vetäytyneet rommipulloinensa taivaskanavien ääreen. Ehjänä säilyneet veneet on vedetty rantaviivalle lepäämään. Jokainen sukelluskeskus odottaa kelin tyyntymistä, merelle ei ole nyt asiaa. Rantaravintolat tyytyvät pystyttämään vain muutaman muovipöydän kiinnijuostavaksi normaalin rantabarrikaadin sijaan. Onhan täällä näitä nähty, mutta meille tavisturisteille varmaan mieleenpainuva kokemus tämäkin.

Millaisiin luonnonmenoihin sinä olet päässyt osallistumaan?

DSC_0508

Siisti rivi ehjiä veneitä.

DSC_0506

DSC_0503

Myrskytuulten tuhoja.

 

Kävi niin, että mutustelin napaani näinkin varhaisessa vaiheessa ruokamyrkytyksen, jota sain potea (tiedättehän…) hyvällä omallatunnolla täällä kopissamme menettämättä yhtään aurinkoista uintipäivää. Onneksi naapurista saa todella maukasta pizzaa, joka sai sankarimitalin parantumisprosessissani. Olimme suunnitelleet näille päiville vielä pientä saarihyppelyä, mutta unohdettakoon se vedoten edellämainittuihin olosuhteisiin. Suunnittelimme lauttamatkaa takaisin Cebulle keskiviikoksi, josta jatkamme edelleen Manilan ja Kuala Lumpurin kautta viimein Kambotsaan loppuviikosta. Myönnän jännittäväni miten maahanpääsyn kanssa tällä erää käy.

Pizzaa ja lasten järjestämiä sirkushuveja sähkökatkoksen valossa.

Pizzaa ja lasten järjestämiä sirkushuveja sähkökatkoksen valossa.

Kynttiläiltoja kotiSuomeenkin toivoo

Kiti and co.

Boholin aarteet

Cebu cityssä maatut kymmenen päivää olivat surkastuttaneet reissumieliämme siihen malliin, että puolikuntoisesta vauvasta huolimatta riivimme rätit rinkkoihimme ja suuntasimme satamaa kohden.

Tiesimme olevamme matkalla Boholille, muttemme saaneet päätettyä minne päin saarta laskisimme rinkkamme. Valtaosa turisteista päätyy Tagbilaranin sataman kautta Alona beachille, Panglaon saarelle. Koska vaihtoehdot karsittiin muutamaan neiti A:n voinninseurannaksi, löysimme mekin itsemme täältä Alona beachilta. En voi sanoa että juuri tänne parkkeeraaminen oli sittenkään kaikkein paras vaihtoehto. Ranta kuhisee retkimyyjää ja aurinkolasikauppiasta. Ylihintaiset ravintolat levittäytyvät rantahiekalle auringonlaskun aikaan. Toisaalta meri on kirkas ja meritähtiä voi bongata joka uinnilla. Hiekka on valkoista ja pienen kävelymatkan päästä löytää huomattavasti halvempaa syötävääkin.

Palataan aikaan ennen rantaviivaa. Maksoimme satamassa Cebussa lauttalipusta Cebulta Tagbilarangiin 400pesoa/aikuinen. Perillä Boholilla veneestä noustua pääsimme todistamaan taksitonta laituria. Kävelimme kylälle päin edelleen ilman kyytiä, jolloin törmäsimme onnenkantamoiseemme Johniin. John kyyditsi meidät Kawasaki-kolmipyörällänsä Panglaoon. Hintaa tuolla puolentunnin ajolla oli 250pesoa. Loppuillan vietimme etsien rannan myötä majoitusta. Havaitsimme hinnan ja laadun suhteen hajonnan olevan valtava ja hintahaarukka heitteli 1100-5000 peson välillä. Saimme siistihkön kämpän rannalta 1300 pesoa/yö. Varusteisiin kuuluu telkkari, kuuma vesi, jääkaappi ja ilmastointi.

Ovelta aukeaa vaatimaton näky.

Ovelta aukeaa vaatimaton näky.

Ansaitut rantapäivät kaipasivat seurakseen jotain aktiviteettiä, joten punaisen pienen Kian (auto) kyydissä ajoimme kohti kuuluisia Chocolate hillsejä. Suklaakukkulat ovat merkittävälle alueelle leviävät tasaisen pyöreät kukkulat, jotka kuivan kauden aikana kuivuessaan muuttuvat ruskeiksi ja ovat näin saaneet nimensä. Tutkijat eivät ole onnistuneet varmaksi todistamaan kuinka alue on saanut alkunsa, mutta kyseessä on eittämättä yksi todellinen luonnon ihme. Legenda sen sijaan kertoo jättiläisestä nimeltä Miguel, joka tapasi syödä kaiken mitä eteensä sai. Miguelin rakastuttua Adrianaan, hänen tuli voittaa tämän rakkaus laihduttamalla liikakilonsa. Hän oksensi kaiken syömänsä ja sai Adrianan. Oksennukset jäivät maahan muodostaen nämä merkilliset vuoret. Hieno tarina..

Näköalatasanne sai viime maanjäristyksessä selkäänsä, kunnostustyö on käynnissä.

Näköalatasanne sai viime maanjäristyksessä selkäänsä, kunnostustyö on käynnissä.

20151013_113252_HDR

20151013_113540

Chocolate hillseiltä palasimme takaisin pysähtyen ensin Loboc Adventure Parkissa, jossa herra A pääsi laskemaan zip linea. Tämän kreisin harjoituksen jälkeen lähdimme Lobocin jokiristeilijälle lounastamaan. Loboc river on äärettömän kaunis alue, jollaista jaksaisin ihailla ikuisesti. Buffetruoka ei tällä kertaa lunastanut samanlaista paikkaa sydämestäni joen kanssa.

Ilmojen halki...

Ilmojen halki…

Ehdottoman upeaa!

Ehdottoman upeaa!

20151013_135134_HDR

 

20151013_135914

Kerkesimme retkeltämme parahiksi uimaan auringonlaskuun. Tapasimme hauskoja ihmisiä ja neiti J sai ikäisestään Juanista sydänystävän. Itse sain myös ystävän kaksi vuotiaasta järkälemäisestä Alaskanhuskysta nimeltä Snow. Uskomaton koira!

20151013_162350

Meritähtönen

Jäänemme vielä päiviksi nauttimaan merestä, auringosta ja niistä kavereista joilla on sairaan nopeet lasit ja monta hyvää mönkkäriajelua tarjolla. Halvalla.

Kiti

Ajatusten katkokävelyä Filippiineillä

Vastoinkäymisten ylitsevuotavuus alkaa aiheuttamaan lievää uskonpuutetta. Sen myötä roima epäolennaisuuksista ärsyyntyminen ja passivoituminen nostavat päätään. Päivät kuluvat yhtä hitaasti ja muistuttavat toisiaan. En silti tähän kaikkeen suostu, vaan aika ajoin muistuttelen itseäni siitä, miten aika ei tällä kertaa lopu kesken ja kuinka kaikella on aina tarkoituksensa.

Kävelytän neiti A:ta ympäri huonetta ja laulelen lauluja. Välillä pyyhin hänen nenäänsä, mittaan J:n kuumeen ja nostan paidankaulusta peittämään omaa yskääni. Keuhkoputkentulehdus, tuo perkeleemme. Ei sillä, ihan samanlaista parantelua se täälläkin on. Ikkunasta aukeaa hieno maisema halki tuntemattomana pysyttelevän kaupungin. Harmittaa pysytellä sisällä.

20151002_153554_HDR

20151003_190526

Toinen toiselle ja toinen toiselle. “Jes tää nukahti! Syömään”

Kun on ollut aikaa ajatella, olen mietiskellyt kuinka kiva maa Filippiinit itseasiassa on. Kovin vaikea ymmärtää, miksi maahan matkatessa lietsotaan kauhutarinoita ryöstelevistä penskoista ja joka kulmilla notkuvista huijareista. Meitäkin on yritetty koijata. Kerran. Ihan eksoottisessa Pizza Hutissa. Olikin muuten uhkaava tilanne, kun tarjoilija meinasi laittaa vaihtorahan väärään taskuun. Manilan kadut voivat olla paikoitellen aikamoisia räkärännejä. Silti sielläkin saimme osakseen pahimmillaankin lämpimiä hymyjä ja roskisdyykkareiden kättely-yrityksiä. Filippiiniläisillä tuntuu olevan sisäänrakennettu avoin ja iloinen elämänasenne. Olisi poikkeavaa jollei kukaan tulisi tietä ylittäessä takaa juoksuaskelin ihailemaan vauvaa ja kysymään kuulumisia. Tämä on ehkä lapsirakkain koskaan tapaamani kansa, sekä monella tapaa edelläkävijä muista Kaakkois-Aasian maista. Otetaan esimerkiksi se, kuinka muovipusseja vältetään käyttämästä ja ostokset pakataan paperipusseihin. Tai kuinka turvallisuutta peräänkuulutetaan niin tieliikenteessä kuin rakennustyömailla jättiplakaatein. Ehkä näkyvintä on imetysmyönteisyys. Äidinmaidonkorvikkeen mainontaakin on rajoitettu imetyksen kannustimeksi. Täällä ei siis todellakaan tarvitse miettiä missä vauvaansa ravitsee. Koirista pidetään sydäntä lämmittävällä tavalla huolta. Niitä ruokitaan ja niiden kanssa leikitään. Hirveä sääli että nämä lisääntyvät vapaasti keskenään, tuoden jatkuvasti lisää onnettomia kohtaloita kaduille asumaan.

20151002_153845

Asutusta

20151004_162751

Ihanainen hedelmätori.

Kävimme muuten lääkärin vastaanotolla. Taksi jätti meidän sairaalan pääoville. Kipusimme portaat ylös aulaan, jonne vartija avasi meille oven. Sellainen vartiointi on täälläpäin hyvin vahvasti tapana. Vartijan ammatti taitaa työllistää melko ison prosentin kaikista filippiineistä. Aula oli järjettömän kiireinen. Te tiedätte ne amerikkalaiset sairaalasarjat, joissa päivystystilassa ristiin rastiin juoksee mahaansa pitelevä synnyttäjä, kepeillä haparoiva nuori, kaatuileva juoppo, yksi nenäverenvuoto ja hoitohenkilökunta vihreissä id-kortit heiluen. Yritin silmäillä paikkaa, jossa voisimme ilmoittautua. Eräs vahtimestari havaitsi eksyneen lapsiperheen ja kysyi reippaasti lääkärimme nimeä. Yhteisen ihmettelytuokion päätteeksi huvittunut mies haki pitkän nimilistan ja käski valita siinä luetelluista lastenlääkäreistä yhden joka päivystäisi lauantaisin. Valinta tehtiin ja pääsimme etsimään kadun toisella puolella sijaitsevasta lääkäreiden rakennuksesta kyseistä ammattihenkilöä. Istuimme tovin kolmannen kerroksen penkeillä, ihmetellen lasiovia joiden takana lääkäri mahdollisesti ottaisi meidät pian vastaan. Kotvan kuluttua ymmärsimme, että viereisistä ovista pääsi lasin toiselle puolelle ilmoittautumaan ja asettumaan jonon jatkeeksi. Pieni ilmastoimaton odotuskoppi veti sisäänsä noin 15 perhettä lapsineen. Nihkeästä ennakkoasenteesta huolimatta odotus ei ollutkaan sietämätön kuten pelkäsin, vaan noin puolen tunnin kuluttua pääsimme asiantuntevan naisen vastaanottohuoneeseen. Tutkimusten jälkeen yritin tiedustella vakuutusyhtiön korvauspolitiikkaa, johon lääkäri totesi olevan parempi suorittaa maksu itse ja hakea korvaus yhtiöltä kuittia vastaan. Saimme lääkkeet ja ohjeet voinnin seurantaan. Maksu tuli suorittaa huoneen ulkopuolella olevalle ilmoittautumistiskille. Laskun suuruus jännitti, etenkin kun herra A lueskeli tuntemattoman matkailijan sairaalareissun kululaskelmaa ääneen ennen tätä. Käynnin päätä huimaavaksi hinnaksi muodostui muodollinen 300 pesoa lääkkeineen, joka tarkoittaa noin kuutta euroa. Taidan säästää vakuutusyhtiön eräältäkin paperisotkulta tällä kertaa.

20151003_114235

Lista lastenlääkäreistä.

20151003_105951

Kyseisen lääkärin vastaanottotila.

 

20151003_114209

Neiti J:n saamat lääkkeet ja resepti

20151003_114301

Tällä lasten paracetamolilla hintaa 96 pesoa.

Syksyisiä säteitä Suomeen toivoo

Kiti

Sairaana Cebussa

Hiirenhiljaiseksi havaitsemallemme Malapascuan saarelle saapui toissapäivänä usea veneellinen japanilaisia sukeltajia. Oli tyyni aamu, joka sai hierojaleidit miehittämään rannan.

Aloimme juttusille erään naisista kanssa. Hänellä on 19-vuotias poika, joka asuu Cebu cityssä. Nainen ihailee tyttäriämme ja haluaa kertoa perheen perustamisesta täälläpäin. Synnyttämään täytyy lähteä aina usean tunnin riskaabelin vene- ja automatkan päähän. Alatiesynnytys maksaa Filipiineillä noin 26 tuhatta pesoa ja sektio +60tuhatta. Silti arvelen mielessäni, että täällä on asiat vielä melko hyvin. Kuulemme myös paikallisesta tulotasosta, joka on Cebun pääkaupungissa noin 300pesoa/päivä. Kun siitä miinustetaan jeepneykyydit, vuokra ja vesi, jää netoksi noin 100 pesoa päivälle. Saarella taas saman summan tekee suoraan taskuun mikäli kauppa käy, sillä kuljetusta saarella ei tarvita ja asuminenkin tapahtuu omissa vaneri- tai betonimökeissä. Betonia on muuten alettu käyttämään rakennusmateriaalina viime taifuunin pyyhittyä lähes jokaisen kodin taivaalle. Haittapuoli on kuulemani mukaan sietämätön kuumuus talon sisällä. Hieroja toteaa suruissaan menneestä taifuunista: “You dont belive how the whole island was crying”. Herra A päättää ottaa hieronnan. Kolmesataa on pieni hinta näistä tarinoista.

Naisen veljenpoika tekee yksityistä venekuljetusta Maya portiin suoraan majoituksemme edestä. Päärannalta kulkee niin sanottu virallinen botskiyhteys satamaan. Päätämme seuraavana aamuna tarkastaa onko sukulaispojan kyydin hinta todella niin alhainen kuin hierojanainen arvelee. Nuori kaveri tuleekin myöhemmin vastaan ja tarjoaa venepaikkaa huokeahkoon 200 peson hintaan. Lupaudumme aamuksi paikalle. Olemme päättäneet hakeutua kaupunkiin parantamaan lapset.

Yöllä neiti J:n kuume hipoo 40° astetta ja alan ahdistua. Pienemmälläkin on lämpöä. Kurkistan bungalowin ikkunasta ja näen palmujen notkuvan kovassa tuulessa. Välillä rysähtää sadekuuro kattoon. Käyn keräämässä narulta ja pihoilta tuulen viskomat uimavermeet. Kello on 02.20.

20150927_173107~2

Aamupalalla syömme vain niukasti, mutta kahvi maistuu. Ympärillämme käy kova tarjonta erilaisista privaattikyydeistä sinne sun tänne. Kieltäydymme, vaikka haluaisin saada tytöt nopeasti apteekkien läheisyyteen. Särkylääke alkaa olla lopussa. Sovittu venekyyti peruuntuu, mutta pääsemme onneksemme paikallisten mukana kaatosateessa ja kovassa merenkäynnissä Maya Portiin ja sieltä suoraan kiinni juoksemamme bussin kyytiin. Matka ottaa taas kuusi tuntia puhutun neljän sijaan.

20151001_135456

Dösän ikkuna

Viimein nälkäisinä ja äärimmäisen perskipuisina kirjaudumme suloiseen hotelliimme Cebu cityssä, noin viiden kilometrin päähän pohjoisesta bussiterminaalista. Haluan lämpimästi suositella Main hotel and suites- hotellia kaikille Cebun kävijöille. Hinta-laatusuhde on kerrankin kohdallaan. Täällä yö maksaa 1600 pesoa aamupalan kanssa. Korttelin päästä löytyy ostari ja ruokapaikkoja. Huoneet ovat ilmastoituja, siistejä ja sopivan kokoisia. Henkilökunta on mielettömän ammattitaitoista porukkaa!

20151002_180526

Main hotel and suites ilta-aikaan.

20150922_083845~2
Huominen päivämme käsittää tapaamisen lääkärin kanssa, sillä kovasta hoitamisesta huolimatta pieni tyttäreni J kärsii järkyttävää kurkkukipua ja kuumetta. Toivottavasti apu häämöttää viimein huomisen syrjässä.

Kiti

Saari nimeltä Malapascua

Miten päädyimme tänne?

Saavuimme Singaporesta täydellisen väsyneinä Manilaan, Filippiinien pääkaupunkiin. Oli public holiday ja väkeä liikkeillä sankoin joukoin. Kusetus alkoi odotetusti heti kentältä. Olimme tiedustelleet infotiskiltä tärkeimmät jutut. Matkaa majoitukselle olisi noin tunti ruuhkassa ja hinta liikkuisi siinä 450peson kieppeillä. Taxicounter löytyisi vasemmalta ulkoa. Ovesta ulos, jossa ystävällinen leidi nappasi herra A:n rinkkoineen kovaan myyntipuheeseen. He jatkoivat matkaa edellemme ja tien ylitettyä vasemmalle. Ajattelin että ok, oikeaan suuntaan hävisivät. Herra A tuli takaisin silmät suurina ja paljasti hinnaksi 2500pesoa. Juhlapyhä ja vesisade kuulemma nostivat hintaa. Peli poikki hetkeksi ja pieni ympäripyörähdys paljasti liikenteenjakajan kohdilla suojatien puolivälissä oikean taksitolpan. Juoksuaskel takasin päin ja hinnaksi tuli matkan pituuden perusteella huimat 600pesoa. Lepäsimme ja söimme kaksi päivää.

Manilalaisessa hostellissa piirtelimme silmissämme haavekuvia seuraavasta etapista. Viimetingassa kädenväännön voitti pieni Malapascuan saari koillis-Cebulla. Yritimme järjestää lauttalippuja välille Manila-Cebu. Matka kestäisi 22h ja hytti neljän hengen bunkeilla maksaisi noin 5000 pesoa (about 100e). Lennot Cebu cityyn kustantaisivat saman verran, mutta kulutettuamme lentokoneiden penkkejä varsin ahkerasti, olisimme olleet erittäin valmiita lauttamatkaan. Olisihan siinä säästynyt yhden yön majoituskin. Neljän hengen hytit olivat kuitenkin täynnä ja seuraavaksi meille tarjottiin panttilainaamon ja matkatoimiston risteytyksen luukulta 12tonnin sviittiä. Ei kiitos. Palasimme siis tyhjin käsin kämpille, josta buukkasin lennon Cebulle seuraavaksi päiväksi.

20150926_113740

Koris näyttelee Filippiineillä isoa osaa

Matka Malapascualle

Lähdimme aamuneljältä kohti lentokenttää. Tämä oli kuudes lento viikon sisään. Ensimmäinen joka oli aikataulussa. Suloinen lentoemo kävi erikseen kysymässä jos haluaisin vauvalle turvavyön lennolle. No kiitos mielelläni ja jos ei ole liioittelua, niin ihan pelastusliivinkin. Nämä yleensä ilmailusäännösten mukaisesti tuodaan automaattisesti ennen koneen nousua sylilapsille.

Runsaan tunnin lennon jälkeen laskeuduimme ihan suloiselle saarelle, josta siirryimme pikasesti bussiterminaaliin. Bussi Maya portiin oli tekemässä lähtöä, joten nakkasimme äkisti rinkat dösään ja juoksimme rakon tyhjennykselle. Sullouduimme täyttyvän bussin takaosioon. Huikkasin perältä kuljettajalta kuinka kauan matka päätepysäkille Mayaan kestäisi.

-“Four hours!”

-“what??”

-“about four hours mam!”

Istuimme molemmat lapset sylissä kuusi tuntia takapenkeillä täydessä bussissa. Sanat ilmastointi, lounas ja ehjä penkki olivat toteutumatonta utopiaa. Kyyti oli pomppuisin koskaan kokemani. Oikeasti pelkäsin neiti A:n niskojen puolesta. Matkan pituus oli iso yllätys, sillä lukemani “kuinka pääset perille”-yhteenveto antoi ymmärtää hyvin paljon muuta. Maya portista kulkee enemmän ja vähemmän virallinen katamaraaniyhteys Malapascuan saarelle. Amerikkalaisreissaaja kertoi seuraavan kuljetuksen lähtevän kello kaksi. Olimme olleet samalla aamulennolla ja juttelimme odotellessamme niitä näitä. Yllättäen kukaan meistä ei ollut sukeltaja, vaikka saari on kuulemani mukaan oikea sukeltajien päiväuni. Puolen tunnin venematka saattoi alkaa, kun muodolliseen hinnankorotukseen oli saatu kaikkien hyväksyntä.

20150927_121918

Hätäinen kuva suloisesta penkistä noin suunnilleen.

20150927_141523

Havaintoja Malapascualta

Saarelle saavutaan katamaraanin kannelta soutuveneellä, joka maksaa joitain pesoja –  luonnollisesti. Rannassa on paikallisia oppaita rivissä ja he valitsevat itselleen asiakkaat. Toisin kuin muualla, näille kavereille ei tarvitse maksaa mitään, he saavat provisionsa majapaikalta tai ravintolalta jonka asiakas valitsee. Minua ei haitannut vanhan herra Jojon läsnäolo, mutta herra A oli jokseenkin vaivaantunut. Jojo vei meitä bungalowkylästä toiseen sitkeästi, vaikkei meille mikään käynyt. Päädyimme lopulta ilmastoituun bungalowiin Bountybeachille. Tämä oli ainokaisia paikkoja meren rannalla uima-altaalla. Riistohintaan 1800pesoa/yö, suostuimme nihkeästi ottamaan vain kaksi yötä. Olimme niin väsyneitä, että kaaduimme sänkyyn seitsemältä illalla.

20150927_173021

Kukonlaulun aikaan heräsin ja näin kauniin valkohiekkaisen palmureunaisen rannan jonka meri kimelsi kirkkaan sinisenä. Erivärisiä kukkia, simpukoita ja mikä parasta: ei ketään. Saaren koosta johtuen aloin epäillä löytyykö täältä ollenkaan automaattia. Respa vahvisti epäilykseni, jolloin jouduimme taas rahavaikeuksiin. Tarkoitukseni oli nostaa rahaa Cebu cityssä, mutta bussin tiukan aikataulun vuoksi se jäi. Maya portissa ei ollut automaattia, eikä itseasiassa mitään muutakaan. Keksimme vaihtaa varakassamme 150 dollaria eräässä sukellushotellissa pesoiksi, joten rakahuolemme on nyt hetkeksi sivuutettu. Saarella ei ole juuri muutamaa ravintolaa ja hotellia lukuunottamatta mitään. Harrastusmahdollisuudet ovat snorklaus ja sukellus, joihin täällä on taivaalliset puitteet. Sää on näyttäytynyt todella tuulisena, mutta siitä huolimatta asteet pysytelleet yli 30°c. Muuta tehtävää on yleinen oleminen, koirien ruokkiminen, hieronta (rannalla 300 pesoa) uiminen ja paikallisten kanssa rupattelu.

20150928_171723

Mis mun koirat on??

20150929_083750

Oppi kulkee suvussa.

Kierrettyämme valtaosan kaikista vapaana olevista huonesta, nöyryimme ottamaan kaksi lisäyötä tästä samasta bungalowista. Lupasin syödä nuudelikeittoa seuraavat päivät, jotta budjetti saadaan taas kasaan. Herra A:n ilmastointilaitepakko maksaa meidät pian perikatoon.

Lämpöisiä terkkuja toivottelee

Kiti