Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

Cebu

Boholin aarteet

Cebu cityssä maatut kymmenen päivää olivat surkastuttaneet reissumieliämme siihen malliin, että puolikuntoisesta vauvasta huolimatta riivimme rätit rinkkoihimme ja suuntasimme satamaa kohden.

Tiesimme olevamme matkalla Boholille, muttemme saaneet päätettyä minne päin saarta laskisimme rinkkamme. Valtaosa turisteista päätyy Tagbilaranin sataman kautta Alona beachille, Panglaon saarelle. Koska vaihtoehdot karsittiin muutamaan neiti A:n voinninseurannaksi, löysimme mekin itsemme täältä Alona beachilta. En voi sanoa että juuri tänne parkkeeraaminen oli sittenkään kaikkein paras vaihtoehto. Ranta kuhisee retkimyyjää ja aurinkolasikauppiasta. Ylihintaiset ravintolat levittäytyvät rantahiekalle auringonlaskun aikaan. Toisaalta meri on kirkas ja meritähtiä voi bongata joka uinnilla. Hiekka on valkoista ja pienen kävelymatkan päästä löytää huomattavasti halvempaa syötävääkin.

Palataan aikaan ennen rantaviivaa. Maksoimme satamassa Cebussa lauttalipusta Cebulta Tagbilarangiin 400pesoa/aikuinen. Perillä Boholilla veneestä noustua pääsimme todistamaan taksitonta laituria. Kävelimme kylälle päin edelleen ilman kyytiä, jolloin törmäsimme onnenkantamoiseemme Johniin. John kyyditsi meidät Kawasaki-kolmipyörällänsä Panglaoon. Hintaa tuolla puolentunnin ajolla oli 250pesoa. Loppuillan vietimme etsien rannan myötä majoitusta. Havaitsimme hinnan ja laadun suhteen hajonnan olevan valtava ja hintahaarukka heitteli 1100-5000 peson välillä. Saimme siistihkön kämpän rannalta 1300 pesoa/yö. Varusteisiin kuuluu telkkari, kuuma vesi, jääkaappi ja ilmastointi.

Ovelta aukeaa vaatimaton näky.

Ovelta aukeaa vaatimaton näky.

Ansaitut rantapäivät kaipasivat seurakseen jotain aktiviteettiä, joten punaisen pienen Kian (auto) kyydissä ajoimme kohti kuuluisia Chocolate hillsejä. Suklaakukkulat ovat merkittävälle alueelle leviävät tasaisen pyöreät kukkulat, jotka kuivan kauden aikana kuivuessaan muuttuvat ruskeiksi ja ovat näin saaneet nimensä. Tutkijat eivät ole onnistuneet varmaksi todistamaan kuinka alue on saanut alkunsa, mutta kyseessä on eittämättä yksi todellinen luonnon ihme. Legenda sen sijaan kertoo jättiläisestä nimeltä Miguel, joka tapasi syödä kaiken mitä eteensä sai. Miguelin rakastuttua Adrianaan, hänen tuli voittaa tämän rakkaus laihduttamalla liikakilonsa. Hän oksensi kaiken syömänsä ja sai Adrianan. Oksennukset jäivät maahan muodostaen nämä merkilliset vuoret. Hieno tarina..

Näköalatasanne sai viime maanjäristyksessä selkäänsä, kunnostustyö on käynnissä.

Näköalatasanne sai viime maanjäristyksessä selkäänsä, kunnostustyö on käynnissä.

20151013_113252_HDR

20151013_113540

Chocolate hillseiltä palasimme takaisin pysähtyen ensin Loboc Adventure Parkissa, jossa herra A pääsi laskemaan zip linea. Tämän kreisin harjoituksen jälkeen lähdimme Lobocin jokiristeilijälle lounastamaan. Loboc river on äärettömän kaunis alue, jollaista jaksaisin ihailla ikuisesti. Buffetruoka ei tällä kertaa lunastanut samanlaista paikkaa sydämestäni joen kanssa.

Ilmojen halki...

Ilmojen halki…

Ehdottoman upeaa!

Ehdottoman upeaa!

20151013_135134_HDR

 

20151013_135914

Kerkesimme retkeltämme parahiksi uimaan auringonlaskuun. Tapasimme hauskoja ihmisiä ja neiti J sai ikäisestään Juanista sydänystävän. Itse sain myös ystävän kaksi vuotiaasta järkälemäisestä Alaskanhuskysta nimeltä Snow. Uskomaton koira!

20151013_162350

Meritähtönen

Jäänemme vielä päiviksi nauttimaan merestä, auringosta ja niistä kavereista joilla on sairaan nopeet lasit ja monta hyvää mönkkäriajelua tarjolla. Halvalla.

Kiti

Sairaana Cebussa

Hiirenhiljaiseksi havaitsemallemme Malapascuan saarelle saapui toissapäivänä usea veneellinen japanilaisia sukeltajia. Oli tyyni aamu, joka sai hierojaleidit miehittämään rannan.

Aloimme juttusille erään naisista kanssa. Hänellä on 19-vuotias poika, joka asuu Cebu cityssä. Nainen ihailee tyttäriämme ja haluaa kertoa perheen perustamisesta täälläpäin. Synnyttämään täytyy lähteä aina usean tunnin riskaabelin vene- ja automatkan päähän. Alatiesynnytys maksaa Filipiineillä noin 26 tuhatta pesoa ja sektio +60tuhatta. Silti arvelen mielessäni, että täällä on asiat vielä melko hyvin. Kuulemme myös paikallisesta tulotasosta, joka on Cebun pääkaupungissa noin 300pesoa/päivä. Kun siitä miinustetaan jeepneykyydit, vuokra ja vesi, jää netoksi noin 100 pesoa päivälle. Saarella taas saman summan tekee suoraan taskuun mikäli kauppa käy, sillä kuljetusta saarella ei tarvita ja asuminenkin tapahtuu omissa vaneri- tai betonimökeissä. Betonia on muuten alettu käyttämään rakennusmateriaalina viime taifuunin pyyhittyä lähes jokaisen kodin taivaalle. Haittapuoli on kuulemani mukaan sietämätön kuumuus talon sisällä. Hieroja toteaa suruissaan menneestä taifuunista: “You dont belive how the whole island was crying”. Herra A päättää ottaa hieronnan. Kolmesataa on pieni hinta näistä tarinoista.

Naisen veljenpoika tekee yksityistä venekuljetusta Maya portiin suoraan majoituksemme edestä. Päärannalta kulkee niin sanottu virallinen botskiyhteys satamaan. Päätämme seuraavana aamuna tarkastaa onko sukulaispojan kyydin hinta todella niin alhainen kuin hierojanainen arvelee. Nuori kaveri tuleekin myöhemmin vastaan ja tarjoaa venepaikkaa huokeahkoon 200 peson hintaan. Lupaudumme aamuksi paikalle. Olemme päättäneet hakeutua kaupunkiin parantamaan lapset.

Yöllä neiti J:n kuume hipoo 40° astetta ja alan ahdistua. Pienemmälläkin on lämpöä. Kurkistan bungalowin ikkunasta ja näen palmujen notkuvan kovassa tuulessa. Välillä rysähtää sadekuuro kattoon. Käyn keräämässä narulta ja pihoilta tuulen viskomat uimavermeet. Kello on 02.20.

20150927_173107~2

Aamupalalla syömme vain niukasti, mutta kahvi maistuu. Ympärillämme käy kova tarjonta erilaisista privaattikyydeistä sinne sun tänne. Kieltäydymme, vaikka haluaisin saada tytöt nopeasti apteekkien läheisyyteen. Särkylääke alkaa olla lopussa. Sovittu venekyyti peruuntuu, mutta pääsemme onneksemme paikallisten mukana kaatosateessa ja kovassa merenkäynnissä Maya Portiin ja sieltä suoraan kiinni juoksemamme bussin kyytiin. Matka ottaa taas kuusi tuntia puhutun neljän sijaan.

20151001_135456

Dösän ikkuna

Viimein nälkäisinä ja äärimmäisen perskipuisina kirjaudumme suloiseen hotelliimme Cebu cityssä, noin viiden kilometrin päähän pohjoisesta bussiterminaalista. Haluan lämpimästi suositella Main hotel and suites- hotellia kaikille Cebun kävijöille. Hinta-laatusuhde on kerrankin kohdallaan. Täällä yö maksaa 1600 pesoa aamupalan kanssa. Korttelin päästä löytyy ostari ja ruokapaikkoja. Huoneet ovat ilmastoituja, siistejä ja sopivan kokoisia. Henkilökunta on mielettömän ammattitaitoista porukkaa!

20151002_180526

Main hotel and suites ilta-aikaan.

20150922_083845~2
Huominen päivämme käsittää tapaamisen lääkärin kanssa, sillä kovasta hoitamisesta huolimatta pieni tyttäreni J kärsii järkyttävää kurkkukipua ja kuumetta. Toivottavasti apu häämöttää viimein huomisen syrjässä.

Kiti

Saari nimeltä Malapascua

Miten päädyimme tänne?

Saavuimme Singaporesta täydellisen väsyneinä Manilaan, Filippiinien pääkaupunkiin. Oli public holiday ja väkeä liikkeillä sankoin joukoin. Kusetus alkoi odotetusti heti kentältä. Olimme tiedustelleet infotiskiltä tärkeimmät jutut. Matkaa majoitukselle olisi noin tunti ruuhkassa ja hinta liikkuisi siinä 450peson kieppeillä. Taxicounter löytyisi vasemmalta ulkoa. Ovesta ulos, jossa ystävällinen leidi nappasi herra A:n rinkkoineen kovaan myyntipuheeseen. He jatkoivat matkaa edellemme ja tien ylitettyä vasemmalle. Ajattelin että ok, oikeaan suuntaan hävisivät. Herra A tuli takaisin silmät suurina ja paljasti hinnaksi 2500pesoa. Juhlapyhä ja vesisade kuulemma nostivat hintaa. Peli poikki hetkeksi ja pieni ympäripyörähdys paljasti liikenteenjakajan kohdilla suojatien puolivälissä oikean taksitolpan. Juoksuaskel takasin päin ja hinnaksi tuli matkan pituuden perusteella huimat 600pesoa. Lepäsimme ja söimme kaksi päivää.

Manilalaisessa hostellissa piirtelimme silmissämme haavekuvia seuraavasta etapista. Viimetingassa kädenväännön voitti pieni Malapascuan saari koillis-Cebulla. Yritimme järjestää lauttalippuja välille Manila-Cebu. Matka kestäisi 22h ja hytti neljän hengen bunkeilla maksaisi noin 5000 pesoa (about 100e). Lennot Cebu cityyn kustantaisivat saman verran, mutta kulutettuamme lentokoneiden penkkejä varsin ahkerasti, olisimme olleet erittäin valmiita lauttamatkaan. Olisihan siinä säästynyt yhden yön majoituskin. Neljän hengen hytit olivat kuitenkin täynnä ja seuraavaksi meille tarjottiin panttilainaamon ja matkatoimiston risteytyksen luukulta 12tonnin sviittiä. Ei kiitos. Palasimme siis tyhjin käsin kämpille, josta buukkasin lennon Cebulle seuraavaksi päiväksi.

20150926_113740

Koris näyttelee Filippiineillä isoa osaa

Matka Malapascualle

Lähdimme aamuneljältä kohti lentokenttää. Tämä oli kuudes lento viikon sisään. Ensimmäinen joka oli aikataulussa. Suloinen lentoemo kävi erikseen kysymässä jos haluaisin vauvalle turvavyön lennolle. No kiitos mielelläni ja jos ei ole liioittelua, niin ihan pelastusliivinkin. Nämä yleensä ilmailusäännösten mukaisesti tuodaan automaattisesti ennen koneen nousua sylilapsille.

Runsaan tunnin lennon jälkeen laskeuduimme ihan suloiselle saarelle, josta siirryimme pikasesti bussiterminaaliin. Bussi Maya portiin oli tekemässä lähtöä, joten nakkasimme äkisti rinkat dösään ja juoksimme rakon tyhjennykselle. Sullouduimme täyttyvän bussin takaosioon. Huikkasin perältä kuljettajalta kuinka kauan matka päätepysäkille Mayaan kestäisi.

-“Four hours!”

-“what??”

-“about four hours mam!”

Istuimme molemmat lapset sylissä kuusi tuntia takapenkeillä täydessä bussissa. Sanat ilmastointi, lounas ja ehjä penkki olivat toteutumatonta utopiaa. Kyyti oli pomppuisin koskaan kokemani. Oikeasti pelkäsin neiti A:n niskojen puolesta. Matkan pituus oli iso yllätys, sillä lukemani “kuinka pääset perille”-yhteenveto antoi ymmärtää hyvin paljon muuta. Maya portista kulkee enemmän ja vähemmän virallinen katamaraaniyhteys Malapascuan saarelle. Amerikkalaisreissaaja kertoi seuraavan kuljetuksen lähtevän kello kaksi. Olimme olleet samalla aamulennolla ja juttelimme odotellessamme niitä näitä. Yllättäen kukaan meistä ei ollut sukeltaja, vaikka saari on kuulemani mukaan oikea sukeltajien päiväuni. Puolen tunnin venematka saattoi alkaa, kun muodolliseen hinnankorotukseen oli saatu kaikkien hyväksyntä.

20150927_121918

Hätäinen kuva suloisesta penkistä noin suunnilleen.

20150927_141523

Havaintoja Malapascualta

Saarelle saavutaan katamaraanin kannelta soutuveneellä, joka maksaa joitain pesoja –  luonnollisesti. Rannassa on paikallisia oppaita rivissä ja he valitsevat itselleen asiakkaat. Toisin kuin muualla, näille kavereille ei tarvitse maksaa mitään, he saavat provisionsa majapaikalta tai ravintolalta jonka asiakas valitsee. Minua ei haitannut vanhan herra Jojon läsnäolo, mutta herra A oli jokseenkin vaivaantunut. Jojo vei meitä bungalowkylästä toiseen sitkeästi, vaikkei meille mikään käynyt. Päädyimme lopulta ilmastoituun bungalowiin Bountybeachille. Tämä oli ainokaisia paikkoja meren rannalla uima-altaalla. Riistohintaan 1800pesoa/yö, suostuimme nihkeästi ottamaan vain kaksi yötä. Olimme niin väsyneitä, että kaaduimme sänkyyn seitsemältä illalla.

20150927_173021

Kukonlaulun aikaan heräsin ja näin kauniin valkohiekkaisen palmureunaisen rannan jonka meri kimelsi kirkkaan sinisenä. Erivärisiä kukkia, simpukoita ja mikä parasta: ei ketään. Saaren koosta johtuen aloin epäillä löytyykö täältä ollenkaan automaattia. Respa vahvisti epäilykseni, jolloin jouduimme taas rahavaikeuksiin. Tarkoitukseni oli nostaa rahaa Cebu cityssä, mutta bussin tiukan aikataulun vuoksi se jäi. Maya portissa ei ollut automaattia, eikä itseasiassa mitään muutakaan. Keksimme vaihtaa varakassamme 150 dollaria eräässä sukellushotellissa pesoiksi, joten rakahuolemme on nyt hetkeksi sivuutettu. Saarella ei ole juuri muutamaa ravintolaa ja hotellia lukuunottamatta mitään. Harrastusmahdollisuudet ovat snorklaus ja sukellus, joihin täällä on taivaalliset puitteet. Sää on näyttäytynyt todella tuulisena, mutta siitä huolimatta asteet pysytelleet yli 30°c. Muuta tehtävää on yleinen oleminen, koirien ruokkiminen, hieronta (rannalla 300 pesoa) uiminen ja paikallisten kanssa rupattelu.

20150928_171723

Mis mun koirat on??

20150929_083750

Oppi kulkee suvussa.

Kierrettyämme valtaosan kaikista vapaana olevista huonesta, nöyryimme ottamaan kaksi lisäyötä tästä samasta bungalowista. Lupasin syödä nuudelikeittoa seuraavat päivät, jotta budjetti saadaan taas kasaan. Herra A:n ilmastointilaitepakko maksaa meidät pian perikatoon.

Lämpöisiä terkkuja toivottelee

Kiti