Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

bussimatka

Junamatkalla halki Euraasian – millainen matkakassa mukaan?

Oletko miettinyt mitä maksaa Trans-Siperian junamatka?

Tai oletko suunnitellut pidempää maamatkaa?

Seuraa kattava tietopaketti juna- ja bussilippujen hinnosta, sekä muuta käytännön tietoa. Kysymykset myös kovin tervetulleita 🙂

Starttasimme viime helmikuussa, eli lähes tasan vuosi sitten toteuttamaan haavematkaamme Trans-Siperiasta. Koska halusimme pysähdellä matkalla monissa paikoissa, emme osanneet oikein hahmottaa budjettia matkalle. Tietoa kyllä herui matkavälien hinnoista, mutta junissa ja päivissä oli selkeitä eroja. Vaikka valitsimme allemme halvimmat lippuluokat, edullisimmat päivät ja kämäiset hostellit, tarkoitus oli silti nauttia matkasta, nähdä ja kokea maksimaalisesti. Nälkä kasvoi matkustaessa ja Trans-Mongolian loputtua päätimmekin jatkaa edelleen maamatkaamme kiinalaisilla, laolaisilla, thaimaalaisilla ja vielä malesialaisilla junilla ja busseilla. Näin ollen emme kiiruhtaneet eteenpäin, vaan kokonaisuudessaan matka-aikamme Helsingistä Kuala Lumpuriin olikin liki kaksi kuukautta.

Ajattelin että ehkä haluaisitte kuulla mitä kaikki tämä maksoi? Ei se ainakaan halvempaa ollut kuin lentäminen suoraan kohteeseen, mutta jos aletaan laskemaan lentoja kaikkiin niihin paikkoihin, joissa pääsimme käymään, alkaa hinta-laatusuhde olla kohdallaan.

 

Juna- ja bussimatkat:

Seuraavat hinnat ovat ilmoitettu koko nelihenkiseltä perheeltä, jossa lapset 2v ja 4v. Yhden hengen hinnan saa jakamalla ilmoitetun summan kahteen tai kolmeen. Joskus maksoimme yhdestä lapsesta ja joskus emme, koitin muistella kussakin sarakkeessa mistä olemme missäkin maksaneet.

 

Helsinki Moskova 261,10 €  2aik 887 Km
Moskova Irkutsk 11818,4₽ 191,95 €  2aik 4199 Km
Irkutsk Ulan Bator 16386,6₽ 266,15 €  2aik+1lapsi 521 Km
Ulan Bator Peking 613150₮ 234,80 €  2aik+1lapsi 1169 Km
Peking Chengdu 942¥ 129,75 €  2aik 1515 Km
Chengdu Kunming 511¥ 70,00 €  2aik 639 Km
Kunming Jinhong 494¥ 67,70 €  2aik 525 Km
Jinhong Luang Nam Tha 210¥ 28,80 €  2aik+1lapsi 237 Km
Luang Nam Tha Luang Prabang 240000₭ 27,00 €  2aik 310 Km
Luang Prabang Vang Vieng 240000₭ 27,00 €  2aik 183 Km
Vang Vieng Vientiane 150000₭ 16,60 €  2aik 155 Km
Vientiane Udon Thani 72000₭ 8,00 €  2aik 77 Km
Udon Thani Bangkok 1548฿ 41,20 €  2aik 568 Km
Bangkok Hat Yai 1751฿ 47,70 €  2aik+1lapsi 935 Km
Hat Yai Kuala Lumpur 1180฿ 32,10 €  2aik+1lapsi 537 Km

 

Kilometrejä Helsingistä KL:iin saimme kasaan muutaman vajaa 12 500 km.

Hintaa kaikille lipuille tuli sen hetkisillä kursseilla yhteensä 1450,35e. Suurimmaksi osin ostimme kaksi paikkaa ja lapset tulivat sylissä/vieressä. Muutamilla väleillä jouduimme pulittamaan lapsista jotain ekstraa tai kokonaisen paikan hinnan. Mielestäni tuon voi kuitenkin jakaa kahdelle aikuiselle, jolloin matkalippujen yhteenlaskettu summa on 725e/hlö. Kaupunkeja joissa pysähdyimme oli 15.

Maat joissa vierailimme:

  • Venäjä
  • Mongolia
  • Kiina
  • Laos
  • Thaimaa
  • Malesia

Voitte huomata että kalleimpia matkavälejä oli Helsinki-Moskova, jolle jouduimme ostamaan oman hytin, koska VR:n sääntöjen mukaan Arttu olisi joutunut miesten hyttiin Jade vierellään ja minä yksin naisten hyttiin Aavan kanssa. Matkan alku luonnollisesti jännitti tyttöjä, joten eri hytit koettiin vähän tyhmäksi vaihtoehdoksi. Toinen kallis osuus oli Venäjän ja Mongolian rajanylitys, jonka hinnassa näkyy myös käsittämätön Jade-lisä.

Suhteessa edullisimpia välejä olivat Moskova-Irkutsk junamatka, jolloin asuimme neljä vuorokautta junan karjaosastolla. Toinen yhtä edullinen matkaväli oli Bangkokista Hat Yaihin meidät kuljettanut bussimatka, joka kesti ja kesti ja kesti 14 tuntia. Tämä oli osa surkeiden sattumusten sarjaa, kun kaikki junaliput myytiin loppuun nenämme edestä Thaimaalaisen uudenvuoden aikaan.

Muut kulut

Päiväbudjetti oli kaikkea 0-150e väliltä. Halvimpia päiviä olivat junassa vietetyt päivät, jolloin emme ostaneet mitään. Kalleimpia päiviä taas kaksi viimeistä päivää Mongoliassa, jolloin päiväbudjettia nostatti maksetut auto ja kuljettaja joiden kanssa lähdimme laaksoihin etsimään nomadeja. Lisäksi teimme nomadperheelle ja päiväkodille pienet lahjoitukset. Toisen kalliin setin vietimme Bangkokissa täydentäen tarvikkeitamme, sekä mm. viisumikuvia napsien.

Matkaa suunniteltaessa täytyy ottaa laskelmaan mukaan myös viisumit. Viisumeiden hinnat ovat Lähialuematkojen kautta:

Venäjä 84e

Mongolia 100e

Kiina 95e

Omatoimisesti hakemalla kuluissa voi säästää pikkuisen, mutta tulimme itse siihen tulokseen että haemme kaikki kolme viisumia mielummin samalla kertaa Lähialuematkoilta. Mongolian suurlähetystö sijaitsee Kirkkonummella, joten se helpotti päätöstä.

Viime vuonna Laosiin täytyi hakea myös viisumi, jonka anoimme rajalla hintaan 35 USD. Muut matkaseuralaiset eivät tästä innostuneet, sillä olimme ainoa länkkäriporukka ja meitähän odotettiin. Tänä vuonna Laos haluaa tarjota mm. meille suomalaisille viisumivapauden, joten nyt on loistava aika vierailla Laosissa.

Mitä mieltä olet kuluista? Oletko ehkä itse tehnyt saman reissun halvemmalla tai kalliimmalla?

Phnom Penh ja hyytävä menneisyys

Bussilla Phnom Penhiin

Bussimatka Siem Reapista tänne kesti seitsemän tuntia ja vaikka bussikuljetuksen jäätävä 15$ hinta kirpaisi, oli se kaiketi järkevä sijoitus. Giant Ibiksen bussista löytyi wifi, ilmastointi, pullovesi ja Blue Pumpkinin suklaaleivos. Bussi oli siisti ja jalkatila ruhtinaalinen. Ikkunasta vilisi mielettömiä luontoilmiöitä ja upeaa maaseutua. Oli vesipuhveleita, lehmiä ja suloisia lapsia pyllyt paljaina juoksentelemassa pitkin pientaretta. Pysähdyimme välillä vessatauolle ja kerran syömään. Vieressä saksalainen jannu teki musiikkia ja jammaili pää notkuen kunniallisesti koko matkan. Olimme perillä pimeän tultua ja kaatosateen alettua.

20151104_133932

Eläväinen Phnom Penh

Phnom Penh ei ole varsinaisesti vienyt sydämiämme, mutta ei herättänyt muutenkaan järin voimakkaita tunteita. Syötävän katuruoan löytäminen on ollut yllättäen haastavaa. Safkakärryissä on niin paljon tunnistamattomia pieneläinvartaita, ettei niistä ilkeä valita “parasta”. Enkä todellakaan tarkoita nirsoilla, itseasiassa kokeilisin kyllä, mutta meitä kun on muitakin. Majoituksemme ei sijaitse the joenvarrella, joten siinä saattaa olla syy muun muassa tuohon ruokapolitiikkaan. Myönnän muuten, että oma mielikuvani tästä kaupungista oli rähjäisempi kuin todellisuus monelta osin. On jättiruutuja kattojen päällä, monumentteja, huoliteltuja puistoja ja ilmastoituja kauppakeskuksia. On Land Roveria, Lexusta, Rangea ja Cadillacia.

20151107_180640

Itsenäisyysmonumentti

20151109_180451

Öiset katot

Tekemisestä ja sen puutteesta

Olemme ottaneet tämä visiitin pitkälti chillauksen kannalta ja uineet kauniissa kattoaltaassamme, sekä nukkuneet semihyvin. Siem Reapin lunastaessa ansaitusti temppelipisteet, valitsimme täältä lähinnä historiallisesti asiapitoiset kohteet. Ensimmäisenä tutustuimme lähistöllä olevaan Tuol Slengin vankilamuseoon ja tänään jatkoimme tositarinaan perustuvaa kauhukertomusta kuuluisilla Choeung Ekin killing fieldeillä.

20151106_151349

Rankkasateita on saatu lähes päivittäin.

Punakhmerit, Tuol Sleng ja Choeung Ek

Punaisten khmerien valtaannousu aiheutti miljoonien ihmisten kuoleman. Tarkoituksena oli luoda väkivallalla, pelolla ja tappaen utopistinen agraariyhteiskunta. Koulutetut tapettiin. Ihmiset marssitettiin maalle ja hajotettiin olemassa oleva yhteiskunta. Perheenjäsenet eivät enää saaneet olla tekemisissä toistensa kanssa, jolloin toisilleen puhumisesta seurasi teloitus. Kaikesta omaisuudesta tuli yhteistä. Ammusten ollessa liian arvokkaita, teloitukset tapahtuivat kaikella mahdollisimman halvalla tappamiseen soveltuvalla välineellä. Kuoleman kohtasivat miljoonat lapset ja aikuiset.

Tuol Sleng on entinen koulurakennus, joka punakhmerien toimesta muutettiin vankilaksi ja jossa toteutettiin kuulustelua ja kidutusta. Näin omin silmin sellit, joiden lattia-ala oli alle kaksi neliötä. Seinät olivat tiiltä tai puuta ja lattioissa oli ketjunpätkät jäljellä. Kivitalossa oli tukahduttava kuumuus. Tiloissa on esillä jalkapuita, vankien valokuvia, sellejä ja sänkyjä. Kidutusvälineitä ja kertomuksia miten ja mihin mitäkin on käytetty. Pelkkä vierailu vankilan tiloissa oli erittäin häiritsevä ja ahdistava.

20151106_152607

Kuulusteluvankien sängyt. Vangit olivat jalkakahleissa, joten suuria varotoimia ei karkaamisen varalle täällä tarvittu.

20151106_160113

Kahden puusellin ovet.

Kuten monista paikoista kansanmurhan aikaan, niin tältäkin vankilalta lähti rekkalasteittain ihmisiä viimeiselle matkalleen kohti Choeung Ekia. Suurin osa uskoi vapautumiseen tai edessä olevaan työleiriin, sillä eihän tuolta määränpäästä kukaan palannut kertomaan meiningistä. Kun rekka viimein pysähtyi kuoleman kentille, otettiin vangit peltikatokseen. Tästä alkoi vanki kerrallaan tapahtunut verenvuodatus, kunnes jokainen rekassa matkustanut oli menettänyt henkensä. Suuri osa vangeista teloitettiin katkaisemalla kaula. Teloitetut heitettiin joukkohautoihin monien ollessa vielä elossa, mutta kyvyttömiä huutamaan.

20151109_145044

Olen historia-ihmisenä hyvin ahdistunut kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Suosittelen tätäkin käyntiä kaikille, joita lähimenneisyys hiukkaakaan kiinnostaa. Kävin etukäteen tiukkaa ajatustaistoa siitä, onko oikein viedä lapsia tuonne. Tuol Slengissä oli yhdessä huoneessa ruumiiden kuvia ja selliosasto koettiin yhdessä tyttöjen kanssa hieman ahdistavaksi. Tuskin tuon ikäiset muuten ymmärtävät mistä on kysymys. Killing fieldeillä ollessamme avasimme jossain määrin neiti J:n kanssa kuolema-aihetta, sekä jätimme joukkohaudoille käsikorun kunnioittaaksemme kuolleiden muistoa, monien muiden tapaan.

20151109_150257

20151109_151626

Tähän puuhun lyöden tapettiin pienet lapset… Vieraat kunnioittavat ja muistavat uhreja omin käsikoruin.

Tunteiden sekametelisoppa tämä on ollut, mutta surullisella tavalla kiinnostavaa historiatietoa.

Ylihuomenna lennämme naapuriin biitsi-ikävissämme.

Villasukkaisaa marraskuuta kotiin toivoo
Kiti and co.

Sairaana Cebussa

Hiirenhiljaiseksi havaitsemallemme Malapascuan saarelle saapui toissapäivänä usea veneellinen japanilaisia sukeltajia. Oli tyyni aamu, joka sai hierojaleidit miehittämään rannan.

Aloimme juttusille erään naisista kanssa. Hänellä on 19-vuotias poika, joka asuu Cebu cityssä. Nainen ihailee tyttäriämme ja haluaa kertoa perheen perustamisesta täälläpäin. Synnyttämään täytyy lähteä aina usean tunnin riskaabelin vene- ja automatkan päähän. Alatiesynnytys maksaa Filipiineillä noin 26 tuhatta pesoa ja sektio +60tuhatta. Silti arvelen mielessäni, että täällä on asiat vielä melko hyvin. Kuulemme myös paikallisesta tulotasosta, joka on Cebun pääkaupungissa noin 300pesoa/päivä. Kun siitä miinustetaan jeepneykyydit, vuokra ja vesi, jää netoksi noin 100 pesoa päivälle. Saarella taas saman summan tekee suoraan taskuun mikäli kauppa käy, sillä kuljetusta saarella ei tarvita ja asuminenkin tapahtuu omissa vaneri- tai betonimökeissä. Betonia on muuten alettu käyttämään rakennusmateriaalina viime taifuunin pyyhittyä lähes jokaisen kodin taivaalle. Haittapuoli on kuulemani mukaan sietämätön kuumuus talon sisällä. Hieroja toteaa suruissaan menneestä taifuunista: “You dont belive how the whole island was crying”. Herra A päättää ottaa hieronnan. Kolmesataa on pieni hinta näistä tarinoista.

Naisen veljenpoika tekee yksityistä venekuljetusta Maya portiin suoraan majoituksemme edestä. Päärannalta kulkee niin sanottu virallinen botskiyhteys satamaan. Päätämme seuraavana aamuna tarkastaa onko sukulaispojan kyydin hinta todella niin alhainen kuin hierojanainen arvelee. Nuori kaveri tuleekin myöhemmin vastaan ja tarjoaa venepaikkaa huokeahkoon 200 peson hintaan. Lupaudumme aamuksi paikalle. Olemme päättäneet hakeutua kaupunkiin parantamaan lapset.

Yöllä neiti J:n kuume hipoo 40° astetta ja alan ahdistua. Pienemmälläkin on lämpöä. Kurkistan bungalowin ikkunasta ja näen palmujen notkuvan kovassa tuulessa. Välillä rysähtää sadekuuro kattoon. Käyn keräämässä narulta ja pihoilta tuulen viskomat uimavermeet. Kello on 02.20.

20150927_173107~2

Aamupalalla syömme vain niukasti, mutta kahvi maistuu. Ympärillämme käy kova tarjonta erilaisista privaattikyydeistä sinne sun tänne. Kieltäydymme, vaikka haluaisin saada tytöt nopeasti apteekkien läheisyyteen. Särkylääke alkaa olla lopussa. Sovittu venekyyti peruuntuu, mutta pääsemme onneksemme paikallisten mukana kaatosateessa ja kovassa merenkäynnissä Maya Portiin ja sieltä suoraan kiinni juoksemamme bussin kyytiin. Matka ottaa taas kuusi tuntia puhutun neljän sijaan.

20151001_135456

Dösän ikkuna

Viimein nälkäisinä ja äärimmäisen perskipuisina kirjaudumme suloiseen hotelliimme Cebu cityssä, noin viiden kilometrin päähän pohjoisesta bussiterminaalista. Haluan lämpimästi suositella Main hotel and suites- hotellia kaikille Cebun kävijöille. Hinta-laatusuhde on kerrankin kohdallaan. Täällä yö maksaa 1600 pesoa aamupalan kanssa. Korttelin päästä löytyy ostari ja ruokapaikkoja. Huoneet ovat ilmastoituja, siistejä ja sopivan kokoisia. Henkilökunta on mielettömän ammattitaitoista porukkaa!

20151002_180526

Main hotel and suites ilta-aikaan.

20150922_083845~2
Huominen päivämme käsittää tapaamisen lääkärin kanssa, sillä kovasta hoitamisesta huolimatta pieni tyttäreni J kärsii järkyttävää kurkkukipua ja kuumetta. Toivottavasti apu häämöttää viimein huomisen syrjässä.

Kiti

Saari nimeltä Malapascua

Miten päädyimme tänne?

Saavuimme Singaporesta täydellisen väsyneinä Manilaan, Filippiinien pääkaupunkiin. Oli public holiday ja väkeä liikkeillä sankoin joukoin. Kusetus alkoi odotetusti heti kentältä. Olimme tiedustelleet infotiskiltä tärkeimmät jutut. Matkaa majoitukselle olisi noin tunti ruuhkassa ja hinta liikkuisi siinä 450peson kieppeillä. Taxicounter löytyisi vasemmalta ulkoa. Ovesta ulos, jossa ystävällinen leidi nappasi herra A:n rinkkoineen kovaan myyntipuheeseen. He jatkoivat matkaa edellemme ja tien ylitettyä vasemmalle. Ajattelin että ok, oikeaan suuntaan hävisivät. Herra A tuli takaisin silmät suurina ja paljasti hinnaksi 2500pesoa. Juhlapyhä ja vesisade kuulemma nostivat hintaa. Peli poikki hetkeksi ja pieni ympäripyörähdys paljasti liikenteenjakajan kohdilla suojatien puolivälissä oikean taksitolpan. Juoksuaskel takasin päin ja hinnaksi tuli matkan pituuden perusteella huimat 600pesoa. Lepäsimme ja söimme kaksi päivää.

Manilalaisessa hostellissa piirtelimme silmissämme haavekuvia seuraavasta etapista. Viimetingassa kädenväännön voitti pieni Malapascuan saari koillis-Cebulla. Yritimme järjestää lauttalippuja välille Manila-Cebu. Matka kestäisi 22h ja hytti neljän hengen bunkeilla maksaisi noin 5000 pesoa (about 100e). Lennot Cebu cityyn kustantaisivat saman verran, mutta kulutettuamme lentokoneiden penkkejä varsin ahkerasti, olisimme olleet erittäin valmiita lauttamatkaan. Olisihan siinä säästynyt yhden yön majoituskin. Neljän hengen hytit olivat kuitenkin täynnä ja seuraavaksi meille tarjottiin panttilainaamon ja matkatoimiston risteytyksen luukulta 12tonnin sviittiä. Ei kiitos. Palasimme siis tyhjin käsin kämpille, josta buukkasin lennon Cebulle seuraavaksi päiväksi.

20150926_113740

Koris näyttelee Filippiineillä isoa osaa

Matka Malapascualle

Lähdimme aamuneljältä kohti lentokenttää. Tämä oli kuudes lento viikon sisään. Ensimmäinen joka oli aikataulussa. Suloinen lentoemo kävi erikseen kysymässä jos haluaisin vauvalle turvavyön lennolle. No kiitos mielelläni ja jos ei ole liioittelua, niin ihan pelastusliivinkin. Nämä yleensä ilmailusäännösten mukaisesti tuodaan automaattisesti ennen koneen nousua sylilapsille.

Runsaan tunnin lennon jälkeen laskeuduimme ihan suloiselle saarelle, josta siirryimme pikasesti bussiterminaaliin. Bussi Maya portiin oli tekemässä lähtöä, joten nakkasimme äkisti rinkat dösään ja juoksimme rakon tyhjennykselle. Sullouduimme täyttyvän bussin takaosioon. Huikkasin perältä kuljettajalta kuinka kauan matka päätepysäkille Mayaan kestäisi.

-“Four hours!”

-“what??”

-“about four hours mam!”

Istuimme molemmat lapset sylissä kuusi tuntia takapenkeillä täydessä bussissa. Sanat ilmastointi, lounas ja ehjä penkki olivat toteutumatonta utopiaa. Kyyti oli pomppuisin koskaan kokemani. Oikeasti pelkäsin neiti A:n niskojen puolesta. Matkan pituus oli iso yllätys, sillä lukemani “kuinka pääset perille”-yhteenveto antoi ymmärtää hyvin paljon muuta. Maya portista kulkee enemmän ja vähemmän virallinen katamaraaniyhteys Malapascuan saarelle. Amerikkalaisreissaaja kertoi seuraavan kuljetuksen lähtevän kello kaksi. Olimme olleet samalla aamulennolla ja juttelimme odotellessamme niitä näitä. Yllättäen kukaan meistä ei ollut sukeltaja, vaikka saari on kuulemani mukaan oikea sukeltajien päiväuni. Puolen tunnin venematka saattoi alkaa, kun muodolliseen hinnankorotukseen oli saatu kaikkien hyväksyntä.

20150927_121918

Hätäinen kuva suloisesta penkistä noin suunnilleen.

20150927_141523

Havaintoja Malapascualta

Saarelle saavutaan katamaraanin kannelta soutuveneellä, joka maksaa joitain pesoja –  luonnollisesti. Rannassa on paikallisia oppaita rivissä ja he valitsevat itselleen asiakkaat. Toisin kuin muualla, näille kavereille ei tarvitse maksaa mitään, he saavat provisionsa majapaikalta tai ravintolalta jonka asiakas valitsee. Minua ei haitannut vanhan herra Jojon läsnäolo, mutta herra A oli jokseenkin vaivaantunut. Jojo vei meitä bungalowkylästä toiseen sitkeästi, vaikkei meille mikään käynyt. Päädyimme lopulta ilmastoituun bungalowiin Bountybeachille. Tämä oli ainokaisia paikkoja meren rannalla uima-altaalla. Riistohintaan 1800pesoa/yö, suostuimme nihkeästi ottamaan vain kaksi yötä. Olimme niin väsyneitä, että kaaduimme sänkyyn seitsemältä illalla.

20150927_173021

Kukonlaulun aikaan heräsin ja näin kauniin valkohiekkaisen palmureunaisen rannan jonka meri kimelsi kirkkaan sinisenä. Erivärisiä kukkia, simpukoita ja mikä parasta: ei ketään. Saaren koosta johtuen aloin epäillä löytyykö täältä ollenkaan automaattia. Respa vahvisti epäilykseni, jolloin jouduimme taas rahavaikeuksiin. Tarkoitukseni oli nostaa rahaa Cebu cityssä, mutta bussin tiukan aikataulun vuoksi se jäi. Maya portissa ei ollut automaattia, eikä itseasiassa mitään muutakaan. Keksimme vaihtaa varakassamme 150 dollaria eräässä sukellushotellissa pesoiksi, joten rakahuolemme on nyt hetkeksi sivuutettu. Saarella ei ole juuri muutamaa ravintolaa ja hotellia lukuunottamatta mitään. Harrastusmahdollisuudet ovat snorklaus ja sukellus, joihin täällä on taivaalliset puitteet. Sää on näyttäytynyt todella tuulisena, mutta siitä huolimatta asteet pysytelleet yli 30°c. Muuta tehtävää on yleinen oleminen, koirien ruokkiminen, hieronta (rannalla 300 pesoa) uiminen ja paikallisten kanssa rupattelu.

20150928_171723

Mis mun koirat on??

20150929_083750

Oppi kulkee suvussa.

Kierrettyämme valtaosan kaikista vapaana olevista huonesta, nöyryimme ottamaan kaksi lisäyötä tästä samasta bungalowista. Lupasin syödä nuudelikeittoa seuraavat päivät, jotta budjetti saadaan taas kasaan. Herra A:n ilmastointilaitepakko maksaa meidät pian perikatoon.

Lämpöisiä terkkuja toivottelee

Kiti