Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa tagia

aasia

Kilometrejä Kiinassa, kohti etelää

Ghengdusta Kunmingiin, Kunmingista Jinghongiin

Saavuimme perheen voimin aamuyöllä Kiinan eteläiseen osaan, Jinghongiin. Olimme aiemmin päivällä päätyneet junalla Kunmingiin, josta itsepäisinä pakottaneet itsemme seilaamaan erheiden perässä etsien oikeaa bussiasemaa, vain päästäksemme samana päivänä Jinghongiin. Toimitimme itsemme ensin väärälle bussiasemalle, josta johtuen vietimme yli tunnin Kunmingin metrossa kulkien edestakaisin, sekä toisen mokoman kuluttaen kenkiä Kunmingin kaduilla. Emme yksinkertaisesti halunneet maksaa Kunmingissa majoituksesta ja siksi sitkeänä pyrimme eteenpäin.

Bussiasema matkanvarrelta

Kaiken matkanteon päätteeksi perille päästyämme, Jinghong näyttäytyi jo trooppisena ja lämpimän kosteana kaupunkina. Kaipaisimme taksia bussipysäkiltä hotelliin, sillä julkisia kulkineita ei enää siihen kellonlyömään kulkenut. Paikalla oli vain yksi taksimies ja matkaa taitettavana liki kymmenen pitkää kilometriä, joten hintakilpailua oli turha odottaa. Ylihinnoitellun taksimatkan jälkeen olimme jälleen pimeällä kadunsyrjällä. Alueella ei liikkunut ainuttakaan ihmistä, eikä hotellistamme näkynyt merkkiäkään. Väsynyt taksinkuljettaja viittelöi agressiivisesti haluten meidät ulos autostaan, toimittihan hän meidät jo perille annettuun osoitteeseen. Ei auttanut kuin nostaa rinkat ja lapset pimeään tienposkeen ja miettiä seuraavaa liikettä. Sahasimme aluetta jolla hotelli kartan mukaan sijaitsi. Tilanne tuntui toivottomalta.

Hotelli vs. majatalo

Pitkien minuuttien jälkeen etäämmällä välähti satunnaisen oven pielestä roikkuvat kiinalaiset serpentiinit katuvalojen loisteessa. Rapistunut teksti oven yläpuolella olisi varmaankin paljastanut hotellin sijainnin aiemmin, mikäli kirjaimista olisi ollut vähän enemmän jäljellä. Astuimme sisään ihan siistiin hotellin aulaan, jossa ei ollut allaskarppien lisäksi mitään liikehdintää. Huhuiltuamme kotvan tiskin takaa nousi uninen sekä äärimmäisen vihainen kiinalaisnaisen pää. Aloin myöhäisestä ajankohdasta johtuen pikaisesti esitellä kännykässäni olevaa varausvahvistusta, toivoen että pääsisimme mekin pian kallistamaan päämme pehmoista tyynyä vasten. Vastoin odotuksia vastaanottovirkailija aloitti vimmatun huutamisen osaamallaan kielellä ja yritti viittelöidä meidät kipin kapin takaisin yön selkään. Tämä perin kiinalainen tapa hoitaa asioita (silloin kun et ymmärrä, kieltäydy yrittämästä) sai meilläkin hieman tunteet pintaan. Kiivaan sanaharkan jälkeen saimme avaimen huoneeseemme. Oven takana odotti saastaisin ikinä näkemämme h o t e l l i huone. Lattiamatto oli reikien, kuivuneiden sylkiklimppien ja erinäisten siementen ja muun irtoroskan peitossa. Sohva oli repaleinen ja lattialla lojuivat käytetyt 15denierin ihonväriset avokassukat. Parvekkeella oli romahtanut katosrakenne ja huoneen seinät itkivät hometta. Taas kerran päätimme lähteä aamunkoitteessa katsomaan keskustan majatalot.

Avatessani silmät tuossa jopa kiinalaisten haukkumassa läävässä, haravoin netistä muutamasta tarjolla olevasta majatalosta yhden, josta varasin huoneen perheelleni seuraavaksi yöksi. Bussi Laosiin lähtisi yhdeksältä aamulla, joten kävisimme ostamassa bussiliput samalla kun vaihtaisimme majoitusta. Kävelimme viitisen kilometriä floppihotellilta keskustaa kohti. Löysimme bussiaseman ja saimme liput seuraavalle päivälle.

Kohtasimme seuraavan haasteen, kun osoitteeton majatalo kertoi sivustolla sijainnikseen “300metriä bussiasemasta etelään”. Tuntien hikisen marathonetsinnän jälkeen palasimme aina tutulle bussiasemalle. Tytöt olivat jo taatusti väsyneitä ja nälkäisiä. Lähdin vielä kerran yksin etsimään hostellia, joka ei tarjolla olevien tietojen valossa voinut olla kovin kaukana. Ongelmaksi muodostui pikemminkin kuuteen suuntaan haarautuva risteys, jossa bussiasema sijaitsi. Tällä yrittämällä kuitenkin löysin paikan, joka piilotteli kahden kiinalaisen grilliravintolan väliin uppoavalla metrin leveällä kujalla. Kyltti jossa koreili Boliheng International Hostel, oli suunnattu kadulla selkä tulijaan päin, joten olimme kävelleet siitä ohitse useamman kerran.

Boliheng the International youth hostel

Tämä paikka osoittautui kuitenkin mainioksi yöpaikaksi: vanerilevyn päällä patjantapainen, vessana ikioma jalanjälkikoppi. Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yhdeksän euron majataloon. Iltaa vietimme alakerran grilliravintolan notkuvien pöytien ääressä, pohtien tunnelmia Jinghongista ja toisaalta kaikkea Kiinassa kokemaamme.

Maailmanympärimatka, mitä maksoi?

On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?

20151126_144005

Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.

DSC_0829

Lennot

Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.

20151226_221822

Hintataso maittain

Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.

20150930_123926

Majoittuminen

Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.

20151015_135241

Perusmajoitus Alona beachilla Filippiineillä.

Ruoka

On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.

20151119_120644

Ylimääräiset menoerät

Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.

20151116_133533

Toteutunut budjetti

Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.

Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.

Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂

-Kiti

 

Kaunis joulukuinen Bali

Monesti korviin kantautuu kehnoja kommentteja Balista, ikäänkuin tämä kaakkoisen Aasian helmi olisi jotenkin kulahtanut tai pilaantunut. Viittaukset Australian Kanariaan lienevät kuitenkin paikkansapitäviä, kuten myös se, että ympärivuotinen turistivirta on ehtymätön. Ja okei, sellaista perus silmäänkusemisräpellystä ei tarvitse kaukaa hakea, joten valppaana saa olla.

20151216_144250

Mietin miksi siis rakastun tähän saareen miehekkäällä latinotavalla aina uudelleen ja uudelleen. Katsotaanpas. Ihmiset, jotka hymyilevät. Luonto, joka yltää tulivuorilta hiekkarannoille. Hinnat maailman halvimmasta päästä. Arkkitehtuuri, jolle ei löydy sanoja. Uskonto, joka sallii, pyytää ja kunnioittaa. Ruoka joka antaa elämyksiä. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta mennään jo eteenpäin.

20151216_132435

20151216_131720

But there is always a but.. Suosittelen unohtamaan Kutan. Koska Kuta on, enkä halua sanoa pahasti, rikkaiden alle kolmekymppisten aussisurffareiden ja paatuneiden pakettimatkaajien mekka. Kävin siellä ensimmäistä kertaa eilen. Järkyttävät ruuhkat, kalliita ostoskeskuksia ja “halpoja” turistiretkiä, isoja palaneita ihmisiä kaljapäissään. Ahdistuin. Älkää menkö sinne, Bali on niin paljon muutakin.

Hinnoista jaan joitain esimerkkejä. Hintataso on tullut hieman alas parin vuoden takaisesta, tai saattaa olla että kuvittelen. Nämä esimerkit ovat syrjäisemmiltä alueilta ja paikallisten suosimista paikoista napattuja.

Taksi n. 10 000 rupiaa /1 km
Siisti hotelliyö halvimmillaan n. 200 000 rupiaa
Ostoskärry (vaippoja, maitoa, juomia, ruokaa, kahvia, hoitoainetta yms) 78 000 rupiaa
Mopon vuokra 50 000 rupiaa /päivä
Kana satayt ja riisi 18 000 rupiaa
Vesi 1.5L 4 000 rupiaa

Lennähdimme reilu viikko sitten maanantai-iltana Denpasariin, muutaman kiljaisuja kirvoittaneen ilmakuopan saattamina. Toivoimme, että bussit olisivat vielä kulkeneet, mutta näin ei tietenkään ollut. Suhautimme siis kuin arvoväki taksilla Nusa Duaan juuri ennen puoltayötä ja kirjoitimme itsemme majapaikkaan. Vielä iltapuhteiksi juoksimme rikkoutuneen ilmastointilaitteen kanssa kiusaamaan respassa päivystänyttä poikaa, joka teki kaikkensa pelastaakseen meidän yön (arvatenkin myös omansa). Saimme vaivautuneina suomalaisina uuden huoneen jonne autuaasti nukahdimme kellon raksuttaessa jo reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Leppoisa ote on ollut teemana tällä pysähdyksellä. Suorituspaineet on hyllytetty hetkeksi ja tarkoituksemme on viettää rauhallista lomaa. Läiskimme jo vesipuistossa, söimme roskaruokaa ja teimme jouluhankintoja. Voisimpa kirjoittaa mehevistä kommelluksista, mutta kaikki on niin tasaista täällä.

20151216_135132

Vieläkö on villiapinoitaaa?

Muistatteko kun kerroin, että pakomme muille maille on osittain lähenevien juhlapyhien ansiota. Nyt täällä kirjoittelee joulukammostaan vieroittunut melkeintonttu! Ilahduttavaa huomata että pieni kevyt joulumieli löytyi sittenkin myös meitsistä. Kannustimina huoleton suhtautuminen, tyyliin “milloin se aatto olikaan?” ja totaalinen ostomanian puuttuminen.

20151216_131555

20151216_140402

Muutimme tänään Seminyakiin. Typerä temppu, ottaen huomioon loistavan majoituksemme Nusa Duassa. Mutta tulipahan tehtyä. Totuttelemme nyt eloon täällä ja odottelemme jouluaaton ilotulitusta innolla. Valmistelut pian alkavaa Australian roadtrippiä varten on täydessä käynnissä ja niistä kirjoitan teille arvon kanssaseikkailijat pian uusimpia käänteitä!

Pakkasia kotiin pohjoiseen toivoo tonttunelikko Lapsellinen maailma

Paluu Suratiin

Jaksan kyllä ihmetellä tätä mitä arkisinta Thaimaan helmeä, Suratia. Tulimme tänne kolmisen viikkoa sitten, ennen matkaamme lähisaarille. Tuolloin kirjoitin ihastuneena kaupungin yhteishengestä ja avuliaisuudesta. Noissa turistikeskittymissä usein huomaa kuinka paikallisilla palveluntarjoajilla kiiluu dollarit silmissä, kun valkoinen massikansa vaeltaa etsien jokainen omaa edeniään. Ihmisten välinen ymmärrys valitettavasti rapisee ja monella on mielessään vain paksu tilipussi. Siksi paluu tänne Surat Thaniin oli vakava kulttuurishokki vasten kasvoja. Täällä taas huonosti hoidetut hammasrivistöt toivottivat meidät autuaan tervetulleiksi lämpimin katsein ja tervehdyksin. Vieraanvaraisuus on käsinkosketeltavaa.

20151204_154132_HDR

Toisin kuin edellisvisiitillä, päätimme tällä kertaa tutustua myös kauempana loistavaan kaupungin sykkeeseen. Maksoimme mieluusti 60 bahtin hinnan (30baht à) tuktuk-kyydistä keskustaan. Samasta matkasta sai nimittäin pulittaa moninkertaisen hinnan, esimerkiksi edellisessä kohteessamme Koh Phanganilla.

Matkalla erääseen keskustan tavarataloon, ohitimme hieman vahingossa vilkkaan markkina-alueen. Malttamattomina palasimme heti pimeän laskeuduttua (ja pakollisen reppuostoksen tehneenä) tutkimaan henkiinheränneitä kojuja. Maistelimme silmät säihkyen toinen toistaan kutkuttavimpia herkkuja! Kun lopulta tunteja myöhemmin maltoimme palata hotellille, kätemme olivat täynnä pieniä nyssäköitä erilaisia iltapaloja.

20151128_173037

Tänään 5.12 juhlitaan muuten täällä Thaimaassa kuningas Rama IX:nnen 88-vuotis syntymäpäivää ja isänpäivää. Pidot ovat massiiviset jo täällä maalla, joten voisin kuvitella koko maan olevan tänään juhlatuulella!

Koh Phanganin jälkimainingit

Sanoin raportoivani viimeisimmästä saarestamme Koh Phanganista, kun v-käyrä olisi laskenut. No nyt se on! Kyllä Koh Phanganilla on kauniitkin kasvot. Kokeaksesi ne, tässä muutama vinkki vitonen:

Vuokraa mopo, sillä lavataksien hinnat ovat törkeän korkeat ja tinkiminen toivotonta. Saaren hienous piilee niissä kaukaisimmissa kolkissa.

Ole ystävällinen, sillä olin itse aistivinani full moon party-kansan kovettamien ihmisten kuoren takana sosiaalisia ja lämpimiä thaimaalaisia.

Vieraile useammilla rannoilla. Saari on yllättävän monipuolinen. Meillä osui monsuunin alkuun tosi kovia tuulia, jolloin meri oli uimakelvoton. Parin päivän kuluttua meri rauhoittui ja vesileikit olivat taas päivän sana!

Tule saareen katamaraanilla. Tuulinen sää merellä nostaa paikoitellen korkeita aaltoja. Katamaraanilla meripahoinvointi on huomattavasti lievempää kuin korkeilla aluksilla joita aallot tuuppivat holtittomasti.

20151203_085646

20151203_102112

20151203_102055_HDR
Next destination: Kuala Lumpur ✈

Kiti

Kuka pelkää malariaa?

Malaria, tuo trooppisten alueiden rutto ja immuniteettiä tavoitteleva hengenvaarallinen tauti. Lähes jokaisen eteläiseen maailmaan matkaa suunnittelevan mielessä tämä sana varmasti pyörii enemmän tai vähemmän. Päiväntasaajalle matkatessa estolääkitystä tulee usein ainakin harkittua.

Faktatietoa malariasta

  • Vaikka malariaa tavataan ympäri maapalloa eritoten lämpimissä maissa, kerrotaan silti, että yli 90% malariatartunnoista saadaan Afrikan tropiikissa.
  • Malarialoinen vaatii pääsääntöisesti kehittyäkseen usean viikon kestävän liki 30°c lämmön.
  • Malarialla on viisi tunnettua lajimuotoa, joilla on jokaisella erilaisia tyyppikohtaisia piirteitä.
  • Malaria on yksi tappavimmista ihmisten tartuntataudeista.
  • Horkkahyttysiä tavataan lähes kaikkialla päiväntasaajan alueella. Malarian esiintyvyys vaihtelee ja se ilmoitetaan monesti riskiarviona pienestä suureen riskiin.
  • Malarialoisia kantavat hyttyset lentävät vain auringon laskun ja nousun välisenä aikana. Kyseisiä hyttysiä esiintyy erityisesti metsäalueilla, vähiten rannoilla, eikä ollenkaan yli 2000metrin korkeudessa.
  • Niiltä voi ja kannattaa suojautua mekaanisesti pitkähihaisilla vaaleilla vaatteilla ja deet-valmistetta sisältävällä hyönteismyrkyllä. Hyönteisverkon käyttö öisin on suositeltavaa riskialueilla. Malarian estolääkettä tulee harkita kohteesta ja matkan tarkoituksesta sekä kestosta riippuen.
  • Tauti on erityisen vaarallinen lapsille sekä raskaana oleville naisille.
  • Malariaa epäiltäessä on erityisen tärkeää hakeutua testiin mahdollisimman nopeasti, sillä hoidon onnistuminen on huomattavasti todennäköisempää aikaisessa taudinvaiheessa.
  • Malaria todetaan sormenpäästä otettavalla verikokeella. Malarialoisten määrä on punasoluissa suurimmillaan kuumevaiheen aikana.
  • Taudin kuvaan kuuluu yleisimmin sahaava kuume ja vilunväreet. Sairastunut potilas voi tuntea olonsa hyvinkin terveeksi kuumeaaltojen välissä.
malaria-kills-jpg

Kuva: Glogster.com

Kuinka me suojaudumme tautia vastaan?

Näiden faktojen valossa jokaisen tulee tietysti tehdä oma arvionsa tulevan matkakohteen terveysturvallisuudesta ja lääkityksen tarpeesta. Mielestäni muita hyvin tärkeitä seikkoja ovat oireiden tunnistaminen ja ennaltaehkäisyn keinot. Pienillekin lapsille voidaan määrätä Lariamia jos lapsi on yli viisi kiloinen. Lariam on ikävä kyllä tunnettu hurjista sivuvaikutuksistaan. Näistä pieni lapsi ei osaa kertoa itse, eikä isompikaan välttämättä pysty niitä kuvailemaan. Lääkkeen haittavaikutukset ovat valtaosin psyykkisiä (mm. Itsetuhoisuus ja masentuminen). Henkilökohtaisesti en tuota Lariamia halua antaa tytöilleni, joten suojaudumme enimmäkseen pysyttelemällä pois suurten riskien alueilta, pukeutumalla oikein ja käyttämällä hyttyskarkoitetta paljaalla iholla. Vältämme yöaikaan liikkumista ja pidämme ilmastoinnin öisin päällä, mikäli sellainen majoituksesta löytyy. Iltaisin ulos lähteminen alkaa armottomalla deetkylvyllä. Hysteria ei kuitenkaan tautia ehkäise, eikä “turvallisetkaan” alueet välttämättä ole täysin malariavapaita. Kannattaa muistaa, että monella alueella malariaa yleisempi ilmestys on Dengue, jonka piirteisiin suosittelen lämpimästi tutustumaan. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. On kuitenkin parempi tietää minkä riskin ottaa, ettei asia tule yllätyksenä kohteessa.

Kuva: http://www.healthxchange.com.

Kuva: http://www.healthxchange.com.

Malarian estolääkereseptin voi hankkia myös matkan aikana vastaanotolta. Paikallinen lääkäri tietää yleensä alueensa riskit parhaiten ja osaa suositella oikeaa malarian ehkäisytapaa tarpeellisuuteen vedoten. Paikalliset hyönteiskarkotteet toimivat usein paremmin, sillä ne on valmistettu ehkäisemään juuri tämäntyyppisiä taudinlevittäjiä. Myös myrkyttömiä karkotteita on tarjolla runsaasti.

Terveyttä ja turvaa reissuillenne!

Kiti

Saaresta saareen, Koh Phangan

Viimeksi kirjoittelin kuulumisia Ko Taolta. Reissujumi Taolla kesti kaikkiaan kaksi viikkoa. Sukeltamisen lisäksi päivät kuluivat tehokkaasti snorklatessa ja syödessä. Saimme kuluneen parin viikon aikana kokea ensimmäiset monsuunisateet nahoissamme. Löysimme täydellisen paratiisirantamme ja saimme vaatteemme pesulasta helakan pinkkeinä. Pari päivää hurahti neljäpäällä mönkijänkin selässä. Kiersimme saarta ja vietimme muutaman illan kaltaistemme parissa, kun frendini vuosien takaa ilmoitti olevansa niin ikään nurkilla.

Tipsinä Koh Taon suunnalla liikkuville todellinen paratiisiranta Freedom Beach. Rantsu sijaitsee saaren alaosassa ja sen saavuttaa helposti mopolla. Näkyvyys vedessä on huippuluokkaa ja hiekka varpaiden alla pehmeää. Ihmisiä on enintään vain kourallinen ja maski päässä riittää ihailtavaa heti rannasta alkaen.

20151125_125226

Missä olemme nyt?

Suunnittelimme jo ennen Thaimaahan tuloa saaria joilla tekisimme stopit saarihyppelyn lomassa. Puntaroinnin jälkeen päädyimme vain Koh Taoon ja Koh Phanganiin, jotka sijaitsevat maantieteellisesti vierekkäin. Kolmas saari näiden kyljessä on tunnettu Koh Samui, muttemme ole olleet järin kiinnostuneita tutustumaan tuohon ylihinnoilteltuun turistikeskukseen. Täältä tuuliselta Koh Phanganilta meidät tällä hetkellä löytää. Saavuimme eilen, eli juuri päivää myöhemmin noita kuuluisia full moon partyja, jotka tätä saarta pitää bilemaineessaan. Satama olikin saapuessamme täynnä huonovointista nuorisoa, jotka pyrkivät jokainen viimeisillä voimillaan poispäin.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Kuvittelimme vuokraavamme täältä oman kulkineen, joka pian saapumisen jälkeen osoittautui toteutuskelvottomaksi ajatukseksi. Siinä törötimme Thong Salan kylässä, rinkat selässä ja hikinorot otsalla. Takseille teki mieli sanoa periaatteesta no thank you:ta, sillä heidän riistohintoihinsa nöyrtyminen on silkkaa typeryyttä. Olimme valitettavasti vain vähän perehtyneet ennalta saaren tarjontaan. Kolmisen varttia myöhemmin alennuimme hätäiseen ratkaisuun ja ajauduimme muutaman mutkan kautta, sekä erittäin tuntuvasti köyhtyneinä Haad Khomin rantaan. Puinen bungalow huojui palmupuiden katveessa aivan rantaveden päällä. Lyhyen onnellisuushetken jälkeen tulimme taas pahalle tuulelle. Majoitus oli kallis, meri vauhkosi uimakelvottomana. Riippukeinussa oli apinanpaskaa ja ainoa ravintola sulki keittiönsä viideltä iltapäivällä. Kauppaan olisi kaksi kilometriä vuoristotietä tai arvaten satoja bahteja jos kyytiä mieli.

Selätimme tämän lapsellisen kiukuttelukohtauksen ja onnistuimme viettämään rentouttavan yön viidakossa, jonka jälkeen heräsimme levänneinä meren kohinaan. Eläinrakkaana ihmisenä ilahduin kaikesta tuolla saamastani eläinterapiasta. Ovea avatessa vastassa oli milloin koiria, milloin apinoita, käärme tai taskurapuja. Olipa kerran myös liki sata kiloinen harmaakarvainen porsas.

20151127_175836

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Vaikka lämpenin hitaasti Koh Taolle, tuntuu se tämän jälkeen paremmalta rantakohteelta aktiviteetteineen. Fauna on monipuolisempaa Koh Phanganilla, mutta teen vielä hetken taustatyötä ennen lopullisen tuomion antamista.

Mitä seuraavaksi?

Keikuimme kahden kiinnostavan välimaastossa, yrittäessämme päättää matkalle jatkosuunnitelmia. Australia veti tällä erää pidemmän korren, vaikka kirjanpitäjän roolissa tiesin sen imevän kassat kuiviin. Vuodenvaihteessa ajamme siis eteläisen Australian läpi viikossa. Stay tuned!

DSC_0712-1

Armollinen kotitoimistoni.

Kiti

Reppureissulla lasten kanssa

AJATUKSIA SUORANA MAAILMALTA

Pyörittelin tuossa mielessäni postausta siitä, millaista on reppureissulla lasten kanssa. Blogi elää aiheesta ja vaikka kirjoituksissani lapset ovat aina mukana, en usko heidän läsnäolonsa välittyvän lukijalle joka käänteessä. Tyttöjen edustaessa eri ikäluokkaa, asioihin suhtautumistakin on tässä perheessä monenlaista. Matkalla lähes kaikki on mahdollista vielä yhden vauva-iän ylittäneen lapsen kanssa, entä kahden? Mitä sitten kun mukana on vauva?

Vauvaikäisen viihtyvyys

Neiti A on kahdeksankuinen. Kun kaksi kuukautta sitten lähdimme matkaan, hän oli vielä perustyytyväinen pötkö, jonka pahaa mieltä lääkittiin maidolla. Nyt itketään tai nauretaan fiiliksen mukaan. Tulee hampaita, opitaan uusia juttuja, maistetaan makuja ja nähdään erilaisia kasvoja. Toisaalta äitikausi itkettää ja kiristää välillä muidenkin herkkää päänahkaa. Puhkeavat hampaat yhdessä ääntä vuotavan lautaoven kanssa, saa seinänaapurin todennäköisesti juomaan itsensä uneen. Useasti. Hiljaa siellä miettii mielessään miten ei koskaan tekisi lapsia. Tekee kuitenkin.

Neiti A on toisaalta tottunut ääniin ja ihmisiin, jolloin ne eivät aiheuta hankaluuksia. Paikan vaihtaminen tuntuu suhteellisen luontevalta, eikä hän ole protestoinut kertaakaan uusia ympäristöjä. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen sekä ulkomaailman tarkkailu ovat nastoja juttuja, jotka pitävät pienen mielen kiinnostuneena. Uudet maut rokkaavat ja niitä onkin tarjolla runsaasti. Kehittymisessä ei ole mitään ympäristöön liittyvää eroa. Luonne kasvaa ja erikoisista asioista tulee tavallisia. Ihmisten syleissä on ilahduttavan erilaista ja vauvalällätykset naurattavat poikkeuksetta.

Yhteenvetona vauva A nauttii reissaamisesta sekä ihmisistä, mutta turhautuu herkästi paikallaanoloon. Pitkät trekit, auringonpaiste, itikat. Siinä ne eniten päänvaivaa aiheuttavat otsikot. Terveyspalveluiden jonkinasteinen saatavuus ja kuuma vesi ruokaa varten. Kaikki nämä ovat pitkälti järjestelykysymyksiä. Olemme vähentäneet extremen määrää tämän matkan osalta, jotta myös neiti A nauttisi maksimaalisesti olostaan.

20151025_121200

Mitä kaikesta tuumaa kolmivuotias?

Neiti J on kinkkisempi. Hän on vieraillut elämänsä aikana 18 eri valtiossa, sekä kymmenillä lentokentillä tuon luvun kylkeen. Monissa maissa on maleksittu useaan otteeseen. Ikää J:llä on kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Ensimmäisenä häntä katsoessa tulee mieleen, että vau mikä tyttönen. Huonoin puoli matkustamisessa hänen mielestään on koti-ikävä. Kotona Suomessa ovat meidän kaksi koiraa, joita koko perheemme kiistatta ikävöi.

Kun J:ltä kysyy mikä reissussa on kivointa, eetteristä kajahtaa: leikki, uiminen, hotellit ja se ettei isi mene töihin. Etsikään siis ainakin mahdollisuuksien mukaan se lähin leikkipuisto. Palkinto on punaposkinen riemukiljuja! Väitän omista kokemuksista oppineena, että tuon ikäiselle on helppoa olla mukana nähtävyyksillä ja kaupungilla, kunhan viikko-ohjelmassa on mukana sopivassa suhteessa lapsellista puuhaa. Lelut riittävät kevyesti päivän lapsihommiksi. Hotellit ja hostellit näyttelevät isoa osaa. Paikan ei tarvitse olla kummoinenkaan huone jossa on sänky, kun neiti J ilmoittaa juhlavasti kynnyksellä, tervetuloa uuteen kotiin! Viime aikoina tärkeää on ollut myös uusien leikkikavereiden saaminen. Lasten maailma on pyhä ja on avartavaa ymmärtää, että yhteisen kielen puute ei estä yhtään mitään. Englannin kielen fraasitkin juurtuvat äkkiä tuon ikäisen suuhun, eikä kuukauden reissaamisen jälkeen oikeastaan tarvitse enää auttaa kanssakäymisessä lapsen ja paikallisten välillä.

Yhteenvetona neiti J:mme on loistava reissukaveri ja uskomattoman sitkeä pieni repunkantaja. Hänelle ei tuota ongelmaa kävellä pidempiäkään matkoja. Sopeutuminen on a-luokkaa ja alkukankeuden jälkeinen ujous on muisto vain.

FB_IMG_1447044898980

FB_IMG_1447045283165

Jotten anna tästä kaikesta turhan muikeaa kuvaa niin lupaan että…

  1. Oma syömisesi on jännittävä ohjelmanumero, sillä saat kaapia pad thain suuhusi suoraan juuri pesusta tulleelta paidaltasi.
  2. Voit unohtaa tupluuriaatteet busseissa/junissa/koneissa yms. sillä pitelet pienokaistasi.
  3. Valokuvien ottaminen vaikeutuu maksimaalisesti, onhan kätesi usein sidotut. Kun saat viimein kameran esiin, on eräs jo paiskannut vapaana sotkevilla käsillään sen katuun ja kuvauksellinen vesipuhveli jolkottelee pois.
  4. Todennäköisesti keskellä ei mitään, josta on kolme kilometriä majapaikkaanne, jollain tulee kakkahätä.
  5. Et ohita kylmähermoisesti McDonalds-kylttiä, ilman jäätävää minähaluanNUGETIT-huutoa.
  6. Et mene minnekkään ilman että vauva on kiertänyt yhdeksän hedelmämyyjän sylissä. Joka kadunkulmassa.
  7. Tutustut yhdistelmään kulkuneuvot +paskavaippa.
  8. Joudut unohtamaan baarit.
  9. Ei tarvitse välittää saamastasi pahasta katseesta, kun silmäteräsi kärsii pientä erimielisyyttä kesken museon informatiivisen videoesityksen. Etsi lähin poistumistie.
  10. Joudut varautumaan miksi-ikäisen kysymyksiin tietokirjoin. Ympäristö yllyttää ilmiötä.

FB_IMG_1447045217813

Tästä kaikesta huolimatta menkää ja kokekaa, Eurooppaa tai kauempaa. Olkaa varovaisia, mutta älkää viekö lapsilta oikeutta kokea kaikkien yhteistä maailmaa! Kaikki on sen arvoista.

Reissuterkuin Kiti

Sijainti: Thaimaa

Aikaisin sumuntäyteisenä aamuna Phnom Penhissä hieroimme kaupat kentälle tuktukin kanssa. Viileähkössä ilmassa seurasimme kaupunkia joka oli jo täydessä työssä. Jätimme Kambodzan taaksemme ja lähdimme jälleen kohti Thaimaata.

Surat Thani

Lentomme vei meidät Bangkokin kautta eteläiseen Surat Thaniin, joka muuten on eittämättä oman Thaimaani parhaita mannerpaloja. Autenttinen elämänmeno ihastuttaa ja vihastuttaa. Hinnoissa ei ole tietoakaan turistilisistä.

Suratin hintaesimerkkejä:

Hotelliyö ilmastoinnilla 550 baht
Pad thai (tofu) kadulta 30 baht
Kokis kaupasta (330ml) 14baht
Pikkusetti hiekkaleluja 20 baht

Hyvinkin halvalla pärjänee siis. Ikävä kyllä, myös köyhyyden lieveilmiöiltä ei voitu välttyä. Pahimmin mieltä jäikin kaivelemaan eräs hyvin huonokuntoinen vauva resupekkaisen naisen käsivarsilla. Kuitenkin Suratin asukkaat ovat äärimmäisen avuliaita ihmisiä. Kun saavuimme lentokentälle, hyppäsimme minivaniin, joka myytiin tietenkin viimeistä paikkaa myöden täyteen. Kun pääsimme keskustan liepeille, läksimme kuljettajan ohjeiden saattelemana etsimään hotellia, jossa varauksemme lepäsi. Viideksi minuutiksi kuvailtu kävelymatka sai toisenlaisen ilmeen, kun olimme nelisen kilometriä haravoineet kadunvartta eessuntaas. Jokainen kyläläinen tuli vuoroin putiikeistaan avustamaan, thaiksi. Viimein wifin avulla onnistuimme paikantamaan hotellin sijainnin, joka paljastui valtaväylän toiselta puolelta. Vielä hotellimme edessä takaa kaahasi auto, josta huuteli meille aiemmin tutuksi tullut rouva tyttärineen. He olivat hakeneet auton, jotta voisimme sillä etsiä oikean paikan. Otettuina heitimme khoop khun khaat ja painoimme hikiset rinkat selässä viimein siistiin väliaikaiskotiimme.

Eilen aikamme budjettiystävällisessä Suratissa päättyi. Istutimme pesueemme aamutuimaan hotellin aulaan odottamaan kyytiä bussille, joka lopulta toimittaisi meidät satamaan. Lähes kaksi tuntia myöhemmin sovittu kyyti suvaitsi  saapua. Vietimme odotusajan katsomalla liveseurantaa Pariisista. Matka minivanin kyydissä lauttafirman edustalle oli miellyttävän lyhyt, mutta paikalla odotti ehkä kuonaisin koskaan näkemäni bussi. Sillä taitoimme reilun tunnin matkan satamaan, josta etenimme vielä kahdella lautalla tänne Ko Taolle.

Ko Tao

Päässäni olen vältellyt tätä saarta, koska mielikuvat ovat lähetelleen huonoja viboja. Syy saarelle tuloon on tavallaan selkeä. Herra A aloittaa huomenna OWD-kurssin Koh Tao Diversilla. Alunpitäen minun piti, mutta en edelleenkään ole onnistunut vieroittamaan hampaatonta tissitarsiria kiinteän ruoan pariin niin, että voisin olla päiviä erossa hänestä. Herra A otti neuvosta vaarin (tai neuvostovaarin kuten eräs tuttuni armeijassa sanoi) ja lupautui tähänkin elämykseen puolestani. Toistaiseksi siis yritän kuikkia olan yli kurssimateriaalia ja kuunnella meheviä juttuja merimaailmasta. Onhan mulla tässä vielä aikaa hoitaa homma kotiin! Koh Tao on pyhitetty lähinnä sukellukselle, mutta voi täällä tehdä muutakin. Dyykkauksen lisäksi snorklaus, jooga, uiminen ja ryyppääminen lienevät ne tärkeimmät tulonlähteet. Löhöämisestä ei onnekseni vielä olla keksitty alkaa veloittaa. Hinnat ovat korkeita, joskin juuri sukellukset tekevät poikkeuksen hintojen ollessa huokeampia täällä kuin naapureissa.

Taon hintoja:
Majapaikka tuulettimella 600-800 baht (varaudu kohtaamaan lääviä)
/Ilmastoinnilla 1000-1800 baht
Pad thai 80 baht /Pizza 200 baht
Happy hour mojito 100 baht
Vaipat 17kpl 200 baht
Open Water Diver suomiopetuksella ja vakuutuksella 10 500 baht

Tao ei varsinaisesti ole liikauttanut sisintäni suuntaan tai toiseen. Kilpailu on kovaa: majoitusliikkeitä, sukelluskeskuksia ja ravintoloita on vieriviereen. Hinnat kulkevat käsikädessä mutta taso saattaa vaihdella isosti. Turisteja on tietysti todella paljon ja onpa täällä tullut puhuttua ensikertaa suomea kotoa lähdön jäljeen. Merivesi ei ole tällä hetkellä kirkkainta mahdollista, mutta kyllä tuossakin uida sietää. Snorklaamaan yritän päästä tänään.

Sanottakoon vielä paratiisi-imagosta, jota Thaimaan saaret ansaitusti kantaa. Täällä näkee helposti maailman kauneimpia auringonlaskuja ja kirkkaita vesiä sekä hienoa hiekkaa. Muistakaa pitää luonto puhtaana kun matkustatte, jotta näistä ihmeistä pääsevät nauttimaan vielä monet sukupolvet.

IMG_20151115_141340

IMG_20151115_223111

Kilpikonnasaari kuittaa
Kiti

Mykistävät Angkorin temppelit

Jokainen itseäänkunnioittava Kambodian kävijä tsekkaa maailmankuulun Angkor Watin sekä sitä ympäröivät temppelirakennukset ja rauniot. Koska löysälle Kambodzan visiitillemme ei oltu ympätty vielä mitään kellontarkkaa aktiviteettiä, päätimme hakeutua temppelialueelle katsomaan auringonnousua.

Temppelipäivä

Sovimme Banthornin kanssa treffit kadulle aamu viideksi. Epäilin kuinka kerkeäisimme ajamaan temppeleille ja ostamaan liput ennen mollukan kohoamista, mutten kuitenkaan kehdannut kyseenalaistaa vankan kokemuksen äänellä laadittua aikataulua. Kun lähdimme, oli vielä säkkipimeää ja hieman viileää. Matka hotellilta temppelialueen lippuluukulle otti noin varttitunnin. Lipunmyyntialue oli valaistu ja väkeä luukkujonoissa oli jo paljon. Passeja alueelle voi ostaa eripituisille jaksoille, aina yhdestä seitsemään päivään. Tyydyimme yhden päivän passeihin, hintaan 20$/ henkilö. Kulkulupaan otetaan muuten oston yhteydessä valokuva väärinkäytösten ehkäisemikseksi. Alue on todella iso ja henkilökohtaisesti koin tuktukin olevan oiva peli alueen tutkimiseen.

Karta_AngkorWatReitin voi suunnitella oman kuljettajan kanssa mieluisaksi. Me ajoimme ensimmäisenä Angkor Watille odottamaan aamua, jossa olimme kreivin aikaan. Istuimme hiljaa hämärän rajamailla, nurmen ollessa vielä kostea. Pikkuhiljaa pimeän hälvetessä ympärillämme alkoi hahmottua ääriviivoja sillasta, kirjasto- ja meditaatiorakennuksista, portista ja itse Angkorin sanoinkuvaamattoman kauniista temppelistä. Aurinko nousi kuvauksellisesti temppelikokonaisuuden oikealta puolelta valaisten koko kauneuden. Ympäriltä kuului kameran räpsintää, huokauksia ja sanallista ihailua. Auringonnousuissa on ihmeellistä taikaa!

Voisin kehua pelkästään Angkor Watia loputtomiin, mutta tyydyn tuuppimaan teitä kaikkia näkemään tuo historiallinen taidonnäyte itse. Minuun suurimman vaikutuksen tekivät ihmeellisen upeat tarinaakertovat seinäreliefiet ja devatat. Tutkittavaa riittää ikään tai kiinnostuksen kohteisiin katsomatta kaikille. Saimme tuhottua koko pitkän ja kostean päivän alueella. Näimme iltapäivällä poismenomatkalla lippuluukun tuntumassa ihmisiä, jotka sotkivat alueelle kehnokuntoisilla fillareilla, enkä voinut olla miettimättä kuinka temppelitutkimukset onnistuvat siinä kuumuudessa ja niillä välimatkoilla polkupyöräillen.

Eläimiinkin on mahdollista törmätä. Kerran vastaan käveli muhkea porsas, joka näytti yllättäen onnelliselta ja määrätietoiselta. Samaa ei voi sanoa kuvankauniista elefanteista, jotka olivat satuloitu turistiajeluita varten. Voisipa yksi ihminen muuttaa maailmaa, lopettaisin ensitöikseni villieläinten jalostamisen turistikäyttöön! Isot liskot asuttivat monia temppelitiilten rakosia. Viidankonlaita vilisi vielä poistuessamme apinoita, jotka mahdollisesti nököttivät siinä liikenteen läheisyydessä ruokakytiksellä.

Angkor Watin pari pientä faktaa

Angkor Wat tarkoittaa suunnilleen suomeksi “kaupunkitemppeliä”. Rakennustyöt toteutettiin 1100-luvulla, jolloin temppeli rakennettiin valtiontemppeliksi ja omistettiin hindujumala Vishnulle, joka ylläpitää rakkautta ja elämää. Parisataa vuotta myöhemmin temppeli muutettiin theravada-buddhalaiseksi ja sellaisena se palvelee edelleen. Angkor Wat on kuvattuna Kambodzan lippuun.

20151026_061554_HDR

20151026_062557

20151026_063056

20151026_064653

Alueen muut temppelit

Pelkästään Angkor Watin alueella on useita satoja temppeleitä, jotka edustavat kaikki keskenään enemmän tai vähemmän erilaisia rakennustyylejä. Angkorin alueella riittää siis takuulla ihmeteltävää. Emme nähneet pintaraapaisua enempää kaikesta tarjonnasta, mutta näkemistämme meille jäi erityisesti mieleen muutamat:

Aikoinaan jopa miljoonan ihmisen kaupungissa Angkor Thomissa sijaitseva upea Bayon on khmerien rakentama buddhatemppeli. Bayonin tunnistaa torneissa esiintyvistä valtavista kivikasvoista, joita on vielä muutamasata jäljellä.

20151026_083822_HDR

20151026_083922

Niinikään Angkor Thomissa sijaitseva Baphuon oli huikea ja jäi erityisesti neiti J:n mieleen. Tämä alunperin hindulaisuuden Shivalle omistettu temppeli häikäisi linnamaisuudellaan.

20151026_085523

Viimeiseksi monien valokuvaajien ikuistama Ta Prohm on Tomb Raiderin tälle maailmalle tutuksi tehnyt viidakkotemppeli, joka teki vaikutuksen poiketen siten muista temppeleistä, ettei Ta Prohmia ole restauroitu samalla kädellä kuin muita kokonaisuuksia. Puut kasvavat yhteen rakenteiden kanssa, tehden koko pyhyydestä satumaisen kauniin.20151026_103834

Tällaisten kokemusten tiivistäminen sanoiksi on yhtä vaikeaa kuin esimerkiksi reissubudjetissa pysyminen, joten jätän postaukseni vain näihin loppusanoihin: toivon, että mahdollisimman moni käyttäisi mahdollisuutensa hyväkseen ja tutustuisi tähän yhteiseen uskomattomaan maailmaan.

Kiti 😘

Saapuminen Siem Reapiin

Punaista hiekkaa, mutaa ja kuoppia. Yksi isohko valtatie, jonka varrella ei ole juuri mitään. Tunnelma tuo mieleeni jotain Afrikasta. Ihmisiä saattaa olla paljon, mutta määrä näyttää paikoitellen naurettavan vähäiseltä mopojen levittäytyessä valtatietä pitkin. Liikenne tuntuu rauhalliselta Filippiinien jälkeen. Puhuimme matkalla majapaikkaamme siitä, millaiset kasvonpiirteet khmereillä on. Päässä on jotain litteää. Khmerit käyttäytyvät rauhallisesti ja kunnioittavasti. Kaikki paitsi viisumivirkailija, jonka ainoa lause oli ilman katsekontaktia puolihuudettu “pay money!!”-käsky. Kyseessä saattoi olla perinteinen auktoriteetista muistuttaminen. Paikalliset lapset ovat yleisesti ottaen hyvin sosiaalisia. He eivät pyydä mitään, mutta aina jossain vilkutetaan. Vie kai vähän aikaa saada kiinni paikallisesta tapakulttuurista ja olemme siihen vielä liian väsyneitäkin. Kävimme varhaiseksi lounaaksi länkkärilässä lapioimassa ylihintaista ruokaa, ostimme sarongin ja housut. Jatkoimme päivää rennosti altaalla. Olemme saaneet lyhyestä ajasta huolimatta isosti uusia ystäviä. Kyselen ahkerasti hotellilta minne kannattaa mennä ja missä on nähtävää. Suunnitteilla on tietysti the temppelikierroksen lisäksi jotain muuta pienempää kaartelua.

20151024_162951_HDR

20151024_162222

20151024_120940

Siem Reap antaa kummallisia viboja. Toisaalta tunsin heti suurta rakkautta tätä rujoa kauneutta kohtaan. Jotain merkillistä tässä kaupungissa silti on. Palveluiden luokse pääseminen on valtavan työn takana, sillä kaupat ja ravintolat tuntuvat maastoutuneen seinien taakse hankalasti havaittaviksi. Muualla kuin kaljavetoisille valkonaamoille suunnatulla pub streetillä myös välimatkat tuntuvat jokseenkin pitkiltä ja paikat autioilta. Toisaalta tilanteen tarkasteluun vaaditaan useampi päivä, eikä vaikutelma P-Koreamaisuudesta varmasti ole totuudenmukainen. (Tähän tietysti kuuluisi kuva havainnollistamaan avaruutta, mutta tyhjästä ei voi nyhjästä..)

Iltakävelyllä suoritimme erikoisia tilannehavaintoja, kun todistimme näkyä, jossa pienehkö tyttö likaisessa pyjamassaan retkotti sairaana mopon selässä. Kuljettaja piti yhdellä kädellä tytön tippapussia ylhäällä, toisen käden ohjatessa mopoa vakaasti halki ruuhkan. Lanssari A tunsi heti siirtokuljetussympatiaa näkyä kohtaan. Kävelimme ensin paikallisille markkinoille, josta taas kerran paskakärpäsiä kuhisevat sian päät, aivot ja sorkat ajoivat meidät melko pian eteenpäin. Tulimme muovilajittelemon eteen, sellaisen jonka Arman teki tutuksi viimeinen ristiretki-ohjelman Kambodzajaksossa. Käsittämättömän pysäyttävää käsitellä maksimaalista köyhyyttä niin läheltä.

20151024_161933

20151024_171834

Tuk tuk-kuljettajamme kertoi, että Siem Reapissa on yli 500 hotellia. Faktaa ei käy kiistäminen jos katselee kadunvarsia. Tyhjyyttään kumisevia hotelleita ja korealaisia ravintoloita peräkanaa ja silmänkantamattomiin. Ei ole epäselvää, että Angkorin temppelit pyörittävät koko kyläpahasta. Olinkin hotelleista puheenollen varannut majoituksen etukäteen täksi viikoksi. En ymmärtänyt iskeneeni kultasuoneen, vaikka ensivaikutelma hotellin tasosta tuntuikin heti korkealta hintaansa nähden. Maksoimme viikosta aamiaisen kera 134$, eli noin 19$/yö. Varaussivustoja kollatessa havaitsimme halvimmaksi huonehinnaksi rutkasti enemmän: 60$/yö! Ehkä olen tarttunut huomaamattani alennukseen.

Yhtäkkiä olo on täällä levollinen, kiinnostunut ja iloinen. Theravada-buddhalainen elämänmeno on erittäin tervetullutta tähän hetkeen, kaiken sen Jumalasuitsutuksen jälkeen jota saimme osaksemme ympäri Filippiinejä.

Mieli avoimena kohti uutta 🙂

Kiti