Yleinen arkistot | Lapsellinen maailma
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Yleinen

Tunteita herättävä Vang Vieng

Palataanpa takaisin menneelle reissulle ja tarkemmin Laosin jylhiin maisemiin.

Hikinen bussimatka oli kestänyt tunteja ja bussi pysähdellyt tuon tuosta mutkaisilla teillä. Laosissa kartalla lyhyeltäkin näyttävä matka on pitkä kuin nälkävuosi. Tiet ovat kiemuraisia, epätasaisia ja kapeita. Toisaalta bussin ikkunasta jaksaa katsoa eksoottisia maisemia hartaasti ja intohimoisesti.

Linja-automme pysähtyi pölyseen uinuvanoloiseen tuppukylään, joka paljastui kartasta Vang Viengiksi. Olimme etukäteen arponeet joudummeko bussiasemalle, josta olisi ollut jonkin verran matkaa kylille. Bussi jätti meidät kuitenkin loistosijainnille! Majatalomme sijaitsi lähellä ja oli mukavan oloinen sekä edullinen. Rakastan Kaakkois-Aasian maiden majataloaamiaisia! Munakasta, leipää ja hedelmiä. Kunnon stydiä kahviliisteriä ja ehkä jopa mehua. Majoituimme Maylay Guesthousessa, hintaan 20€ yö sis. aamupalan. Suosittelen tätä rauhallista yöpaikkaa lämpimästi. Vang Viengin illat saattavat olla meluisia paikoitellen.

Vuokramopon neuvottelut hoiti taas Arttu, samalla kun otimme raikastavan suihkun tyttöjen kanssa. Hyvä Arttu! Passi jäi asuttamaan vuokraamon lipastonlaatikkoa, joka tuntuu aina yhtä epämiellyttävältä. Vuokraamolla oli lisäksi surkea kypärävalikoima, mutta saimme heiltä spesiaalina kädenojennuksena Jaden päähän sopivan kiipeilykypärän suojaamaan arvokasta nuppia.

 

Vang Vieng

Vang Vieng oli ensisilmäyksellä kuollut. Ympärillä oli kaunista, mutta vanhan bilehelvetin henki leijui kylän yllä ja ravintolat huusivat tyhjyyttään. Baareissa pyöri televisioissa Frendit ja yksinäiset nuoret tarjoilijat katsoivat telkkareita silmät lasittuneina. Iltaisin tekno alkoi soida, vaikka baareissa oli vain muutamia asiakkaita.

Kylän keskustasta aavistus ulospäin aukesi aivan toinen Vang Vieng. Läheltä nousivat upeat vuoret ja joki läikehti lumoavana. Kun hetki sitten kuvailin kylää uinuvaksi, sitä se todella oli. Hyvin kaunis ja rauhallinen. Isosti markkinoituja blue lagooneita on lähistöllä muutamia ja luolia koluttavaksi vaikka joka päivälle.

 

Kurja menneisyys

Vang Viengin lähihistoria on ankea. Ennen vuotta 2012 meno Vang Viengissä oli täysin mielipuolista. Hädin tuskin aikuisuuden kynnyksellä olevat teininuoret matkustivat VV:iin mielessään yksi asia. Traktorin renkaan sisäkumilla joessa lilluminen ja viskiämpärit. Tuohon aikaan huume- ja viinahouruissaan ennätysmäärä turisteja menehtyi Vang Viengin piikkiin. Kuolinsyitä olivat muun muassa hukkuminen, kiviin hyppiminen ja jokunen meni ja yliannosteli itsensä paremmille metsästysmaille. Vuonna 2012 Laosin viranomaiset puuttuivat asiaan pakkokeinoin, laittaen matalaksi joenvarsibaareja rankalla kädellä. Samaan aikaan julkaistiin sairaaloiden tilastoista 2011 vuonna kuolleiden turistien määrä. Luku oli 27. Mennyt aika on jättänyt jälkensä sympaattiseen pikkukaupunkiin. Turisteille rakennetut myymälät ja baarit ovat valitettavasti minusta melko luotaantyöntäviä.

Entisajoista huolimatta Vang Viengiin on mielestäni suotavaa matkustaa, sillä siellä on mahdollista harrastaa paljon aktiviteetteja joenlaskusta kalliokiipeilyyn. Laos nyt on muutenkin kaunis ja suloinen ja Vang Vieng yleensä osuu tielle, oli sitten matkalla ylös tai alas.

Esikoisestamme kuoriutui tuolla varsinainen luolakiipeilijä ja ehdimmekin koluta ainakin viisi eri kallioluolaa. Parhaiten jäi mieleen Blue Lagoon/Tham Poukham yhteydessä oleva järjettömän kokoinen ja loputtomiin jatkuva luola. Mukana kannattaakin kantaa taskulamppua ja päälle pukea kiipeilyyn sopivia varusteita. Ikinä ei tiedä milloin tulee mahdollisuus pujahtaa luolaan tutkimaan. Itse Blue lagoonit olivat täynnä turisteja, mutta niissäkin pulahtaminen toki kannattaa. Toinen hieno luola sijaitsi hieman edellistä lähempänä keskustaa. Mopo tuli parkkeerata paikallisen rouvan maatilan edustalle ja maksaa pieni nimellinen sisäänpääsymaksu. Kapea polku vei kanafarmin halki peltojen reunoille, josta jatkettiin jokea pitkin vuoren juurelle. Vuoren juurella oli luonnon oma kirkasvesinen allas, jossa viilennyimme pienten fisujen seassa. Ensin kiivettiin ylös ja sitten laskeuduttiin ahtaaseen saviseen luolaan. Ilma oli raskasta ja kädet savessa, kun mutkittelimme pientä ahdasta onkaloa eteenpäin. Hieno kokemus, mutten voi suositella kyseistä luolaa ahtaanpaikankammoiselle 😉

minimatkaopas Thaimaahan

Talvi tulee ja Thaimaa alkaa taas houkutella helppoutensa puolesta monenlaista reissuväkeä. Thaimaata parjataan usein massaturismiin liittyen. Itsekin olen zemmoinen unique trävelleri jota kiinnostelee vaan autiorannat ja kärpäsen varpaan kokoiset hailut pisteet valtamerikartan keskellä. Mutta rakastan paljon muitakin asioita, myös Thaimaata. Thaimaassa on niin paljon positiivista, että hyvien asioiden listaaminen veisi matkaajilta kaiken jännityksen, siksi jätän sen tekemättä. Liikaturismi näkyy ikävästi ja on lisäksi haitallista luonnolle ja paikallisille. Toivon kuitenkin, että kaikki nykypäivän reppumatkaajat ja vuosilomailijat pyrkivät pois massoista, valitsevat kestävän vaihtoehdon ja keräävät roskansa. Turismiin liittyvät sudenkuopat pystyy tietoisuutta lisäämällä välttämään, jolloin säästyy mielipahalta ja matkakassakin kiittää.

Alueet

Bangkok on jättimäinen vilkas ja värikäs suurkaupunki, johon joko pääsee sisään tai ei. Minulta se kyllä otti aikaa, mutta nyt tykkään itseasiassa paljonkin. Thaimaassa on paljon erilaista koettavaa. Kannattaa tutustua etukäteen alueisiin ja miettiä mitä matkalta odottaa. Pohjoisessa on sisämaata, temppeleitä ja vuoristoa. Sieltä löytyvät myös maarajojen takaa Myanmar sekä Laos. Bangkokista kaakkoon löytyy vilkas Pattaya ja Bangkokin länsipuolelta pääsee alas Etelä-Thaimaahan Kran-kannasta pitkin. Täältä monet löytävät tiensä lukuisille valkohiekkaisille ja kirkasvetisille saarille. Aivan etelässä vastaan tulee Malesian maaraja.

Rokotukset ja terveys

Thaimaanmatkaajien on suositeltavaa pistellä itseensä vähintään suoja hepatiitti A:ta vastaan. Henkilökohtaisesti suosittelen harkitsemaan rokotesuojaa myös B hepatiitille. Matkavakuutus on halpa hinta oman hoidon turvaamiseksi, joten vahva suositus sen olemassaololle.

Maahantulo

Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Thaimaahan. Lentäen kentältä napsahtaa 30päivää oleskeluaikaa ja maa-ja meriteitse puolestaan 14päivää. Muista että olet velvoitettu esittämään poistumislipun maasta. Voit pahimmillaan jäädä ruikuttamaan jo Hki-Vantaan lentsikkakentälle jos lentolippua ei ole esittää. Kannattaa myös tarkistaa ajoissa, että passi on voimassa vähintään kuusi kuukautta maahan saapumisesta.

Huijarit

Kaikissa suosituissa turistikohteissa on valitettavan paljon huijareita ja varkaita. Tilaisuus usein luo varkaan, joten pidä vain vähän arvotavaroita mukana provokaation vähentämiseksi. Rahat kannattaa olla paikalliseen tapaan pienissä ryppyisissä seteleissä, eikä niitä ole viisasta levitellä turhanpäiten kaljatuopin ääressä tai muutenkaan. Suhtaudu kaikkeen terveen kriittisesti, äläkä haksahda turistihuijauksiin, kuten ylihintaiseen krääsään, huijarihintaiseen tuktuk-kyytiin, kultaliikekierrokseen tai vastaavaan epäilyttävän kuuloiseen sontaan. Kieltäydy kohteliaasti ja jatka matkaasi. Thaimaassa on yleistä suurien nähtävyyksien ympäristössä valehdella ettei kyseinen paikka ole auki, jolloin turisti voidaan kuljettaa sen sijasta jonnekin muualle, josta tietenkin tuktuk-kuljettaja käärii provikat itselleen. Lisäksi: älä osta bussi/juna/vene tms lippuja muualta kuin viralliselta lippuluukulta!

Taksit

Thaimaassa on äärimmäisen vaikea saada mittaritaksia, mutta älä anna periksi. Yleensä noin puolessa tunnissa mittaria käyttävä taksi kuitenkin löytyy, säästät pitkän pennin etkä tue pimeää taksitoimintaa. Taksin ulkonäöstä ei voi päätellä onko kyseessä rehellinen vai epärehellinen kuljettaja. Jokaisessa firmassa on sekä kuljettajia jotka eivät käytä mittaria, että niitä jotka käyttävät. Kysy siis heti kyytiä ottaessa, käyttäähän kuljettaja mittaria.

 

Liikkuminen

Busseilla ja junilla matkustaminen on Thaimaassa paitsi edullista, myös oikein leppoisaa. Lentäenkin AirAsialla liikkuu edullisimmillaan jopa vaivaisella kympillä. Liikkumisissa avaintekijä on joustava aikataulu. Veneellä pääsee myös mukavasti saarilta toisille. Muista aina tarkistaa mistä ostat lippusi!

 

 

Syöminen

Ruoka on jokapuolelle maata hyvää ja edullista. Yleisimpiä herkkuja ovat nuudelipohjaiset ruoat sekä hedelmät. Katuruoka on useimmiten edullisinta, tuoreinta ja maukkainta. Vältä turisteille suunnattuja länkkärirafloja ylihinnoittelun vuoksi. Näistä saa myös helpommin vatsatauteja, sillä hampurilaispihvit ja fileet saattavat odottaa ihan semikauan syöjäänsä.

 

Majoittuminen

Majoitusta löytyy kaikkien tarpeisiin ja joka hintaluokasta. Yksin matkustavan kannattaa hyödyntää dormien halpaa hintaa. Dormeissa on helppo tutustua muihin samanhenkisiin ja niistä löytyy usein myös matkaseuraa, tarpeellisia matkavinkkejä unohtamatta! Jos kaipaat luksusta, voit löytää pehmeän ison sängyn ja telkkarin taivaskanavineen muutamalla kympillä.

 

Päihteet

Thaimaalainen lainsäädäntö ei ole leikkimielinen, mitä tulee huumausainerikoksiin. Mikäli jäät kiinni Thaimaassa ulkomaalaisena huumeiden kanssa touhuamisesta, olet keskellä painajaista. Yökerhoratsiat ovat yleisiä. Ainoa varma keino välttää kuolemantuomio ja vuosikymmenien vankeusrangaistukset, on pysytellä erossa laittomuuksista. Alkoholin kanssa tulee niin ikään olla tarkkaavainen, että tiedät kokoajan mitä juot ja minkä verran.

Lasten kanssa

Oman kokemukseni mukaan Thaimaa ei tarjoa mitään mullistavia edullisia lasten puistoja. Ulkoleikkipuistoja löytyy hakemalla jonkin verran. Lasten kanssa voi iästä riippuen hyöriä night marketeilla, altaallisella hotellilla, rannalla ja syödä katuherkkuja. Koko perheelle sopivia nähtävyyksiä sen sijaan löytyy todella runsaasti!

Käytöstavat

Meille suomalaisille voi olla vaikeaa kohdata vastoinkäymisiä, joilta toisaalta matkustaessa ei oikein voi välttyä. Aasiassa julkisesti tulistuminen on hyvin häpeällistä. Aasialainen voi menettää kasvonsa pahemman kerran, mikäli erehtyy kiihtymään julkisella paikalla. Tämä ei ole asiallista myöskään turisteilta. Thaimaalaiset ovat varsin rauhallista kansaa, jotka auttavat myös turisteja hymyissäsuin.

Onnistuneen matkan kannalta oleellisinta on, että muistat olla lomalla ja viettää onnellisia hetkiä palmujen katveessa. Ennen matkaan lähtöä kannattaa vilkaista ulkoasiainministeriön julkaisema matkustustiedote täältä.

 

Mikä on riittävästi tavaraa? -kurkistus rinkkaan!

“Pakkaan pienesti, sillä siirtymisen tulee olla myös mukavaa.

Helpohko liikkuminen on iso osa matkustamista.”

Pakkaamisen kannalta kokoonpanona kaksi aikuista ja kaksi lasta on vielä siedettävän rajoissa. Suoriudumme pitkistä reissuista kahdella kohtalaisen pienellä rinkalla. Mun omani on rakas, mutta rottien järsimä koeversiona ostettu Haglöfsin Vina 40l, Artulla on luottokaverina 55l Deuter (mallia joku bluubliblablöö). Näiden lisäksi meillä on yksi käsimatkareppu/päiväreppu ja Jaden oma minirinkka.
Mullahan on taipumusta pyrkiä olemaan jotenkin erikoinen vähän joka asiassa, niinpä olen tämänkin asian suhteen halunnut olla sellainen “semiextreme” pakkaaja, eli minimalisti.

Rinkat toimittaa usein matkasängyn tai mukavan penkin virkaa.

 

Minimalismi ei aivan toteutunut Trans-Siperian junamatkan aikana. Hyytävät pakkaset vaativat kasan toppavaatetta ja pitkät junamatkat kassillisen evästä.

Omalla tyylillä

Niinkuin ehkä me kaikki, meikäkin on lukenut tuhat ja yks vinkkiä pakkaamiseen. Miten, mihin, mitä, miksi. Siis olin tosi neuroottinen alkuaikoina. Meillä oli esimerkiksi jokaisen vaatteet omissa isoissa minigrippusseissa luteiden ja kosteuden takia. Nyt parit ludemajatalot ja homeitiöt nähneenä noi tiiviit varotoimet ovat historiaa. Syy on laiskuus, siinä se. Minusta systeemi oli kätevä, piti kaiken järjestyksessä ja eritoten pienessä tilassa, kun pussista sai rullattua ilmat veks.
Edelleen kamat on rinkkojen sisällä pusseissa, mutta pussit ovat luokkaa reiällinen aasialainen haperopussi. En enää stressaa siitäkään, onko vaatetta riittävästi. Jokaiselle tulee heitettyä noin neljä lyhyttä yläosaa ja yksi pitkähihainen. Artulla on saman verran shortseja, joista osa soveltuu myös uimiseen. Mulla on muutama sarong (maailman monikäyttöisin asia!) yhdet shortsit ja legginssit. Tytöillä on noin kolmet shortsit ja kahdet pitkälahkeiset housut. Kaikilla on lisäksi uikkarit ja alusvaatteita tarpeeseen, eli noin kuudet alusvaatteet ja yhdet sukat. Kenkien osalta homma pyritään pitämään simppelinä, eli jokaiselle sandaalit elämiseen ja lenkkarit siirtymiin ja vaelteluun.
Mukaan valikoituu vaatteet kuulemani vinkin perusteella: vain tummat ja kirjavat vaatteet. Niissä ei näy tahrat samalla tavalla kuin yksivärisissä ja niiden yhdistäminenkin on usein helppoa. Lisäksi pesula tai nyrkkipyykki ei saa niistä värejä pilalle yhtä helposti kuin vaikka valkoisesta paidasta.

Koko porukan vaatteet pesulanpuhtaina.

 

Kosmetiikkaa on aina ihan järjetön määrä, mutta kuitenkin kaikki on käytössä. Bjuutibox sisältää: shampoo, hoitoaine, hiusharja, ponnareita, hammastahnat ja -harjat, dödö, sheiveri, tukanleikkuukone, hyttysöljy, himalajarasva, talkki, huulirasva, topsipuikkoja, usein pieni aurinkovoide ja lisäksi vessapaperia ja kosteuspyyhkeitä. Aavaa varten on toistaiseksi ollut mukana myös vaippoja. Pyyhkeet olemme korvanneet pienillä matkapyyhkeillä, jotka toimivat rantsussa, päiväretkillä ja surkeemmissa majataloissa, joissa ei ole asiakaspyyhkeitä tarjolla. Nää kuivuvat myös tosi nopeasti!

Tyylinäytteessä siirtymää kamojen kanssa Kiinan Kunmingissa.

Lääkkeitä ja elektroniikkaa

Lääkkeitä on lasten ja aikuisten tulehduskipulääkkeet, kuumemittari, laastareita, käsidesi ja yleensä yhdet antibiootit, jos olemme jossain hornan tuutissa pitkiä aikoja. Muuten emme kantele näitä turhaan mukana vaan haemme tarpeen vaatiessa apteekista.
Elektroniikka vie tilallisesti ja kilollisesti paljon kapasiteettia. Mukana on kaksi kännyä, pieni läppäri piuhoineen, tabletti, actionkamera kaikkine miljoonine lisähärveleineen, kolme laturia, kovalevy ja kaiuttimet. ‘Tämä määrä on ihan järjetön! Viime reissua varten oli hankittu myös tuliterä Olympus OMD EM10 mark2-järkkäri, mutta sähläsin pakkausvaiheessa liikaa ja hukkasin siitä laturin. Kameran jätin kotiin ja laturin löysin Siperiassa ollessamme rinkan sivutaskusta. Että näin se pakkaaminen usein etenee.
Kun mukaan tuli sukeltaminen, pitää kantamuksiin mahtua vähintään ne tärkeimmät henkilökohtaiset vehkeet, eli omat sukellustietokoneet, maskit ja snorkkeli.
“No mulla on semmonen pinkki rinkka jossa on ainakin leluja, vihkoja ja simpukoita. Mulla on vaaleenpunaset snorkkelit ja neki on siellä rinkassa”
-Jade 5v

Rinkoissa roikkuu milloin mitäkin. Kuten vaikkapa tyttöjen kypärät.

Loput irtoromppeet, kuten passit, lompakot ja kantoreppu lapsia varten säilyy käsimatkarepussa tai käytössä. Lisäksi siellä lojuu muuta sälää, aurinkolaseja, keksejä ja pari kirjaa tilaa viemässä.
Olen itseasiassa äärimmäisen järjestelmällinen ja vaikka pakkausvaiheessa kurkin kaaoksen keskeltä, mulla on silti langat tiukasti käsissä ja toimin mielestäni tosi suunnitelmallisesti. Muiden ärsytykseen saakka siis organisoin ja muokkaan listaa pakattavista asioista. Pakkaaminen on tosi raastavaa puuhaa, mutta asenteella ja positiivisella matkahypellä siitä selviää!
 
Mitä ilman sinä et matkusta?

Vuoristomaisemia ja kiinalaislouhoksia Laosissa

Bussissa vuortenrinteitä

Eteläiseen Kiinaan saakka olimme saaneet matkustaa tilavasti ja leppoisasti enimmäkseen junien kyydissä, joten kun Kunmingissa jouduimme vaihtamaan menopelimme pysyvästi bussiin, oli edessä olevaan Laosin läpiajoon syytä valmistautua henkisesti. Bussin ja junan ero on lähinnä liikkumatilassa ja vessan toimivuudessa. Rautateitä Laosissa ei valitettavasti vielä ole turisteiden hyödynnettävänä. Kirjoitin viimeksi saapumisestamme Kiinasta rajan yli Laosiin.

Olimme saaneet jo Kiinan puolella hiljattain maistiaisia bussilla köröttelystä, mutta erona kiinalaiseen bussiliikenteen olisi nyt halvemmat hinnat ja huomattavasti hitaammat kilometrit. Laosin julkinen liikenne on siis oikeasti kohtalaisen puuduttavaa. Kuski määrää tahdin, kusi- ja ruokatauot (ja sen, onko niitä) ja esimerkiksi “oikoreitit”. Ilmoitetut Matka-ajat ovat ihan höpöhöpöä ja kuljettajan kaverikyydit tulevat myös todennäköisesti tutuksi. Kaikesta kuitenkin selviää kevyesti riittävällä reissuboogiella ja tietty avoimella asenteella. Pohjois-Laosin vuoristoissa maisemat huimaavat päätä ja ympäristö on vaikuttava. Kiemurtelevat hiekkatiet vievät matkustajia pilvien halki ja korvat paukkuen ylös ja taas alas vuoren rinteitä. Matkalla näkyy vuoristokansaa, kyliä, peltoa ja viidakkoa. Toisaalta ikkunan läpi saa todistaa Kiinan maailmanvalloitusta, sillä satojen kiinalaisten kaivuualueiden näkemiseltä ei voi välttyä. Pieni Laos on ahtaalla ja alistuu myymään maansa pala kerrallaan kiinalaisjäteille.

Pahoittelen kakkea kuvaa, mutta tämä on ainoa otos pilvistä, joiden halki suhautimme.

Säästelemme matkakuluissa mahdollisuuksien mukaan, joten ostamme usein vain kaksi penkkiä, joilla istumme niin, että molemmat tytöt matkustavat sylipaikoilla. Olemme pienikokoisia, joten yleensä Jade mahtuu väliin istumaan ja Aava mun syliin. Pissalla juostaan aina kun mahdollista (omat vessapaperit mukana, osassa vessoista ei löydy edes vettä) ja bussiin kandee varataan ruokaa ja juomaa suhteellisen runsaasti.

Tauko paikalla.

Taukopaikan ruokakojuja.

Saapuminen Luang Prabangiin

Verrattain hiljaisesta Luang Nam Thasta tiputtauduimme kartassa alaspäin kuuluisaan Luang Prabangiin, jossa käyskenteli yllättävä määrä trävelleriporukoita. Onneksi myös täältä oli helppoa löytää rauhaa ja paikallista elämää. Luang Prabangissa vierähti vahingossa kokonainen viikko. Kuopus Aava sai viettää guesthousen pihalla railakkaat kaksivuotisjuhlat. Tarjolla oli kakkua, hedelmiä ja lahjoja. Naapurin vauva kutsuttiin juhliin mukaan. Löysimme sattumalta keskustan ulkopuolelta mahtavat isot iltamarkkinat, joille ajelimme joka ilta ostoksille, syömään ja hurvittelemaan huvituksiin. Seilasimme markkinoiden ruokakojuilla ja pompimme päivittäin paikallisten lasten suurimmassa huvituksessa, iltaisin täytettävässä pomppulinnassa. Kävimme joenvarrella kävelemässä ja ajoimme upeille Kuang Sin putouksille, josta kirjoitan toisessa postauksessa lisää.

päivän odotetuin hetki. Paitsi ehkä kuvan henkilölle. Hinta taisi olla 5000kippiä/0.50e

Synttärit!!

Meidän sympaattinen gesthouse sijaitsi hieman syrjemmässä, mutta kuitenkin vain muutaman minsan mopomatkan päässä kaikkialta. Mopolla liikkuminen on erikoisen vaivatonta ja halpaa, myös Laosissa. Mopovuokraan liittyi Laosin isommissa kaupungeissa niin ikään jonkin verran asiaan kuuluvaa varoittelua huijauksista. Henkilökohtaisesti emme ole koskaan joutuneet ongelmiin asian tiimoilta. Kysymme vuokramopoa mieluiten aina majatalon kautta ja yleensä se onnistuu. Tällöin vuokraaminen ja palauttaminen on vaivatonta ja mopoa voi seisottaa valvovan silmän alla yöt. Meillä on tapana valokuvata vuokramopo varmuuden vuoksi ennen käyttöönottoa.

Mopoilu lukeutuu tyttöjen lempparipuuhiin 😄

Kun olimme nautiskelleet mielestämme tarpeeksi auringonlaskun väristä jokikaupunkia, oli aika ottaa hatkat ja suunnata takaisin bussiasemalle. Seuraavaksi matkasimme maaseudun halki katsastamaan kuuluisaa turistien turmelemaa tubingkylää Vang Viengiä.

Kirjoittamattomia tarinoita, tukahdutettuja tunteita

Moikku lukijat!

Noin vain vierähti tovi ja toinen ilman kirjoittamisen pakkotaakkaa. Mähän olen päättänyt kirjoittaa vain kun siltä tuntuu. Nyt ehkä vähän jo tuntuu. Ja tadaa, heti sain aikaan dramaattisen otsikon!

Kotona

Syy vaikenemisen takana on Suomi. Tuo turvallinen kotisatama. Maa johon on aina pakko palata. Paras paikka maailmassa ja toisaalta paskin. Perhana.

Olenko se vain minä, kun tuntee olevansa turta Suomen kauniissa luonnossa, helpon elämän tasaisen tylsällä polulla? En vain osaa nautiskella pitkiä aikoja kerrallaan, vaan haikailen kaikenlaisista höpöhöpö haavekuvista ulkomailla asumisesta ja uusista päheistä reissuista.

Siellä pölyä menee suuhun ja paita on hiessä. Vesi pitää ostaa pulloissa ja ripuli lentää välillä. Haistelemaan joutuu kaikkea teurasjätteistä lotuksen kukkiin. Ei se haittaa, että elämä on vaikeampaa, että joutuu näkemään vaivaa. Kun on aurinko ja lämmin meri ympärillä, ei jaksa valittaa.

Heinäkuisen “paluumuuton” myötä väsähdin. Oli kertynyt niin paljon kirjoittamattomia tarinoita. Nyt aion niitä alkaa tallentamaan, enkä anna aivosumun haitata näkyvyyttä. Juttuja olis leviksen taskussa muun muassa Kaakkos-Aasian läpi bussimatkaamisesta ja sukeltamisesta Indonesiassa. Tarinaa todennäköisesti tulee jossain määrin väännettyä myös kolmen kuukauden asumisesta alkeellisissa oloissa Sulawesilla päiväntasaajalla. Jos mielessä on aihevinkkejä, kyssäreitä tai muuten vaan jotain mistä lukisit mielelläsi, heitä kommentilla tai maililla meikäläistä niin lupaan kirjoittaa faktoi tänne blogiin.

Samalla salaa vähän katselen työpaikkoja ja asuinalueita outside the box. Vanha vuosikausia jatkunut harrastukseni toivottavasti kulminoituu joskus työpaikkaan ja kivaan perhe-elämään jossain nastassa paikassa.

PS. Kuvitin tän tarinan mihinkään liittymättömillä Suomifotoillani, koska niistä näkee miten paljon tykkään Suomestakin, aina pari tuntia kerrallaan 😉

Kuinka toteuttaa perheen reppureissu minibudjetilla?

Voiko lasten kanssa matkustaa edullisesti ja autenttisesti?

Jos voi, mitä pitää ottaa huomioon ja mihin varautua? Onko kaikki kuitenkin vain liian vaikeaa ja vaarallista? Voiko koskaan saavuttaa enää sitä jännittävää tunnetta, kun on vieraassa maassa ja tietämätön huomisesta? Kyllä voi!

Tässä postauksessa kuvailen henkilökohtaisesta perspektiivistä käytännön toimia joita itse sovellamme rakkaan harrastuksemme hengittäessä niskaan.

Miten päättää minne voi mennä?

Kun teemme lähtöä, mietimme toki mitä riskejä kohteissa mahdollisesti on. Esimerkiksi malariariski ei automaattisesti torppaa suunnitelmia, mutta vaatii lähempää tarkastelua muun muassa sadekausista tai korkean riskin alueista. Näitä voivat olla esimerkiksi maaseutu tai viidakko. Koitamme kiertää kauempaa myös laajat levottomuudet ja tietysti sota-alueet.

Tietenkin lentäen, vai?

Sitten kartoitamme matkustusmuotoja ja mitä mikäkin maksaa. Vaikkapa lentokoneessa yli kaksi vuotiaalle täytyy ostaa oma paikkalippu, mutta junassa ja bussissa lapsi voi tulla yleensä vanhemman sänky- tai sylipaikalla jopa 5-vuotiaaksi saakka. Tämä on yleinen käyttämämme rahansäästömuoto, vaikka aina matkanteko ei olekaan kovin tilavaa ja ilmavaa. Maateitse matkustaminen on sitäpaitsi myös ekologisempaa ja leppoisampaa. Lensimme kohteesta toiseen paljon molempien lasten kanssa, heidän ollessa alle kaksi vuotiaita, jolloin lentäminen on vielä edullista.

Näillä mentiin Kiinassa. Äidithän istuu lattialla!

Junassa oli hieman tilavampaa.

Missä yöpyä?

Majatalojen hyvä tietää-osiosta tarkastamme aina ensin miten mesta suhtautuu lapsiasiakkaisiin. Käytännössä etsimme kohtaa jossa sanotaan esimerkiksi näin: “kaikki alle 4-vuotiaat majoittuvat ilmaiseksi kun käytetään huoneessa olevia vuoteita” ja myös tätä tietoa voi löytää paljon, jos samassa sängyssä nukkuminen ei ole vaihtoehto: “ilmainen vauvansänky saatavilla pyynnöstä”. Toisinaan lapsia ei toivoteta ollenkaan tervetulleiksi. Kun löydämme itsellemme sopivat ehdot, teemme varauksen kahtena aikuisena edullisimman palvelun kautta. Varatessa huonetta, kirjoitamme lisätietoihin että kanssamme matkustaa kaksi lasta, iät, sekä sen ettemme kaipaa heille maksullista lisävuodepaikkaa. Toinen vaihtoehto voisi olla kokonainen dormi, esimerkiksi neljän hengen perheelle neljän sängyn dormi. Jaetut kylpyhuoneet tiputtavat taas hintaa ja ovat usein erittäin siistejä. Homestayt ja B&B majoitukset ovat usein edullisia. Hyvän hinnan voi saada myös walk-in periaatteella. Tarjouksia metsästämällä ja hieman useammin majoitusta vaihtamalla voit löytää myös hyviä hotellitarjouksia. Olemme asuneet useasti esimerkiksi neljän tähden hotelleissa 20-30 eurolla /yö. Jos aamupala sisältyy huoneen hintaan, säästää taas euroja. Lapsille voi ostaa kaupasta muroja tai leipomosta tuoreita croissantteja aamuantimiksi.

Aamuleikit Laosissa majatalon terassilla.

 

Kotimajoituksemme Mongolian aroilla.

Viihtyvätkö lapset?

Lapsia ei tarvitse viihdyttää joka käänteessä. He saavat takuulla osansa adrenaliinista, jonka uusi muuttuva ympäristö aiheuttaa. Energiaa kuluu myös, kun etsitään porukalla oikeaa bussipysäkkiä, jutustellaan paikallisten kanssa ja juostaan katsastamassa majoitusantia. Pienet ihmiset ystävystyvät ikätotovereihinsa hämmästyttävän nopeasti ja helposti. Lähes kaikki matkan varrelle osuvat leikkimestat on tietenkin tsekattava! Ilmaisia leikkipuistoja löytyy miltein joka kaupungista. Rannalla hengailu on ilmaista, kuten myös lähellä ilmaista on esimerkiksi mehukkaat vesimelonit välipaloiksi.

Mongoliassa päiväkodin pihalla tutustumista paikallisiin leikkikaluihin.

Kiinalainen leikkipaikka.

Laosissakin pääsi keinumaan.

Vakuutukset

Matkavakuutukset kannattaa tarkistaa kuntoon myös lasten osalta. Osa matkavakuutuksista kattaa automaattisesti alle 15-vuotiaat lapset kun huoltaja on vakuutettu. Tapaturman tai sairauden sattuessa kaukana isoista sairaaloista, pysy rauhallisena ja pyydä apua paikallisilta. Vaikka olisit sivistyksestä kaukana, paikallisen lääkärin tai vastaavan hoitoalan henkilön pakeilla käyminen harvoin maksaa muutamaa euroa enempää. Tämänkin summan voi halutessaan hakea takaisin vakuutusyhtiöltä jälkikäteen. Lääkkeitä tuppaa olemaan tarjolla missä vain minikaupassa tarvittaessa. Muista että kaukaakin on vain lyhyt matka lähimpään sairaalaan hätätapauksessa.

Mitä tehdä?

Suosimme hakeutumista pois isommasta turistivirrasta, mutta silti katsastamaan kuuluisimmat nähtävyydet. Tavallaan pysyt näin verkostossa mukana ja tapaat nähtävyyksillä muita reissaajia, mutta pääset esimerkiksi maaseudulla majoittumalla kurkistamaan siihen aitoon elämään haisevan baarikujan ja juopottelevien teiniaikuisten sijasta. Paikallinen väestö harvoin arvostaa möliseviä öykkäreitä, joten rauhallinen, selvä ja hymyileväinen lähestymistapa on suotavaa. Lasten kautta on helppo rikkoa jäätä, sillä lapset ovat kovin rakastettuja ympäri maailmaa ja pohjoisen maailman lapset monen mielestä erittäin suloisia ja eksoottisia. Lasten kanssa saatat päästä lentokentillä jonojen ohi, saada upgraden parempaan huoneeseen tai ilmaisia nameja kaupanpitäjiltä.

Kun väsyttää, levätään.

Tärkeää on uskaltaa kokeilla asioita, vaikkapa patikointia, kuumia lähteitä, kaukaisinta saarta, bussimatkoja, telttailua ja kaikkea näiden väliltä, vaikka mukana kulkisi useampikin lapsi. Lapset mukautuvat ja ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Lasta kannattaa tarkkailla ja kuunnella herkällä korvalla.

Mitä teettekin, muistakaa tehdä se yhdessä!

Kiemuroita Jinghongissa ja odotettu Laos

Aamuauringon säteet lämmittivät niskaa, kun kävelimme pitkin poikin autotien viertä linja-auto-asemalle. Olimme täydellisen valmiita jättämään Kiinan ja muuttamaan lämpimämmille leveysasteille. Mikään ei tänään voisi pilata tunnelmaa.

Bussiasemalla asiointi oli vaivatonta. Bussilippujen huokean hinnan (~9e) vuoksi ostimme Jadelle poikkeuksellisesti oman paikan. Tällä kertaa pilettejä tuli siis ostettua kolme, Aavan matkustaessa sylipaikalla. Emme osanneet varautua edessä siintävään shitstormiin.

Kiinalaisia sääntöportaita

Pitkän odottelun jälkeen virka-asuinen rouva kajautti saliin, että on aika nousta metallinpaljastimen kautta bussiin. Pääsemättä turvatarkastusta pidemmälle, lipuntarkastaja pyysi jo kertaalleen leimaamansa liput takaisin. Hän tarkasteli niitä erityisen tarkasti pienen puisen pöytänsä ääressä ja pudisteli päätään. Seuraavaksi suikkapäiset kiinalaisvirkailijat puivat keskenään lippujemme aiheuttamaa ongelmaa. Vähitellen meille valkeni, ettemme virkailijoiden yhteispäätöksestä johtuen tulisi nousemaan tänään kohti Laosia matkaavan bussin kyytiin. Luovuttaminen ei oikein tullut kyseeseen, sillä olimme todella päättäneet lähteä tänään Kiinasta, emmekä ymmärtäneet alkuunkaan mikä ongelman aiheutti.

Epäselvää odottelua.

Yritimme kaikilla luvallisilla ja luvattomilla keinoilla saada maksamamme dösäpaikat allemme ja rinkat bussin katolle. Edelleen oli epäselvää mistä soppa oli syntynyt, koska yhteistä kieltä ei yksinkertaisesti ollut. Luulin, että meidän haluttiin ostavan myös toiselle lapselle oma paikka, jota ei enää ollut saatavilla. Bussi alkoi olla aikataulusta reippaasti myöhässä. Saimme päättäväisyytemme ansiosta puhelimeen englantia puhuvan henkilön, joka yritti selventää meille kuinka kyse on kiinalaisesta sääntöportaasta. Yhdessä linja-autossa sai tämän mukaan matkustaa vain kaksi lasta kerrallaan. Koska olimme ostaneet Jadelle oman paikan, tätä ei kuulemma oltu osattu huomioida lapsilukuun. Bussissa oli jo nyt yksi lapsi, joten lapsia olisi ollut nyt yksi liikaa… Tarina ei uponnut kovinkaan sulavasti meihin. Olisimme jokatapauksessa vääntäneet tästä kättä pidempäänkin, mutta kun tömäkkä bussikuski astui ajoneuvostaan kädet heiluen ohjaamaan meidät kyytiin jotta väline saataisiin vihdoin matkaan, olin ihan helpottunut. Näytti siltä, että paikat oli vain myyty yli ja meidät yritettiin siivota sivuun.

Huokaus ja helpotus, heipat Kiina!

Rajan yli Laosiin

Matkamme vuorten yli Kiinasta Laosin Luang Nam Thahan oli ikimuistoinen. Pysähtelimme vuoren rinteille juottamaan linjurin syylaria, tankkaamaan, pissalle, ostamaan hedelmiä ja välillä vaan päästämään taakse kertynyttä letkaa ohi. Ikkunat aukinaisina saimme ihailla ikivanhan Hinon kyydistä kun vuoristolaiset kantoivat puuta ja lapsiaan pilvien korkeudella, tai kun läpäisimme Kiinan puolella vuoret nykyaikaisesti tunneleita pitkin. Matkakumppanit tarjoilivat kiinalaisia eväitä, kuten hyytelöön upotettuja kananvarpaita ja etikkasäilöttyjä vihreitä kuulia (ei puhuta valitettavasti samanlaisista joita ukkini tapasi jouluisin syödä..)

Kiinan ja Laosin raja-asema.

Lopulta Laosissa

Laosin Luang Nam Tha oli täydellinen kylä pohjois-Laosissa. Peltoja, rutikuivaa kuumuutta, joki ja kauempana siintävät vuoret loivat kiinnostavan ja seesteisen kontrastin. Herkuttelimme iltaisin Luang Nam Thassa night marketin antimilla, mopoilimme vesiputoukselle ja nautimme lämpöisestä ja rauhallisesta kulttuurista. Näin pyörähti käyntiin parhaat hetkemme Laosissa.

Paikalliset lapset viilentymässä vesiputouksella.

Kilometrejä Kiinassa, kohti etelää

Ghengdusta Kunmingiin, Kunmingista Jinghongiin

Saavuimme perheen voimin aamuyöllä Kiinan eteläiseen osaan, Jinghongiin. Olimme aiemmin päivällä päätyneet junalla Kunmingiin, josta itsepäisinä pakottaneet itsemme seilaamaan erheiden perässä etsien oikeaa bussiasemaa, vain päästäksemme samana päivänä Jinghongiin. Toimitimme itsemme ensin väärälle bussiasemalle, josta johtuen vietimme yli tunnin Kunmingin metrossa kulkien edestakaisin, sekä toisen mokoman kuluttaen kenkiä Kunmingin kaduilla. Emme yksinkertaisesti halunneet maksaa Kunmingissa majoituksesta ja siksi sitkeänä pyrimme eteenpäin.

Bussiasema matkanvarrelta

Kaiken matkanteon päätteeksi perille päästyämme, Jinghong näyttäytyi jo trooppisena ja lämpimän kosteana kaupunkina. Kaipaisimme taksia bussipysäkiltä hotelliin, sillä julkisia kulkineita ei enää siihen kellonlyömään kulkenut. Paikalla oli vain yksi taksimies ja matkaa taitettavana liki kymmenen pitkää kilometriä, joten hintakilpailua oli turha odottaa. Ylihinnoitellun taksimatkan jälkeen olimme jälleen pimeällä kadunsyrjällä. Alueella ei liikkunut ainuttakaan ihmistä, eikä hotellistamme näkynyt merkkiäkään. Väsynyt taksinkuljettaja viittelöi agressiivisesti haluten meidät ulos autostaan, toimittihan hän meidät jo perille annettuun osoitteeseen. Ei auttanut kuin nostaa rinkat ja lapset pimeään tienposkeen ja miettiä seuraavaa liikettä. Sahasimme aluetta jolla hotelli kartan mukaan sijaitsi. Tilanne tuntui toivottomalta.

Hotelli vs. majatalo

Pitkien minuuttien jälkeen etäämmällä välähti satunnaisen oven pielestä roikkuvat kiinalaiset serpentiinit katuvalojen loisteessa. Rapistunut teksti oven yläpuolella olisi varmaankin paljastanut hotellin sijainnin aiemmin, mikäli kirjaimista olisi ollut vähän enemmän jäljellä. Astuimme sisään ihan siistiin hotellin aulaan, jossa ei ollut allaskarppien lisäksi mitään liikehdintää. Huhuiltuamme kotvan tiskin takaa nousi uninen sekä äärimmäisen vihainen kiinalaisnaisen pää. Aloin myöhäisestä ajankohdasta johtuen pikaisesti esitellä kännykässäni olevaa varausvahvistusta, toivoen että pääsisimme mekin pian kallistamaan päämme pehmoista tyynyä vasten. Vastoin odotuksia vastaanottovirkailija aloitti vimmatun huutamisen osaamallaan kielellä ja yritti viittelöidä meidät kipin kapin takaisin yön selkään. Tämä perin kiinalainen tapa hoitaa asioita (silloin kun et ymmärrä, kieltäydy yrittämästä) sai meilläkin hieman tunteet pintaan. Kiivaan sanaharkan jälkeen saimme avaimen huoneeseemme. Oven takana odotti saastaisin ikinä näkemämme h o t e l l i huone. Lattiamatto oli reikien, kuivuneiden sylkiklimppien ja erinäisten siementen ja muun irtoroskan peitossa. Sohva oli repaleinen ja lattialla lojuivat käytetyt 15denierin ihonväriset avokassukat. Parvekkeella oli romahtanut katosrakenne ja huoneen seinät itkivät hometta. Taas kerran päätimme lähteä aamunkoitteessa katsomaan keskustan majatalot.

Avatessani silmät tuossa jopa kiinalaisten haukkumassa läävässä, haravoin netistä muutamasta tarjolla olevasta majatalosta yhden, josta varasin huoneen perheelleni seuraavaksi yöksi. Bussi Laosiin lähtisi yhdeksältä aamulla, joten kävisimme ostamassa bussiliput samalla kun vaihtaisimme majoitusta. Kävelimme viitisen kilometriä floppihotellilta keskustaa kohti. Löysimme bussiaseman ja saimme liput seuraavalle päivälle.

Kohtasimme seuraavan haasteen, kun osoitteeton majatalo kertoi sivustolla sijainnikseen “300metriä bussiasemasta etelään”. Tuntien hikisen marathonetsinnän jälkeen palasimme aina tutulle bussiasemalle. Tytöt olivat jo taatusti väsyneitä ja nälkäisiä. Lähdin vielä kerran yksin etsimään hostellia, joka ei tarjolla olevien tietojen valossa voinut olla kovin kaukana. Ongelmaksi muodostui pikemminkin kuuteen suuntaan haarautuva risteys, jossa bussiasema sijaitsi. Tällä yrittämällä kuitenkin löysin paikan, joka piilotteli kahden kiinalaisen grilliravintolan väliin uppoavalla metrin leveällä kujalla. Kyltti jossa koreili Boliheng International Hostel, oli suunnattu kadulla selkä tulijaan päin, joten olimme kävelleet siitä ohitse useamman kerran.

Boliheng the International youth hostel

Tämä paikka osoittautui kuitenkin mainioksi yöpaikaksi: vanerilevyn päällä patjantapainen, vessana ikioma jalanjälkikoppi. Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yhdeksän euron majataloon. Iltaa vietimme alakerran grilliravintolan notkuvien pöytien ääressä, pohtien tunnelmia Jinghongista ja toisaalta kaikkea Kiinassa kokemaamme.

Saapuminen Keski-Kiinaan Chengdun kaupunkiin

Kuten moneen aiempaan kirjoitukseeni, niin tähänkin liityy vatsatauti. Olin viimeinen tautilainen Pekingistä lähtiessä ja Arttu lähes pakotti minut junaan olosta huolimatta. Junamatkat olivat olleet leppoisia siirtymiä, ainakin silloin kun olimme saaneet valita karjavaunusta alasängyt itsellemme. Nyt saimme punkka-arpajaisissa kaksi yläpunkaa, joka sinetöi matkamme ensimmäiset vaaralliset kilometrit. Kiikuimme päivän ja yön reunattomilla lavereilla yläimoissa kahden eloisan mittarimadon kanssa. Komeuden kruunasi tupakkapaikka seinälevyn takana, joten haju, vatsankouristukset ja tasapainoilu yläilmoissa elohiirten kanssa olivat suht valmis paletti. Koko matka oli täynnä niitä sydänkurkussa-tilanteita, kun juna tekee äkkijarrutuksen, kiskot kirkuu ja nappaan lennosta kiinni tytöistä, ettei kumpikaan mäiskähdä kahta metriä kohti lattiaa. Sitten vasta tarkistan tuliko omaan pöksyyn lusikallinen vai kaksi. Siinä me nököttää pönötimme suu täynnä alakerran kiinalaisrouvan matkaeväitä, joihin kuuluivat keksit, siemenet, hedelmät ja muut meillekin tutut elementit.

Huokaisin helpotuksesta kun juna narahti Chengdun asemalle. Olimme varanneet hyvin arvostellun hostellin keskeiseltä alueelta Chengdusta, mutta aina odotukset eivät kohtaa todellisuuden kanssa. Vessanpönttö vuoti liejua lattialle, jossa suihkukäynnin jälkeen olisi muutenkin voinut tehdä sammakkopotkuja. Avattu kortsupakettikaan ei ollut löytänyt tietään edellisten rakkauden ammattilaisten jälkeen roskikseen yöpöydältä. Luulisi että kahdellakympillä saisi suht edullisessa kaupungissa edes välttävästi siistin huoneen. Chengdussa oli kuitenkin vielä nähtävää. Löysimme loistavan hotellin lähempää Tianfu Squarea ja parinsadan metrin päästä metroasemaa. Maksoimme Leeden hotel Chengdussa yhteensä 30$ /yö doublehuoneesta, johon kuului ihanan runsas buffetaamupala. Huone oli siisti ja sänky iso. Henkilökunta lahjoi tyttöjä pehmoleluilla. Uskomaton hinta-laatusuhde. Tämä hotelli sujahti suoraan all-time favourittien kärkeen!

Meillä oli aika vähän etukäteen mietittyä tekemistä mielessä, joten monena päivänä kävelimme puistoissa, lepäilimme junaväsymystä pois ja söimme hyvin. Pyörimme Tianfu Squarella ihmettelemässä kiinalaisten määrää ja ostosparatiisin menoa sekä kiipesimme 218 metrin korkeuteen seisomaan lasilattialle Chengdun ylle.

Suurin yksittäinen turistien tulosyy Chengduun on pandat. Yli 70% jäljellä olevista pandoista elää Sichuanin maakunnassa Kiinassa. Chengdu taas on Sichuanin pääkaupunki. Tutkin eläinihmisenä läheisten pandakeskusten eettisyyttä ja toimintaperiaatteita. Lapset toivoivat ja Arttukin, että pääsisimme tutustumaan pandoihin lähemmin. Mielestäni mikään ei ole riittävä syy eläinten häkittämiselle, enkä olekaan tukenut eläintarhoja vuosikausiin. Giant Panda Breeding Research Center on nimensä mukaisesti pandojen tutkimuskeskus. Lopulta päätimme vierailla siellä, siinä toivossa että toiminta tähtäisi lajin elinvoimaistuttamiseen, eikä rahanahneuteen eläinten kustannuksella. Pandoilla olikin pääosin tilavat vehreät elinalueet isolla hyvin hoidetulla alueella. Pandapoikasten hipelöiminen oli hiljattain turisteilta kielletty. Yksi aikuinen panda oli lasin takana pienessä kopissa vihastuttavissa olosuhteissa ikäänkuin esittelykappaleena.

 

Niin suloisia kuin nämä pandakarhut ovatkin, koin kuitenkin taas pientä omantunnontuskaa eläintarhan rahoittamisesta. Suurin osa näistä pandoista on toisaalta syntynyt täällä keskuksessa ja tämä paikka on niille koti. Toivottavasti nämä harvinaiset upeat eläinlajit saadaan vielä elinvoimaiseksi ja takaisin luonnonhelmaan.

Chengdu tarjosi meille ihania kiinalaisia katuja tallattavaksi, herkullista katuruokaa ja paljon päivittäiskulttuuria nautittavaksemme. Tehokkaan viikon jälkeen oli aika aloittaa viimeinen junalla tehtävissä oleva matkaosuus. Chengdusta junailimme itsemme junakiskojen loppuun asti, eli Kunmingin kaupunkiin ja sieltä edelleen bussilla eteläiseen Jinghongiin.

Pekingin perusnähtävyydet -Kiinan muuri ja Kielletty kaupunki

Kun takana oli taas yhdet sirkushuveja muistutaneet rajamuodollisuudet junassa, pääsimme saapumaan Kiinan maankamaralle. Junamatka Mongolian Ulan Batorista kesti 31 tuntia Kiinan Pekingiin. Pekingin rautatieasemalla olimme kirjaimellisesti pihalla kuin lumiukot toppavaatteinemme. Pyörimme rinkat selässä lämpöaallon armoilla, vailla tolkkua tekemisessämme. Emme olleet vaihtaneet yuaneita valmiiksi, mutta arvatenkin olisimme tehneet paikallisella valuutalla paljonkin heti juna-asemalta ulostauduttuamme. Päättömän pankkiautomaatti-/exchange-metsästyksen jälkeen kuulimme, ettei Kiina ole ollenkaan samalla aaltopituudella muun maailman kanssa rahanvaihtoasioissa (tai muutenkaan). Noin tunnin päättömän pyörimisen jälkeen kipitimme pankkiin, josta saimme ostaa yuaneita taskun pohjalla lojuvilla dollareillamme. Taskun pohjalle oli jäänyt muutakin, nimittäin Mongolian tugrikkeja toista sataa euroa, mutta kiinalainen pankki ei ollut niistä millään muotoa kiinnostunut. Viestitimme vielä muutamaan rahanvaihtopaikkaan Suomessa ja saimme kuulla kuinka epäsuosittuja nämä killingit ovatkaan. Tuli kirjattua pitkä miinusmerkki budjettikirjaan.

Olemme muuten kovia kävelemään pitkiäkin välimatkoja, sillä taksikoijarit saavat molemmilla tunteet herkästi pintaan. Tällä kertaa päädyimme kävelemään hostellillemme ihan säästösyistä. Myöhemmin selvisi että metrollakin olisi  päässyt rautatieasemalta määränpäähän. Meillä kävi tsägä, kun olimme löytäneet tripparista kivalta alueelta hostellin, joka sopi budjettiimme ja sijaitsi kuitenkin semi-isossa ja tosi kalliissa Pekingissä.

Paskaa, sanan kirjaimellisessa muodossaan oli, että sairastuimme vatsatautiin ensimmäisenä Kiina-päivänämme. Vasta kolmantena päivänä onnistuimme lähtemään Kiinan muurille tutkimusmatkalle. Muurille muuten pääseekin säästäväinen ja viitseliäs matkailija kätevästi metrolla ja paikallisbussilla. Edullisten kulkuneuvojen aiheuttamaa iloa ei mikään kakkamyrsky onnistunut meiltä pilaamaan. Lämpötilat kipusivat päivittäin enimmillään +18c asteeseen, joka oli omiaan piristämään mieltä! Mitään ihmeellistä wow-efektiä Peking ei tästä huolimatta saanut aikaan. Ihastuneita ja onnellisia olimme sinisestä taivaasta, joka oli vielä muutama päivä sitten ollut sankan saastepilven verhossa. Sairastelusta johtuen kuuluisat nähtävyydet jäivät minimiin ja tyydyimme kiertelemään puistoja ja katuja. Bongailin paljon muistoja lapsuuden aikaiselta Pekingvierailultani. Kiina on hyvin erikoinen maa, niin hyvässä kuin pahassa.

KIINAN MUURI

Kiinan muuri on ehkäpä maailman kuuluisin muuri. Kiinan muuri, joka näkyy avaruuteen asti ja jonka rakentamiseen on käytetty Kiinan kaikkia miehiä. Muurin vanhimmat osat on rakennettu jo 770–476 eaa Zhou-dynastian aikaan. Muuria on tästä eteenpäin laajennettu, kunnostettu ja osia yhdistelty toisiinsa. Merkittävät kunnostutstyöt tehtiin Ming-dynastian aikaan 1300-1600- lukujen välissä. Lopulta vuonna 1644 muurista tuli puolustuksellisesta näkökulmasta tarpeeton, kun Kiinan rajat ylettyivät muurin molemmille puolille. Nykyään muuri on lähes 10 000 kilometriä pitkä historiallisesti tärkeä rakennelma ja merkittävä symboli kiinalaisten keskuudessa. Muurin rakennus-ja korjaustöitä toteutettiin vähintään osittain pakkotyövoimalla. Monia miehiä kuoli jo matkalla rakennustyömaalle aliravitsemukseen ja nestehukkaan. Olosuhteet olivat vaativat. Ming-dynastian aikaan muuria rakennettiin jopa kilometrin päivävauhdilla.


KIELLETTY KAUPUNKI

Kymmenen metristen muurien sisään kätkeytyy yksi Unescon maailmanperintökohteista, 72 hehtaarinen fengshui-henkeen rakennettu palatsialue. Rakennustyöt aloitettiin niin ikään Ming-dynastian aikaan vuonna 1406. Kielletty kaupunki oli aikoinaan Kiinan hallintokeskus ja keisareiden asuinalue. Vähäpätöisten yksilöiden pääsy alueelle oli tiukasti kielletty.

Alueen turistimääriä on jälleen kerran hivenen vaikea käsittää. Itse palatsialue on toki vaikuttava, mutta huomasin itsessäni pientä tylsistymistä aluetta tutkiessa. Ehkä asiaan vaikutti se, että olin täälläkin toistamiseen. Toki paljon aikaa on kulunut välissä. Päivään mahtui paljon kävelyä, joten kivat kengät helpottaa elämää. Paikan päältä voit ostaa yhdellä yuanilla vaikkapa pienen Kiinan lipun, jota viuhtoa kiertelyn ajan suuren ja mahtipontisen valtion kunniaksi.

Seuraavassa jutussa kirjoitan miten matka jatkui, kun Pekingistä puksuttelimme puolitoista vuorokautta avoimessa junavaunussa Chengduun, keski-Kiinaan ihastelemaan erittäin.. noh kiinalaista elämänmenoa.

Saijonaarasta!