Varustus arkistot | Lapsellinen maailma
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Varustus

Junat on luotuja kulkemaan

Olimme aloittaneet matkanteon Helsingin rautatieasemalta. Matkustaneet halki Venäjän, Mongolian ja Kiinan, pitkin rautateitä. Olimme ennenkaikkea eläneet ihmeellistä aikaa, kuluttaneet junanpenkkejä, kirjoja, nuudelia ja toppavaatteita. Tutustuneet paikallisiin tapoihin ja ihmisiin. Saimme iloita, turhautua, kinastella ja nauraa vedet silmissä. Mikään matkanteko tähän mennessä ei ole ollut yhtä hämmentävää ja kiinnostavaa. Kiinassa vaihdoimme matkantekovälineen bussiin, sillä rautatiet loppuivat osaltamme Etelä-Kiinan kummalliseen Kunmingiin.

Päästyämme ensimmäiseen viralliseen määränpäähämme Laosin Vientianeen, jouduimme päättämään kuinka matka jatkuu. Olimme nyt tehneet sen, minkä uumoilimme tapahtuvankin. Sen että matkustaisimme rauhalliseen tahtiin lentämättä Suomen Helsingistä Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Olisin itse halunnut jatkaa eteläiseen Laosiin bussilla, mutta matkan kakkosvaihe poltteli meitä kaikkia jo edessäpäin. Pienen palaveerauksen tuloksena oli selkeää, että halusimme kuitenkin jatkaa maateitse niin pitkälle kuin voisimme ennen pakollista lentoamme Indonesiaan.

 

Vientianesta etelään

Vientianessa vietimme vain hetken, mutta itseasiassa ennakkoluuloista huolimatta tykästyimme lopulta paikkaan. Ravintolat, markkinat, kadut ja mukava ilmapiiri teki hassulla tavalla lähtemättömän vaikutuksen. Vientiane oli ensimmäinen aasialainen pääkaupunki, jossa voisin ajatella jopa asuvani.

Lähdimme päätöksemme mukaisesti muutaman päivän oleilun jälkeen ylittämään Laosin ja Thaimaan välistä ystävyydensiltaa bussin kyydissä. Päädyimme joidenkin tunteroisten jälkeen Thaimaan suloiseen Udon Thaniin. Ensimmäinen kunnon parisuhdekina saatiin aikaiseksi (vasta!!!) täällä. Lopen väsyneenä kiukuttelevaan nälkähirviöön, toivotin Artulle hyvää lentoa takaisin Suomeen ja painelin ulos huoneesta suoraan iltamarkkinoille. En kuitenkaan malttanut enää riidellä löydettyäni edulliset mopokypärät tytöille, vaan riensin hakemaan muun matkaseurueen kypäränsovitukseen. Ilta olikin taas seesteinen kaiken sen tuulettelun jälkeen ja lapset käyskentelivät kylillä ylpeinä uusista mopopäähineistään. Udon Thanista ostimme liput seuraavan päivän yöjunaan kohti tuhansien valojen Bangkokia. Yöjunien suurin etu on puhtaasti siinä, että säästää yhden yön majoituksen matkalipun hinnalla. Olinkin iloinen hyvästä diilistä.

Myöhään illalla levitimme alustan juna-aseman suttuiselle laiturille ja sen päälle iltapalatarvikkeemme. Laiturin kirkkaat ja kylmänvalkoiset lamput kuitenkin houkuttelivat täyteen tupatun junalaiturin katon alle kymmeniätuhansia pitkäsiipisiä lentoötököitä, eikä puhumisesta saati syömisestä tullut mitään. Hyöteisproteiiniset jugurtit päätyivät vain puoliksi syödyiksi, kuin myös appelsiinimehu. Jatkoimme suosiolla syömistä vasta junassa keksien ja ilmaisen pulloveden muodossa.

Next stop: Bangkok

Saavuimme aamulla anivarhain Bangkokiin, varmasti kamalimman yöjunan jälkimainingeissa. Junavaunut hohti uutuuttaan ja sängytkin olivat varsin mukavat ja tilavat. Kokemusta määritteli kuitenkin jostain syystä yön tuntien ajan silmään loistavat kirkkaat spottivalot, eikä ilmastointihormin säätelijääkään käy kehuminen. Makasimme läpi yön mustissa silmänalusissamme, sinänsä pehmoisilla sängyillä, täristen ja yskien. Varhainen Bangkok oli armelias. Lehdenjakaja antoi laitapuolen kulkijalle kaksi lehteä ja mies hymyili anteeksipyytävästi. Kauniiksi sonnustautunut thainainen jäi mopotaksin kyydistä pankin edessä. Ilma oli lempeä, vaikka auringon asennosta tiesi että päivästä tulee kuuma. Jäimme kahville pieneen kahvilaan. Teimme viimeistelyitä koskien Indonesian viisumihakemusten liitteitä. Pian pääsisimme hotelliin.

Bangkokissa vierähti enemmän ja vähemmän mukavasti viikko viisumipuuhissa. Saimme odottelun jälkeen passimme ja kauan venatut viisumit Indonesiaan. Onneksi olimme osanneet nautiskella kaupungissa, sillä edessä oli taas hardcore-siirtymä.

Enää piti päästä Bangkokista Hat Yain kautta Kuala Lumpuriin, josta lentomme Jakartaan lähtisi. Osuuden Bangkokista Hat Yaihin piti olla simppelisti junalla suoritettavissa, joten suuntasimme itsevarmoina Bankkarin juna-asemalle. Pian saapumisemme jälkeen saimme kuitenkin teatraalisesti kuulla, että junat ovat jo täynnä muutamalle päivälle eteenpäin. Thaimaassa oli alkamassa Songkran-juhla ja väki suuntasi kuka minnekin sitä viettämään. Hörpimme pienessä kuumotuksessa kahvia ja totesimme lentojen olevan överihintaisia tällä hetkellä, kiitos Songkran. Bangkokiinkaan ei olisi varaa jäädä. Muuan matkatoimiston nainen ehdotti, että voisimme yrittää saada bussiliput, joskaan sekään ei olisi varmaa ja sitä varten joutuisimme ottamaan taksin kaupungin vastakkaiselle laidalle. Alkoi matkan ensimmäinen amazingrace-henkinen sykintä, kun kello lähestyi pikavauhtia myöhäistä iltapäivää ja kaupungista piti päästä samana päivänä liukenemaan. Ehdimme ikuisuuden kestävällä taksimatkalla muun muassa selvittää, että mikäli onnistuisimme tunkemaan itsemme johonkin Hat Yaihin vievään dösään, olisi edessämme kepeän makoisa 14h bussimatka.

Bussiliput plakkariin

Saimme ihmeen kaupalla kolmannelta luukulta ja epätoivon puristaessa kurkkua, erään pitkän matkan bussin viimeisen penkkirivin ostettua. Ilo lipuista hälveni pikaisesti bussiin saavuttuamme, kun ymmärsimme kyseessä olevan varsin tavallinen istumamallinen bussi, toiveissamme siintäneen sleeperin sijaan. Kaikesta huolimatta ja siitä johtuen saavuimme joskus seuraavana päivänä Hat Yaihin. Ensitöikseen varasimme pienestä majatalosta huoneen ja sujahdimme karvislakanoihin lepäämään. Muutoin teimme vielä muutamia ostoksia koskien tulevaa saarielämää sekä söimme mahat täyteen food courtissa. Seurasi edelleen kymmenen tunnin bussimatka Malesian rajan yli, jatkuen aina Kuala Lumpuriin asti. Olimme tehneet pitkän matkan maateitse, ja se tuntui niin hyvältä. 12 000 maakilometriä, kaksi kuukautta ja mieletön elämän ajattomuus. Kaikki ne tarinat repussa lopun elämää. Olimme niin valmiita seuraavaan seikkailuun.

Mikä on riittävästi tavaraa? -kurkistus rinkkaan!

“Pakkaan pienesti, sillä siirtymisen tulee olla myös mukavaa.

Helpohko liikkuminen on iso osa matkustamista.”

Pakkaamisen kannalta kokoonpanona kaksi aikuista ja kaksi lasta on vielä siedettävän rajoissa. Suoriudumme pitkistä reissuista kahdella kohtalaisen pienellä rinkalla. Mun omani on rakas, mutta rottien järsimä koeversiona ostettu Haglöfsin Vina 40l, Artulla on luottokaverina 55l Deuter (mallia joku bluubliblablöö). Näiden lisäksi meillä on yksi käsimatkareppu/päiväreppu ja Jaden oma minirinkka.
Mullahan on taipumusta pyrkiä olemaan jotenkin erikoinen vähän joka asiassa, niinpä olen tämänkin asian suhteen halunnut olla sellainen “semiextreme” pakkaaja, eli minimalisti.

Rinkat toimittaa usein matkasängyn tai mukavan penkin virkaa.

 

Minimalismi ei aivan toteutunut Trans-Siperian junamatkan aikana. Hyytävät pakkaset vaativat kasan toppavaatetta ja pitkät junamatkat kassillisen evästä.

Omalla tyylillä

Niinkuin ehkä me kaikki, meikäkin on lukenut tuhat ja yks vinkkiä pakkaamiseen. Miten, mihin, mitä, miksi. Siis olin tosi neuroottinen alkuaikoina. Meillä oli esimerkiksi jokaisen vaatteet omissa isoissa minigrippusseissa luteiden ja kosteuden takia. Nyt parit ludemajatalot ja homeitiöt nähneenä noi tiiviit varotoimet ovat historiaa. Syy on laiskuus, siinä se. Minusta systeemi oli kätevä, piti kaiken järjestyksessä ja eritoten pienessä tilassa, kun pussista sai rullattua ilmat veks.
Edelleen kamat on rinkkojen sisällä pusseissa, mutta pussit ovat luokkaa reiällinen aasialainen haperopussi. En enää stressaa siitäkään, onko vaatetta riittävästi. Jokaiselle tulee heitettyä noin neljä lyhyttä yläosaa ja yksi pitkähihainen. Artulla on saman verran shortseja, joista osa soveltuu myös uimiseen. Mulla on muutama sarong (maailman monikäyttöisin asia!) yhdet shortsit ja legginssit. Tytöillä on noin kolmet shortsit ja kahdet pitkälahkeiset housut. Kaikilla on lisäksi uikkarit ja alusvaatteita tarpeeseen, eli noin kuudet alusvaatteet ja yhdet sukat. Kenkien osalta homma pyritään pitämään simppelinä, eli jokaiselle sandaalit elämiseen ja lenkkarit siirtymiin ja vaelteluun.
Mukaan valikoituu vaatteet kuulemani vinkin perusteella: vain tummat ja kirjavat vaatteet. Niissä ei näy tahrat samalla tavalla kuin yksivärisissä ja niiden yhdistäminenkin on usein helppoa. Lisäksi pesula tai nyrkkipyykki ei saa niistä värejä pilalle yhtä helposti kuin vaikka valkoisesta paidasta.

Koko porukan vaatteet pesulanpuhtaina.

 

Kosmetiikkaa on aina ihan järjetön määrä, mutta kuitenkin kaikki on käytössä. Bjuutibox sisältää: shampoo, hoitoaine, hiusharja, ponnareita, hammastahnat ja -harjat, dödö, sheiveri, tukanleikkuukone, hyttysöljy, himalajarasva, talkki, huulirasva, topsipuikkoja, usein pieni aurinkovoide ja lisäksi vessapaperia ja kosteuspyyhkeitä. Aavaa varten on toistaiseksi ollut mukana myös vaippoja. Pyyhkeet olemme korvanneet pienillä matkapyyhkeillä, jotka toimivat rantsussa, päiväretkillä ja surkeemmissa majataloissa, joissa ei ole asiakaspyyhkeitä tarjolla. Nää kuivuvat myös tosi nopeasti!

Tyylinäytteessä siirtymää kamojen kanssa Kiinan Kunmingissa.

Lääkkeitä ja elektroniikkaa

Lääkkeitä on lasten ja aikuisten tulehduskipulääkkeet, kuumemittari, laastareita, käsidesi ja yleensä yhdet antibiootit, jos olemme jossain hornan tuutissa pitkiä aikoja. Muuten emme kantele näitä turhaan mukana vaan haemme tarpeen vaatiessa apteekista.
Elektroniikka vie tilallisesti ja kilollisesti paljon kapasiteettia. Mukana on kaksi kännyä, pieni läppäri piuhoineen, tabletti, actionkamera kaikkine miljoonine lisähärveleineen, kolme laturia, kovalevy ja kaiuttimet. ‘Tämä määrä on ihan järjetön! Viime reissua varten oli hankittu myös tuliterä Olympus OMD EM10 mark2-järkkäri, mutta sähläsin pakkausvaiheessa liikaa ja hukkasin siitä laturin. Kameran jätin kotiin ja laturin löysin Siperiassa ollessamme rinkan sivutaskusta. Että näin se pakkaaminen usein etenee.
Kun mukaan tuli sukeltaminen, pitää kantamuksiin mahtua vähintään ne tärkeimmät henkilökohtaiset vehkeet, eli omat sukellustietokoneet, maskit ja snorkkeli.
“No mulla on semmonen pinkki rinkka jossa on ainakin leluja, vihkoja ja simpukoita. Mulla on vaaleenpunaset snorkkelit ja neki on siellä rinkassa”
-Jade 5v

Rinkoissa roikkuu milloin mitäkin. Kuten vaikkapa tyttöjen kypärät.

Loput irtoromppeet, kuten passit, lompakot ja kantoreppu lapsia varten säilyy käsimatkarepussa tai käytössä. Lisäksi siellä lojuu muuta sälää, aurinkolaseja, keksejä ja pari kirjaa tilaa viemässä.
Olen itseasiassa äärimmäisen järjestelmällinen ja vaikka pakkausvaiheessa kurkin kaaoksen keskeltä, mulla on silti langat tiukasti käsissä ja toimin mielestäni tosi suunnitelmallisesti. Muiden ärsytykseen saakka siis organisoin ja muokkaan listaa pakattavista asioista. Pakkaaminen on tosi raastavaa puuhaa, mutta asenteella ja positiivisella matkahypellä siitä selviää!
 
Mitä ilman sinä et matkusta?

venäjäksi, привет!

Yksi vuokrakoti on taas kerran loppusiivottu ja ovi painettu lopullisesti kiinni. Yksi pikainen flunssa onnistuttiin kaapaisemaan mukaan kiirettä vauhdittamaan. Olisin niin ikionnellinen jos tytöt säästyisivät flunssaoireilta, sillä monen päivän junamatka edellispäivien kaltaisissa olotiloissa kuulostaa ihan painajaismaiselta… Jadella oli viimeinen kerhopäivä eilen ja haikeissa mielin sieltä lähdettiin päivän päätteeksi.

Niiden aikaisemmin kirosanoja kirvoittaneiden viisumeiden kanssa Lähialuematkat onnistuivat yli odotusten ja saatiin noutaa valmiit passit kuun vikana päivänä Lähialuematkojen toimistolta. Jos aiemmin ketutti käyttää välikäsiä viisumeiden hankintaan, niin voin ilokseni todeta että kyllä kannatti ja käyttäisin uudelleenkin vastaavanlaisessa tilanteessa. Lähialuematkoista on tällä kertaa vain positiivista sanottavaa! Viesteihin vastattiin nopeasti, asioiden hoitoon oli tarkka rutiini ja konsulaattien järjestystäkin kikkailtiin ajan säästämiseksi, kun Venäjän konsulaatti piteli ovia säpissä monta päivää loppiaisen tienoilla. Jos nyt esimerkiksi joku saa päähänsä hommailla 4×3 viisumia kerralla, suosittelen säästämään hermoja jos sattuu olemaan paljon tekemistä noin muutenkin. Hinnassakaan ei ollut erityisen paljon ilmaa, jos ottaa huomioon itse hankittaessa koituvat bensa- tai lähetyskulut viisumihintojen päälle. Minulle oli myös tärkeää, että joku osasi kertoa ennen hakemusten konsulaattiin viemistä, että kaikki oli täytetty oikein ja tarvittavat asiapaperit löytyivät liitteistä. Meillä viisumit ekaan kolmeen maahan haukkasivat tosi ison osan budjetista, maksaen yhteensä 1076 euroa (269e/hlö). Maat ovat siis Venäjä, Mongolia ja Kiina.

kuva: http://www.jyangtours.com/tours.php?eid=37

Näiden lisäksi saatiin aikaiseksi klikkailtua parit stogeliput, ensin Moskovaan ja sieltä Irkutskiin. Moskovaan matkataankin vasten kaikkia odotuksia ja ennakkofiilistelyitä omassa privahytissä Tolstoilla (syy: pelkät punkat ostettaessa oltais jouduttu jakautua kahteen hyttiin, näet miehet ja naiset erikseen. Ihan oikeasti VR ja Suomi).. Moskovasta Irkutskiin taas taitetaan himpan alle neljässä päivässä turvallisesti karjaosastolla Venäjän kuuluisia rautateitä pitkin.

kuva: http://eng.rzd.ru/images/logo.gif

Säätilat vaihtelevat tuolla Venäjän, Mongolian ja Kiinan suunnalla näin talviaikaan ihan todenteolla, joten on ollut pikkusen haasteellista varustautua tulevaan säähän. Olen tottunut survomaan rinkkaan lähinnä biksut ja fliparit, mutta nyt tarvitaan vähän muutakin. Otammekin nyt ihan perus pitkiä vaatteita ja lämpimät kerrastot väliin. Meillähän pitäisi tuon talvipukeutumisen tulla selkärangasta, joten eipä muuta kuin suunta pipolaatikolle.

Löysin loistavan appsin, jonka avulla olen verestänyt joskus olemassa olleita venäjän kielen alkeellisia taitojani. Kyllä olisi venäjän maikka ylpeä jos nyt näkisi! Mutta ei hyvää päivää, toivottavasti edes joku puhuu tuolla idässä englantia. Opiskeluinto ei valitettavasti kantanut hedelmää ainakaan kolmessa viikossa niin, että vieläkään voisin käydä keskustelua kyseisellä kielellä. Kyllä nuorena se vitsa on väännettävä, eikä näin kolmenkympin kynnyksellä. Hyvä kun nykyään muistaa enää laittaa kakkapussin käteen ennen kuin poimii koiranpökälettä kadunkulmasta. Tässä pitäisi muka vielä kieliä oppia.

Ja siis, maanantaina se sitten alkaa. Se Trans-Mongolian junamatka.

Telttailusta Australiassa

Australian MasterChefia katsellessani ajatukseni pyörivät suurinpiirtein kaikkialla muualla paitsi ruoassa. Aloin muistella huomaamattani taannoista Australian road trippiä, jolloin telttailimme Adelaidesta Brisbaneen. Muutenkin Australiasta käsin tehdyt postaukset jäivät vähäisiksi yhteydettömän elon tuoksinassa, joten päädyin kirjailemaan sanasen jos toisenkin tuosta nuuskamuikkuilusta Ausseissa. Ensinnäkään ajatus ei ole yhtään kaukaa haettu, nimittäin kotimaanmatkailu on australialaisten ykkösjuttu. Caravan parkeja löytyy lähes joka pitäjästä. Fasiliteetit vaihtelevat toki laidasta laitaan, joten joskus uima-altaalla ja lämpimällä suihkulla varustellun alueen saa korvata lähibubin vessoilla. Huomasimme itse muutaman yön jälkeen viihtyvämme paljon paremmin perinteisissä laitakavereiden ja hippien asuttamissa leiripaikoissa, niissä  vähän leffahenkisissä trailerparkeissa. Lomakeskukset jäivät näin taas taka-alalle.

20151231_095434

Mahdollisissa keittiöissä voi duunata itse pöperöt. Niin mekin teimme, vaikka varsinaista rahansäästöä tuolla ei välttämättä huolimattomalla kauppalaskeskelulla saa aikaan.

Yöpymisen hinta vaihtelee toki viiden tähden lomakeskuksen ja raviradan välillä roimasti, aina ilmaisen ja n. 50$ välillä. Lisähenkilöistä saatetaan periä maksua. Tämä oli täysin paikkakohtaista. Sähköstä saa pulittaa yleensä hieman enemmän, kun taas pelkkä telttapaikka lohkeaa toisinaan hyvinkin ilmaiseksi. 

20151227_175323

Ötököistä ei juuri aiheutunut päänvaivaa, kun muisti iltaisella pitää teltan verkon kiinni. Isoja siivekkäitä ja esimerkiksi torakoita kyllä näkyi tuon tuosta, mutta tiedättehän sanonnan siitä, miten kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon…

20151229_063238~2

Vauvan takia olin huolissani ennen Australiaan saapumista muutamista seikoista, jotka osoittautuivat kyllä suoraan sanottuna turhaksi spennailuksi. Hygienia aiheutti mielessäni eniten päänvaivaa, mutta lähes joka leirintäalueelta löytyi melkein siedettävät suihkut. Muutama ilmainen lämmin suihku löytyi myös maantien varrelta, huoltoaseman yhteydestä.

20151231_095244

Ilmastoon kannattanee kuitenkin perehtyä ennen telttailuvarusteiden kasaamista, sillä Australian jättimäiseen mantereeseen sisältyy roimasti lämpötilaeroja ympäri vuoden. Pärjäsimme hienosti kesämakuupusseilla ja ohuilla makuu-alustoilla. Kylmimpinä öinä palelin vähän, mutta olin silloinkin ainoa vilukissa. Ajankohtahan oli tuolloin tammi-helmikuun vaihde ja yölämpötilat siinä 15 asteen kieppeillä.

20151228_152232

Miksi teltta?

Ensinnäkin autoillessa teltan kuljetuksessa on järkeä, kun pitää mielessä maan korkeahkon hintatason ja toistuvan epäsiisteyden budjettimajapaikoissa. Tässä muutama muu kiteytetty syy tähtikattoon:

  1. Edullisuus
  2. Kokemus
  3. Oma aikataulu
  4. Luonnon läheisyys
  5. Helppous

20160101_085419_HDR

Suosittelen tätä supiaustralialaista matkailumuotoa kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Voin luvata ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa! Lapsetkin olivat kuin kultakalat viemäriverkostossa leirintäalueiden leikkipaikoilla.Kerran muuten neiti J joutui kiusaamisen kohteeksi, kun hän ei osannut vastata muiden esittämiin kysymyksiin. Kävimme tilanteen läpi vanhempien kanssa, jotka olivat jo kerenneet ripittämään toista osapuolta. Hyvin moni asia ratkeaa puolen tunnin small talk-hetkellä ja grillin jakamisella. Tässäkin tapauksessa muut lapset olivat kuvitelleet neiti J:n olevan australialaislapsi, joka ei käytöstapojen puutteesta vastaa kysymyksiin. Tässä tapauksessa käytöstapavaje löytyi kyllä jostain vähän muualta. No hard feelings though.

Kaikkiaan onnistunut päähänpisto, lähtisin uudestaan!

Kiti

Päivä Yosemitessa

Yövyimme edeltävän yön pienessä viehättävässä Mariposan kylässä, melko lähellä tuota maailmankuulua Yosemiten kansallispuistoa. 

Illalla tutkimmekin molemmat nenä kiinni netissä säätiedotuksia ja teiden kuntoja, mutta katsoimme parhaaksi käydä kyselemässä vielä respasta apuja, kuinka varustautua talvisiin vuoristoihin. Kävikin ilmi että ilman ketjuja matkustava voi saada tuntuvan sakon, jollei ajoneuvossa ole moisia mukana. Muuten allamme olevat muta- ja lumirenkaat toimivat vetiminä.

20160201_110022

Tie 120 oli suljettu, kuten kuulemma joka vuosi runsaan lumentulon vuoksi. Mariposasta Yosemiteen vie ympärivuotinen tie 140, mutta tuollakin oli varoitus. Vuorenrinne oli viikkoa aiemmin sortunut menevän tien päälle. Kiertotie oli onneksemme jo rakennettu ja pääsimme matkaan. Vuokrasimme ketjut 27$ hintaan läheiseltä huoltoasemalta.

Matka Mariposasta Yosemiteen on lyhyt mutta serpentiininen, jonka vuoksi ajonautinto mahtavine maisemineen vie talvisaikaan noin tunnin. Matka taittui alkuun tammikuisesta ajankohdasta huolimatta auringon ja vihreyden keskellä, mutta noustuamme vuorentinnettä Mariposasta ylöspäin, pääsimme ihailemaan upeaa lumimaailmaa, joka oli suoran kuin eräästäkin Disneyn Frozen-elokuvasta. Vauhtia piti tiputtaa entisestään mustan jään pelossa.

20160201_134425

 

Vuoristotie osoitti viimein loppumisen merkkejä, kun metsävartija-asuinen pepsodenthymy toivotti leveällä äänellään meidät tervetulleeksi Yosemiteen ja peri perään 25$ puistomaksun. Saimme jatkaa ilman ketjuja puiston parkkipaikalle saakka.

20160201_114556

Toppatakkeja pukiessa punnitsimme mitkä reitit kävelisimme tyttöjen kanssa muutaman tunnin aikana. Kävelimme kaksi helppoa reittiä, Yosemiten vesiputoukselle ja peilijärvelle. Molemmat reitit olivat hyvin helppokulkuisia ja lyhyitä. Veisputousreitti on puolisentoista kilometria pitkä, kun peilijärvelle ja takaisin kertyi käveltävää viitisen kilometriä. Allekirjoittaneelle olisi maistunut pitempikin retkeily, mutta ikävä kyllä nälkä alkoi kalvamaan koko porukkaa ja matkaa oli jatkettava ennen auringonlaskua. Reittejä riittää jokaisen makuun, mutta lasten kanssa mukavimpia ovat helpot reitit, joita on yhteensä kolme. Paremmin varustautuneena ja kesä-aikaan lähtisin kyllä tyttöjen kanssa suorittamaan muitakin reittejä.

IMG_20160202_130658

20160201_151218

Mukaan kannattaa varata kamera, evästä, vettä, hyvät kengät ja vaatetta. Vaihtosukat voivat olla hyvä idea kenkien kastuessa ja aurinkolasit tulivat tarpeeseen auringonsäteitä suojautuessa. Kesällä trekit on huhupuheiden mukaan erittäin tukossa turisteista. Näin talviaikaan retkeily olikin oikein mukavaa, sillä pakkasta oli laaksossa vaivoin muutama aste ja aurinko jaksoi lämmitää koko päivän. Mikä parasta, turistimassat loistivat poissaolollaan.

20160201_145317

Ketjuja emme siis lopulta tarvinneet, mutta sijoitus joka tähän meni, toi meille mielenrauhaa. Jokaisen auton varusteisiin kuuluu vuoristossa ketjut ja niiden asentamatta jättäminen kehoituksesta huolimatta voi tuoda jopa 5000$ sakon.

Pidimme kaikki päiväämme erityisen onnistuneena. Ulkona olo, kauniit maisemat ja rauhallinen ympäristö tekivät tehtävänsä ja jaksoimme juuri ja juuri Fresnoon seuraavaa yötä viettämään.

20160201_155727_HDR

Matkalla miljoonan tähden hotelliin

En tiedä, meneekö seuraava paljastus siihen kategoriaan josta äidit (lue mummit) kotona alkavat kiukuttelemaan, mutta yritys lienee ainakin hyvä.

Tehän tiedätte, kuinka aiomme lentää joulun jälkeen Australiaan. Ajamme viikon aikana Adelaidesta Brisbaneen ja reitti on mielessämme vaihtunut jo kertaalleen. Tulipa sitä varattua ja heti perään peruttua muutama nuhjuinen ja hintava roadside motellikin. Lopulta onnistuimme lyömään kättäpäälle kaikkia miellyttävän reittivalinnan kanssa.

Australia-10

Nähdäänkö kenguja? Kysymys kaivelee neiti J:n mieltä. kuva: lastminute.com.au

Kolme kuukautta Kaakkois-Aasiassa on tehnyt meistä kypsää kauraa mitä tulee ylihinnoiteltuihin majataloihin. Aussien hintahaitari yleisesti noissa kokolattiamattoisissa mahonkisilla kattotuulettimilla koristelluissa motelleissa vaikuttaa jokseenkin liialta meidän makuun. Majoitusten kanssa ikuisuuden tuskasteltuani, napsahti vanha kunnon hehkulamppu taas loistoonsa.

matkalla miljoonan tähden hotelliin. kuva : www.aprilccaballero.com

matkalla miljoonan tähden hotelliin.
kuva : www.aprilccaballero.com

Kuningasajatukseni tulee tässä: teltta! Imbesilliltä läpältä kuulostava ajatus jalostui käyttökelpoiseksi seikkailuksi ja nyt tarkoituksena olisi campata läpi Victorian ja New South Walesin osavaltioiden. Lopullisen päätöksen syntyminen ei missään tapauksessa ollut mikään reissumme tähtihetki. Herra A kun ei ole mikään erähenkinen kerräilijä ja itse taas olen tietysti yltiöherkkä innostumaan omista ideoistani. Muutaman eriasteisen keskusteluyhteyden jälkeen, perhe-elämämme oli valmis siirtymään teltanliepeiden alle. Mistään ylipuhumisesta ei todellakaan ole kyse, vaan A:n mieli muuttui kuin itsestään.

20151221_184454

Suunnitelma saattaa olla menestystarina, tai saattaa olla että mennään perse edellä puuhun. Tilava kahden hengen kupoliteltta saa palvella kattona, kun lepäilemme ajopätkien väliset yöt miljoonan tähden hotellissamme. Vauva jakaa makuupussin kanssani, kun kaksi muuta saavat nukkua omissaan. Ostoksia on tehty jo teltan ja makuupussien osalta. Vielä hankintalistalla komeilee retkikeitin, viltti ja makuualustan tapainen.

Oliko se matka sitten siinä?

Reissukin vetelee jo ehtopuolella, muttaa vielä on joitain herkkuja fikassa. Salaisuuksien esirippu hiiteen! Matkan jatkosuunnitelmat vievät meidät Australian mantereelta Tyynellemerelle ja maapallon ympäri. Brisbanesta lennämme Fijille, jossa toivottavasti kuluu kuin siivillä reippaat kolmisen viikkoa. Sieltä kutsuu meitä enkelten kaupunki ja Amerikan maa. Nähtäväksi jää tuleeko teltan varjo onnemme eteen, vai pääseekö erävarusteet käyttöön vielä Australian jälkeen 😉

20151126_144005

Terveisiä maailman laidalta,

Kiti

Kuka pelkää malariaa?

Malaria, tuo trooppisten alueiden rutto ja immuniteettiä tavoitteleva hengenvaarallinen tauti. Lähes jokaisen eteläiseen maailmaan matkaa suunnittelevan mielessä tämä sana varmasti pyörii enemmän tai vähemmän. Päiväntasaajalle matkatessa estolääkitystä tulee usein ainakin harkittua.

Faktatietoa malariasta

  • Vaikka malariaa tavataan ympäri maapalloa eritoten lämpimissä maissa, kerrotaan silti, että yli 90% malariatartunnoista saadaan Afrikan tropiikissa.
  • Malarialoinen vaatii pääsääntöisesti kehittyäkseen usean viikon kestävän liki 30°c lämmön.
  • Malarialla on viisi tunnettua lajimuotoa, joilla on jokaisella erilaisia tyyppikohtaisia piirteitä.
  • Malaria on yksi tappavimmista ihmisten tartuntataudeista.
  • Horkkahyttysiä tavataan lähes kaikkialla päiväntasaajan alueella. Malarian esiintyvyys vaihtelee ja se ilmoitetaan monesti riskiarviona pienestä suureen riskiin.
  • Malarialoisia kantavat hyttyset lentävät vain auringon laskun ja nousun välisenä aikana. Kyseisiä hyttysiä esiintyy erityisesti metsäalueilla, vähiten rannoilla, eikä ollenkaan yli 2000metrin korkeudessa.
  • Niiltä voi ja kannattaa suojautua mekaanisesti pitkähihaisilla vaaleilla vaatteilla ja deet-valmistetta sisältävällä hyönteismyrkyllä. Hyönteisverkon käyttö öisin on suositeltavaa riskialueilla. Malarian estolääkettä tulee harkita kohteesta ja matkan tarkoituksesta sekä kestosta riippuen.
  • Tauti on erityisen vaarallinen lapsille sekä raskaana oleville naisille.
  • Malariaa epäiltäessä on erityisen tärkeää hakeutua testiin mahdollisimman nopeasti, sillä hoidon onnistuminen on huomattavasti todennäköisempää aikaisessa taudinvaiheessa.
  • Malaria todetaan sormenpäästä otettavalla verikokeella. Malarialoisten määrä on punasoluissa suurimmillaan kuumevaiheen aikana.
  • Taudin kuvaan kuuluu yleisimmin sahaava kuume ja vilunväreet. Sairastunut potilas voi tuntea olonsa hyvinkin terveeksi kuumeaaltojen välissä.
malaria-kills-jpg

Kuva: Glogster.com

Kuinka me suojaudumme tautia vastaan?

Näiden faktojen valossa jokaisen tulee tietysti tehdä oma arvionsa tulevan matkakohteen terveysturvallisuudesta ja lääkityksen tarpeesta. Mielestäni muita hyvin tärkeitä seikkoja ovat oireiden tunnistaminen ja ennaltaehkäisyn keinot. Pienillekin lapsille voidaan määrätä Lariamia jos lapsi on yli viisi kiloinen. Lariam on ikävä kyllä tunnettu hurjista sivuvaikutuksistaan. Näistä pieni lapsi ei osaa kertoa itse, eikä isompikaan välttämättä pysty niitä kuvailemaan. Lääkkeen haittavaikutukset ovat valtaosin psyykkisiä (mm. Itsetuhoisuus ja masentuminen). Henkilökohtaisesti en tuota Lariamia halua antaa tytöilleni, joten suojaudumme enimmäkseen pysyttelemällä pois suurten riskien alueilta, pukeutumalla oikein ja käyttämällä hyttyskarkoitetta paljaalla iholla. Vältämme yöaikaan liikkumista ja pidämme ilmastoinnin öisin päällä, mikäli sellainen majoituksesta löytyy. Iltaisin ulos lähteminen alkaa armottomalla deetkylvyllä. Hysteria ei kuitenkaan tautia ehkäise, eikä “turvallisetkaan” alueet välttämättä ole täysin malariavapaita. Kannattaa muistaa, että monella alueella malariaa yleisempi ilmestys on Dengue, jonka piirteisiin suosittelen lämpimästi tutustumaan. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. On kuitenkin parempi tietää minkä riskin ottaa, ettei asia tule yllätyksenä kohteessa.

Kuva: http://www.healthxchange.com.

Kuva: http://www.healthxchange.com.

Malarian estolääkereseptin voi hankkia myös matkan aikana vastaanotolta. Paikallinen lääkäri tietää yleensä alueensa riskit parhaiten ja osaa suositella oikeaa malarian ehkäisytapaa tarpeellisuuteen vedoten. Paikalliset hyönteiskarkotteet toimivat usein paremmin, sillä ne on valmistettu ehkäisemään juuri tämäntyyppisiä taudinlevittäjiä. Myös myrkyttömiä karkotteita on tarjolla runsaasti.

Terveyttä ja turvaa reissuillenne!

Kiti

Ajatusten katkokävelyä Filippiineillä

Vastoinkäymisten ylitsevuotavuus alkaa aiheuttamaan lievää uskonpuutetta. Sen myötä roima epäolennaisuuksista ärsyyntyminen ja passivoituminen nostavat päätään. Päivät kuluvat yhtä hitaasti ja muistuttavat toisiaan. En silti tähän kaikkeen suostu, vaan aika ajoin muistuttelen itseäni siitä, miten aika ei tällä kertaa lopu kesken ja kuinka kaikella on aina tarkoituksensa.

Kävelytän neiti A:ta ympäri huonetta ja laulelen lauluja. Välillä pyyhin hänen nenäänsä, mittaan J:n kuumeen ja nostan paidankaulusta peittämään omaa yskääni. Keuhkoputkentulehdus, tuo perkeleemme. Ei sillä, ihan samanlaista parantelua se täälläkin on. Ikkunasta aukeaa hieno maisema halki tuntemattomana pysyttelevän kaupungin. Harmittaa pysytellä sisällä.

20151002_153554_HDR

20151003_190526

Toinen toiselle ja toinen toiselle. “Jes tää nukahti! Syömään”

Kun on ollut aikaa ajatella, olen mietiskellyt kuinka kiva maa Filippiinit itseasiassa on. Kovin vaikea ymmärtää, miksi maahan matkatessa lietsotaan kauhutarinoita ryöstelevistä penskoista ja joka kulmilla notkuvista huijareista. Meitäkin on yritetty koijata. Kerran. Ihan eksoottisessa Pizza Hutissa. Olikin muuten uhkaava tilanne, kun tarjoilija meinasi laittaa vaihtorahan väärään taskuun. Manilan kadut voivat olla paikoitellen aikamoisia räkärännejä. Silti sielläkin saimme osakseen pahimmillaankin lämpimiä hymyjä ja roskisdyykkareiden kättely-yrityksiä. Filippiiniläisillä tuntuu olevan sisäänrakennettu avoin ja iloinen elämänasenne. Olisi poikkeavaa jollei kukaan tulisi tietä ylittäessä takaa juoksuaskelin ihailemaan vauvaa ja kysymään kuulumisia. Tämä on ehkä lapsirakkain koskaan tapaamani kansa, sekä monella tapaa edelläkävijä muista Kaakkois-Aasian maista. Otetaan esimerkiksi se, kuinka muovipusseja vältetään käyttämästä ja ostokset pakataan paperipusseihin. Tai kuinka turvallisuutta peräänkuulutetaan niin tieliikenteessä kuin rakennustyömailla jättiplakaatein. Ehkä näkyvintä on imetysmyönteisyys. Äidinmaidonkorvikkeen mainontaakin on rajoitettu imetyksen kannustimeksi. Täällä ei siis todellakaan tarvitse miettiä missä vauvaansa ravitsee. Koirista pidetään sydäntä lämmittävällä tavalla huolta. Niitä ruokitaan ja niiden kanssa leikitään. Hirveä sääli että nämä lisääntyvät vapaasti keskenään, tuoden jatkuvasti lisää onnettomia kohtaloita kaduille asumaan.

20151002_153845

Asutusta

20151004_162751

Ihanainen hedelmätori.

Kävimme muuten lääkärin vastaanotolla. Taksi jätti meidän sairaalan pääoville. Kipusimme portaat ylös aulaan, jonne vartija avasi meille oven. Sellainen vartiointi on täälläpäin hyvin vahvasti tapana. Vartijan ammatti taitaa työllistää melko ison prosentin kaikista filippiineistä. Aula oli järjettömän kiireinen. Te tiedätte ne amerikkalaiset sairaalasarjat, joissa päivystystilassa ristiin rastiin juoksee mahaansa pitelevä synnyttäjä, kepeillä haparoiva nuori, kaatuileva juoppo, yksi nenäverenvuoto ja hoitohenkilökunta vihreissä id-kortit heiluen. Yritin silmäillä paikkaa, jossa voisimme ilmoittautua. Eräs vahtimestari havaitsi eksyneen lapsiperheen ja kysyi reippaasti lääkärimme nimeä. Yhteisen ihmettelytuokion päätteeksi huvittunut mies haki pitkän nimilistan ja käski valita siinä luetelluista lastenlääkäreistä yhden joka päivystäisi lauantaisin. Valinta tehtiin ja pääsimme etsimään kadun toisella puolella sijaitsevasta lääkäreiden rakennuksesta kyseistä ammattihenkilöä. Istuimme tovin kolmannen kerroksen penkeillä, ihmetellen lasiovia joiden takana lääkäri mahdollisesti ottaisi meidät pian vastaan. Kotvan kuluttua ymmärsimme, että viereisistä ovista pääsi lasin toiselle puolelle ilmoittautumaan ja asettumaan jonon jatkeeksi. Pieni ilmastoimaton odotuskoppi veti sisäänsä noin 15 perhettä lapsineen. Nihkeästä ennakkoasenteesta huolimatta odotus ei ollutkaan sietämätön kuten pelkäsin, vaan noin puolen tunnin kuluttua pääsimme asiantuntevan naisen vastaanottohuoneeseen. Tutkimusten jälkeen yritin tiedustella vakuutusyhtiön korvauspolitiikkaa, johon lääkäri totesi olevan parempi suorittaa maksu itse ja hakea korvaus yhtiöltä kuittia vastaan. Saimme lääkkeet ja ohjeet voinnin seurantaan. Maksu tuli suorittaa huoneen ulkopuolella olevalle ilmoittautumistiskille. Laskun suuruus jännitti, etenkin kun herra A lueskeli tuntemattoman matkailijan sairaalareissun kululaskelmaa ääneen ennen tätä. Käynnin päätä huimaavaksi hinnaksi muodostui muodollinen 300 pesoa lääkkeineen, joka tarkoittaa noin kuutta euroa. Taidan säästää vakuutusyhtiön eräältäkin paperisotkulta tällä kertaa.

20151003_114235

Lista lastenlääkäreistä.

20151003_105951

Kyseisen lääkärin vastaanottotila.

 

20151003_114209

Neiti J:n saamat lääkkeet ja resepti

20151003_114301

Tällä lasten paracetamolilla hintaa 96 pesoa.

Syksyisiä säteitä Suomeen toivoo

Kiti

Maailma odottaa enää oven takana

..Nyt pitäis kerätä itsensä ja raottaa ovea.

Suunnitelmamme etenee niin järkyttävää vauhtia, että kohta kai kolisee. Olemme myyneet auton ja irtisanoneet asunnon. Lähes kaikki irtain omaisuus on muutettu kahisevaksi ja lainat maksettu pois. Niille, jotka eivät tiedä taustaa, kerrottakoon että olemme lähdössä määrittelemättömäksi ajaksi viettämään talvea ja ottamaan etäisyyttä oravanralliin. Päätetty on ensimmäinen kohde ja lähtöajankohta (noin palttiarallaa ainakin). Maita olemme hahmoitelleet lähinnä viisumeita silmällä pitäen. Aikaa matkantekoon on enintään puoli vuotta.

Tällaisella pidemmällä matkalla on erikoisia haasteita, jotka eivät ihan esimmäisenä tule takaraivoon. Joku suunnitelma pitää olla, ainakin viranomaisia varten. Vaikkei sitä niin olisi tarkoitus noudattaakaan. Maihin pääsyä varten tulee moneen maahan saavuttaessa esittää valmiiksi maastapoistumislippu. Tähän tarkoitukseen passaa hyvin vaikka tulostettu bussilippu.

IMG_20141208_122352

Bangkokin kattoja

Otimme pohdintaan tilaammeko Autoliitolta molemmille kansainväliset ajokortit. Tähän mennessä niiden perään ei ole koskaan kyselty. Monessa maassa lahjus korvaakin tehokkaasti puuttuvat asiakirjat, eikä toisaalta sakolta voi välttyä jos otsassa lukee turisti. Ehkä tuota IDP:ä saattaisi kuitenkin joskus joutua vilauttamaan. Autoliitto itse kertoo sivuillaan, että tuosta kyseisestä luvasta voi olla hyötyä eritoten mm. kolaritilanteissa. Paperin tämän hetkiset hinnat ovat 36e/46e.

Itselleni olen vakavissani harkinnut uusia vaellussandaaleita, kun kerran valloillaan on alet ja salet ympäri maan. Kävinkin jo Scandinavian Outdoorissa vakoilemassa tyrkyllä olevia malleja, mutta mikään ei tehnyt liian suurta vaikutusta. Ulos läpsyttelin vanhoilla kunnon varvastossuilla, niillä samoilla joilla marssin sisäänkin. Jotain muutakin pientä olen yrittänyt askarrella matkaa silmäillen, kuten uusinut pankkikortin. Herra A kävi valokuvauttamassa karvaisen naamansa, jotta saadaan hänellekin vihdoin vanhentuvan läpyskän tilalle tilattua ehta biopassi. Käytiin anopilla ihmettelemässä tulevaa huonettamme, jonne siirrämme väsyneet ruhomme noin kuukauden päiviksi ennen maastapakoa. Puhelinliittymät päädyimme muuttamaan minuuttiveloitteisiksi.

Lopuksi tipsaan hieman ajanviettopaikkaa pääkaupunkiseudulla. Pakenimme tänään extemporehenkeen koleaa kesäpäivää Flamingo Spahan Vantaan Jumboon. Jalkasienikammostani huolimatta vietimme mukavan uuvuttavan päivän. Lapset ja aikuiset viihtyivät tasavertaisesti ja tilojen siisteys yllätti positiivisesti. Atmosfääri oli jopa miellyttävä, kun sattumalta mesta ei paisunut teletappeja. Kylpylän teema oli hillityn eksoottinen. Saatan eksyä tuonne joskus uudestaankin.

Kiti

Lähtö lähellä

Perjantaina starttaa matkamme ihmeelliseen Islantiin. Islannin sää on vähintään erikoinen ilmiö, jotenka olen yrittänyt valmistautua monipuolisesti. Noudatan uskollisesti omaa tutuksi tullutta pakkauslistaa, pienellä pohjoismaisella viilauksella. Luotan sade-asun, vaellukseen soveltuvien kenkien, pipon ja hanskojen tuomaan lisään. Isommalle pienelle koen tarpeelliseksi teknisen väliasun ja ohuita trikoisia vaatteita. Kerrospukeutuminen kunniaan! Puolivälissä matkaamme yövymme Akureyrissä, jossa majoituksestamme löytyy niin pesukone kuin kuivausrumpukin. Tämän vuoksi vaihtovaatetta pakataan minimaalisesti.20150602_094506

Pienemmän tyttären kantoon valikoituu kaksi kantolaitetta, trikoinen liina ja manduca. Esikoisen kohdalla käytössä oli useampikin kantorinkka, jotka sittemmin kierrätimme eteenpäin. Vasta maailmaan saapunut neiti A ei vielä saisi edes nököttää moisessa. Lisäksi pakkaan mukaan läpipainopakkauksen allergialääkettä. Sellainen meillä onkin aina matka-apteekissa mukana, vaikkemme ole allergikkoja. Auttaa mm. heinänuhaan, itikoiden pistoihin ja muihin yllättäviin reaktioihin. Koska olemme vuokranneet Reykjavikista auton ja turvakaukalon, päädyin pakkaamaan myös kevyen huivin/peiton. Sillä saan kaukalon tarvittaessa verhoiltua auringonpaisteelta (aurinko siis tilattu!). Me muut nappaamme tietysti aurinkolasit päähän, onhan kesä!

Rahapuoli on sikäli hoidettu totuttuun tapaan niin, että vaihdan hieman valuuttaa täällä ja nostan paikanpäällä seinästä tarpeen tullen. Kortit lienee enimmäkseen käytössä kun tällä puolen palloa seikkailemme.

Jännittävää nähdä, milkainen kupletti tästä vielä saadaan aikaan. Matkaseurueemme koostuu niin miehestäni ja lapsistamme, mutta yhtälailla oma äitini, siskoni (9v) ja meneväinen mummini löytävät paikkansa vuokra-autosta!

Matkakuumotteluterkuin Kiti