Suunnittelu arkistot | Lapsellinen maailma
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Suunnittelu

Saako lapsi matkustaa?

Miten on, saako lapsi matkustaa?

Lueskelin taannoin pienellä tulivuorisaarella Rauli Virtasen Reissukirjaa. Odotin teokselta paljon, todennäköisesti vähän liikaa. Rauli Virtanen aiheuttaa minussa reaktioita puolesta ja vastaan. Ihailtavaa kokemusta, humanitaarista journalismia ja taitavaa tiedottamista. Itse kirjasta paistoi mielestäni läpi ylimielisyys ja kaikkitietävyys. En valitettavasti päässyt ihan loppuun saakka, vaikka todellakin yritin. Kuulostaa siltä, että kirjoittaja mieltää maailmanmatkailun jonkinlaisena kilpailuna. Hän johtaa oletettua kisaa eittämättä, käytyään kaikkialla ja kaikkien kanssa. Ymmärrän, että kyseessä on vanhan kansan matkamies ja journalisti, joiden kaltaisilla usein on saattanut ulosanti muovaantua tietynlaiseksi. Taannoin kahden lapsen kanssa Trans-Mongolian matkan tehneenä, erityisesti eräs kohta sai katseeni nousemaan kirjan välistä.

“En ole varma voinko suositella Trans-Siperia -matkaa lapsiperheille, varsinkaan, jos elektroniset laitteet ja pelit jätetään kotiin. Automatkailuun kuuluva hokema »koska me oikein ollaan perillä» saattaa häiritä aikuisten matkustusrauhaa.” Rauli Virtanen, Reissukirja

 

Vaikka kyseessä on vain yhden ihmisen kansien väliin painettu ajatus, se laittoi miettimään meitä suomalaisia ihmisinä. Meilläpäin tupataan vierastamaan lapsellisesti käyttäytyviä lapsia. Lapsenmielinen käytös on paheksuttavaa ei vain aikuisilta vaan myös meidän omilta lapsilta. Siis se käytös, jonka avulla harjoitellaan käsittelemään omia tunteita, sanomaan ääneen asioita ja jonka avulla oma minäkuva alkaa muodostua. Matkustaessa lähes minne tahansa muualle maailmassa, lapset ovat integroituneet yhteiskuntaan ja heillä on siinä oma asemansa. Lapsenasema. Miten pilalla voi aikuinen olla, jos lapsi häiritsee aikuisen matkustusrauhaa? Miksi lapsella ei ole yhtälaista oikeutta matkustaa omana itsenään? Miksi on ok silloin kun aikuinen häiritsee lapsen matkustusrauhaa?

 

Itse arvioiden matkamme Trans-Siperialla meni mukavasti, enkä muista kuulleeni kysymystä “koska olemme perillä?” kertaakaan. Eikä se olisi haitannut vaikka olisinkin kuullut. Anteeksipyytelevänä suomalaisena äitinä vein kyllä välillä uhmaraivarin partaalla happea haukkovan kaksivuotiaan vaunuvälikköön huutamaan. Venäläiset, kiinalaiset ja mongolialaiset kanssamatkustajat eivät puolestaan koskaan katsoneet pahalla. Olihan heilläkin lapsia mukana, ja miksei olisi ollut. Juna on kaikille avoin matkustustapa. Lapsille tuskin tulee viikkoja kestävällä matkalla tunnetta määränpään odottelusta. Trans-Siperiahan on määränpää jo itsessään. Lapset kiinnittivät monen huomion ja saimme heidän ansiostaan monia juttukavereita. Mongolian junassa muutkin lapset tulivat sängyillemme leikkimään, jopa siinä määrin että omat yöunemme olivat vähällä jäädä tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi.

 

 

 

Matkustaminen mantereiden halki avoimessa junavaunussa on ollut paitsi opettavainen retki, myös terapeuttista aikaa koko perheelle. Junasta käsin matkanteon käsitys laajenee, kun ympäristön muuttumista voi seurata ikkunoista ja pakkasesta voi käydä muistuttamassa itseään lumisessa vaunuvälikossä tai junalaiturilla pysähdyksien aikaan. Arvostus ruokaa kohtaan nousee, kun ruokailusta tulee taas samanlainen yhteisöllinen tilaisuus kuin se on ollut viimeksi 20 vuotta sitten natisevan pirttipöydän ääressä. Nyt sitä syödään kapealla junapunkalla, mutta yhdessä. Lasten kysymyksiin on aikaa vastata kunnolla ja ne kirvoittavat tärkeitä keskusteluita avaruudesta tai Siperian susista.

 

 

Omien arvojeni mukaisesti haluan viestittää omille lapsilleni sekä muille ihmisille, että lapsuus pitää elää, kotona, junassa, ravintolassa, kaupassa ja leikkipuistossa. Kotimaassa ja ulkomailla. Saarella ja mantereella. Omaa olemassaoloaan ei tarvitse kenenkään anteeksipyydellä. Siinä missä oman lapsen käytöksen ohjaaminen muita kunnioittavaan suuntaan kuuluu hyviin käytöstapoihin, niin kuuluu myös sen lapsettoman aikuisen ymmärryksen riittäminen hetkellisiin nurinakohtauksiin. Itsensä jalustalle nostaminen on so last season.

En kuitenkaan pahoittanut mieltäni Reissukirjan sisällöstä, vaan toivon vastakin Virtaselle ja muille samanhenkisille rauhallisia junamatkoja. Mutta jos siellä joku extremevanhempi jossain suunnittelee tätä tai mitä tahansa muuta reissua lasten kanssa, niin lähtekää! Teette tulevaisuudelle palveluksen näyttäessänne lapsillenne, että maailmassa on muutakin kuin aikuisia suomalaisia.

Oodi paratiisilleni – Sanctum Una Una

Kerron teille nyt missä vietimme seuraavat kuukaudet sen jälkeen kun olimme saapuneet Kuala Lumpuriin. Lensimme ekaa kertaa koko matkan aikana, ensin Jakartaan ja sieltä Sulawesilla sijaitsevan Palun kautta sympaattiseen Ampanaan. Ampanasta jatkettiin veneellä ensin Wakaihin ja sieltä edelleen Una Unalle.
Jos olet hukassa itsesi kanssa tai vain rakastat sukeltamista, this is the place to be. Vaikka tulenkin vielä rustaamaan lisää tarinoita saarelta, voitte nyt jo käydä tsekauttamassa Emmin ja Andrin Sanctum Una Una -resortin nettisivuja ja lataamassa päälle kunnon reissukuumeen.

Oodi paratiisilleni

Haluaisin kirjoittaa paikasta, johon on istutettu pala minua. Paikasta, jonkalaisesta olen aina haaveillut ja salaa uskonut sen olemassaoloon. Uskonut silloinkin kun moni muu on kertonut, ettei sellaista ole olemassa tai että totuus on aina toisenlainen kuin ruusuiset kuvitelmani.
 
Uskon, että jos paratiisi ei kuvitelmissakaan ole täysin pumpuliin kiedottu simpukankuori, eikä sametissa kylpevä valkoinen hiekanjyvä, tai puhtaasta hyvyydestä kasvava palmupuu, voi sen löytää aivan hyvin. Minä löysin ja olen ikuisesti kiitollinen, sekä ainiaan sinne ikävöivä.
 
Minun paratiisissani ei ole pelkästään kaunista ja ihanaa. Joskus on myös vaikeaa ja päivät raskaita. Sellaista elämä muiden ihmisten kanssa on sijainnista huolimatta. Siellä elämä on myös työntekoa, selviytymistä ja sopeutumista. Ilon, onnen ja naurun kanssa. 
 
Haluaisin kertoa siitä, kuinka jokainen aamu alkaa onnellisuuden tunteella. Se tulvii auringon mukana huoneeseen ja valtaa kehon päästä varpaisiin, mutta pelkään ettei sanat riitä sitä kuvailemaan. Valitsen jokaisena aamuna hyllyltä jotain päälle, mutta tärkeintä on että muistan laittaa uima-asun alle. Uima-asu kuvastaa niin ikään onnea ja iloa, sillä se tarkoittaa että saan lähteä tekemään tänäänkin sitä mitä rakastan. Syön aamupalaksi tuoretta vesimelonia ja juon vettä. Säästän 3in1 Tora Bika-kahvini aamusukelluksen jälkeiselle aamupalalle.
 
Rakastan kuumia aamuja ja tyyntä merta. Rakastan sukelluskeskuksen puista lattiaa ja sitä että 4-vuotias Kelvin juoksee pieni muovinen mopo kädessään leikkimään lasteni kanssa. Rakastan hymyjä. Rakastan nähdä puolisoni kuukausia toistuneesta identtisestä päivärytmistä huolimatta innoissaan kantamassa tankkeja veneeseen. Rakastan kävellä laiturilla saaren koirat Bonbon ja Blackie kintereilläni ja katsoa alas siniseen mereen. Joskus siellä voi nähdä pienen vauvahain, vaikka ne ovat harvinaisia sukeltaessa. Rakastan sitä, että tältä saarelta ei saa pikaruokaa, sushia, siideriä, vaatteita, elektroniikkaa tai televisiolähetyksiä.
 
Olen haltioitunut siitä tosiasiasta, että mantereeseen on miltein sata kilometriä. Kun sinne päättää lähteä on tuntien matkanteon jälkeen vastassa pieni kylä, jossa voi käydä markkinoilla ja ravintolassa. Sellainen pieni yhteisö, joka auttaa meitä ulkomaalaisiakin jokaisen ongelman kanssa. Siellä asuu aurinkoisia ihmisiä, jotka ovat ihan vähän liian innoissaan pienistä valkoisista tytöistä ranskanleteissään.
 
Sulawesilaisen kylän hälinä on monen viikon saarielämän jäljeen tervetullutta, mutta yhtä mielellään sieltä lähtee muutaman päivän kuluttua takaisin kaukaisimpaan kolkkaan, pienelle saarelle keskelle Tomininlahtea.
 
Toisinaan iltaisin käynnistämme ison veneen ja ajamme saaren taakse katsomaan maailman kauneinta auringonlaskua ja siitä seuraavaa täydellistä tähtikarttaa. Tulivuoren päälle kertyy yötä vasten muutama sadepilvi, mutta kerkeämme hyvin hyppiä pimeässä hohtavan planktonin sekaan ennen yösateita. Pelaamme ravintolassa korttia ja luemme kalakirjoja, kunnes lapset pyytävät nukkumaan.
 
Inspiroidun käsillä tekemisestä. Harmittaa, kun kaupunkilaistyttönä en pääse maalaamaan ja nikkaroimaan mitään. Pienessä käsinrakennetussa saariresortissa riittää työntekijöille hommia, joihin saamme onneksi harjoittelijoina  osallistua. Vesipumppu sekoilee, uusia mökkejä maalataan, puita harvennetaan. Rantaa voi siivota. Sukelluskamoja huoltaa. Ärsyttää olla takaisin länsimaisessa palvelupalapeliyhteiskunnassa. Mitään ei saa tehdä itse, jos yrittää, jonkun mielestä se on outoa.
 
Rentoutumisesta on tullut minulle osa päivärytmiä. Olen oppinut, että sukeltaminen kaiken vastuun kanssa, on myös meditointia parhaimmillaan. Olen sinut itseni kanssa, kohtaan surut ja ilot terveellä elämänpainolla ja olen oppinut arvostamaan kaikkea mitä minulla on. Saan elää ja tuntea joka solullani.
Sellainen on minun paratiisini. Sellainen on Una Una.

Junat on luotuja kulkemaan

Olimme aloittaneet matkanteon Helsingin rautatieasemalta. Matkustaneet halki Venäjän, Mongolian ja Kiinan, pitkin rautateitä. Olimme ennenkaikkea eläneet ihmeellistä aikaa, kuluttaneet junanpenkkejä, kirjoja, nuudelia ja toppavaatteita. Tutustuneet paikallisiin tapoihin ja ihmisiin. Saimme iloita, turhautua, kinastella ja nauraa vedet silmissä. Mikään matkanteko tähän mennessä ei ole ollut yhtä hämmentävää ja kiinnostavaa. Kiinassa vaihdoimme matkantekovälineen bussiin, sillä rautatiet loppuivat osaltamme Etelä-Kiinan kummalliseen Kunmingiin.

Päästyämme ensimmäiseen viralliseen määränpäähämme Laosin Vientianeen, jouduimme päättämään kuinka matka jatkuu. Olimme nyt tehneet sen, minkä uumoilimme tapahtuvankin. Sen että matkustaisimme rauhalliseen tahtiin lentämättä Suomen Helsingistä Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Olisin itse halunnut jatkaa eteläiseen Laosiin bussilla, mutta matkan kakkosvaihe poltteli meitä kaikkia jo edessäpäin. Pienen palaveerauksen tuloksena oli selkeää, että halusimme kuitenkin jatkaa maateitse niin pitkälle kuin voisimme ennen pakollista lentoamme Indonesiaan.

 

Vientianesta etelään

Vientianessa vietimme vain hetken, mutta itseasiassa ennakkoluuloista huolimatta tykästyimme lopulta paikkaan. Ravintolat, markkinat, kadut ja mukava ilmapiiri teki hassulla tavalla lähtemättömän vaikutuksen. Vientiane oli ensimmäinen aasialainen pääkaupunki, jossa voisin ajatella jopa asuvani.

Lähdimme päätöksemme mukaisesti muutaman päivän oleilun jälkeen ylittämään Laosin ja Thaimaan välistä ystävyydensiltaa bussin kyydissä. Päädyimme joidenkin tunteroisten jälkeen Thaimaan suloiseen Udon Thaniin. Ensimmäinen kunnon parisuhdekina saatiin aikaiseksi (vasta!!!) täällä. Lopen väsyneenä kiukuttelevaan nälkähirviöön, toivotin Artulle hyvää lentoa takaisin Suomeen ja painelin ulos huoneesta suoraan iltamarkkinoille. En kuitenkaan malttanut enää riidellä löydettyäni edulliset mopokypärät tytöille, vaan riensin hakemaan muun matkaseurueen kypäränsovitukseen. Ilta olikin taas seesteinen kaiken sen tuulettelun jälkeen ja lapset käyskentelivät kylillä ylpeinä uusista mopopäähineistään. Udon Thanista ostimme liput seuraavan päivän yöjunaan kohti tuhansien valojen Bangkokia. Yöjunien suurin etu on puhtaasti siinä, että säästää yhden yön majoituksen matkalipun hinnalla. Olinkin iloinen hyvästä diilistä.

Myöhään illalla levitimme alustan juna-aseman suttuiselle laiturille ja sen päälle iltapalatarvikkeemme. Laiturin kirkkaat ja kylmänvalkoiset lamput kuitenkin houkuttelivat täyteen tupatun junalaiturin katon alle kymmeniätuhansia pitkäsiipisiä lentoötököitä, eikä puhumisesta saati syömisestä tullut mitään. Hyöteisproteiiniset jugurtit päätyivät vain puoliksi syödyiksi, kuin myös appelsiinimehu. Jatkoimme suosiolla syömistä vasta junassa keksien ja ilmaisen pulloveden muodossa.

Next stop: Bangkok

Saavuimme aamulla anivarhain Bangkokiin, varmasti kamalimman yöjunan jälkimainingeissa. Junavaunut hohti uutuuttaan ja sängytkin olivat varsin mukavat ja tilavat. Kokemusta määritteli kuitenkin jostain syystä yön tuntien ajan silmään loistavat kirkkaat spottivalot, eikä ilmastointihormin säätelijääkään käy kehuminen. Makasimme läpi yön mustissa silmänalusissamme, sinänsä pehmoisilla sängyillä, täristen ja yskien. Varhainen Bangkok oli armelias. Lehdenjakaja antoi laitapuolen kulkijalle kaksi lehteä ja mies hymyili anteeksipyytävästi. Kauniiksi sonnustautunut thainainen jäi mopotaksin kyydistä pankin edessä. Ilma oli lempeä, vaikka auringon asennosta tiesi että päivästä tulee kuuma. Jäimme kahville pieneen kahvilaan. Teimme viimeistelyitä koskien Indonesian viisumihakemusten liitteitä. Pian pääsisimme hotelliin.

Bangkokissa vierähti enemmän ja vähemmän mukavasti viikko viisumipuuhissa. Saimme odottelun jälkeen passimme ja kauan venatut viisumit Indonesiaan. Onneksi olimme osanneet nautiskella kaupungissa, sillä edessä oli taas hardcore-siirtymä.

Enää piti päästä Bangkokista Hat Yain kautta Kuala Lumpuriin, josta lentomme Jakartaan lähtisi. Osuuden Bangkokista Hat Yaihin piti olla simppelisti junalla suoritettavissa, joten suuntasimme itsevarmoina Bankkarin juna-asemalle. Pian saapumisemme jälkeen saimme kuitenkin teatraalisesti kuulla, että junat ovat jo täynnä muutamalle päivälle eteenpäin. Thaimaassa oli alkamassa Songkran-juhla ja väki suuntasi kuka minnekin sitä viettämään. Hörpimme pienessä kuumotuksessa kahvia ja totesimme lentojen olevan överihintaisia tällä hetkellä, kiitos Songkran. Bangkokiinkaan ei olisi varaa jäädä. Muuan matkatoimiston nainen ehdotti, että voisimme yrittää saada bussiliput, joskaan sekään ei olisi varmaa ja sitä varten joutuisimme ottamaan taksin kaupungin vastakkaiselle laidalle. Alkoi matkan ensimmäinen amazingrace-henkinen sykintä, kun kello lähestyi pikavauhtia myöhäistä iltapäivää ja kaupungista piti päästä samana päivänä liukenemaan. Ehdimme ikuisuuden kestävällä taksimatkalla muun muassa selvittää, että mikäli onnistuisimme tunkemaan itsemme johonkin Hat Yaihin vievään dösään, olisi edessämme kepeän makoisa 14h bussimatka.

Bussiliput plakkariin

Saimme ihmeen kaupalla kolmannelta luukulta ja epätoivon puristaessa kurkkua, erään pitkän matkan bussin viimeisen penkkirivin ostettua. Ilo lipuista hälveni pikaisesti bussiin saavuttuamme, kun ymmärsimme kyseessä olevan varsin tavallinen istumamallinen bussi, toiveissamme siintäneen sleeperin sijaan. Kaikesta huolimatta ja siitä johtuen saavuimme joskus seuraavana päivänä Hat Yaihin. Ensitöikseen varasimme pienestä majatalosta huoneen ja sujahdimme karvislakanoihin lepäämään. Muutoin teimme vielä muutamia ostoksia koskien tulevaa saarielämää sekä söimme mahat täyteen food courtissa. Seurasi edelleen kymmenen tunnin bussimatka Malesian rajan yli, jatkuen aina Kuala Lumpuriin asti. Olimme tehneet pitkän matkan maateitse, ja se tuntui niin hyvältä. 12 000 maakilometriä, kaksi kuukautta ja mieletön elämän ajattomuus. Kaikki ne tarinat repussa lopun elämää. Olimme niin valmiita seuraavaan seikkailuun.

Kuinka löytää paras lentodiili?

Välillä saan yhteydenottoja, joissa toivotaan minun löytävän tosi halvat lennot kohteeseen X, jollekin tarkalle aikavälille. Autan tietenkin mielelläni etsimään sopivia reittejä ja lentoja, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista. Harmi nimittäin, että vaikka jaksankin penkoa sivuja hamaan tappiin ja vaikka euroni pitäisikin olla vain 0.80 senttiä, en siitäkään huolimatta ole oppinut polkemaan pyörän lailla hintoja. Lentoja ei tiettyyn kohteeseen tiettynä päivänä automaattisesti löydy halvalla. Onneksi meidän kaukokaipuisten penninvenyttäjien apuna on hakukoneita, jotka näkevät vaivan puolestamme ja kaivavat parhaat tarjoukset yhden osoitteen alle. Seuraamalla jatkuvasti hakukoneiden esiin nostamia tarjouksia, saatat hyvinkin osua kultasuoneen ja napata mukavan hintaisen matkan.

Välillä saan yhteydenottoja, joissa toivotaan minun löytävän tosi halvat lennot kohteeseen X, jollekin tarkalle aikavälille. Autan tietenkin mielelläni etsimään sopivia reittejä ja lentoja, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista.

Saimme sopivasti tätä kirjoittaessa kutsun tutustua tarjoushaukka.fi -sivustoon, josta löytyy meille matkankipeille ikioma osio keskittyen pelkkiin huimiin matkatarjouksiin. Näitä aktiivisia matkatarjousten julkaisijoita ei voi olla koskaan liikaa, joten käykää ehdottomasti tutustumassa! Tällä hetkellä tarjolla on mm. kilpailukykyiset lennot Balille, sekä suorastaan edulliset piletit mm. Dubliniin, New Yorkiin tai vaikka Berliiniin! Halutessasi voit seurailla Facebookissa Tarjoushaukka.fitä, niin ajankohtaiset lentodiilit pärähtää myös sun feediin!

Lapsellinen maailma, Fidzi

Ajankohdan joustavuus

Avainasia edulliseen lentomatkustamiseen on kuitenkin ehdottomasti joustava aikataulu. Kerroin esimerkiksi maailmanympärimatkan budjettilaskelmassa, että kalleimmaksi lentomatkaksi koitui tyynenmeren ylitys, joka maksoi miltein 600€/henkilö. Hinta raastoi sydäntäni. Jouduimme kalliista lennosta huolimatta tyytymään tylsään reittiin, joka EI vienyt meitä esimerkiksi Pääsiäissaarille, Havaijille tai Chileen. Jos aikataulumme olisi ollut joustava, ja nyt puhutaan siis vähintään viikkojen joustavuudesta, olisimme voineet säästää satoja euroja tai päästä esimerkiksi samalla hinnalla noihin edellä mainittuihin upeisiin kohteisiin. Fijille emme kuitenkaan voineet jäädä tuolloin kupeksimaan, joten lennettävä oli silloin kun se oli meille ilmeisen epä-edullista. En tietenkään sano että helteinen Enkelten kaupunkikaan olisi koskaan kurjuuksien rovio. Tapahtumaa seurasi hieno kolmen osavaltion roadtrip, no hard feelings.

Lapsellinen maailma, Fidzi

Lapsellinen maailma, Fidzi

Lentojen oston ajankohta

Lennot kannattaa yleensä ostaa ennemmin aikaisin kuin myöhään. Näin voit itse kilpailuttaa hyvän hinnan ja aikaa jää vapaiden järjestelyyn. Jos olet impulsiivinen ja spontaani, viime hetken yksittäisiä paikkoja voi tosin saada pilkkahintaan. Vältä loman suunnittelua lomasesongille, sillä matkatoimistot ja lentoyhtiöt tietävät näiden paikkojen myyvän ja se näkyy hinnassa. Etsi lentoja lähtemään keskeltä viikkoa, sillä useiden tutkimusten mukaan tiistaisin ja torstaisin on edullisin päivä lentää. Älä myöskään arkaile lapsen koulumenestyksen kärsivän muutaman päivän, tai viikonkaan poissaolon vuoksi. Koululta voi pyytää ennakkoon tehtäviä, jotta koululainen pysyy muun luokkansa kanssa samalla oppi-alueella. Loma auttaa yhtälailla lapsen stressin laukaisemiseen ja tekee pelkästään hyvää motivaatiolle.

Lapsellinen maailma, Fidzi

Ole päättäväinen!

Kun sopivan hintainen lento osuu eteen, täytyy kaivaa esiin jämäkkä päätöksentekokyky. Kun kohdalle osuu hyvältä vaikuttavat lennot ja olet jo perillä hintakehityksestä, älä jää arpomaan vaan tee ostopäätös. Halvat lennot myy aina loppuun. Noin kuukausi sitten silmiini osui Vuelingin meno-paluu kampanjalennot Barcelonaan hintaan 40€ ja olen iloinen että ostin ne mitään ajattelematta. Kyseiset liput myytiin loppuun muutamassa tunnissa. Samoin sain mukavan hintaiset lennot Roomaan Norwegianin syysalesta.

On hyvin yleistä haaveilla puolitosissaan kaverin tai puolison kanssa lähtemisestä, mutta kyllä ne matkat voi myös ihan oikeasti ostaa ja lähteä! Se on yksi niitä harvoja valintoja, joissa voit ainoastaan voittaa.

Lapsellinen maailma, Fidzi

Mikä on edullinen?

Edullisuus on myös suhteellisuuskysymys. Joidenkin halpa on toiselle kallis. Jotakuta kiinnostaa mitä hintaan sisältyy. ruumamatkatavarat? Ruoka? Juomat? Business- vai economyluokka? Pelkät käsimatkatavarat? Monta välilaskua? Mieti ensin miten ja minne haluaisit matkustaa. Kuinka paljon vaivaa olet valmis näkemään. Testaile hakukoneisiin eri päiviä ja vältä lomasesonkeja. Tee haut käyttäen incognito-tilaa. Hakusivulla voit myös asettaa suodattimia, joiden avulla saat näkyviin vain itsellesi sopivat vaihtoehdot.

Lapsellinen maailma, Fidzi

 

Mikä on suhteessa edullisin löytämäsi lentomatka? Osuiko lennot eteesi pitkällisen etsinnän jälkeen vai kenties hetken sattumasta?

 

Mukavia hetkiä lentometsästyksen parissa!

 

minimatkaopas Thaimaahan

Talvi tulee ja Thaimaa alkaa taas houkutella helppoutensa puolesta monenlaista reissuväkeä. Thaimaata parjataan usein massaturismiin liittyen. Itsekin olen zemmoinen unique trävelleri jota kiinnostelee vaan autiorannat ja kärpäsen varpaan kokoiset hailut pisteet valtamerikartan keskellä. Mutta rakastan paljon muitakin asioita, myös Thaimaata. Thaimaassa on niin paljon positiivista, että hyvien asioiden listaaminen veisi matkaajilta kaiken jännityksen, siksi jätän sen tekemättä. Liikaturismi näkyy ikävästi ja on lisäksi haitallista luonnolle ja paikallisille. Toivon kuitenkin, että kaikki nykypäivän reppumatkaajat ja vuosilomailijat pyrkivät pois massoista, valitsevat kestävän vaihtoehdon ja keräävät roskansa. Turismiin liittyvät sudenkuopat pystyy tietoisuutta lisäämällä välttämään, jolloin säästyy mielipahalta ja matkakassakin kiittää.

Alueet

Bangkok on jättimäinen vilkas ja värikäs suurkaupunki, johon joko pääsee sisään tai ei. Minulta se kyllä otti aikaa, mutta nyt tykkään itseasiassa paljonkin. Thaimaassa on paljon erilaista koettavaa. Kannattaa tutustua etukäteen alueisiin ja miettiä mitä matkalta odottaa. Pohjoisessa on sisämaata, temppeleitä ja vuoristoa. Sieltä löytyvät myös maarajojen takaa Myanmar sekä Laos. Bangkokista kaakkoon löytyy vilkas Pattaya ja Bangkokin länsipuolelta pääsee alas Etelä-Thaimaahan Kran-kannasta pitkin. Täältä monet löytävät tiensä lukuisille valkohiekkaisille ja kirkasvetisille saarille. Aivan etelässä vastaan tulee Malesian maaraja.

Rokotukset ja terveys

Thaimaanmatkaajien on suositeltavaa pistellä itseensä vähintään suoja hepatiitti A:ta vastaan. Henkilökohtaisesti suosittelen harkitsemaan rokotesuojaa myös B hepatiitille. Matkavakuutus on halpa hinta oman hoidon turvaamiseksi, joten vahva suositus sen olemassaololle.

Maahantulo

Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Thaimaahan. Lentäen kentältä napsahtaa 30päivää oleskeluaikaa ja maa-ja meriteitse puolestaan 14päivää. Muista että olet velvoitettu esittämään poistumislipun maasta. Voit pahimmillaan jäädä ruikuttamaan jo Hki-Vantaan lentsikkakentälle jos lentolippua ei ole esittää. Kannattaa myös tarkistaa ajoissa, että passi on voimassa vähintään kuusi kuukautta maahan saapumisesta.

Huijarit

Kaikissa suosituissa turistikohteissa on valitettavan paljon huijareita ja varkaita. Tilaisuus usein luo varkaan, joten pidä vain vähän arvotavaroita mukana provokaation vähentämiseksi. Rahat kannattaa olla paikalliseen tapaan pienissä ryppyisissä seteleissä, eikä niitä ole viisasta levitellä turhanpäiten kaljatuopin ääressä tai muutenkaan. Suhtaudu kaikkeen terveen kriittisesti, äläkä haksahda turistihuijauksiin, kuten ylihintaiseen krääsään, huijarihintaiseen tuktuk-kyytiin, kultaliikekierrokseen tai vastaavaan epäilyttävän kuuloiseen sontaan. Kieltäydy kohteliaasti ja jatka matkaasi. Thaimaassa on yleistä suurien nähtävyyksien ympäristössä valehdella ettei kyseinen paikka ole auki, jolloin turisti voidaan kuljettaa sen sijasta jonnekin muualle, josta tietenkin tuktuk-kuljettaja käärii provikat itselleen. Lisäksi: älä osta bussi/juna/vene tms lippuja muualta kuin viralliselta lippuluukulta!

Taksit

Thaimaassa on äärimmäisen vaikea saada mittaritaksia, mutta älä anna periksi. Yleensä noin puolessa tunnissa mittaria käyttävä taksi kuitenkin löytyy, säästät pitkän pennin etkä tue pimeää taksitoimintaa. Taksin ulkonäöstä ei voi päätellä onko kyseessä rehellinen vai epärehellinen kuljettaja. Jokaisessa firmassa on sekä kuljettajia jotka eivät käytä mittaria, että niitä jotka käyttävät. Kysy siis heti kyytiä ottaessa, käyttäähän kuljettaja mittaria.

 

Liikkuminen

Busseilla ja junilla matkustaminen on Thaimaassa paitsi edullista, myös oikein leppoisaa. Lentäenkin AirAsialla liikkuu edullisimmillaan jopa vaivaisella kympillä. Liikkumisissa avaintekijä on joustava aikataulu. Veneellä pääsee myös mukavasti saarilta toisille. Muista aina tarkistaa mistä ostat lippusi!

 

 

Syöminen

Ruoka on jokapuolelle maata hyvää ja edullista. Yleisimpiä herkkuja ovat nuudelipohjaiset ruoat sekä hedelmät. Katuruoka on useimmiten edullisinta, tuoreinta ja maukkainta. Vältä turisteille suunnattuja länkkärirafloja ylihinnoittelun vuoksi. Näistä saa myös helpommin vatsatauteja, sillä hampurilaispihvit ja fileet saattavat odottaa ihan semikauan syöjäänsä.

 

Majoittuminen

Majoitusta löytyy kaikkien tarpeisiin ja joka hintaluokasta. Yksin matkustavan kannattaa hyödyntää dormien halpaa hintaa. Dormeissa on helppo tutustua muihin samanhenkisiin ja niistä löytyy usein myös matkaseuraa, tarpeellisia matkavinkkejä unohtamatta! Jos kaipaat luksusta, voit löytää pehmeän ison sängyn ja telkkarin taivaskanavineen muutamalla kympillä.

 

Päihteet

Thaimaalainen lainsäädäntö ei ole leikkimielinen, mitä tulee huumausainerikoksiin. Mikäli jäät kiinni Thaimaassa ulkomaalaisena huumeiden kanssa touhuamisesta, olet keskellä painajaista. Yökerhoratsiat ovat yleisiä. Ainoa varma keino välttää kuolemantuomio ja vuosikymmenien vankeusrangaistukset, on pysytellä erossa laittomuuksista. Alkoholin kanssa tulee niin ikään olla tarkkaavainen, että tiedät kokoajan mitä juot ja minkä verran.

Lasten kanssa

Oman kokemukseni mukaan Thaimaa ei tarjoa mitään mullistavia edullisia lasten puistoja. Ulkoleikkipuistoja löytyy hakemalla jonkin verran. Lasten kanssa voi iästä riippuen hyöriä night marketeilla, altaallisella hotellilla, rannalla ja syödä katuherkkuja. Koko perheelle sopivia nähtävyyksiä sen sijaan löytyy todella runsaasti!

Käytöstavat

Meille suomalaisille voi olla vaikeaa kohdata vastoinkäymisiä, joilta toisaalta matkustaessa ei oikein voi välttyä. Aasiassa julkisesti tulistuminen on hyvin häpeällistä. Aasialainen voi menettää kasvonsa pahemman kerran, mikäli erehtyy kiihtymään julkisella paikalla. Tämä ei ole asiallista myöskään turisteilta. Thaimaalaiset ovat varsin rauhallista kansaa, jotka auttavat myös turisteja hymyissäsuin.

Onnistuneen matkan kannalta oleellisinta on, että muistat olla lomalla ja viettää onnellisia hetkiä palmujen katveessa. Ennen matkaan lähtöä kannattaa vilkaista ulkoasiainministeriön julkaisema matkustustiedote täältä.

 

Mikä on riittävästi tavaraa? -kurkistus rinkkaan!

“Pakkaan pienesti, sillä siirtymisen tulee olla myös mukavaa.

Helpohko liikkuminen on iso osa matkustamista.”

Pakkaamisen kannalta kokoonpanona kaksi aikuista ja kaksi lasta on vielä siedettävän rajoissa. Suoriudumme pitkistä reissuista kahdella kohtalaisen pienellä rinkalla. Mun omani on rakas, mutta rottien järsimä koeversiona ostettu Haglöfsin Vina 40l, Artulla on luottokaverina 55l Deuter (mallia joku bluubliblablöö). Näiden lisäksi meillä on yksi käsimatkareppu/päiväreppu ja Jaden oma minirinkka.
Mullahan on taipumusta pyrkiä olemaan jotenkin erikoinen vähän joka asiassa, niinpä olen tämänkin asian suhteen halunnut olla sellainen “semiextreme” pakkaaja, eli minimalisti.

Rinkat toimittaa usein matkasängyn tai mukavan penkin virkaa.

 

Minimalismi ei aivan toteutunut Trans-Siperian junamatkan aikana. Hyytävät pakkaset vaativat kasan toppavaatetta ja pitkät junamatkat kassillisen evästä.

Omalla tyylillä

Niinkuin ehkä me kaikki, meikäkin on lukenut tuhat ja yks vinkkiä pakkaamiseen. Miten, mihin, mitä, miksi. Siis olin tosi neuroottinen alkuaikoina. Meillä oli esimerkiksi jokaisen vaatteet omissa isoissa minigrippusseissa luteiden ja kosteuden takia. Nyt parit ludemajatalot ja homeitiöt nähneenä noi tiiviit varotoimet ovat historiaa. Syy on laiskuus, siinä se. Minusta systeemi oli kätevä, piti kaiken järjestyksessä ja eritoten pienessä tilassa, kun pussista sai rullattua ilmat veks.
Edelleen kamat on rinkkojen sisällä pusseissa, mutta pussit ovat luokkaa reiällinen aasialainen haperopussi. En enää stressaa siitäkään, onko vaatetta riittävästi. Jokaiselle tulee heitettyä noin neljä lyhyttä yläosaa ja yksi pitkähihainen. Artulla on saman verran shortseja, joista osa soveltuu myös uimiseen. Mulla on muutama sarong (maailman monikäyttöisin asia!) yhdet shortsit ja legginssit. Tytöillä on noin kolmet shortsit ja kahdet pitkälahkeiset housut. Kaikilla on lisäksi uikkarit ja alusvaatteita tarpeeseen, eli noin kuudet alusvaatteet ja yhdet sukat. Kenkien osalta homma pyritään pitämään simppelinä, eli jokaiselle sandaalit elämiseen ja lenkkarit siirtymiin ja vaelteluun.
Mukaan valikoituu vaatteet kuulemani vinkin perusteella: vain tummat ja kirjavat vaatteet. Niissä ei näy tahrat samalla tavalla kuin yksivärisissä ja niiden yhdistäminenkin on usein helppoa. Lisäksi pesula tai nyrkkipyykki ei saa niistä värejä pilalle yhtä helposti kuin vaikka valkoisesta paidasta.

Koko porukan vaatteet pesulanpuhtaina.

 

Kosmetiikkaa on aina ihan järjetön määrä, mutta kuitenkin kaikki on käytössä. Bjuutibox sisältää: shampoo, hoitoaine, hiusharja, ponnareita, hammastahnat ja -harjat, dödö, sheiveri, tukanleikkuukone, hyttysöljy, himalajarasva, talkki, huulirasva, topsipuikkoja, usein pieni aurinkovoide ja lisäksi vessapaperia ja kosteuspyyhkeitä. Aavaa varten on toistaiseksi ollut mukana myös vaippoja. Pyyhkeet olemme korvanneet pienillä matkapyyhkeillä, jotka toimivat rantsussa, päiväretkillä ja surkeemmissa majataloissa, joissa ei ole asiakaspyyhkeitä tarjolla. Nää kuivuvat myös tosi nopeasti!

Tyylinäytteessä siirtymää kamojen kanssa Kiinan Kunmingissa.

Lääkkeitä ja elektroniikkaa

Lääkkeitä on lasten ja aikuisten tulehduskipulääkkeet, kuumemittari, laastareita, käsidesi ja yleensä yhdet antibiootit, jos olemme jossain hornan tuutissa pitkiä aikoja. Muuten emme kantele näitä turhaan mukana vaan haemme tarpeen vaatiessa apteekista.
Elektroniikka vie tilallisesti ja kilollisesti paljon kapasiteettia. Mukana on kaksi kännyä, pieni läppäri piuhoineen, tabletti, actionkamera kaikkine miljoonine lisähärveleineen, kolme laturia, kovalevy ja kaiuttimet. ‘Tämä määrä on ihan järjetön! Viime reissua varten oli hankittu myös tuliterä Olympus OMD EM10 mark2-järkkäri, mutta sähläsin pakkausvaiheessa liikaa ja hukkasin siitä laturin. Kameran jätin kotiin ja laturin löysin Siperiassa ollessamme rinkan sivutaskusta. Että näin se pakkaaminen usein etenee.
Kun mukaan tuli sukeltaminen, pitää kantamuksiin mahtua vähintään ne tärkeimmät henkilökohtaiset vehkeet, eli omat sukellustietokoneet, maskit ja snorkkeli.
“No mulla on semmonen pinkki rinkka jossa on ainakin leluja, vihkoja ja simpukoita. Mulla on vaaleenpunaset snorkkelit ja neki on siellä rinkassa”
-Jade 5v

Rinkoissa roikkuu milloin mitäkin. Kuten vaikkapa tyttöjen kypärät.

Loput irtoromppeet, kuten passit, lompakot ja kantoreppu lapsia varten säilyy käsimatkarepussa tai käytössä. Lisäksi siellä lojuu muuta sälää, aurinkolaseja, keksejä ja pari kirjaa tilaa viemässä.
Olen itseasiassa äärimmäisen järjestelmällinen ja vaikka pakkausvaiheessa kurkin kaaoksen keskeltä, mulla on silti langat tiukasti käsissä ja toimin mielestäni tosi suunnitelmallisesti. Muiden ärsytykseen saakka siis organisoin ja muokkaan listaa pakattavista asioista. Pakkaaminen on tosi raastavaa puuhaa, mutta asenteella ja positiivisella matkahypellä siitä selviää!
 
Mitä ilman sinä et matkusta?

Vuoristomaisemia ja kiinalaislouhoksia Laosissa

Bussissa vuortenrinteitä

Eteläiseen Kiinaan saakka olimme saaneet matkustaa tilavasti ja leppoisasti enimmäkseen junien kyydissä, joten kun Kunmingissa jouduimme vaihtamaan menopelimme pysyvästi bussiin, oli edessä olevaan Laosin läpiajoon syytä valmistautua henkisesti. Bussin ja junan ero on lähinnä liikkumatilassa ja vessan toimivuudessa. Rautateitä Laosissa ei valitettavasti vielä ole turisteiden hyödynnettävänä. Kirjoitin viimeksi saapumisestamme Kiinasta rajan yli Laosiin.

Olimme saaneet jo Kiinan puolella hiljattain maistiaisia bussilla köröttelystä, mutta erona kiinalaiseen bussiliikenteen olisi nyt halvemmat hinnat ja huomattavasti hitaammat kilometrit. Laosin julkinen liikenne on siis oikeasti kohtalaisen puuduttavaa. Kuski määrää tahdin, kusi- ja ruokatauot (ja sen, onko niitä) ja esimerkiksi “oikoreitit”. Ilmoitetut Matka-ajat ovat ihan höpöhöpöä ja kuljettajan kaverikyydit tulevat myös todennäköisesti tutuksi. Kaikesta kuitenkin selviää kevyesti riittävällä reissuboogiella ja tietty avoimella asenteella. Pohjois-Laosin vuoristoissa maisemat huimaavat päätä ja ympäristö on vaikuttava. Kiemurtelevat hiekkatiet vievät matkustajia pilvien halki ja korvat paukkuen ylös ja taas alas vuoren rinteitä. Matkalla näkyy vuoristokansaa, kyliä, peltoa ja viidakkoa. Toisaalta ikkunan läpi saa todistaa Kiinan maailmanvalloitusta, sillä satojen kiinalaisten kaivuualueiden näkemiseltä ei voi välttyä. Pieni Laos on ahtaalla ja alistuu myymään maansa pala kerrallaan kiinalaisjäteille.

Pahoittelen kakkea kuvaa, mutta tämä on ainoa otos pilvistä, joiden halki suhautimme.

Säästelemme matkakuluissa mahdollisuuksien mukaan, joten ostamme usein vain kaksi penkkiä, joilla istumme niin, että molemmat tytöt matkustavat sylipaikoilla. Olemme pienikokoisia, joten yleensä Jade mahtuu väliin istumaan ja Aava mun syliin. Pissalla juostaan aina kun mahdollista (omat vessapaperit mukana, osassa vessoista ei löydy edes vettä) ja bussiin kandee varataan ruokaa ja juomaa suhteellisen runsaasti.

Tauko paikalla.

Taukopaikan ruokakojuja.

Saapuminen Luang Prabangiin

Verrattain hiljaisesta Luang Nam Thasta tiputtauduimme kartassa alaspäin kuuluisaan Luang Prabangiin, jossa käyskenteli yllättävä määrä trävelleriporukoita. Onneksi myös täältä oli helppoa löytää rauhaa ja paikallista elämää. Luang Prabangissa vierähti vahingossa kokonainen viikko. Kuopus Aava sai viettää guesthousen pihalla railakkaat kaksivuotisjuhlat. Tarjolla oli kakkua, hedelmiä ja lahjoja. Naapurin vauva kutsuttiin juhliin mukaan. Löysimme sattumalta keskustan ulkopuolelta mahtavat isot iltamarkkinat, joille ajelimme joka ilta ostoksille, syömään ja hurvittelemaan huvituksiin. Seilasimme markkinoiden ruokakojuilla ja pompimme päivittäin paikallisten lasten suurimmassa huvituksessa, iltaisin täytettävässä pomppulinnassa. Kävimme joenvarrella kävelemässä ja ajoimme upeille Kuang Sin putouksille, josta kirjoitan toisessa postauksessa lisää.

päivän odotetuin hetki. Paitsi ehkä kuvan henkilölle. Hinta taisi olla 5000kippiä/0.50e

Synttärit!!

Meidän sympaattinen gesthouse sijaitsi hieman syrjemmässä, mutta kuitenkin vain muutaman minsan mopomatkan päässä kaikkialta. Mopolla liikkuminen on erikoisen vaivatonta ja halpaa, myös Laosissa. Mopovuokraan liittyi Laosin isommissa kaupungeissa niin ikään jonkin verran asiaan kuuluvaa varoittelua huijauksista. Henkilökohtaisesti emme ole koskaan joutuneet ongelmiin asian tiimoilta. Kysymme vuokramopoa mieluiten aina majatalon kautta ja yleensä se onnistuu. Tällöin vuokraaminen ja palauttaminen on vaivatonta ja mopoa voi seisottaa valvovan silmän alla yöt. Meillä on tapana valokuvata vuokramopo varmuuden vuoksi ennen käyttöönottoa.

Mopoilu lukeutuu tyttöjen lempparipuuhiin 😄

Kun olimme nautiskelleet mielestämme tarpeeksi auringonlaskun väristä jokikaupunkia, oli aika ottaa hatkat ja suunnata takaisin bussiasemalle. Seuraavaksi matkasimme maaseudun halki katsastamaan kuuluisaa turistien turmelemaa tubingkylää Vang Viengiä.

Kuinka toteuttaa perheen reppureissu minibudjetilla?

Voiko lasten kanssa matkustaa edullisesti ja autenttisesti?

Jos voi, mitä pitää ottaa huomioon ja mihin varautua? Onko kaikki kuitenkin vain liian vaikeaa ja vaarallista? Voiko koskaan saavuttaa enää sitä jännittävää tunnetta, kun on vieraassa maassa ja tietämätön huomisesta? Kyllä voi!

Tässä postauksessa kuvailen henkilökohtaisesta perspektiivistä käytännön toimia joita itse sovellamme rakkaan harrastuksemme hengittäessä niskaan.

Miten päättää minne voi mennä?

Kun teemme lähtöä, mietimme toki mitä riskejä kohteissa mahdollisesti on. Esimerkiksi malariariski ei automaattisesti torppaa suunnitelmia, mutta vaatii lähempää tarkastelua muun muassa sadekausista tai korkean riskin alueista. Näitä voivat olla esimerkiksi maaseutu tai viidakko. Koitamme kiertää kauempaa myös laajat levottomuudet ja tietysti sota-alueet.

Tietenkin lentäen, vai?

Sitten kartoitamme matkustusmuotoja ja mitä mikäkin maksaa. Vaikkapa lentokoneessa yli kaksi vuotiaalle täytyy ostaa oma paikkalippu, mutta junassa ja bussissa lapsi voi tulla yleensä vanhemman sänky- tai sylipaikalla jopa 5-vuotiaaksi saakka. Tämä on yleinen käyttämämme rahansäästömuoto, vaikka aina matkanteko ei olekaan kovin tilavaa ja ilmavaa. Maateitse matkustaminen on sitäpaitsi myös ekologisempaa ja leppoisampaa. Lensimme kohteesta toiseen paljon molempien lasten kanssa, heidän ollessa alle kaksi vuotiaita, jolloin lentäminen on vielä edullista.

Näillä mentiin Kiinassa. Äidithän istuu lattialla!

Junassa oli hieman tilavampaa.

Missä yöpyä?

Majatalojen hyvä tietää-osiosta tarkastamme aina ensin miten mesta suhtautuu lapsiasiakkaisiin. Käytännössä etsimme kohtaa jossa sanotaan esimerkiksi näin: “kaikki alle 4-vuotiaat majoittuvat ilmaiseksi kun käytetään huoneessa olevia vuoteita” ja myös tätä tietoa voi löytää paljon, jos samassa sängyssä nukkuminen ei ole vaihtoehto: “ilmainen vauvansänky saatavilla pyynnöstä”. Toisinaan lapsia ei toivoteta ollenkaan tervetulleiksi. Kun löydämme itsellemme sopivat ehdot, teemme varauksen kahtena aikuisena edullisimman palvelun kautta. Varatessa huonetta, kirjoitamme lisätietoihin että kanssamme matkustaa kaksi lasta, iät, sekä sen ettemme kaipaa heille maksullista lisävuodepaikkaa. Toinen vaihtoehto voisi olla kokonainen dormi, esimerkiksi neljän hengen perheelle neljän sängyn dormi. Jaetut kylpyhuoneet tiputtavat taas hintaa ja ovat usein erittäin siistejä. Homestayt ja B&B majoitukset ovat usein edullisia. Hyvän hinnan voi saada myös walk-in periaatteella. Tarjouksia metsästämällä ja hieman useammin majoitusta vaihtamalla voit löytää myös hyviä hotellitarjouksia. Olemme asuneet useasti esimerkiksi neljän tähden hotelleissa 20-30 eurolla /yö. Jos aamupala sisältyy huoneen hintaan, säästää taas euroja. Lapsille voi ostaa kaupasta muroja tai leipomosta tuoreita croissantteja aamuantimiksi.

Aamuleikit Laosissa majatalon terassilla.

 

Kotimajoituksemme Mongolian aroilla.

Viihtyvätkö lapset?

Lapsia ei tarvitse viihdyttää joka käänteessä. He saavat takuulla osansa adrenaliinista, jonka uusi muuttuva ympäristö aiheuttaa. Energiaa kuluu myös, kun etsitään porukalla oikeaa bussipysäkkiä, jutustellaan paikallisten kanssa ja juostaan katsastamassa majoitusantia. Pienet ihmiset ystävystyvät ikätotovereihinsa hämmästyttävän nopeasti ja helposti. Lähes kaikki matkan varrelle osuvat leikkimestat on tietenkin tsekattava! Ilmaisia leikkipuistoja löytyy miltein joka kaupungista. Rannalla hengailu on ilmaista, kuten myös lähellä ilmaista on esimerkiksi mehukkaat vesimelonit välipaloiksi.

Mongoliassa päiväkodin pihalla tutustumista paikallisiin leikkikaluihin.

Kiinalainen leikkipaikka.

Laosissakin pääsi keinumaan.

Vakuutukset

Matkavakuutukset kannattaa tarkistaa kuntoon myös lasten osalta. Osa matkavakuutuksista kattaa automaattisesti alle 15-vuotiaat lapset kun huoltaja on vakuutettu. Tapaturman tai sairauden sattuessa kaukana isoista sairaaloista, pysy rauhallisena ja pyydä apua paikallisilta. Vaikka olisit sivistyksestä kaukana, paikallisen lääkärin tai vastaavan hoitoalan henkilön pakeilla käyminen harvoin maksaa muutamaa euroa enempää. Tämänkin summan voi halutessaan hakea takaisin vakuutusyhtiöltä jälkikäteen. Lääkkeitä tuppaa olemaan tarjolla missä vain minikaupassa tarvittaessa. Muista että kaukaakin on vain lyhyt matka lähimpään sairaalaan hätätapauksessa.

Mitä tehdä?

Suosimme hakeutumista pois isommasta turistivirrasta, mutta silti katsastamaan kuuluisimmat nähtävyydet. Tavallaan pysyt näin verkostossa mukana ja tapaat nähtävyyksillä muita reissaajia, mutta pääset esimerkiksi maaseudulla majoittumalla kurkistamaan siihen aitoon elämään haisevan baarikujan ja juopottelevien teiniaikuisten sijasta. Paikallinen väestö harvoin arvostaa möliseviä öykkäreitä, joten rauhallinen, selvä ja hymyileväinen lähestymistapa on suotavaa. Lasten kautta on helppo rikkoa jäätä, sillä lapset ovat kovin rakastettuja ympäri maailmaa ja pohjoisen maailman lapset monen mielestä erittäin suloisia ja eksoottisia. Lasten kanssa saatat päästä lentokentillä jonojen ohi, saada upgraden parempaan huoneeseen tai ilmaisia nameja kaupanpitäjiltä.

Kun väsyttää, levätään.

Tärkeää on uskaltaa kokeilla asioita, vaikkapa patikointia, kuumia lähteitä, kaukaisinta saarta, bussimatkoja, telttailua ja kaikkea näiden väliltä, vaikka mukana kulkisi useampikin lapsi. Lapset mukautuvat ja ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Lasta kannattaa tarkkailla ja kuunnella herkällä korvalla.

Mitä teettekin, muistakaa tehdä se yhdessä!

Pekingin perusnähtävyydet -Kiinan muuri ja Kielletty kaupunki

Kun takana oli taas yhdet sirkushuveja muistutaneet rajamuodollisuudet junassa, pääsimme saapumaan Kiinan maankamaralle. Junamatka Mongolian Ulan Batorista kesti 31 tuntia Kiinan Pekingiin. Pekingin rautatieasemalla olimme kirjaimellisesti pihalla kuin lumiukot toppavaatteinemme. Pyörimme rinkat selässä lämpöaallon armoilla, vailla tolkkua tekemisessämme. Emme olleet vaihtaneet yuaneita valmiiksi, mutta arvatenkin olisimme tehneet paikallisella valuutalla paljonkin heti juna-asemalta ulostauduttuamme. Päättömän pankkiautomaatti-/exchange-metsästyksen jälkeen kuulimme, ettei Kiina ole ollenkaan samalla aaltopituudella muun maailman kanssa rahanvaihtoasioissa (tai muutenkaan). Noin tunnin päättömän pyörimisen jälkeen kipitimme pankkiin, josta saimme ostaa yuaneita taskun pohjalla lojuvilla dollareillamme. Taskun pohjalle oli jäänyt muutakin, nimittäin Mongolian tugrikkeja toista sataa euroa, mutta kiinalainen pankki ei ollut niistä millään muotoa kiinnostunut. Viestitimme vielä muutamaan rahanvaihtopaikkaan Suomessa ja saimme kuulla kuinka epäsuosittuja nämä killingit ovatkaan. Tuli kirjattua pitkä miinusmerkki budjettikirjaan.

Olemme muuten kovia kävelemään pitkiäkin välimatkoja, sillä taksikoijarit saavat molemmilla tunteet herkästi pintaan. Tällä kertaa päädyimme kävelemään hostellillemme ihan säästösyistä. Myöhemmin selvisi että metrollakin olisi  päässyt rautatieasemalta määränpäähän. Meillä kävi tsägä, kun olimme löytäneet tripparista kivalta alueelta hostellin, joka sopi budjettiimme ja sijaitsi kuitenkin semi-isossa ja tosi kalliissa Pekingissä.

Paskaa, sanan kirjaimellisessa muodossaan oli, että sairastuimme vatsatautiin ensimmäisenä Kiina-päivänämme. Vasta kolmantena päivänä onnistuimme lähtemään Kiinan muurille tutkimusmatkalle. Muurille muuten pääseekin säästäväinen ja viitseliäs matkailija kätevästi metrolla ja paikallisbussilla. Edullisten kulkuneuvojen aiheuttamaa iloa ei mikään kakkamyrsky onnistunut meiltä pilaamaan. Lämpötilat kipusivat päivittäin enimmillään +18c asteeseen, joka oli omiaan piristämään mieltä! Mitään ihmeellistä wow-efektiä Peking ei tästä huolimatta saanut aikaan. Ihastuneita ja onnellisia olimme sinisestä taivaasta, joka oli vielä muutama päivä sitten ollut sankan saastepilven verhossa. Sairastelusta johtuen kuuluisat nähtävyydet jäivät minimiin ja tyydyimme kiertelemään puistoja ja katuja. Bongailin paljon muistoja lapsuuden aikaiselta Pekingvierailultani. Kiina on hyvin erikoinen maa, niin hyvässä kuin pahassa.

KIINAN MUURI

Kiinan muuri on ehkäpä maailman kuuluisin muuri. Kiinan muuri, joka näkyy avaruuteen asti ja jonka rakentamiseen on käytetty Kiinan kaikkia miehiä. Muurin vanhimmat osat on rakennettu jo 770–476 eaa Zhou-dynastian aikaan. Muuria on tästä eteenpäin laajennettu, kunnostettu ja osia yhdistelty toisiinsa. Merkittävät kunnostutstyöt tehtiin Ming-dynastian aikaan 1300-1600- lukujen välissä. Lopulta vuonna 1644 muurista tuli puolustuksellisesta näkökulmasta tarpeeton, kun Kiinan rajat ylettyivät muurin molemmille puolille. Nykyään muuri on lähes 10 000 kilometriä pitkä historiallisesti tärkeä rakennelma ja merkittävä symboli kiinalaisten keskuudessa. Muurin rakennus-ja korjaustöitä toteutettiin vähintään osittain pakkotyövoimalla. Monia miehiä kuoli jo matkalla rakennustyömaalle aliravitsemukseen ja nestehukkaan. Olosuhteet olivat vaativat. Ming-dynastian aikaan muuria rakennettiin jopa kilometrin päivävauhdilla.


KIELLETTY KAUPUNKI

Kymmenen metristen muurien sisään kätkeytyy yksi Unescon maailmanperintökohteista, 72 hehtaarinen fengshui-henkeen rakennettu palatsialue. Rakennustyöt aloitettiin niin ikään Ming-dynastian aikaan vuonna 1406. Kielletty kaupunki oli aikoinaan Kiinan hallintokeskus ja keisareiden asuinalue. Vähäpätöisten yksilöiden pääsy alueelle oli tiukasti kielletty.

Alueen turistimääriä on jälleen kerran hivenen vaikea käsittää. Itse palatsialue on toki vaikuttava, mutta huomasin itsessäni pientä tylsistymistä aluetta tutkiessa. Ehkä asiaan vaikutti se, että olin täälläkin toistamiseen. Toki paljon aikaa on kulunut välissä. Päivään mahtui paljon kävelyä, joten kivat kengät helpottaa elämää. Paikan päältä voit ostaa yhdellä yuanilla vaikkapa pienen Kiinan lipun, jota viuhtoa kiertelyn ajan suuren ja mahtipontisen valtion kunniaksi.

Seuraavassa jutussa kirjoitan miten matka jatkui, kun Pekingistä puksuttelimme puolitoista vuorokautta avoimessa junavaunussa Chengduun, keski-Kiinaan ihastelemaan erittäin.. noh kiinalaista elämänmenoa.

Saijonaarasta!

Karjapaimenen vieraina Mongolian aroilla

Puhuimme jo ennen Mongoliaan tuloa siitä, että haluaisimme kokea aidon nomadien elämäntyylin. Millaista olisi olla karjapaimenen vieraina Mongolian aroilla? Yritimme googletella etukäteen, mutta mistään ei irronnut oikein mitään. Emme innostuneet jurttahotelleista, emmekä myöskään turisteille varatuista jurtista niin sanotuissa jurttakylissä. Näissä ei ole mitään vikaa, mutta halusimme päästä kosketuksiin toisenlaisen kulttuurin ja elämäntavan kanssa. Haimme vielä vähän aidompaa tapaa. Mutta koska olimme jo olleen kaksi päivää Ulan Batorissa, emmekä löytäneet mitään väylää toivomuksemme toteuttamiseen, aloimme hiljalleen päästää ajatuksesta irti.

Eräänä aamupäivänä, olimme Peace Avenuen kulmassa lounaalla ja muuan vanhempi paikallinen mies pysähtyi kohdallemme. Hän osasi vähän suomea ja halusi tätä taitoa meille vallan esitellä. Missä tahansa muualla mitäkuuluukukkuluuruu-miehet sivuutamme nopeasti, mutta täytyy myöntää että Mongoliassa emme ihan ensimmäisenä osanneet varautua moiseen. Näin hän sitten raivasi tiensä pöytäämme, niinkuin kunnon retkimyyjät tekee.

Herra Bolodiksi itsensä esitellyt mies oli retkiopasveteraani ja tiesi tarkkaan kuinka toteuttaa toivomuksemme. Näille ihmisille ei voi eikä kuulu soitella etukäteen. Lähtisimme ajelemaan kohti kylää nimeltä Bayandelger, joka sijaitsi noin 130 kilometrin päässä Ulan Batorista ja sieltä laskeutuisimme hiljalleen laaksonpohjaan etsimään jurttia. Tarkoituksemme oli vierailla löytämiemme nomadien jurtassa ja samalla kartoittaa saisimmeko jäädä yövieraiksi johonkin näistä mahdollisesti löytämistämme perheistä.

Paimenasutusta etsimässä

Aamupäivä tuntui pitkältä ja vetiseltä. Ajoimme paljon ja pysähtelimme milloin missäkin. Viimeisen tunnistettavan kylän syrjästä löysimme pienen kaupan, josta Arttu osti tikkareita perheiden lapsille vietäviksi. Bolod ehdotti että söisimme lounasta kylän laidalla kenottavassa talossa. Talon julkisivu ei antanut ymmärtää, että sisällä toimisi ravintola. Bolod kuitenkin marssi sisään ja hetken päästä takaisin ulos julistaen että nämä ruokkivat meidät. Astuimme tyhjään vanereista kyhättyyn kaakelilattiaisen talon alakertaan. Huoneen toisessa nurkassa oli baaritiski, jonka takana hyllyllä oli muutama pullo votkaa. Toisessa nurkassa oli kamina. Sisällä oli juopunut pariskunta molemmat mongolialaisissa perinneasuissaan. Häijyissä pakkasissa lämmitteleminen viinan avulla on tuttu juttu eräille muillekin kansoille. Pariskunta tuntui säikähtävän valkoista perhettäni siinä määrin, että he sinkosivat pian ulos talosta. Tulivat kuitenkin hetken päästä takaisin hakemaan yhden viinapullon matkaeväksiksi. Talo, jota ei varsinaisesti lounasravintolaksi tulisi kutsua, tarjosi kuitenkin eteemme eräänlaista ruokaa ja teetä.

Matkamme eteni ja kylästä laskeuduimme tieltä lumen verhoilemaan laaksoon, jossa nelivedosta oli ensimmäisen kerran hyötyä. Lyhyen ryttyytyksen jälkeen löysimme renkaiden alle hatarat urat, joita pitkin ajo oli hieman helpompaa ja pääsimme etenemään aavistuksen nopeammin.

Auton ikkunasta näkyi kaksi kuollutta lehmää, joista oli tarkemmin jäljellä enää lähinnä luurangot. Ajaessamme lähemmäs huomasimme kaksi pörröistä koiranpentua, joista toinen riuhtoi itseään viimeisillä voimillaan lehmän kylkiluista irti. Koiranpentu oli sidottu narulla varmaan kuolemaan. Riensimme autosta ja vapautimme pennun. Toinen koira oli jo vapaana, muttei ollut hylännyt sisarustaan. Pienet ystävykset lähtivät vierivieressä juoksemaan typötyhjään hyiseen laaksoon. Ilmeisesti kylmät ilmat tappoivat eläimiä, sillä matkallamme näimme paljon kuollutta karjaa, josta Bolod ei välittänyt puhua.

Aloimme olla puolen tunnin ajon jälkeen riittävän kaukana kaikesta, sillä herra Bolodin kiikareihin piirtyi pieni maa-alue, jossa tuprutti savua pikkuinen jurtta ja sen vieressä karja-aitaus. Ajoimme pihaan, jossa räyhäsi vahtikoira. Tämän jurtan asukas oli vanha miespaimen, tarkemmin koko laaksonpohjan vanhin ihminen. Hänen seurakseen oli Ulan Batorista saapunut noin 50-vuotias mies auttamaan uudenvuoden valmisteluissa. Mongolialainen uusi vuosi kestää useita viikkoja ja sitä vietetään kevään korvella, tänä vuonna juuri viikko sen jälkeen kun olemme itse livahtaneet jo Kiinan puolelle. Astuimme sisään ihan oikeaan pieneen jurttarakennukseen, istuuduimme sängylle ja joimme teetä. Mies oli huonokuntoinen ja heillä oli paljon töitä, joten kiitimme teestä ja jatkoimme matkaamme.

Nomadeilla ei ole tapana koputtaa tai kysellä muutenkaan etukäteen tullaanko vai eikö ja jos tullaan niin koska ja kenen kanssa. Kaikki voivat tulla ja mennä ja juoda teetä sekä syödä pöydän tarjottavia. Lapsille on kohteliasta viedä jotain jos menee kylään. Nomadien jurttarakennus `ger`, on nopeasti kasattavissa, helppo purkaa ja kevyt liikuteltava. Se koostuu puusäleistä ja huovista sekä pressuista. Osa nomadeista muuttaa muutaman kerran vuodessa, mutta toiset liikkuvat useammin. Karja ajetaan mukana. Monella nomadilla on nykyään jo puhelin ja televisio, sillä aurinkopaneelit tuottavat riittävästi virtaa. Lisäksi usealla perheellä on lava-auto, jotta muuttaminen olisi mahdollista. Karjaeläimet ovat pääosin lehmiä, lampaita, vuohia ja hevosia. Vahtia pitää pihassa koira.

Sopiva paimenperhe löytyy

Uppoutuneena ajatuksiini katse pitkin laaksoa, Bolod huudahti iloisesti näkevänsä toisen asutuksen. Poikkesimme ajo-urilta ja kuoppaisen pomppimisen jälkeen Lexuksen maasturi pääsi asuinalueen vessakuopalle ja parkkeerasi sen jälkeiselle piha-alueelle. Hyppäsimme autosta ja saimme ilahtuneen toivotuksen perheen Bator-koiralta. Bator suukotteli tiensä suoraan meidän sydämiin. Astuimme jurttaan sisään ja saimme saman vastaanoton, minkä Bator oli hetki sitten meille antanut. Tosin ilman suukkoja tällä kertaa. Jurtan asukkaat olivat Bor, perheen pää ja laakson toisiksi vanhin mies, hänen ihastuttava vaimonsa ja kaksi lastenlasta. Asetuimme helposti taloksi. Nainen laittoi jatkuvasti ruokaa ja juomaa. Näistä antimista ei toki ollut soveliasta kieltäytyä, vaikka jossain kohtaa ehkä jo mieli teki. Pääsimme mukaan karjanhoitoonkin, kun vasikan ruokailuhetken lomassa piti lypsää lehmä. Myöhemmin saimme nelipäiväisen vasikan jurttaan kanssamme yötä viettämään, sillä ulkolämpätila laski lähelle -30 celsiusta.

Jurtta itsessään on matala telttarakennus, sisällä on kotoisaa. Huonekaluja, televisio ja lämpimänä palava kamina. Pihapiirissä on toinen pienempi jurtta, jonka käyttötarkoitus jää hämärän peittoon. On kaksi karja-aitausta, huonokuntoinen auto ja vessakoppi. Vessan lattia on laudoista tehty ja keskeltä puuttuu yksi lauta. Raosta näkyy iso monttu, jossa on valtavan korkea kakka-kasa. Sisällä jurtassa Bor laittaa karjalle rehua ja rouva heittää kaminaan lisää lehmänpaskaa. Bator riehuu ulkona ja lampaat vaeltavat alas kukkulalta.

Nainen kertoo epäilynsä löytämillemme koiranpennuille. Joskus nomadien koirat lisääntyvät ei-toivotusti, eikä pennuista ole varaa huolehtia. Narttukoirat eivät ole toivottuja pihavahteja tämän vuoksi. Siksi koiria hylätään.

Aika menee nopesti ja päivä kääntyy illaksi. Tytöt ystävystyivät nelivuotiaiden kaksosten kanssa nopeasti. Lapset hyppivät ja riehuvat matalassa majassa lattialle levitettyjen patjojen päällä. Borin silmäkulmasta näkyy veikeät rypyt, kun hän kääntyy ja vetää lipaston laatikosta avaamattoman votkapullon. Olemme molemmat Artun kanssa viinarajoittuneita. Kuiskaan Artulle, kuinka hänen on pakko ottaa vähän. Arttu nielaisee ja lupaa yrittää. Bor kiittää vieraista ja me kiitämme vieraanvaraisuudesta. Nostamme maljat. Onneksi kuljettajamme, sekä herra Bolod santsaavat. Seuraa keskustelua siitä, miten nukkuisimme. Sanon ehdottomasti että lattialla ja rouva taas vaatii meitä sängylle. Pienen väittelytuokion päätteeksi rouva paljastaa vanhan uskomuksen: jos paimentolaisten vieraat nukkuvat mukavasti, karja pysyy terveenä ja lisääntyy. Lupaamme nukkua lasten kanssa sängyssä, jos Arttu saa mennä lattialle.

Hiiviskelen vielä yömyöhällä vessaan. Kun suljen perässäni jurtan oven, ympärilläni on sysipimeää. Taivaalla on yleellinen tähtiverho. Piha on täyttynyt eläimistä, joista näen vain kännykän valossa kiiluvat silmät. Suunnistan alas mäkeä kohti vessakoppia. Olen ainakin lehmien, vuohien ja hevosten keskellä. Korvan juuresta kajahtaa ammumista. Bator kulkee kanssani koko matkan. Tämä maaginen hetki tulee elämään kanssani aina!