Road trip arkistot | Lapsellinen maailma
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Road trip

Marraskuinen Keski-Italian roadtrip – Hitit ja hudit

Antikaupunkimatkailijoina mietimme ennen Italiaan saapumista, miten viettäisimme viisi päivää tuossa suitsutetussa Etelä-Eurooppalaisessa matkakohteessa. Pelkkä Rooma ei suoranaisesti houkutellut miltein viikon lomakohteena. Muutamaa kaupunkiyhdistelmää pyöriteltyämme päädyimme vuokraamaan auton road trippiä varten. Suunnittelimme reitin joka meni näin: Rooma- Pisa- Firenze- Bologna- Rimini- San Marino- Rooma – Vatikaani. Vaikka italialainen liikenne aiheutti jonkin verran jännitystilanteita, pysyimme siitä huolimatta mukavasti aikataulussa ja kerkesimme nähdä kaiken, mitä olimme etukäteen suunnitelleet. Yleisvaikutelma oli positiivinen, joskaan emme jääneet rehellisesti sanottuna ikävöimään Italiaan.
Italiassa tunteet menivät paikalliseen tapaan laidasta toiseen ja siinä missä matkan huippuhetket olivat todellakin mieleenpainuvia, oli myös huonot kokemukset aika jäätäviä. Jos mietityttää miltä näyttää Italia marraskuussa, tervetuloa väijymään kuvia ja tsekkailemaan mitä fiiliksiä se meissä herätteli!

Toscanaa auton ikkunasta.

Näkymä Espanjalaisilta portailta.

Hitit

Pisa

Pisan torni ja sitä ympäröivä alue on hieno ja viihtyisä. Koko Pisa oli helppo ottaa haltuun autolla. Alueella olisi ollut mukavaa kävellä pidempäänkin. Parkkipaikka oli siedettävän hintainen (3e/1.5h) ja sopivan lyhyen matkan päässä Pisan tornista. Pisa oli hyvä paikka käynnistää varsinainen Italian koluaminen. Söimme myös matkan ensimmäiset pizzat Pisassa.

Pisan tornin alueelta.

Firenze

Vilkas ja suuri italialainen kaupunki. Tarjolla on kaikkea muotiputiikeista ravintoloihin. Joenvarresta muodostui yksi mun lempipaikoista ja olisin voinut lämpimän aurigon syleilyssä viettää kamera kädessä ikuisuuden siellä. Sääkin oli tämän kohteen puolella, sillä meille sattui erityiskiva keli Firenzeen.  Firenze taisi jäädä meille kaikille mieleen yhtenä reissun kohokohtana.

Firenze.

Vuoristo

Vuorten ylitys oli melko vaikuttavaa. Ylitimme Apenniinien vuoriston kahteen kertaan, ensin ajaessamme Firenzestä Bolognaan ja uudelleen matkalla San Marinosta Roomaan. Vuoret olivat paikoin melko lumisia ja ulkona oli hyinen ilma, mutta maisemat hyvittivät tuon kauheuden. Saimme tehtyä lumiukonkin, onneksi edes kerran talvessa, olkoonkin sitten Italiassa.

 

Ruskaa vuorilla, mut ei ihan ruskaa pakkasella.

Bensa-asema korkeuksissa.

Ruska

Satuimme Italiaan uskomattoman upean ruskan aikaan. Vuoria päällystävät puut olivat mahtavassa väriloistossa ja niitä kelpasi katsella. Ruska näkyi kauniina myös erityisesti Toscanan alueella.

Ruoka

Italialainen keittiö on tuttu kaikille, mutta ihan oikeassa italilaisessa pizzeriassa saa kyllä todella nauttia ruoasta! Yksinkertaiset raaka-aineet, kuten tomaattikastike tai mozzarella saavat ihan uuden merkityksen, kun pääset maistelemaan niitä italialaisen kokin valmistamana. Kirsikkana kakun päällä italialainen jäätelö potkii heittämällä kaikki maailman muut jäätelöt kartalta.

Gelato gelato

Tyypillinen italialainen aamupala.

Off Season

Ajankohtamme oli sekä positiivinen yllätys, mutta myös matkaamista hankaloittava tekijä. Saimme liikkua valtavan rauhassa kaikkialla, kuvissamme ei pällistellyt muita turisteja ja oli hiljaista sekä hieman kesäsesonkia halvempaa. Toisaalta tosi moni paikka oli kiinni ja esimerkiksi avointen ravintoloiden löytyminen tuotti joskus harmia riesaksi asti.

Firenze

Firenze

San Marino

Pienen pieni kääpiövaltio ja sen korkeimmalla kohdalla kohoava Monte Titano olivat upea vierailukohde. Monte Titanolla ei ollut juuri muita ihmisiä ja putiikit olivat sesongin ulkopuolella kiinni. Seikka ei kuitenkaan vähentänyt tunnelmaa taianomaisilta pikkukaduilta, jotka valtavat muurit kätkivät sisäänsä. Mikäli piipahdat täällä talviaikaan, muista pukeutua lämpimästi, sillä vuorelle noustaessa lämpötila laskee miinukselle ja ylhäällä tuulee kovasti.

Näkymä Monte Titanolta yli San Marinon ja Italian.

San Marino, Monte Titano

Hudit

Tietullit

Näitä on aivan pilvin pimein tietyillä alueilla. Vaikka tiesin tietulleista etukäteen, en kuitenkaan käsittänyt niiden määrää. Tietullit eivät lisäksi aina ole laisinkaan edullisia. Kallein tietulli maksoin 8.20e ja halvin 0.40e. Tullit voi maksaa kortilla.

Bologna

Bologna ei oikein auennut. Mielialaan saattoi vaikuttaa sateinen ja harmaa keli, mutta Bolognan ilmapiiri vaikutti muutenkin synkältä ja saasteiselta. Tuntemattomasta syystä sain Bolognasta itäblokki viboja. Valokuvista tutut punatiiliset antiikkitalot eivät osuneet tiellemme, vaan katselimme ikkunasta 90-lukulaisia kerrostaloja ja lounastimme viemärinhajuisella kadulla. Onko teillä muunlaisia kokemuksia Bolognasta?

Bologna

Rimini

Rimini saattaa olla kesällä hieno rantakohde, mutta näin marraskuussa paikat olivat kiinni, eikä tuolta juuri nähtävää löytynyt. Rantabulevardi huusi tyhjyyttään ja pudonneet lehdet tanssivat kaduilla pienissä pyörteissä. Riminissä oli kuitenkin iso kauppakeskus Le Befane, jossa oli mukavaa pyörähtää. Ranta oli kyllä hieno ja voin kuvitella sen kesäkaudella täyttyvän vesirajaan asti värikkäistä auronkovarjoista ja rantatuoleista. Toisaalta Riminissä oli matkan paras pizza, joten pisteet siitä!

Riminin kaduilta.

Rimini kuvattuna yöllä mereltä.

Rooma

Nyt täytyy myöntää, että Rooma ei oikein kolahtanut. Toki kaupungin perusnähtävyydet olivat hienoja ja historia näkyy keskustassa kauniisti. Roomasta kuitenkin puuttui tietynlainen sielu, jollainen esimerkiksi Firenzellä oli. Rooman sikakallis hintataso, liikenne ja turismin mukanaan tuomat lieveilmiöt verottivat innostusta. Päässäni olin kuvitellut Rooman vähän romanttisemmaksi. Emme myöskään löytäneet hääviä ruokaa edullisesti kahden päivän aikana.

Colosseum ulkoapäin.

Katutaiteilija Colosseumin lähistöllä.

Raunioita.

 

Espanjalaiset portaat.

Vatikaani

Totta puhuakseni kävimme Vatikaanissa vain, koska olis ollut typerää jättää käymättä (maabongari täällä hei!). Satuimme täysin vahingossa Vatikaaninaukiolle kuulemaan ja näkemään Paavia ja kuuntelimme puheen loppuun ymmärtämättä siitä mitään. Paavin puheen jälkeen olisimme joutuneet siirtymään museon kautta takaisin Vatikaanivaltioon, joten aukio sai riittää Vatikaania tälle lomalle.

Paavi ja kuulijat

Ajokulttuuri

Last but not least. Peltirusinat, joita italialaiset kutsuvat autoikseen, paljastavat paljon maan ajotavoista.  Mikäli harkitsee autolomaa Italiassa, olisi suotavaa olla rautahermoinen ja taitava kuljettaja. Varmista että vuokra-autollasi on hyvä vakuutus ja muista turvavyö. Missään muussa maassa ajaessa sydänkohtaus ei ole samalla tavalla kolkutellut rintalastan alla. Halpisvuokrayhtiöt ovat myös lisäveloitusten mestareita, joten muista pysyä tiukkana autoa vuokratessa.

Onko muita joille Italia ei ehkä ihan kolahtanut? Moni rakastuu Italiaan ja voin senkin aivan hyvin ymmärtää. Italiassa on järjetön määrä ihania yksityiskohtia, kauniita taloja, parvekkeita, historiaa ja vaikka mitä! Erityisesti Toscanan maisemat jäivät pysyvästi mieleen.

Kuluneen vuoden matkat – vuosi 2017 päätökseen

Kulunut vuosi on ollut minulle rakas. Matkustimme paljon, mutta nälkä kasvaa jatkuvasti. Kirjoitin katsauksen menneeseen vuoteen, niinkuin niin moni muukin meistä bloggaajista teki. Olihan tätä itsekin mukava kirjoitella ja palata muistoissa taaksepäin ihaniin matkahetkiin.

Venäjä, Mongolia ja Kiina

Vastoin kaikkea järjellistä ajattelua, onnistuimme toteuttamaan pitkäaikaisen haaveemme Trans-Mongolian matkasta lasten kanssa. Lähdimme liikkeelle Venäjältä, jossa tutustuimme talviseen Moskovaan ja neljä päivää myöhemmin vähemmän tunnettuun, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan Irkutskiin. Tuolta jatkoimme muutaman hengähdyspäivän jälkeen rajanylityspisteelle Suhkbaatariin Mongoliaan ja sieltä pääkaupunkiin Ulaanbaatariin. Mongoliassa vietimme viikon, jonka aikana pääsimme keskelle yhtä maailman todellisista ihmeistä, nomadien elintapaa. Jäätävissä -30°c pakkasissa lämmittelimme kaminaa jakinpaskalla ja hörpimme vasikka sylissä (Arttu hörppi) votkaa. Tämä satumainen matkamme jatkui halki autiomaan kohti Kiinan pääkaupunkia Pekingiä. Kiinassa elimme täysin pimennossa länsimaisilta medioilta, söimme omituisia ruokia, seikkailimme Chenggdussa, pidimme suusuojia, väsyimme kulttuuritörmäykseen, matkustimme bussilla Kunmingista Jinghongiin ja ihmettelimme trooppista kiinalaiskaupunkia.

Laos, Thaimaa, Malesia

Kun Trans-Mongolia oli virallisesti päättynyt, tuntui hassulta että matka olisi jatkunut lentokoneella. Oli luonnollista jatkaa matkaa bussilla Laosiin. Koimme Luang Nam Than autenttisen elämän, Luang Prabangin turistivirran, kauneimmat vesiputoukset ja Vientianen pölyiset temppelit ja tiet. Thaimaa ja Malesia alkaa olemaan jo useasti koluttuja, mutta halusimme mennä maita myöden Kuala Lumpuriin asti, joten halkaisimme Thaimaan pääosin junalla ja Malesian bussilla.

Indonesian Sulawesi

Indonesiasta on muodostunut perheelleni turvallinen “kakkoskotimaa”, mutta emme olleet aiemmin käyneet Sulawesin saarella. Sulawesi on yksi isoista Sundasaarista, kaksi muuta ovat Jaava ja Borneo, jolla molemmilla olemme viettäneet aikaa. Löysimme itsemme asustelemasta kolmisen kuukautta pienellä ja rakkaalla Una Unalla. Teimme myös reilun viikon mittaisen roadtripin Luwukiin immigration officeen. Sen lisäksi tutustuimme Palun kaupunkiin ja suloiseen rannikkokylään Ampanaan. Valmistuimme tuona aikana divemastereiksi.

Bali

Tämän reissun viimeinen kohde oli entuudestaan tuttu Bali. Leikimme asuvamme Balilla, kävimme ostoksilla, ajelimme kahviloihin, katselimme telkkaria ja elimme puolet ajasta rannalla. Teimme kaikkea aika tavallista, joka tuntui tärkeältä silloin. Vierailimme myös pienemmällä Nusa Penidan saarella, sillä ystävillämme oli siellä valmisteilla uusi sukelluskeskus.

Italia, Vatikaani, San Marino

Ostin mielijohteesta lentoliput Roomaan marraskuussa. Ajoimme autolla keski-Italian ympäri, ihastuimme Toscanaan, pitelimme Pisan tornia pystyssä, kiipesimme San Marinon monte Titanolle, kuuntelimme paavin puheen Vatikaanin aukiolla ja söimme pizzaa Colosseumin kupeessa. Lomamme oli onnistunut, mutta emme menettäneet sydäntämme Italialle. Italian matkasta voit lukea lisää täällä.

Barcelona

Vielä joulukuulle sain eteeni maailman edullisimmat lentoliput Barcelonaan, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Pakkohan sinne oli lähteä. Ensimmäisenä iltana menetin puhelimeni varkaalle. Onneksi välikohtaus ei onnistunut pilaamaan koko reissua, vaan kylvimme auringonsäteissä ja söimme hyvin. Kävelimme kauniita joulukuisia katuja pitkin ja kiertelimme nähtävyyksiä. Osuimme keskelle perustuslain päivän marssia ja katselimme La Ramblan ihmispatsaiden esityksiä. Tykkäsimme lopulta Barcelonasta voroista huolimatta.
 

Yhteenveto

Kiertelimme siis 11 maata, joista kuusi oli meille kaikille täysin vieraita ennalta. Vuotemme oli erittäin onnistunut ja saimme peräti kaksi asiaa bucket listiltämme naksittua, tuon junamatkan ja sukellusopas sertifioinnin. Näillä eväillä on hieno tunne matkustaa tässä elämän reppureissussa kohti vuotta 2018 ja valmistautua uusiin seikkailuihin.
Täyttyneiden toiveiden täyteistä Uutta Vuotta 2018 lukijoillemme!

Petipaikka karjavaunussa

Moskovassa on kova pakkanen. Arttu kiirehtii eteenpäin kiukkuisena. Yritämme kehoitusten mukaisesti ostaa ennakkoon Moskovan rautatieasemalta junalippuja välille Irkutsk-Ulan Bator, mutta yritys jää suutariksi pahantuulisen ja palveluhaluttoman virkailijan vuoksi, sekä siksi että meille alkaa tulla kiire pian lähtevään junaan. Jade on ehtinyt ottaa hyvät päiväunet juna-aseman lattialla. Tai oli siinä hänen ja juna-aseman välissä rinkka. Junamme numero 70 lähtee raiteelta neljä. Keskustelemme puluparven keskellä siitä olemmeko oikealla junalla. Tämän junan määränpää on Chita, niinkuin sen mihin meillä on liput. Arttu päättää kysyä joltain. Aseman työntekijä yrittää ohjata meitä pidemmällä oleville laitureille. Pidän pääni ja hyvä niin, sillä juna jonka edessä seisomme on oikea. Pieni mongolialaisen näköinen mies muhkeassa Venäjän Rautateiden karvalakissa viittelöi meidät luokseen. Miehen kasvot ovat syvään uurtuneet ja hymyillessä naama menee tuhanteen ryppyyn. Liput ja passit annamme hänelle ja hän avoimen iloisesti alkaa käymään niitä läpi. Mitä väliä jos Aavan lippu palautuu Jaden passin välissä ja Artun passin väliin sujahtaa kaksi lippua. Sitten mongolialaismies hämmentyy ja kohottaa olkapäitään kun käteen jää vielä yksi passi. Osoitin manducassa roikkuvaa taaperoa jonka olemassaolo oli jäänyt häneltä huomaamatta. Mies rehahtaa nauruun ja nappaa Jaden kainaloon. Emme vielä tällöin tiedä, että pieni keltainen mies joka otti meidät vastaan, on maailman paras vaunuisäntä.

Moskovan antia. Yksi juna-asemista.

Jade nostetaan kiskokuilun yli ja tulemme sisään junaan. Heti vasemmalla on meidän punkkanumerot, 1 ja 3. Alapunkat, kuten pitikin olla. Junan haju tuo mieleen armeija-ajat. Ei mitään eritteiden hajua, enemmänkin aseöljyn ja metallin. Karjavaunu koostuu 54 punkasta. Vasemmalla on neljän punkan syvennykset ja oikealla käytävän suuntaiset kerrossängyt. Vaunun päädyssä on samovaari ja vessa. Vessa on pahan näköinen ja haisee virtsalta. Se on kuitenkin kuurattu lattiasta kattoon, kuten jokaisena yönä tästä eteenpäinkin. Meille jaetaan puhtaat petivaatteet ja pieni pyyhe. Venäläiset tuijottavat meitä. Kun ei ota selvää katseista. Ne ovat vähän vihaisia ilmeitä ja syykin siihen löytyisi rehaavista muksuista. Olemme ahdistuneita ostamatta jääneiden lippujen puolesta, mutta asia putoilee onneksi välillä mielestä. Näyttää siltä että joudumme viettämään Irkutskissa pidemmän tovin.

Puhdas liinavaatepaketti.

Punkat ovat ruskeat ja seinät muovia. Niissä on puukuvio. Ikkuna on niin likainen että sen läpi ei voi kuvata. Lattia on myös likakerroksen peitossa, vaikka se pestään monta kertaa päivässä. Kaikilla on junakengät, niin meilläkin.

Romanttinen platzkart.

Lapsia jännittää junassa oleminen. Pian tytöt ovat niin turhautuneita, että joudumme turvautumaan hätävarasuklaaseen. Se hiljentää ja rauhoittaa jälkikasvua. Alamme päästä jujulle junaelämästä. Vaunu lämpiää pian lähdön jälkeen tukalan kuumaksi ja alamme kaivaa kevyempää vaatetta. Tavarat säilytetään sänkyjen alla olevissa säilytystiloissa. Yläpuolellamme ei toistaiseksi asu ketään, joka luo mukavaa tuntua omaan syvennykseen. Vaunu on hiirenhiljainen, lukuunottamatta lapsiemme säestystä.

Toisena vuorokautena omasta loossista on tullut kotoisa. Aikuisille on ihan ok, ettei ole kiire minnekkään. Lapsilla on aina kiire jonnekin. Annan sipsiä. Artun mielestä lapset menee pilalle, mutta mulle riittäisi jos olisivat hetken vähän hiljempaa. Alamme pelata korteilla koko porukka.

Nakkipiilojen myyjä tulee luoksemme. Nainen on muodokas ja uhkea. Kävellessä vartalo kiikkuu puolelta toiselle liipaten läheltä punkillaan istuvia työmiehiä. Meikit ovat eiliset ja jo sotkeutuneet myyjättären silmistä ja huulipuna on enää vain vähän sinnepäin. Heitämme hurttia huumoria, nainen kehuu osaavansa englantia ja alkaa puhua saksaa. Onneksi meiltä taipuu vähän kaikki. Enimmäkseen elekieli. Hauska hetki päättyi 50 ruplaa maksavaan nakkipiiloon ja nainen hihkaisee kielillä kuinka me vielä tavataan.

Puolivuotias joka kiersi maailman

Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.

20151226_194343

Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.

20151228_075835

20151125_111731

20151127_154451

Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.

20151212_101813

20151221_163234

Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.

20151011_210701

20160105_121256

Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.

20151201_163953

20151114_105716

20151112_133156_HDR

20151124_131610

Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.

Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM

Päivä Yosemitessa

Yövyimme edeltävän yön pienessä viehättävässä Mariposan kylässä, melko lähellä tuota maailmankuulua Yosemiten kansallispuistoa. 

Illalla tutkimmekin molemmat nenä kiinni netissä säätiedotuksia ja teiden kuntoja, mutta katsoimme parhaaksi käydä kyselemässä vielä respasta apuja, kuinka varustautua talvisiin vuoristoihin. Kävikin ilmi että ilman ketjuja matkustava voi saada tuntuvan sakon, jollei ajoneuvossa ole moisia mukana. Muuten allamme olevat muta- ja lumirenkaat toimivat vetiminä.

20160201_110022

Tie 120 oli suljettu, kuten kuulemma joka vuosi runsaan lumentulon vuoksi. Mariposasta Yosemiteen vie ympärivuotinen tie 140, mutta tuollakin oli varoitus. Vuorenrinne oli viikkoa aiemmin sortunut menevän tien päälle. Kiertotie oli onneksemme jo rakennettu ja pääsimme matkaan. Vuokrasimme ketjut 27$ hintaan läheiseltä huoltoasemalta.

Matka Mariposasta Yosemiteen on lyhyt mutta serpentiininen, jonka vuoksi ajonautinto mahtavine maisemineen vie talvisaikaan noin tunnin. Matka taittui alkuun tammikuisesta ajankohdasta huolimatta auringon ja vihreyden keskellä, mutta noustuamme vuorentinnettä Mariposasta ylöspäin, pääsimme ihailemaan upeaa lumimaailmaa, joka oli suoran kuin eräästäkin Disneyn Frozen-elokuvasta. Vauhtia piti tiputtaa entisestään mustan jään pelossa.

20160201_134425

 

Vuoristotie osoitti viimein loppumisen merkkejä, kun metsävartija-asuinen pepsodenthymy toivotti leveällä äänellään meidät tervetulleeksi Yosemiteen ja peri perään 25$ puistomaksun. Saimme jatkaa ilman ketjuja puiston parkkipaikalle saakka.

20160201_114556

Toppatakkeja pukiessa punnitsimme mitkä reitit kävelisimme tyttöjen kanssa muutaman tunnin aikana. Kävelimme kaksi helppoa reittiä, Yosemiten vesiputoukselle ja peilijärvelle. Molemmat reitit olivat hyvin helppokulkuisia ja lyhyitä. Veisputousreitti on puolisentoista kilometria pitkä, kun peilijärvelle ja takaisin kertyi käveltävää viitisen kilometriä. Allekirjoittaneelle olisi maistunut pitempikin retkeily, mutta ikävä kyllä nälkä alkoi kalvamaan koko porukkaa ja matkaa oli jatkettava ennen auringonlaskua. Reittejä riittää jokaisen makuun, mutta lasten kanssa mukavimpia ovat helpot reitit, joita on yhteensä kolme. Paremmin varustautuneena ja kesä-aikaan lähtisin kyllä tyttöjen kanssa suorittamaan muitakin reittejä.

IMG_20160202_130658

20160201_151218

Mukaan kannattaa varata kamera, evästä, vettä, hyvät kengät ja vaatetta. Vaihtosukat voivat olla hyvä idea kenkien kastuessa ja aurinkolasit tulivat tarpeeseen auringonsäteitä suojautuessa. Kesällä trekit on huhupuheiden mukaan erittäin tukossa turisteista. Näin talviaikaan retkeily olikin oikein mukavaa, sillä pakkasta oli laaksossa vaivoin muutama aste ja aurinko jaksoi lämmitää koko päivän. Mikä parasta, turistimassat loistivat poissaolollaan.

20160201_145317

Ketjuja emme siis lopulta tarvinneet, mutta sijoitus joka tähän meni, toi meille mielenrauhaa. Jokaisen auton varusteisiin kuuluu vuoristossa ketjut ja niiden asentamatta jättäminen kehoituksesta huolimatta voi tuoda jopa 5000$ sakon.

Pidimme kaikki päiväämme erityisen onnistuneena. Ulkona olo, kauniit maisemat ja rauhallinen ympäristö tekivät tehtävänsä ja jaksoimme juuri ja juuri Fresnoon seuraavaa yötä viettämään.

20160201_155727_HDR

Ensikertalaisen jenkkivinkit

Jo ajetut 1700 mailia, eli noin 2700 kilometriä ovat antaneet jonkunmoisen kuvan Yhdysvalloista. Olin tuntemattomasta syystä ennakkoasenteilla kyllästetty, mutta sain nopeasti ottaa opikseni totuuden ympäristöstä. En tiedä minne moukkalandiaan kuvittelin tulevani, mutta sainkin huomata jenkkien olevan hurjan ystävällistä ja lähimmäisistään huolehtivaista kansaa. He kuuliaisesti noudattavat yhteisiä sääntöjä ja huolehtivat omasta monipuolisesta maastaan. Varaudu vaihtamaan kuulumisia monta kertaa päivässä!

Mitä kohteliaisuuteen tulee, toivon kaikille tänne ensimmäistä kertaa tuleville etukäteistietoiskua vallitsevasta tippikulttuurista. Onnistuin itse lunastamaan ymmärtämättömyyttäni todellisen imbesillileiman otsa-aluelleni ensimmäisellä lounasravintolalla. Jättäkää siis tippiä, tämä ei ole kehoitus vaan sääntö. Tipin määrän tulee olla noin 18%  laskun summasta. Vaikka palvelu olisi jäätävän huonoa, on hyvin epäkohteliasta olla tippaamatta. Tipin suuruutta voi tällöin miettiä hieman alakanttiin.

20160127_151038

Kartan mittailusta huolimatta välimatkojen pituus saattaa tulla puskista, sillä puhumme todella isosta valtiosta. Mailien ei tarvitse antaa hämätä, välimatkan voit muuttaa iisisti kilometreiksi kertomalla pituuden 1,6:lla. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja bensa on halpaa kotimaamme hintoihin nähden (noin 2$ gallona). Tankatessa kansainvälisillä korteilla, kuten Visalla ja MasterCardilla, maksu suoritetaan ennen tankkaamista huoltsikan tiskillä.

20160129_134210

Tietulleja on satunnaisesti ja vaikka niistä on huonosti tietoa saatavilla, maksaminen onnistuu edelleen kokemustemme mukaan käteiskopeilla tullipisteessä. Hinta on yleensä kuuden dollarin molemmin puolin per auto.

Maanteillä saattaa näkyä ns. kimppakaistoja (carpool lane), jotka on tarkoitettu kahden, kolmen tai neljän hengen autokunnan ajettaviksi. Suosittelemme siis reissukaveria, sillä kaupunkiajot sujuvat näin sutjakan mukavasti.

Aikavyöhykkeet muuttuvat osavaltioittain. Matkallamme Nevadasta Arizonaan katosi tunti kellosta ja ajoimme auringonlaskun kanssa kilpaa pällistelemään pimenevää Grand Canyonia.

20160129_163743

20160127_174916

Talvinen Amerikka voi olla paikoin hämmentävän raskas kokemus, kun laki pakottaa asentamaan ketjut renkaisiin, tuuli paiskoo kiviä vuorilta vuokra-auton ikkunaan ja eläimet juoksentelevat ajovaloihin. Lumentulo ja putoavat kivet katkaisevat usein teitä esimerkiksi täällä Yosemitella, jonka ansiosta pääsimme mekin uusimaan reittejä ja ihailemaan vuoristoa hieman suunniteltua enemmän.

20160130_132609

20160130_140447

Kaupassa asioidessa hintoihin lisätään kassalla vero, joten tuotteen hinta on hieman ilmoitettua korkeampi. Hintataso yleisesti on melko alhainen Nevadassa, kun taas Kaliforniassa paikoin korkeampi. Suuren vaikutuksen tehnyt San Francisco on moneen verrattua erittäinkin kallis.

IMG_20160131_191230

Hotellia valitessa suosittelen luottamaan muiden asiakkaiden arvosteluihin, sillä korkea hinta ei täälläkään takaa hyvää laatua. Toisaalta lasten kanssa matkustaminen saattaa olla helpompaa ja ehkä jopa halvempaa, kun joka huoneessa tuntuu olevan automaationa kaksi vähintään queensize sänkyä 😉

20160131_092318

Yhdysvallat on kaiken kaikkiaan hirvittävän mielenkiintoinen ja kannustava matkakohde, jossa riittää jokaiselle nähtävää. Aikaa kannattaa varata mukavasti ja vierailtavia paikkoja suunnitella pikkuisen etukäteen.

20160131_134634_HDR

 

Palataan herkkuhetkiin taas tuonnempana! Lähdemme aamutuimaan liukastelemaan Yosemiten kansallispuistoa kohden ketjut kilisten.

Kiti

Matka maailmanympäri, USA road trip

Maailmanympärimatkan loppuun olisi ollut vaikea jättää käyttämättä mahdollisuutta ajaa Kalifornia-Nevada-Kalifornia roadtrippi, silloin kun ainekset siihen käytännössä kävelevät vastaan. Käytettävissämme on puolitoista viikkoa aikaa, hävytön lista must see- mestoja ja neljä rengasta. Tästä saadaan vielä hieno visiitti ja kunniakas lopetusreissu aikaiseksi.

Mitä maksaa?

Budjetin pohjalimat imastaan tämän hataran laskelman avulla hartaasti viimeistä killinkiä myöden kuiviin.

Bensa 300e (+3000km) +tietullit
Majoitus 360e (à 40e)
Ruokailut 450e (4hlöä)
autonvuokra 380e 9pv

Matkareitti

Alustava reittisuunnitelma kuuluu seuraavasti:
Los angeles-Laughlin-Grand Canyon-Antilope Canyon-Las Vegas-Bakersfield-Yosemite-San Fransisco-San Jose-Santa Barbara-Los Angeles

Pidätämme toki oikeuden oikkuilla reitin kanssa niin paljon kuin sielu lystää 🙂

Näkemiin Fidzi..

Tänä iltana heitämme hyvästit kauniille ja omaperäiselle Fijille, hyppäämme koneeseen ja löydämme itsemme hyvin toivottavasti Amerikan maalta. Saatte nauttia vielä Fijipostauksista kun saan sanat riivittyä kasaan muutamassa kirjoituksessa.

20160125_184803

Kohti ääretöntä ja sen yli!

Kiti