Raha arkistot | Lapsellinen maailma
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Raha

Kilometrejä Kiinassa, kohti etelää

Ghengdusta Kunmingiin, Kunmingista Jinghongiin

Saavuimme perheen voimin aamuyöllä Kiinan eteläiseen osaan, Jinghongiin. Olimme aiemmin päivällä päätyneet junalla Kunmingiin, josta itsepäisinä pakottaneet itsemme seilaamaan erheiden perässä etsien oikeaa bussiasemaa, vain päästäksemme samana päivänä Jinghongiin. Toimitimme itsemme ensin väärälle bussiasemalle, josta johtuen vietimme yli tunnin Kunmingin metrossa kulkien edestakaisin, sekä toisen mokoman kuluttaen kenkiä Kunmingin kaduilla. Emme yksinkertaisesti halunneet maksaa Kunmingissa majoituksesta ja siksi sitkeänä pyrimme eteenpäin.

Bussiasema matkanvarrelta

Kaiken matkanteon päätteeksi perille päästyämme, Jinghong näyttäytyi jo trooppisena ja lämpimän kosteana kaupunkina. Kaipaisimme taksia bussipysäkiltä hotelliin, sillä julkisia kulkineita ei enää siihen kellonlyömään kulkenut. Paikalla oli vain yksi taksimies ja matkaa taitettavana liki kymmenen pitkää kilometriä, joten hintakilpailua oli turha odottaa. Ylihinnoitellun taksimatkan jälkeen olimme jälleen pimeällä kadunsyrjällä. Alueella ei liikkunut ainuttakaan ihmistä, eikä hotellistamme näkynyt merkkiäkään. Väsynyt taksinkuljettaja viittelöi agressiivisesti haluten meidät ulos autostaan, toimittihan hän meidät jo perille annettuun osoitteeseen. Ei auttanut kuin nostaa rinkat ja lapset pimeään tienposkeen ja miettiä seuraavaa liikettä. Sahasimme aluetta jolla hotelli kartan mukaan sijaitsi. Tilanne tuntui toivottomalta.

Hotelli vs. majatalo

Pitkien minuuttien jälkeen etäämmällä välähti satunnaisen oven pielestä roikkuvat kiinalaiset serpentiinit katuvalojen loisteessa. Rapistunut teksti oven yläpuolella olisi varmaankin paljastanut hotellin sijainnin aiemmin, mikäli kirjaimista olisi ollut vähän enemmän jäljellä. Astuimme sisään ihan siistiin hotellin aulaan, jossa ei ollut allaskarppien lisäksi mitään liikehdintää. Huhuiltuamme kotvan tiskin takaa nousi uninen sekä äärimmäisen vihainen kiinalaisnaisen pää. Aloin myöhäisestä ajankohdasta johtuen pikaisesti esitellä kännykässäni olevaa varausvahvistusta, toivoen että pääsisimme mekin pian kallistamaan päämme pehmoista tyynyä vasten. Vastoin odotuksia vastaanottovirkailija aloitti vimmatun huutamisen osaamallaan kielellä ja yritti viittelöidä meidät kipin kapin takaisin yön selkään. Tämä perin kiinalainen tapa hoitaa asioita (silloin kun et ymmärrä, kieltäydy yrittämästä) sai meilläkin hieman tunteet pintaan. Kiivaan sanaharkan jälkeen saimme avaimen huoneeseemme. Oven takana odotti saastaisin ikinä näkemämme h o t e l l i huone. Lattiamatto oli reikien, kuivuneiden sylkiklimppien ja erinäisten siementen ja muun irtoroskan peitossa. Sohva oli repaleinen ja lattialla lojuivat käytetyt 15denierin ihonväriset avokassukat. Parvekkeella oli romahtanut katosrakenne ja huoneen seinät itkivät hometta. Taas kerran päätimme lähteä aamunkoitteessa katsomaan keskustan majatalot.

Avatessani silmät tuossa jopa kiinalaisten haukkumassa läävässä, haravoin netistä muutamasta tarjolla olevasta majatalosta yhden, josta varasin huoneen perheelleni seuraavaksi yöksi. Bussi Laosiin lähtisi yhdeksältä aamulla, joten kävisimme ostamassa bussiliput samalla kun vaihtaisimme majoitusta. Kävelimme viitisen kilometriä floppihotellilta keskustaa kohti. Löysimme bussiaseman ja saimme liput seuraavalle päivälle.

Kohtasimme seuraavan haasteen, kun osoitteeton majatalo kertoi sivustolla sijainnikseen “300metriä bussiasemasta etelään”. Tuntien hikisen marathonetsinnän jälkeen palasimme aina tutulle bussiasemalle. Tytöt olivat jo taatusti väsyneitä ja nälkäisiä. Lähdin vielä kerran yksin etsimään hostellia, joka ei tarjolla olevien tietojen valossa voinut olla kovin kaukana. Ongelmaksi muodostui pikemminkin kuuteen suuntaan haarautuva risteys, jossa bussiasema sijaitsi. Tällä yrittämällä kuitenkin löysin paikan, joka piilotteli kahden kiinalaisen grilliravintolan väliin uppoavalla metrin leveällä kujalla. Kyltti jossa koreili Boliheng International Hostel, oli suunnattu kadulla selkä tulijaan päin, joten olimme kävelleet siitä ohitse useamman kerran.

Boliheng the International youth hostel

Tämä paikka osoittautui kuitenkin mainioksi yöpaikaksi: vanerilevyn päällä patjantapainen, vessana ikioma jalanjälkikoppi. Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yhdeksän euron majataloon. Iltaa vietimme alakerran grilliravintolan notkuvien pöytien ääressä, pohtien tunnelmia Jinghongista ja toisaalta kaikkea Kiinassa kokemaamme.

Oliko niitä matkasuunnitelmia?

Olihan niitä hyvänen sentään!!

Tänään laitettiin vihdoin isompaa vaihdetta silmään, iso pyörä pyörimään, nostettiin leveleitä ja mitä näitä nyt on. Mä olen niin kovin onnellinen! Sitten hetken päästä kierin taas saatanallisessa omantunnonlätäkössä, koska kuka äidiksi itseään tituleeraava, kaikkia lapsiaan rakastava ihminen jättää omat koiransa Jumalan hylkäämiä pakkasraitteja tallaamaan ja lähtee itse ties minne varpaitaan heiluttelemaan? Oon kamala tyyppi. Tulee niin ikävä.

img_20161204_100248

Meidän vuokrasopimus päättyy tammikuun lopussa. Olimmekin liikaa kiintyneet tähän pikkukotiin, kun tosiaan mietimme tän pitämistä matkan ajan. Kuitenkin vain päiviä sitten kolahti postireiästä ilmoitus jo ennestään suolaisen vuokran noususta, jonka johdosta päästimme irti haavekodistamme pelättyä helpommin. Miten me muutenkaan täällä kauaa enää olis mahduttu asumaan, kun tytöt tarvitsevat kai pian omat sängyt.

Itkettää ja naurattaa kun teen laskelmia ja arvon budjetin pitämisen kanssa. Meillä on aivan liian vähän rahaa. Kyllä sitä periaatteessa on riittävästi johonkin, muttei ainakaan vielä kaikkeen mitä oon suunnitellut.

img_20161217_213237

Tässä matkapläänissä on nyt niin monta liikkuvaa osaa jotka voi mennä pieleen, että täytyy nöyrästi asentaa zenmode päälle ja edetä vaan kohta kohdalta. Odottaa että milloin puu kaatuu jos kaatuu😅

Positiivinen ote on kaiken a ja o!

Helmikuussa Lapsellinen maailma puksuttelee kirpeässä pakkasessa, junan karjavaunussa halki Siperian arojen, Mongoliassa piipahtaen kohti suurta ja mystistä Kiinan maata. Suuri seikkailu odottaa jo tutkijoitaan 🌏

 

Maailmanympärimatka, mitä maksoi?

On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?

20151126_144005

Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.

DSC_0829

Lennot

Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.

20151226_221822

Hintataso maittain

Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.

20150930_123926

Majoittuminen

Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.

20151015_135241

Perusmajoitus Alona beachilla Filippiineillä.

Ruoka

On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.

20151119_120644

Ylimääräiset menoerät

Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.

20151116_133533

Toteutunut budjetti

Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.

Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.

Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂

-Kiti

 

Kambodzan matkavinkit

Kaunis ja sotkuinen Kambodza sijaitsee keskeisellä paikalla Kaakkois-Aasiassa. Maahan saapuminen on helppoa maa- ja ilmateitse. Suosituimmat reitit lienevät Thaimaasta bussilla tai naapurimaista lentäen. Kansainväliset lennot saapuvat Siem Reapiin tai pääkupunkiin Phnom Penhiin. Muista varata viisumia varten rajalle passikuva ja rahaa noin 30 dollaria. Jos saavut lentäen, valmistaudu esittämään myös maastapoistumislippu.

Kambodza esitellään monesti eksoottisena korvikkeena Thaimaalle, vaikka mielestäni kyseessä on kaksi melkolailla erilaista matkakohdetta. Kambodzan kauniit kasvot sijaitsevat hillityllä maaseudulla, kun taas ei-niin-viehättävä osuus on ehdottomasti Siem Reapin ällöttävä pub street-alue. Maahan matkatessa voi odottaa melkein mitä vain ja toisaalta ei paljon mitään.

20151026_105330_HDR

Kambodzan sisäiseen matkustamiseen suosituin ja kohtalaisen turvallinen liikkumisväline on bussi. Kaupunkien sisällä taasen kuljettavat paikasta toiseen kaikessa kusettavat tuktuk-kuljettajat. Hinnat ovat noin 1-3 dollaria/matka. Lisäksi veneellä liikkuminen on teoreettisesti mahdollista lähinnä sadekaudella jokia ja järveä pitkin. Ainakin Battambang- Siem Reap- Phnom Penh väleillä on veneyhteys, mutta en vakuuttunut paikallisten puheiden perusteella veneilyn kannattavuudesta. Veneet tarvitsevat tarpeeksi syvän vesistön, joten läheskään aina venereitit eivät ole käytössä.

Bussikalusto on parasta ja länsimaisinta uudehkolla Giant Ibis yhtiöllä, joka on tietysti myös kallein. Heidän hintoihinsa sisältyy nouto hotellilta, pullovesi ja pieni leivonnainen, wifi sekä ilmastointi. Busseissa on mukavat tilavat istuimet ja yödösätkin olivat kuvien perusteella oikein siistit. Lippu välille Siem Reap-Phnom Penh makselee 15$/suunta. Ole varovainen bussiyhtiötä valitessasi, sillä monista firmoista liikkuu huhuja ryöstelevistä miehistä matkatavararuumassa. Jokatapauksessa rinkoista kannattaa ottaa ylös käsimatkaan kaikki vähääkään arvokas.

Lapsiin suhtaudutaan avoimen kiinnostuneesti koko maassa, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin naapurimaissa Thaimaassa tai esimerkiksi Filippiineillä. Kambodzalaisiin perheisiin kuuluu keskimäärin viisi lasta. Paikalliset juttelevat mielellään omista lapsistaan ja ovat ylpeitä perheistään.

Aurinko on pääosin suhteellisen lempeä ja sateita on eritoten pääkaupungissa päivittäin näin sadekaudella. Keskipäivän kuumuus tosin on lamaannuttava, joten juominen on syytä muistaa.

Vältä joutumasta turistihuijaukseen, jossa nainen tai nuori tyttö kantaa liinassa unista vauvaa ja pitelee toisessa kädessä tyhjää nokkamukia. Hän pyytää sinua ostamaan maitojauhetta vauvalle. Kun poistut, huijari palauttaa maitojauheen kauppaan, jolloin kauppias ja nainen laittavat tulon 50:50. Tämä bisnes on erityisen haitallista huijauksessa käytetyille pikkulapsille, jotka vuokrataan ja monien lähteiden mukaan huumataan tai pidetään nälässä työpäivää varten. Hyvin usein raha ei mene tässäkään tapauksessa huijarinaiselle, vaan mafia kaapii kermat kakusta.

20151024_161639

20151026_090942

20151028_150446

Kambodza on yleisesti ottaen turvallinen maa, mutta erinäköisiin turistihuijauksiin törmää helposti. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla. Huono hygienia voi tuottaa ongelmia, joskin allekirjoittaneet selvisivät täysin ilman terveyshaittoja. Toiset välttävät tilaamasta jäätä juomiinsa, sillä jäälevyt liu’utetaan likaisia katuja pitkin jääleikkaamoon. Näin tällaista käytännössä tapahtuvankin, mutta silloin tällöin jäitä nauttineina selvisimme kaikesta huolimatta vammoitta.

Ruoka on suhteellisen hyvää, kuitenkin mielen avaruutta kaivataan erityisesti tiettyjen katuruokien maistelussa.

Hintaesimerkkejä:

Hanaolut 0.50$
Katuruoka (esim kanariisi) 1.50-3$
Ravintola-annos 5-12$
T-paita markkinoilta 3$
Iso vesipullo 0.30$

Suosittelen totuttelemaan noiden jenkkidollareiden käyttöön, sillä niitä paikalliset mieluiten käyttävät. Kaikki hilut maksetaan takaisin rieleissä. Raha-asiat saivat välillä tunteet pintaan, kun kahden valuutan kanssa leikkiessä paikalliset eivät oikein aina itsekään tienneet mitä mikäkin maksaa ja mitä annetaan takaisin. Muista tinkiä!!

 

 

20151107_180911

 

20151103_152912

20151103_141037

Jälkikäteen muistelen Kambodzaa jopa hieman surumielisesti, sillä maa painii hirvittävien terveyshaittojen ja puutteellisen hygienian kanssa. Ruma lähihistoria järkyttää todella isosti jos siihen jaksaa perehtyä. Kodittomia kulkureita ja raajattomia miinojen kanssa yhteenottaneita on paljon, eikä heillä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Rottiin ja torakoihin törmäät suurella todennäköisyydellä, eikä englanninkieli ole hallussa juuri muualla kuin matkamyyjillä turisritoimistoissa. Erityisesti iänkaikkinen varpaillaan olo ja kaiken krääsän tyrkyttäminen tulevat korvista muutaman viikon maleksimisen jälkeen.

Plussia ovat ystävällinen kansa, maaseutu ja kiinnostavat historian sekä kulttuurin yksityiskohdat. Nämä ovat asioita joiden vuoksi maahan kannattaa kaikesta huolimatta matkustaa. Kuulemma myös  rannikon Koh Rong on oikea Kambodzan helmi.

Meidän Top 5:

Angkor Wat (Siem Reap)
Phare sirkus(Siem Reap)
Wat Botum parkin leikkipaikka jos matkaseurana on nuoria lapsia (Phnom Penh)
Killing Fields+Tuol Sleng (Phnom Penh)

20151103_141315

20151025_090658_HDR

 

 

Mahtavia Kambodzahetkiä!

Telttailusta Australiassa

Australian MasterChefia katsellessani ajatukseni pyörivät suurinpiirtein kaikkialla muualla paitsi ruoassa. Aloin muistella huomaamattani taannoista Australian road trippiä, jolloin telttailimme Adelaidesta Brisbaneen. Muutenkin Australiasta käsin tehdyt postaukset jäivät vähäisiksi yhteydettömän elon tuoksinassa, joten päädyin kirjailemaan sanasen jos toisenkin tuosta nuuskamuikkuilusta Ausseissa. Ensinnäkään ajatus ei ole yhtään kaukaa haettu, nimittäin kotimaanmatkailu on australialaisten ykkösjuttu. Caravan parkeja löytyy lähes joka pitäjästä. Fasiliteetit vaihtelevat toki laidasta laitaan, joten joskus uima-altaalla ja lämpimällä suihkulla varustellun alueen saa korvata lähibubin vessoilla. Huomasimme itse muutaman yön jälkeen viihtyvämme paljon paremmin perinteisissä laitakavereiden ja hippien asuttamissa leiripaikoissa, niissä  vähän leffahenkisissä trailerparkeissa. Lomakeskukset jäivät näin taas taka-alalle.

20151231_095434

Mahdollisissa keittiöissä voi duunata itse pöperöt. Niin mekin teimme, vaikka varsinaista rahansäästöä tuolla ei välttämättä huolimattomalla kauppalaskeskelulla saa aikaan.

Yöpymisen hinta vaihtelee toki viiden tähden lomakeskuksen ja raviradan välillä roimasti, aina ilmaisen ja n. 50$ välillä. Lisähenkilöistä saatetaan periä maksua. Tämä oli täysin paikkakohtaista. Sähköstä saa pulittaa yleensä hieman enemmän, kun taas pelkkä telttapaikka lohkeaa toisinaan hyvinkin ilmaiseksi. 

20151227_175323

Ötököistä ei juuri aiheutunut päänvaivaa, kun muisti iltaisella pitää teltan verkon kiinni. Isoja siivekkäitä ja esimerkiksi torakoita kyllä näkyi tuon tuosta, mutta tiedättehän sanonnan siitä, miten kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon…

20151229_063238~2

Vauvan takia olin huolissani ennen Australiaan saapumista muutamista seikoista, jotka osoittautuivat kyllä suoraan sanottuna turhaksi spennailuksi. Hygienia aiheutti mielessäni eniten päänvaivaa, mutta lähes joka leirintäalueelta löytyi melkein siedettävät suihkut. Muutama ilmainen lämmin suihku löytyi myös maantien varrelta, huoltoaseman yhteydestä.

20151231_095244

Ilmastoon kannattanee kuitenkin perehtyä ennen telttailuvarusteiden kasaamista, sillä Australian jättimäiseen mantereeseen sisältyy roimasti lämpötilaeroja ympäri vuoden. Pärjäsimme hienosti kesämakuupusseilla ja ohuilla makuu-alustoilla. Kylmimpinä öinä palelin vähän, mutta olin silloinkin ainoa vilukissa. Ajankohtahan oli tuolloin tammi-helmikuun vaihde ja yölämpötilat siinä 15 asteen kieppeillä.

20151228_152232

Miksi teltta?

Ensinnäkin autoillessa teltan kuljetuksessa on järkeä, kun pitää mielessä maan korkeahkon hintatason ja toistuvan epäsiisteyden budjettimajapaikoissa. Tässä muutama muu kiteytetty syy tähtikattoon:

  1. Edullisuus
  2. Kokemus
  3. Oma aikataulu
  4. Luonnon läheisyys
  5. Helppous

20160101_085419_HDR

Suosittelen tätä supiaustralialaista matkailumuotoa kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Voin luvata ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa! Lapsetkin olivat kuin kultakalat viemäriverkostossa leirintäalueiden leikkipaikoilla.Kerran muuten neiti J joutui kiusaamisen kohteeksi, kun hän ei osannut vastata muiden esittämiin kysymyksiin. Kävimme tilanteen läpi vanhempien kanssa, jotka olivat jo kerenneet ripittämään toista osapuolta. Hyvin moni asia ratkeaa puolen tunnin small talk-hetkellä ja grillin jakamisella. Tässäkin tapauksessa muut lapset olivat kuvitelleet neiti J:n olevan australialaislapsi, joka ei käytöstapojen puutteesta vastaa kysymyksiin. Tässä tapauksessa käytöstapavaje löytyi kyllä jostain vähän muualta. No hard feelings though.

Kaikkiaan onnistunut päähänpisto, lähtisin uudestaan!

Kiti

Neljä kuukautta tien päällä

Tuntuu kuin olisimme vasta hypänneet koneeseen koleasta säästä Helsinki-Vantaan tutulta lentoasemalta. Tarkalleen siitä on 118 päivää. Tasan sen verran kokemuksia, kohtaloita, lämpöä, eri paikoissa herättyjä öitä.

Nyt todellisuus tuntuu kaukaiselta. Pelottavalta ja vieraalta. Mitä seuraavaksi? Sopeudunko? Entä lapset? Muistanko taas kaiken aamusta iltaan. Mitä pitää tehdä, missä käydä ja mitä ostaa kaupasta. Ehdinkö enää lukea kirjaa? Pelkään että ilmassa on kaikki se mitä taaksemme hylkäsimme. Yleinen ilmapiiri kotimaassa on ollut jo pitkään riitaisa, synkkä, masentava. Sää on kamala. Aijon silti hymyillä ja täyttää taskut auringonsäteillä.

Vaikka nautinkin enemmän siitä, ettei tarvitse välittää puhtaista vaatteista, uusista kännyköistä ja rahasta. Mitä jos parasta mitä tiedän, on opetella lasten kanssa kalojen nimiä ja kerätä näkinkenkiä? Joogata jouluaattona balilaisessa kämpässä. Istua hiekassa ja antaa aallon pärskähtää syliin. Kiivetä vuorelle katsomaan auringonlaskua. Suukotella riippukeinussa. Juoda janoon vettä. Kirjoittaa kotiin.

20160112_104738

Niin taikka näin, edessä on kotiinpaluu varmempana kuin koskaan. Samalla inhottava, samalla rakas. Vastassa meitä on perhe, ystävät, työt ja velvollisuudet. Ne syyt miksi jonnekin palataan. Leipokaamme siis omenapiirakoita ja kerrotaan tarinoita, niistä mitä kukin meistä on puolen vuoden aikana kokenut.

On meillä vielä vähän aikaa, pieni ikuisuus.

Koska kohta tämä niin ihana unelmamme on enää hiuksenhieno muistojen verho, jonka voin joskus vetää kalsean betonipihalle suunnatun ikkunani eteen ja vaipua hiljaa auringon syleilyyn. Kun tyttäreni pieni käsi painaa simpukan korvalleni ja kuiskaa: “kuuletko äiti meren?”

20160112_115815_HDR

Kaunis joulukuinen Bali

Monesti korviin kantautuu kehnoja kommentteja Balista, ikäänkuin tämä kaakkoisen Aasian helmi olisi jotenkin kulahtanut tai pilaantunut. Viittaukset Australian Kanariaan lienevät kuitenkin paikkansapitäviä, kuten myös se, että ympärivuotinen turistivirta on ehtymätön. Ja okei, sellaista perus silmäänkusemisräpellystä ei tarvitse kaukaa hakea, joten valppaana saa olla.

20151216_144250

Mietin miksi siis rakastun tähän saareen miehekkäällä latinotavalla aina uudelleen ja uudelleen. Katsotaanpas. Ihmiset, jotka hymyilevät. Luonto, joka yltää tulivuorilta hiekkarannoille. Hinnat maailman halvimmasta päästä. Arkkitehtuuri, jolle ei löydy sanoja. Uskonto, joka sallii, pyytää ja kunnioittaa. Ruoka joka antaa elämyksiä. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta mennään jo eteenpäin.

20151216_132435

20151216_131720

But there is always a but.. Suosittelen unohtamaan Kutan. Koska Kuta on, enkä halua sanoa pahasti, rikkaiden alle kolmekymppisten aussisurffareiden ja paatuneiden pakettimatkaajien mekka. Kävin siellä ensimmäistä kertaa eilen. Järkyttävät ruuhkat, kalliita ostoskeskuksia ja “halpoja” turistiretkiä, isoja palaneita ihmisiä kaljapäissään. Ahdistuin. Älkää menkö sinne, Bali on niin paljon muutakin.

Hinnoista jaan joitain esimerkkejä. Hintataso on tullut hieman alas parin vuoden takaisesta, tai saattaa olla että kuvittelen. Nämä esimerkit ovat syrjäisemmiltä alueilta ja paikallisten suosimista paikoista napattuja.

Taksi n. 10 000 rupiaa /1 km
Siisti hotelliyö halvimmillaan n. 200 000 rupiaa
Ostoskärry (vaippoja, maitoa, juomia, ruokaa, kahvia, hoitoainetta yms) 78 000 rupiaa
Mopon vuokra 50 000 rupiaa /päivä
Kana satayt ja riisi 18 000 rupiaa
Vesi 1.5L 4 000 rupiaa

Lennähdimme reilu viikko sitten maanantai-iltana Denpasariin, muutaman kiljaisuja kirvoittaneen ilmakuopan saattamina. Toivoimme, että bussit olisivat vielä kulkeneet, mutta näin ei tietenkään ollut. Suhautimme siis kuin arvoväki taksilla Nusa Duaan juuri ennen puoltayötä ja kirjoitimme itsemme majapaikkaan. Vielä iltapuhteiksi juoksimme rikkoutuneen ilmastointilaitteen kanssa kiusaamaan respassa päivystänyttä poikaa, joka teki kaikkensa pelastaakseen meidän yön (arvatenkin myös omansa). Saimme vaivautuneina suomalaisina uuden huoneen jonne autuaasti nukahdimme kellon raksuttaessa jo reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Leppoisa ote on ollut teemana tällä pysähdyksellä. Suorituspaineet on hyllytetty hetkeksi ja tarkoituksemme on viettää rauhallista lomaa. Läiskimme jo vesipuistossa, söimme roskaruokaa ja teimme jouluhankintoja. Voisimpa kirjoittaa mehevistä kommelluksista, mutta kaikki on niin tasaista täällä.

20151216_135132

Vieläkö on villiapinoitaaa?

Muistatteko kun kerroin, että pakomme muille maille on osittain lähenevien juhlapyhien ansiota. Nyt täällä kirjoittelee joulukammostaan vieroittunut melkeintonttu! Ilahduttavaa huomata että pieni kevyt joulumieli löytyi sittenkin myös meitsistä. Kannustimina huoleton suhtautuminen, tyyliin “milloin se aatto olikaan?” ja totaalinen ostomanian puuttuminen.

20151216_131555

20151216_140402

Muutimme tänään Seminyakiin. Typerä temppu, ottaen huomioon loistavan majoituksemme Nusa Duassa. Mutta tulipahan tehtyä. Totuttelemme nyt eloon täällä ja odottelemme jouluaaton ilotulitusta innolla. Valmistelut pian alkavaa Australian roadtrippiä varten on täydessä käynnissä ja niistä kirjoitan teille arvon kanssaseikkailijat pian uusimpia käänteitä!

Pakkasia kotiin pohjoiseen toivoo tonttunelikko Lapsellinen maailma

Saaresta saareen, Koh Phangan

Viimeksi kirjoittelin kuulumisia Ko Taolta. Reissujumi Taolla kesti kaikkiaan kaksi viikkoa. Sukeltamisen lisäksi päivät kuluivat tehokkaasti snorklatessa ja syödessä. Saimme kuluneen parin viikon aikana kokea ensimmäiset monsuunisateet nahoissamme. Löysimme täydellisen paratiisirantamme ja saimme vaatteemme pesulasta helakan pinkkeinä. Pari päivää hurahti neljäpäällä mönkijänkin selässä. Kiersimme saarta ja vietimme muutaman illan kaltaistemme parissa, kun frendini vuosien takaa ilmoitti olevansa niin ikään nurkilla.

Tipsinä Koh Taon suunnalla liikkuville todellinen paratiisiranta Freedom Beach. Rantsu sijaitsee saaren alaosassa ja sen saavuttaa helposti mopolla. Näkyvyys vedessä on huippuluokkaa ja hiekka varpaiden alla pehmeää. Ihmisiä on enintään vain kourallinen ja maski päässä riittää ihailtavaa heti rannasta alkaen.

20151125_125226

Missä olemme nyt?

Suunnittelimme jo ennen Thaimaahan tuloa saaria joilla tekisimme stopit saarihyppelyn lomassa. Puntaroinnin jälkeen päädyimme vain Koh Taoon ja Koh Phanganiin, jotka sijaitsevat maantieteellisesti vierekkäin. Kolmas saari näiden kyljessä on tunnettu Koh Samui, muttemme ole olleet järin kiinnostuneita tutustumaan tuohon ylihinnoilteltuun turistikeskukseen. Täältä tuuliselta Koh Phanganilta meidät tällä hetkellä löytää. Saavuimme eilen, eli juuri päivää myöhemmin noita kuuluisia full moon partyja, jotka tätä saarta pitää bilemaineessaan. Satama olikin saapuessamme täynnä huonovointista nuorisoa, jotka pyrkivät jokainen viimeisillä voimillaan poispäin.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Kuvittelimme vuokraavamme täältä oman kulkineen, joka pian saapumisen jälkeen osoittautui toteutuskelvottomaksi ajatukseksi. Siinä törötimme Thong Salan kylässä, rinkat selässä ja hikinorot otsalla. Takseille teki mieli sanoa periaatteesta no thank you:ta, sillä heidän riistohintoihinsa nöyrtyminen on silkkaa typeryyttä. Olimme valitettavasti vain vähän perehtyneet ennalta saaren tarjontaan. Kolmisen varttia myöhemmin alennuimme hätäiseen ratkaisuun ja ajauduimme muutaman mutkan kautta, sekä erittäin tuntuvasti köyhtyneinä Haad Khomin rantaan. Puinen bungalow huojui palmupuiden katveessa aivan rantaveden päällä. Lyhyen onnellisuushetken jälkeen tulimme taas pahalle tuulelle. Majoitus oli kallis, meri vauhkosi uimakelvottomana. Riippukeinussa oli apinanpaskaa ja ainoa ravintola sulki keittiönsä viideltä iltapäivällä. Kauppaan olisi kaksi kilometriä vuoristotietä tai arvaten satoja bahteja jos kyytiä mieli.

Selätimme tämän lapsellisen kiukuttelukohtauksen ja onnistuimme viettämään rentouttavan yön viidakossa, jonka jälkeen heräsimme levänneinä meren kohinaan. Eläinrakkaana ihmisenä ilahduin kaikesta tuolla saamastani eläinterapiasta. Ovea avatessa vastassa oli milloin koiria, milloin apinoita, käärme tai taskurapuja. Olipa kerran myös liki sata kiloinen harmaakarvainen porsas.

20151127_175836

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Vaikka lämpenin hitaasti Koh Taolle, tuntuu se tämän jälkeen paremmalta rantakohteelta aktiviteetteineen. Fauna on monipuolisempaa Koh Phanganilla, mutta teen vielä hetken taustatyötä ennen lopullisen tuomion antamista.

Mitä seuraavaksi?

Keikuimme kahden kiinnostavan välimaastossa, yrittäessämme päättää matkalle jatkosuunnitelmia. Australia veti tällä erää pidemmän korren, vaikka kirjanpitäjän roolissa tiesin sen imevän kassat kuiviin. Vuodenvaihteessa ajamme siis eteläisen Australian läpi viikossa. Stay tuned!

DSC_0712-1

Armollinen kotitoimistoni.

Kiti

Sijainti: Thaimaa

Aikaisin sumuntäyteisenä aamuna Phnom Penhissä hieroimme kaupat kentälle tuktukin kanssa. Viileähkössä ilmassa seurasimme kaupunkia joka oli jo täydessä työssä. Jätimme Kambodzan taaksemme ja lähdimme jälleen kohti Thaimaata.

Surat Thani

Lentomme vei meidät Bangkokin kautta eteläiseen Surat Thaniin, joka muuten on eittämättä oman Thaimaani parhaita mannerpaloja. Autenttinen elämänmeno ihastuttaa ja vihastuttaa. Hinnoissa ei ole tietoakaan turistilisistä.

Suratin hintaesimerkkejä:

Hotelliyö ilmastoinnilla 550 baht
Pad thai (tofu) kadulta 30 baht
Kokis kaupasta (330ml) 14baht
Pikkusetti hiekkaleluja 20 baht

Hyvinkin halvalla pärjänee siis. Ikävä kyllä, myös köyhyyden lieveilmiöiltä ei voitu välttyä. Pahimmin mieltä jäikin kaivelemaan eräs hyvin huonokuntoinen vauva resupekkaisen naisen käsivarsilla. Kuitenkin Suratin asukkaat ovat äärimmäisen avuliaita ihmisiä. Kun saavuimme lentokentälle, hyppäsimme minivaniin, joka myytiin tietenkin viimeistä paikkaa myöden täyteen. Kun pääsimme keskustan liepeille, läksimme kuljettajan ohjeiden saattelemana etsimään hotellia, jossa varauksemme lepäsi. Viideksi minuutiksi kuvailtu kävelymatka sai toisenlaisen ilmeen, kun olimme nelisen kilometriä haravoineet kadunvartta eessuntaas. Jokainen kyläläinen tuli vuoroin putiikeistaan avustamaan, thaiksi. Viimein wifin avulla onnistuimme paikantamaan hotellin sijainnin, joka paljastui valtaväylän toiselta puolelta. Vielä hotellimme edessä takaa kaahasi auto, josta huuteli meille aiemmin tutuksi tullut rouva tyttärineen. He olivat hakeneet auton, jotta voisimme sillä etsiä oikean paikan. Otettuina heitimme khoop khun khaat ja painoimme hikiset rinkat selässä viimein siistiin väliaikaiskotiimme.

Eilen aikamme budjettiystävällisessä Suratissa päättyi. Istutimme pesueemme aamutuimaan hotellin aulaan odottamaan kyytiä bussille, joka lopulta toimittaisi meidät satamaan. Lähes kaksi tuntia myöhemmin sovittu kyyti suvaitsi  saapua. Vietimme odotusajan katsomalla liveseurantaa Pariisista. Matka minivanin kyydissä lauttafirman edustalle oli miellyttävän lyhyt, mutta paikalla odotti ehkä kuonaisin koskaan näkemäni bussi. Sillä taitoimme reilun tunnin matkan satamaan, josta etenimme vielä kahdella lautalla tänne Ko Taolle.

Ko Tao

Päässäni olen vältellyt tätä saarta, koska mielikuvat ovat lähetelleen huonoja viboja. Syy saarelle tuloon on tavallaan selkeä. Herra A aloittaa huomenna OWD-kurssin Koh Tao Diversilla. Alunpitäen minun piti, mutta en edelleenkään ole onnistunut vieroittamaan hampaatonta tissitarsiria kiinteän ruoan pariin niin, että voisin olla päiviä erossa hänestä. Herra A otti neuvosta vaarin (tai neuvostovaarin kuten eräs tuttuni armeijassa sanoi) ja lupautui tähänkin elämykseen puolestani. Toistaiseksi siis yritän kuikkia olan yli kurssimateriaalia ja kuunnella meheviä juttuja merimaailmasta. Onhan mulla tässä vielä aikaa hoitaa homma kotiin! Koh Tao on pyhitetty lähinnä sukellukselle, mutta voi täällä tehdä muutakin. Dyykkauksen lisäksi snorklaus, jooga, uiminen ja ryyppääminen lienevät ne tärkeimmät tulonlähteet. Löhöämisestä ei onnekseni vielä olla keksitty alkaa veloittaa. Hinnat ovat korkeita, joskin juuri sukellukset tekevät poikkeuksen hintojen ollessa huokeampia täällä kuin naapureissa.

Taon hintoja:
Majapaikka tuulettimella 600-800 baht (varaudu kohtaamaan lääviä)
/Ilmastoinnilla 1000-1800 baht
Pad thai 80 baht /Pizza 200 baht
Happy hour mojito 100 baht
Vaipat 17kpl 200 baht
Open Water Diver suomiopetuksella ja vakuutuksella 10 500 baht

Tao ei varsinaisesti ole liikauttanut sisintäni suuntaan tai toiseen. Kilpailu on kovaa: majoitusliikkeitä, sukelluskeskuksia ja ravintoloita on vieriviereen. Hinnat kulkevat käsikädessä mutta taso saattaa vaihdella isosti. Turisteja on tietysti todella paljon ja onpa täällä tullut puhuttua ensikertaa suomea kotoa lähdön jäljeen. Merivesi ei ole tällä hetkellä kirkkainta mahdollista, mutta kyllä tuossakin uida sietää. Snorklaamaan yritän päästä tänään.

Sanottakoon vielä paratiisi-imagosta, jota Thaimaan saaret ansaitusti kantaa. Täällä näkee helposti maailman kauneimpia auringonlaskuja ja kirkkaita vesiä sekä hienoa hiekkaa. Muistakaa pitää luonto puhtaana kun matkustatte, jotta näistä ihmeistä pääsevät nauttimaan vielä monet sukupolvet.

IMG_20151115_141340

IMG_20151115_223111

Kilpikonnasaari kuittaa
Kiti

Saapuminen Siem Reapiin

Punaista hiekkaa, mutaa ja kuoppia. Yksi isohko valtatie, jonka varrella ei ole juuri mitään. Tunnelma tuo mieleeni jotain Afrikasta. Ihmisiä saattaa olla paljon, mutta määrä näyttää paikoitellen naurettavan vähäiseltä mopojen levittäytyessä valtatietä pitkin. Liikenne tuntuu rauhalliselta Filippiinien jälkeen. Puhuimme matkalla majapaikkaamme siitä, millaiset kasvonpiirteet khmereillä on. Päässä on jotain litteää. Khmerit käyttäytyvät rauhallisesti ja kunnioittavasti. Kaikki paitsi viisumivirkailija, jonka ainoa lause oli ilman katsekontaktia puolihuudettu “pay money!!”-käsky. Kyseessä saattoi olla perinteinen auktoriteetista muistuttaminen. Paikalliset lapset ovat yleisesti ottaen hyvin sosiaalisia. He eivät pyydä mitään, mutta aina jossain vilkutetaan. Vie kai vähän aikaa saada kiinni paikallisesta tapakulttuurista ja olemme siihen vielä liian väsyneitäkin. Kävimme varhaiseksi lounaaksi länkkärilässä lapioimassa ylihintaista ruokaa, ostimme sarongin ja housut. Jatkoimme päivää rennosti altaalla. Olemme saaneet lyhyestä ajasta huolimatta isosti uusia ystäviä. Kyselen ahkerasti hotellilta minne kannattaa mennä ja missä on nähtävää. Suunnitteilla on tietysti the temppelikierroksen lisäksi jotain muuta pienempää kaartelua.

20151024_162951_HDR

20151024_162222

20151024_120940

Siem Reap antaa kummallisia viboja. Toisaalta tunsin heti suurta rakkautta tätä rujoa kauneutta kohtaan. Jotain merkillistä tässä kaupungissa silti on. Palveluiden luokse pääseminen on valtavan työn takana, sillä kaupat ja ravintolat tuntuvat maastoutuneen seinien taakse hankalasti havaittaviksi. Muualla kuin kaljavetoisille valkonaamoille suunnatulla pub streetillä myös välimatkat tuntuvat jokseenkin pitkiltä ja paikat autioilta. Toisaalta tilanteen tarkasteluun vaaditaan useampi päivä, eikä vaikutelma P-Koreamaisuudesta varmasti ole totuudenmukainen. (Tähän tietysti kuuluisi kuva havainnollistamaan avaruutta, mutta tyhjästä ei voi nyhjästä..)

Iltakävelyllä suoritimme erikoisia tilannehavaintoja, kun todistimme näkyä, jossa pienehkö tyttö likaisessa pyjamassaan retkotti sairaana mopon selässä. Kuljettaja piti yhdellä kädellä tytön tippapussia ylhäällä, toisen käden ohjatessa mopoa vakaasti halki ruuhkan. Lanssari A tunsi heti siirtokuljetussympatiaa näkyä kohtaan. Kävelimme ensin paikallisille markkinoille, josta taas kerran paskakärpäsiä kuhisevat sian päät, aivot ja sorkat ajoivat meidät melko pian eteenpäin. Tulimme muovilajittelemon eteen, sellaisen jonka Arman teki tutuksi viimeinen ristiretki-ohjelman Kambodzajaksossa. Käsittämättömän pysäyttävää käsitellä maksimaalista köyhyyttä niin läheltä.

20151024_161933

20151024_171834

Tuk tuk-kuljettajamme kertoi, että Siem Reapissa on yli 500 hotellia. Faktaa ei käy kiistäminen jos katselee kadunvarsia. Tyhjyyttään kumisevia hotelleita ja korealaisia ravintoloita peräkanaa ja silmänkantamattomiin. Ei ole epäselvää, että Angkorin temppelit pyörittävät koko kyläpahasta. Olinkin hotelleista puheenollen varannut majoituksen etukäteen täksi viikoksi. En ymmärtänyt iskeneeni kultasuoneen, vaikka ensivaikutelma hotellin tasosta tuntuikin heti korkealta hintaansa nähden. Maksoimme viikosta aamiaisen kera 134$, eli noin 19$/yö. Varaussivustoja kollatessa havaitsimme halvimmaksi huonehinnaksi rutkasti enemmän: 60$/yö! Ehkä olen tarttunut huomaamattani alennukseen.

Yhtäkkiä olo on täällä levollinen, kiinnostunut ja iloinen. Theravada-buddhalainen elämänmeno on erittäin tervetullutta tähän hetkeen, kaiken sen Jumalasuitsutuksen jälkeen jota saimme osaksemme ympäri Filippiinejä.

Mieli avoimena kohti uutta 🙂

Kiti