Raha arkistot | Lapsellinen maailma
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Raha

Junamatkalla halki Euraasian – millainen matkakassa mukaan?

Oletko miettinyt mitä maksaa Trans-Siperian junamatka?

Tai oletko suunnitellut pidempää maamatkaa?

Seuraa kattava tietopaketti juna- ja bussilippujen hinnosta, sekä muuta käytännön tietoa. Kysymykset myös kovin tervetulleita 🙂

Starttasimme viime helmikuussa, eli lähes tasan vuosi sitten toteuttamaan haavematkaamme Trans-Siperiasta. Koska halusimme pysähdellä matkalla monissa paikoissa, emme osanneet oikein hahmottaa budjettia matkalle. Tietoa kyllä herui matkavälien hinnoista, mutta junissa ja päivissä oli selkeitä eroja. Vaikka valitsimme allemme halvimmat lippuluokat, edullisimmat päivät ja kämäiset hostellit, tarkoitus oli silti nauttia matkasta, nähdä ja kokea maksimaalisesti. Nälkä kasvoi matkustaessa ja Trans-Mongolian loputtua päätimmekin jatkaa edelleen maamatkaamme kiinalaisilla, laolaisilla, thaimaalaisilla ja vielä malesialaisilla junilla ja busseilla. Näin ollen emme kiiruhtaneet eteenpäin, vaan kokonaisuudessaan matka-aikamme Helsingistä Kuala Lumpuriin olikin liki kaksi kuukautta.

Ajattelin että ehkä haluaisitte kuulla mitä kaikki tämä maksoi? Ei se ainakaan halvempaa ollut kuin lentäminen suoraan kohteeseen, mutta jos aletaan laskemaan lentoja kaikkiin niihin paikkoihin, joissa pääsimme käymään, alkaa hinta-laatusuhde olla kohdallaan.

 

Juna- ja bussimatkat:

Seuraavat hinnat ovat ilmoitettu koko nelihenkiseltä perheeltä, jossa lapset 2v ja 4v. Yhden hengen hinnan saa jakamalla ilmoitetun summan kahteen tai kolmeen. Joskus maksoimme yhdestä lapsesta ja joskus emme, koitin muistella kussakin sarakkeessa mistä olemme missäkin maksaneet.

 

Helsinki Moskova 261,10 €  2aik 887 Km
Moskova Irkutsk 11818,4₽ 191,95 €  2aik 4199 Km
Irkutsk Ulan Bator 16386,6₽ 266,15 €  2aik+1lapsi 521 Km
Ulan Bator Peking 613150₮ 234,80 €  2aik+1lapsi 1169 Km
Peking Chengdu 942¥ 129,75 €  2aik 1515 Km
Chengdu Kunming 511¥ 70,00 €  2aik 639 Km
Kunming Jinhong 494¥ 67,70 €  2aik 525 Km
Jinhong Luang Nam Tha 210¥ 28,80 €  2aik+1lapsi 237 Km
Luang Nam Tha Luang Prabang 240000₭ 27,00 €  2aik 310 Km
Luang Prabang Vang Vieng 240000₭ 27,00 €  2aik 183 Km
Vang Vieng Vientiane 150000₭ 16,60 €  2aik 155 Km
Vientiane Udon Thani 72000₭ 8,00 €  2aik 77 Km
Udon Thani Bangkok 1548฿ 41,20 €  2aik 568 Km
Bangkok Hat Yai 1751฿ 47,70 €  2aik+1lapsi 935 Km
Hat Yai Kuala Lumpur 1180฿ 32,10 €  2aik+1lapsi 537 Km

 

Kilometrejä Helsingistä KL:iin saimme kasaan muutaman vajaa 12 500 km.

Hintaa kaikille lipuille tuli sen hetkisillä kursseilla yhteensä 1450,35e. Suurimmaksi osin ostimme kaksi paikkaa ja lapset tulivat sylissä/vieressä. Muutamilla väleillä jouduimme pulittamaan lapsista jotain ekstraa tai kokonaisen paikan hinnan. Mielestäni tuon voi kuitenkin jakaa kahdelle aikuiselle, jolloin matkalippujen yhteenlaskettu summa on 725e/hlö. Kaupunkeja joissa pysähdyimme oli 15.

Maat joissa vierailimme:

  • Venäjä
  • Mongolia
  • Kiina
  • Laos
  • Thaimaa
  • Malesia

Voitte huomata että kalleimpia matkavälejä oli Helsinki-Moskova, jolle jouduimme ostamaan oman hytin, koska VR:n sääntöjen mukaan Arttu olisi joutunut miesten hyttiin Jade vierellään ja minä yksin naisten hyttiin Aavan kanssa. Matkan alku luonnollisesti jännitti tyttöjä, joten eri hytit koettiin vähän tyhmäksi vaihtoehdoksi. Toinen kallis osuus oli Venäjän ja Mongolian rajanylitys, jonka hinnassa näkyy myös käsittämätön Jade-lisä.

Suhteessa edullisimpia välejä olivat Moskova-Irkutsk junamatka, jolloin asuimme neljä vuorokautta junan karjaosastolla. Toinen yhtä edullinen matkaväli oli Bangkokista Hat Yaihin meidät kuljettanut bussimatka, joka kesti ja kesti ja kesti 14 tuntia. Tämä oli osa surkeiden sattumusten sarjaa, kun kaikki junaliput myytiin loppuun nenämme edestä Thaimaalaisen uudenvuoden aikaan.

Muut kulut

Päiväbudjetti oli kaikkea 0-150e väliltä. Halvimpia päiviä olivat junassa vietetyt päivät, jolloin emme ostaneet mitään. Kalleimpia päiviä taas kaksi viimeistä päivää Mongoliassa, jolloin päiväbudjettia nostatti maksetut auto ja kuljettaja joiden kanssa lähdimme laaksoihin etsimään nomadeja. Lisäksi teimme nomadperheelle ja päiväkodille pienet lahjoitukset. Toisen kalliin setin vietimme Bangkokissa täydentäen tarvikkeitamme, sekä mm. viisumikuvia napsien.

Matkaa suunniteltaessa täytyy ottaa laskelmaan mukaan myös viisumit. Viisumeiden hinnat ovat Lähialuematkojen kautta:

Venäjä 84e

Mongolia 100e

Kiina 95e

Omatoimisesti hakemalla kuluissa voi säästää pikkuisen, mutta tulimme itse siihen tulokseen että haemme kaikki kolme viisumia mielummin samalla kertaa Lähialuematkoilta. Mongolian suurlähetystö sijaitsee Kirkkonummella, joten se helpotti päätöstä.

Viime vuonna Laosiin täytyi hakea myös viisumi, jonka anoimme rajalla hintaan 35 USD. Muut matkaseuralaiset eivät tästä innostuneet, sillä olimme ainoa länkkäriporukka ja meitähän odotettiin. Tänä vuonna Laos haluaa tarjota mm. meille suomalaisille viisumivapauden, joten nyt on loistava aika vierailla Laosissa.

Mitä mieltä olet kuluista? Oletko ehkä itse tehnyt saman reissun halvemmalla tai kalliimmalla?

Trans-Siperian junamatka lasten kanssa

Ajattelin palata askeleen taaksepäin ryskyttävään junavaunuun Keski-Venäjälle. Millainen oli oikeasti Trans-Siperian junamatka lasten kanssa? En oikeastaan ole tajunnut kirjoittaa yhteenvetoa tästä mahtavasta matkastamme, josta olen näin jälkeenpäinkin katsottuna ollut kamalan ylpeä. En pelkästään siksi, että sen toteuttaminen tuntui vielä lähtöpäivänäkin kaukaiselta, vaan myös siksi, että selvisimme siitä niin hienosti kahden pikkulapsen kanssa. Koko reissu oli eksoottinen ja mielenkiintoinen. Nyt tuosta Rautatientorilta alkaneesta matkasta on kohta vuosi, mutta se tuntuu edelleen iholla ja pyörii mielessä usein. Me valitsimme tosiaan virallisen Trans-Siperian sijaan niin kutsutun Trans-Mongolian reitin, joka vei meidät Venäjän ja Mongolian halki Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin.

Ulkona liki -30 astetta.

Hyttiluokat

Majoituimme junassa Venäjän osuuden platzkartissa, eli leikkisästi ilmaistuna karjavaunussa. Vaunussa ei nimestään huolimatta kuljeteta karjaa, vaan se juontaa juurensa siitä, että vaunu on avoin ja matkustajat on sijoitettu avoimeen tilaan kuten karja, jokainen omaan lokeroonsa. Karjavaunu voi käsitteenä aiheuttaa tietynlaisen mielikuvan, joka pitänee kutakuinkin paikkansa. Ihmiskehon hajujen sekamelska, tupakankäry, venäläiset ruoka- ja juomatuotteet sekä junan vessa sekoittuvat kyllä taatun varmasti eräänlaiseksi eteeriseksi höyryksi viimeistään kolmannen junapäivän aamuna. Hajuhommasta huolimatta kuulut siinä vaiheessa itsekin “niihin”, joten parempi työntää kyseinen seikka taka-alalle ja nautiskella maisemista sekä ei-niin-sisältöpitoisesta juttuseurasta. Platzkartia ei ole saatavilla enää Venäjän jälkeen, vaan sitten siirrytään joko jaettuihin tai yksityishytteihin. Majoituimme jaetuissa hyteissä peläten, että joku huonouninen suljetaan samaan kaappiin kanssamme, mutta onneksi saimme viettää yöt loppumatkan Pekingiin asti omassa seurassamme. Vaunuluokkia on siis Venäjällä kolme, 1.lk (kaksi punkkaa), 2.lk (neljä punkkaa) ja platzkart eli avoin vaunu. Mongolia-Kiina välillä on tarjolla vain nuo kaksi ensimmäistä. Mikäli mielii Kiinasta edelleen junalla eteenpäin kuten me jatkoimme, voi palata takasin kiinalaisten karjavaunuun. Junien varustelussa on toki paljonkin eroja.

Kuva karjavaunusta hieman lähdön jälkeen.

Tässä kuva jaetusta 4-hengen hytistä Mongoliassa.

Välietapit

Teimme matkan neljässä osassa. Helsinki-Moskova, Moskova-Irkutsk, Irkutsk-Ulaanbataar ja Ulanbataar-Peking. (Jatkoimme edelleen Pekingistä junalla+bussilla matkaamme aina Kuala Lumpuriin.) Pisin yhtenäinen matka oli Moskova-Irkutsk, jonka kesto oli neljä päivää. Liput jokaiselle pätkälle on ostettava erikseen juna-asemilta. Koko matkan voi tehdä myös kerralla, jollei niin kaipaa viikon aikana suihkua tai retkiruokaa kummoisempaa pöperöä. Itse tykkäsimme välipysähdyksistä ja tutustuimme samalla kaupunkeihin, joihin ei ehkä koskaan enää tule reissattua uudestaan. Kuvailin vuosi sitten ensitunnelmia junaan saapuessamme näin, sekä tunnelmia Irkutskista täällä.

Moskovasta oikeaan junaan.

Hyvä tietää

Kesä on sesonkiaikaa jolloin punkkapaikoista voi olla pulaa, mutta ihmetykseksemme talvellakin vaunut olivat usein täynnä. Netistä ostetut liput pitää vaihtaa juna-aseman automaatissa junalipuiksi. Luukuilla asiointi vaatii vähän venäjänkielen taitoa tai google kääntäjää, sekä pitkää pinnaa ja käteistä rahaa. Alle viisivuotiaat saavat matkustaa vanhemman vieressä ilman kuluja, ainakin Venäjän puolella. Suosittelen lämpimästi alapunkkaa lapsen kanssa. Punkat on kapeita ja yöt ei välttämättä mukavimpia mahdollisia. Lapsille voi yrittää ostaa myös omat punkat samasta väliköstä, jos budjetti joustaa. Karjavaunussa petipaikkoja on kahdessa tasossa, vasemmalla neljän rykelmissä sivuttain ja niitä vastapäätä oikealla puolella kaksi käytävän myötäisesti. Käytävänmyötäiset punkat ovat jämäpaikkoja ja varsinkin alapunkka pitää kasata päiväksi yläkerran kanssa jaettavaksi pöydäksi ja tuoleiksi. Uudemmissa vainuissa on joka välikössä omat pistorasiat, mutta meidän iänkaiken vanhassa vaunussa oli vain kourallinen pistorasioita jaettavaksi koko vaunun kanssa. Onnistuimme lisäksi aiheuttamaan oikosulun pistoketta käyttäessämme, joten ei paineita. Lippuja voi toisinaan varata Venäjän Rautateiden viralliselta nettisivulta, josta näkee myös milloin ja millainen juna kutakin väliä kulkee. Uusien reissareiden iloksi sivut ovat vihdoin saatavilla myös englanniksi. Joitain puutteita voi olla enkkuversiossa ja jos oikein hauskaa haluat pitää, kannattaa kokeilla kääntää sivut suomeksi.

Ne lopulliset junaliput näyttävät tältä.

Alle 5-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi jakaen petinsä aikuisen kanssa.

Lapset junassa

Junassa matkusti muitakin lapsia, mutta ei tällä kertaa yhtäkään toista Trans-Siperian reissumielessä, vaan ihan paikallisia lapsia. Toisinaan junavaunun lapset leikkivät keskenäänkin, kunnes tiet erkanivat. Matkustaminen junassa lasten kanssa on huomattavasti vapaampaa ja helpompaa kuin esimerkiksi lentokoneessa. Kaikki asiat peltivessasta samovaariin on kokemus myös muksuille. Vaipanvaihto on helppoa (kun muistaa ne kosteuspyyhkeet 😏), päiväunet käyvät kädenkäänteessä ja on tilaa liikkua ja ihmetellä muiden menoa. Kukaan ei matkallamme tuntunut häiriintyvän meistä kuten aluksi kuvittelin, vaikka olimme todennäköisesti äänekkäimmästä päästä seurueita.

Lähtö kutittelee vatsanpohjaa!

Ruoka ja juoma

Olin oikestaan positiivisesti yllättynyt kuinka kulinaristinen makumatka tästä junareissusta lopulta tuli. Lapsille maistui samat kuumaan veteen tehtävät ruoat kuin aikuisillekin. Meillä oli mukana mm. nuudelia, perunamuusia, tonnikalaa, tölkkikanaa, pastaa, hedelmiä, suklaata, keksejä ym. Muutaman kerran ostimme venäläisiä nakkipiiloja vaunuissa kiertävältä tarjoilijarouvalta ja pysähdyksillä kipitimme usein kiskalle. Monella asemalla mummot tulivat juna-aikataulun mukaan suolakurkkujen, makeiden herkkujen ja kuivatun lihan kanssa hieromaan kauppaa asemalaiturille. Nälkä ei tosiaan päässyt yllättämään. Joka vaunussa on samovaari, josta saa aina kuumaa vettä.

Pysähdykset

Vaikka oli talvi, päätimme ulkoilla mahdollisimman paljon. Yli kymmenen minuuttia kestävillä pysähdyksillä laitoimme ulkovaatteet päälle ja pyörimme juna-asemilla. Usein juoksentelimme lyhyilläkin tauoilla vähintään junan viertä pitkin jotta veri lähti kiertämään. Kiinassa pidettiin junalaitureilla taukojumppaa musiikin tahdissa. Lyhyetkin ulkoilut toimivat kuluttamaan lasten energioita, jotka eittämättä patoutuivat välillä junan punkalla maatessa. Joka vaunussa on samovaaria vastapäätä aikataulu, josta käy ilmi seuraavat pysähdykset ja niiden kestot.

Tauko paikalla!

Vuorovaikutus muiden kanssa

Jutustelu ilman yhteistä kieltä voi olla toisinaan kuluttavaa, mutta erilaisin elein käydyt keskustelut vievät yllättävän paljon aikaa ja kirvoittavat tarinoita jälkikäteen. Luultavasti ainakin joku tulee juttusille, joten muutama sana venäjää voi olla hauska valttikortti. Vanhemmat venäläiset puhuvat monesti myös saksaa. Kannattaa muistaa vieraanvaraisuus ja tarjota seuralaisille esimerkiksi suomalaista suklaata 🙂

Irkutskissa omaa junaa odotellessa.

Mitä mukaan lapsille

Mukaan olin pakannut tehtävävihkoja, kyniä, askarreltavaa, leluja, naposteltavaa ja kirjoja. Voitte pitää tietovisoja, pelata helppoja pelejä kuten piirrä ja arvaa, ristinolla ja korttipelit. Isompi lapsi voi pitää junapäiväkirjaa. Mukaan voi jemmata pikkuylläreitä pienempiä varten. Opiskelimme myös venäjää ja teimme junassa ja laitureilla paljon tutkimusmatkoja. Koko perheelle kannattaa olla mukana peseytymiseen kosteuspyyhkeitä ja vessakäynteihin varavessapaperi, jos junan tarjoama pääsee loppumaan. Tärkein varuste on kuitenkin junatossut jotka sujahtivat huomattavasti kenkiä helpommin jalkaan, sekä retkikupit kahville/teelle/keitolle. Lisäksi ainakin hammaspesutarvikkeet ja juomavettä. Suosittelen varautumaan sekä lämpimillä että viileämmillä vaatteilla, sillä junan lämmitysjärjestelmä voi olla hyvin ailahteleva. Jos olet herkkäuninen, korvatulpat on myös tarpeelliset, sillä saattaa olla iltoja jolloin iloliemi valvottaa kanssamatkustajia.

Matkalla Mongoliasta Kiinaan.

Trans-Siperian matkasta selviää ihan puhtaalla reissumielellä yhtälailla aikuis- ja lapsiporukassa ja kokemuksenahan tämä on ensiluokkainen elämysmatka! Seuraavassa jutussa puhutaan taas rahasta, joten stay tuned!

minimatkaopas Thaimaahan

Talvi tulee ja Thaimaa alkaa taas houkutella helppoutensa puolesta monenlaista reissuväkeä. Thaimaata parjataan usein massaturismiin liittyen. Itsekin olen zemmoinen unique trävelleri jota kiinnostelee vaan autiorannat ja kärpäsen varpaan kokoiset hailut pisteet valtamerikartan keskellä. Mutta rakastan paljon muitakin asioita, myös Thaimaata. Thaimaassa on niin paljon positiivista, että hyvien asioiden listaaminen veisi matkaajilta kaiken jännityksen, siksi jätän sen tekemättä. Liikaturismi näkyy ikävästi ja on lisäksi haitallista luonnolle ja paikallisille. Toivon kuitenkin, että kaikki nykypäivän reppumatkaajat ja vuosilomailijat pyrkivät pois massoista, valitsevat kestävän vaihtoehdon ja keräävät roskansa. Turismiin liittyvät sudenkuopat pystyy tietoisuutta lisäämällä välttämään, jolloin säästyy mielipahalta ja matkakassakin kiittää.

Alueet

Bangkok on jättimäinen vilkas ja värikäs suurkaupunki, johon joko pääsee sisään tai ei. Minulta se kyllä otti aikaa, mutta nyt tykkään itseasiassa paljonkin. Thaimaassa on paljon erilaista koettavaa. Kannattaa tutustua etukäteen alueisiin ja miettiä mitä matkalta odottaa. Pohjoisessa on sisämaata, temppeleitä ja vuoristoa. Sieltä löytyvät myös maarajojen takaa Myanmar sekä Laos. Bangkokista kaakkoon löytyy vilkas Pattaya ja Bangkokin länsipuolelta pääsee alas Etelä-Thaimaahan Kran-kannasta pitkin. Täältä monet löytävät tiensä lukuisille valkohiekkaisille ja kirkasvetisille saarille. Aivan etelässä vastaan tulee Malesian maaraja.

Rokotukset ja terveys

Thaimaanmatkaajien on suositeltavaa pistellä itseensä vähintään suoja hepatiitti A:ta vastaan. Henkilökohtaisesti suosittelen harkitsemaan rokotesuojaa myös B hepatiitille. Matkavakuutus on halpa hinta oman hoidon turvaamiseksi, joten vahva suositus sen olemassaololle.

Maahantulo

Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Thaimaahan. Lentäen kentältä napsahtaa 30päivää oleskeluaikaa ja maa-ja meriteitse puolestaan 14päivää. Muista että olet velvoitettu esittämään poistumislipun maasta. Voit pahimmillaan jäädä ruikuttamaan jo Hki-Vantaan lentsikkakentälle jos lentolippua ei ole esittää. Kannattaa myös tarkistaa ajoissa, että passi on voimassa vähintään kuusi kuukautta maahan saapumisesta.

Huijarit

Kaikissa suosituissa turistikohteissa on valitettavan paljon huijareita ja varkaita. Tilaisuus usein luo varkaan, joten pidä vain vähän arvotavaroita mukana provokaation vähentämiseksi. Rahat kannattaa olla paikalliseen tapaan pienissä ryppyisissä seteleissä, eikä niitä ole viisasta levitellä turhanpäiten kaljatuopin ääressä tai muutenkaan. Suhtaudu kaikkeen terveen kriittisesti, äläkä haksahda turistihuijauksiin, kuten ylihintaiseen krääsään, huijarihintaiseen tuktuk-kyytiin, kultaliikekierrokseen tai vastaavaan epäilyttävän kuuloiseen sontaan. Kieltäydy kohteliaasti ja jatka matkaasi. Thaimaassa on yleistä suurien nähtävyyksien ympäristössä valehdella ettei kyseinen paikka ole auki, jolloin turisti voidaan kuljettaa sen sijasta jonnekin muualle, josta tietenkin tuktuk-kuljettaja käärii provikat itselleen. Lisäksi: älä osta bussi/juna/vene tms lippuja muualta kuin viralliselta lippuluukulta!

Taksit

Thaimaassa on äärimmäisen vaikea saada mittaritaksia, mutta älä anna periksi. Yleensä noin puolessa tunnissa mittaria käyttävä taksi kuitenkin löytyy, säästät pitkän pennin etkä tue pimeää taksitoimintaa. Taksin ulkonäöstä ei voi päätellä onko kyseessä rehellinen vai epärehellinen kuljettaja. Jokaisessa firmassa on sekä kuljettajia jotka eivät käytä mittaria, että niitä jotka käyttävät. Kysy siis heti kyytiä ottaessa, käyttäähän kuljettaja mittaria.

 

Liikkuminen

Busseilla ja junilla matkustaminen on Thaimaassa paitsi edullista, myös oikein leppoisaa. Lentäenkin AirAsialla liikkuu edullisimmillaan jopa vaivaisella kympillä. Liikkumisissa avaintekijä on joustava aikataulu. Veneellä pääsee myös mukavasti saarilta toisille. Muista aina tarkistaa mistä ostat lippusi!

 

 

Syöminen

Ruoka on jokapuolelle maata hyvää ja edullista. Yleisimpiä herkkuja ovat nuudelipohjaiset ruoat sekä hedelmät. Katuruoka on useimmiten edullisinta, tuoreinta ja maukkainta. Vältä turisteille suunnattuja länkkärirafloja ylihinnoittelun vuoksi. Näistä saa myös helpommin vatsatauteja, sillä hampurilaispihvit ja fileet saattavat odottaa ihan semikauan syöjäänsä.

 

Majoittuminen

Majoitusta löytyy kaikkien tarpeisiin ja joka hintaluokasta. Yksin matkustavan kannattaa hyödyntää dormien halpaa hintaa. Dormeissa on helppo tutustua muihin samanhenkisiin ja niistä löytyy usein myös matkaseuraa, tarpeellisia matkavinkkejä unohtamatta! Jos kaipaat luksusta, voit löytää pehmeän ison sängyn ja telkkarin taivaskanavineen muutamalla kympillä.

 

Päihteet

Thaimaalainen lainsäädäntö ei ole leikkimielinen, mitä tulee huumausainerikoksiin. Mikäli jäät kiinni Thaimaassa ulkomaalaisena huumeiden kanssa touhuamisesta, olet keskellä painajaista. Yökerhoratsiat ovat yleisiä. Ainoa varma keino välttää kuolemantuomio ja vuosikymmenien vankeusrangaistukset, on pysytellä erossa laittomuuksista. Alkoholin kanssa tulee niin ikään olla tarkkaavainen, että tiedät kokoajan mitä juot ja minkä verran.

Lasten kanssa

Oman kokemukseni mukaan Thaimaa ei tarjoa mitään mullistavia edullisia lasten puistoja. Ulkoleikkipuistoja löytyy hakemalla jonkin verran. Lasten kanssa voi iästä riippuen hyöriä night marketeilla, altaallisella hotellilla, rannalla ja syödä katuherkkuja. Koko perheelle sopivia nähtävyyksiä sen sijaan löytyy todella runsaasti!

Käytöstavat

Meille suomalaisille voi olla vaikeaa kohdata vastoinkäymisiä, joilta toisaalta matkustaessa ei oikein voi välttyä. Aasiassa julkisesti tulistuminen on hyvin häpeällistä. Aasialainen voi menettää kasvonsa pahemman kerran, mikäli erehtyy kiihtymään julkisella paikalla. Tämä ei ole asiallista myöskään turisteilta. Thaimaalaiset ovat varsin rauhallista kansaa, jotka auttavat myös turisteja hymyissäsuin.

Onnistuneen matkan kannalta oleellisinta on, että muistat olla lomalla ja viettää onnellisia hetkiä palmujen katveessa. Ennen matkaan lähtöä kannattaa vilkaista ulkoasiainministeriön julkaisema matkustustiedote täältä.

 

Kilometrejä Kiinassa, kohti etelää

Ghengdusta Kunmingiin, Kunmingista Jinghongiin

Saavuimme perheen voimin aamuyöllä Kiinan eteläiseen osaan, Jinghongiin. Olimme aiemmin päivällä päätyneet junalla Kunmingiin, josta itsepäisinä pakottaneet itsemme seilaamaan erheiden perässä etsien oikeaa bussiasemaa, vain päästäksemme samana päivänä Jinghongiin. Toimitimme itsemme ensin väärälle bussiasemalle, josta johtuen vietimme yli tunnin Kunmingin metrossa kulkien edestakaisin, sekä toisen mokoman kuluttaen kenkiä Kunmingin kaduilla. Emme yksinkertaisesti halunneet maksaa Kunmingissa majoituksesta ja siksi sitkeänä pyrimme eteenpäin.

Bussiasema matkanvarrelta

Kaiken matkanteon päätteeksi perille päästyämme, Jinghong näyttäytyi jo trooppisena ja lämpimän kosteana kaupunkina. Kaipaisimme taksia bussipysäkiltä hotelliin, sillä julkisia kulkineita ei enää siihen kellonlyömään kulkenut. Paikalla oli vain yksi taksimies ja matkaa taitettavana liki kymmenen pitkää kilometriä, joten hintakilpailua oli turha odottaa. Ylihinnoitellun taksimatkan jälkeen olimme jälleen pimeällä kadunsyrjällä. Alueella ei liikkunut ainuttakaan ihmistä, eikä hotellistamme näkynyt merkkiäkään. Väsynyt taksinkuljettaja viittelöi agressiivisesti haluten meidät ulos autostaan, toimittihan hän meidät jo perille annettuun osoitteeseen. Ei auttanut kuin nostaa rinkat ja lapset pimeään tienposkeen ja miettiä seuraavaa liikettä. Sahasimme aluetta jolla hotelli kartan mukaan sijaitsi. Tilanne tuntui toivottomalta.

Hotelli vs. majatalo

Pitkien minuuttien jälkeen etäämmällä välähti satunnaisen oven pielestä roikkuvat kiinalaiset serpentiinit katuvalojen loisteessa. Rapistunut teksti oven yläpuolella olisi varmaankin paljastanut hotellin sijainnin aiemmin, mikäli kirjaimista olisi ollut vähän enemmän jäljellä. Astuimme sisään ihan siistiin hotellin aulaan, jossa ei ollut allaskarppien lisäksi mitään liikehdintää. Huhuiltuamme kotvan tiskin takaa nousi uninen sekä äärimmäisen vihainen kiinalaisnaisen pää. Aloin myöhäisestä ajankohdasta johtuen pikaisesti esitellä kännykässäni olevaa varausvahvistusta, toivoen että pääsisimme mekin pian kallistamaan päämme pehmoista tyynyä vasten. Vastoin odotuksia vastaanottovirkailija aloitti vimmatun huutamisen osaamallaan kielellä ja yritti viittelöidä meidät kipin kapin takaisin yön selkään. Tämä perin kiinalainen tapa hoitaa asioita (silloin kun et ymmärrä, kieltäydy yrittämästä) sai meilläkin hieman tunteet pintaan. Kiivaan sanaharkan jälkeen saimme avaimen huoneeseemme. Oven takana odotti saastaisin ikinä näkemämme h o t e l l i huone. Lattiamatto oli reikien, kuivuneiden sylkiklimppien ja erinäisten siementen ja muun irtoroskan peitossa. Sohva oli repaleinen ja lattialla lojuivat käytetyt 15denierin ihonväriset avokassukat. Parvekkeella oli romahtanut katosrakenne ja huoneen seinät itkivät hometta. Taas kerran päätimme lähteä aamunkoitteessa katsomaan keskustan majatalot.

Avatessani silmät tuossa jopa kiinalaisten haukkumassa läävässä, haravoin netistä muutamasta tarjolla olevasta majatalosta yhden, josta varasin huoneen perheelleni seuraavaksi yöksi. Bussi Laosiin lähtisi yhdeksältä aamulla, joten kävisimme ostamassa bussiliput samalla kun vaihtaisimme majoitusta. Kävelimme viitisen kilometriä floppihotellilta keskustaa kohti. Löysimme bussiaseman ja saimme liput seuraavalle päivälle.

Kohtasimme seuraavan haasteen, kun osoitteeton majatalo kertoi sivustolla sijainnikseen “300metriä bussiasemasta etelään”. Tuntien hikisen marathonetsinnän jälkeen palasimme aina tutulle bussiasemalle. Tytöt olivat jo taatusti väsyneitä ja nälkäisiä. Lähdin vielä kerran yksin etsimään hostellia, joka ei tarjolla olevien tietojen valossa voinut olla kovin kaukana. Ongelmaksi muodostui pikemminkin kuuteen suuntaan haarautuva risteys, jossa bussiasema sijaitsi. Tällä yrittämällä kuitenkin löysin paikan, joka piilotteli kahden kiinalaisen grilliravintolan väliin uppoavalla metrin leveällä kujalla. Kyltti jossa koreili Boliheng International Hostel, oli suunnattu kadulla selkä tulijaan päin, joten olimme kävelleet siitä ohitse useamman kerran.

Boliheng the International youth hostel

Tämä paikka osoittautui kuitenkin mainioksi yöpaikaksi: vanerilevyn päällä patjantapainen, vessana ikioma jalanjälkikoppi. Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yhdeksän euron majataloon. Iltaa vietimme alakerran grilliravintolan notkuvien pöytien ääressä, pohtien tunnelmia Jinghongista ja toisaalta kaikkea Kiinassa kokemaamme.

Oliko niitä matkasuunnitelmia?

Olihan niitä hyvänen sentään!!

Tänään laitettiin vihdoin isompaa vaihdetta silmään, iso pyörä pyörimään, nostettiin leveleitä ja mitä näitä nyt on. Mä olen niin kovin onnellinen! Sitten hetken päästä kierin taas saatanallisessa omantunnonlätäkössä, koska kuka äidiksi itseään tituleeraava, kaikkia lapsiaan rakastava ihminen jättää omat koiransa Jumalan hylkäämiä pakkasraitteja tallaamaan ja lähtee itse ties minne varpaitaan heiluttelemaan? Oon kamala tyyppi. Tulee niin ikävä.

img_20161204_100248

Meidän vuokrasopimus päättyy tammikuun lopussa. Olimmekin liikaa kiintyneet tähän pikkukotiin, kun tosiaan mietimme tän pitämistä matkan ajan. Kuitenkin vain päiviä sitten kolahti postireiästä ilmoitus jo ennestään suolaisen vuokran noususta, jonka johdosta päästimme irti haavekodistamme pelättyä helpommin. Miten me muutenkaan täällä kauaa enää olis mahduttu asumaan, kun tytöt tarvitsevat kai pian omat sängyt.

Itkettää ja naurattaa kun teen laskelmia ja arvon budjetin pitämisen kanssa. Meillä on aivan liian vähän rahaa. Kyllä sitä periaatteessa on riittävästi johonkin, muttei ainakaan vielä kaikkeen mitä oon suunnitellut.

img_20161217_213237

Tässä matkapläänissä on nyt niin monta liikkuvaa osaa jotka voi mennä pieleen, että täytyy nöyrästi asentaa zenmode päälle ja edetä vaan kohta kohdalta. Odottaa että milloin puu kaatuu jos kaatuu😅

Positiivinen ote on kaiken a ja o!

Helmikuussa Lapsellinen maailma puksuttelee kirpeässä pakkasessa, junan karjavaunussa halki Siperian arojen, Mongoliassa piipahtaen kohti suurta ja mystistä Kiinan maata. Suuri seikkailu odottaa jo tutkijoitaan 🌏

 

Maailmanympärimatka, mitä maksoi?

On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?

20151126_144005

Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.

DSC_0829

Lennot

Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.

20151226_221822

Hintataso maittain

Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.

20150930_123926

Majoittuminen

Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.

20151015_135241

Perusmajoitus Alona beachilla Filippiineillä.

Ruoka

On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.

20151119_120644

Ylimääräiset menoerät

Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.

20151116_133533

Toteutunut budjetti

Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.

Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.

Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂

-Kiti

 

Kambodzan matkavinkit

Kaunis ja sotkuinen Kambodza sijaitsee keskeisellä paikalla Kaakkois-Aasiassa. Maahan saapuminen on helppoa maa- ja ilmateitse. Suosituimmat reitit lienevät Thaimaasta bussilla tai naapurimaista lentäen. Kansainväliset lennot saapuvat Siem Reapiin tai pääkupunkiin Phnom Penhiin. Muista varata viisumia varten rajalle passikuva ja rahaa noin 30 dollaria. Jos saavut lentäen, valmistaudu esittämään myös maastapoistumislippu.

Kambodza esitellään monesti eksoottisena korvikkeena Thaimaalle, vaikka mielestäni kyseessä on kaksi melkolailla erilaista matkakohdetta. Kambodzan kauniit kasvot sijaitsevat hillityllä maaseudulla, kun taas ei-niin-viehättävä osuus on ehdottomasti Siem Reapin ällöttävä pub street-alue. Maahan matkatessa voi odottaa melkein mitä vain ja toisaalta ei paljon mitään.

20151026_105330_HDR

Kambodzan sisäiseen matkustamiseen suosituin ja kohtalaisen turvallinen liikkumisväline on bussi. Kaupunkien sisällä taasen kuljettavat paikasta toiseen kaikessa kusettavat tuktuk-kuljettajat. Hinnat ovat noin 1-3 dollaria/matka. Lisäksi veneellä liikkuminen on teoreettisesti mahdollista lähinnä sadekaudella jokia ja järveä pitkin. Ainakin Battambang- Siem Reap- Phnom Penh väleillä on veneyhteys, mutta en vakuuttunut paikallisten puheiden perusteella veneilyn kannattavuudesta. Veneet tarvitsevat tarpeeksi syvän vesistön, joten läheskään aina venereitit eivät ole käytössä.

Bussikalusto on parasta ja länsimaisinta uudehkolla Giant Ibis yhtiöllä, joka on tietysti myös kallein. Heidän hintoihinsa sisältyy nouto hotellilta, pullovesi ja pieni leivonnainen, wifi sekä ilmastointi. Busseissa on mukavat tilavat istuimet ja yödösätkin olivat kuvien perusteella oikein siistit. Lippu välille Siem Reap-Phnom Penh makselee 15$/suunta. Ole varovainen bussiyhtiötä valitessasi, sillä monista firmoista liikkuu huhuja ryöstelevistä miehistä matkatavararuumassa. Jokatapauksessa rinkoista kannattaa ottaa ylös käsimatkaan kaikki vähääkään arvokas.

Lapsiin suhtaudutaan avoimen kiinnostuneesti koko maassa, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin naapurimaissa Thaimaassa tai esimerkiksi Filippiineillä. Kambodzalaisiin perheisiin kuuluu keskimäärin viisi lasta. Paikalliset juttelevat mielellään omista lapsistaan ja ovat ylpeitä perheistään.

Aurinko on pääosin suhteellisen lempeä ja sateita on eritoten pääkaupungissa päivittäin näin sadekaudella. Keskipäivän kuumuus tosin on lamaannuttava, joten juominen on syytä muistaa.

Vältä joutumasta turistihuijaukseen, jossa nainen tai nuori tyttö kantaa liinassa unista vauvaa ja pitelee toisessa kädessä tyhjää nokkamukia. Hän pyytää sinua ostamaan maitojauhetta vauvalle. Kun poistut, huijari palauttaa maitojauheen kauppaan, jolloin kauppias ja nainen laittavat tulon 50:50. Tämä bisnes on erityisen haitallista huijauksessa käytetyille pikkulapsille, jotka vuokrataan ja monien lähteiden mukaan huumataan tai pidetään nälässä työpäivää varten. Hyvin usein raha ei mene tässäkään tapauksessa huijarinaiselle, vaan mafia kaapii kermat kakusta.

20151024_161639

20151026_090942

20151028_150446

Kambodza on yleisesti ottaen turvallinen maa, mutta erinäköisiin turistihuijauksiin törmää helposti. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla. Huono hygienia voi tuottaa ongelmia, joskin allekirjoittaneet selvisivät täysin ilman terveyshaittoja. Toiset välttävät tilaamasta jäätä juomiinsa, sillä jäälevyt liu’utetaan likaisia katuja pitkin jääleikkaamoon. Näin tällaista käytännössä tapahtuvankin, mutta silloin tällöin jäitä nauttineina selvisimme kaikesta huolimatta vammoitta.

Ruoka on suhteellisen hyvää, kuitenkin mielen avaruutta kaivataan erityisesti tiettyjen katuruokien maistelussa.

Hintaesimerkkejä:

Hanaolut 0.50$
Katuruoka (esim kanariisi) 1.50-3$
Ravintola-annos 5-12$
T-paita markkinoilta 3$
Iso vesipullo 0.30$

Suosittelen totuttelemaan noiden jenkkidollareiden käyttöön, sillä niitä paikalliset mieluiten käyttävät. Kaikki hilut maksetaan takaisin rieleissä. Raha-asiat saivat välillä tunteet pintaan, kun kahden valuutan kanssa leikkiessä paikalliset eivät oikein aina itsekään tienneet mitä mikäkin maksaa ja mitä annetaan takaisin. Muista tinkiä!!

 

 

20151107_180911

 

20151103_152912

20151103_141037

Jälkikäteen muistelen Kambodzaa jopa hieman surumielisesti, sillä maa painii hirvittävien terveyshaittojen ja puutteellisen hygienian kanssa. Ruma lähihistoria järkyttää todella isosti jos siihen jaksaa perehtyä. Kodittomia kulkureita ja raajattomia miinojen kanssa yhteenottaneita on paljon, eikä heillä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Rottiin ja torakoihin törmäät suurella todennäköisyydellä, eikä englanninkieli ole hallussa juuri muualla kuin matkamyyjillä turisritoimistoissa. Erityisesti iänkaikkinen varpaillaan olo ja kaiken krääsän tyrkyttäminen tulevat korvista muutaman viikon maleksimisen jälkeen.

Plussia ovat ystävällinen kansa, maaseutu ja kiinnostavat historian sekä kulttuurin yksityiskohdat. Nämä ovat asioita joiden vuoksi maahan kannattaa kaikesta huolimatta matkustaa. Kuulemma myös  rannikon Koh Rong on oikea Kambodzan helmi.

Meidän Top 5:

Angkor Wat (Siem Reap)
Phare sirkus(Siem Reap)
Wat Botum parkin leikkipaikka jos matkaseurana on nuoria lapsia (Phnom Penh)
Killing Fields+Tuol Sleng (Phnom Penh)

20151103_141315

20151025_090658_HDR

 

 

Mahtavia Kambodzahetkiä!

Telttailusta Australiassa

Australian MasterChefia katsellessani ajatukseni pyörivät suurinpiirtein kaikkialla muualla paitsi ruoassa. Aloin muistella huomaamattani taannoista Australian road trippiä, jolloin telttailimme Adelaidesta Brisbaneen. Muutenkin Australiasta käsin tehdyt postaukset jäivät vähäisiksi yhteydettömän elon tuoksinassa, joten päädyin kirjailemaan sanasen jos toisenkin tuosta nuuskamuikkuilusta Ausseissa. Ensinnäkään ajatus ei ole yhtään kaukaa haettu, nimittäin kotimaanmatkailu on australialaisten ykkösjuttu. Caravan parkeja löytyy lähes joka pitäjästä. Fasiliteetit vaihtelevat toki laidasta laitaan, joten joskus uima-altaalla ja lämpimällä suihkulla varustellun alueen saa korvata lähibubin vessoilla. Huomasimme itse muutaman yön jälkeen viihtyvämme paljon paremmin perinteisissä laitakavereiden ja hippien asuttamissa leiripaikoissa, niissä  vähän leffahenkisissä trailerparkeissa. Lomakeskukset jäivät näin taas taka-alalle.

20151231_095434

Mahdollisissa keittiöissä voi duunata itse pöperöt. Niin mekin teimme, vaikka varsinaista rahansäästöä tuolla ei välttämättä huolimattomalla kauppalaskeskelulla saa aikaan.

Yöpymisen hinta vaihtelee toki viiden tähden lomakeskuksen ja raviradan välillä roimasti, aina ilmaisen ja n. 50$ välillä. Lisähenkilöistä saatetaan periä maksua. Tämä oli täysin paikkakohtaista. Sähköstä saa pulittaa yleensä hieman enemmän, kun taas pelkkä telttapaikka lohkeaa toisinaan hyvinkin ilmaiseksi. 

20151227_175323

Ötököistä ei juuri aiheutunut päänvaivaa, kun muisti iltaisella pitää teltan verkon kiinni. Isoja siivekkäitä ja esimerkiksi torakoita kyllä näkyi tuon tuosta, mutta tiedättehän sanonnan siitä, miten kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon…

20151229_063238~2

Vauvan takia olin huolissani ennen Australiaan saapumista muutamista seikoista, jotka osoittautuivat kyllä suoraan sanottuna turhaksi spennailuksi. Hygienia aiheutti mielessäni eniten päänvaivaa, mutta lähes joka leirintäalueelta löytyi melkein siedettävät suihkut. Muutama ilmainen lämmin suihku löytyi myös maantien varrelta, huoltoaseman yhteydestä.

20151231_095244

Ilmastoon kannattanee kuitenkin perehtyä ennen telttailuvarusteiden kasaamista, sillä Australian jättimäiseen mantereeseen sisältyy roimasti lämpötilaeroja ympäri vuoden. Pärjäsimme hienosti kesämakuupusseilla ja ohuilla makuu-alustoilla. Kylmimpinä öinä palelin vähän, mutta olin silloinkin ainoa vilukissa. Ajankohtahan oli tuolloin tammi-helmikuun vaihde ja yölämpötilat siinä 15 asteen kieppeillä.

20151228_152232

Miksi teltta?

Ensinnäkin autoillessa teltan kuljetuksessa on järkeä, kun pitää mielessä maan korkeahkon hintatason ja toistuvan epäsiisteyden budjettimajapaikoissa. Tässä muutama muu kiteytetty syy tähtikattoon:

  1. Edullisuus
  2. Kokemus
  3. Oma aikataulu
  4. Luonnon läheisyys
  5. Helppous

20160101_085419_HDR

Suosittelen tätä supiaustralialaista matkailumuotoa kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Voin luvata ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa! Lapsetkin olivat kuin kultakalat viemäriverkostossa leirintäalueiden leikkipaikoilla.Kerran muuten neiti J joutui kiusaamisen kohteeksi, kun hän ei osannut vastata muiden esittämiin kysymyksiin. Kävimme tilanteen läpi vanhempien kanssa, jotka olivat jo kerenneet ripittämään toista osapuolta. Hyvin moni asia ratkeaa puolen tunnin small talk-hetkellä ja grillin jakamisella. Tässäkin tapauksessa muut lapset olivat kuvitelleet neiti J:n olevan australialaislapsi, joka ei käytöstapojen puutteesta vastaa kysymyksiin. Tässä tapauksessa käytöstapavaje löytyi kyllä jostain vähän muualta. No hard feelings though.

Kaikkiaan onnistunut päähänpisto, lähtisin uudestaan!

Kiti

Neljä kuukautta tien päällä

Tuntuu kuin olisimme vasta hypänneet koneeseen koleasta säästä Helsinki-Vantaan tutulta lentoasemalta. Tarkalleen siitä on 118 päivää. Tasan sen verran kokemuksia, kohtaloita, lämpöä, eri paikoissa herättyjä öitä.

Nyt todellisuus tuntuu kaukaiselta. Pelottavalta ja vieraalta. Mitä seuraavaksi? Sopeudunko? Entä lapset? Muistanko taas kaiken aamusta iltaan. Mitä pitää tehdä, missä käydä ja mitä ostaa kaupasta. Ehdinkö enää lukea kirjaa? Pelkään että ilmassa on kaikki se mitä taaksemme hylkäsimme. Yleinen ilmapiiri kotimaassa on ollut jo pitkään riitaisa, synkkä, masentava. Sää on kamala. Aijon silti hymyillä ja täyttää taskut auringonsäteillä.

Vaikka nautinkin enemmän siitä, ettei tarvitse välittää puhtaista vaatteista, uusista kännyköistä ja rahasta. Mitä jos parasta mitä tiedän, on opetella lasten kanssa kalojen nimiä ja kerätä näkinkenkiä? Joogata jouluaattona balilaisessa kämpässä. Istua hiekassa ja antaa aallon pärskähtää syliin. Kiivetä vuorelle katsomaan auringonlaskua. Suukotella riippukeinussa. Juoda janoon vettä. Kirjoittaa kotiin.

20160112_104738

Niin taikka näin, edessä on kotiinpaluu varmempana kuin koskaan. Samalla inhottava, samalla rakas. Vastassa meitä on perhe, ystävät, työt ja velvollisuudet. Ne syyt miksi jonnekin palataan. Leipokaamme siis omenapiirakoita ja kerrotaan tarinoita, niistä mitä kukin meistä on puolen vuoden aikana kokenut.

On meillä vielä vähän aikaa, pieni ikuisuus.

Koska kohta tämä niin ihana unelmamme on enää hiuksenhieno muistojen verho, jonka voin joskus vetää kalsean betonipihalle suunnatun ikkunani eteen ja vaipua hiljaa auringon syleilyyn. Kun tyttäreni pieni käsi painaa simpukan korvalleni ja kuiskaa: “kuuletko äiti meren?”

20160112_115815_HDR

Kaunis joulukuinen Bali

Monesti korviin kantautuu kehnoja kommentteja Balista, ikäänkuin tämä kaakkoisen Aasian helmi olisi jotenkin kulahtanut tai pilaantunut. Viittaukset Australian Kanariaan lienevät kuitenkin paikkansapitäviä, kuten myös se, että ympärivuotinen turistivirta on ehtymätön. Ja okei, sellaista perus silmäänkusemisräpellystä ei tarvitse kaukaa hakea, joten valppaana saa olla.

20151216_144250

Mietin miksi siis rakastun tähän saareen miehekkäällä latinotavalla aina uudelleen ja uudelleen. Katsotaanpas. Ihmiset, jotka hymyilevät. Luonto, joka yltää tulivuorilta hiekkarannoille. Hinnat maailman halvimmasta päästä. Arkkitehtuuri, jolle ei löydy sanoja. Uskonto, joka sallii, pyytää ja kunnioittaa. Ruoka joka antaa elämyksiä. Listaa voisi vielä jatkaa, mutta mennään jo eteenpäin.

20151216_132435

20151216_131720

But there is always a but.. Suosittelen unohtamaan Kutan. Koska Kuta on, enkä halua sanoa pahasti, rikkaiden alle kolmekymppisten aussisurffareiden ja paatuneiden pakettimatkaajien mekka. Kävin siellä ensimmäistä kertaa eilen. Järkyttävät ruuhkat, kalliita ostoskeskuksia ja “halpoja” turistiretkiä, isoja palaneita ihmisiä kaljapäissään. Ahdistuin. Älkää menkö sinne, Bali on niin paljon muutakin.

Hinnoista jaan joitain esimerkkejä. Hintataso on tullut hieman alas parin vuoden takaisesta, tai saattaa olla että kuvittelen. Nämä esimerkit ovat syrjäisemmiltä alueilta ja paikallisten suosimista paikoista napattuja.

Taksi n. 10 000 rupiaa /1 km
Siisti hotelliyö halvimmillaan n. 200 000 rupiaa
Ostoskärry (vaippoja, maitoa, juomia, ruokaa, kahvia, hoitoainetta yms) 78 000 rupiaa
Mopon vuokra 50 000 rupiaa /päivä
Kana satayt ja riisi 18 000 rupiaa
Vesi 1.5L 4 000 rupiaa

Lennähdimme reilu viikko sitten maanantai-iltana Denpasariin, muutaman kiljaisuja kirvoittaneen ilmakuopan saattamina. Toivoimme, että bussit olisivat vielä kulkeneet, mutta näin ei tietenkään ollut. Suhautimme siis kuin arvoväki taksilla Nusa Duaan juuri ennen puoltayötä ja kirjoitimme itsemme majapaikkaan. Vielä iltapuhteiksi juoksimme rikkoutuneen ilmastointilaitteen kanssa kiusaamaan respassa päivystänyttä poikaa, joka teki kaikkensa pelastaakseen meidän yön (arvatenkin myös omansa). Saimme vaivautuneina suomalaisina uuden huoneen jonne autuaasti nukahdimme kellon raksuttaessa jo reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Leppoisa ote on ollut teemana tällä pysähdyksellä. Suorituspaineet on hyllytetty hetkeksi ja tarkoituksemme on viettää rauhallista lomaa. Läiskimme jo vesipuistossa, söimme roskaruokaa ja teimme jouluhankintoja. Voisimpa kirjoittaa mehevistä kommelluksista, mutta kaikki on niin tasaista täällä.

20151216_135132

Vieläkö on villiapinoitaaa?

Muistatteko kun kerroin, että pakomme muille maille on osittain lähenevien juhlapyhien ansiota. Nyt täällä kirjoittelee joulukammostaan vieroittunut melkeintonttu! Ilahduttavaa huomata että pieni kevyt joulumieli löytyi sittenkin myös meitsistä. Kannustimina huoleton suhtautuminen, tyyliin “milloin se aatto olikaan?” ja totaalinen ostomanian puuttuminen.

20151216_131555

20151216_140402

Muutimme tänään Seminyakiin. Typerä temppu, ottaen huomioon loistavan majoituksemme Nusa Duassa. Mutta tulipahan tehtyä. Totuttelemme nyt eloon täällä ja odottelemme jouluaaton ilotulitusta innolla. Valmistelut pian alkavaa Australian roadtrippiä varten on täydessä käynnissä ja niistä kirjoitan teille arvon kanssaseikkailijat pian uusimpia käänteitä!

Pakkasia kotiin pohjoiseen toivoo tonttunelikko Lapsellinen maailma