Eurooppa arkistot | Lapsellinen maailma
Pallontallaajat.net
Valikko
Selaa kategoriaa

Eurooppa

Petipaikka karjavaunussa

Moskovassa on kova pakkanen. Arttu kiirehtii eteenpäin kiukkuisena. Yritämme kehoitusten mukaisesti ostaa ennakkoon Moskovan rautatieasemalta junalippuja välille Irkutsk-Ulan Bator, mutta yritys jää suutariksi pahantuulisen ja palveluhaluttoman virkailijan vuoksi, sekä siksi että meille alkaa tulla kiire pian lähtevään junaan. Jade on ehtinyt ottaa hyvät päiväunet juna-aseman lattialla. Tai oli siinä hänen ja juna-aseman välissä rinkka. Junamme numero 70 lähtee raiteelta neljä. Keskustelemme puluparven keskellä siitä olemmeko oikealla junalla. Tämän junan määränpää on Chita, niinkuin sen mihin meillä on liput. Arttu päättää kysyä joltain. Aseman työntekijä yrittää ohjata meitä pidemmällä oleville laitureille. Pidän pääni ja hyvä niin, sillä juna jonka edessä seisomme on oikea. Pieni mongolialaisen näköinen mies muhkeassa Venäjän Rautateiden karvalakissa viittelöi meidät luokseen. Miehen kasvot ovat syvään uurtuneet ja hymyillessä naama menee tuhanteen ryppyyn. Liput ja passit annamme hänelle ja hän avoimen iloisesti alkaa käymään niitä läpi. Mitä väliä jos Aavan lippu palautuu Jaden passin välissä ja Artun passin väliin sujahtaa kaksi lippua. Sitten mongolialaismies hämmentyy ja kohottaa olkapäitään kun käteen jää vielä yksi passi. Osoitin manducassa roikkuvaa taaperoa jonka olemassaolo oli jäänyt häneltä huomaamatta. Mies rehahtaa nauruun ja nappaa Jaden kainaloon. Emme vielä tällöin tiedä, että pieni keltainen mies joka otti meidät vastaan, on maailman paras vaunuisäntä.

Moskovan antia. Yksi juna-asemista.

Jade nostetaan kiskokuilun yli ja tulemme sisään junaan. Heti vasemmalla on meidän punkkanumerot, 1 ja 3. Alapunkat, kuten pitikin olla. Junan haju tuo mieleen armeija-ajat. Ei mitään eritteiden hajua, enemmänkin aseöljyn ja metallin. Karjavaunu koostuu 54 punkasta. Vasemmalla on neljän punkan syvennykset ja oikealla käytävän suuntaiset kerrossängyt. Vaunun päädyssä on samovaari ja vessa. Vessa on pahan näköinen ja haisee virtsalta. Se on kuitenkin kuurattu lattiasta kattoon, kuten jokaisena yönä tästä eteenpäinkin. Meille jaetaan puhtaat petivaatteet ja pieni pyyhe. Venäläiset tuijottavat meitä. Kun ei ota selvää katseista. Ne ovat vähän vihaisia ilmeitä ja syykin siihen löytyisi rehaavista muksuista. Olemme ahdistuneita ostamatta jääneiden lippujen puolesta, mutta asia putoilee onneksi välillä mielestä. Näyttää siltä että joudumme viettämään Irkutskissa pidemmän tovin.

Puhdas liinavaatepaketti.

Punkat ovat ruskeat ja seinät muovia. Niissä on puukuvio. Ikkuna on niin likainen että sen läpi ei voi kuvata. Lattia on myös likakerroksen peitossa, vaikka se pestään monta kertaa päivässä. Kaikilla on junakengät, niin meilläkin.

Romanttinen platzkart.

Lapsia jännittää junassa oleminen. Pian tytöt ovat niin turhautuneita, että joudumme turvautumaan hätävarasuklaaseen. Se hiljentää ja rauhoittaa jälkikasvua. Alamme päästä jujulle junaelämästä. Vaunu lämpiää pian lähdön jälkeen tukalan kuumaksi ja alamme kaivaa kevyempää vaatetta. Tavarat säilytetään sänkyjen alla olevissa säilytystiloissa. Yläpuolellamme ei toistaiseksi asu ketään, joka luo mukavaa tuntua omaan syvennykseen. Vaunu on hiirenhiljainen, lukuunottamatta lapsiemme säestystä.

Toisena vuorokautena omasta loossista on tullut kotoisa. Aikuisille on ihan ok, ettei ole kiire minnekkään. Lapsilla on aina kiire jonnekin. Annan sipsiä. Artun mielestä lapset menee pilalle, mutta mulle riittäisi jos olisivat hetken vähän hiljempaa. Alamme pelata korteilla koko porukka.

Nakkipiilojen myyjä tulee luoksemme. Nainen on muodokas ja uhkea. Kävellessä vartalo kiikkuu puolelta toiselle liipaten läheltä punkillaan istuvia työmiehiä. Meikit ovat eiliset ja jo sotkeutuneet myyjättären silmistä ja huulipuna on enää vain vähän sinnepäin. Heitämme hurttia huumoria, nainen kehuu osaavansa englantia ja alkaa puhua saksaa. Onneksi meiltä taipuu vähän kaikki. Enimmäkseen elekieli. Hauska hetki päättyi 50 ruplaa maksavaan nakkipiiloon ja nainen hihkaisee kielillä kuinka me vielä tavataan.

venäjäksi, привет!

Yksi vuokrakoti on taas kerran loppusiivottu ja ovi painettu lopullisesti kiinni. Yksi pikainen flunssa onnistuttiin kaapaisemaan mukaan kiirettä vauhdittamaan. Olisin niin ikionnellinen jos tytöt säästyisivät flunssaoireilta, sillä monen päivän junamatka edellispäivien kaltaisissa olotiloissa kuulostaa ihan painajaismaiselta… Jadella oli viimeinen kerhopäivä eilen ja haikeissa mielin sieltä lähdettiin päivän päätteeksi.

Niiden aikaisemmin kirosanoja kirvoittaneiden viisumeiden kanssa Lähialuematkat onnistuivat yli odotusten ja saatiin noutaa valmiit passit kuun vikana päivänä Lähialuematkojen toimistolta. Jos aiemmin ketutti käyttää välikäsiä viisumeiden hankintaan, niin voin ilokseni todeta että kyllä kannatti ja käyttäisin uudelleenkin vastaavanlaisessa tilanteessa. Lähialuematkoista on tällä kertaa vain positiivista sanottavaa! Viesteihin vastattiin nopeasti, asioiden hoitoon oli tarkka rutiini ja konsulaattien järjestystäkin kikkailtiin ajan säästämiseksi, kun Venäjän konsulaatti piteli ovia säpissä monta päivää loppiaisen tienoilla. Jos nyt esimerkiksi joku saa päähänsä hommailla 4×3 viisumia kerralla, suosittelen säästämään hermoja jos sattuu olemaan paljon tekemistä noin muutenkin. Hinnassakaan ei ollut erityisen paljon ilmaa, jos ottaa huomioon itse hankittaessa koituvat bensa- tai lähetyskulut viisumihintojen päälle. Minulle oli myös tärkeää, että joku osasi kertoa ennen hakemusten konsulaattiin viemistä, että kaikki oli täytetty oikein ja tarvittavat asiapaperit löytyivät liitteistä. Meillä viisumit ekaan kolmeen maahan haukkasivat tosi ison osan budjetista, maksaen yhteensä 1076 euroa (269e/hlö). Maat ovat siis Venäjä, Mongolia ja Kiina.

kuva: http://www.jyangtours.com/tours.php?eid=37

Näiden lisäksi saatiin aikaiseksi klikkailtua parit stogeliput, ensin Moskovaan ja sieltä Irkutskiin. Moskovaan matkataankin vasten kaikkia odotuksia ja ennakkofiilistelyitä omassa privahytissä Tolstoilla (syy: pelkät punkat ostettaessa oltais jouduttu jakautua kahteen hyttiin, näet miehet ja naiset erikseen. Ihan oikeasti VR ja Suomi).. Moskovasta Irkutskiin taas taitetaan himpan alle neljässä päivässä turvallisesti karjaosastolla Venäjän kuuluisia rautateitä pitkin.

kuva: http://eng.rzd.ru/images/logo.gif

Säätilat vaihtelevat tuolla Venäjän, Mongolian ja Kiinan suunnalla näin talviaikaan ihan todenteolla, joten on ollut pikkusen haasteellista varustautua tulevaan säähän. Olen tottunut survomaan rinkkaan lähinnä biksut ja fliparit, mutta nyt tarvitaan vähän muutakin. Otammekin nyt ihan perus pitkiä vaatteita ja lämpimät kerrastot väliin. Meillähän pitäisi tuon talvipukeutumisen tulla selkärangasta, joten eipä muuta kuin suunta pipolaatikolle.

Löysin loistavan appsin, jonka avulla olen verestänyt joskus olemassa olleita venäjän kielen alkeellisia taitojani. Kyllä olisi venäjän maikka ylpeä jos nyt näkisi! Mutta ei hyvää päivää, toivottavasti edes joku puhuu tuolla idässä englantia. Opiskeluinto ei valitettavasti kantanut hedelmää ainakaan kolmessa viikossa niin, että vieläkään voisin käydä keskustelua kyseisellä kielellä. Kyllä nuorena se vitsa on väännettävä, eikä näin kolmenkympin kynnyksellä. Hyvä kun nykyään muistaa enää laittaa kakkapussin käteen ennen kuin poimii koiranpökälettä kadunkulmasta. Tässä pitäisi muka vielä kieliä oppia.

Ja siis, maanantaina se sitten alkaa. Se Trans-Mongolian junamatka.

Oliko niitä matkasuunnitelmia?

Olihan niitä hyvänen sentään!!

Tänään laitettiin vihdoin isompaa vaihdetta silmään, iso pyörä pyörimään, nostettiin leveleitä ja mitä näitä nyt on. Mä olen niin kovin onnellinen! Sitten hetken päästä kierin taas saatanallisessa omantunnonlätäkössä, koska kuka äidiksi itseään tituleeraava, kaikkia lapsiaan rakastava ihminen jättää omat koiransa Jumalan hylkäämiä pakkasraitteja tallaamaan ja lähtee itse ties minne varpaitaan heiluttelemaan? Oon kamala tyyppi. Tulee niin ikävä.

img_20161204_100248

Meidän vuokrasopimus päättyy tammikuun lopussa. Olimmekin liikaa kiintyneet tähän pikkukotiin, kun tosiaan mietimme tän pitämistä matkan ajan. Kuitenkin vain päiviä sitten kolahti postireiästä ilmoitus jo ennestään suolaisen vuokran noususta, jonka johdosta päästimme irti haavekodistamme pelättyä helpommin. Miten me muutenkaan täällä kauaa enää olis mahduttu asumaan, kun tytöt tarvitsevat kai pian omat sängyt.

Itkettää ja naurattaa kun teen laskelmia ja arvon budjetin pitämisen kanssa. Meillä on aivan liian vähän rahaa. Kyllä sitä periaatteessa on riittävästi johonkin, muttei ainakaan vielä kaikkeen mitä oon suunnitellut.

img_20161217_213237

Tässä matkapläänissä on nyt niin monta liikkuvaa osaa jotka voi mennä pieleen, että täytyy nöyrästi asentaa zenmode päälle ja edetä vaan kohta kohdalta. Odottaa että milloin puu kaatuu jos kaatuu😅

Positiivinen ote on kaiken a ja o!

Helmikuussa Lapsellinen maailma puksuttelee kirpeässä pakkasessa, junan karjavaunussa halki Siperian arojen, Mongoliassa piipahtaen kohti suurta ja mystistä Kiinan maata. Suuri seikkailu odottaa jo tutkijoitaan 🌏

 

Ikuisesti kaunis Tallinna


Oli tulossa isänpäivä. Meillä ei ole koskaan osattu viettää juhlapäiviä, silti isänpäivään tapasi liittyä se, ettemme ole viettäneet sitä liioin kotona. Olemme sattuneet aina isänpäiväksi ulkomaille, mutta nyt mitään sellaista ei ollut luvassa. Olen muutenkin rypenyt matkakuumeissani monta kuukautta, tietäen etten jaksa enää odottaa rinkan nostamista selkään. Sattumalta muistin kuitenkin säästäneeni viime maailmanympärimatkalta Hotels.com-rewards öitä, jotka oli menossa vanhaksi. Muutaman klikkauksen päästä olinkin varaillut zen-huoneen Tallinnasta kaupungin laidalta. Pitkä viikonloppu Tallinnassa oli yhtäkkiä edessä, vaikka mielialat kohteen suhteen heittelehtivät. Viroon liittyy vahva viha-rakkaussuhde, joka syntyy kauniin ja kiehtovan pääkaupungin ja juopottelevien kanssamatkustajien yhteentörmäyksestä.

Suunniteltu pikavisiitti osui kaiken huipuksi juuri parahiksi sairaskierteen silmään ja lopullisen päätöksen lähdöstä teimme Artun kanssa lennossa noin neljä tuntia ennen lautan lähtöä. Olimme tyylillemme uskollisesti vähällä myöhästyä laivasta.

img_20161113_133536

Tallinna oli edelleen paikallaan yhtä viehättävänä kuin aina. Saapuessamme päätimme tiheästä bussiliikenteestä huolimatta kävellä hotellille, joka oli noin neljän kilometrin päässä satamasta.

img_20161113_123554

Kiersimme kuulun vanhankaupungin vasemmalta ja totesimme kaiken olevan täysin ennallaan, vaikka viime vierailusta olikin jo aikaa. Sää oli hieman leudompi kuin Helsingissä, mutta selvästi low season näkyi, sillä ihmismäärät olivat todella maltilliset ja kotikieltäkin kuuli vain sisällä kauppakeskuksissa.img_20161113_131710-1

Koska olimme pienen budjetin reissulla, tyydyimme käppäilemään ympäriinsä, vierailemaan kirkoissa, syömään hamppareita sekä pizzaa ja lojumaan poreammeessa. Tälläkin kertaa allekirjoittaneen päivien kohokohta löytyi hotellin buffetaamiaisilta, nam!

img_20161113_123846-1

img_20161113_125710-1

Tallinnan hintataso on kivunnut huimasti ylöspäin, eikä ostettavaan oikein löytynyt. Yhteisymmärryksessä totesimme tämän olevan pelkästään positiivista, onhan meillä suuret suunnitelmat rahoillemme ensi vuoden alkupuolella.

img_20161113_131754

 

Kiti

Maailmanympärimatka, mitä maksoi?

On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?

20151126_144005

Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.

DSC_0829

Lennot

Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.

20151226_221822

Hintataso maittain

Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.

20150930_123926

Majoittuminen

Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.

20151015_135241

Perusmajoitus Alona beachilla Filippiineillä.

Ruoka

On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.

20151119_120644

Ylimääräiset menoerät

Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.

20151116_133533

Toteutunut budjetti

Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.

Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.

Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂

-Kiti

 

Muistoissa taivas sininen ja rannat paratiisin

Sitä onnellisuutta, jota voi tuntea riippumatossa suloisen sinisen taivaan alla, on hyvin vaikea kuvailla. Se on lepoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Merivesi on kirkkaampaa kuin kraanavesi, ja voit helposti unohtua tunneiksi seuraamaan korallimaailman elämää veden alle. Aika pysähtyy ja unohdat, miksi kelloa ylipäänsä seurataan. Ainoastaan syöt nälkääsi ja nukut väsymykseen. Nautit joka solullasi elämän kauneudesta ja rakastut maailmaan joka aamunsäteillä.

20160115_152047

20151127_160011

Paluu Suomeen

Aluksi jet lag ja räntäsateen aiheuttama ahdistus sekoittuivat söpöksi masennuksen ja jurri-illan cocktailiksi, mutta pikku hiljaa päivät alkavat tasaantua ja yölliset toimet muistuttaa taas nukkumista. Valveilla ollessa talvikiukku ja innostus uusista kuvioista tönivät toisiaan vuoronperään paalupaikalta. Koko Suomi tuntuu pahimmillaan sisäänpäinkääntyneeltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Hymyilin ekoina päivinä kaupassa tuntemattomalle isälle ja tytölle. Molemmat rutisti kulmiaan ja katsoivat toisiaan kummasti. Anteeksi tosiaan.

Mainitsemani uudet tuulet ja niihin soluttautuminen on innostavaa ja palkitsevaakin. Sillä uteliaan mielen siivellä olemme sinnitelleet Suomeen paluun, joka on ollut koettelevainen monin paikoin. Periksi ei kuulemma voi antaa ja sitäpaitsi en haluaisikaan. Kyllä täältä se oma paikka taas löytyy kun hetken hakee.

Parasta juuri nyt?

Koirat. Puoliksi selvitetty päivän tarkka budjetti. Hunajavesi nautittuna lattialla. Ihanat lapset. Vastapaistetut sämpylät. Auringonlaskut omalla parvekkeella. Villasukat, tietty! Uuden auton tuoksu (okei vanhaan autoon ripustettujen hajukuulien haju), sekä uusi ihana pikkukotimme saavat väkisinkin hymyn huulille. Pienet ilot valaisevat näinä päivinä talvista pikkukaupungin perhe-elämää enemmän kuin koskaan.

Vielä ei tarvitse potea matkakuumetta, mitä nyt kroonisena takaraivossa jyskyttää aina pieni rinkkapiru. Voi hetken huilata ja tehdä juttuja, joita vain kotona voi duunata. Myönnän, että ensimmäistä kertaa osaan nähdä hiljaisen kauneuden myös auringonsäteiden ja pakkasen kristallisoimassa merenrannassa.

Mitä seuraavaksi?

Viholliseni pankkitili pitää meidät vielä kurissa seuraavan matkan suhteen. Olenkin toistaiseksi tyytynyt ainoastaan kasailemaan ajatuksiani kuluneelta reissulta ja siinä kyllä riittää edelleen työn sarkaa. Videoklipit matkalta on niin ikään purettavana ja paljon keskeneräisiä kirjoituksia vailla viimeistelyä.

Meillä on käytössä lämpimät lähimuistot, joita nyt käyttää lääkkeenä lopputalven siedätyshoidoissa.


DSC_0966

Kotiterveisin Kiti

Puolivuotias joka kiersi maailman

Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.

20151226_194343

Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.

20151228_075835

20151125_111731

20151127_154451

Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.

20151212_101813

20151221_163234

Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.

20151011_210701

20160105_121256

Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.

20151201_163953

20151114_105716

20151112_133156_HDR

20151124_131610

Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.

Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM

Neljä kuukautta tien päällä

Tuntuu kuin olisimme vasta hypänneet koneeseen koleasta säästä Helsinki-Vantaan tutulta lentoasemalta. Tarkalleen siitä on 118 päivää. Tasan sen verran kokemuksia, kohtaloita, lämpöä, eri paikoissa herättyjä öitä.

Nyt todellisuus tuntuu kaukaiselta. Pelottavalta ja vieraalta. Mitä seuraavaksi? Sopeudunko? Entä lapset? Muistanko taas kaiken aamusta iltaan. Mitä pitää tehdä, missä käydä ja mitä ostaa kaupasta. Ehdinkö enää lukea kirjaa? Pelkään että ilmassa on kaikki se mitä taaksemme hylkäsimme. Yleinen ilmapiiri kotimaassa on ollut jo pitkään riitaisa, synkkä, masentava. Sää on kamala. Aijon silti hymyillä ja täyttää taskut auringonsäteillä.

Vaikka nautinkin enemmän siitä, ettei tarvitse välittää puhtaista vaatteista, uusista kännyköistä ja rahasta. Mitä jos parasta mitä tiedän, on opetella lasten kanssa kalojen nimiä ja kerätä näkinkenkiä? Joogata jouluaattona balilaisessa kämpässä. Istua hiekassa ja antaa aallon pärskähtää syliin. Kiivetä vuorelle katsomaan auringonlaskua. Suukotella riippukeinussa. Juoda janoon vettä. Kirjoittaa kotiin.

20160112_104738

Niin taikka näin, edessä on kotiinpaluu varmempana kuin koskaan. Samalla inhottava, samalla rakas. Vastassa meitä on perhe, ystävät, työt ja velvollisuudet. Ne syyt miksi jonnekin palataan. Leipokaamme siis omenapiirakoita ja kerrotaan tarinoita, niistä mitä kukin meistä on puolen vuoden aikana kokenut.

On meillä vielä vähän aikaa, pieni ikuisuus.

Koska kohta tämä niin ihana unelmamme on enää hiuksenhieno muistojen verho, jonka voin joskus vetää kalsean betonipihalle suunnatun ikkunani eteen ja vaipua hiljaa auringon syleilyyn. Kun tyttäreni pieni käsi painaa simpukan korvalleni ja kuiskaa: ”kuuletko äiti meren?”

20160112_115815_HDR

Reppureissulla lasten kanssa

AJATUKSIA SUORANA MAAILMALTA

Pyörittelin tuossa mielessäni postausta siitä, millaista on reppureissulla lasten kanssa. Blogi elää aiheesta ja vaikka kirjoituksissani lapset ovat aina mukana, en usko heidän läsnäolonsa välittyvän lukijalle joka käänteessä. Tyttöjen edustaessa eri ikäluokkaa, asioihin suhtautumistakin on tässä perheessä monenlaista. Matkalla lähes kaikki on mahdollista vielä yhden vauva-iän ylittäneen lapsen kanssa, entä kahden? Mitä sitten kun mukana on vauva?

Vauvaikäisen viihtyvyys

Neiti A on kahdeksankuinen. Kun kaksi kuukautta sitten lähdimme matkaan, hän oli vielä perustyytyväinen pötkö, jonka pahaa mieltä lääkittiin maidolla. Nyt itketään tai nauretaan fiiliksen mukaan. Tulee hampaita, opitaan uusia juttuja, maistetaan makuja ja nähdään erilaisia kasvoja. Toisaalta äitikausi itkettää ja kiristää välillä muidenkin herkkää päänahkaa. Puhkeavat hampaat yhdessä ääntä vuotavan lautaoven kanssa, saa seinänaapurin todennäköisesti juomaan itsensä uneen. Useasti. Hiljaa siellä miettii mielessään miten ei koskaan tekisi lapsia. Tekee kuitenkin.

Neiti A on toisaalta tottunut ääniin ja ihmisiin, jolloin ne eivät aiheuta hankaluuksia. Paikan vaihtaminen tuntuu suhteellisen luontevalta, eikä hän ole protestoinut kertaakaan uusia ympäristöjä. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen sekä ulkomaailman tarkkailu ovat nastoja juttuja, jotka pitävät pienen mielen kiinnostuneena. Uudet maut rokkaavat ja niitä onkin tarjolla runsaasti. Kehittymisessä ei ole mitään ympäristöön liittyvää eroa. Luonne kasvaa ja erikoisista asioista tulee tavallisia. Ihmisten syleissä on ilahduttavan erilaista ja vauvalällätykset naurattavat poikkeuksetta.

Yhteenvetona vauva A nauttii reissaamisesta sekä ihmisistä, mutta turhautuu herkästi paikallaanoloon. Pitkät trekit, auringonpaiste, itikat. Siinä ne eniten päänvaivaa aiheuttavat otsikot. Terveyspalveluiden jonkinasteinen saatavuus ja kuuma vesi ruokaa varten. Kaikki nämä ovat pitkälti järjestelykysymyksiä. Olemme vähentäneet extremen määrää tämän matkan osalta, jotta myös neiti A nauttisi maksimaalisesti olostaan.

20151025_121200

Mitä kaikesta tuumaa kolmivuotias?

Neiti J on kinkkisempi. Hän on vieraillut elämänsä aikana 18 eri valtiossa, sekä kymmenillä lentokentillä tuon luvun kylkeen. Monissa maissa on maleksittu useaan otteeseen. Ikää J:llä on kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Ensimmäisenä häntä katsoessa tulee mieleen, että vau mikä tyttönen. Huonoin puoli matkustamisessa hänen mielestään on koti-ikävä. Kotona Suomessa ovat meidän kaksi koiraa, joita koko perheemme kiistatta ikävöi.

Kun J:ltä kysyy mikä reissussa on kivointa, eetteristä kajahtaa: leikki, uiminen, hotellit ja se ettei isi mene töihin. Etsikään siis ainakin mahdollisuuksien mukaan se lähin leikkipuisto. Palkinto on punaposkinen riemukiljuja! Väitän omista kokemuksista oppineena, että tuon ikäiselle on helppoa olla mukana nähtävyyksillä ja kaupungilla, kunhan viikko-ohjelmassa on mukana sopivassa suhteessa lapsellista puuhaa. Lelut riittävät kevyesti päivän lapsihommiksi. Hotellit ja hostellit näyttelevät isoa osaa. Paikan ei tarvitse olla kummoinenkaan huone jossa on sänky, kun neiti J ilmoittaa juhlavasti kynnyksellä, tervetuloa uuteen kotiin! Viime aikoina tärkeää on ollut myös uusien leikkikavereiden saaminen. Lasten maailma on pyhä ja on avartavaa ymmärtää, että yhteisen kielen puute ei estä yhtään mitään. Englannin kielen fraasitkin juurtuvat äkkiä tuon ikäisen suuhun, eikä kuukauden reissaamisen jälkeen oikeastaan tarvitse enää auttaa kanssakäymisessä lapsen ja paikallisten välillä.

Yhteenvetona neiti J:mme on loistava reissukaveri ja uskomattoman sitkeä pieni repunkantaja. Hänelle ei tuota ongelmaa kävellä pidempiäkään matkoja. Sopeutuminen on a-luokkaa ja alkukankeuden jälkeinen ujous on muisto vain.

FB_IMG_1447044898980

FB_IMG_1447045283165

Jotten anna tästä kaikesta turhan muikeaa kuvaa niin lupaan että…

  1. Oma syömisesi on jännittävä ohjelmanumero, sillä saat kaapia pad thain suuhusi suoraan juuri pesusta tulleelta paidaltasi.
  2. Voit unohtaa tupluuriaatteet busseissa/junissa/koneissa yms. sillä pitelet pienokaistasi.
  3. Valokuvien ottaminen vaikeutuu maksimaalisesti, onhan kätesi usein sidotut. Kun saat viimein kameran esiin, on eräs jo paiskannut vapaana sotkevilla käsillään sen katuun ja kuvauksellinen vesipuhveli jolkottelee pois.
  4. Todennäköisesti keskellä ei mitään, josta on kolme kilometriä majapaikkaanne, jollain tulee kakkahätä.
  5. Et ohita kylmähermoisesti McDonalds-kylttiä, ilman jäätävää minähaluanNUGETIT-huutoa.
  6. Et mene minnekkään ilman että vauva on kiertänyt yhdeksän hedelmämyyjän sylissä. Joka kadunkulmassa.
  7. Tutustut yhdistelmään kulkuneuvot +paskavaippa.
  8. Joudut unohtamaan baarit.
  9. Ei tarvitse välittää saamastasi pahasta katseesta, kun silmäteräsi kärsii pientä erimielisyyttä kesken museon informatiivisen videoesityksen. Etsi lähin poistumistie.
  10. Joudut varautumaan miksi-ikäisen kysymyksiin tietokirjoin. Ympäristö yllyttää ilmiötä.

FB_IMG_1447045217813

Tästä kaikesta huolimatta menkää ja kokekaa, Eurooppaa tai kauempaa. Olkaa varovaisia, mutta älkää viekö lapsilta oikeutta kokea kaikkien yhteistä maailmaa! Kaikki on sen arvoista.

Reissuterkuin Kiti

#Blogisitarina – Meidän stoori

#Blogisitarina on blogeissa kiertävä haaste, jonka tavoitteena on avata blogin taustoja ja kertoa mistä ja miksi oma bloggaaminen alkoi. Saimme haasteen matkablogiguruilta Sukellus Asiaan-blogin takaa. Tässäpä törähtää meidän blogin stoori eetteriin:

Varovasti ihastuimme matkusteluun vuonna 2011 ostettuamme matkajokerin Gambiaan. Mikä maa! Pikkuhiljaa tahti reissailuun lisääntyi, samoihin aikoihin kun aloin odottaa esikoistamme. Maha kulki muutamilla reissupätkillä mukana, Euroopan ravintolakaduilla ja Thaimaan hiekkarannoilla. Puolivuotiaana neiti J pääsi ensimmäiselle oikealle matkalleen. Tänäpäivänä liikumme maailmalla useamman kerran vuodessa ja lähes aina odotamme palatessamme jo seuraavaa lähtöä.

 

FB_IMG_1443759966512

Serrekunda, Gambia

Aloitin blogin kirjoittamisen oikeastaan jo edellisellä pidemmällä reissullamme, mutta mielenkiinto kirjoittamiseen lopahti ensimmäisen stopin hujakoilla Kuala Lumpurissa, varsinaisen kirjoitusvälineeni jäätyä lentokoneeseen. Aika pian kotiinpaluun jälkeen aloimme pyöritellä mahdollisuuksiamme lähteä vieläkin pidemmäksi aikaa rakastamaamme Aasiaan. Olin tuolloin jälleen raskaana ja joulu oli ovella.

20150927_172817

Joulu meni ja saimme maaliskuussa 2015 rauhallisen pienen tyttövauvan. Vauva oli itseasiassa niin rauhallinen, että lähtemisen mahdollisuus tuntui selkäpiissä. Anoppini lupasi ottaa kaksi koiraamme asumaan kotiinsa ja lenkkikavereikseen. Ajatus lähdöstä piristi blogiminääni, jolloin aloin taas varovasti raaputella tekstejä.

Teimme testimielisen matkan Islantiin perheeni kanssa. Tuolloin nuorimmaiseni, neiti A, oli kolmikuinen. Islannin ympäriajo meni lopulta niin hyvin, että saimme varmistuksen matkustamisen onnistumisesta myös kahden lapsen kanssa. Näihin aikoihin julkaisin blogin myös Facebookissa ystävillemme, jotka mahdollisesti haluaisivat jatkossa kuulla suuren suunnitelmamme etenemistä. Meille tuleva hanke näytteli valtaisaa irtiottoa, sillä luovuimme lähes kaikesta maallisesta omaisuudesta, sekä irroittauduimme työstä ja koiristamme matkan vuoksi.

IMG_5140

Akureyri, Islanti

20150811_145323

Vaikka blogini lukijakunta on suppea, enkä ole aktiivisesti markkinoinut jorinoitani missään, haluan silti tuottaa laadullisesti lukukelpoisia tarinoita. Tekstien julkaiseminen vaatii paljon aikaa, koska käyn julkaistavan artikkelin moneen otteeseen läpi ja yritän siivilöidä kaiken kuran pois. En ole synnynnäinen kynäniekka, vaan tuskailen kirjoitusasun kanssa helposti päiviä. Bloggaan silti mielelläni, sillä tiedän tekstien tekevän kauppansa vähintään omalle pienelle lukijakunnalleni. Mitä useampi lapsiperhe löytää rohkeutta reissunsuunnitteluun avullamme, sitä enemmän kuuteen kertaan kumitetuilla ja uudelleen kirjoitetuilla mietelmillä on minulle arvoa.  On myös mukava muistella menneitä joskus oman blogin parissa ja lukea sieltä matkojen kohokohtia tytöille.

FB_IMG_1443760641227

Viime postausteni perusteella blogi on saanut päiväkirjamaisia piirteitä, sillä käytän tätä oivana kanavana kertoa usealle henkilölle samanaikaisesti viime päivien kuulumisia. Mukavaa saada myös silloin tällöin palautetta kommenttien muodossa.

#blogisitarina-haasteen tuuppaan eteenpäin seuraaville hyville tarinankertojille:

Polulta harhaan

Se talvi oli erilainen ku muut talvet

Archie gone Lebanon

Loosefit-life

Ohjeet (saa kopioida omaan blogiin):

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.