“Matkamutsi”

Onko mitään tehtävissä

Kiitos kun olet ollut mukana Pallontallaajien yhteisössä. Sivuston vähäisen kävijämäärän vuoksi olemme valitettavasti joutuneet tekemään päätöksen palvelun sulkemisesta tämän kevään aikana.
Keskutelumahdollisuus foorumilla päättyy maanantaina 1.2. Sivusto tullaan sulkemaan toukokuun loppuun mennessä, johon asti vanhat viestit ovat vielä luettavissa, joten nyt kannattaa käydä nappaamassa vanhat matkamuistot talteen.
Ystävällisin terveisin,
Pallontallaajien tiimi
“Pakkaan pienesti, sillä siirtymisen tulee olla myös mukavaa.
Helpohko liikkuminen on iso osa matkustamista.”
Rinkat toimittaa usein matkasängyn tai mukavan penkin virkaa.
Minimalismi ei aivan toteutunut Trans-Siperian junamatkan aikana. Hyytävät pakkaset vaativat kasan toppavaatetta ja pitkät junamatkat kassillisen evästä.
Tyylinäytteessä siirtymää kamojen kanssa Kiinan Kunmingissa.
“No mulla on semmonen pinkki rinkka jossa on ainakin leluja, vihkoja ja simpukoita. Mulla on vaaleenpunaset snorkkelit ja neki on siellä rinkassa”-Jade 5v
On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?
Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.
Lennot
Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.
Hintataso maittain
Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.
Majoittuminen
Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.
Ruoka
On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.
Ylimääräiset menoerät
Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.
Toteutunut budjetti
Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.
Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.
Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂
-Kiti
Australian MasterChefia katsellessani ajatukseni pyörivät suurinpiirtein kaikkialla muualla paitsi ruoassa. Aloin muistella huomaamattani taannoista Australian road trippiä, jolloin telttailimme Adelaidesta Brisbaneen. Muutenkin Australiasta käsin tehdyt postaukset jäivät vähäisiksi yhteydettömän elon tuoksinassa, joten päädyin kirjailemaan sanasen jos toisenkin tuosta nuuskamuikkuilusta Ausseissa. Ensinnäkään ajatus ei ole yhtään kaukaa haettu, nimittäin kotimaanmatkailu on australialaisten ykkösjuttu. Caravan parkeja löytyy lähes joka pitäjästä. Fasiliteetit vaihtelevat toki laidasta laitaan, joten joskus uima-altaalla ja lämpimällä suihkulla varustellun alueen saa korvata lähibubin vessoilla. Huomasimme itse muutaman yön jälkeen viihtyvämme paljon paremmin perinteisissä laitakavereiden ja hippien asuttamissa leiripaikoissa, niissä vähän leffahenkisissä trailerparkeissa. Lomakeskukset jäivät näin taas taka-alalle.
Mahdollisissa keittiöissä voi duunata itse pöperöt. Niin mekin teimme, vaikka varsinaista rahansäästöä tuolla ei välttämättä huolimattomalla kauppalaskeskelulla saa aikaan.
Yöpymisen hinta vaihtelee toki viiden tähden lomakeskuksen ja raviradan välillä roimasti, aina ilmaisen ja n. 50$ välillä. Lisähenkilöistä saatetaan periä maksua. Tämä oli täysin paikkakohtaista. Sähköstä saa pulittaa yleensä hieman enemmän, kun taas pelkkä telttapaikka lohkeaa toisinaan hyvinkin ilmaiseksi.
Ötököistä ei juuri aiheutunut päänvaivaa, kun muisti iltaisella pitää teltan verkon kiinni. Isoja siivekkäitä ja esimerkiksi torakoita kyllä näkyi tuon tuosta, mutta tiedättehän sanonnan siitä, miten kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon…
Vauvan takia olin huolissani ennen Australiaan saapumista muutamista seikoista, jotka osoittautuivat kyllä suoraan sanottuna turhaksi spennailuksi. Hygienia aiheutti mielessäni eniten päänvaivaa, mutta lähes joka leirintäalueelta löytyi melkein siedettävät suihkut. Muutama ilmainen lämmin suihku löytyi myös maantien varrelta, huoltoaseman yhteydestä.
Ilmastoon kannattanee kuitenkin perehtyä ennen telttailuvarusteiden kasaamista, sillä Australian jättimäiseen mantereeseen sisältyy roimasti lämpötilaeroja ympäri vuoden. Pärjäsimme hienosti kesämakuupusseilla ja ohuilla makuu-alustoilla. Kylmimpinä öinä palelin vähän, mutta olin silloinkin ainoa vilukissa. Ajankohtahan oli tuolloin tammi-helmikuun vaihde ja yölämpötilat siinä 15 asteen kieppeillä.
Miksi teltta?
Ensinnäkin autoillessa teltan kuljetuksessa on järkeä, kun pitää mielessä maan korkeahkon hintatason ja toistuvan epäsiisteyden budjettimajapaikoissa. Tässä muutama muu kiteytetty syy tähtikattoon:
Suosittelen tätä supiaustralialaista matkailumuotoa kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Voin luvata ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa! Lapsetkin olivat kuin kultakalat viemäriverkostossa leirintäalueiden leikkipaikoilla.Kerran muuten neiti J joutui kiusaamisen kohteeksi, kun hän ei osannut vastata muiden esittämiin kysymyksiin. Kävimme tilanteen läpi vanhempien kanssa, jotka olivat jo kerenneet ripittämään toista osapuolta. Hyvin moni asia ratkeaa puolen tunnin small talk-hetkellä ja grillin jakamisella. Tässäkin tapauksessa muut lapset olivat kuvitelleet neiti J:n olevan australialaislapsi, joka ei käytöstapojen puutteesta vastaa kysymyksiin. Tässä tapauksessa käytöstapavaje löytyi kyllä jostain vähän muualta. No hard feelings though.
Kaikkiaan onnistunut päähänpisto, lähtisin uudestaan!
Kiti
Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.
Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.
Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.
Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.
Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.
Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.
Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM
Laskeutuessamme vuoristotietä alhaalla odottavaan määränpäähämme, tien varressa seisoi auto. Nuoriso oli selvästi leiriytynyt tähän. Eräällä tytöllä oli päällään pellavainen valkoinen mekko, liasta hieman kellastunut, päässään ratsastuskypärä ja jaloissaan maiharit. Toisen rastapörrö pilkotti auton avoimesta ovesta. Luonto oli kaunista, jokseenkin uniikkia kuten monin paikoin Australiassa olikin. Kohta pääsisimme pystyttämään telttaa Nimbin-nimiseen kyläpahaseen. Emme tienneet tulevasta paikasta mitään, mutta koska vuorilta valitsemallamme lerintäalueella ei ollut yhtään vapaata paikkaa, jouduimme jatkaa matkaamme seuraavaan kartalle merkittyyn kylään.
Hieraisin silmiäni kun ajoimme skeittipuiston ohi. Lahjakkaat bajahuppariset skeittasivat ja iso lauma nuoria istui pöydillä syömässä eväitään styroksibokseista. Vanhanajan lauta-aidat häikäisivät räikeillä sateenkaaren väreillä. Puutalojen pihoilla oli omia pieniä kanaloita ja roskapönttöjä koristi toinen toistaan hienommat mandalamaalaukset. Seinissä oli värikkäitä graffiteja ja iskulauseita yhdenvertaisuuden puolesta. Oli nuoria ja vanhoja hippejä. Pitkätukkaisia, löysälahkeisia joilla oli paljon puuhelmiä nilkoissa, ranteissa ja hiuksissa. Enemmän maanläheisyyttä kuin meillä, monta kuukautta samoja haaremihousuja kuluttaneilla.
Oli uudenvuoden aatto. Olimme hyvin väsyneitä, emmekä malttaneet odottaa makuualustan levitystä jotta pääsisimme levolle. Ajoimme Nimbinin showgroundin tuntumaan mutta portti oli munalukolla kiinni. Porttiin oli kiinnitetty pahvi jossa luki spraymaalilla “IF YOU STAY YOU PAY 20$”. Tarkkasilmäinen herra A selvitti hetkessä munalukkohuijauksen ja avasi portin ongelmitta. Kun uudenvuoden juhlat alkoivat, olimme jo sikeästi unessa itärannikon vuorten välissä.
Aamulla kadut tulvivat ihmisistä, juhlivista ja juhlineista. Maksoimme yöpymisemme paikalle suvainneelle tilanhoitajalle ja käynnistimme moottorin. Läheiseen rannikon surffikaupunkiin Byron Bayhin oli vaivaisen tunnin ajomatka.
Olipa hauskaa että eksyimme tällaiseen paikkaan, joka herätti uskoni uudelleen ihmisyyteen. Jotenkin siihen, että meitä on vielä niitäkin, jotka elävät kuten haluavat rakentaen maailmansa sen ympärille. Tuon pitäjän asukkaat muodostivat oman pienen yhteisön, jossa jokainen tuntee toisensa nimeltä ja jossa asukkaat uskovat edelleen, että kannabista voi käyttää oikein.
Terkkuja maailman laidalta,
Kiti
Tuntuu kuin olisimme vasta hypänneet koneeseen koleasta säästä Helsinki-Vantaan tutulta lentoasemalta. Tarkalleen siitä on 118 päivää. Tasan sen verran kokemuksia, kohtaloita, lämpöä, eri paikoissa herättyjä öitä.
Nyt todellisuus tuntuu kaukaiselta. Pelottavalta ja vieraalta. Mitä seuraavaksi? Sopeudunko? Entä lapset? Muistanko taas kaiken aamusta iltaan. Mitä pitää tehdä, missä käydä ja mitä ostaa kaupasta. Ehdinkö enää lukea kirjaa? Pelkään että ilmassa on kaikki se mitä taaksemme hylkäsimme. Yleinen ilmapiiri kotimaassa on ollut jo pitkään riitaisa, synkkä, masentava. Sää on kamala. Aijon silti hymyillä ja täyttää taskut auringonsäteillä.
Vaikka nautinkin enemmän siitä, ettei tarvitse välittää puhtaista vaatteista, uusista kännyköistä ja rahasta. Mitä jos parasta mitä tiedän, on opetella lasten kanssa kalojen nimiä ja kerätä näkinkenkiä? Joogata jouluaattona balilaisessa kämpässä. Istua hiekassa ja antaa aallon pärskähtää syliin. Kiivetä vuorelle katsomaan auringonlaskua. Suukotella riippukeinussa. Juoda janoon vettä. Kirjoittaa kotiin.
Niin taikka näin, edessä on kotiinpaluu varmempana kuin koskaan. Samalla inhottava, samalla rakas. Vastassa meitä on perhe, ystävät, työt ja velvollisuudet. Ne syyt miksi jonnekin palataan. Leipokaamme siis omenapiirakoita ja kerrotaan tarinoita, niistä mitä kukin meistä on puolen vuoden aikana kokenut.
On meillä vielä vähän aikaa, pieni ikuisuus.
Koska kohta tämä niin ihana unelmamme on enää hiuksenhieno muistojen verho, jonka voin joskus vetää kalsean betonipihalle suunnatun ikkunani eteen ja vaipua hiljaa auringon syleilyyn. Kun tyttäreni pieni käsi painaa simpukan korvalleni ja kuiskaa: “kuuletko äiti meren?”
Ja tervetuloa uusi vuosi! Tässä törähtää parin päivän takaista Australiatunnelmaa eetteriin! Toivottavasti maistuu 🙂
Makaan teltan perukoilla, palelen hieman ja mietin miten saisin ajatukseni nidottua ehjäksi kokonaisuudeksi. Lapset ovat sentään lämpiminä makuupussien ja viltin suojissa.
Roadtrippiä on ajettu Adelaidesta Armidaleen, pian 2000 kilometriä. Olemme vietäneet jokaisen yön telttaillen kuten uhkasimme ja kokemus on ollut huikea!
Välillä ahdistaa ajatus kauppaan menemisestä tai jos täytyy kysyä jotain joltain. Syy tähän on joka väliin ehtivä small talk. Koko ajan. Mene kauppaan, vaihda kuulumiset lihatiskin ja kassan sekä kahden muun tuikituntemattoman asiakkaan kanssa. Hakeudu pesulle leirintäalueen suihkutiloihin ja keskustele siellä aussikaravaanarimummon kanssa kielellä, joka etäisesti muistuttaa osaamaasi englantia. Small talkissa on jotain mahtavaakin, nimittäin se, että ilmapiiri on yhteisöllinen ja iloinen.
Meidät onkin otettu paikallisten pariin hyvin. Retkeily taitaa olla australialaisille oikeaa kansanurheilua. Matkallamme halki maaseudun, olemme nähneet yhtä jos toista karavaaniviritystä. Eräs oli ottanut jopa auton mukaan, nimittäin asuntoautonsa perään trailerille. Leirialueita on koluttu laidasta laitaan, hevosradalta hienoon kaiken tarjoavaan leirikeskukseen ja sieltä taas takaisin partasuisten farkkulahkeiden ja lapsiaan kyykyttävien röökihuulten miehittämään old school trailerparkkiin.
Ilmasto näin joulukuussa on suorastaan syövyttävä Kaakkois-Aasian tropiikin jälkeen. Öisin lämpötilat laskevat jopa hyytävään +14 asteeseen, kun päivisin päästään kipuamaan rutikuivaan +35 celsiukseen.
Kenguruistaan kuuluisa Australia esitteli meille kaksi onnellista (neiti J:n määritelmä elävästä) yksilöä. Valitettavasti auton tönimiä koalia sekä kenguja tienpientareet olivat melkoisen täynnä.
Maisemien monipuolisuus on hämmästyttävää, kun yhdessä hetkessä päästään erämaasta vihreiden kukkuloiden sekaan. Puissa laulaa undulaattilajeja, joita olen nähnyt tähän asti vain häkitettyinä.
Kaiken tämän uuvuttamana oma vuotemme vaihtua lotkautti unteinmailla teltan turvassa, samalla kun aussinuoret purkivat parisuhteensa haittapuolia naapurileirissä.
Laitan tähän laiskuuttani pötkössä pari kuvaa:
Kaikille tasaisen ihanaa ja kokemusrikasta vuotta 2016!
T.Kiti ja telttailuun hurahtanut loppusakki ❤⛺
En tiedä, meneekö seuraava paljastus siihen kategoriaan josta äidit (lue mummit) kotona alkavat kiukuttelemaan, mutta yritys lienee ainakin hyvä.
Tehän tiedätte, kuinka aiomme lentää joulun jälkeen Australiaan. Ajamme viikon aikana Adelaidesta Brisbaneen ja reitti on mielessämme vaihtunut jo kertaalleen. Tulipa sitä varattua ja heti perään peruttua muutama nuhjuinen ja hintava roadside motellikin. Lopulta onnistuimme lyömään kättäpäälle kaikkia miellyttävän reittivalinnan kanssa.
Kolme kuukautta Kaakkois-Aasiassa on tehnyt meistä kypsää kauraa mitä tulee ylihinnoiteltuihin majataloihin. Aussien hintahaitari yleisesti noissa kokolattiamattoisissa mahonkisilla kattotuulettimilla koristelluissa motelleissa vaikuttaa jokseenkin liialta meidän makuun. Majoitusten kanssa ikuisuuden tuskasteltuani, napsahti vanha kunnon hehkulamppu taas loistoonsa.
Kuningasajatukseni tulee tässä: teltta! Imbesilliltä läpältä kuulostava ajatus jalostui käyttökelpoiseksi seikkailuksi ja nyt tarkoituksena olisi campata läpi Victorian ja New South Walesin osavaltioiden. Lopullisen päätöksen syntyminen ei missään tapauksessa ollut mikään reissumme tähtihetki. Herra A kun ei ole mikään erähenkinen kerräilijä ja itse taas olen tietysti yltiöherkkä innostumaan omista ideoistani. Muutaman eriasteisen keskusteluyhteyden jälkeen, perhe-elämämme oli valmis siirtymään teltanliepeiden alle. Mistään ylipuhumisesta ei todellakaan ole kyse, vaan A:n mieli muuttui kuin itsestään.
Suunnitelma saattaa olla menestystarina, tai saattaa olla että mennään perse edellä puuhun. Tilava kahden hengen kupoliteltta saa palvella kattona, kun lepäilemme ajopätkien väliset yöt miljoonan tähden hotellissamme. Vauva jakaa makuupussin kanssani, kun kaksi muuta saavat nukkua omissaan. Ostoksia on tehty jo teltan ja makuupussien osalta. Vielä hankintalistalla komeilee retkikeitin, viltti ja makuualustan tapainen.
Oliko se matka sitten siinä?
Reissukin vetelee jo ehtopuolella, muttaa vielä on joitain herkkuja fikassa. Salaisuuksien esirippu hiiteen! Matkan jatkosuunnitelmat vievät meidät Australian mantereelta Tyynellemerelle ja maapallon ympäri. Brisbanesta lennämme Fijille, jossa toivottavasti kuluu kuin siivillä reippaat kolmisen viikkoa. Sieltä kutsuu meitä enkelten kaupunki ja Amerikan maa. Nähtäväksi jää tuleeko teltan varjo onnemme eteen, vai pääseekö erävarusteet käyttöön vielä Australian jälkeen 😉
Terveisiä maailman laidalta,
Kiti