Pallontallaajat.net
Valikko

Unelmat toteen henkisten arpien hinnalla

Mun edellisestä ja tavallaan viimeisestä blogipostauksesta on kulunut melkein vuosi. Siinä ajassa on kyllä tapahtunut ja sattunutkin.

Me saavuttiin Indonesiaan viime vuoden maaliskuussa. Alku oli tosi eksoottista ja aika ihanaakin. Vaikka ympäristö oli entuudestaan tuttu, tilanne oli kuitenkin ihan eri kun oltiin tultu tänne tällä kertaa arkielämän perässä.

Arttu sukelsi melkein päivittäin ja minä olin toimistossa päivisin, sekä baarihommissa iltaisin. Tavattiin monenlaista väkeä ja päivät olivat aika kiireisiäkin. Nopeasti päätettiin palkata tytöille hoitaja, sillä hulinassa oli vähän vaikea pitää kaikki langat käsissä. Kiiresesonki sekoitti pakkaa aikatavalla, eikä henkilökohtaisilta konflikteilta osattu välttyä. Tilanteet vaan eskaloituivat nopeasti valtaviin mittasuhteisiin.

 

Samalla kun tytöt puhuivat lähes sujuvasti kolmea kieltä, leikkivät uusien ystävien kanssa ja elivät muutenkin aika tasapainoista arkea ja minä olin onnellisessa asemassa löytäessäni uuden työpaikan sukelluskeskuksen managerina, Arttu alkoi voida äärimmäisen pahoin saarella, eikä sukeltaminenkaan enää tuottanut minkäänlaista mielihyvää. Avioliitto oli kriisissä.

 

Muutaman kivuliaan kuukauden jälkeen teimme äärimmäisen vaikean päätöksen, joka tarkoitti sitä että lasteni isä otti lennon takaisin Suomeen.

Elämä muuten Nusa Penidalla on leppoisaa, sesonkipainotteista, mutta keskivaikeaa. Positiivista on ihmiset, aurinko, meri ja elämäntapa. Ruoka on hyvää ja kaikki tuntuu kotoisalta. Koti-ikävä ei ole sinänsä iskenyt.

Kivuliainta on ollut tilanteen jäsentäminen, se että minun haaveista tulikin toteutuessaan mörkö, joka hajoitti perheeni. Sydäntäsärkevää on myös isän ja lasten välinen ikävöinti.

Reissaamista ollaan edelleen harrastettu. Tehtiin kuluneen vuoden aikana lähimatkoja, Singaporeen, Malesiaan ja Itä-Timoriin.

Nyt tulevaisuutta on vaikea hahmottaa. Näen ehkä sen niin, että olen täällä ainakin toisen vuoden. Tytöille suunnittelemme suomilomaa lähikuukausina. Nyt odotamme työluvan valmistumista.

Kaiken kaikkiaan minä nautin elämästäni Indonesiassa. Suren, että kaikella on hintansa.

 

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus