Pallontallaajat.net
Valikko

Nähtävyyksiä Trans-Mongolian varrelta

Miksi Trans-Mongolia Kannattaa?

Tämä olkoon nyt toistaiseksi ainakin viimeinen postaus koskien Trans-Mongolian matkaa. Minulta kysyttiin miksi Trans-Mongolia kannattaa? Tottahan se on, että tämä matka ei ole helpoimmasta päästä toteuttaa. Ei ainakaan venäjää puhumatomalle kaksilapsiselle perheelle, jolla ei ole varaa ykkosluokan hyttiin. Ihmisillähän on erilaisia syitä matkustaa. Joku nauttii vain matkanteosta, toinen hiekkarannasta ja kolmas tuntemattomista kulttuureista.

Kirjoitin matkan aikana fiiliksiä teille ja näin jälkeenpäin ajateltuna on hyvä että olen kirjoittanut. Kaikkea en enää muistaisi, mistä haluaisin kysyjille kertoa. Jos minulta kysytään miksi kyseinen reissu kannatti, vastaus on ehdottomasti moninainen: matka opetti paljon etäisyyksistä, itsestäni ja siitä kuinka ihmiset sopeutuvat. Se on ekologinen tapa matkustaa, jaloille on enemmän tilaa ja matkan varrella on mahdollisuus tutustua todella erilaisiin aluesiin ja ihmisiin. Mikään yksittäinen nähtävyys ei siis ole vastaus. Nyt keskityn kuitenkin kertomaan mitä nähtävää matkalta löytyy ja missä me kävimme. Tässä muutamia nähtävyyksiä Trans-Mongolian varreta.

 

Helmiä Trans-Mongolian junareitin varrella

 

  1. Moskovan Pyhän Vasilin katedraali. Koko matka kannattaa aloittaa Moskovasta, jossa komeilee muun muassa tämä silmiä hivelevän kaunis ja maailmankuulu katedraali. Katedraali on erikoinen, eikä sen kaltaista arkkitehtuuria löydy muualta Venäjältä. Luin taustatyötä tehdessäni jostain, että katedraalin ulkomuotoa on kuvailtu liekkejä lyöväksi nuotioksi. Yhteneväisyyttä kieltämättä löytyy kun sitä osaa etsiä.
  2. Siperian paukkupakkaset. vaikka olemme suomalaisina tottuneet koviinkin pakkasiin, olin silti henkihieverissä junan pysähtyessä keski-Venäjällä -34 celssiuksen lukemiin. En tiedä mikä tekee Siperiasta niin kylmän paikan, mutta pakkanen oli pahimmillaan TODELLA lamauttava kokemus, eikä ollenkaan verrattavissa edes Helsingin merellisenäkin tunnettuun tuuliseen talvilämpötilaan.
  3. Irkutsk. Ihastuin todella tähän Baikaljärven länsipuolella sijaitsevaan ainoastaan nimeltään minulle ennestään tuttuun kaupunkiin. Irkutskissa on valtavasti luonnetta, joka aukeaa paikanpäälle tulijalle. Upeat vanhat ikihongasta tehdyt puutalot, jäästä veistetty leikkipuisto, vaikuttava Angarajoki ja Irkutskin boheemit vastaantulijat vain muutamia mieleenpainuneita asioita mainitakseni. Monet yhdistävät Irkutskin pysähdykseen retken Baikaljärvelle, mutta meiltä se jäi kokematta, enkä osaa sanoa siitä mitään.
  4. Mongolia. Ei enempää eikä vähempää kuin junamatkamme kiistaton helmi. Mongolia on matkakohteena yhtä erikoinen ja mielenkiintoinen, kuin miltä se kuulostaakin. Saapuminen Mongoliaan oli erikoinen. Haju ja pakkanen pistivät nenää ja ihmiset olivat todella mongolialaisen näköisiä. Oli säkkipimeää ja todella kylmä. Karvalakkinen taksikuljettaja vei meidät osoitteeseemme, jossa odotti vähintäänkin outo majatalo. Se sijaitsi painavien metalliovien takana, asuinkerrostalon alimmassa kerroksessa. Asuimme kuin paikallisessa kodissa, ilman minkäänlaista hostia tai muita asukkaita. Kaksi nuorta neitiä siivosivat aamusta iltaan, mutteivat kommukoineet meille. Jos yritimmekin jotain kysyä, tytöt osoittivat pöydällä lepäävää lankapuhelinta. Kun kirjauduimme ulos, jätimme rahat ja avaimet pöydälle ja lähdimme. Ilmeisesti majatalon isäntä huseerasi toisessa majatalossa ja saimme viihtyä keskenämme.
  5. Jurtta ja nomadit. Elämäni upeimpia kokemuksia on nomadien kanssa vietetty yö dumblingsien, votkan ja vasikan hajuisessa jurtassa. Lisämausteensa koko tilanne sai kuumeesta, joka nousi illalla ennen nukkumaanmenoa. jurttakertomuksen voi lukea täältä. Jos matkaat Mongoliaan ja haluat kokea aidon ja autenttisen tavan kohdata mongolialaisia karjapaimenia, älä missään tapauksessa mene valmiisiin jurttahotelleihin. Ne ovat yhtä kaukana autenttisuudesta kuin ruotsalaiset joulupukista.
  6. Autiomaan kamelit. Harmittelin kun juna ei pysähtynyt Gobin autiomaassa. Jäin haaveilemaan vielä hiekkadyynien perään, mutta kameleiden bongaaminen ikkunasta oli lystiä!
  7. Saapuminen Kiinaan. Junamatkan päättyminen ei ollut ilon hetki, sillä matkan edetessä oli tuudittautunut raiteiden kilkatukseen ja oppinut hengittämään junan tahtia. Silti pitkän taipaleen päätökseen saaminen oli mielenkiintoinen hetki ja Pekingin ilmasto tuntui merkillisen lämpimältä hyytävien pakkaslukemien jälkeen.
  8. Kiinan muuri. Vierailin jo toista kertaa Kiinan muurilla, mutta koko rakennelma vetää edelleen täysin sanattomaksi. Kiinan muurilla vierailu tulisikin mielestäni löytyä jokaisen bucket listiltä!

 


 

Ainoa harmillinen seikka on ollut tuon Baikaljärven välistä jääminen. Luulen että suuntaamme sinne vielä joskus, saimmehan jopa eräältä paikalliselta herrasmieheltä kutsun heidän kesämökilleen järven rannalle. Vaikka kutsu jäisi käyttämättä, oli ylistyspuhe sen verran vakuuttava että paikka jäi kyllä kummittelemaan mieleen.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

3 Kommentit

  • Vastaa Johanna | into the mystic 09/03/2018 11:08

    Kiva postaus, jonka myötä muistoja tulvi mieleen myös omalta neljän vuoden takaiselta Trans-Mongolian matkalta. 🙂 Tutulta kuulostaa, paitsi noi kamelit! Itse en harmi vaan bongannut yhden yhtä kamelia autiomaan läpi puksutellessa. Talvinen Irkutsk lumosi myös minut.

    • Vastaa kitigo 09/03/2018 11:22

      Ihana kommentti, kiitos! Kiva että herätti muistoja. Mäkään en osannut niitä kameleita odottaa, joten hämmästyin kun tajusin mitä siellä jolkotteli 🙂

  • Vastaa Aikku 28/09/2018 12:53

    ihania! 🙂

  • Jätä vastaus