Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

tammikuu 2018

Trans-Siperian junamatka lasten kanssa

Ajattelin palata askeleen taaksepäin ryskyttävään junavaunuun Keski-Venäjälle. Millainen oli oikeasti Trans-Siperian junamatka lasten kanssa? En oikeastaan ole tajunnut kirjoittaa yhteenvetoa tästä mahtavasta matkastamme, josta olen näin jälkeenpäinkin katsottuna ollut kamalan ylpeä. En pelkästään siksi, että sen toteuttaminen tuntui vielä lähtöpäivänäkin kaukaiselta, vaan myös siksi, että selvisimme siitä niin hienosti kahden pikkulapsen kanssa. Koko reissu oli eksoottinen ja mielenkiintoinen. Nyt tuosta Rautatientorilta alkaneesta matkasta on kohta vuosi, mutta se tuntuu edelleen iholla ja pyörii mielessä usein. Me valitsimme tosiaan virallisen Trans-Siperian sijaan niin kutsutun Trans-Mongolian reitin, joka vei meidät Venäjän ja Mongolian halki Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin.

Ulkona liki -30 astetta.

Hyttiluokat

Majoituimme junassa Venäjän osuuden platzkartissa, eli leikkisästi ilmaistuna karjavaunussa. Vaunussa ei nimestään huolimatta kuljeteta karjaa, vaan se juontaa juurensa siitä, että vaunu on avoin ja matkustajat on sijoitettu avoimeen tilaan kuten karja, jokainen omaan lokeroonsa. Karjavaunu voi käsitteenä aiheuttaa tietynlaisen mielikuvan, joka pitänee kutakuinkin paikkansa. Ihmiskehon hajujen sekamelska, tupakankäry, venäläiset ruoka- ja juomatuotteet sekä junan vessa sekoittuvat kyllä taatun varmasti eräänlaiseksi eteeriseksi höyryksi viimeistään kolmannen junapäivän aamuna. Hajuhommasta huolimatta kuulut siinä vaiheessa itsekin “niihin”, joten parempi työntää kyseinen seikka taka-alalle ja nautiskella maisemista sekä ei-niin-sisältöpitoisesta juttuseurasta. Platzkartia ei ole saatavilla enää Venäjän jälkeen, vaan sitten siirrytään joko jaettuihin tai yksityishytteihin. Majoituimme jaetuissa hyteissä peläten, että joku huonouninen suljetaan samaan kaappiin kanssamme, mutta onneksi saimme viettää yöt loppumatkan Pekingiin asti omassa seurassamme. Vaunuluokkia on siis Venäjällä kolme, 1.lk (kaksi punkkaa), 2.lk (neljä punkkaa) ja platzkart eli avoin vaunu. Mongolia-Kiina välillä on tarjolla vain nuo kaksi ensimmäistä. Mikäli mielii Kiinasta edelleen junalla eteenpäin kuten me jatkoimme, voi palata takasin kiinalaisten karjavaunuun. Junien varustelussa on toki paljonkin eroja.

Kuva karjavaunusta hieman lähdön jälkeen.

Tässä kuva jaetusta 4-hengen hytistä Mongoliassa.

Välietapit

Teimme matkan neljässä osassa. Helsinki-Moskova, Moskova-Irkutsk, Irkutsk-Ulaanbataar ja Ulanbataar-Peking. (Jatkoimme edelleen Pekingistä junalla+bussilla matkaamme aina Kuala Lumpuriin.) Pisin yhtenäinen matka oli Moskova-Irkutsk, jonka kesto oli neljä päivää. Liput jokaiselle pätkälle on ostettava erikseen juna-asemilta. Koko matkan voi tehdä myös kerralla, jollei niin kaipaa viikon aikana suihkua tai retkiruokaa kummoisempaa pöperöä. Itse tykkäsimme välipysähdyksistä ja tutustuimme samalla kaupunkeihin, joihin ei ehkä koskaan enää tule reissattua uudestaan. Kuvailin vuosi sitten ensitunnelmia junaan saapuessamme näin, sekä tunnelmia Irkutskista täällä.

Moskovasta oikeaan junaan.

Hyvä tietää

Kesä on sesonkiaikaa jolloin punkkapaikoista voi olla pulaa, mutta ihmetykseksemme talvellakin vaunut olivat usein täynnä. Netistä ostetut liput pitää vaihtaa juna-aseman automaatissa junalipuiksi. Luukuilla asiointi vaatii vähän venäjänkielen taitoa tai google kääntäjää, sekä pitkää pinnaa ja käteistä rahaa. Alle viisivuotiaat saavat matkustaa vanhemman vieressä ilman kuluja, ainakin Venäjän puolella. Suosittelen lämpimästi alapunkkaa lapsen kanssa. Punkat on kapeita ja yöt ei välttämättä mukavimpia mahdollisia. Lapsille voi yrittää ostaa myös omat punkat samasta väliköstä, jos budjetti joustaa. Karjavaunussa petipaikkoja on kahdessa tasossa, vasemmalla neljän rykelmissä sivuttain ja niitä vastapäätä oikealla puolella kaksi käytävän myötäisesti. Käytävänmyötäiset punkat ovat jämäpaikkoja ja varsinkin alapunkka pitää kasata päiväksi yläkerran kanssa jaettavaksi pöydäksi ja tuoleiksi. Uudemmissa vainuissa on joka välikössä omat pistorasiat, mutta meidän iänkaiken vanhassa vaunussa oli vain kourallinen pistorasioita jaettavaksi koko vaunun kanssa. Onnistuimme lisäksi aiheuttamaan oikosulun pistoketta käyttäessämme, joten ei paineita. Lippuja voi toisinaan varata Venäjän Rautateiden viralliselta nettisivulta, josta näkee myös milloin ja millainen juna kutakin väliä kulkee. Uusien reissareiden iloksi sivut ovat vihdoin saatavilla myös englanniksi. Joitain puutteita voi olla enkkuversiossa ja jos oikein hauskaa haluat pitää, kannattaa kokeilla kääntää sivut suomeksi.

Ne lopulliset junaliput näyttävät tältä.

Alle 5-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi jakaen petinsä aikuisen kanssa.

Lapset junassa

Junassa matkusti muitakin lapsia, mutta ei tällä kertaa yhtäkään toista Trans-Siperian reissumielessä, vaan ihan paikallisia lapsia. Toisinaan junavaunun lapset leikkivät keskenäänkin, kunnes tiet erkanivat. Matkustaminen junassa lasten kanssa on huomattavasti vapaampaa ja helpompaa kuin esimerkiksi lentokoneessa. Kaikki asiat peltivessasta samovaariin on kokemus myös muksuille. Vaipanvaihto on helppoa (kun muistaa ne kosteuspyyhkeet 😏), päiväunet käyvät kädenkäänteessä ja on tilaa liikkua ja ihmetellä muiden menoa. Kukaan ei matkallamme tuntunut häiriintyvän meistä kuten aluksi kuvittelin, vaikka olimme todennäköisesti äänekkäimmästä päästä seurueita.

Lähtö kutittelee vatsanpohjaa!

Ruoka ja juoma

Olin oikestaan positiivisesti yllättynyt kuinka kulinaristinen makumatka tästä junareissusta lopulta tuli. Lapsille maistui samat kuumaan veteen tehtävät ruoat kuin aikuisillekin. Meillä oli mukana mm. nuudelia, perunamuusia, tonnikalaa, tölkkikanaa, pastaa, hedelmiä, suklaata, keksejä ym. Muutaman kerran ostimme venäläisiä nakkipiiloja vaunuissa kiertävältä tarjoilijarouvalta ja pysähdyksillä kipitimme usein kiskalle. Monella asemalla mummot tulivat juna-aikataulun mukaan suolakurkkujen, makeiden herkkujen ja kuivatun lihan kanssa hieromaan kauppaa asemalaiturille. Nälkä ei tosiaan päässyt yllättämään. Joka vaunussa on samovaari, josta saa aina kuumaa vettä.

Pysähdykset

Vaikka oli talvi, päätimme ulkoilla mahdollisimman paljon. Yli kymmenen minuuttia kestävillä pysähdyksillä laitoimme ulkovaatteet päälle ja pyörimme juna-asemilla. Usein juoksentelimme lyhyilläkin tauoilla vähintään junan viertä pitkin jotta veri lähti kiertämään. Kiinassa pidettiin junalaitureilla taukojumppaa musiikin tahdissa. Lyhyetkin ulkoilut toimivat kuluttamaan lasten energioita, jotka eittämättä patoutuivat välillä junan punkalla maatessa. Joka vaunussa on samovaaria vastapäätä aikataulu, josta käy ilmi seuraavat pysähdykset ja niiden kestot.

Tauko paikalla!

Vuorovaikutus muiden kanssa

Jutustelu ilman yhteistä kieltä voi olla toisinaan kuluttavaa, mutta erilaisin elein käydyt keskustelut vievät yllättävän paljon aikaa ja kirvoittavat tarinoita jälkikäteen. Luultavasti ainakin joku tulee juttusille, joten muutama sana venäjää voi olla hauska valttikortti. Vanhemmat venäläiset puhuvat monesti myös saksaa. Kannattaa muistaa vieraanvaraisuus ja tarjota seuralaisille esimerkiksi suomalaista suklaata 🙂

Irkutskissa omaa junaa odotellessa.

Mitä mukaan lapsille

Mukaan olin pakannut tehtävävihkoja, kyniä, askarreltavaa, leluja, naposteltavaa ja kirjoja. Voitte pitää tietovisoja, pelata helppoja pelejä kuten piirrä ja arvaa, ristinolla ja korttipelit. Isompi lapsi voi pitää junapäiväkirjaa. Mukaan voi jemmata pikkuylläreitä pienempiä varten. Opiskelimme myös venäjää ja teimme junassa ja laitureilla paljon tutkimusmatkoja. Koko perheelle kannattaa olla mukana peseytymiseen kosteuspyyhkeitä ja vessakäynteihin varavessapaperi, jos junan tarjoama pääsee loppumaan. Tärkein varuste on kuitenkin junatossut jotka sujahtivat huomattavasti kenkiä helpommin jalkaan, sekä retkikupit kahville/teelle/keitolle. Lisäksi ainakin hammaspesutarvikkeet ja juomavettä. Suosittelen varautumaan sekä lämpimillä että viileämmillä vaatteilla, sillä junan lämmitysjärjestelmä voi olla hyvin ailahteleva. Jos olet herkkäuninen, korvatulpat on myös tarpeelliset, sillä saattaa olla iltoja jolloin iloliemi valvottaa kanssamatkustajia.

Matkalla Mongoliasta Kiinaan.

Trans-Siperian matkasta selviää ihan puhtaalla reissumielellä yhtälailla aikuis- ja lapsiporukassa ja kokemuksenahan tämä on ensiluokkainen elämysmatka! Seuraavassa jutussa puhutaan taas rahasta, joten stay tuned!

Esittelyssä viallinen äitityyppi

Täällä viallinen äiti, Moi! Mikähän siinä on, etten sopeudu, osaa tai halua olla mikään tarjolla olevista mutsimalleista. Sen kummemmin asiaa miettimättä, olen luonut ihan oman vanhemmuuskuplani, jossa elän, siis olen.

 Esittelyssä viallinen äitityyppi:

“Matkamutsi”

Olen ihan järjettömän saamaton äiti. Harmittaa ja kiukuttaa, etten pahimpina päivinä saa vietyä lapsiani edes ulos. Se lisäksi heijastuu lasteni käytöksestä myöhemmin. Kun olen vihdoin energinen auringon paistaessa tai hankien kohotessa, saan osakseni valtaisaa nurinaa ehdotuksistani. Ketä joku puisto kiinnostaa. Ei jaksa kävellä. Joskus myönnyn ja ruokakauppa on päivän ainoa kohokohta. Kun lunta tuli taivaan täydeltä, olimme vihdoin löytäneet rytmiin päivittäisen ulkoilun. Tänä aamuna katsoin ikkunasta vesisateen runtelemaa eilistä luminietosta ja totesin että “kiva”. Taas alkaa kamppailu omaa jaksamista vastaan.

Ei tietenkään aina ole näin, mutta aivan liian usein. Parhaimmillani olen kesällä tai kauniilla säällä. Ja ulkomailla. Siellä jaksan tehdä niin paljon kaikkea, että en ymmärrä ollenkaan miksi olen aina yksin lähdössä kello yhdeksän illalla etsimään leikkipuistoa tai iltapalaa. Liikkuminen on helppoa ja mukavaa. Eikä vähiten siksi että ne saatanan toppahousut-kurahousut-villasukat-kumisaappaat-yhdistemät saa heittää roviolle. Äitiyteen liittyy paljon epävarmuutta, ontuvia ajatuksia, pelkoa ja vertailua. Tuntuu siltä, että voin kolmansissa maissa päästää noista irti ja olla vain onnellinen oma itseni, siis paras mahdollinen äiti. Mistä tämä voi johtua?

Siksi silloin kun pimeät suomalaiset seinät kaatuvat päälleni, yritän epätoivoisesti huutaa maailmankaikkeudelle, että etkö näe, olen parempi äiti ja parempi vaimo jossain lämpimässä! Mutta ei se näe. Tämäkään puoli ei ole vain kotiäidin salaisista muistelmista, vaan paistaa lastenikin käytöstavoissa.  Nimittäin jos olemme matkalla reissuun, se lasten kakkapäätakki on yhtäkkiä askarreltu väärinpäin päälle ja kengät nurinpäin jalkaan, kunhan mennään jo.

Pahinta kotimaainhoa potiessani tilannetta ei varsinaisesti ratkaise rakas aviomieheni, joka kokee voimakkaasti kuuluvuuden tunnetta tähän pimeyden valtaamaan talvipalatsiin. Ei hänkään ehkä sateista tykkää, mutta muuten taitaa olla täällä ihan riittävän onnellinen.

Onko mitään tehtävissä

Olen odottanut löytäväni ratkaisun ongelmaani, mutten tiedä mistä sitä etsisin. Kerran käytin lähes vuoden Australian maahanmuuttoon, joka ei koskaan olisi onnistunut. Etsin Artun hoitajalupiin järjestöjä, osavaltiosponsoreita ja otatinpa koirastakin vaadittavat testit. Ehkä työpaikka ulkomailla joskus onnistuu tai sitten ostan kirkasvalolampun. Yhtä kaukana me ajatuksinemme Artun kanssa pahimmillaan olemme. Onneksi emme aina ja kyllä Arttukin on sopeutunut ajatukseen työpaikasta toisessa maassa.

Esikoisemme täyttää tänä vuonna kuusi. Ympärillä kuhisee. Kaikki kertovat kuinka viimeistään nyt “tuo touhu” loppuu ja lapsi menee kouluun. Usein tämän kommentin kuullessani vääntelen tuolissani, sisälläni kaikki ne asian joiden kautta olemme koulua miettineet. Haluaisin sanoa, ettei ole yhtä ainoaa tapaa kasvaa isoksi. Haluaisin osoittaa meidän oikeasti upeasta koulujärjestelmästä muutaman epäkohdan. Haluaisin sanoa, että teemme itse päätöksemme liittyen lastemme koulutukseen. Haluaisin nähdä, että minuun luotetaan vanhempana.

No, voin kertoa, että en ole hakenut sitä esikoulupaikkaa. Jos olemme Suomessa eskarin alkaessa, tottakai Jadekin menee esikouluun. Meillä kuitekin on toinen vaihtoehto kotieskarista reissun päällä ja vielä kolmas ulkomaisesta koulusta. Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta mitä tulee minuun äitinä, kieltäydyn menemästä valmiiseen äitimuottiin, se nyt on varma. Muoteissa ei ole koskaan ollut erityisen tilavaa.

Marraskuinen Keski-Italian roadtrip – Hitit ja hudit

Antikaupunkimatkailijoina mietimme ennen Italiaan saapumista, miten viettäisimme viisi päivää tuossa suitsutetussa Etelä-Eurooppalaisessa matkakohteessa. Pelkkä Rooma ei suoranaisesti houkutellut miltein viikon lomakohteena. Muutamaa kaupunkiyhdistelmää pyöriteltyämme päädyimme vuokraamaan auton road trippiä varten. Suunnittelimme reitin joka meni näin: Rooma- Pisa- Firenze- Bologna- Rimini- San Marino- Rooma – Vatikaani. Vaikka italialainen liikenne aiheutti jonkin verran jännitystilanteita, pysyimme siitä huolimatta mukavasti aikataulussa ja kerkesimme nähdä kaiken, mitä olimme etukäteen suunnitelleet. Yleisvaikutelma oli positiivinen, joskaan emme jääneet rehellisesti sanottuna ikävöimään Italiaan.
Italiassa tunteet menivät paikalliseen tapaan laidasta toiseen ja siinä missä matkan huippuhetket olivat todellakin mieleenpainuvia, oli myös huonot kokemukset aika jäätäviä. Jos mietityttää miltä näyttää Italia marraskuussa, tervetuloa väijymään kuvia ja tsekkailemaan mitä fiiliksiä se meissä herätteli!

Toscanaa auton ikkunasta.

Näkymä Espanjalaisilta portailta.

Hitit

Pisa

Pisan torni ja sitä ympäröivä alue on hieno ja viihtyisä. Koko Pisa oli helppo ottaa haltuun autolla. Alueella olisi ollut mukavaa kävellä pidempäänkin. Parkkipaikka oli siedettävän hintainen (3e/1.5h) ja sopivan lyhyen matkan päässä Pisan tornista. Pisa oli hyvä paikka käynnistää varsinainen Italian koluaminen. Söimme myös matkan ensimmäiset pizzat Pisassa.

Pisan tornin alueelta.

Firenze

Vilkas ja suuri italialainen kaupunki. Tarjolla on kaikkea muotiputiikeista ravintoloihin. Joenvarresta muodostui yksi mun lempipaikoista ja olisin voinut lämpimän aurigon syleilyssä viettää kamera kädessä ikuisuuden siellä. Sääkin oli tämän kohteen puolella, sillä meille sattui erityiskiva keli Firenzeen.  Firenze taisi jäädä meille kaikille mieleen yhtenä reissun kohokohtana.

Firenze.

Vuoristo

Vuorten ylitys oli melko vaikuttavaa. Ylitimme Apenniinien vuoriston kahteen kertaan, ensin ajaessamme Firenzestä Bolognaan ja uudelleen matkalla San Marinosta Roomaan. Vuoret olivat paikoin melko lumisia ja ulkona oli hyinen ilma, mutta maisemat hyvittivät tuon kauheuden. Saimme tehtyä lumiukonkin, onneksi edes kerran talvessa, olkoonkin sitten Italiassa.

 

Ruskaa vuorilla, mut ei ihan ruskaa pakkasella.

Bensa-asema korkeuksissa.

Ruska

Satuimme Italiaan uskomattoman upean ruskan aikaan. Vuoria päällystävät puut olivat mahtavassa väriloistossa ja niitä kelpasi katsella. Ruska näkyi kauniina myös erityisesti Toscanan alueella.

Ruoka

Italialainen keittiö on tuttu kaikille, mutta ihan oikeassa italilaisessa pizzeriassa saa kyllä todella nauttia ruoasta! Yksinkertaiset raaka-aineet, kuten tomaattikastike tai mozzarella saavat ihan uuden merkityksen, kun pääset maistelemaan niitä italialaisen kokin valmistamana. Kirsikkana kakun päällä italialainen jäätelö potkii heittämällä kaikki maailman muut jäätelöt kartalta.

Gelato gelato

Tyypillinen italialainen aamupala.

Off Season

Ajankohtamme oli sekä positiivinen yllätys, mutta myös matkaamista hankaloittava tekijä. Saimme liikkua valtavan rauhassa kaikkialla, kuvissamme ei pällistellyt muita turisteja ja oli hiljaista sekä hieman kesäsesonkia halvempaa. Toisaalta tosi moni paikka oli kiinni ja esimerkiksi avointen ravintoloiden löytyminen tuotti joskus harmia riesaksi asti.

Firenze

Firenze

San Marino

Pienen pieni kääpiövaltio ja sen korkeimmalla kohdalla kohoava Monte Titano olivat upea vierailukohde. Monte Titanolla ei ollut juuri muita ihmisiä ja putiikit olivat sesongin ulkopuolella kiinni. Seikka ei kuitenkaan vähentänyt tunnelmaa taianomaisilta pikkukaduilta, jotka valtavat muurit kätkivät sisäänsä. Mikäli piipahdat täällä talviaikaan, muista pukeutua lämpimästi, sillä vuorelle noustaessa lämpötila laskee miinukselle ja ylhäällä tuulee kovasti.

Näkymä Monte Titanolta yli San Marinon ja Italian.

San Marino, Monte Titano

Hudit

Tietullit

Näitä on aivan pilvin pimein tietyillä alueilla. Vaikka tiesin tietulleista etukäteen, en kuitenkaan käsittänyt niiden määrää. Tietullit eivät lisäksi aina ole laisinkaan edullisia. Kallein tietulli maksoin 8.20e ja halvin 0.40e. Tullit voi maksaa kortilla.

Bologna

Bologna ei oikein auennut. Mielialaan saattoi vaikuttaa sateinen ja harmaa keli, mutta Bolognan ilmapiiri vaikutti muutenkin synkältä ja saasteiselta. Tuntemattomasta syystä sain Bolognasta itäblokki viboja. Valokuvista tutut punatiiliset antiikkitalot eivät osuneet tiellemme, vaan katselimme ikkunasta 90-lukulaisia kerrostaloja ja lounastimme viemärinhajuisella kadulla. Onko teillä muunlaisia kokemuksia Bolognasta?

Bologna

Rimini

Rimini saattaa olla kesällä hieno rantakohde, mutta näin marraskuussa paikat olivat kiinni, eikä tuolta juuri nähtävää löytynyt. Rantabulevardi huusi tyhjyyttään ja pudonneet lehdet tanssivat kaduilla pienissä pyörteissä. Riminissä oli kuitenkin iso kauppakeskus Le Befane, jossa oli mukavaa pyörähtää. Ranta oli kyllä hieno ja voin kuvitella sen kesäkaudella täyttyvän vesirajaan asti värikkäistä auronkovarjoista ja rantatuoleista. Toisaalta Riminissä oli matkan paras pizza, joten pisteet siitä!

Riminin kaduilta.

Rimini kuvattuna yöllä mereltä.

Rooma

Nyt täytyy myöntää, että Rooma ei oikein kolahtanut. Toki kaupungin perusnähtävyydet olivat hienoja ja historia näkyy keskustassa kauniisti. Roomasta kuitenkin puuttui tietynlainen sielu, jollainen esimerkiksi Firenzellä oli. Rooman sikakallis hintataso, liikenne ja turismin mukanaan tuomat lieveilmiöt verottivat innostusta. Päässäni olin kuvitellut Rooman vähän romanttisemmaksi. Emme myöskään löytäneet hääviä ruokaa edullisesti kahden päivän aikana.

Colosseum ulkoapäin.

Katutaiteilija Colosseumin lähistöllä.

Raunioita.

 

Espanjalaiset portaat.

Vatikaani

Totta puhuakseni kävimme Vatikaanissa vain, koska olis ollut typerää jättää käymättä (maabongari täällä hei!). Satuimme täysin vahingossa Vatikaaninaukiolle kuulemaan ja näkemään Paavia ja kuuntelimme puheen loppuun ymmärtämättä siitä mitään. Paavin puheen jälkeen olisimme joutuneet siirtymään museon kautta takaisin Vatikaanivaltioon, joten aukio sai riittää Vatikaania tälle lomalle.

Paavi ja kuulijat

Ajokulttuuri

Last but not least. Peltirusinat, joita italialaiset kutsuvat autoikseen, paljastavat paljon maan ajotavoista.  Mikäli harkitsee autolomaa Italiassa, olisi suotavaa olla rautahermoinen ja taitava kuljettaja. Varmista että vuokra-autollasi on hyvä vakuutus ja muista turvavyö. Missään muussa maassa ajaessa sydänkohtaus ei ole samalla tavalla kolkutellut rintalastan alla. Halpisvuokrayhtiöt ovat myös lisäveloitusten mestareita, joten muista pysyä tiukkana autoa vuokratessa.

Onko muita joille Italia ei ehkä ihan kolahtanut? Moni rakastuu Italiaan ja voin senkin aivan hyvin ymmärtää. Italiassa on järjetön määrä ihania yksityiskohtia, kauniita taloja, parvekkeita, historiaa ja vaikka mitä! Erityisesti Toscanan maisemat jäivät pysyvästi mieleen.