Pallontallaajat.net
Valikko

Tunteita herättävä Vang Vieng

Palataanpa takaisin menneelle reissulle ja tarkemmin Laosin jylhiin maisemiin.

Hikinen bussimatka oli kestänyt tunteja ja bussi pysähdellyt tuon tuosta mutkaisilla teillä. Laosissa kartalla lyhyeltäkin näyttävä matka on pitkä kuin nälkävuosi. Tiet ovat kiemuraisia, epätasaisia ja kapeita. Toisaalta bussin ikkunasta jaksaa katsoa eksoottisia maisemia hartaasti ja intohimoisesti.

Linja-automme pysähtyi pölyseen uinuvanoloiseen tuppukylään, joka paljastui kartasta Vang Viengiksi. Olimme etukäteen arponeet joudummeko bussiasemalle, josta olisi ollut jonkin verran matkaa kylille. Bussi jätti meidät kuitenkin loistosijainnille! Majatalomme sijaitsi lähellä ja oli mukavan oloinen sekä edullinen. Rakastan Kaakkois-Aasian maiden majataloaamiaisia! Munakasta, leipää ja hedelmiä. Kunnon stydiä kahviliisteriä ja ehkä jopa mehua. Majoituimme Maylay Guesthousessa, hintaan 20€ yö sis. aamupalan. Suosittelen tätä rauhallista yöpaikkaa lämpimästi. Vang Viengin illat saattavat olla meluisia paikoitellen.

Vuokramopon neuvottelut hoiti taas Arttu, samalla kun otimme raikastavan suihkun tyttöjen kanssa. Hyvä Arttu! Passi jäi asuttamaan vuokraamon lipastonlaatikkoa, joka tuntuu aina yhtä epämiellyttävältä. Vuokraamolla oli lisäksi surkea kypärävalikoima, mutta saimme heiltä spesiaalina kädenojennuksena Jaden päähän sopivan kiipeilykypärän suojaamaan arvokasta nuppia.

 

Vang Vieng

Vang Vieng oli ensisilmäyksellä kuollut. Ympärillä oli kaunista, mutta vanhan bilehelvetin henki leijui kylän yllä ja ravintolat huusivat tyhjyyttään. Baareissa pyöri televisioissa Frendit ja yksinäiset nuoret tarjoilijat katsoivat telkkareita silmät lasittuneina. Iltaisin tekno alkoi soida, vaikka baareissa oli vain muutamia asiakkaita.

Kylän keskustasta aavistus ulospäin aukesi aivan toinen Vang Vieng. Läheltä nousivat upeat vuoret ja joki läikehti lumoavana. Kun hetki sitten kuvailin kylää uinuvaksi, sitä se todella oli. Hyvin kaunis ja rauhallinen. Isosti markkinoituja blue lagooneita on lähistöllä muutamia ja luolia koluttavaksi vaikka joka päivälle.

 

Kurja menneisyys

Vang Viengin lähihistoria on ankea. Ennen vuotta 2012 meno Vang Viengissä oli täysin mielipuolista. Hädin tuskin aikuisuuden kynnyksellä olevat teininuoret matkustivat VV:iin mielessään yksi asia. Traktorin renkaan sisäkumilla joessa lilluminen ja viskiämpärit. Tuohon aikaan huume- ja viinahouruissaan ennätysmäärä turisteja menehtyi Vang Viengin piikkiin. Kuolinsyitä olivat muun muassa hukkuminen, kiviin hyppiminen ja jokunen meni ja yliannosteli itsensä paremmille metsästysmaille. Vuonna 2012 Laosin viranomaiset puuttuivat asiaan pakkokeinoin, laittaen matalaksi joenvarsibaareja rankalla kädellä. Samaan aikaan julkaistiin sairaaloiden tilastoista 2011 vuonna kuolleiden turistien määrä. Luku oli 27. Mennyt aika on jättänyt jälkensä sympaattiseen pikkukaupunkiin. Turisteille rakennetut myymälät ja baarit ovat valitettavasti minusta melko luotaantyöntäviä.

Entisajoista huolimatta Vang Viengiin on mielestäni suotavaa matkustaa, sillä siellä on mahdollista harrastaa paljon aktiviteetteja joenlaskusta kalliokiipeilyyn. Laos nyt on muutenkin kaunis ja suloinen ja Vang Vieng yleensä osuu tielle, oli sitten matkalla ylös tai alas.

Esikoisestamme kuoriutui tuolla varsinainen luolakiipeilijä ja ehdimmekin koluta ainakin viisi eri kallioluolaa. Parhaiten jäi mieleen Blue Lagoon/Tham Poukham yhteydessä oleva järjettömän kokoinen ja loputtomiin jatkuva luola. Mukana kannattaakin kantaa taskulamppua ja päälle pukea kiipeilyyn sopivia varusteita. Ikinä ei tiedä milloin tulee mahdollisuus pujahtaa luolaan tutkimaan. Itse Blue lagoonit olivat täynnä turisteja, mutta niissäkin pulahtaminen toki kannattaa. Toinen hieno luola sijaitsi hieman edellistä lähempänä keskustaa. Mopo tuli parkkeerata paikallisen rouvan maatilan edustalle ja maksaa pieni nimellinen sisäänpääsymaksu. Kapea polku vei kanafarmin halki peltojen reunoille, josta jatkettiin jokea pitkin vuoren juurelle. Vuoren juurella oli luonnon oma kirkasvesinen allas, jossa viilennyimme pienten fisujen seassa. Ensin kiivettiin ylös ja sitten laskeuduttiin ahtaaseen saviseen luolaan. Ilma oli raskasta ja kädet savessa, kun mutkittelimme pientä ahdasta onkaloa eteenpäin. Hieno kokemus, mutten voi suositella kyseistä luolaa ahtaanpaikankammoiselle 😉

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa janna 15/11/2017 04:54

    Eksyin tähän blogitekstiin ihan otsikon perusteella ja pakko sanoa oikein hyvä! Tämä teksti toi ihan omat ajat mieleen Vang Vienissä vuosikymmen sitten. Tosin itse olin tuolloin kahdeksan kun oma äitini vei minut ja siskoni. Ihana myös lukea, miten lapsesi reissaavat mukana.

    • Vastaa kitigo 19/11/2017 09:21

      Tosi kiva kommentti, kiitos paljon! Pidän tärkeänä matkustamista lasten kanssa ja on ihanaa lukea kommenttia sellaisilta jotka ovat myös reissanneet pienellä iällä 🙂 se jos joku avartaa ja auttaa muodostamaan oikeanlaista kuvaa maailmasta. Kiva että tulit lukemaan!

    Jätä vastaus