Pallontallaajat.net
Valikko

Kirjoittamattomia tarinoita, tukahdutettuja tunteita

Moikku lukijat!

Noin vain vierähti tovi ja toinen ilman kirjoittamisen pakkotaakkaa. Mähän olen päättänyt kirjoittaa vain kun siltä tuntuu. Nyt ehkä vähän jo tuntuu. Ja tadaa, heti sain aikaan dramaattisen otsikon!

Kotona

Syy vaikenemisen takana on Suomi. Tuo turvallinen kotisatama. Maa johon on aina pakko palata. Paras paikka maailmassa ja toisaalta paskin. Perhana.

Olenko se vain minä, kun tuntee olevansa turta Suomen kauniissa luonnossa, helpon elämän tasaisen tylsällä polulla? En vain osaa nautiskella pitkiä aikoja kerrallaan, vaan haikailen kaikenlaisista höpöhöpö haavekuvista ulkomailla asumisesta ja uusista päheistä reissuista.

Siellä pölyä menee suuhun ja paita on hiessä. Vesi pitää ostaa pulloissa ja ripuli lentää välillä. Haistelemaan joutuu kaikkea teurasjätteistä lotuksen kukkiin. Ei se haittaa, että elämä on vaikeampaa, että joutuu näkemään vaivaa. Kun on aurinko ja lämmin meri ympärillä, ei jaksa valittaa.

Heinäkuisen “paluumuuton” myötä väsähdin. Oli kertynyt niin paljon kirjoittamattomia tarinoita. Nyt aion niitä alkaa tallentamaan, enkä anna aivosumun haitata näkyvyyttä. Juttuja olis leviksen taskussa muun muassa Kaakkos-Aasian läpi bussimatkaamisesta ja sukeltamisesta Indonesiassa. Tarinaa todennäköisesti tulee jossain määrin väännettyä myös kolmen kuukauden asumisesta alkeellisissa oloissa Sulawesilla päiväntasaajalla. Jos mielessä on aihevinkkejä, kyssäreitä tai muuten vaan jotain mistä lukisit mielelläsi, heitä kommentilla tai maililla meikäläistä niin lupaan kirjoittaa faktoi tänne blogiin.

Samalla salaa vähän katselen työpaikkoja ja asuinalueita outside the box. Vanha vuosikausia jatkunut harrastukseni toivottavasti kulminoituu joskus työpaikkaan ja kivaan perhe-elämään jossain nastassa paikassa.

PS. Kuvitin tän tarinan mihinkään liittymättömillä Suomifotoillani, koska niistä näkee miten paljon tykkään Suomestakin, aina pari tuntia kerrallaan 😉

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Sonja | FIFTYFIFTY 20/08/2017 13:49

    Aika tutunkuuloista pohdintaa, rakastan Suomea, mutta tarpeeksi usein pitää päästä pois, jotta rakkaus säilyy! 😀 Ja erityisesti nyt, kun elämä loksahti Suomessa jotenkin ykskaks uomiinsa (sain vakituisen työpaikan, sydän alkoi heti huutaa niiden “höpöjen” ulkomaanreissujen perään. http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2017/06/17/miksi-kaipuu-maailmalle-ei-vain-lopu/

    • Vastaa kitigo 20/08/2017 23:42

      Hei mahtavaa, onnea työpaikasta! Oletkin näköjään just pohtinut näitä samoja asioita omassa blogissasi! Kyllä seuraavienkin reissujen aika koittaa. Yritetään muistaa elää hetkessä 🙂

    Jätä vastaus