Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

kesäkuu 2017

Kuinka toteuttaa perheen reppureissu minibudjetilla?

Voiko lasten kanssa matkustaa edullisesti ja autenttisesti?

Jos voi, mitä pitää ottaa huomioon ja mihin varautua? Onko kaikki kuitenkin vain liian vaikeaa ja vaarallista? Voiko koskaan saavuttaa enää sitä jännittävää tunnetta, kun on vieraassa maassa ja tietämätön huomisesta? Kyllä voi!

Tässä postauksessa kuvailen henkilökohtaisesta perspektiivistä käytännön toimia joita itse sovellamme rakkaan harrastuksemme hengittäessä niskaan.

Miten päättää minne voi mennä?

Kun teemme lähtöä, mietimme toki mitä riskejä kohteissa mahdollisesti on. Esimerkiksi malariariski ei automaattisesti torppaa suunnitelmia, mutta vaatii lähempää tarkastelua muun muassa sadekausista tai korkean riskin alueista. Näitä voivat olla esimerkiksi maaseutu tai viidakko. Koitamme kiertää kauempaa myös laajat levottomuudet ja tietysti sota-alueet.

Tietenkin lentäen, vai?

Sitten kartoitamme matkustusmuotoja ja mitä mikäkin maksaa. Vaikkapa lentokoneessa yli kaksi vuotiaalle täytyy ostaa oma paikkalippu, mutta junassa ja bussissa lapsi voi tulla yleensä vanhemman sänky- tai sylipaikalla jopa 5-vuotiaaksi saakka. Tämä on yleinen käyttämämme rahansäästömuoto, vaikka aina matkanteko ei olekaan kovin tilavaa ja ilmavaa. Maateitse matkustaminen on sitäpaitsi myös ekologisempaa ja leppoisampaa. Lensimme kohteesta toiseen paljon molempien lasten kanssa, heidän ollessa alle kaksi vuotiaita, jolloin lentäminen on vielä edullista.

Näillä mentiin Kiinassa. Äidithän istuu lattialla!

Junassa oli hieman tilavampaa.

Missä yöpyä?

Majatalojen hyvä tietää-osiosta tarkastamme aina ensin miten mesta suhtautuu lapsiasiakkaisiin. Käytännössä etsimme kohtaa jossa sanotaan esimerkiksi näin: “kaikki alle 4-vuotiaat majoittuvat ilmaiseksi kun käytetään huoneessa olevia vuoteita” ja myös tätä tietoa voi löytää paljon, jos samassa sängyssä nukkuminen ei ole vaihtoehto: “ilmainen vauvansänky saatavilla pyynnöstä”. Toisinaan lapsia ei toivoteta ollenkaan tervetulleiksi. Kun löydämme itsellemme sopivat ehdot, teemme varauksen kahtena aikuisena edullisimman palvelun kautta. Varatessa huonetta, kirjoitamme lisätietoihin että kanssamme matkustaa kaksi lasta, iät, sekä sen ettemme kaipaa heille maksullista lisävuodepaikkaa. Toinen vaihtoehto voisi olla kokonainen dormi, esimerkiksi neljän hengen perheelle neljän sängyn dormi. Jaetut kylpyhuoneet tiputtavat taas hintaa ja ovat usein erittäin siistejä. Homestayt ja B&B majoitukset ovat usein edullisia. Hyvän hinnan voi saada myös walk-in periaatteella. Tarjouksia metsästämällä ja hieman useammin majoitusta vaihtamalla voit löytää myös hyviä hotellitarjouksia. Olemme asuneet useasti esimerkiksi neljän tähden hotelleissa 20-30 eurolla /yö. Jos aamupala sisältyy huoneen hintaan, säästää taas euroja. Lapsille voi ostaa kaupasta muroja tai leipomosta tuoreita croissantteja aamuantimiksi.

Aamuleikit Laosissa majatalon terassilla.

 

Kotimajoituksemme Mongolian aroilla.

Viihtyvätkö lapset?

Lapsia ei tarvitse viihdyttää joka käänteessä. He saavat takuulla osansa adrenaliinista, jonka uusi muuttuva ympäristö aiheuttaa. Energiaa kuluu myös, kun etsitään porukalla oikeaa bussipysäkkiä, jutustellaan paikallisten kanssa ja juostaan katsastamassa majoitusantia. Pienet ihmiset ystävystyvät ikätotovereihinsa hämmästyttävän nopeasti ja helposti. Lähes kaikki matkan varrelle osuvat leikkimestat on tietenkin tsekattava! Ilmaisia leikkipuistoja löytyy miltein joka kaupungista. Rannalla hengailu on ilmaista, kuten myös lähellä ilmaista on esimerkiksi mehukkaat vesimelonit välipaloiksi.

Mongoliassa päiväkodin pihalla tutustumista paikallisiin leikkikaluihin.

Kiinalainen leikkipaikka.

Laosissakin pääsi keinumaan.

Vakuutukset

Matkavakuutukset kannattaa tarkistaa kuntoon myös lasten osalta. Osa matkavakuutuksista kattaa automaattisesti alle 15-vuotiaat lapset kun huoltaja on vakuutettu. Tapaturman tai sairauden sattuessa kaukana isoista sairaaloista, pysy rauhallisena ja pyydä apua paikallisilta. Vaikka olisit sivistyksestä kaukana, paikallisen lääkärin tai vastaavan hoitoalan henkilön pakeilla käyminen harvoin maksaa muutamaa euroa enempää. Tämänkin summan voi halutessaan hakea takaisin vakuutusyhtiöltä jälkikäteen. Lääkkeitä tuppaa olemaan tarjolla missä vain minikaupassa tarvittaessa. Muista että kaukaakin on vain lyhyt matka lähimpään sairaalaan hätätapauksessa.

Mitä tehdä?

Suosimme hakeutumista pois isommasta turistivirrasta, mutta silti katsastamaan kuuluisimmat nähtävyydet. Tavallaan pysyt näin verkostossa mukana ja tapaat nähtävyyksillä muita reissaajia, mutta pääset esimerkiksi maaseudulla majoittumalla kurkistamaan siihen aitoon elämään haisevan baarikujan ja juopottelevien teiniaikuisten sijasta. Paikallinen väestö harvoin arvostaa möliseviä öykkäreitä, joten rauhallinen, selvä ja hymyileväinen lähestymistapa on suotavaa. Lasten kautta on helppo rikkoa jäätä, sillä lapset ovat kovin rakastettuja ympäri maailmaa ja pohjoisen maailman lapset monen mielestä erittäin suloisia ja eksoottisia. Lasten kanssa saatat päästä lentokentillä jonojen ohi, saada upgraden parempaan huoneeseen tai ilmaisia nameja kaupanpitäjiltä.

Kun väsyttää, levätään.

Tärkeää on uskaltaa kokeilla asioita, vaikkapa patikointia, kuumia lähteitä, kaukaisinta saarta, bussimatkoja, telttailua ja kaikkea näiden väliltä, vaikka mukana kulkisi useampikin lapsi. Lapset mukautuvat ja ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Lasta kannattaa tarkkailla ja kuunnella herkällä korvalla.

Mitä teettekin, muistakaa tehdä se yhdessä!

Kiemuroita Jinghongissa ja odotettu Laos

Aamuauringon säteet lämmittivät niskaa, kun kävelimme pitkin poikin autotien viertä linja-auto-asemalle. Olimme täydellisen valmiita jättämään Kiinan ja muuttamaan lämpimämmille leveysasteille. Mikään ei tänään voisi pilata tunnelmaa.

Bussiasemalla asiointi oli vaivatonta. Bussilippujen huokean hinnan (~9e) vuoksi ostimme Jadelle poikkeuksellisesti oman paikan. Tällä kertaa pilettejä tuli siis ostettua kolme, Aavan matkustaessa sylipaikalla. Emme osanneet varautua edessä siintävään shitstormiin.

Kiinalaisia sääntöportaita

Pitkän odottelun jälkeen virka-asuinen rouva kajautti saliin, että on aika nousta metallinpaljastimen kautta bussiin. Pääsemättä turvatarkastusta pidemmälle, lipuntarkastaja pyysi jo kertaalleen leimaamansa liput takaisin. Hän tarkasteli niitä erityisen tarkasti pienen puisen pöytänsä ääressä ja pudisteli päätään. Seuraavaksi suikkapäiset kiinalaisvirkailijat puivat keskenään lippujemme aiheuttamaa ongelmaa. Vähitellen meille valkeni, ettemme virkailijoiden yhteispäätöksestä johtuen tulisi nousemaan tänään kohti Laosia matkaavan bussin kyytiin. Luovuttaminen ei oikein tullut kyseeseen, sillä olimme todella päättäneet lähteä tänään Kiinasta, emmekä ymmärtäneet alkuunkaan mikä ongelman aiheutti.

Epäselvää odottelua.

Yritimme kaikilla luvallisilla ja luvattomilla keinoilla saada maksamamme dösäpaikat allemme ja rinkat bussin katolle. Edelleen oli epäselvää mistä soppa oli syntynyt, koska yhteistä kieltä ei yksinkertaisesti ollut. Luulin, että meidän haluttiin ostavan myös toiselle lapselle oma paikka, jota ei enää ollut saatavilla. Bussi alkoi olla aikataulusta reippaasti myöhässä. Saimme päättäväisyytemme ansiosta puhelimeen englantia puhuvan henkilön, joka yritti selventää meille kuinka kyse on kiinalaisesta sääntöportaasta. Yhdessä linja-autossa sai tämän mukaan matkustaa vain kaksi lasta kerrallaan. Koska olimme ostaneet Jadelle oman paikan, tätä ei kuulemma oltu osattu huomioida lapsilukuun. Bussissa oli jo nyt yksi lapsi, joten lapsia olisi ollut nyt yksi liikaa… Tarina ei uponnut kovinkaan sulavasti meihin. Olisimme jokatapauksessa vääntäneet tästä kättä pidempäänkin, mutta kun tömäkkä bussikuski astui ajoneuvostaan kädet heiluen ohjaamaan meidät kyytiin jotta väline saataisiin vihdoin matkaan, olin ihan helpottunut. Näytti siltä, että paikat oli vain myyty yli ja meidät yritettiin siivota sivuun.

Huokaus ja helpotus, heipat Kiina!

Rajan yli Laosiin

Matkamme vuorten yli Kiinasta Laosin Luang Nam Thahan oli ikimuistoinen. Pysähtelimme vuoren rinteille juottamaan linjurin syylaria, tankkaamaan, pissalle, ostamaan hedelmiä ja välillä vaan päästämään taakse kertynyttä letkaa ohi. Ikkunat aukinaisina saimme ihailla ikivanhan Hinon kyydistä kun vuoristolaiset kantoivat puuta ja lapsiaan pilvien korkeudella, tai kun läpäisimme Kiinan puolella vuoret nykyaikaisesti tunneleita pitkin. Matkakumppanit tarjoilivat kiinalaisia eväitä, kuten hyytelöön upotettuja kananvarpaita ja etikkasäilöttyjä vihreitä kuulia (ei puhuta valitettavasti samanlaisista joita ukkini tapasi jouluisin syödä..)

Kiinan ja Laosin raja-asema.

Lopulta Laosissa

Laosin Luang Nam Tha oli täydellinen kylä pohjois-Laosissa. Peltoja, rutikuivaa kuumuutta, joki ja kauempana siintävät vuoret loivat kiinnostavan ja seesteisen kontrastin. Herkuttelimme iltaisin Luang Nam Thassa night marketin antimilla, mopoilimme vesiputoukselle ja nautimme lämpöisestä ja rauhallisesta kulttuurista. Näin pyörähti käyntiin parhaat hetkemme Laosissa.

Paikalliset lapset viilentymässä vesiputouksella.

Kilometrejä Kiinassa, kohti etelää

Ghengdusta Kunmingiin, Kunmingista Jinghongiin

Saavuimme perheen voimin aamuyöllä Kiinan eteläiseen osaan, Jinghongiin. Olimme aiemmin päivällä päätyneet junalla Kunmingiin, josta itsepäisinä pakottaneet itsemme seilaamaan erheiden perässä etsien oikeaa bussiasemaa, vain päästäksemme samana päivänä Jinghongiin. Toimitimme itsemme ensin väärälle bussiasemalle, josta johtuen vietimme yli tunnin Kunmingin metrossa kulkien edestakaisin, sekä toisen mokoman kuluttaen kenkiä Kunmingin kaduilla. Emme yksinkertaisesti halunneet maksaa Kunmingissa majoituksesta ja siksi sitkeänä pyrimme eteenpäin.

Bussiasema matkanvarrelta

Kaiken matkanteon päätteeksi perille päästyämme, Jinghong näyttäytyi jo trooppisena ja lämpimän kosteana kaupunkina. Kaipaisimme taksia bussipysäkiltä hotelliin, sillä julkisia kulkineita ei enää siihen kellonlyömään kulkenut. Paikalla oli vain yksi taksimies ja matkaa taitettavana liki kymmenen pitkää kilometriä, joten hintakilpailua oli turha odottaa. Ylihinnoitellun taksimatkan jälkeen olimme jälleen pimeällä kadunsyrjällä. Alueella ei liikkunut ainuttakaan ihmistä, eikä hotellistamme näkynyt merkkiäkään. Väsynyt taksinkuljettaja viittelöi agressiivisesti haluten meidät ulos autostaan, toimittihan hän meidät jo perille annettuun osoitteeseen. Ei auttanut kuin nostaa rinkat ja lapset pimeään tienposkeen ja miettiä seuraavaa liikettä. Sahasimme aluetta jolla hotelli kartan mukaan sijaitsi. Tilanne tuntui toivottomalta.

Hotelli vs. majatalo

Pitkien minuuttien jälkeen etäämmällä välähti satunnaisen oven pielestä roikkuvat kiinalaiset serpentiinit katuvalojen loisteessa. Rapistunut teksti oven yläpuolella olisi varmaankin paljastanut hotellin sijainnin aiemmin, mikäli kirjaimista olisi ollut vähän enemmän jäljellä. Astuimme sisään ihan siistiin hotellin aulaan, jossa ei ollut allaskarppien lisäksi mitään liikehdintää. Huhuiltuamme kotvan tiskin takaa nousi uninen sekä äärimmäisen vihainen kiinalaisnaisen pää. Aloin myöhäisestä ajankohdasta johtuen pikaisesti esitellä kännykässäni olevaa varausvahvistusta, toivoen että pääsisimme mekin pian kallistamaan päämme pehmoista tyynyä vasten. Vastoin odotuksia vastaanottovirkailija aloitti vimmatun huutamisen osaamallaan kielellä ja yritti viittelöidä meidät kipin kapin takaisin yön selkään. Tämä perin kiinalainen tapa hoitaa asioita (silloin kun et ymmärrä, kieltäydy yrittämästä) sai meilläkin hieman tunteet pintaan. Kiivaan sanaharkan jälkeen saimme avaimen huoneeseemme. Oven takana odotti saastaisin ikinä näkemämme h o t e l l i huone. Lattiamatto oli reikien, kuivuneiden sylkiklimppien ja erinäisten siementen ja muun irtoroskan peitossa. Sohva oli repaleinen ja lattialla lojuivat käytetyt 15denierin ihonväriset avokassukat. Parvekkeella oli romahtanut katosrakenne ja huoneen seinät itkivät hometta. Taas kerran päätimme lähteä aamunkoitteessa katsomaan keskustan majatalot.

Avatessani silmät tuossa jopa kiinalaisten haukkumassa läävässä, haravoin netistä muutamasta tarjolla olevasta majatalosta yhden, josta varasin huoneen perheelleni seuraavaksi yöksi. Bussi Laosiin lähtisi yhdeksältä aamulla, joten kävisimme ostamassa bussiliput samalla kun vaihtaisimme majoitusta. Kävelimme viitisen kilometriä floppihotellilta keskustaa kohti. Löysimme bussiaseman ja saimme liput seuraavalle päivälle.

Kohtasimme seuraavan haasteen, kun osoitteeton majatalo kertoi sivustolla sijainnikseen “300metriä bussiasemasta etelään”. Tuntien hikisen marathonetsinnän jälkeen palasimme aina tutulle bussiasemalle. Tytöt olivat jo taatusti väsyneitä ja nälkäisiä. Lähdin vielä kerran yksin etsimään hostellia, joka ei tarjolla olevien tietojen valossa voinut olla kovin kaukana. Ongelmaksi muodostui pikemminkin kuuteen suuntaan haarautuva risteys, jossa bussiasema sijaitsi. Tällä yrittämällä kuitenkin löysin paikan, joka piilotteli kahden kiinalaisen grilliravintolan väliin uppoavalla metrin leveällä kujalla. Kyltti jossa koreili Boliheng International Hostel, oli suunnattu kadulla selkä tulijaan päin, joten olimme kävelleet siitä ohitse useamman kerran.

Boliheng the International youth hostel

Tämä paikka osoittautui kuitenkin mainioksi yöpaikaksi: vanerilevyn päällä patjantapainen, vessana ikioma jalanjälkikoppi. Olimme lopulta erittäin tyytyväisiä yhdeksän euron majataloon. Iltaa vietimme alakerran grilliravintolan notkuvien pöytien ääressä, pohtien tunnelmia Jinghongista ja toisaalta kaikkea Kiinassa kokemaamme.