Pallontallaajat.net
Valikko

Uhrauksia elämäntavan puolesta – matkaamisen hinta

Jännä juttu miten suhtaudun meidän elämään yleisesti nykypäivänä. Se on tavallaan odottamista. Onneksi myös jännittämistä, rutiiniakin, suunnittelua ja kovaa työntekoa. Niin kovaa, että pysähtyy monta kertaa arjen keskellä miettimään miksi näin turmiolle täytyy vetää itsensä.  Joskus henkinen hyvinvointi joutuu koetukselle, kun yrittää mahduttaa koko vuoden työt kuuteen kuukauteen.

kotao

arttuzen

Elämä rakentuu kahdesta selkeästä ajanjaksosta. Ajasta Suomessa ja ajasta ulkomailla. Suomessa me yritämme tarjota tavallisen suomalaisen perheen arjen kaikkine aamukiukkuineen. Kerhot, jumpat, kaupassakäynnit, työt ja lyhyet yöunet. Rakastavan perheen koirille, lenkit  höystettynä kesäilloilla tai talvituiskuilla. Taas toisaalta voimme onnitella itseämme toisen puoli vuotta hienosti ahkeroiduista kuukausista, heittää ahterin riippumattoon, lapset rantaan ja ottaa kirjan kouraan. Sitten illalla maistella vaikka vietnamilaista lettua kasvistäytteellä ja hieroa kaupat tuoreista jälkkärihedelmistä. Tällöin taas se henkinen hyvinvointimittari kipuaa taivaisiin ja on vaan niin hyvä olla. Parasta!

kotaovarpaat

papaya

Onko koko elämä pelkkää asioiden petaamista tulevaa matkaa varten?

No ei, vaikka omalla kohdallani keskittyminen kyllä usein lipsuu sinne haaveilu- ja suunnittelusektorille. Muutamat sanaharkat on ehkä tullut Artun kanssa vedettyä erimielisyyksissämme elämän tarkoituksesta ja siitä mihin voimavarat milloinkin tulisi keskittää. Kun toinen on arkisia asioita rakastava riskitön hemmo ja toinen taas kaikkihetimullenyt-hippi, niin niitä palasia pitää välillä vähän pyöritellä että ne loksahtaa paikalleen. Oon huomannut erään merkittävän seikan, nimittäin meidän ei tule riideltyä reissussa ollenkaan! Siihen saattaa olla syynä että tulisielut pysyy riittävän väsyneinä ja priorisoi energiansa olennaiseen. Kohdevalinnat tapahtuvat aika helposti, muutenkin matkanteon ja levon tasapaino säilyy yrittämättäkin mukavasti. Yhtesymmärrystä siis riittää, sitä nimittäin myös tarvitaan.

cambodia

Suunnitteluvaihekin on ihana ja ehdottomasti puoliruokaa. Joskus haaveilen että toinen meistä olis myös tästä osiosta yhtä innoissaan kuin minä, mutta työnjako käy näinkin.

Mitä miinuksia tässä touhussa on?

Onhan ihan kaikissa valinnossa hyvät ja huonot puolensa. Tässä niitä on vähän, mutta ne muutamat ovat painavia. Sellaisia haittapuolia, jotka laittavat silloin tällöin miettimään arvojansa:

  • On tosi vaikeaa irtisanoutua töistä. Se on aina yhtä kova paikka, vaikka sen olisi tehnyt sata kertaa. Ehkä se kynnys jopa nousee kerta kerralta. Sitä miettii että keskusteleeko nämä työnantajat jo keskenään että ei tuota kannata ottaa töihin kun ei se kuitenkaan ole pitkään. Meille on onneksemme löytynyt tähän mennessä töitä silloin kun niitä on etsitty. Voi olla joskus aika, että niin ei enää olekaan.
  • Koirien jättäminen Suomeen. Ei tätä sikäli tarvitse perustella. On sikamaisen vaikeaa jättää ne, aina uudelleen. Onneks niillä on ihana kakkoskoti ja onneksi koirilla ei ole samanlaista ajantajua kuin ihmisillä.
  • Lasten harrastuksien ja kavereiden suuri vaihtuvuus. On harmi kun tutut kamut jää taakse ja kerho- ja harrastuspaikat vaihtuvat. Toisaalta ystäviä saa ympäri maailman ja sekös onkin rikastuttavaa.
  • Ei “voi” ostaa omaa kotia. Tämä on tietysti toisille tärkeämpää kuin toisille. Meilläkin se on välillä puheenaiheena, mutta toistaiseksi asunnon käsirahan verran tilillä on yhtäkuin pako arjesta pallon toiselle puolelle.

oi000001

Mikä motivoi?

Pitkin vuotta kuulostelen matkajuttuja, maita ja matkustusmuotoja. Usein niistä muodostuu jonkunlainen must do-juttu kuluvalle vuodelle (tai seuraavalle), jota alan yleensä kipinän saatua nopealla temmolla toteuttamaan. Jatkossakin tilaan omaperäisiä päähänpistoja, autenttisia hetkiä ja riittävästi rantoja elämänjanalle!

Hamuan kohteelta jännitystä, erikoisuuksia ja koettavaa. Erityisesti rakastan rikkoa rajoja lasten kanssa matkustaessa. Uskallusta pitää mielestäni olla, uhkarohkeuttakin vähän, mutta ei tietenkään vaaraksi asti. Tykkään ajatuksesta, jossa voimme raportoida kokemuksistamme, sekä kokeilla matkustusmuotoja ja kohteita missä vain harvoin näkee pienlapsiperheitä.

boo

On voitokasta osoittaa että mahdotonkin on mahdollista 🙂

Reissuvuosi 2017 alkakoon!

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus