Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

tammikuu 2017

Uhrauksia elämäntavan puolesta – matkaamisen hinta

Jännä juttu miten suhtaudun meidän elämään yleisesti nykypäivänä. Se on tavallaan odottamista. Onneksi myös jännittämistä, rutiiniakin, suunnittelua ja kovaa työntekoa. Niin kovaa, että pysähtyy monta kertaa arjen keskellä miettimään miksi näin turmiolle täytyy vetää itsensä.  Joskus henkinen hyvinvointi joutuu koetukselle, kun yrittää mahduttaa koko vuoden työt kuuteen kuukauteen.

kotao

arttuzen

Elämä rakentuu kahdesta selkeästä ajanjaksosta. Ajasta Suomessa ja ajasta ulkomailla. Suomessa me yritämme tarjota tavallisen suomalaisen perheen arjen kaikkine aamukiukkuineen. Kerhot, jumpat, kaupassakäynnit, työt ja lyhyet yöunet. Rakastavan perheen koirille, lenkit  höystettynä kesäilloilla tai talvituiskuilla. Taas toisaalta voimme onnitella itseämme toisen puoli vuotta hienosti ahkeroiduista kuukausista, heittää ahterin riippumattoon, lapset rantaan ja ottaa kirjan kouraan. Sitten illalla maistella vaikka vietnamilaista lettua kasvistäytteellä ja hieroa kaupat tuoreista jälkkärihedelmistä. Tällöin taas se henkinen hyvinvointimittari kipuaa taivaisiin ja on vaan niin hyvä olla. Parasta!

kotaovarpaat

papaya

Onko koko elämä pelkkää asioiden petaamista tulevaa matkaa varten?

No ei, vaikka omalla kohdallani keskittyminen kyllä usein lipsuu sinne haaveilu- ja suunnittelusektorille. Muutamat sanaharkat on ehkä tullut Artun kanssa vedettyä erimielisyyksissämme elämän tarkoituksesta ja siitä mihin voimavarat milloinkin tulisi keskittää. Kun toinen on arkisia asioita rakastava riskitön hemmo ja toinen taas kaikkihetimullenyt-hippi, niin niitä palasia pitää välillä vähän pyöritellä että ne loksahtaa paikalleen. Oon huomannut erään merkittävän seikan, nimittäin meidän ei tule riideltyä reissussa ollenkaan! Siihen saattaa olla syynä että tulisielut pysyy riittävän väsyneinä ja priorisoi energiansa olennaiseen. Kohdevalinnat tapahtuvat aika helposti, muutenkin matkanteon ja levon tasapaino säilyy yrittämättäkin mukavasti. Yhtesymmärrystä siis riittää, sitä nimittäin myös tarvitaan.

cambodia

Suunnitteluvaihekin on ihana ja ehdottomasti puoliruokaa. Joskus haaveilen että toinen meistä olis myös tästä osiosta yhtä innoissaan kuin minä, mutta työnjako käy näinkin.

Mitä miinuksia tässä touhussa on?

Onhan ihan kaikissa valinnossa hyvät ja huonot puolensa. Tässä niitä on vähän, mutta ne muutamat ovat painavia. Sellaisia haittapuolia, jotka laittavat silloin tällöin miettimään arvojansa:

  • On tosi vaikeaa irtisanoutua töistä. Se on aina yhtä kova paikka, vaikka sen olisi tehnyt sata kertaa. Ehkä se kynnys jopa nousee kerta kerralta. Sitä miettii että keskusteleeko nämä työnantajat jo keskenään että ei tuota kannata ottaa töihin kun ei se kuitenkaan ole pitkään. Meille on onneksemme löytynyt tähän mennessä töitä silloin kun niitä on etsitty. Voi olla joskus aika, että niin ei enää olekaan.
  • Koirien jättäminen Suomeen. Ei tätä sikäli tarvitse perustella. On sikamaisen vaikeaa jättää ne, aina uudelleen. Onneks niillä on ihana kakkoskoti ja onneksi koirilla ei ole samanlaista ajantajua kuin ihmisillä.
  • Lasten harrastuksien ja kavereiden suuri vaihtuvuus. On harmi kun tutut kamut jää taakse ja kerho- ja harrastuspaikat vaihtuvat. Toisaalta ystäviä saa ympäri maailman ja sekös onkin rikastuttavaa.
  • Ei “voi” ostaa omaa kotia. Tämä on tietysti toisille tärkeämpää kuin toisille. Meilläkin se on välillä puheenaiheena, mutta toistaiseksi asunnon käsirahan verran tilillä on yhtäkuin pako arjesta pallon toiselle puolelle.

oi000001

Mikä motivoi?

Pitkin vuotta kuulostelen matkajuttuja, maita ja matkustusmuotoja. Usein niistä muodostuu jonkunlainen must do-juttu kuluvalle vuodelle (tai seuraavalle), jota alan yleensä kipinän saatua nopealla temmolla toteuttamaan. Jatkossakin tilaan omaperäisiä päähänpistoja, autenttisia hetkiä ja riittävästi rantoja elämänjanalle!

Hamuan kohteelta jännitystä, erikoisuuksia ja koettavaa. Erityisesti rakastan rikkoa rajoja lasten kanssa matkustaessa. Uskallusta pitää mielestäni olla, uhkarohkeuttakin vähän, mutta ei tietenkään vaaraksi asti. Tykkään ajatuksesta, jossa voimme raportoida kokemuksistamme, sekä kokeilla matkustusmuotoja ja kohteita missä vain harvoin näkee pienlapsiperheitä.

boo

On voitokasta osoittaa että mahdotonkin on mahdollista 🙂

Reissuvuosi 2017 alkakoon!

 

Kirosana ja Kiinan viisumi

Viime päivät olen istua pönöttänyt niskat jumissa ja kulmat rypyssä tietokoneen ääressä, viimeiset hetket suoraan sanoen hermoromahduksen äärellä. Olen onnistunut  löytämään henkilökohtaisen perkeleeni Kiinan viisumista. Täytin valehtelematta jokaisen perheenjäsenen hakemuksen ainakin neljä kertaa. Neljä viisumia neljä kertaa, tekee helvetin 16 kertaa saman pölkkykielisen nelisivuisen (!!) virkapaperin alusta loppuun. Siinä kävi vaan niin että rivit päätyivät pomppimaan silmissä ja aina sitä löytyi sitten jälkikäteen korjailtavaa. Korjaaminen tarkoitti yhtä kuin koko hakemuksen uudelleen täyttämistä. Nimittäin työpöydälle tallennettua versiota en voinut enää muuttaa, liekö syy siinä että atk-henkilöni oli poissa kun näitä väkersin. Tarkistin ja tarkistin, kunnes tarkan syynin jälkeen siirryin täyttämään seuraavan matkalaisen tietoja. Aina sinne rivien sekaan jäi kuitenkin jotain korjattavaa. Toisaalta snadi kuumottelukin oli tuota ihmeellisen Kiinan lupalappua täydentäessä, olen nimittäin jostain ymmärtänyt että näitä tarkastellaan suurennuslasilla.

oi000005

Kylläpä olikin keveät tunnelmat noiden jälkeen naputella pari hassua tietoa Venäjän viisumilomakkeisiin 😅 jäljellä on enää Mongolian viisumit. Ne näköjään täytänkin käsin.

Hauskana sivuseikkana mainittakoon, että olen itse käynyt sekä Venäjällä ja Kiinassa (vuodet 2006 ja 2000). Viisumihakemuksissahan kysytään edellisiä käyntejä, joten olipa kuulkaa hassua jäljittää noita päivämääriä näin aavistuksen jälkikäteen. Venäjän visiitin tietoja muistelin siten, että samana päivänä kun palasimme, Lordi voitti euroviisut. Lopullinen päivämäärä piti kuitenkin kaivaa surullisen kuuluisasta Irc-Galleriasta, jonka moni meistä mieluusti pitäisi visusti menneisyydessään. Kiinan matkapäiviä taas jäljitin Holmesin lailla, kunnes päädyin vuoden 2000 kesään. Lopullinen fakta tarkentui rakkaan mummini almanakan kätköistä, ei sillä ekalla yrittämällä tosin.

oi000016

Pitkähkön pohdinnan jälkeen meidän viisumit tulee Lähialuematkojen kautta säädön minimoimiseksi. Vannoutuneena omatoimi-ihmisenä tämä tuntuu vähän tylsältä vaihtoehdolta, mutta koska aikaa on vähän ja tekemistä kohtalaisen paljon, valinta on looginen. Ja koska en ole ikinä ajoissa missään, miksi olisin tämänkään asian kanssa. Olimme suunnitelleet lähtöpäiväksi jotain 5.2, mutta näyttää siltä että saamme passit viisumeineen (erittäin toivottavasti viisumeineen!) vasta 13.2. Tämä tietenkin aiheuttaa pikkuisen sellaista ongelmaa, että mitään juna- tai bussilippuja ei oikeen tohdi ostella ennakkoon. Mennään bussilla sitten jos junalippuja ei tuppaa olemaan akuutisti tarjolla. Luotamme siihen, että näin peak seasonin ulkopuolella saamme Siperiassa junapaikkoja iisisti lyhyelläkin varoajalla.

oi000015

p.s. Lämmintä ja kokemusrikasta Uutta Vuotta 2017 kaikille lukijoillemme, toivoo Kiti, Arttu, Jade ja Aava!