Pallontallaajat.net
Valikko

Muistoissa taivas sininen ja rannat paratiisin

Sitä onnellisuutta, jota voi tuntea riippumatossa suloisen sinisen taivaan alla, on hyvin vaikea kuvailla. Se on lepoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Merivesi on kirkkaampaa kuin kraanavesi, ja voit helposti unohtua tunneiksi seuraamaan korallimaailman elämää veden alle. Aika pysähtyy ja unohdat, miksi kelloa ylipäänsä seurataan. Ainoastaan syöt nälkääsi ja nukut väsymykseen. Nautit joka solullasi elämän kauneudesta ja rakastut maailmaan joka aamunsäteillä.

20160115_152047

20151127_160011

Paluu Suomeen

Aluksi jet lag ja räntäsateen aiheuttama ahdistus sekoittuivat söpöksi masennuksen ja jurri-illan cocktailiksi, mutta pikku hiljaa päivät alkavat tasaantua ja yölliset toimet muistuttaa taas nukkumista. Valveilla ollessa talvikiukku ja innostus uusista kuvioista tönivät toisiaan vuoronperään paalupaikalta. Koko Suomi tuntuu pahimmillaan sisäänpäinkääntyneeltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Hymyilin ekoina päivinä kaupassa tuntemattomalle isälle ja tytölle. Molemmat rutisti kulmiaan ja katsoivat toisiaan kummasti. Anteeksi tosiaan.

Mainitsemani uudet tuulet ja niihin soluttautuminen on innostavaa ja palkitsevaakin. Sillä uteliaan mielen siivellä olemme sinnitelleet Suomeen paluun, joka on ollut koettelevainen monin paikoin. Periksi ei kuulemma voi antaa ja sitäpaitsi en haluaisikaan. Kyllä täältä se oma paikka taas löytyy kun hetken hakee.

Parasta juuri nyt?

Koirat. Puoliksi selvitetty päivän tarkka budjetti. Hunajavesi nautittuna lattialla. Ihanat lapset. Vastapaistetut sämpylät. Auringonlaskut omalla parvekkeella. Villasukat, tietty! Uuden auton tuoksu (okei vanhaan autoon ripustettujen hajukuulien haju), sekä uusi ihana pikkukotimme saavat väkisinkin hymyn huulille. Pienet ilot valaisevat näinä päivinä talvista pikkukaupungin perhe-elämää enemmän kuin koskaan.

Vielä ei tarvitse potea matkakuumetta, mitä nyt kroonisena takaraivossa jyskyttää aina pieni rinkkapiru. Voi hetken huilata ja tehdä juttuja, joita vain kotona voi duunata. Myönnän, että ensimmäistä kertaa osaan nähdä hiljaisen kauneuden myös auringonsäteiden ja pakkasen kristallisoimassa merenrannassa.

Mitä seuraavaksi?

Viholliseni pankkitili pitää meidät vielä kurissa seuraavan matkan suhteen. Olenkin toistaiseksi tyytynyt ainoastaan kasailemaan ajatuksiani kuluneelta reissulta ja siinä kyllä riittää edelleen työn sarkaa. Videoklipit matkalta on niin ikään purettavana ja paljon keskeneräisiä kirjoituksia vailla viimeistelyä.

Meillä on käytössä lämpimät lähimuistot, joita nyt käyttää lääkkeenä lopputalven siedätyshoidoissa.


DSC_0966

Kotiterveisin Kiti

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

6 Kommentit

  • Vastaa Polulta harhaan 05/03/2016 07:39

    Teidän juttuja on aina ilo lukea. Sää kirjoitat niin mukavasti!

    • Vastaa kitigo 05/03/2016 14:53

      Heei voi kiitos! Ja kuule, kuin myös 🙂

  • Vastaa Meidän matkassa 06/03/2016 16:46

    Mäkin oli juuri kommentoimassa, että kirjoitat tosi hyvin. Kiva lukea tämmösiä 🙂

    • Vastaa kitigo 06/03/2016 19:11

      Ihanaa palautetta! Itse en oo ollenkaan aina varma mitä tulee julkaistua 😀

  • Vastaa AinoEmilia 26/03/2016 04:46

    Olipas jotenkin tosi ihana ja kaunis postaus. 🙂 Aurinkoisia päiviä!

    terveisin Aino /Expresarte

    • Vastaa kitigo 26/03/2016 16:30

      Voi kiitos samoin! Aurinkoa odotellessa 🙂

    Jätä vastaus