Yövyimme edeltävän yön pienessä viehättävässä Mariposan kylässä, melko lähellä tuota maailmankuulua Yosemiten kansallispuistoa.
Illalla tutkimmekin molemmat nenä kiinni netissä säätiedotuksia ja teiden kuntoja, mutta katsoimme parhaaksi käydä kyselemässä vielä respasta apuja, kuinka varustautua talvisiin vuoristoihin. Kävikin ilmi että ilman ketjuja matkustava voi saada tuntuvan sakon, jollei ajoneuvossa ole moisia mukana. Muuten allamme olevat muta- ja lumirenkaat toimivat vetiminä.
Tie 120 oli suljettu, kuten kuulemma joka vuosi runsaan lumentulon vuoksi. Mariposasta Yosemiteen vie ympärivuotinen tie 140, mutta tuollakin oli varoitus. Vuorenrinne oli viikkoa aiemmin sortunut menevän tien päälle. Kiertotie oli onneksemme jo rakennettu ja pääsimme matkaan. Vuokrasimme ketjut 27$ hintaan läheiseltä huoltoasemalta.
Matka Mariposasta Yosemiteen on lyhyt mutta serpentiininen, jonka vuoksi ajonautinto mahtavine maisemineen vie talvisaikaan noin tunnin. Matka taittui alkuun tammikuisesta ajankohdasta huolimatta auringon ja vihreyden keskellä, mutta noustuamme vuorentinnettä Mariposasta ylöspäin, pääsimme ihailemaan upeaa lumimaailmaa, joka oli suoran kuin eräästäkin Disneyn Frozen-elokuvasta. Vauhtia piti tiputtaa entisestään mustan jään pelossa.
Vuoristotie osoitti viimein loppumisen merkkejä, kun metsävartija-asuinen pepsodenthymy toivotti leveällä äänellään meidät tervetulleeksi Yosemiteen ja peri perään 25$ puistomaksun. Saimme jatkaa ilman ketjuja puiston parkkipaikalle saakka.
Toppatakkeja pukiessa punnitsimme mitkä reitit kävelisimme tyttöjen kanssa muutaman tunnin aikana. Kävelimme kaksi helppoa reittiä, Yosemiten vesiputoukselle ja peilijärvelle. Molemmat reitit olivat hyvin helppokulkuisia ja lyhyitä. Veisputousreitti on puolisentoista kilometria pitkä, kun peilijärvelle ja takaisin kertyi käveltävää viitisen kilometriä. Allekirjoittaneelle olisi maistunut pitempikin retkeily, mutta ikävä kyllä nälkä alkoi kalvamaan koko porukkaa ja matkaa oli jatkettava ennen auringonlaskua. Reittejä riittää jokaisen makuun, mutta lasten kanssa mukavimpia ovat helpot reitit, joita on yhteensä kolme. Paremmin varustautuneena ja kesä-aikaan lähtisin kyllä tyttöjen kanssa suorittamaan muitakin reittejä.
Mukaan kannattaa varata kamera, evästä, vettä, hyvät kengät ja vaatetta. Vaihtosukat voivat olla hyvä idea kenkien kastuessa ja aurinkolasit tulivat tarpeeseen auringonsäteitä suojautuessa. Kesällä trekit on huhupuheiden mukaan erittäin tukossa turisteista. Näin talviaikaan retkeily olikin oikein mukavaa, sillä pakkasta oli laaksossa vaivoin muutama aste ja aurinko jaksoi lämmitää koko päivän. Mikä parasta, turistimassat loistivat poissaolollaan.
Ketjuja emme siis lopulta tarvinneet, mutta sijoitus joka tähän meni, toi meille mielenrauhaa. Jokaisen auton varusteisiin kuuluu vuoristossa ketjut ja niiden asentamatta jättäminen kehoituksesta huolimatta voi tuoda jopa 5000$ sakon.
Pidimme kaikki päiväämme erityisen onnistuneena. Ulkona olo, kauniit maisemat ja rauhallinen ympäristö tekivät tehtävänsä ja jaksoimme juuri ja juuri Fresnoon seuraavaa yötä viettämään.
Ei kommentteja