Pallontallaajat.net
Valikko

Saaresta saareen, Koh Phangan

Viimeksi kirjoittelin kuulumisia Ko Taolta. Reissujumi Taolla kesti kaikkiaan kaksi viikkoa. Sukeltamisen lisäksi päivät kuluivat tehokkaasti snorklatessa ja syödessä. Saimme kuluneen parin viikon aikana kokea ensimmäiset monsuunisateet nahoissamme. Löysimme täydellisen paratiisirantamme ja saimme vaatteemme pesulasta helakan pinkkeinä. Pari päivää hurahti neljäpäällä mönkijänkin selässä. Kiersimme saarta ja vietimme muutaman illan kaltaistemme parissa, kun frendini vuosien takaa ilmoitti olevansa niin ikään nurkilla.

Tipsinä Koh Taon suunnalla liikkuville todellinen paratiisiranta Freedom Beach. Rantsu sijaitsee saaren alaosassa ja sen saavuttaa helposti mopolla. Näkyvyys vedessä on huippuluokkaa ja hiekka varpaiden alla pehmeää. Ihmisiä on enintään vain kourallinen ja maski päässä riittää ihailtavaa heti rannasta alkaen.

20151125_125226

Missä olemme nyt?

Suunnittelimme jo ennen Thaimaahan tuloa saaria joilla tekisimme stopit saarihyppelyn lomassa. Puntaroinnin jälkeen päädyimme vain Koh Taoon ja Koh Phanganiin, jotka sijaitsevat maantieteellisesti vierekkäin. Kolmas saari näiden kyljessä on tunnettu Koh Samui, muttemme ole olleet järin kiinnostuneita tutustumaan tuohon ylihinnoilteltuun turistikeskukseen. Täältä tuuliselta Koh Phanganilta meidät tällä hetkellä löytää. Saavuimme eilen, eli juuri päivää myöhemmin noita kuuluisia full moon partyja, jotka tätä saarta pitää bilemaineessaan. Satama olikin saapuessamme täynnä huonovointista nuorisoa, jotka pyrkivät jokainen viimeisillä voimillaan poispäin.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Kuvittelimme vuokraavamme täältä oman kulkineen, joka pian saapumisen jälkeen osoittautui toteutuskelvottomaksi ajatukseksi. Siinä törötimme Thong Salan kylässä, rinkat selässä ja hikinorot otsalla. Takseille teki mieli sanoa periaatteesta no thank you:ta, sillä heidän riistohintoihinsa nöyrtyminen on silkkaa typeryyttä. Olimme valitettavasti vain vähän perehtyneet ennalta saaren tarjontaan. Kolmisen varttia myöhemmin alennuimme hätäiseen ratkaisuun ja ajauduimme muutaman mutkan kautta, sekä erittäin tuntuvasti köyhtyneinä Haad Khomin rantaan. Puinen bungalow huojui palmupuiden katveessa aivan rantaveden päällä. Lyhyen onnellisuushetken jälkeen tulimme taas pahalle tuulelle. Majoitus oli kallis, meri vauhkosi uimakelvottomana. Riippukeinussa oli apinanpaskaa ja ainoa ravintola sulki keittiönsä viideltä iltapäivällä. Kauppaan olisi kaksi kilometriä vuoristotietä tai arvaten satoja bahteja jos kyytiä mieli.

Selätimme tämän lapsellisen kiukuttelukohtauksen ja onnistuimme viettämään rentouttavan yön viidakossa, jonka jälkeen heräsimme levänneinä meren kohinaan. Eläinrakkaana ihmisenä ilahduin kaikesta tuolla saamastani eläinterapiasta. Ovea avatessa vastassa oli milloin koiria, milloin apinoita, käärme tai taskurapuja. Olipa kerran myös liki sata kiloinen harmaakarvainen porsas.

20151127_175836

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Vaikka lämpenin hitaasti Koh Taolle, tuntuu se tämän jälkeen paremmalta rantakohteelta aktiviteetteineen. Fauna on monipuolisempaa Koh Phanganilla, mutta teen vielä hetken taustatyötä ennen lopullisen tuomion antamista.

Mitä seuraavaksi?

Keikuimme kahden kiinnostavan välimaastossa, yrittäessämme päättää matkalle jatkosuunnitelmia. Australia veti tällä erää pidemmän korren, vaikka kirjanpitäjän roolissa tiesin sen imevän kassat kuiviin. Vuodenvaihteessa ajamme siis eteläisen Australian läpi viikossa. Stay tuned!

DSC_0712-1

Armollinen kotitoimistoni.

Kiti

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus