Pallontallaajat.net
Valikko

Phnom Penh ja hyytävä menneisyys

Bussilla Phnom Penhiin

Bussimatka Siem Reapista tänne kesti seitsemän tuntia ja vaikka bussikuljetuksen jäätävä 15$ hinta kirpaisi, oli se kaiketi järkevä sijoitus. Giant Ibiksen bussista löytyi wifi, ilmastointi, pullovesi ja Blue Pumpkinin suklaaleivos. Bussi oli siisti ja jalkatila ruhtinaalinen. Ikkunasta vilisi mielettömiä luontoilmiöitä ja upeaa maaseutua. Oli vesipuhveleita, lehmiä ja suloisia lapsia pyllyt paljaina juoksentelemassa pitkin pientaretta. Pysähdyimme välillä vessatauolle ja kerran syömään. Vieressä saksalainen jannu teki musiikkia ja jammaili pää notkuen kunniallisesti koko matkan. Olimme perillä pimeän tultua ja kaatosateen alettua.

20151104_133932

Eläväinen Phnom Penh

Phnom Penh ei ole varsinaisesti vienyt sydämiämme, mutta ei herättänyt muutenkaan järin voimakkaita tunteita. Syötävän katuruoan löytäminen on ollut yllättäen haastavaa. Safkakärryissä on niin paljon tunnistamattomia pieneläinvartaita, ettei niistä ilkeä valita “parasta”. Enkä todellakaan tarkoita nirsoilla, itseasiassa kokeilisin kyllä, mutta meitä kun on muitakin. Majoituksemme ei sijaitse the joenvarrella, joten siinä saattaa olla syy muun muassa tuohon ruokapolitiikkaan. Myönnän muuten, että oma mielikuvani tästä kaupungista oli rähjäisempi kuin todellisuus monelta osin. On jättiruutuja kattojen päällä, monumentteja, huoliteltuja puistoja ja ilmastoituja kauppakeskuksia. On Land Roveria, Lexusta, Rangea ja Cadillacia.

20151107_180640

Itsenäisyysmonumentti

20151109_180451

Öiset katot

Tekemisestä ja sen puutteesta

Olemme ottaneet tämä visiitin pitkälti chillauksen kannalta ja uineet kauniissa kattoaltaassamme, sekä nukkuneet semihyvin. Siem Reapin lunastaessa ansaitusti temppelipisteet, valitsimme täältä lähinnä historiallisesti asiapitoiset kohteet. Ensimmäisenä tutustuimme lähistöllä olevaan Tuol Slengin vankilamuseoon ja tänään jatkoimme tositarinaan perustuvaa kauhukertomusta kuuluisilla Choeung Ekin killing fieldeillä.

20151106_151349

Rankkasateita on saatu lähes päivittäin.

Punakhmerit, Tuol Sleng ja Choeung Ek

Punaisten khmerien valtaannousu aiheutti miljoonien ihmisten kuoleman. Tarkoituksena oli luoda väkivallalla, pelolla ja tappaen utopistinen agraariyhteiskunta. Koulutetut tapettiin. Ihmiset marssitettiin maalle ja hajotettiin olemassa oleva yhteiskunta. Perheenjäsenet eivät enää saaneet olla tekemisissä toistensa kanssa, jolloin toisilleen puhumisesta seurasi teloitus. Kaikesta omaisuudesta tuli yhteistä. Ammusten ollessa liian arvokkaita, teloitukset tapahtuivat kaikella mahdollisimman halvalla tappamiseen soveltuvalla välineellä. Kuoleman kohtasivat miljoonat lapset ja aikuiset.

Tuol Sleng on entinen koulurakennus, joka punakhmerien toimesta muutettiin vankilaksi ja jossa toteutettiin kuulustelua ja kidutusta. Näin omin silmin sellit, joiden lattia-ala oli alle kaksi neliötä. Seinät olivat tiiltä tai puuta ja lattioissa oli ketjunpätkät jäljellä. Kivitalossa oli tukahduttava kuumuus. Tiloissa on esillä jalkapuita, vankien valokuvia, sellejä ja sänkyjä. Kidutusvälineitä ja kertomuksia miten ja mihin mitäkin on käytetty. Pelkkä vierailu vankilan tiloissa oli erittäin häiritsevä ja ahdistava.

20151106_152607

Kuulusteluvankien sängyt. Vangit olivat jalkakahleissa, joten suuria varotoimia ei karkaamisen varalle täällä tarvittu.

20151106_160113

Kahden puusellin ovet.

Kuten monista paikoista kansanmurhan aikaan, niin tältäkin vankilalta lähti rekkalasteittain ihmisiä viimeiselle matkalleen kohti Choeung Ekia. Suurin osa uskoi vapautumiseen tai edessä olevaan työleiriin, sillä eihän tuolta määränpäästä kukaan palannut kertomaan meiningistä. Kun rekka viimein pysähtyi kuoleman kentille, otettiin vangit peltikatokseen. Tästä alkoi vanki kerrallaan tapahtunut verenvuodatus, kunnes jokainen rekassa matkustanut oli menettänyt henkensä. Suuri osa vangeista teloitettiin katkaisemalla kaula. Teloitetut heitettiin joukkohautoihin monien ollessa vielä elossa, mutta kyvyttömiä huutamaan.

20151109_145044

Olen historia-ihmisenä hyvin ahdistunut kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Suosittelen tätäkin käyntiä kaikille, joita lähimenneisyys hiukkaakaan kiinnostaa. Kävin etukäteen tiukkaa ajatustaistoa siitä, onko oikein viedä lapsia tuonne. Tuol Slengissä oli yhdessä huoneessa ruumiiden kuvia ja selliosasto koettiin yhdessä tyttöjen kanssa hieman ahdistavaksi. Tuskin tuon ikäiset muuten ymmärtävät mistä on kysymys. Killing fieldeillä ollessamme avasimme jossain määrin neiti J:n kanssa kuolema-aihetta, sekä jätimme joukkohaudoille käsikorun kunnioittaaksemme kuolleiden muistoa, monien muiden tapaan.

20151109_150257

20151109_151626

Tähän puuhun lyöden tapettiin pienet lapset… Vieraat kunnioittavat ja muistavat uhreja omin käsikoruin.

Tunteiden sekametelisoppa tämä on ollut, mutta surullisella tavalla kiinnostavaa historiatietoa.

Ylihuomenna lennämme naapuriin biitsi-ikävissämme.

Villasukkaisaa marraskuuta kotiin toivoo
Kiti and co.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus