Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

marraskuu 2015

Saaresta saareen, Koh Phangan

Viimeksi kirjoittelin kuulumisia Ko Taolta. Reissujumi Taolla kesti kaikkiaan kaksi viikkoa. Sukeltamisen lisäksi päivät kuluivat tehokkaasti snorklatessa ja syödessä. Saimme kuluneen parin viikon aikana kokea ensimmäiset monsuunisateet nahoissamme. Löysimme täydellisen paratiisirantamme ja saimme vaatteemme pesulasta helakan pinkkeinä. Pari päivää hurahti neljäpäällä mönkijänkin selässä. Kiersimme saarta ja vietimme muutaman illan kaltaistemme parissa, kun frendini vuosien takaa ilmoitti olevansa niin ikään nurkilla.

Tipsinä Koh Taon suunnalla liikkuville todellinen paratiisiranta Freedom Beach. Rantsu sijaitsee saaren alaosassa ja sen saavuttaa helposti mopolla. Näkyvyys vedessä on huippuluokkaa ja hiekka varpaiden alla pehmeää. Ihmisiä on enintään vain kourallinen ja maski päässä riittää ihailtavaa heti rannasta alkaen.

20151125_125226

Missä olemme nyt?

Suunnittelimme jo ennen Thaimaahan tuloa saaria joilla tekisimme stopit saarihyppelyn lomassa. Puntaroinnin jälkeen päädyimme vain Koh Taoon ja Koh Phanganiin, jotka sijaitsevat maantieteellisesti vierekkäin. Kolmas saari näiden kyljessä on tunnettu Koh Samui, muttemme ole olleet järin kiinnostuneita tutustumaan tuohon ylihinnoilteltuun turistikeskukseen. Täältä tuuliselta Koh Phanganilta meidät tällä hetkellä löytää. Saavuimme eilen, eli juuri päivää myöhemmin noita kuuluisia full moon partyja, jotka tätä saarta pitää bilemaineessaan. Satama olikin saapuessamme täynnä huonovointista nuorisoa, jotka pyrkivät jokainen viimeisillä voimillaan poispäin.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Laituri Ko Taon päässä oli harvinaisen yksisuuntainen.

Kuvittelimme vuokraavamme täältä oman kulkineen, joka pian saapumisen jälkeen osoittautui toteutuskelvottomaksi ajatukseksi. Siinä törötimme Thong Salan kylässä, rinkat selässä ja hikinorot otsalla. Takseille teki mieli sanoa periaatteesta no thank you:ta, sillä heidän riistohintoihinsa nöyrtyminen on silkkaa typeryyttä. Olimme valitettavasti vain vähän perehtyneet ennalta saaren tarjontaan. Kolmisen varttia myöhemmin alennuimme hätäiseen ratkaisuun ja ajauduimme muutaman mutkan kautta, sekä erittäin tuntuvasti köyhtyneinä Haad Khomin rantaan. Puinen bungalow huojui palmupuiden katveessa aivan rantaveden päällä. Lyhyen onnellisuushetken jälkeen tulimme taas pahalle tuulelle. Majoitus oli kallis, meri vauhkosi uimakelvottomana. Riippukeinussa oli apinanpaskaa ja ainoa ravintola sulki keittiönsä viideltä iltapäivällä. Kauppaan olisi kaksi kilometriä vuoristotietä tai arvaten satoja bahteja jos kyytiä mieli.

Selätimme tämän lapsellisen kiukuttelukohtauksen ja onnistuimme viettämään rentouttavan yön viidakossa, jonka jälkeen heräsimme levänneinä meren kohinaan. Eläinrakkaana ihmisenä ilahduin kaikesta tuolla saamastani eläinterapiasta. Ovea avatessa vastassa oli milloin koiria, milloin apinoita, käärme tai taskurapuja. Olipa kerran myös liki sata kiloinen harmaakarvainen porsas.

20151127_175836

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Nämä veijarit saivat nimeksensä Sofi ja Rico.

Vaikka lämpenin hitaasti Koh Taolle, tuntuu se tämän jälkeen paremmalta rantakohteelta aktiviteetteineen. Fauna on monipuolisempaa Koh Phanganilla, mutta teen vielä hetken taustatyötä ennen lopullisen tuomion antamista.

Mitä seuraavaksi?

Keikuimme kahden kiinnostavan välimaastossa, yrittäessämme päättää matkalle jatkosuunnitelmia. Australia veti tällä erää pidemmän korren, vaikka kirjanpitäjän roolissa tiesin sen imevän kassat kuiviin. Vuodenvaihteessa ajamme siis eteläisen Australian läpi viikossa. Stay tuned!

DSC_0712-1

Armollinen kotitoimistoni.

Kiti

Reppureissulla lasten kanssa

AJATUKSIA SUORANA MAAILMALTA

Pyörittelin tuossa mielessäni postausta siitä, millaista on reppureissulla lasten kanssa. Blogi elää aiheesta ja vaikka kirjoituksissani lapset ovat aina mukana, en usko heidän läsnäolonsa välittyvän lukijalle joka käänteessä. Tyttöjen edustaessa eri ikäluokkaa, asioihin suhtautumistakin on tässä perheessä monenlaista. Matkalla lähes kaikki on mahdollista vielä yhden vauva-iän ylittäneen lapsen kanssa, entä kahden? Mitä sitten kun mukana on vauva?

Vauvaikäisen viihtyvyys

Neiti A on kahdeksankuinen. Kun kaksi kuukautta sitten lähdimme matkaan, hän oli vielä perustyytyväinen pötkö, jonka pahaa mieltä lääkittiin maidolla. Nyt itketään tai nauretaan fiiliksen mukaan. Tulee hampaita, opitaan uusia juttuja, maistetaan makuja ja nähdään erilaisia kasvoja. Toisaalta äitikausi itkettää ja kiristää välillä muidenkin herkkää päänahkaa. Puhkeavat hampaat yhdessä ääntä vuotavan lautaoven kanssa, saa seinänaapurin todennäköisesti juomaan itsensä uneen. Useasti. Hiljaa siellä miettii mielessään miten ei koskaan tekisi lapsia. Tekee kuitenkin.

Neiti A on toisaalta tottunut ääniin ja ihmisiin, jolloin ne eivät aiheuta hankaluuksia. Paikan vaihtaminen tuntuu suhteellisen luontevalta, eikä hän ole protestoinut kertaakaan uusia ympäristöjä. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen sekä ulkomaailman tarkkailu ovat nastoja juttuja, jotka pitävät pienen mielen kiinnostuneena. Uudet maut rokkaavat ja niitä onkin tarjolla runsaasti. Kehittymisessä ei ole mitään ympäristöön liittyvää eroa. Luonne kasvaa ja erikoisista asioista tulee tavallisia. Ihmisten syleissä on ilahduttavan erilaista ja vauvalällätykset naurattavat poikkeuksetta.

Yhteenvetona vauva A nauttii reissaamisesta sekä ihmisistä, mutta turhautuu herkästi paikallaanoloon. Pitkät trekit, auringonpaiste, itikat. Siinä ne eniten päänvaivaa aiheuttavat otsikot. Terveyspalveluiden jonkinasteinen saatavuus ja kuuma vesi ruokaa varten. Kaikki nämä ovat pitkälti järjestelykysymyksiä. Olemme vähentäneet extremen määrää tämän matkan osalta, jotta myös neiti A nauttisi maksimaalisesti olostaan.

20151025_121200

Mitä kaikesta tuumaa kolmivuotias?

Neiti J on kinkkisempi. Hän on vieraillut elämänsä aikana 18 eri valtiossa, sekä kymmenillä lentokentillä tuon luvun kylkeen. Monissa maissa on maleksittu useaan otteeseen. Ikää J:llä on kolme vuotta ja kaksi kuukautta. Ensimmäisenä häntä katsoessa tulee mieleen, että vau mikä tyttönen. Huonoin puoli matkustamisessa hänen mielestään on koti-ikävä. Kotona Suomessa ovat meidän kaksi koiraa, joita koko perheemme kiistatta ikävöi.

Kun J:ltä kysyy mikä reissussa on kivointa, eetteristä kajahtaa: leikki, uiminen, hotellit ja se ettei isi mene töihin. Etsikään siis ainakin mahdollisuuksien mukaan se lähin leikkipuisto. Palkinto on punaposkinen riemukiljuja! Väitän omista kokemuksista oppineena, että tuon ikäiselle on helppoa olla mukana nähtävyyksillä ja kaupungilla, kunhan viikko-ohjelmassa on mukana sopivassa suhteessa lapsellista puuhaa. Lelut riittävät kevyesti päivän lapsihommiksi. Hotellit ja hostellit näyttelevät isoa osaa. Paikan ei tarvitse olla kummoinenkaan huone jossa on sänky, kun neiti J ilmoittaa juhlavasti kynnyksellä, tervetuloa uuteen kotiin! Viime aikoina tärkeää on ollut myös uusien leikkikavereiden saaminen. Lasten maailma on pyhä ja on avartavaa ymmärtää, että yhteisen kielen puute ei estä yhtään mitään. Englannin kielen fraasitkin juurtuvat äkkiä tuon ikäisen suuhun, eikä kuukauden reissaamisen jälkeen oikeastaan tarvitse enää auttaa kanssakäymisessä lapsen ja paikallisten välillä.

Yhteenvetona neiti J:mme on loistava reissukaveri ja uskomattoman sitkeä pieni repunkantaja. Hänelle ei tuota ongelmaa kävellä pidempiäkään matkoja. Sopeutuminen on a-luokkaa ja alkukankeuden jälkeinen ujous on muisto vain.

FB_IMG_1447044898980

FB_IMG_1447045283165

Jotten anna tästä kaikesta turhan muikeaa kuvaa niin lupaan että…

  1. Oma syömisesi on jännittävä ohjelmanumero, sillä saat kaapia pad thain suuhusi suoraan juuri pesusta tulleelta paidaltasi.
  2. Voit unohtaa tupluuriaatteet busseissa/junissa/koneissa yms. sillä pitelet pienokaistasi.
  3. Valokuvien ottaminen vaikeutuu maksimaalisesti, onhan kätesi usein sidotut. Kun saat viimein kameran esiin, on eräs jo paiskannut vapaana sotkevilla käsillään sen katuun ja kuvauksellinen vesipuhveli jolkottelee pois.
  4. Todennäköisesti keskellä ei mitään, josta on kolme kilometriä majapaikkaanne, jollain tulee kakkahätä.
  5. Et ohita kylmähermoisesti McDonalds-kylttiä, ilman jäätävää minähaluanNUGETIT-huutoa.
  6. Et mene minnekkään ilman että vauva on kiertänyt yhdeksän hedelmämyyjän sylissä. Joka kadunkulmassa.
  7. Tutustut yhdistelmään kulkuneuvot +paskavaippa.
  8. Joudut unohtamaan baarit.
  9. Ei tarvitse välittää saamastasi pahasta katseesta, kun silmäteräsi kärsii pientä erimielisyyttä kesken museon informatiivisen videoesityksen. Etsi lähin poistumistie.
  10. Joudut varautumaan miksi-ikäisen kysymyksiin tietokirjoin. Ympäristö yllyttää ilmiötä.

FB_IMG_1447045217813

Tästä kaikesta huolimatta menkää ja kokekaa, Eurooppaa tai kauempaa. Olkaa varovaisia, mutta älkää viekö lapsilta oikeutta kokea kaikkien yhteistä maailmaa! Kaikki on sen arvoista.

Reissuterkuin Kiti

Sijainti: Thaimaa

Aikaisin sumuntäyteisenä aamuna Phnom Penhissä hieroimme kaupat kentälle tuktukin kanssa. Viileähkössä ilmassa seurasimme kaupunkia joka oli jo täydessä työssä. Jätimme Kambodzan taaksemme ja lähdimme jälleen kohti Thaimaata.

Surat Thani

Lentomme vei meidät Bangkokin kautta eteläiseen Surat Thaniin, joka muuten on eittämättä oman Thaimaani parhaita mannerpaloja. Autenttinen elämänmeno ihastuttaa ja vihastuttaa. Hinnoissa ei ole tietoakaan turistilisistä.

Suratin hintaesimerkkejä:

Hotelliyö ilmastoinnilla 550 baht
Pad thai (tofu) kadulta 30 baht
Kokis kaupasta (330ml) 14baht
Pikkusetti hiekkaleluja 20 baht

Hyvinkin halvalla pärjänee siis. Ikävä kyllä, myös köyhyyden lieveilmiöiltä ei voitu välttyä. Pahimmin mieltä jäikin kaivelemaan eräs hyvin huonokuntoinen vauva resupekkaisen naisen käsivarsilla. Kuitenkin Suratin asukkaat ovat äärimmäisen avuliaita ihmisiä. Kun saavuimme lentokentälle, hyppäsimme minivaniin, joka myytiin tietenkin viimeistä paikkaa myöden täyteen. Kun pääsimme keskustan liepeille, läksimme kuljettajan ohjeiden saattelemana etsimään hotellia, jossa varauksemme lepäsi. Viideksi minuutiksi kuvailtu kävelymatka sai toisenlaisen ilmeen, kun olimme nelisen kilometriä haravoineet kadunvartta eessuntaas. Jokainen kyläläinen tuli vuoroin putiikeistaan avustamaan, thaiksi. Viimein wifin avulla onnistuimme paikantamaan hotellin sijainnin, joka paljastui valtaväylän toiselta puolelta. Vielä hotellimme edessä takaa kaahasi auto, josta huuteli meille aiemmin tutuksi tullut rouva tyttärineen. He olivat hakeneet auton, jotta voisimme sillä etsiä oikean paikan. Otettuina heitimme khoop khun khaat ja painoimme hikiset rinkat selässä viimein siistiin väliaikaiskotiimme.

Eilen aikamme budjettiystävällisessä Suratissa päättyi. Istutimme pesueemme aamutuimaan hotellin aulaan odottamaan kyytiä bussille, joka lopulta toimittaisi meidät satamaan. Lähes kaksi tuntia myöhemmin sovittu kyyti suvaitsi  saapua. Vietimme odotusajan katsomalla liveseurantaa Pariisista. Matka minivanin kyydissä lauttafirman edustalle oli miellyttävän lyhyt, mutta paikalla odotti ehkä kuonaisin koskaan näkemäni bussi. Sillä taitoimme reilun tunnin matkan satamaan, josta etenimme vielä kahdella lautalla tänne Ko Taolle.

Ko Tao

Päässäni olen vältellyt tätä saarta, koska mielikuvat ovat lähetelleen huonoja viboja. Syy saarelle tuloon on tavallaan selkeä. Herra A aloittaa huomenna OWD-kurssin Koh Tao Diversilla. Alunpitäen minun piti, mutta en edelleenkään ole onnistunut vieroittamaan hampaatonta tissitarsiria kiinteän ruoan pariin niin, että voisin olla päiviä erossa hänestä. Herra A otti neuvosta vaarin (tai neuvostovaarin kuten eräs tuttuni armeijassa sanoi) ja lupautui tähänkin elämykseen puolestani. Toistaiseksi siis yritän kuikkia olan yli kurssimateriaalia ja kuunnella meheviä juttuja merimaailmasta. Onhan mulla tässä vielä aikaa hoitaa homma kotiin! Koh Tao on pyhitetty lähinnä sukellukselle, mutta voi täällä tehdä muutakin. Dyykkauksen lisäksi snorklaus, jooga, uiminen ja ryyppääminen lienevät ne tärkeimmät tulonlähteet. Löhöämisestä ei onnekseni vielä olla keksitty alkaa veloittaa. Hinnat ovat korkeita, joskin juuri sukellukset tekevät poikkeuksen hintojen ollessa huokeampia täällä kuin naapureissa.

Taon hintoja:
Majapaikka tuulettimella 600-800 baht (varaudu kohtaamaan lääviä)
/Ilmastoinnilla 1000-1800 baht
Pad thai 80 baht /Pizza 200 baht
Happy hour mojito 100 baht
Vaipat 17kpl 200 baht
Open Water Diver suomiopetuksella ja vakuutuksella 10 500 baht

Tao ei varsinaisesti ole liikauttanut sisintäni suuntaan tai toiseen. Kilpailu on kovaa: majoitusliikkeitä, sukelluskeskuksia ja ravintoloita on vieriviereen. Hinnat kulkevat käsikädessä mutta taso saattaa vaihdella isosti. Turisteja on tietysti todella paljon ja onpa täällä tullut puhuttua ensikertaa suomea kotoa lähdön jäljeen. Merivesi ei ole tällä hetkellä kirkkainta mahdollista, mutta kyllä tuossakin uida sietää. Snorklaamaan yritän päästä tänään.

Sanottakoon vielä paratiisi-imagosta, jota Thaimaan saaret ansaitusti kantaa. Täällä näkee helposti maailman kauneimpia auringonlaskuja ja kirkkaita vesiä sekä hienoa hiekkaa. Muistakaa pitää luonto puhtaana kun matkustatte, jotta näistä ihmeistä pääsevät nauttimaan vielä monet sukupolvet.

IMG_20151115_141340

IMG_20151115_223111

Kilpikonnasaari kuittaa
Kiti

Phnom Penh ja hyytävä menneisyys

Bussilla Phnom Penhiin

Bussimatka Siem Reapista tänne kesti seitsemän tuntia ja vaikka bussikuljetuksen jäätävä 15$ hinta kirpaisi, oli se kaiketi järkevä sijoitus. Giant Ibiksen bussista löytyi wifi, ilmastointi, pullovesi ja Blue Pumpkinin suklaaleivos. Bussi oli siisti ja jalkatila ruhtinaalinen. Ikkunasta vilisi mielettömiä luontoilmiöitä ja upeaa maaseutua. Oli vesipuhveleita, lehmiä ja suloisia lapsia pyllyt paljaina juoksentelemassa pitkin pientaretta. Pysähdyimme välillä vessatauolle ja kerran syömään. Vieressä saksalainen jannu teki musiikkia ja jammaili pää notkuen kunniallisesti koko matkan. Olimme perillä pimeän tultua ja kaatosateen alettua.

20151104_133932

Eläväinen Phnom Penh

Phnom Penh ei ole varsinaisesti vienyt sydämiämme, mutta ei herättänyt muutenkaan järin voimakkaita tunteita. Syötävän katuruoan löytäminen on ollut yllättäen haastavaa. Safkakärryissä on niin paljon tunnistamattomia pieneläinvartaita, ettei niistä ilkeä valita ”parasta”. Enkä todellakaan tarkoita nirsoilla, itseasiassa kokeilisin kyllä, mutta meitä kun on muitakin. Majoituksemme ei sijaitse the joenvarrella, joten siinä saattaa olla syy muun muassa tuohon ruokapolitiikkaan. Myönnän muuten, että oma mielikuvani tästä kaupungista oli rähjäisempi kuin todellisuus monelta osin. On jättiruutuja kattojen päällä, monumentteja, huoliteltuja puistoja ja ilmastoituja kauppakeskuksia. On Land Roveria, Lexusta, Rangea ja Cadillacia.

20151107_180640

Itsenäisyysmonumentti

20151109_180451

Öiset katot

Tekemisestä ja sen puutteesta

Olemme ottaneet tämä visiitin pitkälti chillauksen kannalta ja uineet kauniissa kattoaltaassamme, sekä nukkuneet semihyvin. Siem Reapin lunastaessa ansaitusti temppelipisteet, valitsimme täältä lähinnä historiallisesti asiapitoiset kohteet. Ensimmäisenä tutustuimme lähistöllä olevaan Tuol Slengin vankilamuseoon ja tänään jatkoimme tositarinaan perustuvaa kauhukertomusta kuuluisilla Choeung Ekin killing fieldeillä.

20151106_151349

Rankkasateita on saatu lähes päivittäin.

Punakhmerit, Tuol Sleng ja Choeung Ek

Punaisten khmerien valtaannousu aiheutti miljoonien ihmisten kuoleman. Tarkoituksena oli luoda väkivallalla, pelolla ja tappaen utopistinen agraariyhteiskunta. Koulutetut tapettiin. Ihmiset marssitettiin maalle ja hajotettiin olemassa oleva yhteiskunta. Perheenjäsenet eivät enää saaneet olla tekemisissä toistensa kanssa, jolloin toisilleen puhumisesta seurasi teloitus. Kaikesta omaisuudesta tuli yhteistä. Ammusten ollessa liian arvokkaita, teloitukset tapahtuivat kaikella mahdollisimman halvalla tappamiseen soveltuvalla välineellä. Kuoleman kohtasivat miljoonat lapset ja aikuiset.

Tuol Sleng on entinen koulurakennus, joka punakhmerien toimesta muutettiin vankilaksi ja jossa toteutettiin kuulustelua ja kidutusta. Näin omin silmin sellit, joiden lattia-ala oli alle kaksi neliötä. Seinät olivat tiiltä tai puuta ja lattioissa oli ketjunpätkät jäljellä. Kivitalossa oli tukahduttava kuumuus. Tiloissa on esillä jalkapuita, vankien valokuvia, sellejä ja sänkyjä. Kidutusvälineitä ja kertomuksia miten ja mihin mitäkin on käytetty. Pelkkä vierailu vankilan tiloissa oli erittäin häiritsevä ja ahdistava.

20151106_152607

Kuulusteluvankien sängyt. Vangit olivat jalkakahleissa, joten suuria varotoimia ei karkaamisen varalle täällä tarvittu.

20151106_160113

Kahden puusellin ovet.

Kuten monista paikoista kansanmurhan aikaan, niin tältäkin vankilalta lähti rekkalasteittain ihmisiä viimeiselle matkalleen kohti Choeung Ekia. Suurin osa uskoi vapautumiseen tai edessä olevaan työleiriin, sillä eihän tuolta määränpäästä kukaan palannut kertomaan meiningistä. Kun rekka viimein pysähtyi kuoleman kentille, otettiin vangit peltikatokseen. Tästä alkoi vanki kerrallaan tapahtunut verenvuodatus, kunnes jokainen rekassa matkustanut oli menettänyt henkensä. Suuri osa vangeista teloitettiin katkaisemalla kaula. Teloitetut heitettiin joukkohautoihin monien ollessa vielä elossa, mutta kyvyttömiä huutamaan.

20151109_145044

Olen historia-ihmisenä hyvin ahdistunut kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Suosittelen tätäkin käyntiä kaikille, joita lähimenneisyys hiukkaakaan kiinnostaa. Kävin etukäteen tiukkaa ajatustaistoa siitä, onko oikein viedä lapsia tuonne. Tuol Slengissä oli yhdessä huoneessa ruumiiden kuvia ja selliosasto koettiin yhdessä tyttöjen kanssa hieman ahdistavaksi. Tuskin tuon ikäiset muuten ymmärtävät mistä on kysymys. Killing fieldeillä ollessamme avasimme jossain määrin neiti J:n kanssa kuolema-aihetta, sekä jätimme joukkohaudoille käsikorun kunnioittaaksemme kuolleiden muistoa, monien muiden tapaan.

20151109_150257

20151109_151626

Tähän puuhun lyöden tapettiin pienet lapset… Vieraat kunnioittavat ja muistavat uhreja omin käsikoruin.

Tunteiden sekametelisoppa tämä on ollut, mutta surullisella tavalla kiinnostavaa historiatietoa.

Ylihuomenna lennämme naapuriin biitsi-ikävissämme.

Villasukkaisaa marraskuuta kotiin toivoo
Kiti and co.

Phare, the cambodian circus

Yksi Siem Reapin kohokohdista oli paljon positiivista keskustelua herättänyt Phare Circus. Lyhyesti kyseessä on Battambangissa toimiva julkinen taidepainotteinen koulu, joka tarjoaa erittäin huonoista oloista tuleville lapsille ja nuorille maksutonta koulutusta ja osalle myöhemmin työllistymisen sirkuksessa. Vaikka kaikki tämä kuulostaa liian hyvältä, se ei pelkästään ole totta vaan myös toimiva konsepti.

Näitä nuoria taiteilijoita on helppo rakastaa, sillä heidän tekemisestään paistaa kova työ ja uskomattomat kyvyt. Suosittelen tätä esitystä jokaiselle tänne tulevalle. Osallistumalla esitykseen et pelkästään tue hyvää asiaa, vaan näet oikeasti hauskan ja fyysisesti taitavan shown. Lisää tietoa löydät osoitteesta www.pharecircus.org

20151103_105554

www.pharecircus.org

Olin hieman harmissani siitä, että teltan ollessa pieni ja näytöksen loppuunmyyty, sattui katsomo täyteen kovaäänisiä keski-ikäisiä turisteja. Pohjat oli ilmanmuuta naukkailtu bussissa. Heille oli luontevaa huudella toisilleen, tehdä ”aaltoja”, esittää varjokuvia videotykkiin ja räpsiä salamavaloa kaikista järjestäjän kieltopyynnöistä huolimatta. Tunnelma muistutti paikoitellen enemmän lätkämatsia kuin viihdetaiteen areenaa. Myöhästyneille eläkeläiskatsojille luonnollisesti buuattiin ja läsäytettiin raikuvat aplodit. Kamalan loukkaavaa käytöstä, jota oli vaikea seurata vierestä potematta myötähäpeää. Tästä saisi taas aasinsillan siihen, miksi tietynlaiset turistit käyttäytyvät epäkunnioittavasti vieraassa kulttuurissa? Törmäättekö muut tällaiseen ilmiöön? Sädekehääni vielä vähän vahatakseni, omat tyttäremme seurasivat hiirenhiljaa väsymyksestä huolimatta tuon tunnin mittaisen näytelmän. Ilmeet vaihtelivat heillä välillä epäuskoisesta aina hämmästyksen äärirajoille. Nuorempi neiti A innostui myös musiikkiosuuksista ja värikkäistä valoista, joten saimme nauttia esityksen lisäksi bonuksena rauhallisen vauvaihmisen seurasta!

20151101_210921

Kuvat on kyllä luvalla sanoen karmeita räpellyksiä, mutta ehkä niistä se idea välittyy 😅

Tästä piti tulla ylistyspuhe sirkukselle, eikä valitusvirsi huonosti käyttäytyvistä henkilöistä, joten… 😃

…Lippuja tähän hyvänmielen esitykseen saa monien hotellien respoista ja turistikojuista hinnan ollessa 17-18$. Suosittelen ampumaan paikalle varhaisin, jotta saatte valita parhaat paikat. Olimme puoli tuntia ajoissa ja silti jäljellä oli enää jämäpaikat tolppien takana. Onni suosi kuitenkin ja saimme siirrettyä itseämme parempaan kohtaan. Sirkus sijaitsee kansallismuseon vieressä. Tuktukin pitäisi irrota kevyesti enintään kahteen dollariin per suunta kaupungin keskustasta.

20151101_205521

Aikamme täällä Siem Reabissa alkaa olla kulutettu ja paikat koluttu. Huomenna on aika hypätä bussiin ja ajella alas Phnom Penhiin jatkamaan seikkailua.

Terkuin Kiti

Mykistävät Angkorin temppelit

Jokainen itseäänkunnioittava Kambodian kävijä tsekkaa maailmankuulun Angkor Watin sekä sitä ympäröivät temppelirakennukset ja rauniot. Koska löysälle Kambodzan visiitillemme ei oltu ympätty vielä mitään kellontarkkaa aktiviteettiä, päätimme hakeutua temppelialueelle katsomaan auringonnousua.

Temppelipäivä

Sovimme Banthornin kanssa treffit kadulle aamu viideksi. Epäilin kuinka kerkeäisimme ajamaan temppeleille ja ostamaan liput ennen mollukan kohoamista, mutten kuitenkaan kehdannut kyseenalaistaa vankan kokemuksen äänellä laadittua aikataulua. Kun lähdimme, oli vielä säkkipimeää ja hieman viileää. Matka hotellilta temppelialueen lippuluukulle otti noin varttitunnin. Lipunmyyntialue oli valaistu ja väkeä luukkujonoissa oli jo paljon. Passeja alueelle voi ostaa eripituisille jaksoille, aina yhdestä seitsemään päivään. Tyydyimme yhden päivän passeihin, hintaan 20$/ henkilö. Kulkulupaan otetaan muuten oston yhteydessä valokuva väärinkäytösten ehkäisemikseksi. Alue on todella iso ja henkilökohtaisesti koin tuktukin olevan oiva peli alueen tutkimiseen.

Karta_AngkorWatReitin voi suunnitella oman kuljettajan kanssa mieluisaksi. Me ajoimme ensimmäisenä Angkor Watille odottamaan aamua, jossa olimme kreivin aikaan. Istuimme hiljaa hämärän rajamailla, nurmen ollessa vielä kostea. Pikkuhiljaa pimeän hälvetessä ympärillämme alkoi hahmottua ääriviivoja sillasta, kirjasto- ja meditaatiorakennuksista, portista ja itse Angkorin sanoinkuvaamattoman kauniista temppelistä. Aurinko nousi kuvauksellisesti temppelikokonaisuuden oikealta puolelta valaisten koko kauneuden. Ympäriltä kuului kameran räpsintää, huokauksia ja sanallista ihailua. Auringonnousuissa on ihmeellistä taikaa!

Voisin kehua pelkästään Angkor Watia loputtomiin, mutta tyydyn tuuppimaan teitä kaikkia näkemään tuo historiallinen taidonnäyte itse. Minuun suurimman vaikutuksen tekivät ihmeellisen upeat tarinaakertovat seinäreliefiet ja devatat. Tutkittavaa riittää ikään tai kiinnostuksen kohteisiin katsomatta kaikille. Saimme tuhottua koko pitkän ja kostean päivän alueella. Näimme iltapäivällä poismenomatkalla lippuluukun tuntumassa ihmisiä, jotka sotkivat alueelle kehnokuntoisilla fillareilla, enkä voinut olla miettimättä kuinka temppelitutkimukset onnistuvat siinä kuumuudessa ja niillä välimatkoilla polkupyöräillen.

Eläimiinkin on mahdollista törmätä. Kerran vastaan käveli muhkea porsas, joka näytti yllättäen onnelliselta ja määrätietoiselta. Samaa ei voi sanoa kuvankauniista elefanteista, jotka olivat satuloitu turistiajeluita varten. Voisipa yksi ihminen muuttaa maailmaa, lopettaisin ensitöikseni villieläinten jalostamisen turistikäyttöön! Isot liskot asuttivat monia temppelitiilten rakosia. Viidankonlaita vilisi vielä poistuessamme apinoita, jotka mahdollisesti nököttivät siinä liikenteen läheisyydessä ruokakytiksellä.

Angkor Watin pari pientä faktaa

Angkor Wat tarkoittaa suunnilleen suomeksi ”kaupunkitemppeliä”. Rakennustyöt toteutettiin 1100-luvulla, jolloin temppeli rakennettiin valtiontemppeliksi ja omistettiin hindujumala Vishnulle, joka ylläpitää rakkautta ja elämää. Parisataa vuotta myöhemmin temppeli muutettiin theravada-buddhalaiseksi ja sellaisena se palvelee edelleen. Angkor Wat on kuvattuna Kambodzan lippuun.

20151026_061554_HDR

20151026_062557

20151026_063056

20151026_064653

Alueen muut temppelit

Pelkästään Angkor Watin alueella on useita satoja temppeleitä, jotka edustavat kaikki keskenään enemmän tai vähemmän erilaisia rakennustyylejä. Angkorin alueella riittää siis takuulla ihmeteltävää. Emme nähneet pintaraapaisua enempää kaikesta tarjonnasta, mutta näkemistämme meille jäi erityisesti mieleen muutamat:

Aikoinaan jopa miljoonan ihmisen kaupungissa Angkor Thomissa sijaitseva upea Bayon on khmerien rakentama buddhatemppeli. Bayonin tunnistaa torneissa esiintyvistä valtavista kivikasvoista, joita on vielä muutamasata jäljellä.

20151026_083822_HDR

20151026_083922

Niinikään Angkor Thomissa sijaitseva Baphuon oli huikea ja jäi erityisesti neiti J:n mieleen. Tämä alunperin hindulaisuuden Shivalle omistettu temppeli häikäisi linnamaisuudellaan.

20151026_085523

Viimeiseksi monien valokuvaajien ikuistama Ta Prohm on Tomb Raiderin tälle maailmalle tutuksi tehnyt viidakkotemppeli, joka teki vaikutuksen poiketen siten muista temppeleistä, ettei Ta Prohmia ole restauroitu samalla kädellä kuin muita kokonaisuuksia. Puut kasvavat yhteen rakenteiden kanssa, tehden koko pyhyydestä satumaisen kauniin.20151026_103834

Tällaisten kokemusten tiivistäminen sanoiksi on yhtä vaikeaa kuin esimerkiksi reissubudjetissa pysyminen, joten jätän postaukseni vain näihin loppusanoihin: toivon, että mahdollisimman moni käyttäisi mahdollisuutensa hyväkseen ja tutustuisi tähän yhteiseen uskomattomaan maailmaan.

Kiti 😘