Pallontallaajat.net
Valikko

Boholin aarteet

Cebu cityssä maatut kymmenen päivää olivat surkastuttaneet reissumieliämme siihen malliin, että puolikuntoisesta vauvasta huolimatta riivimme rätit rinkkoihimme ja suuntasimme satamaa kohden.

Tiesimme olevamme matkalla Boholille, muttemme saaneet päätettyä minne päin saarta laskisimme rinkkamme. Valtaosa turisteista päätyy Tagbilaranin sataman kautta Alona beachille, Panglaon saarelle. Koska vaihtoehdot karsittiin muutamaan neiti A:n voinninseurannaksi, löysimme mekin itsemme täältä Alona beachilta. En voi sanoa että juuri tänne parkkeeraaminen oli sittenkään kaikkein paras vaihtoehto. Ranta kuhisee retkimyyjää ja aurinkolasikauppiasta. Ylihintaiset ravintolat levittäytyvät rantahiekalle auringonlaskun aikaan. Toisaalta meri on kirkas ja meritähtiä voi bongata joka uinnilla. Hiekka on valkoista ja pienen kävelymatkan päästä löytää huomattavasti halvempaa syötävääkin.

Palataan aikaan ennen rantaviivaa. Maksoimme satamassa Cebussa lauttalipusta Cebulta Tagbilarangiin 400pesoa/aikuinen. Perillä Boholilla veneestä noustua pääsimme todistamaan taksitonta laituria. Kävelimme kylälle päin edelleen ilman kyytiä, jolloin törmäsimme onnenkantamoiseemme Johniin. John kyyditsi meidät Kawasaki-kolmipyörällänsä Panglaoon. Hintaa tuolla puolentunnin ajolla oli 250pesoa. Loppuillan vietimme etsien rannan myötä majoitusta. Havaitsimme hinnan ja laadun suhteen hajonnan olevan valtava ja hintahaarukka heitteli 1100-5000 peson välillä. Saimme siistihkön kämpän rannalta 1300 pesoa/yö. Varusteisiin kuuluu telkkari, kuuma vesi, jääkaappi ja ilmastointi.

Ovelta aukeaa vaatimaton näky.

Ovelta aukeaa vaatimaton näky.

Ansaitut rantapäivät kaipasivat seurakseen jotain aktiviteettiä, joten punaisen pienen Kian (auto) kyydissä ajoimme kohti kuuluisia Chocolate hillsejä. Suklaakukkulat ovat merkittävälle alueelle leviävät tasaisen pyöreät kukkulat, jotka kuivan kauden aikana kuivuessaan muuttuvat ruskeiksi ja ovat näin saaneet nimensä. Tutkijat eivät ole onnistuneet varmaksi todistamaan kuinka alue on saanut alkunsa, mutta kyseessä on eittämättä yksi todellinen luonnon ihme. Legenda sen sijaan kertoo jättiläisestä nimeltä Miguel, joka tapasi syödä kaiken mitä eteensä sai. Miguelin rakastuttua Adrianaan, hänen tuli voittaa tämän rakkaus laihduttamalla liikakilonsa. Hän oksensi kaiken syömänsä ja sai Adrianan. Oksennukset jäivät maahan muodostaen nämä merkilliset vuoret. Hieno tarina..

Näköalatasanne sai viime maanjäristyksessä selkäänsä, kunnostustyö on käynnissä.

Näköalatasanne sai viime maanjäristyksessä selkäänsä, kunnostustyö on käynnissä.

20151013_113252_HDR

20151013_113540

Chocolate hillseiltä palasimme takaisin pysähtyen ensin Loboc Adventure Parkissa, jossa herra A pääsi laskemaan zip linea. Tämän kreisin harjoituksen jälkeen lähdimme Lobocin jokiristeilijälle lounastamaan. Loboc river on äärettömän kaunis alue, jollaista jaksaisin ihailla ikuisesti. Buffetruoka ei tällä kertaa lunastanut samanlaista paikkaa sydämestäni joen kanssa.

Ilmojen halki...

Ilmojen halki…

Ehdottoman upeaa!

Ehdottoman upeaa!

20151013_135134_HDR

 

20151013_135914

Kerkesimme retkeltämme parahiksi uimaan auringonlaskuun. Tapasimme hauskoja ihmisiä ja neiti J sai ikäisestään Juanista sydänystävän. Itse sain myös ystävän kaksi vuotiaasta järkälemäisestä Alaskanhuskysta nimeltä Snow. Uskomaton koira!

20151013_162350

Meritähtönen

Jäänemme vielä päiviksi nauttimaan merestä, auringosta ja niistä kavereista joilla on sairaan nopeet lasit ja monta hyvää mönkkäriajelua tarjolla. Halvalla.

Kiti

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus