Pallontallaajat.net
Valikko

Ajatusten katkokävelyä Filippiineillä

Vastoinkäymisten ylitsevuotavuus alkaa aiheuttamaan lievää uskonpuutetta. Sen myötä roima epäolennaisuuksista ärsyyntyminen ja passivoituminen nostavat päätään. Päivät kuluvat yhtä hitaasti ja muistuttavat toisiaan. En silti tähän kaikkeen suostu, vaan aika ajoin muistuttelen itseäni siitä, miten aika ei tällä kertaa lopu kesken ja kuinka kaikella on aina tarkoituksensa.

Kävelytän neiti A:ta ympäri huonetta ja laulelen lauluja. Välillä pyyhin hänen nenäänsä, mittaan J:n kuumeen ja nostan paidankaulusta peittämään omaa yskääni. Keuhkoputkentulehdus, tuo perkeleemme. Ei sillä, ihan samanlaista parantelua se täälläkin on. Ikkunasta aukeaa hieno maisema halki tuntemattomana pysyttelevän kaupungin. Harmittaa pysytellä sisällä.

20151002_153554_HDR

20151003_190526

Toinen toiselle ja toinen toiselle. ”Jes tää nukahti! Syömään”

Kun on ollut aikaa ajatella, olen mietiskellyt kuinka kiva maa Filippiinit itseasiassa on. Kovin vaikea ymmärtää, miksi maahan matkatessa lietsotaan kauhutarinoita ryöstelevistä penskoista ja joka kulmilla notkuvista huijareista. Meitäkin on yritetty koijata. Kerran. Ihan eksoottisessa Pizza Hutissa. Olikin muuten uhkaava tilanne, kun tarjoilija meinasi laittaa vaihtorahan väärään taskuun. Manilan kadut voivat olla paikoitellen aikamoisia räkärännejä. Silti sielläkin saimme osakseen pahimmillaankin lämpimiä hymyjä ja roskisdyykkareiden kättely-yrityksiä. Filippiiniläisillä tuntuu olevan sisäänrakennettu avoin ja iloinen elämänasenne. Olisi poikkeavaa jollei kukaan tulisi tietä ylittäessä takaa juoksuaskelin ihailemaan vauvaa ja kysymään kuulumisia. Tämä on ehkä lapsirakkain koskaan tapaamani kansa, sekä monella tapaa edelläkävijä muista Kaakkois-Aasian maista. Otetaan esimerkiksi se, kuinka muovipusseja vältetään käyttämästä ja ostokset pakataan paperipusseihin. Tai kuinka turvallisuutta peräänkuulutetaan niin tieliikenteessä kuin rakennustyömailla jättiplakaatein. Ehkä näkyvintä on imetysmyönteisyys. Äidinmaidonkorvikkeen mainontaakin on rajoitettu imetyksen kannustimeksi. Täällä ei siis todellakaan tarvitse miettiä missä vauvaansa ravitsee. Koirista pidetään sydäntä lämmittävällä tavalla huolta. Niitä ruokitaan ja niiden kanssa leikitään. Hirveä sääli että nämä lisääntyvät vapaasti keskenään, tuoden jatkuvasti lisää onnettomia kohtaloita kaduille asumaan.

20151002_153845

Asutusta

20151004_162751

Ihanainen hedelmätori.

Kävimme muuten lääkärin vastaanotolla. Taksi jätti meidän sairaalan pääoville. Kipusimme portaat ylös aulaan, jonne vartija avasi meille oven. Sellainen vartiointi on täälläpäin hyvin vahvasti tapana. Vartijan ammatti taitaa työllistää melko ison prosentin kaikista filippiineistä. Aula oli järjettömän kiireinen. Te tiedätte ne amerikkalaiset sairaalasarjat, joissa päivystystilassa ristiin rastiin juoksee mahaansa pitelevä synnyttäjä, kepeillä haparoiva nuori, kaatuileva juoppo, yksi nenäverenvuoto ja hoitohenkilökunta vihreissä id-kortit heiluen. Yritin silmäillä paikkaa, jossa voisimme ilmoittautua. Eräs vahtimestari havaitsi eksyneen lapsiperheen ja kysyi reippaasti lääkärimme nimeä. Yhteisen ihmettelytuokion päätteeksi huvittunut mies haki pitkän nimilistan ja käski valita siinä luetelluista lastenlääkäreistä yhden joka päivystäisi lauantaisin. Valinta tehtiin ja pääsimme etsimään kadun toisella puolella sijaitsevasta lääkäreiden rakennuksesta kyseistä ammattihenkilöä. Istuimme tovin kolmannen kerroksen penkeillä, ihmetellen lasiovia joiden takana lääkäri mahdollisesti ottaisi meidät pian vastaan. Kotvan kuluttua ymmärsimme, että viereisistä ovista pääsi lasin toiselle puolelle ilmoittautumaan ja asettumaan jonon jatkeeksi. Pieni ilmastoimaton odotuskoppi veti sisäänsä noin 15 perhettä lapsineen. Nihkeästä ennakkoasenteesta huolimatta odotus ei ollutkaan sietämätön kuten pelkäsin, vaan noin puolen tunnin kuluttua pääsimme asiantuntevan naisen vastaanottohuoneeseen. Tutkimusten jälkeen yritin tiedustella vakuutusyhtiön korvauspolitiikkaa, johon lääkäri totesi olevan parempi suorittaa maksu itse ja hakea korvaus yhtiöltä kuittia vastaan. Saimme lääkkeet ja ohjeet voinnin seurantaan. Maksu tuli suorittaa huoneen ulkopuolella olevalle ilmoittautumistiskille. Laskun suuruus jännitti, etenkin kun herra A lueskeli tuntemattoman matkailijan sairaalareissun kululaskelmaa ääneen ennen tätä. Käynnin päätä huimaavaksi hinnaksi muodostui muodollinen 300 pesoa lääkkeineen, joka tarkoittaa noin kuutta euroa. Taidan säästää vakuutusyhtiön eräältäkin paperisotkulta tällä kertaa.

20151003_114235

Lista lastenlääkäreistä.

20151003_105951

Kyseisen lääkärin vastaanottotila.

 

20151003_114209

Neiti J:n saamat lääkkeet ja resepti

20151003_114301

Tällä lasten paracetamolilla hintaa 96 pesoa.

Syksyisiä säteitä Suomeen toivoo

Kiti

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus