Pallontallaajat.net
Valikko

Jäähyväisten sietämättömyys

Lähtemistä edeltää aina jäähyväiset taustajoukoille. Vaikka emme lähde lopullisesti, lähdemme silti pois.

En ole liiaksi elämäni aikana joutunut hyvästelemään läheisiäni. Ehkä mieleenpainuvimmat  jäähyväiset ovat olleet lapsuuden muutto pääkaupunkiseudulle. Tuolloin hyvästelemäni kaverit ovat edelleen tuoreessa muistissa. Uudelleen hyvästelin vasta muuttaessani Vekarajärven varuskunta-alueelle suorittamaan asepalvelusta. Sieltä toki käytiin kotona lomilla. Viimeiseksi sanoin heipat työkavereilleni miltein nelisen vuotta sitten, kun jättäydyin lapsentehtailuvapaalle. Muutaman rakkaan ihmisen ja eläimen olen joutunut hyvästelemään aikain saatossa sateenkaarisilloille.

Tässä sitä seistään aika tiukan paikan keskellä. Hyvästely ei tee pahaa jos asiaa ei ajattele, mutta kyllähän se tippa nousee linssiin heti jos sille antaa mahdollisuuden. Toiset on tavallaan helpompi jättääkin ja toiset taas ei. Sanoisin että lasten kanssa kaikki on hyppysellisen hankalampaa, kun heillä on kovin kriittisessä vaiheessa suhteiden luominen ja rutiinit. Kokonaiskuvaa tarkastellessa melko helpolla olemme silti päässeet. Tiedän että itku tulee kentällä, eikä sille mitään voi. Nykyteknologian avulla ei toisaalta taas kauas karata. On Skypeä ja Viberit, Facebook ja Whatsapp. Ihan joka mestoilta löytyy nettiyhteys, joten pakeneminen on tehty miltein mahdottomaksi. Herra A on sitäpaitsi niin jäätävässä symbioosissa piirilevyjensä kanssa, ettei edes etelän aurinko sitä sulata. Kertonee ehkä jotain se, että mukaan piti mahduttaa läppäri, tabletti ja kännykkä x3. Kaikesta päätellen olemme siis saatavilla…

Itselleni rankinta, jopa ylitsepääsemätöntä tuntuu olevan koirien jättäminen. Painin moraalituskissani, enkä osaa päättää teenkö itsekkäästi vai hyvin itsekkäästi. Kerron tunnin välein eläinlapsilleni että “äiti tulee kyllä takaisin” ja jakelen rapsutuksia tuon tuosta. Aiemmat reissuthan ovat olleet ihan kamelin pieruja tähän verrattuna.

Mitään muuta jännitystä ei ole vieläkään havaittavissa. Sain äsken rinkat lähtövalmiiksi, hieman rahaa vaihdettua ja kävimme vielä nappaamassa pari kuvaa minusta ja neiti J:stä. Viisumeihin noita kuvia lähinnä saattaa tarvita. Olemme saaneet uskomattoman paljon kannustusta ja apua lähipiiriltä ja vähän etäämmältäkin. Todella rohkaisevaa 🙂

Syksy on saapunut saattelemaan meidät matkaan ja hyvä niin. Puhdas ilma ja syyssateet ovat yksi rakkaimmista jota kotimaallamme on tarjota, joten ilolla otan ne vastaan ennen kuumankosteaa Kaakkois-Aasiaa.

cute-rain-in-mirror

Lämmöllä Kiti

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Faija 20/09/2015 09:18

    Hyvää sekä antoisaa matkaa ja maailmanvalloitusta.
    En löhde runoilemaan sen enempää vaan siteraan vapaasti muistini mukaan suurta ajattelijaa ja filosofia, Peppi Pitkätossua, tämän lohduttaessa lähtönsä hetkellä ystäviään Tommia ja Annikaa:
    “Mutta jos ei koskaan lähde pois, ei voi koskaan tulla takaisin ja iloita jälleennäkemisestäkään”

    • Vastaa kitigo 20/09/2015 11:37

      Kiitos vielä toivotuksista! Kaikki tietävät tällä kertaa matkastamme tasan saman verran kuin me itse,joten nähkäämme mitä päivät tuovat tullessaan. Mukavaa syksyä tänne kotiin teille!

    Jätä vastaus