Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

kesäkuu 2015

Älä joulusta puhu

Itä-Helsinkiläisessä kolmiossa fiilistellään nyt jännityksen ja pelon sekaisia hetkiä. Olemme saaneet päätökseen keskustelun siitä miten kulutamme tulevan talvemme.

Viime jouluna kelailimme yhdessä, mitä joulu meille edustaa. Päädyimme tuolloin sellaiseen näkemykseen, jonka mukaan joulu on perheen yhteistä aikaa, ruokaa, rauhoittumista, kynttilöitä ja jalanjälkiä lumessa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan punatulkku muistaakseen, että nostalgista muistikuvaa pidemmälle ei viime jouluna enää päästy. Eikä sitä edellisenä, eikä sitä edellisenä ja niin edelleen. Hiki välikausihatussa, loskassa eteenpäin työntävä joululahjahirviö ei ole mieluisa skenaario. Mietimme miksi emme voisi olla missä päin maailmaa tahansa rauhoittumassa. Itsekkäästi vaan laittaa lahjarahat matkusteluun. Kun tähän ynnää ettei vuosittain pitenevät talvikauden lomamatkat edelleenkään ole tuntuneet riittävän pitkiltä, “pelkkä menolippu” alkoi kummitella päässä. Hahmoittelemamme matkan pituus vaikuttaisi olevan noin neljä kuukautta. (Jotain kolmen ja kuuden kuukauden väliltä lähes varmasti.)

Summa summarum, olemme siis aloittaneet irtaimiston myymisen ja tavoiteena on luovuttaa vuokrakoti pois ennen lähtöä. Pian statuksemme tulee olemaan järkyttävä: asunnoton nelihenkinen perhe, jolla sattuu olemaan kaksi koiraa! Huh huh. Koiramummomme on onneksemme luvannut huolehtia rakkaista nelijalkaisistamme. En osaa käsitellä ikävän määrää, jonka tulemme kohtaamaan matkan aikana.

Päätin olla kertomatta matkakohteita, ne kun tuntuu vielä kovasti vaihtuvan, sekä hakevan paikkaansa reitin varrella. Jotain vanhaa ja paljon uutta ainakin. Työkuviot vaatii vielä järjestelyä ja lähtöpäivä täytyy lyödä lukkoon. Pitää suunnitella suurinpiirtein maat ja reitti. Uusia ainakin yksi passi, ehkä toinenkin. Jutella lapsille. Ja vanhemmille. Sekä myöskin koirille. Eniten kaikesta, pitää säästää raivopäisesti fyrkkaa.

Fiilikset on suoraan sanottuna todella diipit tyhjenevässä kodissamme. Näinä hetkinä sitä toivoo kämmenet yhteen painettuina, että joku nappaisi olkapäästä kiinni ja lupaisi että hyvin se menee.

IMG_20150626_012041

 

Menee se, luotan siihen.

Kiti

Mitä jäi mieleen Islannista

Faktat tiskiin. Islanti on sikäli jännä maa, että teki mieli vetää ranskalaista viivaa kaikesta mikä on maalle ominaista. Tein yhteenvedon seikoista, jotka nousivat mielestäni matkamme aikana erityisesti esille.

-Yöttömät yöt, kuten kotosuomessakin, mutta kesäaikaan Islannissa on vuorokauden ympäri hämmästyttävän valoisaa ja lähes joka majapaikasta sekä kodista löytyi pimennysverhot.

-Islantilaisten englanninkielen osaamistaso on hyvä ja ääntäminen selkeää. Tosin kansalaiset ovat hieman kuten mekin, melko takapajuista ja saattavat antaa itsestään jopa töykeän kuvan. Pinnan alla piilee kuitenkin avulias ja iloinen kansa.

-Autoilu on helppoa ympäri maan ja liikenne turvallista. Sääolosuhteet saattavat vaikeuttaa ajamista paikoitellen. Maanteillä nopeusrajoitus on 90km/h, taajamassa luonnollisesti matalampi.

-Julkinen liikenne tuntuu olevan olematonta. Reykjavikissa näkyi kuitenkin jokunen bussi.

-Jokaikisessä kylässä on asukasmäärästä riippumatta uima-allas, jopa todennäköisemmin kuin kauppa tai bensis. Näissä altaissa uidaan säästä riippumatta ympäri vuoden. Kuuluisimpia geotermisesti lämpeneviä kylpylöitä on Blue Lagoon.

-Lähes kaikista ravintoloista saa keittoa. Keitto tuntuu olevan edullinen ja hyvä valinta. Muut ravintoloiden vakisapuskat ovat kala ja lammas. Paikalliset suosivat kuitenkin juuri keittolounaita, todennäköisesti niiden edullisen hinnan vuoksi.

IMG_5075

Parsakeitto. Joskus olen syönyt parempaakin ruokaa.

-Hintataso on korkea, tähän on maahan matkaavan syytä varautua. Majoitushinnat pyörivät etukäteen varattuina noin 50e /yö ja ylöspäin. Keittolounaan poistaa lounasravintolasta noin 8-13e. Keittoa saa useimmiten santsata. Vesi kuuluu ravintolassa aina hintaan, joten jollei kaljahammas kolise, sillä pärjää mainiosti.

-Väkiluku on hyvin matala, itseasiassa koko Islannin väkiluku on noin puolet Helsingin väkiluvusta.

-Vesien rikkipitoisuus on huomattavan korkea. Tämä käy ilmi mm. putkistosta vapautuvasta rikinhajusta, jonka nokkelimmat yhdistävät ihmiskehon epämielyttäviin hajuihin. Mistään haitallisesta ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse, vaan vesi ympäri maata on käyttökelpoista.

-Massa on huomattava määrä vesiputouksia ja luonto on muutenkin ainutlaatuista. Eläimiä on paljon, mutta lajit rajoittuvat lampaisiin, hevosiin, poroihin ja erilaisiin lintulajeihin, sekä vedeneläviin. Luonnon erilaisuus sai tämän tiedonjanoisen opiskelemaan netistä iltaisin maantietoa!

-Wifi toimi jokaisessa guesthousessa erittäin hyvin. Tämä oli vanhalle aasianmatkaajalle suuri asia 😀

 

IMG_5281

Kirkko Reykjavikissa. (ei THE kirkko, mutta paljon kauniimpi)

 

 

Ring road completed

Takalistoissamme tuntuu ajetut 2000 kilometriä ja muutaman tunnin lento kirsikkana kakun päällä. Paluulento oli lyhyydestään huolimatta uuvuttava. Matkustimme nimittäin aamua kohden, jolloin yksi yöuni jäi kokonaan välistä. Rakas pienempi tyttäreni järjestikin Keflavikin kentällä boardausjonotuksen lomassa mahtavan draamanumeron, huutamalla silmät kyynelissä käsivarrellani. Molemmat lapset kuitenkin nukkuivat tottuneen oloisesti lennon. Laskimme, että tämä oli jo neiti J:n 30. lento. Tuntuu suurelta luvulta jopa itsestäni, kun kyseessä on alle kolmivuotias reissutyyppi. Pohdiskelin Islanninmatkan puolia paluulennolla. Tulin tulokseen, etten todennäköisesti jaksaisi toiste 2kk ja 2v lasten kanssa näin pitkää roadtrippiä. Seuraavan kerran lähtiessämme neiti A onkin jo puolivuotias, jolloin lähtökohta on aivan toinen. Kulunut viikko on kuitenkin sujunut äärimmäisen hienosti, eikä syy pohdintoihini olekaan muu kuin oma jaksamiseni. En useinkaan turvaudu kuluneisiin fraaseihin, mutta tänään “äiti on ollut vähän väsynyt”.

IMG_5028

Vatnajökull glacier

IMG_5179

Akureyrin maisemaa Pohjoiselta Jäämereltä katseltuna

IMG_5073     

Otimme viikon loppupuolella kaiken tarjolla olevan irti Islannista, käyden muun muassa whale watching-retkellä, geotermisessä Fontana spassa ja hienosti illallistamassa. Suosittelen lämpimästi tuota Fontana spata joka meillä korvasi kuuluisan Blue Lagoonin. Tämä pikku kylpylä sijaitsee golden circlen alueella ja pääsymaksu huitelee siinä 3400isk (n.20e) per aikuinen. Paikka on  erittäin siisti. Lapsiperheitä ajatellen huomioitavaa on se, että tänne saa viedä kaikenikäiset lapset. Blue Lagoonin ikäraja on 2 vuotta. Fontanasta löytyy saunoja, useampi eriasteinen allas ja mahdollisuus pulahtaa järveen. Sehän tietysti sopii meille hulluille suomalaisille 😉 Voin myös suositella tuota valasretkeä, jonka meille toteutti Ambassador, pohjoisen Akureyrissä. Tämä aktiviteetti oli jätetty alkuperäisistä suunnitelmista suolaisen hintansa vuoksi pois, mutta koska meille jäi aikaa ja valaan näkeminen löytyy allekirjoittaneen bucket listilta, löysimme itsemme pian aurinkoisen valasaluksen kannelta. Henkilökunta oli äärettömän omistautunutta työlleen ja kaikki tapahtui valaiden ehdoilla, niitä kunnioittaen. Valaan voi bongata 96% mahdollisuudella kyseisen firman tarjoamalta retkeltä. Me näimme useita ja saimme muutamat kuvatkin. Veneellä ollessa tuli muodostettua nopeasti omaan pääkoppaan leikkimielinen peli, jossa jokainen yrittää bongata ensimmäisenä valaan ja saada siitä kuvan. Lunneja emme valitettavasti nähneet koko matkan aikana. Itseäni tuo jäi hieman harmittamaan, joten jos matkakassa vuotaa yli, kehoitan yhdistämään valasretkeen myös lunnisaaren näkemisen. Näitä matkoja tehtiin Húsavíkista, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Akureyristä.

IMG_5144

Siellä se menee!

IMG_5141  

 

Viimeinen päivä piti saada kulumaan Reykjavikissa, jossa hyvin pian huomasimme, että maan ympäriajoon verrattuna olimme todella tylsähkössä kaupungissa. Kaikki nähtävä tuntui olevan pienen alueen sisällä. Sahasimme ostoskadun päästä päähän ja vierailimme Reykjavikin family parkissa, jonka lähin määritelmä voisi olla kotieläintilan ja puuhamaan risteytys. Kyllä tuolla vääntämällä sai pari tuntia menemään. Parkkipaikan löytyminen Reykjavikissa oli yhtä vaikeaa kuin Helsingin keskustassa, joten autoa siirreltiin vain pakon edessä. Jos suunnittelet matkaa Islantiin, lämpimin vinkkini on: vuokraa auto. Pelkkä Reykjavik antaa täydellisen väärän kuvan tuosta maasta ja olen iloinen, että vietimme siellä vasta viimeisen päivän kierrettyämme ensin kaikki maaseutujen aarteet.IMG_5062

 

Kotiutuneena, Kiti

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Kolmas yö Islannissa. Herään kylmyyteen ja nousen kääntämään patteria lämpöisemmälle. Lentomme saapui perjantaina paikallista aikaa neljän jälkeen iltapäivällä. Lapset jaksoivat lyhyen lennon hyvin. Icelandair oli kaikkeudessaan erityisen miellyttävä kokemus ja henkilökunta oli lämmintä ja helposti lähestyttävää. Olimme vuokranneet Keflavikin läheltä auton ja firman edustajan oli määrä tulla noutamaan meitä nimikyltin kanssa kentältä. Kukaan ei kuitenkaan ollut vastassa, jolloin aloitimme vimmatun puhelinrumban. Vuokrafirman herra vakuutteli, että paikalla on joku viidessä minuutissa. Hieman pidemmän “viisminuttisen” jälkeen kaksi naista saapui auton kanssa. Jouduimme jättämään muun porukan kentälle, kun lähdin oman perheeni kesken vastaanottamaan autoa. Viimein noudettuamme loputkin matkalaiset kyytiin, pitkä ja kivinen tie saattoi alkaa. Ensimmäiselle päivälle olimme varanneet ajomatkaa Hellaan saakka noin 135km, jossa majoituimme leirintäalueen mökissä. Mukava mökki ja kauniit maisemat. Joskin erikoista oli se, että mökissä hohkasi keittolevy päällä saapuessamme. Kun huomautin asiasta respalle, sain vastaukseksi käsien levittelyä.20150606_061020

Teimme ensimmäisen vuorokauden tarvehankinnat Islantilaisen tyypilliseen 70 euron hintaan ruokakaupassa. Islannissa puhutaan hyvää englantia ja turisteja on paljon. Kaikki on hyvin hintavaa. Ruokana suosin ravintoloissa päivän keittoa, joka usein on edullinen ja sitä saa santsata. Huomasin alussa tuudittautuvani turhan pohjoismaiseen palveluun. Kuitenkin kun yhdeltä ravintolakerralta on puolet ruokalistan raaka-aineista, leipä, veitset ja kokis lopussa, sekä hetken odottelun (ja jo maksettujen annosten) jälkeen tullaan vielä tarjoamaan eioon tilalle jotain muuta vaihtoehtoa, alkaa hymy hyytyä ja tunnelma muistuttaa snickersin mainosta.

Islannin ympäri-ajo sen sijaan on osoittautunut vallan mahdolliseksi ja jopa mielyttäväksi ajatukseksi, kunhan muistaa kilometrimäärän ja paikoitellen pomppuiset tieosuudet autoa valitessa.DSC_0145

Lasten roikotteluun manduca on ollut omiaan, joten kantoliina on lähinnä riippunut ikkunoiden edessä yöttömiä öitä toppuuttelemassa. Manduca on kaikkiaan nopeampi käyttää, helpohko imetystä ajatellen, toimii useamman ikäisen kanssa ja ennen kaikkea, hengittää paremmin!DSC_0142

Jäämaan säätilat ovatkin olleet positiivinen yllätys aurinkoisine päivineen, raikkaan vuori-ilman kera nautittuna. Sateita emme ole juuri saaneet, mutta tuuli on toisinaan ollut itsessään jo yksi iso lapsellinen nähtävyys.20150608_140028

Palataampa matkan loppupuoliskoon hieman tuonnempana. Katsotaan silloin, kuinka rankasti vesiputoukset valuu korvista, lapset kun ovat niiden paljoudesta jo hieman mukisseet.20150606_135613

Kiti

Lähtö lähellä

Perjantaina starttaa matkamme ihmeelliseen Islantiin. Islannin sää on vähintään erikoinen ilmiö, jotenka olen yrittänyt valmistautua monipuolisesti. Noudatan uskollisesti omaa tutuksi tullutta pakkauslistaa, pienellä pohjoismaisella viilauksella. Luotan sade-asun, vaellukseen soveltuvien kenkien, pipon ja hanskojen tuomaan lisään. Isommalle pienelle koen tarpeelliseksi teknisen väliasun ja ohuita trikoisia vaatteita. Kerrospukeutuminen kunniaan! Puolivälissä matkaamme yövymme Akureyrissä, jossa majoituksestamme löytyy niin pesukone kuin kuivausrumpukin. Tämän vuoksi vaihtovaatetta pakataan minimaalisesti.20150602_094506

Pienemmän tyttären kantoon valikoituu kaksi kantolaitetta, trikoinen liina ja manduca. Esikoisen kohdalla käytössä oli useampikin kantorinkka, jotka sittemmin kierrätimme eteenpäin. Vasta maailmaan saapunut neiti A ei vielä saisi edes nököttää moisessa. Lisäksi pakkaan mukaan läpipainopakkauksen allergialääkettä. Sellainen meillä onkin aina matka-apteekissa mukana, vaikkemme ole allergikkoja. Auttaa mm. heinänuhaan, itikoiden pistoihin ja muihin yllättäviin reaktioihin. Koska olemme vuokranneet Reykjavikista auton ja turvakaukalon, päädyin pakkaamaan myös kevyen huivin/peiton. Sillä saan kaukalon tarvittaessa verhoiltua auringonpaisteelta (aurinko siis tilattu!). Me muut nappaamme tietysti aurinkolasit päähän, onhan kesä!

Rahapuoli on sikäli hoidettu totuttuun tapaan niin, että vaihdan hieman valuuttaa täällä ja nostan paikanpäällä seinästä tarpeen tullen. Kortit lienee enimmäkseen käytössä kun tällä puolen palloa seikkailemme.

Jännittävää nähdä, milkainen kupletti tästä vielä saadaan aikaan. Matkaseurueemme koostuu niin miehestäni ja lapsistamme, mutta yhtälailla oma äitini, siskoni (9v) ja meneväinen mummini löytävät paikkansa vuokra-autosta!

Matkakuumotteluterkuin Kiti