Pallontallaajat.net
Valikko

Lapset ja lennot =epämukavuusalue?

Kun esikoiseni oli vasta putkahtanut maailmaan, aloin jo suunnitella pakoa ulkomaille, ensimmäistä kertaa kolmihenkisenä perheenä. Lapseni oli todella itkuinen, mutta elin sisukkaasti siinä ajatuksessa, että tuo ei voi rajoittaa niitä muutamia tärkeitä onnellisuustekijöitä. Neiti J oli 6kk ikäinen, kun hyppäsimme koneeseen Helsinki-Vantaalta. Lomakohteeksi tälle koematkalle valittiin erittäin helppo, “Teneriffatyylinen” ja simppeli Kap Verden saariryhmä. Lennot otti suuntaansa n. 9-10h ja tietysti olin kauhusta kankea. Yritin etsiä kikkoja lentomatkoja helpottamaan. Pahin skenaarioni oli kymmenen tuntia huutavasta puolivuotiaastani korvakipuineen ja rintaraivareineen. Muistan toivoneeni että aiheesta olisi enemmän konkreettista tekstiä luettavaksi. Ei ollut. Lähtöpäivä lähestyi. Kuin taikaiskusta konsanaan, lapsen temperamentti tasaantui tai opin tulkitsemaan sitä jotenkin. Viikot ennen matkaa lapsi hymyili enemmän kuin siihen astisen elämänsä aikana yhteensä. Ja lennoilla ja loman aikana. En ollut koskaan nähnyt häntä niin iloisena, vielä paluulennollakin. Kunnes saavuttiin taas kylmään pohjolaan. Siihen loppui se iloinen asenne! Tämä kaava on oikeastaan toistunut aina ennen matkaa ja sen aikana. Todennäköisesti kyseessä on reissuodotuksen positiiviset vibat ja vanhempien leppoisa asenne, siis ainakin se mikä lapselle näytetään. Kun tulevasta puhutaan iloisen odottavasti, lapsellekin tarttuu oikeanlainen mielentila. Jännitys ja odotushan on näillä matkoilla puoliruokaa!

Indonesia 9.1-30.1 881

Pienen rintaruokitun lapsen kanssa travellaaminen on itseasiassa todella helppoa. Nesteytys ja ruoka on aina lähellä. Vastustuskyky tulee samassa paketissa. Tuo ensireissu meni niin hyvin että massaturistimatkamme loppuivat siihen mistä alkoivatkin. Vanhempi lapseni on matkustanut todella uuvuttavia settejä useine vaihtoineen, pitkine lentoineen ja juna-/bussimatkan kera, joten uskallan seisoa sanojeni takana 🙂 Tässä kirjoituksessa nostetut aiheet itseasiassa pätee myös niin busseihin, juniin, koneisiin kuin lauttoihinkin. Kaikista näistä mainituista meillä on kokemusta ja vastaan mielelläni myös kysymyksiin, jos näin voin olla avuksi!

IMG_8809

Muutamia huomioita omasta näkökulmastani:

Väittämä 1: Lasten korviin sattuu nousut ja laskut

Oikaisu: Kuten meillä aikuisillakin, korvakivut ovat yksilöllisiä. Olen opetellut aina nousujen ja laskujen aikana imettämään (tietenkin myös tuttipullo käy), isommalle on pillimehu tai vettä ja pilli lähettyvillä. Hän osaa jo kertoa jos tuntuu pahalta. Ensimmäisillä lennoilla oli mukana myös puuduttavat korvatipat, jotka havaittiin hyödyttömiksi ja on sittemmin jätetty pois. Tämä korvakipupelko on osoittautunut muutenkin täysin ylireagoinniksi.

Väittämä 2: Lentokoneessa humisee, jolloin lapsen itku ei kuulosta niin riipivältä.

Oikaisu: Tämä on osittain totta. Toki itku kuuluu omaan korvaan koviten ja jatkuvana on kuormittavaa myös kanssamatkustajille. Lapsen itku on toisaalta hyvinkin normaalia ja joka lennolla on myös aikuisiän saavuttaneita mölisijöitä. Suurin osa kanssamatkustajista ymmärtää lapsiperheitä, ja hyvin todennäköisesti ette ole ainoita lapsen kanssa matkaavia siinä koneessa. Kuka muka muutenkaan onnistuu saavuttamaan harmonisen olotilan lennolla? Ja se ei takuulla johdu ympärillä ääntelevistä mukeloista (paitsi jos ovat omia)

Väittämä 3: Lapsi pitkästyy.

Oikaisu: lapsi pitkästyy, jollei ole mitään virikkeitä. Iästä riippuen pelit, älylaitteet, piirtovälineet, naposteltavat, kirjat, lelut, you name it. Välilaskut kävelyineen ja ikkunasta katselu on myös oikein mukavaa puuhaa. Oman kokemukseni mukaan lapset nukkuvat erittäin hyvin lennoilla. Aikuiset pitkästyy helpommin.

Väitämä 4: Tarvitset vauvakopan.

Oikaisu: Et tarvitse. Tai me ei olla ikinä tarvittu. Sylissä on ollut ihan ok, niin äidillä kuin lapsellakin. Ruokailut tuottavat hieman päänvaivaa, mutta niistäkin on selvitty, kiitos toisen aikuisen. Tottakai sellaisen olemassa olo voi helpottaa, jos lapsi itse on siinä rauhallinen. Kaikki keinot, mitkä omaa mieltä rauhoittaa, kannattaa käyttää.

Kap Verde Sal 21-28.3.2013 005

Koska matkaamme usein hyvinkin pienellä varustuksella, olemme pyrkineet myös lapsen virikkeissä minimalisuuteen. Muutama lelu ja pieni kirja, jotka lapsi voi itse valita. Tuttu unilelu on ollut myös hyväksi havaittu turvallisuustekijä. Oikeastaan meillä on muodostunut samat matkalelut, jotka pakataan uudelleen ja uudelleen reissuille. Lisäksi mukaan tulee eväät, esimerkiksi suolakaloja, naksuja, namuja tms sekä juotavia. Huom. Alle kaksi vuotiaalle saa vielä omat juotavat turvatarkastuksen läpi. Myös kentältä (turvatarkastuksen jälkeenkin) voi hoitaa juomahankinnat lähes kaikilla isommilla kentillä.

IMG_8870

 

Jollei se ota, ei se annakaan. Joten huoli pois ja halpojen lentojen perään 😉

-Kiti

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

4 Kommentit

  • Vastaa Kaisa 03/06/2015 20:37

    Tuttu lentoemäntä kertoi nousujen ja laskujen aikana painavansa lapsensa korvia kämmenillään. Pää käsien väliin, aikuisen sormet ylöspäin ja sit painetaan hellästi ja irrotus, painetaan ja irrotus. Se auttaa tasaamaan painetta korvissa. Ei satu. Tätä voi harjoitella ennen lentoa. Meillä se auttoi ja isompi osas ekan painelun jälkeen itsekin pyytää lisäpainelua.

    • Vastaa kitigo 04/06/2015 00:31

      Mahtava vinkki! Taitaa perustua pieneen alipaineeseen. Ehdottomasti kokeilun arvoinen 🙂

  • Vastaa Lotta 04/06/2015 10:21

    Hei, päädyin lukemaan blogiasi fb:n kautta. Itselläni on 3kk neiti ja reissuun tekisi mieli lähteä mutta nyt rajoittaa raha. Tai sen puute 😀 uskon täysin että lasten kanssa matkustaminen sujuu lähes samalla tavalla kuin aikuisilla. Asenne ratkaisee paljon! 🙂 Hyvää matkaa!

    • Vastaa kitigo 05/06/2015 00:41

      Kiitos kommentista ja matkatoivotuksesta! Asenne todella on omasta näkökulmastani se ratkaiseva tekijä!

    Jätä vastaus