Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

toukokuu 2015

Lapset ja lennot =epämukavuusalue?

Kun esikoiseni oli vasta putkahtanut maailmaan, aloin jo suunnitella pakoa ulkomaille, ensimmäistä kertaa kolmihenkisenä perheenä. Lapseni oli todella itkuinen, mutta elin sisukkaasti siinä ajatuksessa, että tuo ei voi rajoittaa niitä muutamia tärkeitä onnellisuustekijöitä. Neiti J oli 6kk ikäinen, kun hyppäsimme koneeseen Helsinki-Vantaalta. Lomakohteeksi tälle koematkalle valittiin erittäin helppo, “Teneriffatyylinen” ja simppeli Kap Verden saariryhmä. Lennot otti suuntaansa n. 9-10h ja tietysti olin kauhusta kankea. Yritin etsiä kikkoja lentomatkoja helpottamaan. Pahin skenaarioni oli kymmenen tuntia huutavasta puolivuotiaastani korvakipuineen ja rintaraivareineen. Muistan toivoneeni että aiheesta olisi enemmän konkreettista tekstiä luettavaksi. Ei ollut. Lähtöpäivä lähestyi. Kuin taikaiskusta konsanaan, lapsen temperamentti tasaantui tai opin tulkitsemaan sitä jotenkin. Viikot ennen matkaa lapsi hymyili enemmän kuin siihen astisen elämänsä aikana yhteensä. Ja lennoilla ja loman aikana. En ollut koskaan nähnyt häntä niin iloisena, vielä paluulennollakin. Kunnes saavuttiin taas kylmään pohjolaan. Siihen loppui se iloinen asenne! Tämä kaava on oikeastaan toistunut aina ennen matkaa ja sen aikana. Todennäköisesti kyseessä on reissuodotuksen positiiviset vibat ja vanhempien leppoisa asenne, siis ainakin se mikä lapselle näytetään. Kun tulevasta puhutaan iloisen odottavasti, lapsellekin tarttuu oikeanlainen mielentila. Jännitys ja odotushan on näillä matkoilla puoliruokaa!

Indonesia 9.1-30.1 881

Pienen rintaruokitun lapsen kanssa travellaaminen on itseasiassa todella helppoa. Nesteytys ja ruoka on aina lähellä. Vastustuskyky tulee samassa paketissa. Tuo ensireissu meni niin hyvin että massaturistimatkamme loppuivat siihen mistä alkoivatkin. Vanhempi lapseni on matkustanut todella uuvuttavia settejä useine vaihtoineen, pitkine lentoineen ja juna-/bussimatkan kera, joten uskallan seisoa sanojeni takana 🙂 Tässä kirjoituksessa nostetut aiheet itseasiassa pätee myös niin busseihin, juniin, koneisiin kuin lauttoihinkin. Kaikista näistä mainituista meillä on kokemusta ja vastaan mielelläni myös kysymyksiin, jos näin voin olla avuksi!

IMG_8809

Muutamia huomioita omasta näkökulmastani:

Väittämä 1: Lasten korviin sattuu nousut ja laskut

Oikaisu: Kuten meillä aikuisillakin, korvakivut ovat yksilöllisiä. Olen opetellut aina nousujen ja laskujen aikana imettämään (tietenkin myös tuttipullo käy), isommalle on pillimehu tai vettä ja pilli lähettyvillä. Hän osaa jo kertoa jos tuntuu pahalta. Ensimmäisillä lennoilla oli mukana myös puuduttavat korvatipat, jotka havaittiin hyödyttömiksi ja on sittemmin jätetty pois. Tämä korvakipupelko on osoittautunut muutenkin täysin ylireagoinniksi.

Väittämä 2: Lentokoneessa humisee, jolloin lapsen itku ei kuulosta niin riipivältä.

Oikaisu: Tämä on osittain totta. Toki itku kuuluu omaan korvaan koviten ja jatkuvana on kuormittavaa myös kanssamatkustajille. Lapsen itku on toisaalta hyvinkin normaalia ja joka lennolla on myös aikuisiän saavuttaneita mölisijöitä. Suurin osa kanssamatkustajista ymmärtää lapsiperheitä, ja hyvin todennäköisesti ette ole ainoita lapsen kanssa matkaavia siinä koneessa. Kuka muka muutenkaan onnistuu saavuttamaan harmonisen olotilan lennolla? Ja se ei takuulla johdu ympärillä ääntelevistä mukeloista (paitsi jos ovat omia)

Väittämä 3: Lapsi pitkästyy.

Oikaisu: lapsi pitkästyy, jollei ole mitään virikkeitä. Iästä riippuen pelit, älylaitteet, piirtovälineet, naposteltavat, kirjat, lelut, you name it. Välilaskut kävelyineen ja ikkunasta katselu on myös oikein mukavaa puuhaa. Oman kokemukseni mukaan lapset nukkuvat erittäin hyvin lennoilla. Aikuiset pitkästyy helpommin.

Väitämä 4: Tarvitset vauvakopan.

Oikaisu: Et tarvitse. Tai me ei olla ikinä tarvittu. Sylissä on ollut ihan ok, niin äidillä kuin lapsellakin. Ruokailut tuottavat hieman päänvaivaa, mutta niistäkin on selvitty, kiitos toisen aikuisen. Tottakai sellaisen olemassa olo voi helpottaa, jos lapsi itse on siinä rauhallinen. Kaikki keinot, mitkä omaa mieltä rauhoittaa, kannattaa käyttää.

Kap Verde Sal 21-28.3.2013 005

Koska matkaamme usein hyvinkin pienellä varustuksella, olemme pyrkineet myös lapsen virikkeissä minimalisuuteen. Muutama lelu ja pieni kirja, jotka lapsi voi itse valita. Tuttu unilelu on ollut myös hyväksi havaittu turvallisuustekijä. Oikeastaan meillä on muodostunut samat matkalelut, jotka pakataan uudelleen ja uudelleen reissuille. Lisäksi mukaan tulee eväät, esimerkiksi suolakaloja, naksuja, namuja tms sekä juotavia. Huom. Alle kaksi vuotiaalle saa vielä omat juotavat turvatarkastuksen läpi. Myös kentältä (turvatarkastuksen jälkeenkin) voi hoitaa juomahankinnat lähes kaikilla isommilla kentillä.

IMG_8870

 

Jollei se ota, ei se annakaan. Joten huoli pois ja halpojen lentojen perään 😉

-Kiti

Mietteitä matkojen rahoituksesta

Yksi yleisimpiä harhaluuloja joihin olen törmännyt matkustelun suhteen tuntuu olevan se, että pitäisi olla kovin varakas voidakseen kierrellä maailmaa. Tuskin olen perheineni ainoa, jolle kummastellaan ihan ääneen, että millä ihmeellä taas maksatte ne reissunne ja voivoi kun itsellänikin olisi varaa matkailuun. Henkilökohtainen allergiani on se, että valitetaan silmät ristissä tupakki suussa ja kaljatörppö kädessä “miksi mulla ei oo rahaa mennä minnekkään”. Olen itse onnistunut kiertämään puoli palloa ihan äitiysvapailla, hoitovapaalla ja osa-aikatöillä. Kai sen kutsumuksen eteen on sitten valmis tekemään vähän enemmän uhrauksia. Toinen jos tahtoo kuluttaa tulonsa bileisiin, vaatteisiin tai ravintoloihin, on ihan vapaa niin tekemään.

Meillä kotona eletään aika kädestä suuhun periaatteella, eikä omisteta juuri mitään tarpeetonta. Myyn ahkerasti pois kaiken ylijäämän ja pyrin laittamaan rahat sivuun. Meillä on useita tilejä ja säästöpossu pikkurahoille, joista koostuu käyttökassat. Sitten on luottokortti, jolla tulee maksettua lennot, jonka jälkeen tuo luottokortti pyritään maksamaan nopeasti tyhjäksi, viimeistään lähtöön mennessä. Niin siitä muodostuu vara-rahasto. Usein kun lennot on ostettu, tehdään myös mahdollisuuksien mukaan ylitöitä ja keikkavuoroja, jos niitä siis sattuu tarjolle.

 

Gambia 017

Ravintolaillallisen maksua Senegambiassa.

Reissut budjetoidaan sitten vielä kohdemaan hintatason mukaan. Mm. majoituksen hinta on Aasian suunnalla noin 10-15e yö/ per 2 aikuista ja 2 lasta. Ruokaan menee päivässä aika vaihtelevasti, mutta pääasiassa katuruokaa syöden säästetään pennosia ja saadaan kulinaristisia makumatkoja. Kaupoissa käydään myös ruoka-ostoksilla. Hintaa Aasian maissa tulee tämän kokoonpanon ruokkimisiin päivässä noin 20-30e.  Tähän väliin todetakseni myös, että ravintoloista ei tosiaan aina saa sitä puhtainta sapuskaa. Nimimerkillä eräänkin kerran rotta kipitteli pitkin keittiön kattiloita samalla kun mies autuaan nälkäisenä lappasi juuri sieltä tuotua nasi gorengia napaansa 🙂 Euroopan reissut on aina kalleimpia, joten ne jäävät myös tietoisesti lyhyimmiksi visiiteiksi. On se niinkin, että omat kiinnostuksen kohteetkin ovat enimmäkseen tuolla kaukaisissa maissa.

Mukavia reissufiilistelyjä ja tietysti onnekasta lätkäiltaa Suomelle 😉

T.Kiti

Paluu näppiksen taakse – seuraava matkakohde

Tässähän jäi koko blogi taka-alalle kun viime reissussa kirjoitusvälineet hajosi, sitten hajosin minä tänne pakkaseen paluuseen ja viimeisimpänä saatoin uusimman lapsukaiseni maailmaan. Nyt kun elämä taas tasottui, niin jo piti alkaa lentoja buukkaamaan.

Seuraavaksi minä vannoutunut auringonpalvoja ja Aasian matkaaja olenkin hommannut koko perheelle lennot, tadaa: ISLANTIIN. Wait what. Islanti on varmasti monella bucket listillä, eikä suotta. Odotan suurella mielenkiinnolla saapumista tähän tarunhohotoiseen maahan. Blogillekkin uskollinen kokoonpanomme mukaanlukee siis lapsemme, joita on tätä nykyä kaksi.

Gullfoss_2006

Olemme vuokranneet auton ja aikaa on 8 päivää kiertää Islanti, jolloin reittisuunnitelmamme on tie nro. 1, niin kutsuttu Ring Road. Vietämme autossa noin 2-5h per päivä ja yövymme Akureyriä lukuunottamatta kylissä tai kaupungeissa yhden yön kerrallaan. Akureyriin jäämme kahdeksi yöksi ja kierrämme tuolla Myvatn/Akureyri akselilla tuon ajan. Esikoisemme on 2,5v ja kuopus matkan aikaan hieman alle 3kk. Kiinnostavaa nähdä kuinka asiat lutviutuu kahden kersan kanssa. Luottamukseni on asiassa korkealla, sillä onhan palloa tallottu jo ahkerasti ennen tätäkin. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen “vilpoinen” kohde, vaikka matka ajoittuukin kesäkuun alkuun. kokoreissu (2)