Pallontallaajat.net
Valikko

Taustahöpinää blogin takaa

Halusin avata lähtökohtia ja omia ajatuksiani ennen suurempaa blogivuodatusta. Toivottavasti jaksatte roikkua messissä!

Alkuvuonna 2012 pakkaskohmeessa ja yleisessä talvivihassa ajelin salilta kotiin. Matkalla koukkasin jostain syystä apteekin kautta. Hitto mikä tunne, jotain oli vinossa. Noin tuntia myöhemmin soittelinkin puolisolleni itku silmässä: “susta tulee isä”.

Lopetin alkoholin käytön, tupakin polttelun ja kaiken muun epämääräisen härväämisen lähes siltä seisomalta, enkä ole moiseen elämään koskaan palannut. En ikinä ajatellut, että harmi kun en matkustellut silloin kun lapsia ei ollut. Raskausaikana tein pari reissua. Ennen raskautta myös muutaman. Kun tyttäremme syntyi, hän oli puoli vuotiaana ensimmäisellä matkallaan. Sitten parin kuukauden päästä ja taas noin vuoden ikäisenä. Ennen kahta ikävuotta hän oli vieraillut 9 maassa + lukuisilla lentokentillä ilman maassakäyntejä. Tällä viikolla lähdemme taas, siitä pärähtää hänelle mahdollisesti kolme maata lisää ansioluetteloon. Lisäksi reissukaveriksi odottelemme toista pienokaista syntyväksi maaliskuussa 2015.

Olen 26-vuotias ja mieheni 28 vuotta. Hauskinta elämässä on elämän keveys, onnen etsiminen ja siitä nauttiminen. Oman lapsen iloisuus ja luonnon kauneus. Elämme elämäämme pikemminkin yhteisillä ehdoilla, jonka vuoksi joku voisi intoutua kritisoimaan siitä, ettei lapsemme saa nauttia normaalia suomalaisen lapsen hiekkalaatikkoelämää. Palkitsevampaa mielestämme on nähdä tyttäremme jakavan banskua indonesialaisen pojan kanssa ilman yhteistä kieltä, tai osoittavan innoissaan silmät kirkkaina liskoa bambumajan seinässä. Hiekkaa joutaa syömään myöhemminkin (tai rannalla).

Sittemmin minusta on kasvanut pahimman luokan reissuaddikti ja fanaattinen säästäjä. Matkojen pituudet kasvavat, kotimaa kyllästyttää, reissujen välit lyhenevät. Kaikki raha mitä tulee, menee lentolippuihin. Lapsestani on tulossa samanlainen, my fault. Mieheni on sanotaanko nyt, pikkusen enemmän jalat maassa hiihtelevää tyyppiä. Hyvä! Eihän me kaikki haluta samanlaisia olla.

Indolaiseen lauttamatkaan ei voi koskaan varautua riittävästi.

Indolaiseen lauttamatkaan ei voi koskaan varautua riittävästi.

Rannalla tuulee taas!

Rannalla tuulee taas!

Puhdistautumista Kioton Inarissa, Japanissa.

Puhdistautumista Kioton Inarissa, Japanissa.

Toivottavasti tämä löpinä avasi hieman taustojamme!

Kiti

 

Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Lena / london and beyond 04/11/2014 12:54

    Kiva lukea tällaisia juttuja blogin takaa. Minulla ei lapsia vielä ole, mutta jään ehdottomasti seuraamaan. 🙂 Kivoja reissuja, mahtavaa että lapset otetaan mukaan eikä koeta esteeksi matkaamiselle!

    • Vastaa kitigo 04/11/2014 15:35

      Kiitos kommentista! Kiva saada palautetta, sehän motivoi jatkamaan kirjoittelua 🙂

    Jätä vastaus