Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausikohtaiset arkistot

marraskuu 2014

Koti-ikävää(kö?) Kuala Lumpurissa

Saavuimme eilen Kuala Lumpuriin. Matka taittui kahdella lennonvaihdolla ja muutamalla junan vaihdolla. Lennoilla sain olla todella iloinen ja ensimmäistä kertaa näissä olosuhteissa myös erittäin ylpeä jälkikasvustani, joka selaili leffoja ja otti nokosia, silloin kun ei syönyt. Kuin vanha tekijä. Täytyy toisaalta sanoa, että erityisesti lentojen kiinalainen lapsiväesto pisti lennoilla pahintaan samaan aikaan. Voihan se olla että pari vuotiaskin jo tottuu asioihin. Varsinkin tulomatkan loppupuolella tuntui, että miten tuo lapsi VOI jaksaa, kun itsellänikin on jo takki lopullisen tyhjänä ja jalat rakoilla.

Majoitumme nämä muutamat päivät KL:ssa hieman hienommassa mestassa, joka varattiin isänpäivän lahjaksi. Aika huojentavaa kuitenkin, että päästään maanantaina taas vanhaan kunnon guesthouse-elämään. Ei ole luxusmatkailu meitä varten. Tuntuu ettei aamiaisellekaan kehtaa mennä omilla vaatteilla ja tukka sekaisin!

Menimme siis eilen ajoissa petiin lopullisen väsymyskuoleman saattelemina. Yöllä sitten kuitenkin heräsimme voittajafiilikseen neiti J:n kanssa, ilmeisesti  aikaerojen ja yliväsymyksien takia kello 22:00 potemaan koti-ikävää? Olin lähinnä ihan ”what?!”. Hetkisen mietin, onko tämä tottakaan, ja mistä oikeasti on kyse. Katseltiin lääkkeeksi koiramme kuvia ja muita tuttuja juttuja, sekä mietittiin mitä aamulla tehtäisiin. Kun äiti-tytär terapiahetki tuli päätökseen, kello oli 02:00. Huokaisin helpotuksesta ja painoin itsekin silmät kiinni. Nanosekunnin ajan mielessäni kävi ajatus siitä, jos hän onkin tarpeeksi vanha päättämään itse olisiko mielummin täällä vai kotona. Mietin, mitä olen mennyt tekemään. Tyhmä ajatus, koska tiedän että hän rakastaa ja odottaa näitä reissuja. Tuo olikin sitten yhtä ohimenevää kuin trooppinen sadekuuro ja aamulla asiat olivat taas mallillaan. Hän sanoikin, että kylläpäs äiti matkoilla on mukavaa! Viimeyöistä kotikaipuuta ei enää edes myönnetty. Koti-ikävä onkin yksi luonnollisimmista asioista, mutta ehkäpä en ollut tuollaiseen osannut vielä varautua. Ensimmäistä, mutta ei varmasti viimeistä kertaa tuli tällainen tuntemus vastaan. Tänään pilkahtikin jo aurinko myös taivaalta ja ylihuomenna lennämme Borneoon.

Perinteisyyttään henkivä Twin towers -kuva

Perinteisyyttään henkivä Twin towers -kuva

 

Kiti

Varustus reissulla lapsen kanssa

Ensimmäisen kerran lähtöä lapsi kainalossa tehdessäni funtsin eniten pakkauslistaa. Niinkuin se ei muutenkin joka kerta vaivaisi yhtä paljon päätä, niin kyllä muksua varten tarvittavat kamat hankaloittavat entisestään.

Kun neiti J oli vasta 6kk ikäinen, tuiki tarpeellisia tarvikkeita olivat hyväksi havaittu kantolaite (rintareppu/liina/manduca/kantopussi/lapsirinkka, you name it), vaipat, safkat ja vaatetta. Koska jokainen tietää, että lastenruokaa ja vaippoja saa ympäri maailman, ei näiden raahaaminen ole älyllisesti perusteltua, ellei matka kestä alle viikkoa, suuntaa erityisesti kehitysmaan olosuhteisiin tai rajoittavia tekijöitä kuten allergioita ole havaittu. Muutaman päivän tarvetta vastaava määrä kumpaakin riittänee. Lisäksi kosteuspyyhkeet, lasten särkylääkeen, välipalakeksit/naksut, pienen kirjan ja muutaman pienen lelun lisäisin listaan. Kun lapsemme kasvoi, myös turhia tavaroita karsiutui pois (kuten vaipat ja kantolaite) ja nykyjään matkaammekin minimaalisin reppureissuvarustein koko porukka.

Neiti J sairastui Indonesiassa ja kotoa raahaamamme särkylääke pääsi loppumaan. Apteekista sain ostettua tätä hintaan n. 2e. Kuumeeseen auttoi, mutta maku ei aivan vastannut tyttäremme käsitystä "raspberrystä".

Neiti J sairastui Indonesiassa ja kotoa raahaamamme särkylääke pääsi loppumaan. Apteekista sain ostettua tätä hintaan n. 2e. Kuumeeseen auttoi, mutta maku ei aivan vastannut tyttäremme käsitystä ”raspberrystä”.

Seuraavasta voidaan olla montaa mieltä, mutta omakohtaisen kokemukseni mukaan matkarattaat ovat osoittautuneet turhakkeiksi, eikä näin ollen kuulu varusteisiimme. Päätökseen olen ollut kyllä tosi tyytyväinen, sillä tuo tarmokas tyttö painaa jalan siinä missä mekin. Luonnollisesti kävellen taitettavat välimatkat pyrimme mitoittamaan lyhyiksi per kerta ja onpa sitä muutamaan otteeseen juostu lapsi olalla ja rinkat selässä amazing race-tyyliin pitkin katujakin. Eihän koskaan voi laskelmoida kaikkea.

Tulevan viiden viikon mittaisen Kaakkois-Aasian matkamme varusteet mahtuvat kepeästi miehen 45+10l ja minun 40l rinkkoihin. Mielestäni pakkauksemme ei poikkea tavallisesta travellerivarustuksesta edellämainittujen lisäksi muuten, kuin että kaikkea on myös tytön tarpeisiin. Esim. miehellä neljä t-paitaa, minulla neljä t-paitaa tai toppia ja näin ollen myös J:llä neljä t-paitaa. Ainoastaan poikkeuksena pidettäköön ”päiväreppuvarustukseen” kuuluvaa ylimääräistä vaatekertaa lapselle, pissa/oksennus/juoman kaatuminen tms. vahinkoa ajatellen. Tämä vaatekerta toimii myös fiksuna +1 settinä, jolloin muksulla on tapahtuma-alttiuden vuoksi kaikkea yhdet enemmän.

Jokainen tietysti pakkaa sellaisia tarpeita, joita kokee tärkeäksi omalle kohdalleen, eikä mitään absoluuttista totuutta tässäkään asiassa ole. Itse luotan vaistooni ja maalaisjärkeen. Toistaiseksi etukäteen stressaavat tilanteet on ohitettu ilman suurempia itkuja. Usein vaikkapa bussi- tai junamatka taittuu helposti päiväunien aikaan ja tekemistä löytyy ihan vaan maisemista ja muista matkantaittajista. Lapsen on syytä antaa jo varhain kävellä itse sellaisia matkoja joihin hän kykenee. Kävely vahvistaa jalkoja ja opettaa kestävyyttä. Jos säntäily pelottaa, voi lapselle hankkia repun jossa on ns. talutushihna. Reppuun voi laittaa mieluisan lelun, jolloin sen pitäminenkin ilahduttaa.

Näillä vinkeillä lähtisin rakentamaan hermovapaata oloa maapallon laitamilla!

 

P_20140510_205248

Kiti

Taustahöpinää blogin takaa

Halusin avata lähtökohtia ja omia ajatuksiani ennen suurempaa blogivuodatusta. Toivottavasti jaksatte roikkua messissä!

Alkuvuonna 2012 pakkaskohmeessa ja yleisessä talvivihassa ajelin salilta kotiin. Matkalla koukkasin jostain syystä apteekin kautta. Hitto mikä tunne, jotain oli vinossa. Noin tuntia myöhemmin soittelinkin puolisolleni itku silmässä: ”susta tulee isä”.

Lopetin alkoholin käytön, tupakin polttelun ja kaiken muun epämääräisen härväämisen lähes siltä seisomalta, enkä ole moiseen elämään koskaan palannut. En ikinä ajatellut, että harmi kun en matkustellut silloin kun lapsia ei ollut. Raskausaikana tein pari reissua. Ennen raskautta myös muutaman. Kun tyttäremme syntyi, hän oli puoli vuotiaana ensimmäisellä matkallaan. Sitten parin kuukauden päästä ja taas noin vuoden ikäisenä. Ennen kahta ikävuotta hän oli vieraillut 9 maassa + lukuisilla lentokentillä ilman maassakäyntejä. Tällä viikolla lähdemme taas, siitä pärähtää hänelle mahdollisesti kolme maata lisää ansioluetteloon. Lisäksi reissukaveriksi odottelemme toista pienokaista syntyväksi maaliskuussa 2015.

Olen 26-vuotias ja mieheni 28 vuotta. Hauskinta elämässä on elämän keveys, onnen etsiminen ja siitä nauttiminen. Oman lapsen iloisuus ja luonnon kauneus. Elämme elämäämme pikemminkin yhteisillä ehdoilla, jonka vuoksi joku voisi intoutua kritisoimaan siitä, ettei lapsemme saa nauttia normaalia suomalaisen lapsen hiekkalaatikkoelämää. Palkitsevampaa mielestämme on nähdä tyttäremme jakavan banskua indonesialaisen pojan kanssa ilman yhteistä kieltä, tai osoittavan innoissaan silmät kirkkaina liskoa bambumajan seinässä. Hiekkaa joutaa syömään myöhemminkin (tai rannalla).

Sittemmin minusta on kasvanut pahimman luokan reissuaddikti ja fanaattinen säästäjä. Matkojen pituudet kasvavat, kotimaa kyllästyttää, reissujen välit lyhenevät. Kaikki raha mitä tulee, menee lentolippuihin. Lapsestani on tulossa samanlainen, my fault. Mieheni on sanotaanko nyt, pikkusen enemmän jalat maassa hiihtelevää tyyppiä. Hyvä! Eihän me kaikki haluta samanlaisia olla.

Indolaiseen lauttamatkaan ei voi koskaan varautua riittävästi.

Indolaiseen lauttamatkaan ei voi koskaan varautua riittävästi.

Rannalla tuulee taas!

Rannalla tuulee taas!

Puhdistautumista Kioton Inarissa, Japanissa.

Puhdistautumista Kioton Inarissa, Japanissa.

Toivottavasti tämä löpinä avasi hieman taustojamme!

Kiti