Pallontallaajat.net
Valikko

Uhrauksia elämäntavan puolesta – matkaamisen hinta

Jännä juttu miten suhtaudun meidän elämään yleisesti nykypäivänä. Se on tavallaan odottamista. Onneksi myös jännittämistä, rutiiniakin, suunnittelua ja kovaa työntekoa. Niin kovaa, että pysähtyy monta kertaa arjen keskellä miettimään miksi näin turmiolle täytyy vetää itsensä.  Joskus henkinen hyvinvointi joutuu koetukselle, kun yrittää mahduttaa koko vuoden työt kuuteen kuukauteen.

kotao

arttuzen

Elämä rakentuu kahdesta selkeästä ajanjaksosta. Ajasta Suomessa ja ajasta ulkomailla. Suomessa me yritämme tarjota tavallisen suomalaisen perheen arjen kaikkine aamukiukkuineen. Kerhot, jumpat, kaupassakäynnit, työt ja lyhyet yöunet. Rakastavan perheen koirille, lenkit  höystettynä kesäilloilla tai talvituiskuilla. Taas toisaalta voimme onnitella itseämme toisen puoli vuotta hienosti ahkeroiduista kuukausista, heittää ahterin riippumattoon, lapset rantaan ja ottaa kirjan kouraan. Sitten illalla maistella vaikka vietnamilaista lettua kasvistäytteellä ja hieroa kaupat tuoreista jälkkärihedelmistä. Tällöin taas se henkinen hyvinvointimittari kipuaa taivaisiin ja on vaan niin hyvä olla. Parasta!

kotaovarpaat

papaya

Onko koko elämä pelkkää asioiden petaamista tulevaa matkaa varten?

No ei, vaikka omalla kohdallani keskittyminen kyllä usein lipsuu sinne haaveilu- ja suunnittelusektorille. Muutamat sanaharkat on ehkä tullut Artun kanssa vedettyä erimielisyyksissämme elämän tarkoituksesta ja siitä mihin voimavarat milloinkin tulisi keskittää. Kun toinen on arkisia asioita rakastava riskitön hemmo ja toinen taas kaikkihetimullenyt-hippi, niin niitä palasia pitää välillä vähän pyöritellä että ne loksahtaa paikalleen. Oon huomannut erään merkittävän seikan, nimittäin meidän ei tule riideltyä reissussa ollenkaan! Siihen saattaa olla syynä että tulisielut pysyy riittävän väsyneinä ja priorisoi energiansa olennaiseen. Kohdevalinnat tapahtuvat aika helposti, muutenkin matkanteon ja levon tasapaino säilyy yrittämättäkin mukavasti. Yhtesymmärrystä siis riittää, sitä nimittäin myös tarvitaan.

cambodia

Suunnitteluvaihekin on ihana ja ehdottomasti puoliruokaa. Joskus haaveilen että toinen meistä olis myös tästä osiosta yhtä innoissaan kuin minä, mutta työnjako käy näinkin.

Mitä miinuksia tässä touhussa on?

Onhan ihan kaikissa valinnossa hyvät ja huonot puolensa. Tässä niitä on vähän, mutta ne muutamat ovat painavia. Sellaisia haittapuolia, jotka laittavat silloin tällöin miettimään arvojansa:

  • On tosi vaikeaa irtisanoutua töistä. Se on aina yhtä kova paikka, vaikka sen olisi tehnyt sata kertaa. Ehkä se kynnys jopa nousee kerta kerralta. Sitä miettii että keskusteleeko nämä työnantajat jo keskenään että ei tuota kannata ottaa töihin kun ei se kuitenkaan ole pitkään. Meille on onneksemme löytynyt tähän mennessä töitä silloin kun niitä on etsitty. Voi olla joskus aika, että niin ei enää olekaan.
  • Koirien jättäminen Suomeen. Ei tätä sikäli tarvitse perustella. On sikamaisen vaikeaa jättää ne, aina uudelleen. Onneks niillä on ihana kakkoskoti ja onneksi koirilla ei ole samanlaista ajantajua kuin ihmisillä.
  • Lasten harrastuksien ja kavereiden suuri vaihtuvuus. On harmi kun tutut kamut jää taakse ja kerho- ja harrastuspaikat vaihtuvat. Toisaalta ystäviä saa ympäri maailman ja sekös onkin rikastuttavaa.
  • Ei ”voi” ostaa omaa kotia. Tämä on tietysti toisille tärkeämpää kuin toisille. Meilläkin se on välillä puheenaiheena, mutta toistaiseksi asunnon käsirahan verran tilillä on yhtäkuin pako arjesta pallon toiselle puolelle.

oi000001

Mikä motivoi?

Pitkin vuotta kuulostelen matkajuttuja, maita ja matkustusmuotoja. Usein niistä muodostuu jonkunlainen must do-juttu kuluvalle vuodelle (tai seuraavalle), jota alan yleensä kipinän saatua nopealla temmolla toteuttamaan. Jatkossakin tilaan omaperäisiä päähänpistoja, autenttisia hetkiä ja riittävästi rantoja elämänjanalle!

Hamuan kohteelta jännitystä, erikoisuuksia ja koettavaa. Erityisesti rakastan rikkoa rajoja lasten kanssa matkustaessa. Uskallusta pitää mielestäni olla, uhkarohkeuttakin vähän, mutta ei tietenkään vaaraksi asti. Tykkään ajatuksesta, jossa voimme raportoida kokemuksistamme, sekä kokeilla matkustusmuotoja ja kohteita missä vain harvoin näkee pienlapsiperheitä.

boo

On voitokasta osoittaa että mahdotonkin on mahdollista 🙂

Reissuvuosi 2017 alkakoon!

 

Kirosana ja Kiinan viisumi

Viime päivät olen istua pönöttänyt niskat jumissa ja kulmat rypyssä tietokoneen ääressä, viimeiset hetket suoraan sanoen hermoromahduksen äärellä. Olen onnistunut  löytämään henkilökohtaisen perkeleeni Kiinan viisumista. Täytin valehtelematta jokaisen perheenjäsenen hakemuksen ainakin neljä kertaa. Neljä viisumia neljä kertaa, tekee helvetin 16 kertaa saman pölkkykielisen nelisivuisen (!!) virkapaperin alusta loppuun. Siinä kävi vaan niin että rivit päätyivät pomppimaan silmissä ja aina sitä löytyi sitten jälkikäteen korjailtavaa. Korjaaminen tarkoitti yhtä kuin koko hakemuksen uudelleen täyttämistä. Nimittäin työpöydälle tallennettua versiota en voinut enää muuttaa, liekö syy siinä että atk-henkilöni oli poissa kun näitä väkersin. Tarkistin ja tarkistin, kunnes tarkan syynin jälkeen siirryin täyttämään seuraavan matkalaisen tietoja. Aina sinne rivien sekaan jäi kuitenkin jotain korjattavaa. Toisaalta snadi kuumottelukin oli tuota ihmeellisen Kiinan lupalappua täydentäessä, olen nimittäin jostain ymmärtänyt että näitä tarkastellaan suurennuslasilla.

oi000005

Kylläpä olikin keveät tunnelmat noiden jälkeen naputella pari hassua tietoa Venäjän viisumilomakkeisiin 😅 jäljellä on enää Mongolian viisumit. Ne näköjään täytänkin käsin.

Hauskana sivuseikkana mainittakoon, että olen itse käynyt sekä Venäjällä ja Kiinassa (vuodet 2006 ja 2000). Viisumihakemuksissahan kysytään edellisiä käyntejä, joten olipa kuulkaa hassua jäljittää noita päivämääriä näin aavistuksen jälkikäteen. Venäjän visiitin tietoja muistelin siten, että samana päivänä kun palasimme, Lordi voitti euroviisut. Lopullinen päivämäärä piti kuitenkin kaivaa surullisen kuuluisasta Irc-Galleriasta, jonka moni meistä mieluusti pitäisi visusti menneisyydessään. Kiinan matkapäiviä taas jäljitin Holmesin lailla, kunnes päädyin vuoden 2000 kesään. Lopullinen fakta tarkentui rakkaan mummini almanakan kätköistä, ei sillä ekalla yrittämällä tosin.

oi000016

Pitkähkön pohdinnan jälkeen meidän viisumit tulee Lähialuematkojen kautta säädön minimoimiseksi. Vannoutuneena omatoimi-ihmisenä tämä tuntuu vähän tylsältä vaihtoehdolta, mutta koska aikaa on vähän ja tekemistä kohtalaisen paljon, valinta on looginen. Ja koska en ole ikinä ajoissa missään, miksi olisin tämänkään asian kanssa. Olimme suunnitelleet lähtöpäiväksi jotain 5.2, mutta näyttää siltä että saamme passit viisumeineen (erittäin toivottavasti viisumeineen!) vasta 13.2. Tämä tietenkin aiheuttaa pikkuisen sellaista ongelmaa, että mitään juna- tai bussilippuja ei oikeen tohdi ostella ennakkoon. Mennään bussilla sitten jos junalippuja ei tuppaa olemaan akuutisti tarjolla. Luotamme siihen, että näin peak seasonin ulkopuolella saamme Siperiassa junapaikkoja iisisti lyhyelläkin varoajalla.

oi000015

p.s. Lämmintä ja kokemusrikasta Uutta Vuotta 2017 kaikille lukijoillemme, toivoo Kiti, Arttu, Jade ja Aava!

Oliko niitä matkasuunnitelmia?

Olihan niitä hyvänen sentään!!

Tänään laitettiin vihdoin isompaa vaihdetta silmään, iso pyörä pyörimään, nostettiin leveleitä ja mitä näitä nyt on. Mä olen niin kovin onnellinen! Sitten hetken päästä kierin taas saatanallisessa omantunnonlätäkössä, koska kuka äidiksi itseään tituleeraava, kaikkia lapsiaan rakastava ihminen jättää omat koiransa Jumalan hylkäämiä pakkasraitteja tallaamaan ja lähtee itse ties minne varpaitaan heiluttelemaan? Oon kamala tyyppi. Tulee niin ikävä.

img_20161204_100248

Meidän vuokrasopimus päättyy tammikuun lopussa. Olimmekin liikaa kiintyneet tähän pikkukotiin, kun tosiaan mietimme tän pitämistä matkan ajan. Kuitenkin vain päiviä sitten kolahti postireiästä ilmoitus jo ennestään suolaisen vuokran noususta, jonka johdosta päästimme irti haavekodistamme pelättyä helpommin. Miten me muutenkaan täällä kauaa enää olis mahduttu asumaan, kun tytöt tarvitsevat kai pian omat sängyt.

Itkettää ja naurattaa kun teen laskelmia ja arvon budjetin pitämisen kanssa. Meillä on aivan liian vähän rahaa. Kyllä sitä periaatteessa on riittävästi johonkin, muttei ainakaan vielä kaikkeen mitä oon suunnitellut.

img_20161217_213237

Tässä matkapläänissä on nyt niin monta liikkuvaa osaa jotka voi mennä pieleen, että täytyy nöyrästi asentaa zenmode päälle ja edetä vaan kohta kohdalta. Odottaa että milloin puu kaatuu jos kaatuu😅

Positiivinen ote on kaiken a ja o!

Helmikuussa Lapsellinen maailma puksuttelee kirpeässä pakkasessa, junan karjavaunussa halki Siperian arojen, Mongoliassa piipahtaen kohti suurta ja mystistä Kiinan maata. Suuri seikkailu odottaa jo tutkijoitaan 🌏

 

Ikuisesti kaunis Tallinna


Oli tulossa isänpäivä. Meillä ei ole koskaan osattu viettää juhlapäiviä, silti isänpäivään tapasi liittyä se, ettemme ole viettäneet sitä liioin kotona. Olemme sattuneet aina isänpäiväksi ulkomaille, mutta nyt mitään sellaista ei ollut luvassa. Olen muutenkin rypenyt matkakuumeissani monta kuukautta, tietäen etten jaksa enää odottaa rinkan nostamista selkään. Sattumalta muistin kuitenkin säästäneeni viime maailmanympärimatkalta Hotels.com-rewards öitä, jotka oli menossa vanhaksi. Muutaman klikkauksen päästä olinkin varaillut zen-huoneen Tallinnasta kaupungin laidalta. Pitkä viikonloppu Tallinnassa oli yhtäkkiä edessä, vaikka mielialat kohteen suhteen heittelehtivät. Viroon liittyy vahva viha-rakkaussuhde, joka syntyy kauniin ja kiehtovan pääkaupungin ja juopottelevien kanssamatkustajien yhteentörmäyksestä.

Suunniteltu pikavisiitti osui kaiken huipuksi juuri parahiksi sairaskierteen silmään ja lopullisen päätöksen lähdöstä teimme Artun kanssa lennossa noin neljä tuntia ennen lautan lähtöä. Olimme tyylillemme uskollisesti vähällä myöhästyä laivasta.

img_20161113_133536

Tallinna oli edelleen paikallaan yhtä viehättävänä kuin aina. Saapuessamme päätimme tiheästä bussiliikenteestä huolimatta kävellä hotellille, joka oli noin neljän kilometrin päässä satamasta.

img_20161113_123554

Kiersimme kuulun vanhankaupungin vasemmalta ja totesimme kaiken olevan täysin ennallaan, vaikka viime vierailusta olikin jo aikaa. Sää oli hieman leudompi kuin Helsingissä, mutta selvästi low season näkyi, sillä ihmismäärät olivat todella maltilliset ja kotikieltäkin kuuli vain sisällä kauppakeskuksissa.img_20161113_131710-1

Koska olimme pienen budjetin reissulla, tyydyimme käppäilemään ympäriinsä, vierailemaan kirkoissa, syömään hamppareita sekä pizzaa ja lojumaan poreammeessa. Tälläkin kertaa allekirjoittaneen päivien kohokohta löytyi hotellin buffetaamiaisilta, nam!

img_20161113_123846-1

img_20161113_125710-1

Tallinnan hintataso on kivunnut huimasti ylöspäin, eikä ostettavaan oikein löytynyt. Yhteisymmärryksessä totesimme tämän olevan pelkästään positiivista, onhan meillä suuret suunnitelmat rahoillemme ensi vuoden alkupuolella.

img_20161113_131754

 

Kiti

Maailmanympärimatka, mitä maksoi?

On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?

20151126_144005

Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.

DSC_0829

Lennot

Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.

20151226_221822

Hintataso maittain

Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.

20150930_123926

Majoittuminen

Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.

20151015_135241

Perusmajoitus Alona beachilla Filippiineillä.

Ruoka

On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.

20151119_120644

Ylimääräiset menoerät

Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.

20151116_133533

Toteutunut budjetti

Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.

Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.

Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂

-Kiti

 

Vältyimmekö niiltä? – Asiaa luteista

”Siel on niitä tyyliin joka mestas”

”Fijillä törmäät ainaki”

”joka majapaikka Fijillä on täynnä niit”

Kuka arvaa tämän päivän aiheen?

Fidzin luteet / bed bugs

Jokunen vuosi sitten matkustelin vielä vaatteet kuuliaisesti minigripeissä ja silmä kovana kyttäsin hostelleiden patjanalusia, ettei missään näkyisi merkkejä inhoista bed bugseista. Eräässä Lombokilaisessa homestayssa sitten pyörähdin perheeni kanssa, singoten ulos Tripadvisorin uusimpien bed bugs -kuvakommenttien myötä. Tähän asti tuo ruokamyrkytystä seurannut ötökkädisko oli ainoa kosketuksemme näihin aiheena komeileviin verenimijöihin.

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

Nykyään olen löyhäotteisempi ja laiskempi. En jännitä niin paljoa ja otan reilusti vastaan sen mitä tulee. No nyt on tullut ämpärikaupalla luteita. Fidzillä luteiden sanotaan olevan suorastaan vitsaus. Niitä on siellä itseasiassa niin paljon, ettei niistä kirjoiteta majapaikkojen arvosteluihin. Paikallisilla on tapana heittää patjat ja petivaatteet talojen pihoille kasoiksi, joka päivä.

Olen ehkä kasvanut ihmisenä sentin, sillä aiemmin olen miettinyt luteita inhovärinöiden saattelemana ja naama sinisenä. Tuolla tarjottimella pötkötellessä asia olikin yllättäen hyvin paljon tavallisempi käsitellä. Luteethan nyt on vähän niinkuin hyttysiä. Vain pitkäikäisempiä ja erittäin sitkeitä pikku mönkijöitä. Vaikka hyväksyin luteiden uhriksi joutumisen melko kivuttomasti, silti joku merkillinen itsesuojeluvaisto kielsi työntämästä söpösti ruskettuneita nakkijalkojani enää peiton alle.

Kävin rohkeutta kerättyäni kertomassa havainnostamme respaan. Lupasivat tehdä asialle jotain. Neiti Mary tulikin parahiksi herra A:n suihkuhetken aikaan ja näki vilauksen sitä aitoa suomalaisuutta. Torakkakarkote kädessään hän otti totutusti lakanat pois ja käsitteli patjan. Huoneessa oli muuten toinenkin sänky, sellainen pienempi. Siinä ei ollut merkkiäkään bugseista. Siihen Mary ei koskenutkaan, vaikkemme olleet puhuneet missä sängyssä luteet majailevat. Ongelma oli siis tiedossa. Olin kuitenkin opiskellut, että luteista on mahdotonta päästä eroon tavallisilla hyönteismyrkyillä, joten odotukseni olivat hyvin matalalla Maryn patjanmyrkytysoperaation suhteen. Valitettavasti tämä syöpämyrkky ei pitänyt loisia poissa edes yhtä yötä, vaan jo seuraavana yönä nostelin lapsia toiseen sänkyyn.

Tavaroiden läpikäyntiä.

Kannoin seuraavana aamuna kaikki kamat pihalle. Kävimme läpi muutamat tärkeimmät vaatekappaleet ja loput paiskasimme A:n kanssa samantien roskikseen. Kun pääsimme sareelta pois, iskimme loput tavarat ja rinkat pesukoneeseen ja  kuivausrumpuun – kahdesti. Ostimme uudet vaatteet seuraavasta maasta, Jenkeistä. Tuolla saarella minulla kesti liian kauan ymmärtää mistä oli kyse, sillä emme saaneet näkyviä puremia ollenkaan ja lakanatkin vahdettiin päivittäin. Joka aamu verijälkiä oli kuitenkin muuten puhtaissa lakanoissa ja ikävä kyllä jouduin kohtaamaan näitä loisia myös silmästä silmään muutaman kerran. Ehkä emme olisi viipyneet niin kauaa, jos olisin ymmärtänyt tämän  puolen saaresta joutuisammin.

Tips: Luteet kuolevat muuten joko kylmäkäsittelyssä -15°c tai lämmössä yli 57°c. Paras tapa on ehkä pakastaa kaikki luteiden kanssa kosketuksissa mahdollisesti olleet tekstiilit, tai pyörittää ne kuumassa pesussa ja kuivausrummussa. Älä unohda käsitellä rinkkaa 🙂

Oletko sinä joutunut luteiden syömäksi? Miten hostellin henkilökunta on suhtautunut asiaan?

Terveisin onnellisesti bedbugsvapaa Kiti

Fidzin monipuolisuus

Olen jo hetken halunnut kirjoittaa siitä, miten löysin Fidziltä muutakin kuin hiekkarantoja. Fidzi tunnetaan oikeutetusti lähes yksinomaan kauniista postikorttimaisemista, pehmeästä rantahiekasta ja hienosta merimaailmastaan. Maata pidetäänkin häämatkalaisten ja luksuslomailijoiden suosimana kohteena. Eikä todellakaan suotta!

DSC_0900

DSC_0979

Vietimme luonnollisesti suurimman osan ajasta Mamanucas-saarilla, joka on helposti pääsaarelta saavutettavissa oleva saariryhmä. Pieni reissuväsymys verotti saarille saapuessa tekemisten ja kohteiden valintaa. Niin ihanaa kuin se olisikin ollut, emme yksinkertaisesti jaksaneet matkustaa herkullisen kuuloiselle Taveunille tai edes lähemmälle Yasawalle. Olisimme voineet kiertää useampia saaria, mutta budjettiin sopivia majoituksia oli kovin vähän netistä löydettävissä. Mana islandilta kurvasimme Bountysaarelle, jonne jämähdimme muutamaksi seuraavaksi viikoksi hyvään seuraan.

Viti Levu taas on Fijin niin sanottu pääsaari, jossa maan pääkaupunki Suvakin sijaitsee. Koska oleilimme lähes maastapoistumiseen saakka siellä turistien miehittämillä pikkusaarilla, olimme miltein välttää kaiken aidon fidziläisyyden koko maassaoloaikanamme. Tottahan ne resortit järjestävät paikallisia esityksiä ja kaikki toiminta tehdään paikalliseen tyyliin ruoanvalmistuksesta siivoukseen. Mahtava kokemus oli myös Mana villagen buremajoitus aivan paikallisen kylän keskellä. Kuitenkin onnittelimme itseämme valinnasta viettää viimeiset päivät Nadin läheisyydessä bussilla huristellen ja käppäillen pitkin Nadi townia.

DSC_0912

Kolmen viikon saariparatiisielämän jälkeen todellisuus iski päin kasvoja, kun pienehköstä bensankatkuisesta veneestä hyppäsimme kädenlämpöiseen pikimustaan rantaveteen. Tämä johtuu siitä, että Wailoaloa beachin hiekka on likimain mustaa ja värjää näin ollen myös rantaveden. Ennen saarille menoa olimme hienosti puikkelehtineet tiemme botskille näkemättä vilaustakaan pääsaaren ranta-annista, ja vaikka olimme ymmärtäneet ettei Viti Levun rannat anna minkäänlaista oikeutta Fijille, olimme silti lievästi yllätettyneitä tästä mutaisenoloisesta linnunmaidosta.

Viti Levuun tutustuminen vasta alkoi avata Fidzin moniuloitteisia kasvoja ja ennenkaikkea historiaa. Nadin keskustaan saapuessa hämmästyimme, kuinka joka toinen vastaankävelevä paikallinen muistutti fijiläisen sijaan erehdyttävästi intialaista. Tästä kiinnostuneena sain selville, että 1800-luvulla britit toivat omaksi työvoimakseen arviolta 60 000 intialaista, jotka sittemmin ovat muodostaneet oman etnisen ryhmänsä. Tänään fidzinintialaisia on lähes 40% koko väestöstä.

20160123_153106

20160123_152801_HDR

20160125_121139

20160123_125711

20160123_155847_HDR

Nadi-Suva linjan dösäpysäkki.

Suosittelen vierailemaan edes lyhykäisesti Nadissa.  Suvasta ei ole kokemusta, mutta eräs Fidziläis-Uusi-Seelantilaisperhe kommentoi Suvaa näin ”it’s like any other big city at Pacific’s, if you have to choose, rather go to a fijian village”. Siitä kai voi vetää omat päätelmänsä 😉 Minusta Nadissa on omalaatuista luonnetta ja siksi saatoin jopa hieman ihastua pikkukaupungin kaaoksenomaiseen ulkonäköön ja minimalistisuuteen. Kiharapäiset pyylevät naiset, itkevät (kyllä, itkevät! tämä oli niin omituista Aasian rauhallisten söpöläisten jälkeen) lapsukaiset ja intialaiset kauppamiehet sulautuivat toisiinsa luomalla Nadin pikkukylän sykkeen.

20160123_155549

20160125_120927

kuuluisia kavajuuria

20160123_201634

Iltataivas

 

Kambodzan matkavinkit

Kaunis ja sotkuinen Kambodza sijaitsee keskeisellä paikalla Kaakkois-Aasiassa. Maahan saapuminen on helppoa maa- ja ilmateitse. Suosituimmat reitit lienevät Thaimaasta bussilla tai naapurimaista lentäen. Kansainväliset lennot saapuvat Siem Reapiin tai pääkupunkiin Phnom Penhiin. Muista varata viisumia varten rajalle passikuva ja rahaa noin 30 dollaria. Jos saavut lentäen, valmistaudu esittämään myös maastapoistumislippu.

Kambodza esitellään monesti eksoottisena korvikkeena Thaimaalle, vaikka mielestäni kyseessä on kaksi melkolailla erilaista matkakohdetta. Kambodzan kauniit kasvot sijaitsevat hillityllä maaseudulla, kun taas ei-niin-viehättävä osuus on ehdottomasti Siem Reapin ällöttävä pub street-alue. Maahan matkatessa voi odottaa melkein mitä vain ja toisaalta ei paljon mitään.

20151026_105330_HDR

Kambodzan sisäiseen matkustamiseen suosituin ja kohtalaisen turvallinen liikkumisväline on bussi. Kaupunkien sisällä taasen kuljettavat paikasta toiseen kaikessa kusettavat tuktuk-kuljettajat. Hinnat ovat noin 1-3 dollaria/matka. Lisäksi veneellä liikkuminen on teoreettisesti mahdollista lähinnä sadekaudella jokia ja järveä pitkin. Ainakin Battambang- Siem Reap- Phnom Penh väleillä on veneyhteys, mutta en vakuuttunut paikallisten puheiden perusteella veneilyn kannattavuudesta. Veneet tarvitsevat tarpeeksi syvän vesistön, joten läheskään aina venereitit eivät ole käytössä.

Bussikalusto on parasta ja länsimaisinta uudehkolla Giant Ibis yhtiöllä, joka on tietysti myös kallein. Heidän hintoihinsa sisältyy nouto hotellilta, pullovesi ja pieni leivonnainen, wifi sekä ilmastointi. Busseissa on mukavat tilavat istuimet ja yödösätkin olivat kuvien perusteella oikein siistit. Lippu välille Siem Reap-Phnom Penh makselee 15$/suunta. Ole varovainen bussiyhtiötä valitessasi, sillä monista firmoista liikkuu huhuja ryöstelevistä miehistä matkatavararuumassa. Jokatapauksessa rinkoista kannattaa ottaa ylös käsimatkaan kaikki vähääkään arvokas.

Lapsiin suhtaudutaan avoimen kiinnostuneesti koko maassa, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin naapurimaissa Thaimaassa tai esimerkiksi Filippiineillä. Kambodzalaisiin perheisiin kuuluu keskimäärin viisi lasta. Paikalliset juttelevat mielellään omista lapsistaan ja ovat ylpeitä perheistään.

Aurinko on pääosin suhteellisen lempeä ja sateita on eritoten pääkaupungissa päivittäin näin sadekaudella. Keskipäivän kuumuus tosin on lamaannuttava, joten juominen on syytä muistaa.

Vältä joutumasta turistihuijaukseen, jossa nainen tai nuori tyttö kantaa liinassa unista vauvaa ja pitelee toisessa kädessä tyhjää nokkamukia. Hän pyytää sinua ostamaan maitojauhetta vauvalle. Kun poistut, huijari palauttaa maitojauheen kauppaan, jolloin kauppias ja nainen laittavat tulon 50:50. Tämä bisnes on erityisen haitallista huijauksessa käytetyille pikkulapsille, jotka vuokrataan ja monien lähteiden mukaan huumataan tai pidetään nälässä työpäivää varten. Hyvin usein raha ei mene tässäkään tapauksessa huijarinaiselle, vaan mafia kaapii kermat kakusta.

20151024_161639

20151026_090942

20151028_150446

Kambodza on yleisesti ottaen turvallinen maa, mutta erinäköisiin turistihuijauksiin törmää helposti. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla. Huono hygienia voi tuottaa ongelmia, joskin allekirjoittaneet selvisivät täysin ilman terveyshaittoja. Toiset välttävät tilaamasta jäätä juomiinsa, sillä jäälevyt liu’utetaan likaisia katuja pitkin jääleikkaamoon. Näin tällaista käytännössä tapahtuvankin, mutta silloin tällöin jäitä nauttineina selvisimme kaikesta huolimatta vammoitta.

Ruoka on suhteellisen hyvää, kuitenkin mielen avaruutta kaivataan erityisesti tiettyjen katuruokien maistelussa.

Hintaesimerkkejä:

Hanaolut 0.50$
Katuruoka (esim kanariisi) 1.50-3$
Ravintola-annos 5-12$
T-paita markkinoilta 3$
Iso vesipullo 0.30$

Suosittelen totuttelemaan noiden jenkkidollareiden käyttöön, sillä niitä paikalliset mieluiten käyttävät. Kaikki hilut maksetaan takaisin rieleissä. Raha-asiat saivat välillä tunteet pintaan, kun kahden valuutan kanssa leikkiessä paikalliset eivät oikein aina itsekään tienneet mitä mikäkin maksaa ja mitä annetaan takaisin. Muista tinkiä!!

 

 

20151107_180911

 

20151103_152912

20151103_141037

Jälkikäteen muistelen Kambodzaa jopa hieman surumielisesti, sillä maa painii hirvittävien terveyshaittojen ja puutteellisen hygienian kanssa. Ruma lähihistoria järkyttää todella isosti jos siihen jaksaa perehtyä. Kodittomia kulkureita ja raajattomia miinojen kanssa yhteenottaneita on paljon, eikä heillä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Rottiin ja torakoihin törmäät suurella todennäköisyydellä, eikä englanninkieli ole hallussa juuri muualla kuin matkamyyjillä turisritoimistoissa. Erityisesti iänkaikkinen varpaillaan olo ja kaiken krääsän tyrkyttäminen tulevat korvista muutaman viikon maleksimisen jälkeen.

Plussia ovat ystävällinen kansa, maaseutu ja kiinnostavat historian sekä kulttuurin yksityiskohdat. Nämä ovat asioita joiden vuoksi maahan kannattaa kaikesta huolimatta matkustaa. Kuulemma myös  rannikon Koh Rong on oikea Kambodzan helmi.

Meidän Top 5:

Angkor Wat (Siem Reap)
Phare sirkus(Siem Reap)
Wat Botum parkin leikkipaikka jos matkaseurana on nuoria lapsia (Phnom Penh)
Killing Fields+Tuol Sleng (Phnom Penh)

20151103_141315

20151025_090658_HDR

 

 

Mahtavia Kambodzahetkiä!

Muistoissa taivas sininen ja rannat paratiisin

Sitä onnellisuutta, jota voi tuntea riippumatossa suloisen sinisen taivaan alla, on hyvin vaikea kuvailla. Se on lepoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Merivesi on kirkkaampaa kuin kraanavesi, ja voit helposti unohtua tunneiksi seuraamaan korallimaailman elämää veden alle. Aika pysähtyy ja unohdat, miksi kelloa ylipäänsä seurataan. Ainoastaan syöt nälkääsi ja nukut väsymykseen. Nautit joka solullasi elämän kauneudesta ja rakastut maailmaan joka aamunsäteillä.

20160115_152047

20151127_160011

Paluu Suomeen

Aluksi jet lag ja räntäsateen aiheuttama ahdistus sekoittuivat söpöksi masennuksen ja jurri-illan cocktailiksi, mutta pikku hiljaa päivät alkavat tasaantua ja yölliset toimet muistuttaa taas nukkumista. Valveilla ollessa talvikiukku ja innostus uusista kuvioista tönivät toisiaan vuoronperään paalupaikalta. Koko Suomi tuntuu pahimmillaan sisäänpäinkääntyneeltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Hymyilin ekoina päivinä kaupassa tuntemattomalle isälle ja tytölle. Molemmat rutisti kulmiaan ja katsoivat toisiaan kummasti. Anteeksi tosiaan.

Mainitsemani uudet tuulet ja niihin soluttautuminen on innostavaa ja palkitsevaakin. Sillä uteliaan mielen siivellä olemme sinnitelleet Suomeen paluun, joka on ollut koettelevainen monin paikoin. Periksi ei kuulemma voi antaa ja sitäpaitsi en haluaisikaan. Kyllä täältä se oma paikka taas löytyy kun hetken hakee.

Parasta juuri nyt?

Koirat. Puoliksi selvitetty päivän tarkka budjetti. Hunajavesi nautittuna lattialla. Ihanat lapset. Vastapaistetut sämpylät. Auringonlaskut omalla parvekkeella. Villasukat, tietty! Uuden auton tuoksu (okei vanhaan autoon ripustettujen hajukuulien haju), sekä uusi ihana pikkukotimme saavat väkisinkin hymyn huulille. Pienet ilot valaisevat näinä päivinä talvista pikkukaupungin perhe-elämää enemmän kuin koskaan.

Vielä ei tarvitse potea matkakuumetta, mitä nyt kroonisena takaraivossa jyskyttää aina pieni rinkkapiru. Voi hetken huilata ja tehdä juttuja, joita vain kotona voi duunata. Myönnän, että ensimmäistä kertaa osaan nähdä hiljaisen kauneuden myös auringonsäteiden ja pakkasen kristallisoimassa merenrannassa.

Mitä seuraavaksi?

Viholliseni pankkitili pitää meidät vielä kurissa seuraavan matkan suhteen. Olenkin toistaiseksi tyytynyt ainoastaan kasailemaan ajatuksiani kuluneelta reissulta ja siinä kyllä riittää edelleen työn sarkaa. Videoklipit matkalta on niin ikään purettavana ja paljon keskeneräisiä kirjoituksia vailla viimeistelyä.

Meillä on käytössä lämpimät lähimuistot, joita nyt käyttää lääkkeenä lopputalven siedätyshoidoissa.


DSC_0966

Kotiterveisin Kiti

Telttailusta Australiassa

Australian MasterChefia katsellessani ajatukseni pyörivät suurinpiirtein kaikkialla muualla paitsi ruoassa. Aloin muistella huomaamattani taannoista Australian road trippiä, jolloin telttailimme Adelaidesta Brisbaneen. Muutenkin Australiasta käsin tehdyt postaukset jäivät vähäisiksi yhteydettömän elon tuoksinassa, joten päädyin kirjailemaan sanasen jos toisenkin tuosta nuuskamuikkuilusta Ausseissa. Ensinnäkään ajatus ei ole yhtään kaukaa haettu, nimittäin kotimaanmatkailu on australialaisten ykkösjuttu. Caravan parkeja löytyy lähes joka pitäjästä. Fasiliteetit vaihtelevat toki laidasta laitaan, joten joskus uima-altaalla ja lämpimällä suihkulla varustellun alueen saa korvata lähibubin vessoilla. Huomasimme itse muutaman yön jälkeen viihtyvämme paljon paremmin perinteisissä laitakavereiden ja hippien asuttamissa leiripaikoissa, niissä  vähän leffahenkisissä trailerparkeissa. Lomakeskukset jäivät näin taas taka-alalle.

20151231_095434

Mahdollisissa keittiöissä voi duunata itse pöperöt. Niin mekin teimme, vaikka varsinaista rahansäästöä tuolla ei välttämättä huolimattomalla kauppalaskeskelulla saa aikaan.

Yöpymisen hinta vaihtelee toki viiden tähden lomakeskuksen ja raviradan välillä roimasti, aina ilmaisen ja n. 50$ välillä. Lisähenkilöistä saatetaan periä maksua. Tämä oli täysin paikkakohtaista. Sähköstä saa pulittaa yleensä hieman enemmän, kun taas pelkkä telttapaikka lohkeaa toisinaan hyvinkin ilmaiseksi. 

20151227_175323

Ötököistä ei juuri aiheutunut päänvaivaa, kun muisti iltaisella pitää teltan verkon kiinni. Isoja siivekkäitä ja esimerkiksi torakoita kyllä näkyi tuon tuosta, mutta tiedättehän sanonnan siitä, miten kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon…

20151229_063238~2

Vauvan takia olin huolissani ennen Australiaan saapumista muutamista seikoista, jotka osoittautuivat kyllä suoraan sanottuna turhaksi spennailuksi. Hygienia aiheutti mielessäni eniten päänvaivaa, mutta lähes joka leirintäalueelta löytyi melkein siedettävät suihkut. Muutama ilmainen lämmin suihku löytyi myös maantien varrelta, huoltoaseman yhteydestä.

20151231_095244

Ilmastoon kannattanee kuitenkin perehtyä ennen telttailuvarusteiden kasaamista, sillä Australian jättimäiseen mantereeseen sisältyy roimasti lämpötilaeroja ympäri vuoden. Pärjäsimme hienosti kesämakuupusseilla ja ohuilla makuu-alustoilla. Kylmimpinä öinä palelin vähän, mutta olin silloinkin ainoa vilukissa. Ajankohtahan oli tuolloin tammi-helmikuun vaihde ja yölämpötilat siinä 15 asteen kieppeillä.

20151228_152232

Miksi teltta?

Ensinnäkin autoillessa teltan kuljetuksessa on järkeä, kun pitää mielessä maan korkeahkon hintatason ja toistuvan epäsiisteyden budjettimajapaikoissa. Tässä muutama muu kiteytetty syy tähtikattoon:

  1. Edullisuus
  2. Kokemus
  3. Oma aikataulu
  4. Luonnon läheisyys
  5. Helppous

20160101_085419_HDR

Suosittelen tätä supiaustralialaista matkailumuotoa kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Voin luvata ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa! Lapsetkin olivat kuin kultakalat viemäriverkostossa leirintäalueiden leikkipaikoilla.Kerran muuten neiti J joutui kiusaamisen kohteeksi, kun hän ei osannut vastata muiden esittämiin kysymyksiin. Kävimme tilanteen läpi vanhempien kanssa, jotka olivat jo kerenneet ripittämään toista osapuolta. Hyvin moni asia ratkeaa puolen tunnin small talk-hetkellä ja grillin jakamisella. Tässäkin tapauksessa muut lapset olivat kuvitelleet neiti J:n olevan australialaislapsi, joka ei käytöstapojen puutteesta vastaa kysymyksiin. Tässä tapauksessa käytöstapavaje löytyi kyllä jostain vähän muualta. No hard feelings though.

Kaikkiaan onnistunut päähänpisto, lähtisin uudestaan!

Kiti