Pallontallaajat.net
Valikko
20151126_144005

Maailmanympärimatka, mitä maksoi?

On koittanut aika perata kirjanpito ja verrata budjettia todelliseen kulutukseen. Näitä tietoja tietysti itsekin haeskelin ahkerasti ennen maailmanympärimatkalle lähtöä. Onneksi muutamia julkaistuja kustannuslaskelmia löytyi, joita käytinkin pohjana omassa budjettisuunnittelussa. Mutta, voiko maapallon kiertää pienellä budjetilla?

20151126_144005

Alkuvuodesta 2015 kun aloin varovasti suunnitella tätä matkaa, laskeskelin ympäripyöreästi budjetin pohjaksi 15 000e +. Meidän seurueessa matkusti kaksi aikuista ja kaksi lasta, joista toinen sylivauva. Ratkaisevin asia rahassa oli matkan kesto ja reitin varrelle osuvat maat.

DSC_0829

Lennot

Jos nyt viisastuneena lähtisin toteuttamaan tätä matkaa uudestaan, ostaisimme mahdollisesti RTW-lipun ja lisäilisimme siihen pieniä lentoja ja bussimatkoja omasta pussista. Meille ei ollut lähtiessä alkuunkaan selvää että teemme maailmanympärimatkan, vaan olimme täysin avoinna suunnitelmille ja niiden muutoksille. Pidimme täysin toimivana vaihtoehtona asustella Aasian puolella muutaman kuukauden, jonka jälkeen palaisimme suorinta tietä kotiin. Ostelimme noita lentoja fiilispohjalta, joten tuohon upposi kyllä ainakin satasia ylimääräistä. Kun liput Australiaan oli bookattu, löimme kättä päälle että maailmanympärimatka toteutuu. Erityisesti jos haluat tehdä pysähdyksen jossain erikoisemmassa paikassa (esim Pääsiäissaaret), tuo maailmanympäripassi maksaa itsensä ehdottomasti takaisin. Yksittäiset lennot harvemmin lennettävillä reiteillä maksavat yllättävän paljon. Allienssien lentopasseja voi ja kannattaa siis täydentää itse halpalennoilla ja muilla kulkuneuvoilla. Lentojen yksikköhinnat alkoivat 25 eurosta ja ylsivät kalleimmillaan 600 euroon. Halvinta päätä edusti Thaimaan ja Filippiinien sisäiset lennot, kun taas arvokkaimmat lennot ostimme Tyynenmeren ylitykseen.

20151226_221822

Hintataso maittain

Maakohtainen budjetti on ehdottomasti syytä miettiä etukäteen, jos tähtäimessä on alhaiset kulut. Jos matkustaa tiukalla budjetilla, halvemmissa paikoissa voi asustaa hyvällä omallatunnolla hieman pidempäänkin. Tuttuja edullisiksi todettuja mestoja ovat Kaakkois-Aasian maat. Kalliita maita ovat ehdottomasti mm. Australia, jossa ei hyvällä tahdollakaan tuntunut selviävän pienellä rahalla. Erilaisia pieniä kuluja tulee paljon ja niihin kannattaa varautua muutaman euron löysällä päivälaskelmalla.

20150930_123926

Majoittuminen

Yöpymisten hintahaitari oli 12-84e. Tasokin vaihteli aktiivisesti paikkojen välillä. Kalliimpi hinta ei missään tapauksessa tarkoita korkeaa laatutasoa. Suosittelen seuraamaan tarjouksia mm. TripAdvisorista tai suoraan vaikkapa Booking.com:sta. Muutamaan hotellitarjoukseen tartuimme matkanvarrella, koska välillä oli ihan kiva katkaista majataloputki valkoisilla lakanoilla.

20151015_135241

Perusmajoitus Alona beachilla Filippiineillä.

Ruoka

On tietysti makuasia mitä kukakin tykkää syödä. Yritimme pöperöidä aina paikallista perusruokaa, milloin riisiä/nuudelia kun toisaalta Jenkeissä saa olla aika velho jos meinaa löytää muutakin kuin hampurilaisia kohtuuhintaan 😀 Suomessa saamme olla onnellisia suht edullisista hedelmistä! Niitä harvoin raatsimme ostaa ulkomailla ollessamme kovan hinnan vuoksi. Syö pääasiassa paikallista ruokaa, paikallisten suosimista paikoista. Näin pysyt terveenä, kylläisenä ja lompakko kiittää! Ruoka-annosten hinnat alkavan Indonesian huimasta 40 sentin nasi gorengista Australian picnikeväisiin, joille onnistui kerta toisensa jälkeen kerääntyä hintaa useita kymppejä.

20151119_120644

Ylimääräiset menoerät

Jotta olisimme saaneet kaiken irti matkastamme, käytimme rahaa sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista. Näitä kohteita olivat sukeltaminen, autovuokraukset Ausseissa ja Jenkeissä, osa vaatteista, tatuoinnit ja muu yleishärväys.

20151116_133533

Toteutunut budjetti

Matkamme kesti 137 päivää ja vierailimme 10 maassa. Käyttämämme kokonaissumma jonka kulutimme lennoista ruokaan oli 18 930,40 euroa. Lentojen osuus tästä oli huimat 6338,15 euroa. Ylimääräisten kustannusten yhteissumma kokonaisbudjetista oli 1630,40 euroa. Näin ollen keskimääräinen päiväkohtainen kulutus oli reilu 80 euroa/päivä ruokaan ja yöpymiseen.

Aasiassa itsellemme asettama päiväbudjetti lentojen jälkeen oli 60 euroa, joka piti yllättävän hyvin. Toisaalta Jenkeissä, Iso-Brianniassa ja Ausseissa etukäteen laadittua päiväbudjettia ei ollut, koska sen ylläpitäminen oli verrattain hankalaa vaihtelevien bensa-, juna- ja mm. pääsymaksukulujen vuoksi. Yritimme näissä paikoissa nähdä mahdollisimman paljon pienessä ajassa, joka nosti osaltaan päiväkohtaisia kuluja. Fijillä sitten päiväbudjettimme oli noin 120 euroa, mutta täytyy muistaa että Fijillä hintataso on niin ikään korkea ja valinnanvara rajallinen. Toisaalta emme joutuneet juuri tinkimään tekemisistä ja tuohon budjettiin sisältyy kaikki sukelluksista jälkkäriannoksiin.

Nälkä kasvoi syödessä, eikä matkaa olisi malttanut millään lopettaa vaikka tili hupeni loppua kohden. Ehdottomasti projekti oli vaivan arvoinen ja lähtisin toki tätä toteuttamaan tilanteen salliessa uudelleen 🙂

-Kiti

 

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

Vältyimmekö niiltä? – Asiaa luteista

”Siel on niitä tyyliin joka mestas”

”Fijillä törmäät ainaki”

”joka majapaikka Fijillä on täynnä niit”

Kuka arvaa tämän päivän aiheen?

Fidzin luteet / bed bugs

Jokunen vuosi sitten matkustelin vielä vaatteet kuuliaisesti minigripeissä ja silmä kovana kyttäsin hostelleiden patjanalusia, ettei missään näkyisi merkkejä inhoista bed bugseista. Eräässä Lombokilaisessa homestayssa sitten pyörähdin perheeni kanssa, singoten ulos Tripadvisorin uusimpien bed bugs -kuvakommenttien myötä. Tähän asti tuo ruokamyrkytystä seurannut ötökkädisko oli ainoa kosketuksemme näihin aiheena komeileviin verenimijöihin.

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

lähde: https://extension.entm.purdue.edu/publichealth/insects/bedbug.html

Nykyään olen löyhäotteisempi ja laiskempi. En jännitä niin paljoa ja otan reilusti vastaan sen mitä tulee. No nyt on tullut ämpärikaupalla luteita. Fidzillä luteiden sanotaan olevan suorastaan vitsaus. Niitä on siellä itseasiassa niin paljon, ettei niistä kirjoiteta majapaikkojen arvosteluihin. Paikallisilla on tapana heittää patjat ja petivaatteet talojen pihoille kasoiksi, joka päivä.

Olen ehkä kasvanut ihmisenä sentin, sillä aiemmin olen miettinyt luteita inhovärinöiden saattelemana ja naama sinisenä. Tuolla tarjottimella pötkötellessä asia olikin yllättäen hyvin paljon tavallisempi käsitellä. Luteethan nyt on vähän niinkuin hyttysiä. Vain pitkäikäisempiä ja erittäin sitkeitä pikku mönkijöitä. Vaikka hyväksyin luteiden uhriksi joutumisen melko kivuttomasti, silti joku merkillinen itsesuojeluvaisto kielsi työntämästä söpösti ruskettuneita nakkijalkojani enää peiton alle.

Kävin rohkeutta kerättyäni kertomassa havainnostamme respaan. Lupasivat tehdä asialle jotain. Neiti Mary tulikin parahiksi herra A:n suihkuhetken aikaan ja näki vilauksen sitä aitoa suomalaisuutta. Torakkakarkote kädessään hän otti totutusti lakanat pois ja käsitteli patjan. Huoneessa oli muuten toinenkin sänky, sellainen pienempi. Siinä ei ollut merkkiäkään bugseista. Siihen Mary ei koskenutkaan, vaikkemme olleet puhuneet missä sängyssä luteet majailevat. Ongelma oli siis tiedossa. Olin kuitenkin opiskellut, että luteista on mahdotonta päästä eroon tavallisilla hyönteismyrkyillä, joten odotukseni olivat hyvin matalalla Maryn patjanmyrkytysoperaation suhteen. Valitettavasti tämä syöpämyrkky ei pitänyt loisia poissa edes yhtä yötä, vaan jo seuraavana yönä nostelin lapsia toiseen sänkyyn.

Tavaroiden läpikäyntiä.

Kannoin seuraavana aamuna kaikki kamat pihalle. Kävimme läpi muutamat tärkeimmät vaatekappaleet ja loput paiskasimme A:n kanssa samantien roskikseen. Kun pääsimme sareelta pois, iskimme loput tavarat ja rinkat pesukoneeseen ja  kuivausrumpuun – kahdesti. Ostimme uudet vaatteet seuraavasta maasta, Jenkeistä. Tuolla saarella minulla kesti liian kauan ymmärtää mistä oli kyse, sillä emme saaneet näkyviä puremia ollenkaan ja lakanatkin vahdettiin päivittäin. Joka aamu verijälkiä oli kuitenkin muuten puhtaissa lakanoissa ja ikävä kyllä jouduin kohtaamaan näitä loisia myös silmästä silmään muutaman kerran. Ehkä emme olisi viipyneet niin kauaa, jos olisin ymmärtänyt tämän  puolen saaresta joutuisammin.

Tips: Luteet kuolevat muuten joko kylmäkäsittelyssä -15°c tai lämmössä yli 57°c. Paras tapa on ehkä pakastaa kaikki luteiden kanssa kosketuksissa mahdollisesti olleet tekstiilit, tai pyörittää ne kuumassa pesussa ja kuivausrummussa. Älä unohda käsitellä rinkkaa 🙂

Oletko sinä joutunut luteiden syömäksi? Miten hostellin henkilökunta on suhtautunut asiaan?

Terveisin onnellisesti bedbugsvapaa Kiti

20160123_125711

Fidzin monipuolisuus

Olen jo hetken halunnut kirjoittaa siitä, miten löysin Fidziltä muutakin kuin hiekkarantoja. Fidzi tunnetaan oikeutetusti lähes yksinomaan kauniista postikorttimaisemista, pehmeästä rantahiekasta ja hienosta merimaailmastaan. Maata pidetäänkin häämatkalaisten ja luksuslomailijoiden suosimana kohteena. Eikä todellakaan suotta!

DSC_0900

DSC_0979

Vietimme luonnollisesti suurimman osan ajasta Mamanucas-saarilla, joka on helposti pääsaarelta saavutettavissa oleva saariryhmä. Pieni reissuväsymys verotti saarille saapuessa tekemisten ja kohteiden valintaa. Niin ihanaa kuin se olisikin ollut, emme yksinkertaisesti jaksaneet matkustaa herkullisen kuuloiselle Taveunille tai edes lähemmälle Yasawalle. Olisimme voineet kiertää useampia saaria, mutta budjettiin sopivia majoituksia oli kovin vähän netistä löydettävissä. Mana islandilta kurvasimme Bountysaarelle, jonne jämähdimme muutamaksi seuraavaksi viikoksi hyvään seuraan.

Viti Levu taas on Fijin niin sanottu pääsaari, jossa maan pääkaupunki Suvakin sijaitsee. Koska oleilimme lähes maastapoistumiseen saakka siellä turistien miehittämillä pikkusaarilla, olimme miltein välttää kaiken aidon fidziläisyyden koko maassaoloaikanamme. Tottahan ne resortit järjestävät paikallisia esityksiä ja kaikki toiminta tehdään paikalliseen tyyliin ruoanvalmistuksesta siivoukseen. Mahtava kokemus oli myös Mana villagen buremajoitus aivan paikallisen kylän keskellä. Kuitenkin onnittelimme itseämme valinnasta viettää viimeiset päivät Nadin läheisyydessä bussilla huristellen ja käppäillen pitkin Nadi townia.

DSC_0912

Kolmen viikon saariparatiisielämän jälkeen todellisuus iski päin kasvoja, kun pienehköstä bensankatkuisesta veneestä hyppäsimme kädenlämpöiseen pikimustaan rantaveteen. Tämä johtuu siitä, että Wailoaloa beachin hiekka on likimain mustaa ja värjää näin ollen myös rantaveden. Ennen saarille menoa olimme hienosti puikkelehtineet tiemme botskille näkemättä vilaustakaan pääsaaren ranta-annista, ja vaikka olimme ymmärtäneet ettei Viti Levun rannat anna minkäänlaista oikeutta Fijille, olimme silti lievästi yllätettyneitä tästä mutaisenoloisesta linnunmaidosta.

Viti Levuun tutustuminen vasta alkoi avata Fidzin moniuloitteisia kasvoja ja ennenkaikkea historiaa. Nadin keskustaan saapuessa hämmästyimme, kuinka joka toinen vastaankävelevä paikallinen muistutti fijiläisen sijaan erehdyttävästi intialaista. Tästä kiinnostuneena sain selville, että 1800-luvulla britit toivat omaksi työvoimakseen arviolta 60 000 intialaista, jotka sittemmin ovat muodostaneet oman etnisen ryhmänsä. Tänään fidzinintialaisia on lähes 40% koko väestöstä.

20160123_153106

20160123_152801_HDR

20160125_121139

20160123_125711

20160123_155847_HDR

Nadi-Suva linjan dösäpysäkki.

Suosittelen vierailemaan edes lyhykäisesti Nadissa.  Suvasta ei ole kokemusta, mutta eräs Fidziläis-Uusi-Seelantilaisperhe kommentoi Suvaa näin ”it’s like any other big city at Pacific’s, if you have to choose, rather go to a fijian village”. Siitä kai voi vetää omat päätelmänsä 😉 Minusta Nadissa on omalaatuista luonnetta ja siksi saatoin jopa hieman ihastua pikkukaupungin kaaoksenomaiseen ulkonäköön ja minimalistisuuteen. Kiharapäiset pyylevät naiset, itkevät (kyllä, itkevät! tämä oli niin omituista Aasian rauhallisten söpöläisten jälkeen) lapsukaiset ja intialaiset kauppamiehet sulautuivat toisiinsa luomalla Nadin pikkukylän sykkeen.

20160123_155549

20160125_120927

kuuluisia kavajuuria

20160123_201634

Iltataivas

 

20151024_162951_HDR

Kambodzan matkavinkit

Kaunis ja sotkuinen Kambodza sijaitsee keskeisellä paikalla Kaakkois-Aasiassa. Maahan saapuminen on helppoa maa- ja ilmateitse. Suosituimmat reitit lienevät Thaimaasta bussilla tai naapurimaista lentäen. Kansainväliset lennot saapuvat Siem Reapiin tai pääkupunkiin Phnom Penhiin. Muista varata viisumia varten rajalle passikuva ja rahaa noin 30 dollaria. Jos saavut lentäen, valmistaudu esittämään myös maastapoistumislippu.

Kambodza esitellään monesti eksoottisena korvikkeena Thaimaalle, vaikka mielestäni kyseessä on kaksi melkolailla erilaista matkakohdetta. Kambodzan kauniit kasvot sijaitsevat hillityllä maaseudulla, kun taas ei-niin-viehättävä osuus on ehdottomasti Siem Reapin ällöttävä pub street-alue. Maahan matkatessa voi odottaa melkein mitä vain ja toisaalta ei paljon mitään.

20151026_105330_HDR

Kambodzan sisäiseen matkustamiseen suosituin ja kohtalaisen turvallinen liikkumisväline on bussi. Kaupunkien sisällä taasen kuljettavat paikasta toiseen kaikessa kusettavat tuktuk-kuljettajat. Hinnat ovat noin 1-3 dollaria/matka. Lisäksi veneellä liikkuminen on teoreettisesti mahdollista lähinnä sadekaudella jokia ja järveä pitkin. Ainakin Battambang- Siem Reap- Phnom Penh väleillä on veneyhteys, mutta en vakuuttunut paikallisten puheiden perusteella veneilyn kannattavuudesta. Veneet tarvitsevat tarpeeksi syvän vesistön, joten läheskään aina venereitit eivät ole käytössä.

Bussikalusto on parasta ja länsimaisinta uudehkolla Giant Ibis yhtiöllä, joka on tietysti myös kallein. Heidän hintoihinsa sisältyy nouto hotellilta, pullovesi ja pieni leivonnainen, wifi sekä ilmastointi. Busseissa on mukavat tilavat istuimet ja yödösätkin olivat kuvien perusteella oikein siistit. Lippu välille Siem Reap-Phnom Penh makselee 15$/suunta. Ole varovainen bussiyhtiötä valitessasi, sillä monista firmoista liikkuu huhuja ryöstelevistä miehistä matkatavararuumassa. Jokatapauksessa rinkoista kannattaa ottaa ylös käsimatkaan kaikki vähääkään arvokas.

Lapsiin suhtaudutaan avoimen kiinnostuneesti koko maassa, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin naapurimaissa Thaimaassa tai esimerkiksi Filippiineillä. Kambodzalaisiin perheisiin kuuluu keskimäärin viisi lasta. Paikalliset juttelevat mielellään omista lapsistaan ja ovat ylpeitä perheistään.

Aurinko on pääosin suhteellisen lempeä ja sateita on eritoten pääkaupungissa päivittäin näin sadekaudella. Keskipäivän kuumuus tosin on lamaannuttava, joten juominen on syytä muistaa.

Vältä joutumasta turistihuijaukseen, jossa nainen tai nuori tyttö kantaa liinassa unista vauvaa ja pitelee toisessa kädessä tyhjää nokkamukia. Hän pyytää sinua ostamaan maitojauhetta vauvalle. Kun poistut, huijari palauttaa maitojauheen kauppaan, jolloin kauppias ja nainen laittavat tulon 50:50. Tämä bisnes on erityisen haitallista huijauksessa käytetyille pikkulapsille, jotka vuokrataan ja monien lähteiden mukaan huumataan tai pidetään nälässä työpäivää varten. Hyvin usein raha ei mene tässäkään tapauksessa huijarinaiselle, vaan mafia kaapii kermat kakusta.

20151024_161639

20151026_090942

20151028_150446

Kambodza on yleisesti ottaen turvallinen maa, mutta erinäköisiin turistihuijauksiin törmää helposti. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla. Huono hygienia voi tuottaa ongelmia, joskin allekirjoittaneet selvisivät täysin ilman terveyshaittoja. Toiset välttävät tilaamasta jäätä juomiinsa, sillä jäälevyt liu’utetaan likaisia katuja pitkin jääleikkaamoon. Näin tällaista käytännössä tapahtuvankin, mutta silloin tällöin jäitä nauttineina selvisimme kaikesta huolimatta vammoitta.

Ruoka on suhteellisen hyvää, kuitenkin mielen avaruutta kaivataan erityisesti tiettyjen katuruokien maistelussa.

Hintaesimerkkejä:

Hanaolut 0.50$
Katuruoka (esim kanariisi) 1.50-3$
Ravintola-annos 5-12$
T-paita markkinoilta 3$
Iso vesipullo 0.30$

Suosittelen totuttelemaan noiden jenkkidollareiden käyttöön, sillä niitä paikalliset mieluiten käyttävät. Kaikki hilut maksetaan takaisin rieleissä. Raha-asiat saivat välillä tunteet pintaan, kun kahden valuutan kanssa leikkiessä paikalliset eivät oikein aina itsekään tienneet mitä mikäkin maksaa ja mitä annetaan takaisin. Muista tinkiä!!

 

 

20151107_180911

 

20151103_152912

20151103_141037

Jälkikäteen muistelen Kambodzaa jopa hieman surumielisesti, sillä maa painii hirvittävien terveyshaittojen ja puutteellisen hygienian kanssa. Ruma lähihistoria järkyttää todella isosti jos siihen jaksaa perehtyä. Kodittomia kulkureita ja raajattomia miinojen kanssa yhteenottaneita on paljon, eikä heillä ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Rottiin ja torakoihin törmäät suurella todennäköisyydellä, eikä englanninkieli ole hallussa juuri muualla kuin matkamyyjillä turisritoimistoissa. Erityisesti iänkaikkinen varpaillaan olo ja kaiken krääsän tyrkyttäminen tulevat korvista muutaman viikon maleksimisen jälkeen.

Plussia ovat ystävällinen kansa, maaseutu ja kiinnostavat historian sekä kulttuurin yksityiskohdat. Nämä ovat asioita joiden vuoksi maahan kannattaa kaikesta huolimatta matkustaa. Kuulemma myös  rannikon Koh Rong on oikea Kambodzan helmi.

Meidän Top 5:

Angkor Wat (Siem Reap)
Phare sirkus(Siem Reap)
Wat Botum parkin leikkipaikka jos matkaseurana on nuoria lapsia (Phnom Penh)
Killing Fields+Tuol Sleng (Phnom Penh)

20151103_141315

20151025_090658_HDR

 

 

Mahtavia Kambodzahetkiä!

20160115_152047

Muistoissa taivas sininen ja rannat paratiisin

Sitä onnellisuutta, jota voi tuntea riippumatossa suloisen sinisen taivaan alla, on hyvin vaikea kuvailla. Se on lepoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Merivesi on kirkkaampaa kuin kraanavesi, ja voit helposti unohtua tunneiksi seuraamaan korallimaailman elämää veden alle. Aika pysähtyy ja unohdat, miksi kelloa ylipäänsä seurataan. Ainoastaan syöt nälkääsi ja nukut väsymykseen. Nautit joka solullasi elämän kauneudesta ja rakastut maailmaan joka aamunsäteillä.

20160115_152047

20151127_160011

Paluu Suomeen

Aluksi jet lag ja räntäsateen aiheuttama ahdistus sekoittuivat söpöksi masennuksen ja jurri-illan cocktailiksi, mutta pikku hiljaa päivät alkavat tasaantua ja yölliset toimet muistuttaa taas nukkumista. Valveilla ollessa talvikiukku ja innostus uusista kuvioista tönivät toisiaan vuoronperään paalupaikalta. Koko Suomi tuntuu pahimmillaan sisäänpäinkääntyneeltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Hymyilin ekoina päivinä kaupassa tuntemattomalle isälle ja tytölle. Molemmat rutisti kulmiaan ja katsoivat toisiaan kummasti. Anteeksi tosiaan.

Mainitsemani uudet tuulet ja niihin soluttautuminen on innostavaa ja palkitsevaakin. Sillä uteliaan mielen siivellä olemme sinnitelleet Suomeen paluun, joka on ollut koettelevainen monin paikoin. Periksi ei kuulemma voi antaa ja sitäpaitsi en haluaisikaan. Kyllä täältä se oma paikka taas löytyy kun hetken hakee.

Parasta juuri nyt?

Koirat. Puoliksi selvitetty päivän tarkka budjetti. Hunajavesi nautittuna lattialla. Ihanat lapset. Vastapaistetut sämpylät. Auringonlaskut omalla parvekkeella. Villasukat, tietty! Uuden auton tuoksu (okei vanhaan autoon ripustettujen hajukuulien haju), sekä uusi ihana pikkukotimme saavat väkisinkin hymyn huulille. Pienet ilot valaisevat näinä päivinä talvista pikkukaupungin perhe-elämää enemmän kuin koskaan.

Vielä ei tarvitse potea matkakuumetta, mitä nyt kroonisena takaraivossa jyskyttää aina pieni rinkkapiru. Voi hetken huilata ja tehdä juttuja, joita vain kotona voi duunata. Myönnän, että ensimmäistä kertaa osaan nähdä hiljaisen kauneuden myös auringonsäteiden ja pakkasen kristallisoimassa merenrannassa.

Mitä seuraavaksi?

Viholliseni pankkitili pitää meidät vielä kurissa seuraavan matkan suhteen. Olenkin toistaiseksi tyytynyt ainoastaan kasailemaan ajatuksiani kuluneelta reissulta ja siinä kyllä riittää edelleen työn sarkaa. Videoklipit matkalta on niin ikään purettavana ja paljon keskeneräisiä kirjoituksia vailla viimeistelyä.

Meillä on käytössä lämpimät lähimuistot, joita nyt käyttää lääkkeenä lopputalven siedätyshoidoissa.


DSC_0966

Kotiterveisin Kiti

20160101_085419_HDR

Telttailusta Australiassa

Australian MasterChefia katsellessani ajatukseni pyörivät suurinpiirtein kaikkialla muualla paitsi ruoassa. Aloin muistella huomaamattani taannoista Australian road trippiä, jolloin telttailimme Adelaidesta Brisbaneen. Muutenkin Australiasta käsin tehdyt postaukset jäivät vähäisiksi yhteydettömän elon tuoksinassa, joten päädyin kirjailemaan sanasen jos toisenkin tuosta nuuskamuikkuilusta Ausseissa. Ensinnäkään ajatus ei ole yhtään kaukaa haettu, nimittäin kotimaanmatkailu on australialaisten ykkösjuttu. Caravan parkeja löytyy lähes joka pitäjästä. Fasiliteetit vaihtelevat toki laidasta laitaan, joten joskus uima-altaalla ja lämpimällä suihkulla varustellun alueen saa korvata lähibubin vessoilla. Huomasimme itse muutaman yön jälkeen viihtyvämme paljon paremmin perinteisissä laitakavereiden ja hippien asuttamissa leiripaikoissa, niissä  vähän leffahenkisissä trailerparkeissa. Lomakeskukset jäivät näin taas taka-alalle.

20151231_095434

Mahdollisissa keittiöissä voi duunata itse pöperöt. Niin mekin teimme, vaikka varsinaista rahansäästöä tuolla ei välttämättä huolimattomalla kauppalaskeskelulla saa aikaan.

Yöpymisen hinta vaihtelee toki viiden tähden lomakeskuksen ja raviradan välillä roimasti, aina ilmaisen ja n. 50$ välillä. Lisähenkilöistä saatetaan periä maksua. Tämä oli täysin paikkakohtaista. Sähköstä saa pulittaa yleensä hieman enemmän, kun taas pelkkä telttapaikka lohkeaa toisinaan hyvinkin ilmaiseksi. 

20151227_175323

Ötököistä ei juuri aiheutunut päänvaivaa, kun muisti iltaisella pitää teltan verkon kiinni. Isoja siivekkäitä ja esimerkiksi torakoita kyllä näkyi tuon tuosta, mutta tiedättehän sanonnan siitä, miten kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon…

20151229_063238~2

Vauvan takia olin huolissani ennen Australiaan saapumista muutamista seikoista, jotka osoittautuivat kyllä suoraan sanottuna turhaksi spennailuksi. Hygienia aiheutti mielessäni eniten päänvaivaa, mutta lähes joka leirintäalueelta löytyi melkein siedettävät suihkut. Muutama ilmainen lämmin suihku löytyi myös maantien varrelta, huoltoaseman yhteydestä.

20151231_095244

Ilmastoon kannattanee kuitenkin perehtyä ennen telttailuvarusteiden kasaamista, sillä Australian jättimäiseen mantereeseen sisältyy roimasti lämpötilaeroja ympäri vuoden. Pärjäsimme hienosti kesämakuupusseilla ja ohuilla makuu-alustoilla. Kylmimpinä öinä palelin vähän, mutta olin silloinkin ainoa vilukissa. Ajankohtahan oli tuolloin tammi-helmikuun vaihde ja yölämpötilat siinä 15 asteen kieppeillä.

20151228_152232

Miksi teltta?

Ensinnäkin autoillessa teltan kuljetuksessa on järkeä, kun pitää mielessä maan korkeahkon hintatason ja toistuvan epäsiisteyden budjettimajapaikoissa. Tässä muutama muu kiteytetty syy tähtikattoon:

  1. Edullisuus
  2. Kokemus
  3. Oma aikataulu
  4. Luonnon läheisyys
  5. Helppous

20160101_085419_HDR

Suosittelen tätä supiaustralialaista matkailumuotoa kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Voin luvata ikimuistoisia kokemuksia luonnon helmassa! Lapsetkin olivat kuin kultakalat viemäriverkostossa leirintäalueiden leikkipaikoilla.Kerran muuten neiti J joutui kiusaamisen kohteeksi, kun hän ei osannut vastata muiden esittämiin kysymyksiin. Kävimme tilanteen läpi vanhempien kanssa, jotka olivat jo kerenneet ripittämään toista osapuolta. Hyvin moni asia ratkeaa puolen tunnin small talk-hetkellä ja grillin jakamisella. Tässäkin tapauksessa muut lapset olivat kuvitelleet neiti J:n olevan australialaislapsi, joka ei käytöstapojen puutteesta vastaa kysymyksiin. Tässä tapauksessa käytöstapavaje löytyi kyllä jostain vähän muualta. No hard feelings though.

Kaikkiaan onnistunut päähänpisto, lähtisin uudestaan!

Kiti

20151124_131610

Puolivuotias joka kiersi maailman

Lentokentällä, käsimatkarepun vieressä viltillä pötkötteli iloinen tyttövauva. Hänellä oli oma passi ja matkalippu Aasiaan. Hänen seikkailunsa oli alkamassa.

20151226_194343

Kolmivuotias isosisko opetti, piti huolta, leikki ja hauskuutti, välillä hampaita tekevää, välillä mahanpuruista pikkusiskoaan. Koskaan kumpikaan tyttö ei ollut pahoillaan matkustamisesta. Ei edes silloin, kun koko perhe makasi sairaana sängynpohjalla Cebussa. Eikä silloinkaan, kun sänkymme kuhisi luteista Fijillä. Tai silloin, kun jäimme lennolta Manchesterissa ja äiti itki. Vähiten auton takapenkillä matkalla Nevadan autiomaan halki. Hauskinta saattoi olla kääriytyminen makuupussiin teltassa, kun Australian yölämpötila laski 15 asteeseen.

20151228_075835

20151125_111731

20151127_154451

Nyt 11 maata myöhemmin, tällä puolivuotiaalla vauvalla on vaivaiset kaksi hammasta ja reilu kymmenen kuukautta ikää. Hänen passissaan on leimoja enemmän kuin on ikäkuukausia. Hänen punaisia poskiaan on nipistelty ja suukotettu, pellavaista päätä pörrötetty.

20151212_101813

20151221_163234

Kukapa olisi arvannut, että syntyy pieni tyttövauva ja lähtee maailmanympärimatkalle? Onko pieni pienokainen lapsi liian hauras matkustamaan? Emme voi vielä kysyä häneltä itseltään, iloiselta vaippahousulta. Mutta jos nuo suloiset hymykuopat kertovat ilosta ja onnellisuudesta, sanoisin että hän ei ole kärsinyt. Päinvastoin, olemme saaneet antaa hänelle kulttuurien, lämmön ja rakkauden lahjan. Vaikka valokuvia kummempaa muistoa ei näistä hetkistä jää tuohon suloiseen pääkoppaan, jäisikö jotain lähtemätöntä sydämeen, niin että tämäkin lapseni jaksaisi hymyillä läpi vaikeuksien, osaisi arvostaa elämää ja nähdä ihmisten hyvyyden.

20151011_210701

20160105_121256

Ihmisen alku on ennakkoluuloton, avoin ja aito. Hänestä tulee siis sellainen, jollaiseksi hänen annetaan kasvaa. Paljon sijaintia tärkeämpää on luotettavat vanhemmat, jotka ovat läsnä. Läheisyys, lämpö ja rakkaus. Meille tärkeää on myös merivesi, kuuma hiekka, korallit ja ihmeelliset eläimet. Koskematon luonto, jatkojen alla ratisevat oksat, uteliaat kasvot ja seikkailu.

20151201_163953

20151114_105716

20151112_133156_HDR

20151124_131610

Älkää suotta pelätkö viedä lapsia ulkomaanmatkoille. Melko varmasti siitä ei seuraa mitään pahaa.

Kotiinpaluusta pyörällään Kiti ja LM

IMG_20160202_130658

Päivä Yosemitessa

Yövyimme edeltävän yön pienessä viehättävässä Mariposan kylässä, melko lähellä tuota maailmankuulua Yosemiten kansallispuistoa. 

Illalla tutkimmekin molemmat nenä kiinni netissä säätiedotuksia ja teiden kuntoja, mutta katsoimme parhaaksi käydä kyselemässä vielä respasta apuja, kuinka varustautua talvisiin vuoristoihin. Kävikin ilmi että ilman ketjuja matkustava voi saada tuntuvan sakon, jollei ajoneuvossa ole moisia mukana. Muuten allamme olevat muta- ja lumirenkaat toimivat vetiminä.

20160201_110022

Tie 120 oli suljettu, kuten kuulemma joka vuosi runsaan lumentulon vuoksi. Mariposasta Yosemiteen vie ympärivuotinen tie 140, mutta tuollakin oli varoitus. Vuorenrinne oli viikkoa aiemmin sortunut menevän tien päälle. Kiertotie oli onneksemme jo rakennettu ja pääsimme matkaan. Vuokrasimme ketjut 27$ hintaan läheiseltä huoltoasemalta.

Matka Mariposasta Yosemiteen on lyhyt mutta serpentiininen, jonka vuoksi ajonautinto mahtavine maisemineen vie talvisaikaan noin tunnin. Matka taittui alkuun tammikuisesta ajankohdasta huolimatta auringon ja vihreyden keskellä, mutta noustuamme vuorentinnettä Mariposasta ylöspäin, pääsimme ihailemaan upeaa lumimaailmaa, joka oli suoran kuin eräästäkin Disneyn Frozen-elokuvasta. Vauhtia piti tiputtaa entisestään mustan jään pelossa.

20160201_134425

 

Vuoristotie osoitti viimein loppumisen merkkejä, kun metsävartija-asuinen pepsodenthymy toivotti leveällä äänellään meidät tervetulleeksi Yosemiteen ja peri perään 25$ puistomaksun. Saimme jatkaa ilman ketjuja puiston parkkipaikalle saakka.

20160201_114556

Toppatakkeja pukiessa punnitsimme mitkä reitit kävelisimme tyttöjen kanssa muutaman tunnin aikana. Kävelimme kaksi helppoa reittiä, Yosemiten vesiputoukselle ja peilijärvelle. Molemmat reitit olivat hyvin helppokulkuisia ja lyhyitä. Veisputousreitti on puolisentoista kilometria pitkä, kun peilijärvelle ja takaisin kertyi käveltävää viitisen kilometriä. Allekirjoittaneelle olisi maistunut pitempikin retkeily, mutta ikävä kyllä nälkä alkoi kalvamaan koko porukkaa ja matkaa oli jatkettava ennen auringonlaskua. Reittejä riittää jokaisen makuun, mutta lasten kanssa mukavimpia ovat helpot reitit, joita on yhteensä kolme. Paremmin varustautuneena ja kesä-aikaan lähtisin kyllä tyttöjen kanssa suorittamaan muitakin reittejä.

IMG_20160202_130658

20160201_151218

Mukaan kannattaa varata kamera, evästä, vettä, hyvät kengät ja vaatetta. Vaihtosukat voivat olla hyvä idea kenkien kastuessa ja aurinkolasit tulivat tarpeeseen auringonsäteitä suojautuessa. Kesällä trekit on huhupuheiden mukaan erittäin tukossa turisteista. Näin talviaikaan retkeily olikin oikein mukavaa, sillä pakkasta oli laaksossa vaivoin muutama aste ja aurinko jaksoi lämmitää koko päivän. Mikä parasta, turistimassat loistivat poissaolollaan.

20160201_145317

Ketjuja emme siis lopulta tarvinneet, mutta sijoitus joka tähän meni, toi meille mielenrauhaa. Jokaisen auton varusteisiin kuuluu vuoristossa ketjut ja niiden asentamatta jättäminen kehoituksesta huolimatta voi tuoda jopa 5000$ sakon.

Pidimme kaikki päiväämme erityisen onnistuneena. Ulkona olo, kauniit maisemat ja rauhallinen ympäristö tekivät tehtävänsä ja jaksoimme juuri ja juuri Fresnoon seuraavaa yötä viettämään.

20160201_155727_HDR

20160129_163743

Ensikertalaisen jenkkivinkit

Jo ajetut 1700 mailia, eli noin 2700 kilometriä ovat antaneet jonkunmoisen kuvan Yhdysvalloista. Olin tuntemattomasta syystä ennakkoasenteilla kyllästetty, mutta sain nopeasti ottaa opikseni totuuden ympäristöstä. En tiedä minne moukkalandiaan kuvittelin tulevani, mutta sainkin huomata jenkkien olevan hurjan ystävällistä ja lähimmäisistään huolehtivaista kansaa. He kuuliaisesti noudattavat yhteisiä sääntöjä ja huolehtivat omasta monipuolisesta maastaan. Varaudu vaihtamaan kuulumisia monta kertaa päivässä!

Mitä kohteliaisuuteen tulee, toivon kaikille tänne ensimmäistä kertaa tuleville etukäteistietoiskua vallitsevasta tippikulttuurista. Onnistuin itse lunastamaan ymmärtämättömyyttäni todellisen imbesillileiman otsa-aluelleni ensimmäisellä lounasravintolalla. Jättäkää siis tippiä, tämä ei ole kehoitus vaan sääntö. Tipin määrän tulee olla noin 18%  laskun summasta. Vaikka palvelu olisi jäätävän huonoa, on hyvin epäkohteliasta olla tippaamatta. Tipin suuruutta voi tällöin miettiä hieman alakanttiin.

20160127_151038

Kartan mittailusta huolimatta välimatkojen pituus saattaa tulla puskista, sillä puhumme todella isosta valtiosta. Mailien ei tarvitse antaa hämätä, välimatkan voit muuttaa iisisti kilometreiksi kertomalla pituuden 1,6:lla. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja bensa on halpaa kotimaamme hintoihin nähden (noin 2$ gallona). Tankatessa kansainvälisillä korteilla, kuten Visalla ja MasterCardilla, maksu suoritetaan ennen tankkaamista huoltsikan tiskillä.

20160129_134210

Tietulleja on satunnaisesti ja vaikka niistä on huonosti tietoa saatavilla, maksaminen onnistuu edelleen kokemustemme mukaan käteiskopeilla tullipisteessä. Hinta on yleensä kuuden dollarin molemmin puolin per auto.

Maanteillä saattaa näkyä ns. kimppakaistoja (carpool lane), jotka on tarkoitettu kahden, kolmen tai neljän hengen autokunnan ajettaviksi. Suosittelemme siis reissukaveria, sillä kaupunkiajot sujuvat näin sutjakan mukavasti.

Aikavyöhykkeet muuttuvat osavaltioittain. Matkallamme Nevadasta Arizonaan katosi tunti kellosta ja ajoimme auringonlaskun kanssa kilpaa pällistelemään pimenevää Grand Canyonia.

20160129_163743

20160127_174916

Talvinen Amerikka voi olla paikoin hämmentävän raskas kokemus, kun laki pakottaa asentamaan ketjut renkaisiin, tuuli paiskoo kiviä vuorilta vuokra-auton ikkunaan ja eläimet juoksentelevat ajovaloihin. Lumentulo ja putoavat kivet katkaisevat usein teitä esimerkiksi täällä Yosemitella, jonka ansiosta pääsimme mekin uusimaan reittejä ja ihailemaan vuoristoa hieman suunniteltua enemmän.

20160130_132609

20160130_140447

Kaupassa asioidessa hintoihin lisätään kassalla vero, joten tuotteen hinta on hieman ilmoitettua korkeampi. Hintataso yleisesti on melko alhainen Nevadassa, kun taas Kaliforniassa paikoin korkeampi. Suuren vaikutuksen tehnyt San Francisco on moneen verrattua erittäinkin kallis.

IMG_20160131_191230

Hotellia valitessa suosittelen luottamaan muiden asiakkaiden arvosteluihin, sillä korkea hinta ei täälläkään takaa hyvää laatua. Toisaalta lasten kanssa matkustaminen saattaa olla helpompaa ja ehkä jopa halvempaa, kun joka huoneessa tuntuu olevan automaationa kaksi vähintään queensize sänkyä 😉

20160131_092318

Yhdysvallat on kaiken kaikkiaan hirvittävän mielenkiintoinen ja kannustava matkakohde, jossa riittää jokaiselle nähtävää. Aikaa kannattaa varata mukavasti ja vierailtavia paikkoja suunnitella pikkuisen etukäteen.

20160131_134634_HDR

 

Palataan herkkuhetkiin taas tuonnempana! Lähdemme aamutuimaan liukastelemaan Yosemiten kansallispuistoa kohden ketjut kilisten.

Kiti

thumb-350-184252

Matka maailmanympäri, USA road trip

Maailmanympärimatkan loppuun olisi ollut vaikea jättää käyttämättä mahdollisuutta ajaa Kalifornia-Nevada-Kalifornia roadtrippi, silloin kun ainekset siihen käytännössä kävelevät vastaan. Käytettävissämme on puolitoista viikkoa aikaa, hävytön lista must see- mestoja ja neljä rengasta. Tästä saadaan vielä hieno visiitti ja kunniakas lopetusreissu aikaiseksi.

Mitä maksaa?

Budjetin pohjalimat imastaan tämän hataran laskelman avulla hartaasti viimeistä killinkiä myöden kuiviin.

Bensa 300e (+3000km) +tietullit
Majoitus 360e (à 40e)
Ruokailut 450e (4hlöä)
autonvuokra 380e 9pv

Matkareitti

Alustava reittisuunnitelma kuuluu seuraavasti:
Los angeles-Laughlin-Grand Canyon-Antilope Canyon-Las Vegas-Bakersfield-Yosemite-San Fransisco-San Jose-Santa Barbara-Los Angeles

Pidätämme toki oikeuden oikkuilla reitin kanssa niin paljon kuin sielu lystää 🙂

Näkemiin Fidzi..

Tänä iltana heitämme hyvästit kauniille ja omaperäiselle Fijille, hyppäämme koneeseen ja löydämme itsemme hyvin toivottavasti Amerikan maalta. Saatte nauttia vielä Fijipostauksista kun saan sanat riivittyä kasaan muutamassa kirjoituksessa.

20160125_184803

Kohti ääretöntä ja sen yli!

Kiti